Kitarat: kitarakamat ›

WanhaWetäjä: Miten vaan, on ainakin kanttia olla täällä omana itsenään eikä vaan huudella puskista nobodyna mitä milloinkin.
 
Huudella nyt puskista nimimerkkivetoisella keskustelupalstalla, hyi minua. Ja vielä ihan nobody, toisin kuin, oi, wanhataituri ja superjulkkis. :D.
 
Ehkä sun kanssa sananvaihto jää tähän, ei maksa vaivaa.

Soittamisen ja soundien kannalta minulle riittäisi yksi kitara (jos jostain olisi keikalle varakitara). Mutta pidän kitaroista esineinä ja olen tuunannut kaikkia soittimiani. Kaikista on vaihdettu mikit, laitettu puolitukset, Bigsbyjä, peilipleksiä ym.

Reissuun tarvitsen jonkin halvan helposti kanneltavan ja korvattavan lankunpätkän, jonka katoaminen ei pahemmin harmita tai josta ei tarvitse maksaa suuria lunnaita millään rajalla. Silmäterät pysyvät kotona.
 
John Sykes soitti aika paljon yhdellä ja samalla kitaralla.

Kefiiri: Vaihtelu virkistää ja eri tuntuiset kitarat pistävät soittamaan erilaisia juttuja.
 
Juuri näin!
 
Jos olisi vain yksi sähkis mahdollista pitää, se olisi Strato.
 
Paljon mahdollista, että päätyisin samaan ratkaisuun. Toinen vaihtoehto olisi Gibson Les Paul Studio.
 
Stato. Ergonomisin, kaunein ja hyväsoundisin kitara ja kaupan päälle kampi.
 
Jälleen täysin samaa mieltä, varsinkin tuosta kauneudesta. Täydellinen design.
 
Siihen nähden, mitä tarvitsen, minulla on aivan liikaa kitaroita. Siihen nähden, mitä haluaisin, aivan liian vähän.
Kitarat on lähes ainoa materialistinen asia, joita suuresti halajan (syntikat toinen). Lisäksi monet kitarat - sekä syntikat ja Rickenbackerin basso - ovat esineinä upean näköisiä, houkuttelevat käpälöimään.

Tässä jonkun matkaa koittanut pysytellä tuossa yhden kitaran moodissa, osittain myös onnistunut. Muutama viime vuosi mennyt niinsanotusti, Les Paul kerrallaan, kun telettäminen hetkeksi hiipui, tosin on tuossa kokeena rinnalla ollut yksi am std Strato, joka meni menojaan ja yksi Suhr nk. super-strato, joka tosin on tossa vieläkin, vaan eipä musta taida strato-ukkoa tulla, moneen otteeseen on koitettu. Jotenkin toi Straton käyttöliittymä ei vaan passaa, volapotikka ja mikkiswitch on tällaisella ojankaivajan otteella soittavalle vaan aivan väärässä paikassa, aina osahtaa kun rapataan. Kotona sohvalla soitellessa toi ei haittaa, kun ihan eri tatsi, mutta kun en oo niin sohvalla soittelija.
Oishan se kiva jos ois sellainen Sveitsin-linkkari, josta sais kaivettua LP:n, Straton ja Telen soundit, vaan sellaista ei oo, eikä tuu, onhan ne monet yrittäneet, kaikki propsit heille.
Toisaalta, aina mä kaivan joka kepukasta ja styrkkarista sen tietyn soundin, tai siis koitan kaivaa, ehkä mä oon vaan niin urautunut ooceedee?
Periaatteessa mulla oli oikea kombinaatio jo vuosikymmeniä sitten, LP ja JCM800 Marshall, ei toi oo miksikään muuttunut, tosi pitkä ja laaja kamavänkkäyskierros on pitänyt tehdä, oisko pitänyt jättää väliin ja soittaa vaan?
 
Josko sitä vaan on yhden kitaran mies, hyväksyä se, ettei yhdestä saa kaikkea, eikä monikitaraisuus ole mun juttu, saati soundipaletin laaja-alaisuus?
Omalla kohdalla oon todennut(kokemuksesta)etten tarvitse montaa kepukkaa, ehkä kaksi suht saman oloista, jos ois säännöllisesti keikkaa, mitä nyt ei ole. Paras vakuutus sille, ettei kieli katkea keikalla, on se varakitara, jos ei sitä ole, niin varmasti katkeaa.
 
Sen verran piti Paulia modata, laitoin tonepotikoihin nostopotikat puolituksille, tulee siitä skaalaa soundiin ja uskaltaisin väittää hommaa onnistuneeksi.
 
Pitää koittaa jatkossakin vältellä kamarumbaa ja soitella vaan, mutta kitarakamat on kivoja ja puuhastelu niiden parissa, kunhan ei päästä irtoamaan lapasesta.
 
En tiedä miksi pitäisi olla vaan yksi kitara, joku tykkää ottaa eri kepin eri juttuihin, toinen koittaa saada laajaa palettia yhdestä, erilaisin variaatioin, mikä kyllä pedaaleilla, eri mikkikombinaatioilla ja vola/tonepotikka-yhdistelmillä tuottaa aika paljon mahdollisuuksia.
 
Onhan tietty tämä yksi koulukunta, joka jaksaa jauhaa sitä vanhaa virttä:Wilko Johnson ei tarvinnut kuin piuhan minkä tökätä Twiniin, eikä senkään säädöillä ollut väliä, ääni kun tuli, kaikki oli hyvin. Tätä ei pidä ymmärtää väärin, RIP Wilko, omassa genressään mestari, minimalistisuuden ja anti-materialismin lipunkantaja, hieno Kitaristi.
 
Jotkut isommat starat saattaa soitella keikalla vähän joka biisin eri kepillä, taito kai sekin.
 
Tämä jaaritus taisi nyt saada lakipisteensä.

Jaa.. että tämmöinenkin tulokulma aiheeseen.. no mikä ettei:
 
Jos oikeasti pitäisi olla vain yhden sähkökitaran käyttäjä ja omistaja, niin omalla kohdallani se olisi Jackson Soloist. SL2 todennäköisesti, koska SL1:n keskisinkula on jotenkin ikävässä paikassa enkä sitä tarvitse.
 
Tuo mainittu ruoska on niin ergonominen kuin voi olla, eikä _yleensä_ paina paljon paskaakaan.. Poikkeustapauksia toki löytyy, eli jotain kivennäisaineilla siunattuja poppeliversioita muinaisajoilta.

Jos omistaisin vain yhden ritsan, olisi se laadukas 000-koppainen mahonkinen akustinen kitara. Ja kas kummaa; sellainen kun tulee huomenna, niin melko pitkälti muut kitarani ovatkin jo torilla myynnissä heh.

Soitteleehan ne starbut usein erinäisillä kitaroilla / keikka, mutta ovat varmasti kanssa soittaneet joka ikistä pidemmän aikaa ensin päästäkseen sinuiksi + säädöt ovat kanssa heille just kohdilleen jokaisessa. Eli vaatiiko tuo nyt mitään sen kummempaa taitoa?

msalama: Soitteleehan ne starbut usein erinäisillä kitaroilla / keikka, mutta ovat varmasti kanssa soittaneet joka ikistä pidemmän aikaa ensin päästäkseen sinuiksi + säädöt ovat kanssa heille just kohdilleen jokaisessa. Eli vaatiiko tuo nyt mitään sen kummempaa taitoa?
 
Äh nyt jäi vähän epäselväksi että minkä asian ajateltaisiin vaativan taitoa? Useamman soittimen vaihtelemisen lennossa? Pahoittelen huolimatonta lukua mutta esittikö joku muka tuollaisen ajatuksen?

Mikko1978: Dumblen ostaminen aikoinaan uutena ilmeisesti vaati myös sitä musikaalisuutta...
 
Ai sellaista kuten tällä herralla:
 
https://www.youtube.com/watch?v=2PpAG8gTURw
 
Vitsi, vitsi. Nostan itse asiassa professorille hattua.

joku muka tuollaisen ajatuksen
 
Häikiö tuossa yllä sanoi, että taito kai sekin.

Krice: Ehkä myös Yngwie, vaikka sillä onkin samasta soittimesta useampia kappaleita.
 
Ynkällä on pelkästään stratoja yli 200 kpl, ja siihen päälle tulee ehkä kaikki mahdolliset olemassa olevat kitaramallit. Gibsoneita on ainakin suuri määrä myös. Livenä soittelee toki aina stratolla tai akustisella, mutta onhan ukon stratot ominaisuuksiltaan muuttuneet vuosien saatossa useaan kertaan. On ollut erilaisia kaulaprofiileita ja mikityksiä eri aikakausilla.
 
Brian May on profiloitunut siihen omaan kitaramalliinsa, mutta keikoilla on ollut ainakin eri akustisia ja Fenderin Tele. Red Specialista tietty on tehty kymmeniä replikoita keikkakäyttöön vuosien saatossa, koska muuten alkuperäinen olisi jo tomua.
 
Pete Wallin kohdalla yksi kitara ei ollut niinkään oma valinta, vaan jossain haastattelussa kertoi sen olevan ainoastaan taloudellisista syistä johtuva realiteetti.

Itsellä pitkälti yksi kitara noin periaatteen tasolla. Sähkökitaroita löytyy 4 kpl, mutta eipä "vanhoilla" ole tullut soitettua aina kun uusi tulee taloon. Ainoa poikkeus on ollut äänittäessä, jossa evertune-kitaralla kompit ja sitten "normaalilla" kitaralla leadit ja kliinit, koska evertunea en osaa säätää niin, että vibrat lähtee yhtä herkästi kuin tavallisella. Vibraa siis saa, mutta siinä tuntuu olevan pieni "threshold" ennen kuin alkaa liikkua.

msalama: Häikiö tuossa yllä sanoi, että taito kai sekin.
 
Niinpäs sanoikin, kiitoksia. Juu kyllähän tutun mallisia ja säädöissä olevia kitaroita äkkiä vaihtaa, suurin haaste on se että hihna menee kierteelle ja sen kömpelö oikominen kesken shown on noloa :D

Torniojaws: Itsellä pitkälti yksi kitara noin periaatteen tasolla. Sähkökitaroita löytyy 4 kpl, mutta eipä "vanhoilla" ole tullut soitettua aina kun uusi tulee taloon. Ainoa poikkeus on ollut äänittäessä, jossa evertune-kitaralla kompit ja sitten "normaalilla" kitaralla leadit ja kliinit, koska evertunea en osaa säätää niin, että vibrat lähtee yhtä herkästi kuin tavallisella. Vibraa siis saa, mutta siinä tuntuu olevan pieni "threshold" ennen kuin alkaa liikkua.
 
Tästä syystä omakin Evertunella varustetti skeba on saanut olla jo usemmman vuoden kaikessa rauhassa. Vireongelmat ollut loppupeleissä niin pieniä muillakin kitaroilla, että Evertunen hyödyt jääneet "haittojen" jälkeen, mutta jos tosiaan tarvis kitaraa pelkkään komppaamiseen niin Evertune on kyllä omiaan siihen tarkoitukseen.

Yhden sain karsittua. Sen, jolla ois soittanut ns. mitä vain. Nyt ollaan taas siinä ikuisuusongelmassa, että tekeekö keikalla kompromisseja soundin suhteen vai käytännöllisyyden suhteen. Meinaan jos sulla on strato ja lesbo (bile)keikalla mukana niin sittenhän niitä vaihdetaan alvariinsa.

leavings: Nuorempana kun tuli katsottua Rig Rundowneja ja haaveiltua ties mistä, sitä toki haaveili myös useammasta kitarasta (toki myös vahvistimista, pedaaleista ym.). Nyt taas aikuisena, kun olisi mahdollisuus näitä kamoja hankkia, niin ei enää samalla tavalla kiinnosta. Keikkailen aika aktiivisesti tuon ainokaisen Ltd Viperini kanssa ja jonkinlaista varakitaraa pitäisi harkita, mutta kun ei vaan muut soittimet enää samalla tavalla kiinnosta. Varakeppejä onkin tullut lainailtua sitten.
 
Löytyykö muita yhden soittimen ihmisiä? Melko harvinaista tuntuu nykyään olevan, eikä tunnetuista muusikoistakaan tule mieleen kun ehkä Petri Walli?
 
E: Tulihan noita muutama mieleen kun hetken pohti esim. Willie Nelson, Brian May, Nile Rodgers. Mutta vähemmistöön jää.
 
Seinä on täynnä kitaroita. Jos menisin autiolle saarelle. Ottaisin mukaan Fernandes.

Kiinnostava aihe jota itsekin välillä mietin. Aloitin soittamisen 10-vuotiaana, kamojen alituisen säätämisen 15-vuotiaana. Sen jälkeen noin 100 erilaista kitaraa kiertänyt käsien läpi, säätö on ollut loputon ja rahaakin palanut tuohon säädyllistä määrää enemmän.
 
Lopputulos on kuitenkin nyt jo pitkän tovin ollut se, että olen palannut käytännössä vastaavaan kitaraan mikä minulla tuolloin 15-vuotiaanakin oli (EC-1000 - EC500S).
Säätäminen ei kannattanut mutta olisinko ikinä tajunnut sitä jos en olisi säätänyt välissä?
 
Aktiivisessa keikkailussa todellakaan ei ole liioittelua pitää useampaa, varakitaranhan voi tottakai aina myös lainata. Monella pienemmällä lentokeikkoja tekevällä bändillä kitaroita/bassoja taitaa nykyään olla mukana ainoastaan se pari per soittaja ja monesti myös vahvistuspuoli yhdessä räkissä Kempereinä tai muina vastaavina laitteina. Itselläkin oli tilanteesta riippumatta aina varakeppi matkassa keikoilla, ainoastaan pari kertaa tuli kielen katketessa tarpeeseen vaikka keikkoja oli satoja, mutta onneksi oli mukana.
 
Nykyisellään en juuri enää keikkaile joten yhdellä kitaralla on menty, mutta jos alkaisi taas soittohommat aktiivisemmin rullaamaan, niin todennäköisesti hankkisin kakkoskepiksi jonkun mahdollisimman nykyistä kitaraani vastaavan soittimen, koska esimerkiksi skaalan pituuden muutos vaikuttaa kyllä koordinaatioon jos on vuodet tottunut soittamaan samanlaisella laitteella.

Torniojaws: Itsellä pitkälti yksi kitara noin periaatteen tasolla. Sähkökitaroita löytyy 4 kpl, mutta eipä "vanhoilla" ole tullut soitettua aina kun uusi tulee taloon. Ainoa poikkeus on ollut äänittäessä, jossa evertune-kitaralla kompit ja sitten "normaalilla" kitaralla leadit ja kliinit, koska evertunea en osaa säätää niin, että vibrat lähtee yhtä herkästi kuin tavallisella. Vibraa siis saa, mutta siinä tuntuu olevan pieni "threshold" ennen kuin alkaa liikkua.
 
Evertune kepit valllannut itsellä valtaosan soittoasjasta. Enkä kyllä enää lähtisi keikalle tai studioon ilman moista. Itsellä ei ole koskaan ollut niin herkkä tatsi, että olisin kokenut evertunen rajoittavaksi edes liidi puolella.
 
Tuli oltua keikalla tuossa Tammikuussa ja pakkasta oli se mukavat 35 astetta. Oli mukava fiilis kun ei tarvinnut stressata lainkaan vireestä.

Kefiiri: Niinpäs sanoikin, kiitoksia. Juu kyllähän tutun mallisia ja säädöissä olevia kitaroita äkkiä vaihtaa, suurin haaste on se että hihna menee kierteelle ja sen kömpelö oikominen kesken shown on noloa :D
 
Suurin haaste on, kun nyt just ei satu olemaan kitarateknikkoa hommissa, varakitaran epävireisyys. Kiltisti viritetty ennen keikkaa ja sitten erilainen ilmasto tekee tepposet. Se se vasta noloa on alkaa vääntämään sitä vireeseen (ilman mittaria tietenkin :D).