| Aihe: Onko kitaran laatu viattomuutta, vai lisäarvo? | |
|---|
|
Kierrätte ja kaarratte sitä, että absoluuttinen laatu on vähänkuin absoluuttinen lämpötila. | |
Lähinnä tässä kierretään ja kaarretaan sitä, että laatu on yhtä kuin arvot. Ja sen takia laatu koskee meitä kaikkia. Ja samasta syystä siitä ei oikein voi olla puhumatta olettaen että ollaan jollain tapaa tekemisissä aineellisen(kin) todellisuuden kanssa.
Eli: laatu ei ole viattomuutta vaan arvo, ei siis lisäarvo.
Levysoitin on laite, jolla toistetaan 33, 45 tai 78 kierrosta minuutissa pyöriviä äänilevyjä. | |
hallu: Mä taidan aavistella, että tätä laatujuttua pitää lähestyä henkilökohtaistamisen kautta. Itselleni tää laatujutska menee jotenkin näin:
- Edulliselle kitaralle voi antaa anteeksi pieniä virheitä (ei todellakaan mitä tahansa). Tärkeää, että virheet on korjattavissa helposti (esimerkiksi satulaa, mikkejä, virittimiä etc. vaihtamalla).
- Kalliille kitaralle ei anneta anteeksi mitään, sen on lunastettava oikeutensa olla kallis.
- laatu tarkoittaa virheettömyyttä koska muu ei ole määriteltävissä eikä selitettävissä toisille. Laatu ei kuitenkaan riitä, vaan tarvitaan jotain erityistä että kitara lunastaa paikkansa ständissä. En ihan tarkkaan osaa sanoa, mitä se erityinen aina on. Joskus se on kauneutta silmälle ja joskus kauneutta korvalle tai erityinen soittotuntuma. Sen tiedän että silmäkarkki ei kanna pitkälle, koska silmän mieltymykset muuttuu nopeammin kuin korvan tai sormien. Mielenkiintoiseksi homma käy silloin kuin edellä mainitut asiat on ristiriidassa (esimerkiksi kaunis kitara on luokaton, tai ruma kitara soundaa taivaalliselle, tai että laadullisesti epätäydellinen on soittotuntumaltaan ylivertainen), kuinka usein kitara edes voi olla jokaisella ..... :-)
Miusta tää siun tarina oli ehdottoman hienosti kerrottu. En raaskinut kokonaan sitä tähä lainata.. halukkaat voivat varmaan lukea edelliseltä sivulta.
Voisin kertoa hieman samanlaisen tarinan kiinankitarat versus Fenderit ja Gibsonit mutta ei taida miulla riittää "henkkselit" siihen joten tyydyn olemaan hiljaa.. |  LaXu
26.05.2018 18:01:38 | |
|
2randpo: Voi olla, ettei kannattaisi puhua absoluuttisesta laadusta. Olisko esim. staattinen laatu käsitteenä selkeämpi? Siis vakiintunut laatu, jota kuluttajat ovat tottuneet odottamaan.
Tästä tietenkin seuraa kysymys, onko olemassa dynaamista laatua? Ja jos on, niin eikä se olisi jollain tapaa odottamatonta ja ilman vakiintuneita muotoja yms.
Eikös dynaamista laatua sitten olisi kitaroiden yksilölliset virheet tai jos rakennusvirheitä ei ole, niin vaikka puiden sointi, sitä kun ei rakentajakaan voi täysin aavistaa ennen kuin soitin on valmis. Jotkut kitarat on vaan ihan kuolleen kuuloisia, vaikka olisivat kuinka virheettömästi rakennettuja. Jotkut taas saattavat sisältää valmistusvirheitä, mutta soivat niin pirun hyvin ja istuvat käteen just niin kuin pitää.
Siihen vielä päälle asiat joille soittaja antaa arvoa. Esim. voiko hyvä Telecaster olla viimeisen päälle hyvistä raaka-aineista moitteettomasti valmistettu, vai pitääkö sen ollakin semmonen "vähän sinnepäin" puutyöprojekti, lankku jossa on rujoutta oikeissa paikoissa? Semmonen johon pitää laittaa kiinni paksut kielet ja mätkiä raskaalla plektrakädellä hellän hiplailun sijaan. | |
LaXu: Eikös dynaamista laatua sitten olisi kitaroiden yksilölliset virheet tai jos rakennusvirheitä ei ole, niin vaikka puiden sointi, sitä kun ei rakentajakaan voi täysin aavistaa ennen kuin soitin on valmis.
Joo niin kai eli että staattinen laatu syntyisi dynaamisen laadun jälkeen tai kehittyisi siitä kulttuurin ja muistin mukana. Perinteisen kitaran (esim. Fender, Gibson) näennäisen yksinkertaiseen valmistusprosessiinhan sisältyy melko laajoja ja kompleksisia tietorakenteita.
Tietenkin kapinalliset kuten hipit, punkkarit jne hylkäsivät kaikki staattiset rakenteet, joten pyrkivät myös laadun osalta kohti dynaamisuutta. Siten laatu näyttää ulottuvan myös etiikan alueelle.
Toisaalta markkinatalous olis kai sitten pikemminkin dynaamista laadultaan; talous tuskin pystyy kehittymään kovin staattisen mallin pohjalta?
Levysoitin on laite, jolla toistetaan 33, 45 tai 78 kierrosta minuutissa pyöriviä äänilevyjä. |  KaRa
28.05.2018 03:45:06 | |
|
Niin, onhan hinta ja arvo eri asioita.
Seuraava lause on totta - edellinen lause on valetta. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
