| Aihe: Onko sinulla täydellinen kitara ja vahvistin? | |
|---|
|
Olen jokunen vuosi gassin kouristuksissa käynyt oman kamarumbanikin läpi, mutta ei siitä sen enempää. Monesti näitä keskusteluja seuratessa tulee mieleen, että jengillä on todella laadukkaita laitteita joita sitten pistetään lihoiksi ja hankitaan uusia ja taas kierros alkaa alusta.
Itse olen päätynyt siihen, että ei se välineet, vaan se miten niitä käyttää. Miten on laitasi? oletko löytänyt ne välineet joilla pärjäät vai uskotko, että maailmassa on vielä jotakin parempaa sinua varten odottamassa ostajaansa?
Mä otan omat juttuni ihan liian tosissani, älä sinä ota :-) |  samiko
28.11.2020 14:32:10 (muokattu 28.11.2020 14:34:13) | |
|
No on minulla niin täydelliset kuin kitara/vahvari voi olla ja vähän liikaakin.
Minä vaan ostan, en oikeastaan myy mitään. Ostaminen toki vuosi vuodelta vähenee. Fendertyylinen vahvari ei voi korvata Marsua ja toisin päin. Sama se kitaroissakin että yhdessä ei voi olla kaikkea mitä haluaa.
Mottoni on että paljolla pärjää eikä kyllästy ihan äkkiä. | |
Kitara on melko lailla täydellinen, siinä on kaikki piirteet juuri kohdallaan, Vahvistin on epämääräinen ja jotenkin epäluotettavan oloinen ja vaatii paljon efektipurkkeja avuksi.
Olen käynynnä Piutissa, Lousissa, Retulaatsissa, Miiamissa | |
2 yhdistelmää hipoo taivaita:
1) Vox AC30C2 blue alnicoilla, kitarana joko Rickenbackerin 325V59, 360C63/12 tai Gretschin 6122 Chet Atkins. On tonet kohdillaan.
2) Princeton reverb 65 RI Fenderin 2017 GH rosewood Telellä. Nam.
Kaikki muu onkin sitten ylimääräistä tilpehööriä.
-Musti-
Si vis pacem, para bellum. | |
Joo mulle itselleni kävi niin, että kymmenisen vuotta sitten alkoi ihmeellinen himo ostella kitaroita ja kun niitä alkoi kertyä, niin sitten niitä piti alkaa myös myymään. Muutama vuosi sitten sain viimein topattua ostovimmani ja käsiini jäi muutama oivallinen kitara joilla aion pärjätä. Omat tarpeeni ei ole mitenkään monipuoliset en tarvitse oikeasti kovin montaa kitaraa..... oikeastaan yksi kitara riittäisi (toinen ehkä keikalle varakitaraksi).
Vahvistin rulianssi meni vähän loogisempaa tietä. Soittelin jotain kaskytviis vuotta fender BluesDeVillellä, joka oli ihan käypänen tarpeisiini ja skaalautui helposti mihin vaan. No sitten sain aivopierun etten tarvitse niin isoa vahvistinta koska en soittanut sillä erää bändissä ja myin sen pois. Ei mennyt kuin puolisen vuotta ja pääsin bändiin soittamaan ja tuli kiirus alkaa järjestämään vahvistinasiaa kuntoon. Siitä seurasi sitten pienoinen rumba kun aloin sovittamaan kätösiini uutta vahvistinta ensin Session Sessionette, sitten Koch twintone ja lopuksi Mesa TA15 ja kun tajusin, että Mesa tarjoaa sen mitä haen, niin ostin pari markkia ja niillä nyt mennään. Markeista saan juuri sen soundin kuin haluan ja oikeastaan ainoa moite niissä on liiallinen monipuolisuus ja kun nyt asiaa tuumin, niin Mesa TA15 olisi saattanut olla jopa parempi siinä suhteessa, että se on yksinkertaisempi peli. Mutta näillä on nyt jokunen vuosi menty ja olen ajatellut, näissä pysytään en osta uusia enkä myy näitä. Pedaalien suhteen olen aina ollut kriittinen eikä niitä montaa ole pyörähtänyt, mutta nyt tuossa on pari maustepurkkia käsillä jos joskus tarvitsee...... epäilenpä :-).
Mutta siis itse lasken melkein päiviä kauanko olen ollut kaasuttamatta.... nyt alkaa olla melko tarkkaan kaksi vuotta viimeisestä ostoksesta joten en itsekään tämän pidemmällä kuivilla ole :-) tuttavapiirissäni on kuitenkin ihmisiä joilla on kymmenenkin vuotta viimeisestä ryypystä :-D mutta siis päiviä lasketaan ja joka aamu päätän, että tänään en osta mitään :-D
Mä otan omat juttuni ihan liian tosissani, älä sinä ota :-) | |
Hmm... täydellistä tuskin on.
Epärealistisia odotuksia jotka sit aiheuttaa pettymyksen ku kama on käsissä taas sit löytyy sitäkin enemmän :D
Ja mikään kamakierros ei tietyllä tavalla itsellä oo ollut turha vaan sit on nähny enempi sitä mistä oikeasti tykkää ja mitä hakee. Tosin eniten auttauis jos vaan soittais enempi ja nauttis siitä mitä tekee eikä itkis sen perään mitä ei osaa tehdä.
Mikään kampe ei oo auttanut pääsemään semmoselle tasolle et nauttisi siitä mitä vaffarista kuuluu ulos. Signaalin alkupäässä on perustavaa laatua oleva vika: itse soittaja ja sen mentaalitason rakenteet. Älkää alkako perfektionisteiks. Se pelto on kitukasvuinen ja kiviä täynnä.
Käärinliinoissa ei ole taskuja ja kaurapuurollakin elää ihan hyvin. :D - Steelduck | |
Guitarfreak: Hmm... täydellistä tuskin on.
Epärealistisia odotuksia jotka sit aiheuttaa pettymyksen ku kama on käsissä taas sit löytyy sitäkin enemmän :D
Ja mikään kamakierros ei tietyllä tavalla itsellä oo ollut turha vaan sit on nähny enempi sitä mistä oikeasti tykkää ja mitä hakee. Tosin eniten auttauis jos vaan soittais enempi ja nauttis siitä mitä tekee eikä itkis sen perään mitä ei osaa tehdä.
Mikään kampe ei oo auttanut pääsemään semmoselle tasolle et nauttisi siitä mitä vaffarista kuuluu ulos. Signaalin alkupäässä on perustavaa laatua oleva vika: itse soittaja ja sen mentaalitason rakenteet. Älkää alkako perfektionisteiks. Se pelto on kitukasvuinen ja kiviä täynnä.
Samoilla linjoilla olen minäkin. Kamakierrokset ovat osoittaneet että soittimien ja laitteiden osalta hyvin nopeasti tulee vastaan se raja kun homma menee yksisarvisen jahtaamiseksi. Ajankulua ja harrastamista sekin on, mutta välillä aika turhauttavaa kun uudet hankinnat eivät nosta hommaa uudelle tasolle. Enemmän kannattaisi keskittyä tekemiseen kuin hankkimiseen.
Itse olen juuri nyt aika tyytyväinen omiin kamoihin. Ostoksiakin on viime aikoina tullut tehtyä, mutta ne ovat enemmänkin osoittaneet että vanhoilla pärjää, ja lähteneet saman tien myyntiin tai palautettu kauppaan. |  s8na
28.11.2020 21:18:19 (muokattu 28.11.2020 21:22:09) | |
|
Ei ole kun putkivahvarit ovat niin painavia. Kitarat on ihan tarpeeks hyviä kaikki.
Niin ja dual terroriin tarvis paremman EQ:n. | |
Mielenkiintoinen kysymys. Voiko vahvistin olla koskaan täydellinen, koska vahvistimen käyttäjä ei kuitenkaan ole. Vai onko vahvistin aina täydellinen omana itsenään ja epätäydellisyys onkin vain soittajassa itsessään.
Enpä tiedä, mutta itse olen löytänyt ikuisen täydellisen vahvistimen metsästyksestä hetkellisen lepopaikan Bluetonen marshallhenkisistä koneista. Ja tässä on hyvä huomioida, etten hae autenttista Marshallia, vaan sen henkistä laitetta, jossa itselle sopivia modauksia ja ominaisuuksia.
Mielestäni lähimmäs täydellisyyttä pääsee, kun vaan päättää jonkun vahvarin kohdalla, että tämä on nyt minun vahvarini ja tällä mennään. Tiettyjen reunaehtojen sisällä, täydellinen vahvari on ennemminkin mielentila kuin fyysinen laite. Tämä pätee vähän kaikissa musavehkeissä.
Iso osa täydellisen vahvarin kokemusta on, osaako sitä vahvaria ja soundia ylipäätään säätää oikeasti riittävän hyvin. Itsellä ainakin tuntuu, että vaikka sitä on aina kuvitellut jollain tasolla osaavansa säätää (varsininkin perus säädöillä olevaa vahvaria), niin ei se niin helppoa välttämättä olekaan. Jotenkin vaan tuntuu, että niillä 3 tai 4:llä eq-nupilla saa yllättävän paljon aikaan, kun alkaa hahmottamaan, miten esim. basson lisäys vaikuttaa siihen, miten yläpää tai keskiäänest koetaan, jne.. Samoin eri taajuuksia saa säädettyä pienillä kikoilla, kuten kitaran säätimillä (esim. volalla saa pois yläpäätä, jne) tai vaikka jos ei reunasärö miellytä, niin voi nykästä vahvarista reilusti lisää master volasta ja pakittaa kitaran volaa. Monille tietenkin itsestäänselvyyksiä, mutta pointtina lähinnä, että jotain täsmätaajuuksia, mihin vahvarin omat eq-napit ei suoraan vaikuta, voi saada säädettyä jollain toisella tapaa. Hyvällä vahvarilla voi ottaa askeleen kohti täydellisyyttä, kun sitä malttaa opetella säätämään ja käyttämään. Ja jos signaaliketjussa on muitakin palikoita, pitäisi vielä olla malttia opetella, miten ne käyttäytyvät yksinään ja keskenään. Tästä syystä ainakin itse koen, että vaihtamalla jatkuvasti palasia signaaliketjussa, saattaa samalla hukata yhdistelmän potentiaalista merkittävän palasen. Ja vielä, kun oppisi itse elämään näiden omien pseudoviisauksien mukaan, niin sehän se vasta olisikin askel kohti täydellistä ihmistä.
Kuuntelen mielelläni monipuolisesti kaikenlaista musiikkia, mutta lempimusiikkiani on köyhien ulina. | |
Basifisti: Samoilla linjoilla olen minäkin. Kamakierrokset ovat osoittaneet että soittimien ja laitteiden osalta hyvin nopeasti tulee vastaan se raja kun homma menee yksisarvisen jahtaamiseksi. Ajankulua ja harrastamista sekin on, mutta välillä aika turhauttavaa kun uudet hankinnat eivät nosta hommaa uudelle tasolle. Enemmän kannattaisi keskittyä tekemiseen kuin hankkimiseen.
Itse olen juuri nyt aika tyytyväinen omiin kamoihin. Ostoksiakin on viime aikoina tullut tehtyä, mutta ne ovat enemmänkin osoittaneet että vanhoilla pärjää, ja lähteneet saman tien myyntiin tai palautettu kauppaan.
Kuin omasta suustani tämä. Kamarumba on jonkin verran laantunut, eikä uudet vehkeet ole pitkään aikaan tuoneet mitään todellista lisäarvoa mihinkään.
Paitsi nyt, kun tänään tuli Scarlett 4i4 ja illalla menee tilaukseen vielä Cubase, niin katsotaan, jos biisinteko veisi harrastusta johonkin suuntaan. Tai saisi edes käyvän korvikkeen kamarumballe.
Kuuntelen mielelläni monipuolisesti kaikenlaista musiikkia, mutta lempimusiikkiani on köyhien ulina. | |
En tiedä täydellisyydestä. Itse kuitenkin suhtaudun asiaan niin, että olen onnistunut/menestynyt hankinnoissani jos ja kun olen saanut sen mitä
halusin. Täydellisyyttä tai onnellisuutta varmasti koen silloin, kun huomaan
haluavani ne soittimet, jotka sain. Tilanne on jo pitkään ollut tämä
eli ei ole tarvetta hankkia uusia kitaroita, vahvistimia eikä muitakaan vermeitä.
Levysoitin on laite, jolla toistetaan 33, 45 tai 78 kierrosta minuutissa pyöriviä äänilevyjä. | |
Kuten myös, että tiedä siitä täydellisyydestä, mutta ovat ne nyt ainakin riittävän hyvät nykyään. Kaikenmoista kamarumbaa on tullut käytyä, mutta nyt ei isompia muuttujia enään ole ollut.
Kitaroina Fender 72 telecaster custom ri sekä japski Tokai LS-85.
Vahvistimena pääasiassa Rikstonen Vox ac30/Matchless dc30 klooni ja lisäksi löytyy Fender pro reverb 1979, joka odottaa taka-alalla blackfaced modausta. Näillä yritetään pärjäillä.
"If you want heavy metal, listen to John Lee Hooker, listen to that motherfucker play. Thats heavy metal. Thats armour"! - Keith Richards |  Jester44
28.11.2020 23:24:29 (muokattu 28.11.2020 23:47:43) | |
|
Mitähän mahtaisivat muut olla mieltä minun kamoista, en tiedä, mutta minulle ne ovat tuollaisenaan melkein täydelliset, ihan muutamia ulkonäöllisiä juttuja voisi kitaroihin tehdä.
Soittaminen on sairastelun takia vähentynyt ellei melkein loppunut, kalustokin reilusti vähentynyt. Mainittakoon että kitaroina jäljellä on 1998 ostettu Jackson Kelly ja toisaalla tuoreempi Dean Z. Sitten on 90 luvulla ostettu Yamaha vahvistin ja jossain on johto millä näitä voi yhdistellä. Plektrojakin löytyy muutama. | |
Ehkä voisi ajatella omistavansa täydellisen kitaran tai vahvistimen omassa lajissaan?
Itse tykkään omistaa straton ja LP-johdannaisen, ja kamarumban pyörittämisen myötä olen tajunnut spekseistä että tykkään jos kitarassa ei ole pientä radiusta, tune-o-matic -tallaa tai maalattua kaulaa. Nyt löytyy EJ-strato ja PRS Singlecut, jotka täyttää nuo toiveet ja soundaavat ihan hyvältä. Noiden osalta täydellisyys on siis tavallaan itselle saavutettu, eikä stratot tai LP:t gasittele enää.
Superstratopuolella tilanne on periaatteessa sama, eli löytyy RG, joka täyttää oman "täydellisen superstraton" speksit ja soundaa hyvältä, eikä vaihto tai uusien samanhenkisten hankkiminen enää kiinnosta. Tosin valmiiksi luultua maailmaa on tullut sekoittamaan Evertune, ja voi olla että mieli muuttuu hankintojen suhteen kun sellaista pääsee testaamaan.
Lisäksi on sitten mielitekoja tyyliin "Telecaster olis muuten (taas) hieno omistaa" mutta nykyään ne menevät yleensä ohi. Jotenkin ylipäätään viime vuosina on alkanut vältellä tavaran paljoutta, ja kitarakokoelma on pienentynyt siinä samalla, kun taas aiemmin soittelussa oli mukana iso osa myös keräilyharrastusta. Edelleen kyllä kiinnostuksella lukee foorumeilla tarinointia soittokamoista.
Vahvistinpuolella ei ole jostain syystä koskaan ollut vastaavaa GASia kuin kitaroissa, vaan on tullut hommattua aina jotain mikä sopii sen hetkiseen bänditilanteeseen ja vedettyä sitten sillä. Nykyään bändin kanssa tulee vedettyä 11 Rackilla, joka on mallintavien mittakaavassa aika vanhaa tekniikkaa, ja kotona joko 11 Rackilla tai VST-plugareilla. | |
Yamahan THR100HD:n hankinnan jälkeen ei ole mikään vahvistin enää suuremmin kiinnostanut: Mallintava teknologia on tullut siihen pisteeseen että yhdestä parin kilon painoisesta boksista saa ulos kaikki saundit.
Kitarat puolestaan ovat kuin kalsarit: Ei niissä oikeastaan mitään suurempia eroja huomaa, mutta onhan niitä kiva aina välillä vaihtaa ja muutama erivärinenkin on hauska omistaa. "Every person with screen time knows some form of martial art, and most of them can solo like Van Halen. This is the way the world should be!" | Jucciz
29.11.2020 04:14:37 (muokattu 29.11.2020 04:15:08) | |
|
Koska täydellinen on älyttömän hyvän vastakohta, vastaan ei. Jokaisessa älyttömän hyvässä työkalussa on jotain, miksi sitä ei voi kutsua täydelliseksi, ja se niissä usein onkin "se juttu". | |
Jucciz: Koska täydellinen on älyttömän hyvän vastakohta, vastaan ei. Jokaisessa älyttömän hyvässä työkalussa on jotain, miksi sitä ei voi kutsua täydelliseksi, ja se niissä usein onkin "se juttu".
Täydellisyys nyt on muutenkin hirveän tylsää vähän kaikessa.
Kuuntelen mielelläni monipuolisesti kaikenlaista musiikkia, mutta lempimusiikkiani on köyhien ulina. |  TTV
29.11.2020 09:39:25 | |
|
Paljon on hyvää kamaa ja osa siitä jopa älyttömän hyvää, mikään ei kuitenkaan sellaista kaiken kattavaa täydellistä, missä ei olisi jotain pientä parantamisen varaa.
Ehkä täydellisintä mun kamastossa ovat Dunlopin Tortex T III .73 plekut, Beyerdynamicsin DT770M kuulokkeet ja Torpedo LIVE keinokuorma ja sen Revv 4x12" Closed kaappi-impulssi. Ne ovat 99.9% osana mun soittoa ja siksi se pysyvin osanen.
"Keep the metal scene alive" - Charles Schuldiner (R.I.P.),
"You Love Me" - Dave Mustaine (Long live the King) | |
Fenderin strato ja Rikstonen tekemä Marshall JCM800 2204 50w on semmoiset jotka pysyy aina vaan, joten kaitpa nuo mulle on täydelliset.
Vähemmän on enemmän ja enemmän on vähemmän. | hallu
29.11.2020 12:02:26 (muokattu 29.11.2020 12:03:32) | |
|
Jep varmaan tiesittekin sen tai olette huomanneet, niin itselleni "täydellisyys" ei ole välineen ominaisuus, vaan soittajan sieluntila :-). Näin ollen voi ajatella, että jos sielussa ei vallitse rauha, niin voiko sen saavuttaa uudella välineellä? itse yritän valjastaa oman rauhattomuuteni laulujen kirjoittamiseen, mutta ei se tietenkään aina onnistu. Mutta silloin kun harrastin enemmän välineshoppailua, niin en pystynyt siihen lainkaan. Siksi olen omalla kohdallani kyseenalaistanut voimakkaasti tavaroiden keräilemisen tarpeen sekä omat motiivini uusien välineiden hankkimiselle.
Mä otan omat juttuni ihan liian tosissani, älä sinä ota :-) | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
