Kitarat: kitarakamat ›

Vaihdoin kitaraani uuden kielisetin. Olen varma että on täysin saman paksuinen setti kuin entinen. Niin vaan vaikuttaa kuin olisi paljon paksummat kielet. Siis ihan näyttääkin paksummilta. Nyt kysynkin ihan tosissani, että voivatko kitaran kielet ohentua käytössä (nehän kuluvat) niin huomattavasti, että sen pystyy näkemään jopa silmällä? Tämä koskee lähinnä punomattomia kieliä. Punotuissa kielissä en vastaavaa ilmiötä havaitse. Lisättäköön vielä, että edellisesti kielien vaihdosta oli tosi kauan aikaa (ehkä noin 1,5 vuotta). Siinä ajassa kerkiää jo varmaan eroosia kuluttaa kieliä. Vai onko tämä vain illuusio. Mitä soundiin tulee, niin sekin on erilainen, mutta omituisella tavalla; tuntuisi että ylä-ääniä on vähemmän. Kun laittaa uudet kielet, luulisi olevan päin vastoin.
 
Toinen vaihtoehto mitä ajattelin: Voiko eri kielimerkkien välillä olla samanpaksuissa kielissä näin suurta eroa? Nykyiset kielet on GHS Boomersit. Vanhat oli tod. näk. Ernie Ball. Ja paksuus siis molemmissa 09-42.

Sabbathologist: Vaihdoin kitaraani uuden kielisetin. Olen varma että on täysin saman paksuinen setti kuin entinen. Niin vaan vaikuttaa kuin olisi paljon paksummat kielet. Siis ihan näyttääkin paksummilta. Nyt kysynkin ihan tosissani, että voivatko kitaran kielet ohentua käytössä (nehän kuluvat) niin huomattavasti, että sen pystyy näkemään jopa silmällä? Tämä koskee lähinnä punomattomia kieliä. Punotuissa kielissä en vastaavaa ilmiötä havaitse. Lisättäköön vielä, että edellisesti kielien vaihdosta oli tosi kauan aikaa (ehkä noin 1,5 vuotta). Siinä ajassa kerkiää jo varmaan eroosia kuluttaa kieliä. Vai onko tämä vain illuusio. Mitä soundiin tulee, niin sekin on erilainen, mutta omituisella tavalla; tuntuisi että ylä-ääniä on vähemmän. Kun laittaa uudet kielet, luulisi olevan päin vastoin.
 
Toinen vaihtoehto mitä ajattelin: Voiko eri kielimerkkien välillä olla samanpaksuissa kielissä näin suurta eroa? Nykyiset kielet on GHS Boomersit. Vanhat oli tod. näk. Ernie Ball. Ja paksuus siis molemmissa 09-42.
 
Meinaatko tosiaan, että GHS:llä ja Ernie Ballilla on tuumakoot erilaiset?
Kyllä tuo sinun juttusi on 100% jotain harhaa. Toki jos kielet on 1,5 vuotta vanhat, niin niiden soundi on huomattavasti erilainen kuin uusien kielien.
Ei se kielen metalli kuitenkaan niin kulu, että sitä voisi silmillä nähdä. Tämän voin metallipuolen mekaanikkona sanoa vuoren varmasti.
Oletko 100% varma, että kielet on täysin samoja. Mutta erimerkkisissä kielissä voi olla tuntumassa pieniä eroja, on teräskieliä ja nikkeliä esim.

mpekkanen: ... Mutta erimerkkisissä kielissä voi olla tuntumassa pieniä eroja, on teräskieliä ja nikkeliä esim.
 
Tai isoja eroja. Yamahan kielet tuntuivat paksummilta kuin numeroltaan vastaavat jotku muut kielet, ja Optiman kielet muita ohuemmilta. Ei vaan tullut mitattua mitä ne oikeasti olivat.

Puavali: Tai isoja eroja. Yamahan kielet tuntuivat paksummilta kuin numeroltaan vastaavat jotku muut kielet, ja Optiman kielet muita ohuemmilta. Ei vaan tullut mitattua mitä ne oikeasti olivat.
 
Eikös se mene niin, että 0.009 on tuuman osa. Eli kaikki 9 kielet on yhtä paksuja, mutta materiaali voi toki poiketa.

Ne ehkä kiiltää uutuuttaan ja niissä on enemmän puhdasta pinta-alaa heijastamassa valoa verraten siihen jos vanhat on mustat ja täynnä lihapiirakkaa.

mpekkanen: Eikös se mene niin, että 0.009 on tuuman osa. Eli kaikki 9 kielet on yhtä paksuja, mutta materiaali voi toki poiketa.
 
Kielen jännitys tuntui suuremmalta ja siten kieli tuntui jäykemmältä.
 
Jos ne kielitehtaat eivät tee just sen paksuista kieltä kuin mitä numero ilmoittaa?

Puavali: Kielen jännitys tuntui suuremmalta ja siten kieli tuntui jäykemmältä.
 
Jos ne kielitehtaat eivät tee just sen paksuista kieltä kuin mitä numero ilmoittaa?
 
Sitten on aika paskoja kieliä.

Työntömitta kehiin. Sillähän se selviää.

Henri Henri Olavi: Työntömitta kehiin. Sillähän se selviää.
 
Siinä ja siinä saako työntömitalla noin pieniä eroja esiin, nimellinen tarkkuus just ja just mutta mittausepävarmuus on jo aika iso niillä. Mikrometri pitäisi olla että tämä hämmennys selkenee.
 
Kiinnostaisi tietää miten laadunvalvonta ja tuotantoprosessi kielitehtaalla menee, tarkkuus on aika kova ollakseen parin euron tuotteita. Jollain halvalla keinolla se laatu kuitenkin tasaista on.

Mä ostin kokeeksi 4 settiä Curt Mangan -kieliä. Kaksi settiä 11-54 ja kaksi 10-52 vahvuuksissa. Molemmat paksut .054:t olivat viallisia ja aiheuttivat haamusäveliä kovempaa pikatessa. Punoslanka oli löystynyt ydinlangan ympäriltä ja se resonoi/särisi aiheuttaen todella omituisen efektin. Tuo "ghosting" on ehkä paras termi sitä kuvaamaan. Lisäksi tuo CM:n 11-54 setti tuntui LP Studiossa huomattavasti jäykemmältä kuin D'Addarion NYXL-sarjan 11-56 setti. Molemmat viritin A=440Hz ja E-vireeseen. D'Addario tuntui mukavammalta soittaa, sen lisäksi että kielet olivat virheettömät. Mutta samaistun aloittajan otsikkoon siitä, että tuo 11-54 tuntui jäykemmältä ja ehkä siten "paksummalta" kuin D'Addarion 11-56. Tähän voi toki olla syynä sekin, miten kieli on rakennettu. Paksumpi ydinlanka ja ohuempi punoslanka tuottavat jäykemmän kielen kuin ohut ydinlanka ja paksumpi punoslanka. Tätä suhdetta muokkaamalla voidaan vaikuttaa hurjastikin kielen tuntumaan soittaessa, sen lisäksi tietysti millaista metalliseosta on kulloinkin käytetty.
 
CM:n molempien 10-52 settien vahvuudet heittelivät. Noita 11-54 en jaksanut mittailla kun E-kielet olivat vialliset. Toisessa setissä .052-kieli oli itseasiassa .051 ja esim. .010:t olivat pikemminkin .095. Todella epätasaisesti jakautui kielten vahvuudet. Ehkä pienellä pajalla on isommat toleranssit? Tämä kuitenkin sikäli haasteellista, että tarkasti säädetty soitin on äkkiä säätöjen osalta poskellaan kun kielisetit poikkeavat toisistaan, jo ihan saman valmistajan toimesta.
 
Eli kyllä kielisarjoissakin voi olla eroa. Varsinkin eri merkkien / valmistajien välillä, mutta ihan samanlaisten settienkin kesken. Tämä on mm. yksi syy miksi olen aina tykännyt D'Addarion kielistä. Niitä kun mitataan laserilla useammassa työvaiheessa niin setti toisensa jälkeen on identtinen. Tässä on se etu, ettei kitaraa ja sen säätöjä tarvitse joka kerta tarkistaa ja tehdä uusiksi kun vaihtaa 10-52 setin uuteen 10-52 settiin. Tosin, viime aikoina olen mennyt soundipolitiikka edellä ja mä olen pitkään testannut ja kaivannut jotain lisää perus D'Addarioiden soundiin. Se on jotenkin "liian moderni". Ensin palasin NYXL-seteistä takaisin XL-sarjaan, mutta nyt olen siirtynyt kokonaan muihin merkkeihin. Löysin pitkällisen testauksen jälkeen sopivimmat kielet Rotosoundilta ja Pyramidilta. Samalla nikkelin määrä kielisarjoissa kasvoi, mutta samalla soundiin tuli lisää lämpöä ja pyöreyttä.
 
Mulla on nyt vähän kitaran mallista ja mikityksestä (ja käyttötarpeesta) riippuen kielinä Rotosound RH10 Roto Blues 10-52, Rotosound PN11 Pure Nickel 11-48, Pyramid NRS New Rock Standard 10-52 ja Pyramid Performance Pure Nickel 11-48 ja Pyramid Nickel Classics 10-52.
 
Mä huomasin, että mun hieman modattu Esquire (tallamikkinä Lollar Vintage-T ja kaulamikkinä Duncan PhatCat) heräsi ihan uudella tavalla soimaan, kun vaihdoin siihen nuo yllä mainitut Roton Pure Nickel 11-48:t. Tallamikki ei ole lainkaan niin "riipivä" ja ohut, mitä se ehkä hivenen oli aikaisemmin. Samoin nikkelikielet toivat siihen ihan uudella tavalla botnea ja lämpöä. Kaulamikki kuulostaa nyt jotenkin... vanhemmalta. Hyvällä tapaa. D'Addarion NYXL-kielillä se oli hyökkäävä, liian moderni, mutta nyt se on pehmeä. Eikä lainkaan tunkkainen tai mutainen. Soittimella taipuu niin Beatles, 70s funk ja r'n'b kuin uudempi pop ja rock. Se on jopa jazz-soinnuttelussa oikein mukava.
 
Joo mä myönnän, että on melkoista hifistelyä. Mä olen jotenkin aina tykännyt pohtia ja pähkäillä, testata ja kokeilla kieliä. Lopulta olen tullut siihen tulokseen, ettei ole todellakaan yhdentekevää, millaiset "narut" soittimeen laittaa.

Lakonisesti yli 30v soittohistorialla voi taas sanoa että kielet ku kielet, ei ole eläessä viallisia tullu vastaan ja niin toimii kalliimmat merkit ku Harley Bentonitki yhtälailla, kielitehtaita ku on kuitenki vaan rajallinen määrä ja niitä brändätään eri merkeille

Sellainenkin mahis on, että tehtaalla on pakettiin eksynyt väärän paksuinen setti. Eipä ole mun kohdalle moista sattunut, mutta kaikkihan on mahdollista.
Samanpaksuisten kielien jäykkyydessä on eroja eri kielimerkkien ja materiaalien välillä.

phiit: Lakonisesti yli 30v soittohistorialla voi taas sanoa että kielet ku kielet, ei ole eläessä viallisia tullu vastaan ja niin toimii kalliimmat merkit ku Harley Bentonitki yhtälailla, kielitehtaita ku on kuitenki vaan rajallinen määrä ja niitä brändätään eri merkeille
 
Mulla on yksi viallinen kieli tullut vastaan. Yksi bassokieli oli sellainen, että se yksinkertaisesti surisi merkillisesti. Laitoin Thomannille aiheesta viestiä ja he halusivat lisäselvitystä. Tein sitten videon, missä mulla oli vanha kieli paikalla, laitoin uuden kielen paikkaan ja suristelin sitä. Sen jälkeen vaihdoin taas vanhan kielen paikkaan ja esittelin puhdasta ääntä. Oli eriskummallinen vika, enkä ymmärrä mistä se tuli, koska kieli näytti täysin ehjältä.
 
Itse olen sitä mieltä, että D'addarion NYXL on eri kamaa, mitä muut kielet.

Tympee Huttunen: Mulla on yksi viallinen kieli tullut vastaan. Yksi bassokieli oli sellainen, että se yksinkertaisesti surisi merkillisesti. Laitoin Thomannille aiheesta viestiä ja he halusivat lisäselvitystä. Tein sitten videon, missä mulla oli vanha kieli paikalla, laitoin uuden kielen paikkaan ja suristelin sitä. Sen jälkeen vaihdoin taas vanhan kielen paikkaan ja esittelin puhdasta ääntä. Oli eriskummallinen vika, enkä ymmärrä mistä se tuli, koska kieli näytti täysin ehjältä.
 
Todennäköisesti tuo sama vika kuin itselläni CM:n kielissä, eli punoslanka löystynyt ydinlangan ympäriltä. Tätä tapahtui ehkä useammin silloin "ennen vanhaan" kun kielet tehtiin pyöreän ydinlangan ympärille. Se punos piti joko litistää päästä tai tehdä siihen jokin taitos ennen ylimääräisen kielen katkaisemista, muutoin punos purkautui ja kielestä tuli viallinen. Sitten 60-luvun lopussa ja 70-luvun alussa yleistyi kuusikulmaisen ydinlangan käyttö, jolloin punoslanka tavallaan pureutui ydinlangan kulmiin ja lukittautui paikoilleen. Punottujen kielten rakenteesta tuli kestävämpi, mutta samalla soundi ja tuntuma muuttui.
 
Itse olen sitä mieltä, että D'addarion NYXL on eri kamaa, mitä muut kielet.
 
Ja aika moni muukin on eri mitä jokin toinen. Tuollainen "kielet kuin kielet"-toteamus on sikäli huono, että kieliä on niin monenlaisia. Esim. hiotut kielet eivät ole ollenkaan sama kuin vaikkapa Ernie Ball Slinkyt tai D'Addario XL:t. Niiden soundi ja soittotuntuma ovat ihan eri. Ja jos sitä ei huomaa, niin silloin vika on jossain muualla kuin kielissä ;)
 
En myöskään enää allekirjoita täysin sitä mitä itsekin joskus kirjoitin, että kielitehtaita olisi verrattain vähän. Niitä on yllättävänkin monta. Euroopastakin löytyy useampi (Rotosound, Pyramid, Dogal, Thomastik mainitakseni muutaman). Jenkeissä sitten muutama lisää (D'Addario, Ernie Ball, Fender, GHS, La Bella, Dunlop, DR Strings, Dean Markley, Curt Mangan jne. jne.) sekä tietysti idän ihmeellisyydet. On toki merkkejä ja brändejä joilla ei ole omaa tehdasta, vaan esim. D'Addario valmistaa kielet alihankintana (esim. PRS). Mutta äkkiseltään löytyy se parikymmentä punoslangan kieputtajaa uudelta ja vanhalta mantereelta.
 
Vaikka kitaran kieli on hyvin yksinkertainen tuote, on siinä silti melko monta muuttujaa, joilla voidaan vaikuttaa kielen sointiin, soundiin ja soittotuntumaan. Esim. tuo aikaisemmin mainitsemani ydin- ja punoslangan suhde (ratio) eli kuinka paksuja molemmat langat ovat. Sen .046 E-kielen kun voi tehdä hyvin ohuella ydinlangalla ja paksulla punoslangalla tai hyvin paksulla ydinlangalla ja todella ohuella punoslangalla. Ja kaikki siltä väliltä. Lisäksi kielessä Käytettävät materiaalit ja metalliseokset vaikuttavat. Pelkkä ruostumaton teräs vaiko mahdollisesti teräksen ja nikkelin yhdistelmä? Paljonko nikkeliä on lejeeringissä mukana? 90% vai 8%... tai jotain ääripäiden väliltä? Lisäksi jo mainittu ydinlangan muoto vaikuttaa siihen, miten kieli valmistetaan. Hexcore eli kuusikulmainen on ihan eri juttu kuin roundcore eli täysin pyöreä ydinlanka. Toinen voidaan helposti ja nopeasti "käämiä" koneellisesti ilman suurempia ongelmia, toinen vaatii tarkkuutta ja prosessi on hitaampi. Ydinlangan muoto vaikuttaa myös, eli onko ydinlanka täysin pyöreä vaiko hieman litistetty pysty- tai vaakasuunnassa. Vai onko se kenties täysin litteä (flatwound)? Vai hiotaanko ja kiillotetaanko se myöhemmin (esim. halfrounds, burnished-viimeistely jne.)
 
Lopulta kyse on siis eräänlaisesta reseptiikasta. Millä mausteilla, mistä raaka-aineista, millä leipomistavalla ja millä paistoajalla syntyy tarkoitukseen soveltuva kakku. Tällaisia reseptiikkamestareita kitaran kielten osalta on maailmalla muutamia ja heistä ehkä näkyvimmät nimet ovat Les O'Connor (mm. DR Stringsillä pitkä ura jonka jälkeen oli pystyttämässä ja perustamassa Dunlopin kielituotantoa) sekä Dean Farley (mm. Scalar Strings ja sittemmin tehnyt yhteistyötä Pyramid Saitenin kanssa).
 
https://www.youtube.com/watch?v=DunjuRJ6Gb0

Tympee Huttunen: Mulla on yksi viallinen kieli tullut vastaan. Yksi bassokieli oli sellainen, että se yksinkertaisesti surisi merkillisesti. Laitoin Thomannille aiheesta viestiä ja he halusivat lisäselvitystä. Tein sitten videon, missä mulla oli vanha kieli paikalla, laitoin uuden kielen paikkaan ja suristelin sitä. Sen jälkeen vaihdoin taas vanhan kielen paikkaan ja esittelin puhdasta ääntä. Oli eriskummallinen vika, enkä ymmärrä mistä se tuli, koska kieli näytti täysin ehjältä.
 
Itse olen sitä mieltä, että D'addarion NYXL on eri kamaa, mitä muut kielet.
 
Tähän voi kyllä lisätä Ernie Ballin cobalt sarjan, niissä on eri tuntuma. Välillä tullu käytettyä vaikka onki hiukan hintavampia

On mulla viallisia kieliä osunut kohdalle jokunen vuosikymmenien varrella. Viimeksi noin vuosi sitten Elixir Nanoweb -setissä yksi punottu kieli oli totaalisen epävireinen (tallan säädöt loppui kesken). Pyramid Gold -settejä oli aikoinaan useampi, joissa mukana oli yksi kieli, jota ei saanut hienovireeseen. Samoin DR:llä oli joskus aikoinaan kokonainen erä viallisia settejä, joita mullekin kulkeutui pari. Silloin tällöin kohdalle osuu viallisia kieliä ihan merkistä riippumatta, joko sellaisia että hienovire persiillään tai sitten kieli päästelee ylimääräisiä sivuääniä. Harvoinhan näitä kohdalle osuu, mutta kuitenkin.

McNulty: En myöskään enää allekirjoita täysin sitä mitä itsekin joskus kirjoitin, että kielitehtaita olisi verrattain vähän.
 
No kovin mahdottomasti kuitenkaan. Langantekijöitä on taas todella vähän. Joskus löysin valmistajan ja tänne jonnekin olen sen silloin kirjannut (Sandvik?). Punos voi sitten olla nikkeliä enemmän (Ni) tai vähemmän (SS) sisältävää laatua. Nikkeliä toki on molemmissa.

Rämppy: Sellainenkin mahis on, että tehtaalla on pakettiin eksynyt väärän paksuinen setti. Eipä ole mun kohdalle moista sattunut, mutta kaikkihan on mahdollista.
Samanpaksuisten kielien jäykkyydessä on eroja eri kielimerkkien ja materiaalien välillä.
 
No mulle sattui juuri, että Elixir-setin punomattomat kielet eivät paksuudeltaan vastanneet paketissa ilmoitettua. En mitannut mutta samoja kieliä vuosikaudet käyttäneenä eron huomasi selvästi. Tämä onkin kyllä sitten ainoa kerta, kun näin on käynyt.
 
Mikä muuten olisi tuntumaltaan hevein tai kevein merkki saman paksuuden kielissä?