| Aihe: Sähkökitarakielien säilyvyys? | 1 |
|---|
|
Mitenkähän sähkökitaran kielet säilyvät käyttämättömänä?
Ostin aikoinaan ison kasan D'Addarion kieliä kun halvalla sai.
Nyt soittelun vähennyttyä ne vain ovat jääneet käyttämättä.
Säilyyköhän nuo kielet ihan ookoo ellei uudenveroisina pakkauksissaan joita ei ole edes avattu? |
|
Moi.
Kunhan korroosio ei pääse iskemään, säilyväthän nuo vuosikymmeniä.
Joskus löysin varastoistani 80-luvun lopulla ostamiani kieliä, jotka ainakin tällaiselle puukorvalle kuulostavat tismalleen samoilta kuin samanmerkkiset tuoreemmatkin.
T:Samuli |
|
Jester44: Säilyyköhän nuo kielet ihan ookoo ellei uudenveroisina pakkauksissaan joita ei ole edes avattu?
Eiköhän kielet säily ihan hyvin pakkauksissaan, jos ei kerran ole avattu.
Vähemmän on enemmän ja enemmän on vähemmän. |
|
Jos kielet ovat varastoituna kuivassa paikassa ne säilyvät vuosikymmeniä. Vasta kosteus mahdollistaa korroosion. Pakkauksissa oleviin kieliin ei kohdistu jännitystä tai mekaanista rasitusta eivätkä ne altistu sormenpäistä irtoaville epäpuhtauksille kuten suoloille. Kyllä kielten vanheneminen alkaa vasta sitten kun ne ovat kiinni kitarassa. |
 Kuha
04.12.2020 22:29:50 | |
|
Kyl ne ihmeen hyvin säilyy, mies mätänee aiemmin.
Old Fenders never die |
|
Kirjoittelin keväällä tällaisen jutun. Saa lukea jos lontoo taittuu.
https://onenegativecreep.wordpress. … ackages-matter-aka-pulling-strings/
Kielet säilyvät soittokelpoisina todella pitkään, kunhan ovat pakattu hyvin ja säilytetty oikein. Osa kielistä kestää hyvin myös "väärin säilytystä" kuten tuosta kirjoituksestani käy ilmi.
moving in stereo |
|
Vaihdoin tuossa joku aika sitten kieliä. D'Addario XL:t ne oli ja katselin, että pahvikuoressa mainostettiin Palm Pilotille sointuopasta joten 90-luvun kielet taisivat olla.
Kunhan se suojapussi on ehjä, ei pitäisi korroosion päästä raiskaamaan. |
|
Eivät kai käyttämättömät kielet normaaleissa kotioloissa ruostu ilman pakkaustakaan, mutta epämääräisellä treenikämpällä jossa lämpötila vaihtelee jyrkästi voi tilanne olla toinen.
En ole musiikin asiantuntija. |
|
Kefiiri: Eivät kai käyttämättömät kielet normaaleissa kotioloissa ruostu ilman pakkaustakaan, mutta epämääräisellä treenikämpällä jossa kosteus vaihtelee jyrkästi voi tilanne olla toinen.
Nikkeliä sisältävät teräksiset kielet (nickel & stainless) korrodoituvat muutenkin laiskasti, jos hiki ja kosteus eivät pääse puremaan. |
|
Kefiiri: Eivät kai käyttämättömät kielet normaaleissa kotioloissa ruostu ilman pakkaustakaan, mutta epämääräisellä treenikämpällä jossa lämpötila vaihtelee jyrkästi voi tilanne olla toinen.
Mutta eikö siihen pintaan muodostu joku hapettumiskerros? Kyllä se metalli kuitenkin tummuu.
Olen käynynnä Piutissa, Lousissa, Retulaatsissa, Miiamissa |
|
GiovanniDiRondo: Mutta eikö siihen pintaan muodostu joku hapettumiskerros? Kyllä se metalli kuitenkin tummuu.
Rautametallit tapaa ruostua puhki jos ovat ruostuakseen. Oksidikerros ei ole sillä tavalla suojaava kuin vaikka titaanin tai alumiinin. |
|
Nikkelöityihin kieliin voi siihen punoksen pintaan tosiaan tulla jotain värimuutosta?
En ole musiikin asiantuntija. |
|
Moi.
Ei varsinaisesti liity kitarankielien "hyllyikään" mutta...
GiovanniDiRondo: Mutta eikö siihen pintaan muodostu joku hapettumiskerros? Kyllä se metalli kuitenkin tummuu.
Kyllä muodostuu.
Etenkin kaikkien sellaisten konstruktiometallien joiden raaka-aineet esiintyvät luonnossa oksideina, sulfideina tai suoloina, ominaisuuksiin kuuluu se että hapelle alttiille pinnalle muodostuu hapettumiskerros.
Se, onko ko. hapettumiskerros lisähapettumista aktivoiva vai passivoiva, se riippuu monista eri seikoista.
Kitarankielten kyseessä ollessa, käytön aikana ihosta hapettumiskerrokseen siirtyvä hiki ja epäpuhtaudet kiihdyttävät reaktiota elektrolyyttinä toimiessaan, vaikkei eritteet olisikaan vahvasti happamia kuten joillain ihmisillä on.
PekkaM: Rautametallit tapaa ruostua puhki jos ovat ruostuakseen. Oksidikerros ei ole sillä tavalla suojaava kuin vaikka titaanin tai alumiinin.
Tuo ominaisuus on vain puhtaalla raudalla ja teräksellä (Fe+C+muita aineita vain epäpuhtauksina), jo pienikin seostus voi muuttaa tilanteen täysin.
Puhtaita/seostamattomia teräskieliä ei instrumenteissa ole käytetty kuin poikkeustapauksissa viimeisen ~50 vuoden aikana.
Samoin valmistustapa vaikuttaa, mitä enemmän rautaan/teräkseen jää muokkauksesta aiheutuvia jännityksiä ja epähomogeenisuutta, sitä herkemmin korroosio pääsee jylläämään.
Ääripäät ovat tuon muokkausvaikutuksen osalta teräsvalu ja kylmävalssattu ohutlevy.
Ohutlevyn kun vielä venytyskäärii vaikkapa auton lokasuojaksi, korroosio iskee välittömästi kun suojaava pinta katoaa syystä tai toisesta jos olosuhteet ovat korroosiolle otollisia.
Vaikkei oksidikerros samalla tapaa suojaakaan perusterästä kuin mainitsemiasi alumiinia ja titaania, hyvin pitkälti samanlainen ominaisuus on mahdollista tarvittaessa teräkseenkin suunnitella.
Malliesimerkki tuollaisesta säänkestävästä ohutlevymateriaalista on kauppanimi Corten, jota on viime aikoina yhä enenevässä määrin käytetty arkkitehtoorisessa (julkis)rakentamisessa.
Tavan tallaajalle varmasti tunnetuin esimerkki on Itämerentorni Ruoholahdessa (Sitra), mutta varsin vahvasti tuollaiset materiaalit ovat jalansijaa julkisivumateriaalina saaneet muuallakin koska ovat ainakin teoriassa huoltovapaita.
Teoriassa, koska jos passivoivan oksidikerroksen muodostavaa julkisivumateriaalia asennetaan kolinakannu-terroristien ulottuville, tägit ja graffitit ovat käytännössä mahdottomia kustannustehokkaasti poistaa niin että pinnasta saataisiin tasasävyinen.
T:Samuli |
|
Muun muassa jotkut Thomastik Infeldin punokesttomat kielet ovat tinalla silattuja. Kovasti on joku tuttu kehunut kyseisen firman kieliä.
Olen käynynnä Piutissa, Lousissa, Retulaatsissa, Miiamissa |
|
Moi.
Kefiiri: Nikkelöityihin kieliin voi siihen punoksen pintaan tosiaan tulla jotain värimuutosta?
Kyllä.
Jonkin verran on eroa sillä onko kielet nikkeliseosta vai niklatut, mutta väri vaihtuu joka tapauksessa.
Huolimatta siitä kuinka vanha ja suosittu nikkeli teräksen suojapinnoitteena onkin, sen korroosio-ominaisuudet ovat loppupelissä varsin huonot.
Ulkonäön säilyvyys vielä huonompi.
Tuosta syystä jo ammoin niklatun pinnan päälle keksittiin laittaa vielä kromi, joka sellaisenaan on pinnoitteena käytännössä kokolailla käyttökelvoton.
Kupari pohjalla, nikkeli välissä ja kromi pinnalla yhdistelmä sensijaan on kohtuuhintainen ja näyttävä pinnoite, ja hyvin tehtynä ja laadukkaita materiaaleja käyttäen on hyvinkin pitkäikäinen.
100 vuotta ei ole millään tapaa ennenkuulumaton käyttöikä käyttöesineellekään, koriste-esineestä puhumattakaan.
Edellyttäen toki ettei korroosio tai muut kemialliset tai fysikkaliset reaktiot pääse vaikuttamaan perusmetalliin sisältäpäin tai pinnoittamattomalta puolelta.
T:Samuli |
|
Paksu E-kieli ei katkea ikinä, eikä mulla muutenkaan ole tapana turhanpäiten kieliä vaihdella. Vielä löytyy käyttämättömät E- ja A-kielet avatussa D'Addarion pussissa. Tulleet kaupanpäällisinä joskus vuonna '98 ensimmäisen sähkökitaran matkassa. Ovat kuin uusia. |
|
Jester44:
Säilyyköhän nuo kielet ihan ookoo ellei uudenveroisina pakkauksissaan joita ei ole edes avattu?
Tässä on nyt tullut monenlaista kommenttia ja malko kattavaakin tutkimusta. Hyvin pakattuina ja säilytettyinä ne säilyvät ihan ookoo, mutta eivät nyt sentään vuosikausia uudenveroisina.
Heitetään nyt hatusta, että viidessä vuodessa kieli vanhenee pakkauksessaan saman verran kuin se vanhenee kitarassa ollessaan päivässä.
Olen käynynnä Piutissa, Lousissa, Retulaatsissa, Miiamissa |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
