Kitarat: kitarakamat ›

Tässä kun on nyt syksymmällä tiedossa muutama tonni irtonaista perintörahaa äidin kuoltua toissaviikolla, niin olen miettinyt, että ainakin jonkun osan siitä voisin sijoittaa johonkin vähän arvokkaampaan (ehkä max. 2 k€) soittopeliin, ettei menisi ainakana mihinkään harrasteauton tuunaukseen tms. muuhun joutavanpäiväisyyteen, jossa rahoille saisi heittää hyvästit saman tien, vaan että soittimella olisi mahdollisesti jopa jonkinlaista arvonnousupotentiaalia.
 
Mitään 60-luvun F-,G-vintagea tuolla summalla on tietysti aivan turha havitella eikä tuolla summalla mitään kovin kummoista 2000-lukulaistakaan saa. Viime aikoina vähemmän nimekkäiden kotimaisten tekijöin tuotokset on jostain syystä kiinnostelleet, löytyiskö sieltä ketään nousussa olevaa tekijää, joka ei olisi vielä breikannut Ruokangas, Vuorensaku, Amfisound jne. hintatasolle?
 
Mitä sinä tse ostaisit nyt, jos käytettävissä olisi pari kiloa kahisevaa? Tai mitä myisit mulle, jos olisit nyt haluamassa eroon omasta kitarastasi? (vink, vink, mulla on Masterilla tonnikaupalla luottorajaan, että kaupat voi syntyä nopeastikin, jos joku oikein mielenkiintoinen kohde ilmestyy näköpiiriin)

Laittaisin mieluummin vaikka kasvurahastoihin pari tonnia. Kukaan ei osaa sanoa, mitkä nykykitaroista tulevat nauttimaan kasvavaa arvostusta ja sillä on kuitenkin aina rajansa, mitä joku kitarakin maksaa. Ei tule ns. korkoa korolle.

Jos on paljon varastotilaa, niin mikä tahansa keppi nostaa arvoansa. Ostaisin 100 kpl nykypäivän kaikkien starojen käyttämiä keppejä ja myisin ne sitten 30 v päästä reverbissä voitolla.
 
Yhdellä kepukalla tuskin tekee mitään sijoitusta. Yllä mainittu muu sijoittaminen varmasti viisaampaa, jos siis haluaa sijoitusta eikä soittokapinetta.

PIM: Viime aikoina vähemmän nimekkäiden kotimaisten tekijöin tuotokset on jostain syystä kiinnostelleet, löytyiskö sieltä ketään nousussa olevaa tekijää, joka ei olisi vielä breikannut Ruokangas, Vuorensaku, Amfisound jne. hintatasolle?
 
Kiinnostaako RG-tyylinen epä-RG vähän pidemmällä skaalalla ja paksummalla kaulalla, kahdella humbuckerilla ja gotohin floikalla? :D
 
Semmosen oon joskus tehny, ja melko tarpeeton se mulle on. En mä kyllä noiden tyyppien hintatasolle tuu koskaan breikkaamaan.
 
https://drive.google.com/drive/fold … s/1Lg3l6GL529OCF2laEPe2-kzAbtXtDsIt
 
Myös osanotot menetyksen johdosta.

PIM:
Mitään 60-luvun F-,G-vintagea tuolla summalla on tietysti aivan turha havitella eikä tuolla summalla mitään kovin kummoista 2000-lukulaistakaan saa. Viime aikoina vähemmän nimekkäiden kotimaisten tekijöin tuotokset on jostain syystä kiinnostelleet, löytyiskö sieltä ketään nousussa olevaa tekijää, joka ei olisi vielä breikannut Ruokangas, Vuorensaku, Amfisound jne. hintatasolle?

 
Osanottoni äitisi poismenon johdosta.
 
Itselle (keski-ikä!) kävi kevään Tonefestilla selväksi että nuorempien tekijöiden estetiikka ja ratkaisut ei enää mielytä samalla tavalla kuin just noi edellä mainitut, joskin lisäisin Viitasaaren vielä listaan. Ite mietin että sijoitusmielessä laittaisin omatpelimerkit johonkin pienemmän ameriikan putiikkipajan vähän vanhempaan tuotokseen. Esim. James Tyler, Suhr, Tom Anderson ja varauksin myös PRS. Perusteluina kaikkien nimimiehet alkaa olla jo eläköitymisikäisiä, ja vaikka paja jatkaisi, niin tuosta voisi saada ainakin teoreettisesti arvonnousua tulevaisuudessa. Ja mun mutu on että nuo ovat kotomaassa verraten alihinnoiteltuja. Ei ehkä mene kahden kilon budjettiin, mutta ei tarvitse paljon laittaa lisää että saa hienon ja hyvän käyttökitaran lisäksi.

PekkaM: Laittaisin mieluummin vaikka kasvurahastoihin pari tonnia. Kukaan ei osaa sanoa, mitkä nykykitaroista tulevat nauttimaan kasvavaa arvostusta ja sillä on kuitenkin aina rajansa, mitä joku kitarakin maksaa. Ei tule ns. korkoa korolle.
 
Ai niiku Kempoweria ja Nestettä salkuun, vai? ;) Niillä on vähän huono soitella ja myn sijoitusyritykset on mennyt aina niin perseelleen kun vain voi, että mieluummin laitan rahat johonkin konkreettiseen.

Sammo: Osanottoni äitisi poismenon johdosta.
 
Itselle (keski-ikä!) kävi kevään Tonefestilla selväksi että nuorempien tekijöiden estetiikka ja ratkaisut ei enää mielytä samalla tavalla kuin just noi edellä mainitut, joskin lisäisin Viitasaaren vielä listaan. Ite mietin että sijoitusmielessä laittaisin omatpelimerkit johonkin pienemmän ameriikan putiikkipajan vähän vanhempaan tuotokseen. Esim. James Tyler, Suhr, Tom Anderson ja varauksin myös PRS. Perusteluina kaikkien nimimiehet alkaa olla jo eläköitymisikäisiä, ja vaikka paja jatkaisi, niin tuosta voisi saada ainakin teoreettisesti arvonnousua tulevaisuudessa. Ja mun mutu on että nuo ovat kotomaassa verraten alihinnoiteltuja. Ei ehkä mene kahden kilon budjettiin, mutta ei tarvitse paljon laittaa lisää että saa hienon ja hyvän käyttökitaran lisäksi.
 
Ite oottelen, että kumpi iskee ensin, kuuskymppiä mittariin vaiko keski-ikä, taitaa edellinen ehtiä ensin vuoden päästä. Oliskoha Amerikoista tai miksei Euroopastakin ousemassa ketään tulevaisuuden nimeä, johon kannattaisi panostaa?
 
Rajataan nyt sen verran tota skaalaa, että Floikalliset jää ulkopuolelle.

Itsekin laittaisin sijoituksia varten rahat pörssiin, en soittimiin. Jos tuottoa on siis tarkoitus saada. Rahastot ovat turvallinen ja tasavarma valinta.
 
Soittimien suhteen suosisin klassikkomalleja, jotka pitävät aina arvonsa. Samoin signature-mallit ovat varmasti hyviä, kunhan malli on yleisesti tunnetun soittoniekan. Pienten pajojen tuotteet ovat sijoituksena riskipitoisia.

PIM: Ite oottelen, että kumpi iskee ensin, kuuskymppiä mittariin vaiko keski-ikä, taitaa edellinen ehtiä ensin vuoden päästä. Oliskoha Amerikoista tai miksei Euroopastakin ousemassa ketään tulevaisuuden nimeä, johon kannattaisi panostaa?
 
Rajataan nyt sen verran tota skaalaa, että Floikalliset jää ulkopuolelle.
 
Käytetty made in USA Fender, Gibson tai PRS vois olla aika hyvin arvonsa säilyttävä kampe. Ja ostaisin nimenomaan käyttökitaraksi ja sitten sijoitushommat rahastopuolella ennemminkin, kuten tässä moni onkin jo todennut.

JOstain ehjä, siisti ja halpa custon 24 PRS, ei ehkä ihan 2ke lähde mutta 2200 saattaisi vielä irrota vapailta markkinoilta. Arvo tuskin tippuu kovin radikaalisti.
 
Gibsonit ja Fenderit taisi vähän mennä jo, hinnat on aika pilvissä ja hankala nähdä että miksi nousisivat ainakaan kovin paljoa ainakaan lyhyellä aikavälillä, ellei sitten jotkut yksittäiset sarjat.
 
Carvin, kiesel, charvel osasto saattaa hyvinkin yllättää, jos vielä saa halvalla siistejä.
 
Koren Epiphone osastokin taisi jo mennä menojaan, hinnat on tuplaantunut muutamassa vuodessa ja paha nähdä miksi enää isosti hinnat kipuaisi.
 
Vanhat Japanilaiset voisi vielä ehkä tulla, noita saa kuitenkin alta 500-600 euron edelleen ja ihmettelen jollei hinnat jossain vaiheessa vielä nouse.
 
Vanhat Tokait lienee kohtuu varma sijoitus, tosin katsastaisin enempi haluttuja sarjoja jos sattuisi löytymään kohtuu hinnalla.
 
Parhaan sijoituksen vaan taitaa tällä hetkellä tehdä ihan rahastoilla tai muuten sijoittamalla, niin tylsää kun se onkin :D tosin nuo ei näytä seinällä kovin hyvälle...

Hyvä kitara itselle on jo sijoitus sellaisenaan, ei niinkään rahallisesti ja eihän noita oikeita arvokitaroita ilman silkkihanskoja kehtais edes soittaa saati viedä keikalle. Kyllä ne rahat kannattaa sijoittaa johonkin aivan muuhun kuin soittiimin jos siis puhutaan oikeasti rahallisesta sijoittamisesta.
 
Osanotto myös

Talouselämä-lehti kysyi mun näkemystä joskus soittimiin sijoittamisesta.
 
Hyvä ja sijoittajaa itseään miellyttävä soitin ensisijaisesti. Juuri nyt katselisin Fender American Standardeja, mahdollisimman vanhoja. Niitä pitäisi saada pari kappaletta budjetilla. 90-luku muuttuu kovaa vauhtia "vintageksi".
 
Osinko irtoaa sijoituksesta aina, kun sillä soittaa.

korvaoo: JOstain ehjä, siisti ja halpa custon 24 PRS, ei ehkä ihan 2ke lähde mutta 2200 saattaisi vielä irrota vapailta markkinoilta. Arvo tuskin tippuu kovin radikaalisti.
 
https://muusikoiden.net/tori/ilmoitus/1927534
 
Siihen arvion väliin osuu ainakin heti tommonen torilta.

Kun puhutaan vintagesta, niin se tarkoittaa 50 ja 60 lukua. Myöhemmin tehdyt soittimet Ei ole nyt tai tulevaisuudessakaan vintagea, vaikka voivat olla vanhoja ja jopa harvinaisia.
 
Mulla on tosi hyvä Gibsonin Firebird joka on paras Gibson mitä olen koskaan kokeillut, mutta se on näitä tämän vuosituhannen pelejä ja olen soittanut niillä 60 luvun kitaroilla myös.
Oikein hyvällä tuurilla voin siitä parilla tonnilla luopua. Nykyään on sormissa nivelrikko, niin soittamisen aika vähällä. Ei ole missään pakkomyynniissä, eikä haittaa vaikka itsellä pysyy. Ei tuon hinta ainakaan tipu tuosta.
 
E: Firebird on 2012 vuoden kitara ja siinä on loistava Steinberger virityskoneisto, originaalit minihumbuckerit ja väri on vintage sunburst.

mpekkanen: Kun puhutaan vintagesta, niin se tarkoittaa 50 ja 60 lukua. Myöhemmin tehdyt soittimet Ei ole nyt tai tulevaisuudessakaan vintagea, vaikka voivat olla vanhoja ja jopa harvinaisia..
 
Ei nyt millään pahalla, mutta sanontojen ja yksittäisten sanojenkin merkitys muuttuu ja muovautuu vuosikymmenten saatossa.
 
Eli ei sen "vintagenkaan" merkitystä voi kukaan hakata kiveen.
 
Yst. Terv. "Nauhoittava kameravalvonta"..

zedder: Ei nyt millään pahalla, mutta sanontojen ja yksittäisten sanojenkin merkitys muuttuu ja muovautuu vuosikymmenten saatossa.
 
Eli ei sen "vintagenkaan" merkitystä voi kukaan hakata kiveen.
 
Yst. Terv. "Nauhoittava kameravalvonta"..
 
Sanojen merkitys voi toki muuttua puhekielessä, mutta ei 1900 luvusta tule renessanssia vaan se tarkoitta tiettyä aikaisempaa ajanjaksoa. Ihan samoin se on myös vintagen kanssa, joka tarkoittaa 50 ja 60 lukua.

zedder: Ei nyt millään pahalla, mutta sanontojen ja yksittäisten sanojenkin merkitys muuttuu ja muovautuu vuosikymmenten saatossa.
 
Eli ei sen "vintagenkaan" merkitystä voi kukaan hakata kiveen.
 
Yst. Terv. "Nauhoittava kameravalvonta"..
 
Se on juurikin noin. Ei sitä voi Pekkanenkaan määrätä mikä lasketaan vintageksi eli vuosikertasoittimeksi.. ;) Tai voihan sitä itselleen tehdä vaikka minkämoista "tarkkaa rajausta", vaikka niin että kyllä se on vintagea ainoastaan maaliskuu -57 ja heinäkuu -61 välillä tehdyt. Sopii mennä vaikkapa "Japan Vintage"-sivustoille, noin äkkiseltään.. ;)
 
Petelle ensittäinkin osanotot, ja itse asiaanhan (sijoitussoittimeen siis) kannattaa paneutua hyvinkin huolella. Varsin hyvin tuon sun näkemyksen ymmärrän, että soittimeen on mukavampi laittaa "rahaa kiinni". Tuohon asiaan joskus pyydettiin näkökantaa, ja oliskos juurikin ollut tuo Talouselämän joku erikoisliite..
Soittimeen jos pistää pennoset kiinni, niin pitää huomioida se, että realisointi (jos tulee ajankohtaiseksi) saattaa olla hidasta, myös sijoituksen mahdollisen arvonnousun ennakointi on hankalaa (ja osittain voi olla epävarmaa, varsinkin jos lähtee joitain "nimettömämpiä" merkkejä katselemaan)
Eli tietämys soittimista ja osittain markkinoista on tarpeen. Etunahan tuohon sijoittaessa on se, että voi saada vallan mukavan soittopelin, tai jotkut hankkivat noita vain ja ainoastaan se "estetiikka" keulilla.
Tällasta äkkinäisesti tuli mieleen. Tuu Pete Augustrokkiin sanalle niin voidaan mennä tarkemmin ko. asian tiimoilta käsin väittelemään! ;)

mpekkanen: vintagen kanssa, joka tarkoittaa 50 ja 60 lukua.
 
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Vintage

mpekkanen: Sanojen merkitys voi toki muuttua puhekielessä, mutta ei 1900 luvusta tule renessanssia vaan se tarkoitta tiettyä aikaisempaa ajanjaksoa. Ihan samoin se on myös vintagen kanssa, joka tarkoittaa 50 ja 60 lukua.
 
Ehkä sun mielestä. Mutta saahan sitä noinkin ahdas katsanto olla. :I

mpekkanen: Sanojen merkitys voi toki muuttua puhekielessä, mutta ei 1900 luvusta tule renessanssia vaan se tarkoitta tiettyä aikaisempaa ajanjaksoa. Ihan samoin se on myös vintagen kanssa, joka tarkoittaa 50 ja 60 lukua.
 
Ei se nyt ihan noin toimi.
 
Vintagella ei ole tiettyä vuosilukuihin sidottua aikakautta terminä, kuten mainitsemallasi renessanssilla. Se vain tuntuu siltä tällä hetkellä, kun kyseinen ajanjakso on sopivan kauan takanapäin. En oikein usko, että esmes vuonna 2200 vintage tarkoittaisi juuri 1950-1960 -lukuja.
 
Ja toisekseen, miksi esmes vaatteiden suhteen vintagella on eri aikahaarukka tällä hetkellä kuin sähkökitaroilla, jos vintage on yleisnimitys tietylle aikakaudelle? Eihän siinä ole järkeä.
 
E: Ja kolmannekseen renessanssin aikakausikaan ei ole tarkalleen määritelty, mistä alkaa ja mihin päättyy. Alusta ei olla edes sadan vuoden tarkkuudella samaa mieltä, mistä ajan katsotaan alkaneen, jos tulkintoja verrataan. Helpompaa olisi kutsua 1950-1960 -lukuja toisen maailmansodan jälkeiseksi ajanjaksoksi.