Kitarat: kitarakamat ›

Ostin eilen vanhan ja paskasen skujun. Rähjääntyneestä ulkoasustaan huolimatta oli yllättävän hyvä soittaa ja perusasiat kondiksessa, soi akustisestikin hyvin, terve soundi. Nauhoissa hieman kulumaa, mutta ei paha. Nauhanpäät hienosti pyöristetty, ei raavi hanskaa.
 
Ensimmäisenä silmään pisti myös bodyn "oikea" paksuus, kotona tarkemmin mitattuna 46mm. Vähän ihmettelin, kun oli kuitenkin Kiinan skuju kyseessä, jotka on yleensä niitä ohuempia.
 
Teinpä sitten YN-alkuisen sarjanumeron perusteella netissä tutkimusta. Paljastui vuoden -97 Kiinan Yakon tehtaalla tehdyksi. Näitä käsittääkseni vuodesta -94 alkaen Kiinassa tehdyille löytyy netistä jonkun verran positiivista kommenttia ja ainakin joissain piireissä niitä pidetään parhaina Squiereina sitten japsien perään. En ota tuohon kantaa, mutta ei välttämättä olla kaukana totuudesta ainakaan tämän yksilön pohjalta.
 
Tarkemmin tutkiessa.. ja tässä kohtaa tulee se mindblow!!.. Nämähän on tehty täysin silloiseen Fenderin speksiin. Puut on rakenteeltaan identtiset Fender american Standardin kanssa, 22 nauhainen kaula ja body on Fenderin tuohon aikaan käyttämää sandwich rakennetta, eli runko basswoodia oletan ja pintaviilu leppää tai saarnia. Sillä pienellä, mutta erittäin merkittävällä erolla. että otelaudan radius on normistratoa flätimpi, Gibsoneista tuttu 12 tuumaa, liian iso vintage-stratomiehille, mutta sopii hyvin modernin soittajaan käteen. Raudat ja sähköt on luonnollisesti halvempaa tavaraa, mutta niitähän saa halutessaan vaihdettua.
 
Summa summarum.. jos osuu kohdalle tommonen, niin kannattaa tsekata tarkemmin. Nää on selkeesti "sleeppereitä ja keeppereitä". Tunnusmerkit kaulan kiinnityslätkässä stanssattu YN-alkuinen sarjanumero, lavassa musta "Squier by Fender" logo. Tämän mun löytämäni "Affinity" yksilön arvioin "puhtaana ja säädettynä" helposti vähintää Classic Vibe tasolle, ylikin. Sanoisin, että nykykitaroihin verrattuna jotain 500-700EUR hintaluokkaa vastaava, mutta Skujun mainehaitasta johtuen pyörii markkinoilla 100-200€ luokassa.
 
Onko kokemusta noista 90-luvun Kiina-skujuista? Jaa meille muillekin, rautaa vai roskaa? Yakon tehtaan laatu, myytti vai faktaa? Hyvin mielenkiintoinen tarina on tämä..

Mulla oli Kiinan CV Tele, jota silloin tällöin tulee ikävä. Myin pois, kun hommasin Fenkun American Spessun. Kuvittelin, etten tarvitse kahta Teleä. Nyt kuitenkin hankin MIM Tele Vinteran kakkoskitaraksi.
 
En muista oliko CV Tele Yakon tehtaalla tehty, mutta oli kyllä pirun hyvä kitara. Erityisesti tykkäsin sen kaulasta jumbonauhoineen ja 9.5"-radiuksineen. Toinen erinomainen ominaisuus oli routtaus kaulahumpparille.
 
Tulihan tuosta tehdasasetuksissa mulle tulleesta MIM Vinterasta soittopeli ison remontin jälkeen, mutta hetken aattelin hankkia Skuju CV Telen, ja vaihtaa sen kaulan Vinteran luokattoman orkkiskaulan tilalle.
 
Kyllä tuo Kiinan Skuju oli parhaimpia mulla olleita kitaroita.
 
E. En toki tiedä oliko yksilönä "perjantai-kitara", ja kuinka paljon sitä oli rempattu ennen omistukseeni saapumista.

rheinone: Kyllä tuo Kiinan Skuju oli parhaimpia mulla olleita kitaroita.
 
Ne on aika jees. Mulla on yhdessä Telessä CV50s kaula, oikein mukava. Yhteen Stratoon taas laitoin torilta ostetut CV60:n mikit, jotka oli oikeesti OEM Toneriderit. Noissa voi löytyä tommosia herkkuja. :-)

Eilen treeniksellä isommilla gaineilla ja volalla testatessa huomasin, että nuo -97 orkkismikit on aika mikrofoniset. Niissä on kuitenkin hyvä soundi ollakseen halpikse ja keraamiset, niin pääsee kokkaan vahaa. Enpä oo ennen kokeillutkaan.

jkiva: orkkismikit on aika mikrofoniset
 
Olisihan se vähän takapuolesta jos mikrofoni ei olisi mikrofoninen. Tosin kiinalainen saattaa yllättää tässäkin negatiivisesti.

Moi.
 
jkiva: Eilen treeniksellä isommilla gaineilla ja volalla testatessa huomasin, että nuo -97 orkkismikit on aika mikrofoniset.
 
Joo, tuo hallitsematon mikrofonisuus oli ongelma vielä tuossakin vaiheessa aika isolla osalla kaukoidän oem-mikkivalmistajista.
Vastavuoroisesti löytyi kyllä sitten "aitoa" kelarungotonta rakennettakin irtonapapaloilla varustetuista yksilöistä.
 

 
jkiva: Niissä on kuitenkin hyvä soundi ollakseen halpikse ja keraamiset, niin pääsee kokkaan vahaa.
 
Jos ko. kitaralle/mikeille löytyy äänityskäyttöä, kokemukseen nojaten suosittelen miettimään vahaamista kahdesti.
Pääsäntöisesti vahaaminen muuttaa soundia enemmän kuin on toivottu, eikä välttämättä läheskään aina korvanmukaisempaan suuntaan.
Riippuu toki aina hyvin vahvasti siitä mitä ollaan hakemassa.
 
Netistä löytyy kyllä ainakin lontooksi luettavaa asian tiimoilta runsaasti.
 

 
jkiva: Enpä oo ennen kokeillutkaan.
 
Suosittelen kokeilemaan ja harjoittelemaan "huonommilla" mikeillä, tai vaihtoehtoisesti vahaamaan vain pinnan.
Ja joka tapauksessa asiaan räätälöidyllä vahalla tai puhtaalla mehiläisvahalla, ei steariinilla joka monelle ekana mieleen tulee.
Steariinilla vahatessa kun ei yleensä tarvitse miettiä soundaako hyvältä vai huonolta ;).
 

 

 
Juhani_t: Olisihan se vähän takapuolesta jos mikrofoni ei olisi mikrofoninen.
 
:)
 
Vaikka kuinka on kevät, kyllä ainakin mun mielestä provotessa pitäisi edes hituruikkusen vaivautua yrittämään.
 
T:Samuli

basisti1971:
 
Jos ko. kitaralle/mikeille löytyy äänityskäyttöä, kokemukseen nojaten suosittelen miettimään vahaamista kahdesti.
Pääsäntöisesti vahaaminen muuttaa soundia enemmän kuin on toivottu, eikä välttämättä läheskään aina korvanmukaisempaan suuntaan.
 
Suosittelen kokeilemaan ja harjoittelemaan "huonommilla" mikeillä, tai vaihtoehtoisesti vahaamaan vain pinnan.
Ja joka tapauksessa asiaan räätälöidyllä vahalla tai puhtaalla mehiläisvahalla, ei steariinilla joka monelle ekana mieleen tulee.
Steariinilla vahatessa kun ei yleensä tarvitse miettiä soundaako hyvältä vai huonolta ;)
 
Kiitos vinkeistä.
 
Juu ei tällä lähtökohtaisesti ole tarkoitus äänitellä, mutta eihä sitä ikinä tiedä.
 
Ja on tuossa pari joutomikkiä vahauksen harjoitteluun. Eipä näissäkään mikeissä varsinaisesti mitää menetettävää ole nykykunnossaan. Mielestäni oikein sopivat tuohon, jos tulee vahauksella kuntoon niin hyvä, jos menee pieleen, niin "no big deal".
 
Ja tulinpa ostaneeksi toisenkin tommosen Yako straton vm- 96, kun tuolla torilla halvalla pyöri, niin periaatteessa mulla on toinen varaosiks :-)

Sen verran ohi aiheen ettei ole ysäriltä vaan vuodelta 2000 mutta löysin taannoin kierrätyskeskuksesta vasuri Squier Standard Stratocasterin satasella. CY sarjanumerolla eli Yakon tehtaalla valmistettu. Laitoin uuden satulan ja uudet mikit (Uraltonen Ut-parts), potikat ja kytkimen. Lopputuloksena erittäin hyvin soiva ja miellyttävästi soitettava kitara. Myöhemmin laitoin vielä palasiksi, poistin lakat hirveällä työllä, värjäsin kahvilla ja viimeistelynä Danish oil. Eli aiheeseen liittyen mielestäni laadukas kitara ja hintaansa nähden suorastaan älyttömän hyvä.

Moi
 
jkiva: Kiitos vinkeistä.
 
Ole hyvä.
 

 
jkiva: Juu ei tällä lähtökohtaisesti ole tarkoitus äänitellä, mutta eihä sitä ikinä tiedä.
 
Ok, kitaristit ovat yleensä omaan kokemukseen nojaten "hivenen" kriittisiä kehumaan mikkejä, joten automaattisesti oletin että ovat jotenkin erityisen hyväsoundiset.
Herkästi -tolkun rajoissa toki- mikrofoniset mikit kun monen mielestä ruukaavat sellaisia olemaan.
 

 
jkiva: Ja on tuossa pari joutomikkiä vahauksen harjoitteluun. Eipä näissäkään mikeissä varsinaisesti mitää menetettävää ole nykykunnossaan. Mielestäni oikein sopivat tuohon, jos tulee vahauksella kuntoon niin hyvä, jos menee pieleen, niin "no big deal".
 
Kiertoherkkyys pääsääntöisesti vähenee alkuperäiseen verrattuna riippumatta siitä kuinka hyvin tai huonosti vahaus onnistuu -kunhan ei lankaa katkaise- mutta soundi voi myös herkästi muuttua täysin mitäänsanomattomaksi.
 
Olennainen osa magneettimikin "ilmavaa" ja "orgaanista" soundia kun on hallittu käämilangan mikrofonisuus.
 
Kun tuo ominaisuus tavalla tai toisella, osittain tai kokonaan poistetaan, mikistä tulee herkästi hyvinkin steriili soundiltaan.
Eikä steriiliyttä yleensä pidetä kitaramiksissä tavoiteltavana ominaisuutena ellei ohjata midiä, signaaliketjussa on kymmenen efektiä peräkanaa, tmv.
 

 
jkiva: Ja tulinpa ostaneeksi toisenkin tommosen Yako straton vm- 96, kun tuolla torilla halvalla pyöri, niin periaatteessa mulla on toinen varaosiks :-)
 
:)
Hyviksi havaitsemansa laitteet ja instrumentit kannattaa tietysti korjata pois kuleksimasta.
Mieluiten ennen kuin niistä tulee haluttuja kulttiesineitä ;).
 
T:Samuli

Päivitetäänpä tätä vähän. mulla on noita Yakon stratoja nyt siis 2 kpl, vm. -96 musta ja -97 burst. Periaatteessa identtiset, mutta burstissa sandwich body, eli basswood+ pintaviilut leppää, mustassa solid basswood (oletan), samat uudet kielet molemmissa.
 
Mielenkiintoista, että A/B vertailussa samaan vahvistimeen mustassa on selkeesti tummempi soundi. Enemmän omaan makuun. Burstissa on kirkkaampi metallinen klangi. Mikit on ulkoisesti ja resistanssiltaan aika identtiset, keraaminen magneetti, vähän reilu 6k.
 
Täytyy jossain kohtaa vaihtaa nuo pleksit sähköineen päittäin ja sit saa jännittää, joutuuko syömään sanojaan siitä puiden vaikutuksesta soundiin. ;-)

Juhani_t: Olisihan se vähän takapuolesta jos mikrofoni ei olisi mikrofoninen. Tosin kiinalainen saattaa yllättää tässäkin negatiivisesti.
 
Tässä on yksi suomen sanaston ikäviä töppäyksiä. Sähkökitarassahan käytetään magneettimikkejä jotka ei ole mikrofonisia eli ääneen reagoivia (tarkoituksella). Nillä mitataan magneettikentän muutosta, ei ääntä. Englannin kielen magnetic pickup on korrekti nimi ja vastaa toimintaa.
 
Akustiset ja kontaktimikit toki erikseen.

uimahallinvalvoja: Sen verran ohi aiheen ettei ole ysäriltä vaan vuodelta 2000 mutta löysin taannoin kierrätyskeskuksesta vasuri Squier Standard Stratocasterin satasella. CY sarjanumerolla eli Yakon tehtaalla valmistettu. Laitoin uuden satulan ja uudet mikit (Uraltonen Ut-parts), potikat ja kytkimen. Lopputuloksena erittäin hyvin soiva ja miellyttävästi soitettava kitara. Myöhemmin laitoin vielä palasiksi, poistin lakat hirveällä työllä, värjäsin kahvilla ja viimeistelynä Danish oil. Eli aiheeseen liittyen mielestäni laadukas kitara ja hintaansa nähden suorastaan älyttömän hyvä.
 
Kuulostaa onnistuneelta projektilta. Peukku!
 
Nää on kyllä hyviä aihioita. Oma uusin löytö on 2007-2012 liepeiltä CXS leimalla, ei Yako, vaan AXL tehtaan tekemä täyspaksu, joka säädöt kuntoon laittamalla erinomainen soitin sellaisenaan.

jkiva: Eilen treeniksellä isommilla gaineilla ja volalla testatessa huomasin, että nuo -97 orkkismikit on aika mikrofoniset. Niissä on kuitenkin hyvä soundi ollakseen halpikse ja keraamiset, niin pääsee kokkaan vahaa. Enpä oo ennen kokeillutkaan.
 
No nii nyt sit wax pottasin ne tohon -96 skujuun ja tuli kyl hyvät. Tykkään.
 
Tekasin videonkin aiheesta:
 
https://youtu.be/Y9yv1NJAvxE?feature=shared