| Aihe: Kitaran hinta versus laatu ? | |
|---|
 2randpo
04.05.2020 16:08:01 (muokattu 04.05.2020 16:11:43) | |
|
Mikko1978: Ensin pitäisi,määritellä hyvin tehty nauhanpää ja pintakäsittely, ettei kierretä kehää kertomalla hyvin tehdyn olevan laatua. Itse en voi sanoa, että milloin viimeksi olen nöhnyt huonon pintakäsittelyn kitarassa.
Hm joo, tämä onkin mielenkiintoista. Mulla on vuonna 2013 uutena ostettu Fenderin AVRI '56 starto (jäsen kylätohtorilla taisi olla jonkin aikaa sama skeba). Myöhemmin ostin kirjan, jossa kerrotaan kuinka noihin aikoihin julkaistu uusi AVRI-sarja suunniteltiin ja miten koko projekti toteutettiin. En mene yksityiskohtiin, mutta kirjan mukaan työ tehtiin erittäin perusteellisesti. Custom shop-tiimi kehui AVRI projektin tiimiä vuolaasti (..."emme olisi pystyneet parempaan... "jne)
Kyseisessä AVRI-sarjassa on niin kutsuttu Flash Coat-käsittely, mitä se sitten tarkoittaneekin. Tämän kannalta olennaista itselleni oli ja on se, että kitarassa ei selvästikään ole edellisessä sarjassa käytetty käsiin tarttuva nitro. Muoviseltakaan se ei vaikuta vaan samantyyppiselta kuin '79 stratossani paitsi ettei se tartu ihoon.
Muilta osin olin jo aiemmin päätynyt siihen, että vuoden '56 speksit ja eräät muutkin syyt ovat se minun juttuni. Ongelmana oli, että alkuperäiset maksavat 30-40 tonnia ja kokeilemani CS-uusversiot ovat tahmaisia. Sitten ilmestyi tämä uusi sarja, johon oli valittu vuoden '56 malli. Joko yksi tietty ("täydellinen) yksilö tai yhdistelmä parhaiden yksilöiden ominaisuuksista. Kirjassa ei kerrota, kumpaan ratkaisuun minkäkin vuosikerran osalta päädyttiin.
Ja sitten siihen varsinaiseen asiaan. Huomasin viikonloppuna, että '56-straton bodyn pintakäsittelystä on lohjennut kaksi pientä palaa paljastaen puuta alta. Lohkeamat ovat yläsarven sisäpuolella paikassa, jota en satavarmasti ole kolauttanut mihinkään. Ne näyttävät kyllä ihan samalta kuin aidosti kymmeniä vuosia vanhoissa kitaroissa, paitsi että koko muu body on tietysti uuden näköinen (lukuunottamatta pakollisia itse aiheutettuja jälkiä).
Mietin, että onko tämä nyt sitten hyvää vai huonoa laatua? Ja onko koko sarja tehty helposti "relikoituvaksi" vai onko minulla vain huonosti pintakäsitelty yksilö. "Flash Coat" kyllä viittaa ensin mainittuun eli ehkä lakka- ja maalikerros on tarkoituksella totetutettu jollain pikamenetelmällä, ajatuksella että se sitten saa lohkeilla ajan myötä pois. Ei tuo lohkeilu minua haittaa, etenkään jos tapahtuu noin tyylikkäästi. Mitään etu- tai jäkikäteistietoa asiasta ei kyllä valmistajan puolelta ole ollut.
Levysoitin on laite, jolla toistetaan 33, 45 tai 78 kierrosta minuutissa pyöriviä äänilevyjä. | |
zedder:
Eräs käytännön tapaus huonoista nauhoista laatukitarassa tulee mieleen: Eräs tämän palstan jäsen oli tilannut Jacksonin Custom Shop Soloistin jonka nauhat menivät kuulemma huonon työnjäljen takia jo heti uutena vaihtoon kotimaisessa pajassa. Tuon tarinan tarkemmat taustat totta vie kiinnostaisivat.
Niin tuota, sitä toiset käsittää Custom Shop:n käsitteen sillä tavalla, että siellä sitten hinkataan kitaraa silkkihansikkain suurennuslasin kanssa kymmeniä tunteja. Oikeastihan se Custom mahtaapi meinata siinä sitä että tulee mittatilauskeppi, jota ei löydy vakiomallistosta. Miksipähän se oikeastaan olisi sen paremmin tehty kuin sarjatuotantomallikaan.
Juu mast tsamp övei from skvirröls baik ant staat living diu. -Sjömanni- |  zedder
04.05.2020 16:13:46 (muokattu 04.05.2020 18:45:32) | |
|
joku muu sikko: Niin tuota, sitä toiset käsittää Custom Shop:n käsitteen sillä tavalla, että siellä sitten hinkataan kitaraa silkkihansikkain suurennuslasin kanssa kymmeniä tunteja. Oikeastihan se Custom mahtaapi meinata siinä sitä että tulee mittatilauskeppi, jota ei löydy vakiomallistosta. Miksipähän se oikeastaan olisi sen paremmin tehty kuin sarjatuotantomallikaan.
Se nyt vähän riippuu siitäkin että minkä merkin "custom shopista" on kyse. Ainakin oma Epiphone Explorer "1984" Custom Shop oli niin maalipinnaltaan kuin myöskin muun jäljen osalta hiukan vajavainen laadultaan. Voi olla että sillä on jotakin tekemistä asian kanssa että tuo "custom shop" sijaitsee Kiinassa.
Ihan oikeasti sen "Custom Shop" -leiman pitäisi kyllä meinata sitä että ihan älyttömiä vihreitä ei saisi pätyä asiakkaalle saakka.
Hyvin resonoiva yksilö.
Mitä kävi. Ketä tietää. | |
zedder: Ihan oikeasti sen "Custom Shop" -leiman pitäisi kyllä meinata sitä että ihan älyttömiä vihreitä ei saisi pätyä asiakkaalle saakka.
Esimerkiksi 23 -nauhaisia cs-jacksoneita. |  Lepinkäinen
04.05.2020 16:56:56 (muokattu 04.05.2020 17:00:50) | |
|
Laitetaanpa vähän konkretiaa, kun itsekkin syyllistyin sematiikkan aiemmin. Esimerkkinä kokemukset joskus omistamistani strato tyyppisistä kitaroista.
Hintaluokka 400e / käytettynä 250e
Squier Classic vibe, Kiina. Selkeä parannus Squier Affinity tason kitaraan vähän joka osa alueella. Viimeistely ulkoisesti oikein tyylikäs. Soitettavuus kunnossa. Vireenpito hyvä, kuhan ei erehtynyt vibrakampeen koskemaan. Soundaa stratolta, mutta ihan en jotenkin mikeille lämmennyt, vaikka moni tykännyt paljonkin. Elektroniikka ok, mutta tatsi ja varmaan komponentit halvempi. Ei kovin rullatut otelaudan reunat, mutta varmaan se tehtävissä itse jos osaa. Paksu polylakka, joka lohkeilii rumasti dingatessa. Kyllä tällä ihan mielellään soitteli. Kitara oli erittäin kevyt, varmaan tallakin oli vähän kevyempää materiaalia, mutta periaatteessa kiinan versiot klassisita soitin puista.
Hintaluokka 1400e / käytettynä 900e
ESP Vintage plus, Japani. Vire parempi, varsinkin kampea käyttäen, lukkovirittimet ja wilkinson talla. Viimeistely ohuempi poly, ja varsinkin kaula oikein mukavan tuntuinen lakan ja pyöristetymmän otelaudan reunan ansiosta. Hyvä soitettavuus. Mikit oli joku vaihtanut fralineiksi ja oikein hyvät. Tuskin alkuperäiset duncanitkaan olisi huonot ollut, kun ihan nimimiehet käyttää, eli en usko että tässä hintaluokassa niistäkään jää kiinni enää. Smoothimpi tuntuma potikoissa, luultavasti elektroniikka laadukkaampaa muutenkin. Väittäisin, että ammattilaistason soitin, ei oikein mitään valittamista.
Hintaluokka +3000e / käytettynä +2000e
Suhr Classic antique roasted. Viimeistely aivan huikea. Kaulan satiininen pinta houkuttelee hipelöimään kuin naisen iho. Nauhojen päiden pyöristys hivelee silmää ja tuntuu smoothilta. Bodyn nitrolakkaa on vanhennettu vain hiukan, muutama crackle pinnassa. Lähtenyt hieman jo tummumaan plektrakäden alta reilun vuoden soittelun jälkeen, mikä luo fiilistä, mutta joku voisi pitää ikuista polyä parempana. Stainless steel nauhat, mahtava tuntuma bendeissä ja ei pelkoa kulumisesta. Jotkut väittää, että soundaa erilaiselta (esim. PRS), mutta ainakin hyödyt on muuten suuret, ja olen tottunut jos eroa on ollut. Vireenpito aivan huikea, vaikka kampeilisi. Ihan mahtava SSCII systeemi poistaa lähes kaiken yksikelaisten hurinan ilman, että muuttaa soundia, toisin kuin noiseless mikit. | |
2randpo: Hm joo, tämä onkin mielenkiintoista. Mulla on vuonna 2013 uutena ostettu Fenderin AVRI '56 starto (jäsen kylätohtorilla taisi olla jonkin aikaa sama skeba). Myöhemmin ostin kirjan, jossa kerrotaan kuinka noihin aikoihin julkaistu uusi AVRI-sarja suunniteltiin ja miten koko projekti toteutettiin. En mene yksityiskohtiin, mutta kirjan mukaan työ tehtiin erittäin perusteellisesti. Custom shop-tiimi kehui AVRI projektin tiimiä vuolaasti (..."emme olisi pystyneet parempaan... "jne)
Kyseisessä AVRI-sarjassa on niin kutsuttu Flash Coat-käsittely, mitä se sitten tarkoittaneekin. Tämän kannalta olennaista itselleni oli ja on se, että kitarassa ei selvästikään ole edellisessä sarjassa käytetty käsiin tarttuva nitro. Muoviseltakaan se ei vaikuta vaan samantyyppiselta kuin '79 stratossani paitsi ettei se tartu ihoon.
Muilta osin olin jo aiemmin päätynyt siihen, että vuoden '56 speksit ja eräät muutkin syyt ovat se minun juttuni. Ongelmana oli, että alkuperäiset maksavat 30-40 tonnia ja kokeilemani CS-uusversiot ovat tahmaisia. Sitten ilmestyi tämä uusi sarja, johon oli valittu vuoden '56 malli. Joko yksi tietty ("täydellinen) yksilö tai yhdistelmä parhaiden yksilöiden ominaisuuksista. Kirjassa ei kerrota, kumpaan ratkaisuun minkäkin vuosikerran osalta päädyttiin.
Ja sitten siihen varsinaiseen asiaan. Huomasin viikonloppuna, että '56-straton bodyn pintakäsittelystä on lohjennut kaksi pientä palaa paljastaen puuta alta. Lohkeamat ovat yläsarven sisäpuolella paikassa, jota en satavarmasti ole kolauttanut mihinkään. Ne näyttävät kyllä ihan samalta kuin aidosti kymmeniä vuosia vanhoissa kitaroissa, paitsi että koko muu body on tietysti uuden näköinen (lukuunottamatta pakollisia itse aiheutettuja jälkiä).
Mietin, että onko tämä nyt sitten hyvää vai huonoa laatua? Ja onko koko sarja tehty helposti "relikoituvaksi" vai onko minulla vain huonosti pintakäsitelty yksilö. "Flash Coat" kyllä viittaa ensin mainittuun eli ehkä lakka- ja maalikerros on tarkoituksella totetutettu jollain pikamenetelmällä, ajatuksella että se sitten saa lohkeilla ajan myötä pois. Ei tuo lohkeilu minua haittaa, etenkään jos tapahtuu noin tyylikkäästi. Mitään etu- tai jäkikäteistietoa asiasta ei kyllä valmistajan puolelta ole ollut.
Itse törmäsin vähän samanlaiseen mietintään kymmenen vuotta vanhemman CS Classic Player -Straton kanssa. Katsoin ensin, että nyt on joku mennyt opettelemaan maalaamisen perusteita kalliilla harjoituskappaleella, mutta se olikin ihan tehtaan maalaus. Jonkinlainen kultamaalaus oli nimittäin kuplinut aika rajusti lakan alla. Ensin ajattelin sitä tois pahana virheenä, mutta sitten sitten kitaran omistaja sai istutettua päähäni ajatuksen, että tuo on perinteitä kunnioittaen oikea tapa tehdä Fenkku. |  Mikko1978
04.05.2020 19:40:29 (muokattu 04.05.2020 19:51:13) | |
|
joku muu sikko: Niin tuota, sitä toiset käsittää Custom Shop:n käsitteen sillä tavalla, että siellä sitten hinkataan kitaraa silkkihansikkain suurennuslasin kanssa kymmeniä tunteja. Oikeastihan se Custom mahtaapi meinata siinä sitä että tulee mittatilauskeppi, jota ei löydy vakiomallistosta. Miksipähän se oikeastaan olisi sen paremmin tehty kuin sarjatuotantomallikaan.
Korkeampi hinta antaa luvan odottaa parempaa. Isoimmat toimijat ovat myös laajentaneet sanan merkitystä ja määritelleet sanan tarkoittamaan juurikin paremmin tehtyä tuotantomallia. Xxxxxx Custom Shop is the pinnacle of craftsmanship, quality, and sound excellence. | |
zedder:
Isoilla kitarantuottajilla virheellisiä eli laatutasoltaan poikkeavia yksilöitä päätyy varmasti enemmän kuluttajille saakka. Pienyrittäjän kohdalla ei moisiin liene juurikaan varaa ja siksi on epätodennäköisempää se että asikkaalle asti päätyisi sekundaa.
Jos asiakas haluaa että piilossa oleva puutavara on viimeisen päälle parasta laatua, niin sittenhän se on laatukriteeri. Jos kyseessä on umpeen maalattu "heviritsa" niin onko se niin tärkeää miltä puu on paljaana joskus näyttänyt, siis jos se ei vaikuta mihinkään?
Enemmän tuo riippuu kitarantuottajan toimintatavasta kuin koosta. Isoista PRS päästää varsin vähän karkeita virheitä markkinoille ja toisaalta olen nähnyt monenlaista suurpiirteistä viimeistelyä ja suoranaisia virheitä pientenkin toimijoiden tuotteissa.
Jospa kaikki eivät arvioi puun paremmuutta visuaalisin perustein? Koputtelevat lankkuja ja tekevät muutakin hassua... Yksi erikoinen juttu oli havaita, että eräässä Gibsonin ES-175:ssa oli umpimustan värin alla nätit loimuvaahterat lähes havaitsematomissa. | 2randpo
04.05.2020 19:52:05 (muokattu 04.05.2020 19:52:51) | |
|
Mikko1978: Ensin ajattelin sitä tois pahana virheenä, mutta sitten sitten kitaran omistaja sai istutettua päähäni ajatuksen, että tuo on perinteitä kunnioittaen oikea tapa tehdä Fenkku.
Joo, Fender käytti aluksi öljypohjaista lakkaa maalin ja pintalakan alla, mutta vaihtoi sen myöhemmin muovipohjaiseen lakkaan. Eli vois ajatella, että ei ole järkeä vetää maalia öljypohjalakan päälle, jos haluaa maalin ja pintalakan kestävän aikaa ja käyttöä. Kolhujahan tuollainen pehmeä lakka ei kestä, ja pintalakan Fender vaihtoi muovipohjaiseen vasta 1980-luvun alussa. Eli vaikka tuossa mun '79 stratossa on pintalakkana nitro, niin kyllä siellä pohjalakkana on muovia. Päällä sitten tommonnen perinteinen fiilislakka. Fenderin alun perin käyttämä nitrolakkahan kiellettiin jo ajat sitten. Muovipohjaisen Fullerplastin Fender otti käyttöön jo 1960-luvun alussa.
Levysoitin on laite, jolla toistetaan 33, 45 tai 78 kierrosta minuutissa pyöriviä äänilevyjä. | |
Mikko1978: Enemmän tuo riippuu kitarantuottajan toimintatavasta kuin koosta. Isoista PRS päästää varsin vähän karkeita virheitä markkinoille ja toisaalta olen nähnyt monenlaista suurpiirteistä viimeistelyä ja suoranaisia virheitä pientenkin toimijoiden tuotteissa.
Jospa kaikki eivät arvioi puun paremmuutta visuaalisin perustein? Koputtelevat lankkuja ja tekevät muutakin hassua... Yksi erikoinen juttu oli havaita, että eräässä Gibsonin ES-175:ssa oli umpimustan värin alla nätit loimuvaahterat lähes havaitsematomissa.
ES-175 tekis kyllä vielä mieli hankkia, taisivat lopettaa valmistuksen pari vuotta sitten.
Levysoitin on laite, jolla toistetaan 33, 45 tai 78 kierrosta minuutissa pyöriviä äänilevyjä. | |
Jeszse: Esimerkiksi 23 -nauhaisia cs-jacksoneita.
Joo, tämä oli kyllä legendaarinen keissi:
https://www.sevenstring.org/threads/ngd-jackson-custom-shop.251619/
Hyvin resonoiva yksilö.
Mitä kävi. Ketä tietää. | |
Mikko1978: Korkeampi hinta antaa luvan odottaa parempaa. Isoimmat toimijat ovat myös laajentaneet sanan merkitystä ja määritelleet sanan tarkoittamaan juurikin paremmin tehtyä tuotantomallia. Xxxxxx Custom Shop is the pinnacle of craftsmanship, quality, and sound excellence.
Juu varmaan tilatessaan sikaa säkissä menetelmällä suht kalliin LAATUmerkin kitaran asiakas kuvittelee että eihän se voi olla huonosti viimeistelty mutta jos yli 3000€ maksanut vasuri Gibson 335 saa tilaajaltaan todella huonot arviot mm viimeistelystä niin kyseessä ei liene laatu saati paremmin tehty tuotantomalli vaan laaduntarkkailun pettäminen. Vastaavia tarinoita on juurikin G kitaroista viime vuosilta ihan riittävästi. Ko vasuri 335 juttu oli Thomannin sivuilla kun joskus tutkailin vasurivalikoimaa, siellähän on aivan järkyttävän hintaisia vasureita kuten https://www.thomann.de/fi/gibson_lp_57_black_beauty_vos_lh.htm
Kun kerran hinta korreloi laatua niin nyt on sellanen peli että jotta huh...tuon hinnalla saisi 3 kotimaista laadukasta customia tai yhden jo aivan super hyper maagisen, en vaan ihan heti keksi MITEN saisin yhteen kitaraan upotettua tuollaisen summan, esim teettämäni custom tele maksoi n 1/4 tuosta.
https://www.thomann.de/fi/gibson_l_5_ces_na_lefthand.htm
JOS en olisi vasuri ja olisi tuosta vaan sijoittaa 11 000€ kitaroihin niin ostoslistalla olisivat Yamaha SA 2200, ehkä joku Revstar ja "kallis" Pacifica, joku 12-kielinen akkari ja mahdollisesti joku Ibanezin jazz-loota, jäisi muuten vielä rahaa teettää 1 customi ja kaikki kitarat olisivat varmasti hinta/laatu suhteen ihan jees vs tuo G-jazzloota.
Ollaan hiljaa saadaan kalaa...ei sovi mulle eli perseitä ei nuolla! | Mikko1978
04.05.2020 23:43:17 (muokattu 05.05.2020 02:28:05) | |
|
WanhaWetäjä: Juu varmaan tilatessaan sikaa säkissä menetelmällä suht kalliin LAATUmerkin kitaran asiakas kuvittelee että eihän se voi olla huonosti viimeistelty mutta jos yli 3000€ maksanut vasuri Gibson 335 saa tilaajaltaan todella huonot arviot mm viimeistelystä niin kyseessä ei liene laatu saati paremmin tehty tuotantomalli vaan laaduntarkkailun pettäminen. Vastaavia tarinoita on juurikin G kitaroista viime vuosilta ihan riittävästi. Ko vasuri 335 juttu oli Thomannin sivuilla kun joskus tutkailin vasurivalikoimaa, siellähän on aivan järkyttävän hintaisia vasureita kuten https://www.thomann.de/fi/gibson_lp_57_black_beauty_vos_lh.htm
Kun kerran hinta korreloi laatua niin nyt on sellanen peli että jotta huh...tuon hinnalla saisi 3 kotimaista laadukasta customia tai yhden jo aivan super hyper maagisen, en vaan ihan heti keksi MITEN saisin yhteen kitaraan upotettua tuollaisen summan, esim teettämäni custom tele maksoi n 1/4 tuosta.
https://www.thomann.de/fi/gibson_l_5_ces_na_lefthand.htm
JOS en olisi vasuri ja olisi tuosta vaan sijoittaa 11 000€ kitaroihin niin ostoslistalla olisivat Yamaha SA 2200, ehkä joku Revstar ja "kallis" Pacifica, joku 12-kielinen akkari ja mahdollisesti joku Ibanezin jazz-loota, jäisi muuten vielä rahaa teettää 1 customi ja kaikki kitarat olisivat varmasti hinta/laatu suhteen ihan jees vs tuo G-jazzloota.
Eikö kunmon Gibsonin kuulukin omata muutama viimeistelyvirhe ja pari toiminnallista ongelmaa, jotta se olisi autenttinen? Koverretut kuusikantiset ovat nyt lähtökohtaisesti kalliimpia kuin bulkki-lankut. Varsinkin kun brändidkin tukevat tuossa vertailussa tätä. | |
zedder: Joo, tämä oli kyllä legendaarinen keissi:
https://www.sevenstring.org/threads/ngd-jackson-custom-shop.251619/
Mitenköhän tuo päättyi? Harmi ettei keskustelussa ilmi tullut toinen linkki enää sisältänyt kuvia. Uskomatonta, että tyypit oikeasti odottaa neljättä vuotta jotain custom-paskaa. | |
Tympee Huttunen: Mitenköhän tuo päättyi? Harmi ettei keskustelussa ilmi tullut toinen linkki enää sisältänyt kuvia. Uskomatonta, että tyypit oikeasti odottaa neljättä vuotta jotain custom-paskaa.
Ilmeisesti tekivät uuden tuon tilalle:
https://www.jcfonline.com/forum/equ … n-screwed-up-my-custom-select-order
Hyvin resonoiva yksilö.
Mitä kävi. Ketä tietää. | |
Tässä jo todettiinkin, että laatu on sitä miten tuote vastaa asiakkaan odotuksiin. Näin ollen laatu on suhteellista, koska asiakkaan odotukset vaihtelee. Odotuksethan riippuu tietenkin soittajapersoonasta, mutta myös siitä mitä hän sillä kitaralla aikoo soittaa ja miten hän soittaa..... vai soittaako ollenkaan.
Näin ollen hintalappu ei voikaan kertoa laadusta mitään yksiselitteistä kolme asiakasta voivat pulittaa kitarasta vaikkapa kymmenen tuhatta euroa hyvin erilaisista syistä. Oikeastaan tällaisen keskusteluketjun suurin sudenkuoppa joka voi pilata koko keskustelun laadun, on se jos ihmiset joiden laatukäsitykset on ihan erilaisia siksi että heidän tarpeensa on erilaisia, alkavat haukkua toistensa hyvinä pitämiä ominaisuuksia ja vähättelemään sen kautta toisiaan. Silloin tulee riitä ja itku j ahammasten kiristys.
Tähän pitäisi keksiä jotain nokkelaa....... | |
Täällä on kyllä keskusteltu asiasta jo monelta kantilta. Itsellä on ollut kaikenmoisia kitaroita parin tonnin vehkeistä alaspäin, ja kitarat jotka ovat jääneet käyttöön ovat tuommoisia muutaman satasen, max tonnin vehkeitä sitten kuitenkin. Jotenkin en ole pystynyt perustelemaan itselleni että miksi pidän jotain peliä joka on enemmän arvoinen rahassa kuin koko muu kitarakatras, muttei yhtään sen parempi ja jota pitää varoa koko ajan ettei siihen vain tule naarmuja :).
Paras hinta-laatusuhde on minusta ollut rakennelluissa vehkeissä. Palastrato jossa on feng shuit kohdillaan voi olla vimoisen päälle ja hintaa ei välttämättä ole muutamaa satasta enempää. Tuossa on vieressä just moinen, Flaxwoodin kaula (150€ torilta), Squierin VM body kilkkeineen (120€ torilta) ja lil59 mikki (50€ torilta) eli hintaa sen 320€ ja menee siinä missä joku kovempikin nimipeli. Ilman tuota mikkiäkin olisi pärjännyt jos tykkää single coileista.
Sanoisin jopa että parasta a-luokkaa kaikkein halvimmalla saa kun ostaa Warmothin tai vastaavan mestan puut ja metsästää laatuhardiksen käytettynä. Ei ole ihan susihuonoja puuosia tullut siltä lafkalta itsellä koskaan vastaan. Huonoja kiinakauloja on tullut joskus kokeiltua, niissä ei hinta ja laatu kohdannut vaikka hintaa ei juuri ollutkaan. Mutta jos sillä harmittaa soittaa niin sama kai se on kuinka halvalla saa.
"I listened hard but could not see" - YES, And You and I | |
Mulla on seinällä useamman tonnin soittimet, jotka ovat toki hyviä, mutta soittopeleinä toimii jostain syystä noin 600-1000€ soittimet.
Jos vielä tosta Jacksonista, niin 90/00 ne japsi-Professionalit sun muut vakuutti kyllä laadullaan ja viimeistelyllään ja jo silloin oli tiedossa jenkki custom-shopin kummallisuudet ja lähinnä se, kun customiin ei saanut valita (tai sai valita, mutta sitä ei huomioitu) kaikkia specsejä yms. | |
Mun mielestä ei ole mitään järkeä hankkia sellaista kitaraa, jota käyttäessä pitää ajatella sen arvoa ja mahdollista kolhiutumista. Kyllä ne kalliimmatkin soittimet on ihan vaan käyttötavaraa eikä niitä tarvitse erityisesti varoa jos nyt ei tahallaan kolhiakaan. Jos ei tuollaisesta varomisen ajatuksesta pääse yli, niin tuskin siitä soittimesta saa kaikkea irti. Jotkuthan hommaa relikoidun kitaran juuri siksi, että sitä ei tarvitse varoa.
Ehkä tässä on jotain suomalaista. Esim. jossain Ranskassa on enemmän sääntö kuin poikkeus, että kaikissa uusissa ja hienoissa autoissakin on heti uutena kolhu jossain. Suomalaisilta menee yöunet ensimmmäisestä lommosta, mikä pitää heti korjauttaa (ettei myynti- ja statusarvo laske).
Levysoitin on laite, jolla toistetaan 33, 45 tai 78 kierrosta minuutissa pyöriviä äänilevyjä. |  iec
05.05.2020 10:25:37 | |
|
2randpo: Mun mielestä ei ole mitään järkeä hankkia sellaista kitaraa, jota käyttäessä pitää ajatella sen arvoa ja mahdollista kolhiutumista. Kyllä ne kalliimmatkin soittimet on ihan vaan käyttötavaraa eikä niitä tarvitse erityisesti varoa jos nyt ei tahallaan kolhiakaan. Jos ei tuollaisesta varomisen ajatuksesta pääse yli, niin tuskin siitä soittimesta saa kaikkea irti. Jotkuthan hommaa relikoidun kitaran juuri siksi, että sitä ei tarvitse varoa.....
Vahvaa komppia tälle. Käyttöesineitä ne kitaratkin vain ovat. Siinä mielessä kannattaa ostaa käytettynä, että on jo valmiiksi pari naarmua ja vähän pikku koloa. Ei tarvitse sitten pelätä sitä ensimmäistä naarmua kun ne on jo :D
Tieto lisää tuskaa ja turha tieto turhaa tuskaa...Ja niin päin pois... | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
