| Aihe: Onko MesaBoogieta kloonattu? | |
|---|
|
Moi.
Kiitos kiitoksista.
harryk: Ensimmäiset Mesa Boogiet olivat tietääkseni modattuja Fender Princetoneja.
Kuten kaikesta muustakin kulttimaineeseen päätyneestä, tuostakin syntytarinasta on vuosien varrella tullut luettua jos jonkinmoista "totuutta".
Kuoret ja chassiksen kuitenkin oli luovuttanut CBS-Princeton, ainoastaan siitä tunnutaan olevan kokolailla yksimielisiä.
Ehkä kuvamateriaalilla on osuutta asiaan :).
Kytkennästä on useampiakin tarinavariaatioita, lähtien ylimääräisestä gain-stagesta päätyen modattuun Tweed Bassmaniin.
Ensimmäisen yksilön rakentamisenkin syy on epäselvä, yksi tarina kertoo kyllästymisen CBS-Princetonin totaalisen munattomuuden aiheuttamaan myyntilukujen romahtamiseen verrattuna edeltäjiinsä jotka kuitenkin olivat jo klassikkoasemassa, toinen pilana Barry Melton nimiselle kitaristille.
Muitakin etenkin näin nettiaikaan on tullut eteen.
Painetun tekstin aikaan oli rauhallisempaa...
Santanan osallisuudesta on myös monia versioita, eikä se hauskin kirjallisuudessa esiintyvä: "Shit man, that little thing really boogies" ilmeisestikään ihan pidä paikkaansa, ainakaan ajallisesti.
Santana oli kuitenkin ylivoimaisesti paras mannekiini ja myynninedistäjä Randallin tuotteiden alkutaipaleella, sitä tuskin kukaan kiistää.
Kiistaton lienee myös Mesa Boogien merkitys vahvistinvalmistajien monipuolisuuden ja ennakkoluulottomuuden lisäämisessä, rohkeus oli kuitenkin aivan toista luokkaa aikakauden päätoimijoihin verrattuna.
harryk: Fender teki ensimmäiset putkivahvarit teknisen oppilaitoksen oppikirjan pohjalta, Jim Marshall kopioi Fender tweed Bassmanin melkein yksi yhteen ja siitä syntyi Marshall JTM45.
Taisi olla kyllä Ken Bran joka sai muokattua Bassmanin Brittimateriaalein valmistettuna taloudellisesti kannattavaksi, ja tuo 1:1 kopioiminenkaan ei ainakaan mun mielestä ihan pidä paikkaansa.
Pikemminkin: Guitarfreak: ... jatkojalostus :). Vähän niinku Fender -> Marshall
Kopioinnin kohteeseen verrattuna kun vaihtuivat jännitemuuntaja, ulostulomuuntaja, kaikki putket, kaiutinelementit, ja mikä tärkeintä: soundi ja särökäyttäytyminen.
Kehityskaari oli toki Marshall-vahvistimienkin kohdalla samalla tapaa maanläheinen kuten Fenderilläkin, valmistustekniikan ja -kustannusten rajoitteet huomioonottaen kuunneltiin tiiviisti käyttäjiä ennen kuin uusi tuote pukattiin myyntiin.
Muistaakseni ihan alkupään Marsuja lukuunottamatta, kaikki myös varustettiin universaalein verkkomuuntajin, markkinarako jota Leo Fender ei syystä tai toisesta tainnut koskaan arvostaa.
Jo ennen vahvasti mielipiteitä jakavaa "Play It Loud" dokumenttia, liki jokainen aikalaiskitaristi on haastatteluissaan valitelleet kun ainoa äänenvoimakkuudeltaan riittävä, vaikkakin likipitäen tavoittamattomissa oleva vahvistin, Fender oli soundiltaan vääränlainen vaikka sellaisen olisikin jollain ilveellä hankittua saanut.
Särö oli pliisua tai piikkiä ja saaatiin aikaiseksi vasta kovalla äänenvoimakkuudella.
Sama vaiva, puhdittomuuden ryydittämänä, oli vahvasti läsnä myös sateisen saaren muiden vahvistinvalmistajien tuotteissa.
harryk: Toisaalta netissä on monia tämän alan harrastajafoorumeita, joissa liikkuu aika innovatiivisia ratkaisuja, joita oikein kukaan ei omista. Nopea alan kaupallinen toimija nappaa äkkiä sieltä ns. parhaat palat ja hyödyntää niitä kaupallisesti.
Onneksi kuvailemasi "open source/public domain" ideologian pohjalta ponnistava toiminta on äärimmäisen tarkkaa siitä miten ja minkälaisin krediitein innovaatioita kolmas osapuoli kaupallisesti hyödyntää.
Jos joku äkkirikastumisesta haaveileva pikkupulju kopsaa 1:1 jonkin enemmän tai vähemmän vapaasti levitetyn kytkennän antamatta kunniaa sille jolle kunnia kuuluu tai jopa väittää omakseen, ja kun yksikin sadoistatuhansista harrastelijoista huomaa, paskamyrskyltä ei voi välttyä.
Netissä kun tieto leviää kirjaimellisesti valon nopeudella, aniharva kaupallinen toimija menee samaan ansaan kahdesti, vaikka bisnes olisikin jollain ilveellä anteeksipyyntöjen kera selvinnyt ensimmäisestä lipsahduksesta.
Ja suurin osa ymmärtää varoa jo ennestään, ja ilmoittaa reilusti mistä idea on tullut.
(Uli ja muut isot firmat ovat toki omaa luokkaansa, eivätkä juurikaan välitä onko kytkentä suojattu vai ei, luottaen massan voimaan.)
Periaatteessahan (paitti Jenkeissä ;)) kun innovaationsa julkisesti jakaa, ei suojaaminen enää onnistu.
Eikä suojaaminen yleensä ole tietoa ja ideoitaan auliisti jakavilla päämääränäkään, maine ja nimen näkyminen on monelle huomattavasti rahallista korvausta tärkeämpää.
Harvalla kun on mahdollisuuksia ideaansa kaupallisesti hyödyntää, ja vielä huomattavasti harvemmalla sitä patentin vaatimalla tavalla suojella, maineen myötä ansaitsemismahdollisuudet usein paranevat riskittömämmin ja kannattavammin.
T:Samuli | |
basisti1971: ..............
Periaatteessahan (paitti Jenkeissä ;)) kun innovaationsa julkisesti jakaa, ei suojaaminen enää onnistu.
Eikä suojaaminen yleensä ole tietoa ja ideoitaan auliisti jakavilla päämääränäkään, maine ja nimen näkyminen on monelle huomattavasti rahallista korvausta tärkeämpää.
Harvalla kun on mahdollisuuksia ideaansa kaupallisesti hyödyntää, ja vielä huomattavasti harvemmalla sitä patentin vaatimalla tavalla suojella, maineen myötä ansaitsemismahdollisuudet usein paranevat riskittömämmin ja kannattavammin.
T:Samuli
Tää muuten on tärkeä pointti, ja kiitos muutenkin hyvistä huomioista. Minä en osaa keskustella teknisistä seikoista koska en hallitse edes alkeita siltä puolelta, mutta minua kiinnostaa tavattomasti näiden laitteiden historia ja kehitys millä tavoin ja miksi mikäkin asia on tapahtunut. Siis ihan erityisesti musiikkikulttuurin kehitys yhdessä laitekehityksen kanssa. Siis lähinnä tarinat siitä, miten soittajat ovat toivoneet valmistajilta laitteisiin jotakin ominaisuutta (eikös Marshallin toiminta kuitenkin pitkälti ollut soittajien toiveiden toteuttamista?), mutta miten nämä kehittyneemmät laitteet avaavat uusia soundillisia ikkunoita ja miten muusikot niitä toisaalta osaavat hyödyntää.
Minun silmissäni erityisesti -60 ja -70 luku oli sitä innovatiivisinta pelle pelottomien aikaa sekä soittajat että laitevalmistajat tekivät rohkeita liikkeitä ja vielä nykyisinkin voimissaan olevien soundikonventioiden peruskivet muurattiin tuolloin. Samalla se aika juhlisti sitä kuinka tavattoman monipuolinen ja ilmaisuvoimainen soitin sähkökitara on (lasken myös sähköbasson sähkökitaraksi), että edes tietokonekaan ei sitä näytä pystyvän syrjäyttämään. Mistä tullaankin siihen kiinnostavaan kysymykseen, että mitä musiikkikulttuurissa tapahtuu kun viimeinenkin välineen vastus katoaa?
Nimittäin digitaalisuus muuttaa tämän asetelman ihan päälaelleen koska digitaaliset välineet eivät ole yksilöitä. Enää ei tarvitse miettiä miten jonkun suosikki kitaristien soundi ruuvataan kun presetit ja vahvistimet voidaan ladata sellaisenaan netistä ihan suoraan kaikille. ei tarvitse lähestyä sitä soundia tekemisen kautta, vaan kaiken voi kopioida sellaisenaan ja ainoaksi tekemistä vaativaksi yksilölliseksi seikaksi jää se soitto. Ja samalla kun laitteistosta katoaa yksilöllisyys ja rajoitteet ja kaikki soundit ovat tuosta vain kaikkien saatavilla, niin "soundi lähtee sormista" enemmän kuin koskaan ennen, koska se on ainoa yksilöllinen tekijä siinä :-) (onx vähän hauska paradoksi ... mitä?).
Tää menee nyt vähän sivuun aiheesta, mutta minua kiinnostaa juurikin se miten musiikkikulttuuri muuttuu laitteiden ansioista ja miten laitekehitys itseasiassa vaikuttaa musiikin kehittymiseen. Tarkoitan, että en usko soittajien tienneen etukäteen mitä kaikkea särösoundilla voi tehdä, ennenkuin joku laitevalmistaja heille sen tarjoili. Vaikka tämä tietenkin on täytynyt tapahtua vuorovaikutuksessa, niin siitä huolimatta käsitys särösoundista ei ole voinut olla kovin täsmällinen ennen kuin se kuultiin ja sitä alettiin käyttää musiikissa.
Tarkoitan kauttarantain, että välineen vastuksen kanssa kamppaillessa syntynyt musiikkikulttuuri on kiinnostavaa, mutta samalla olemme nyt ajassa jossa se on jäämässä pois kun välineen vastus on katoamassa tai jo kadonnut. Kun välinen ei tarjoa taiteilijalle enää sitä tukea ja raamia, milllä luoda muoto ilmaisulleen, niin mitä keksitään sen tilalle? tuleeko tulevaisuudessa muotiin tarkoituksellisen rajoittuneet tietokoneohjelmat, vai kehittääkö taiteilijat itselleen jonkinlaisen dogmijärjestelmän, minkä avulla luominen rajattomassa maailmassa on mahdollista?
No tämä ei liity tähän mitenkään, mutta tulipa pohdiskeltua taas tätä puolta asiassa.
Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka | |
hallu: Tää muuten on tärkeä pointti, ja kiitos muutenkin hyvistä huomioista. Minä en osaa keskustella teknisistä seikoista koska en hallitse edes alkeita siltä puolelta, mutta minua kiinnostaa tavattomasti näiden laitteiden historia ja kehitys millä tavoin ja miksi mikäkin asia on tapahtunut. Siis ihan erityisesti musiikkikulttuurin kehitys yhdessä laitekehityksen kanssa. Siis lähinnä tarinat siitä, miten soittajat ovat toivoneet valmistajilta laitteisiin jotakin ominaisuutta (eikös Marshallin toiminta kuitenkin pitkälti ollut soittajien toiveiden toteuttamista?), mutta miten nämä kehittyneemmät laitteet avaavat uusia soundillisia ikkunoita ja miten muusikot niitä toisaalta osaavat hyödyntää.
Minun silmissäni erityisesti -60 ja -70 luku oli sitä innovatiivisinta pelle pelottomien aikaa sekä soittajat että laitevalmistajat tekivät rohkeita liikkeitä ja vielä nykyisinkin voimissaan olevien soundikonventioiden peruskivet muurattiin tuolloin. Samalla se aika juhlisti sitä kuinka tavattoman monipuolinen ja ilmaisuvoimainen soitin sähkökitara on (lasken myös sähköbasson sähkökitaraksi), että edes tietokonekaan ei sitä näytä pystyvän syrjäyttämään. Mistä tullaankin siihen kiinnostavaan kysymykseen, että mitä musiikkikulttuurissa tapahtuu kun viimeinenkin välineen vastus katoaa?
Nimittäin digitaalisuus muuttaa tämän asetelman ihan päälaelleen koska digitaaliset välineet eivät ole yksilöitä. Enää ei tarvitse miettiä miten jonkun suosikki kitaristien soundi ruuvataan kun presetit ja vahvistimet voidaan ladata sellaisenaan netistä ihan suoraan kaikille. ei tarvitse lähestyä sitä soundia tekemisen kautta, vaan kaiken voi kopioida sellaisenaan ja ainoaksi tekemistä vaativaksi yksilölliseksi seikaksi jää se soitto. Ja samalla kun laitteistosta katoaa yksilöllisyys ja rajoitteet ja kaikki soundit ovat tuosta vain kaikkien saatavilla, niin "soundi lähtee sormista" enemmän kuin koskaan ennen, koska se on ainoa yksilöllinen tekijä siinä :-) (onx vähän hauska paradoksi ... mitä?).
Tää menee nyt vähän sivuun aiheesta, mutta minua kiinnostaa juurikin se miten musiikkikulttuuri muuttuu laitteiden ansioista ja miten laitekehitys itseasiassa vaikuttaa musiikin kehittymiseen. Tarkoitan, että en usko soittajien tienneen etukäteen mitä kaikkea särösoundilla voi tehdä, ennenkuin joku laitevalmistaja heille sen tarjoili. Vaikka tämä tietenkin on täytynyt tapahtua vuorovaikutuksessa, niin siitä huolimatta käsitys särösoundista ei ole voinut olla kovin täsmällinen ennen kuin se kuultiin ja sitä alettiin käyttää musiikissa.
Tarkoitan kauttarantain, että välineen vastuksen kanssa kamppaillessa syntynyt musiikkikulttuuri on kiinnostavaa, mutta samalla olemme nyt ajassa jossa se on jäämässä pois kun välineen vastus on katoamassa tai jo kadonnut. Kun välinen ei tarjoa taiteilijalle enää sitä tukea ja raamia, milllä luoda muoto ilmaisulleen, niin mitä keksitään sen tilalle? tuleeko tulevaisuudessa muotiin tarkoituksellisen rajoittuneet tietokoneohjelmat, vai kehittääkö taiteilijat itselleen jonkinlaisen dogmijärjestelmän, minkä avulla luominen rajattomassa maailmassa on mahdollista?
No tämä ei liity tähän mitenkään, mutta tulipa pohdiskeltua taas tätä puolta asiassa.
Tässä on vaan se ongelma, että tunnettujen artistien soundeja ei voida koskaan ladata mistään, koska se soundi lähtee, sanonnan kuluneisuudesta huolimatta, sormista. Tai siis siitä jannusta yleensäkin, eikä vain niistä vehkeistä. Jos nyt miettii, kuinka erilaista settiä monet tunnetut artistit vetävät samoilla kamoilla, niin ne kamat eivät riitä määrittämään soundia. Ja tästähän on esimerkkejä, miten eri tyypit soittaa vuoron perään ihan samoilla vehkeillä ja silti kuulostavat kovin erilaisilta.
Siitä mä olen varma, että taiteilijat eivät kehitä mitään dogmijärjestelmää. :) Mutta onko mainitsemaasi välineen vastusta ollut muutenkaan enää pitkään aikaan? Mielestäni ei ole. Kyllä se homma kaatuu omiin kykyihin ja mielikuvitukseen, ei siihen, ettei laitteet taipuisi tarpeeksi. Ja toisaalta, eikö kitarassa ole aina omat tietyt rajat, siis ne rajat, jotka tekevät siitä kitaran. Jos niitä rajoja aletaan tietokoneella venyttää, niin ei silloin ole kyse enää kitarasta ja sen soitosta, vaan musiikin tekemiestä tietokoneella, joka on jo ihan oma juttunsa.
More is less. | |
Jos päällä lukee Doobie, niin onhan se (ainakin melkein) sama kuin Boogie...
https://muusikoiden.net/tori/ilmoitus/1249679
Never trust someone who tells you to trust them. Trust me. |  trih
06.08.2017 22:10:35 | |
|
petrip: Jos päällä lukee Doobie, niin onhan se (ainakin melkein) sama kuin Boogie...
https://muusikoiden.net/tori/ilmoitus/1249679
Onkohan sama mitä on myyty huutonetissä 15 vuotta. Lieneekö vieläkin, ei jaksa katsoa. Mutta sinnikästä menoa :D | |
trih: Onkohan sama mitä on myyty huutonetissä 15 vuotta. Lieneekö vieläkin, ei jaksa katsoa. Mutta sinnikästä menoa :D
Kyllä näyttäisi olevan:
https://www.huuto.net/kohteet/doobi … utkivahvistin-kitaracombo/450253121
Never trust someone who tells you to trust them. Trust me. | trih
07.08.2017 01:33:00 | |
|
petrip: Kyllä näyttäisi olevan:
https://www.huuto.net/kohteet/doobi … utkivahvistin-kitaracombo/450253121
Ok :D Eiköhän se ole vuoteen 3000 mennessä myyty :D | basisti1971
08.08.2017 10:04:30 (muokattu 09.08.2017 07:13:35) | |
|
Moi.
hallu: ..minua kiinnostaa tavattomasti näiden laitteiden historia ja kehitys millä tavoin ja miksi mikäkin asia on tapahtunut. Siis ihan erityisesti musiikkikulttuurin kehitys yhdessä laitekehityksen kanssa.
Sama osa-alue populäärimusiikissa on kiinnostanut myös minua alkuajoista (80-luvun puoliväli) lähtien, ja veikkaisin että valtaosaa pelkästään soittamiseenkin keskittyneistä.
Mulla kun laitteiden rakenteleminen ja korjaaminen on loppujen lopuksi ollut se pääasia.
Aika harvassa firmassa historian tarkka dokumentointi on kuitenkaan ollut päivittäisen selviytymistaistelun ohessa päälimmäisenä mielessä, ja näin jälkikäteen dokumentoimatonta tapahtumaketjua muistin tai tarinoiden perusteella selvitellessä ruukaa oikomista, mutkien suoristamista ja väärääkin informaatiota mukaan pakostikin eksymään.
Ajanjakso kun ei ollut varsinaisesti sitä päihteettömintä, ja toisaalta kehitys laukkasi senverran vilkkaasti että aikajanan muodostaminen jälkikäteen on perin hankalaa.
Kaikki kun enemmän tai vähemmän kopioivat kaiken minkä pystyivät kilpailijoiltansa liki reaaliajassa.
hallu: eikös Marshallin toiminta kuitenkin pitkälti ollut soittajien toiveiden toteuttamista?
Kyllä.
Samoin kuin Fenderinkin alkuaikoina.
Marshall musiikkiliikkeenä, ja tuota edeltävä Jimin rumpuopetuskin nojasi liki pelkästään toiveisiin.
Ansaitsemisrealiteetit toki huomioonottaen.
Tuossa aiemminmainitsemassani dokumentissakin Jim kertoo kuinka ei olisi millään halunnut opettaa rumpujen soittoa vaikka opetusta jatkuvasti toivottiin.
Kun päätyi sitten opettamaan ja huomasi pitävänsä siitä, "joutui" automaattisesti auttamaan rumpaleita rumpujen ostossa.
Vasta kun liikkeenpitäjä jonka luo Jim oppilaansa taajaan ostoksille vei, ehdotti rumputarvikkeiden myyntiä itse, syntyi Marshall musiikkiliike.
Rumpalit tietysti toivat muita muusikoita liikkeeseen, ja aika nopeasti kyseltiinkin kitaroita ja bassoja.
Jotka otettiin myös valikoimaan.
Luonnollisesti seuraava toive oli vahvistimet, ja koska valmiina ei moisia löytynyt, Ken Bran tutki kuinka -jos lainkaan- Fender Bassmanin saisi toteutettua kilpailukykyiseen hintaan Briteissä.
Kuten kaikissa tuonkaltaisissa yrityksissä, erehdyksiä sattui eivätkä muusikot olleet ensimmäisiin protoihin tyytyväisiä, joten kytkentää muokkaamalla syntyi se ensimmäinen JTM-proto jonka loi pohjan ja kehitysalustan koko vahvistin-imperiumille.
Ja jota koko (alku)ajan kehiteltiin soittajien toiveiden (ja haalittavissa olevien komponenttien) mukaan.
Kuten Fenderilläkin, tuotannon paisuminen ja ulkopuolisen pääoman ottaminen mukaan rajoitti toimintaa huomattavasti.
Pätee toki tuokin kaikkeen teolliseen tuotantoon.
hallu: Minun silmissäni erityisesti -60 ja -70 luku oli sitä innovatiivisinta pelle pelottomien aikaa sekä soittajat että laitevalmistajat tekivät rohkeita liikkeitä ja vielä nykyisinkin voimissaan olevien soundikonventioiden peruskivet muurattiin tuolloin. Samalla se aika juhlisti sitä kuinka tavattoman monipuolinen ja ilmaisuvoimainen soitin sähkökitara on (lasken myös sähköbasson sähkökitaraksi), että edes tietokonekaan ei sitä näytä pystyvän syrjäyttämään.
Totta, ja kyseiset konventiot ovat yhä voimissaan vaikka aikalaisensa niitä ohimeneviksi haihatuksiksi tituleerasivatkin.
Toisaalta, klassisen musiikin ja -instrumenttien kuolemaakin on ennustettu jo tovi, eikä hiipumista (joskaan ei kehitystäkään ;)) juuri näy tuollakaan saralla.
Vaikka alusta asti tietokoneita on pyritty hyödyntämään klasaripuolellakin ihan yhtälailla.
hallu: Mistä tullaankin siihen kiinnostavaan kysymykseen, että mitä musiikkikulttuurissa tapahtuu kun viimeinenkin välineen vastus katoaa?
Omasta mielestäni luovuus pääsee rajoittamattomasti toteuttamaan visionsa.
Ja siksi:
hallu: Nimittäin digitaalisuus muuttaa tämän asetelman ihan päälaelleen koska digitaaliset välineet eivät ole yksilöitä. Enää ei tarvitse miettiä miten jonkun suosikki kitaristien soundi ruuvataan kun presetit ja vahvistimet voidaan ladata sellaisenaan netistä ihan suoraan kaikille. ei tarvitse lähestyä sitä soundia tekemisen kautta, vaan kaiken voi kopioida sellaisenaan ja ainoaksi tekemistä vaativaksi yksilölliseksi seikaksi jää se soitto. Ja samalla kun laitteistosta katoaa yksilöllisyys ja rajoitteet ja kaikki soundit ovat tuosta vain kaikkien saatavilla, niin "soundi lähtee sormista" enemmän kuin koskaan ennen, koska se on ainoa yksilöllinen tekijä siinä :-) (onx vähän hauska paradoksi ... mitä?).
En pidä tuota millään tavalla paradoksina, vaan aiemmista poikkeavana luomistyötä vähemmän rajoittavana työkaluna.
Toki voidaan käyttää olemassaolevia soundeja, näinhän kävi aikoinaan rumpukoneiden alkuaikoina kun sama "setti" kilisi ja kolisi ihan jokaikisellä disko/pop-hittibiisillä, mutta aika nopeasti massasta pyrittiin poikkeamaan efektein ja valtavirrasta poikkeavin ohjelmoinnein.
Joka tietysti aiheutti rumpalistien syvistä riveistä tuskan parahduksen: "tu-tu-tuota ei voi soittaa akustisesti" :D.
Joten aina on mahdollisuus -vaikkei siihen heti tartuttaisikaan- muokata soundia omien mieltymysten mukaiseksi.
hallu: Tarkoitan, että en usko soittajien tienneen etukäteen mitä kaikkea särösoundilla voi tehdä, ennenkuin joku laitevalmistaja heille sen tarjoili. Vaikka tämä tietenkin on täytynyt tapahtua vuorovaikutuksessa, niin siitä huolimatta käsitys särösoundista ei ole voinut olla kovin täsmällinen ennen kuin se kuultiin ja sitä alettiin käyttää musiikissa.
Jo särösoundin syntyhetkestäkin liikkuu varsin paljon tarinoita, joten ei varmasti ollut täsmällistä kuvaa.
Kaikki tarinat kuitenkin sisältävät sen saman elementin joka kaikessa populäärimusatouhussa tuntuu olevan vahvana läsnä: Vahinko.
On se sitten rankkasateessa pilallekastunut paperikartio, hätäinen keikka-auton katolta vauhdissa pudonneen vahvistimen kaiutinelementin sanomalehtipaperilla tukeminen, auttamattomasti liian piikainen vahvistin, tai joku muu vastaava ennalta arvaamaton tapahtuma, alkuajoista lähtien on pyritty tekemään särönhallinnasta ennustettavampi.
Siksi asiaan on ollut pakko perehtyä ajatuksella, stanufenkuissa ja monissa muissa kytkennöissä -elementinsilpomisista puhumattakaan- muodostuva särö ei tue musiikillista ilmaisua kovinkaan hyvin.
Populaaribassosärön puolella syntyhistoria tuntuisi olevan helpommin määriteltävissä, 18" Vox bassoelementti yhdellä rautanaulalla fankkalevyssä kiinni säröytyy satavarmasti.
Sinänsä ei vahinko, vaan yksinkertaisesti likviditeettikapeikon aiheuttama realiteetti.
hallu: ...olemme nyt ajassa jossa se on jäämässä pois kun välineen vastus on katoamassa tai jo kadonnut. Kun välinen ei tarjoa taiteilijalle enää sitä tukea ja raamia, milllä luoda muoto ilmaisulleen, niin mitä keksitään sen tilalle?
Neuvokkaat saavat uutta puhtia visioidensa toteuttamiseen, "kainalosauvojen" kanssa köpöttäneet kaatuvat.
Kuten aina kaikessa muussakin jossa kehitys kehittyy niin vitjakkaasti että paikalleen jämähtäneillä ei ole toivoakaan selviytyä.
Toinen dokumentti joka viime aikoina on valottanut aiheena olevaa ilmiötä on Soundbreaking.
http://soundbreaking.com/episodes/
Loistava dokkarisarja, vaikka "MINÄ George Martin" -ideologia vahvasti värittääkin sattuneesta syystä sekä dialogia että käsiteltyjä aiheita.
Tuosta sarjasta jäi asiaan liittyen muun muassa mieleen Jeff Beckin kommentti kun äiti oli poikansa uusinta levylöytöä sivusta kuunnellessaan lytännyt Les Paulin maanrakoon ja halveksittavaksi feikiksi päälekkäisäänityksien vuoksi, ja Jeff oli ajatellut että tuo on juuri sellaista jota haluaa itse tehdä :).
hallu: kehittääkö taiteilijat itselleen jonkinlaisen dogmijärjestelmän, minkä avulla luominen rajattomassa maailmassa on mahdollista?
Mun mielestä dogmijärjestelmä on jo vahvana olemassa, niitä vaan kutsutaan musapuolella genreiksi.
Ja aivan kuten piruntorjuntapiireissäkin, rajat ylittäneet julistetaan herkästi pannaan.
Aiheena olevan populäärimusiikin lähtökohta on kuitenkin pitkälti Afrikan viidakossa kylänuotion ympärillä...
Josta ystävälliset naapuriheimon jäsenet saattoivat musikantit sankoin joukoin vastentahtoiselle matkalle toispuolen aavaa ulappaa...
Jossa vastikkeetta raatessa tuli lauleskeltua mielen virkistämiseksi ja kitaraan tutustuttua, rämpyteltyä: ensin komppia, sitten melodioita.
Muokkautui bluesgenret, rockgenret, gospelit, ja myöhemmällä ajalla lokeroitumisen välttämiseksi on ollut tarve vaikka sitten väkipakolla nimetä "uusi" genre, genreviidakon jatkoksi.
Jännä juttu sinänsä, ainoastaan Atlantin tuollepuolen vietyjen orjien musiikista on tullut kulttuurirajoja rikkovaa populäärimusiikkia, kyse on kuitenkin nuppilukuna ajatellen vain murto-osasta kun tuon(kin) ajan orjakaupan kokonaiskuvaa ajattelee.
T:Samuli | |
trih: Ok :D Eiköhän se ole vuoteen 3000 mennessä myyty :D
Tuohon kylkeen se "ihana fuksianpunainen paita, Bach"
Sitä ei kyllä taida enää olla kaupan. Sinällään kyllä ihan kiinnostava vehje tuo Doobie, mutta kun Boogietkin tuntuu olevan jo aika edullisia. |  Shredator
08.08.2017 11:52:16 (muokattu 08.08.2017 12:25:00) | |
|
basisti1971:
T:Samuli
Piti täällä ulkomailla ihan pistää mobiilidata päälle jotta voi antaa tälle plussan :D
E. Mitä Boogiehen tulee, niin näistä dokkareista olen tykännyt;
https://youtu.be/V_UCsE3es9s
https://m.youtube.com/watch?v=aOkP9URbzms
Minkä sormet heittää, sen wahi peittää | |
basisti1971: Moi.
Omasta mielestäni luovuus pääsee rajoittamattomasti toteuttamaan visionsa.
Loistava kirjoitus. Itse tuppaan tosin olemaan vähän änkyrä tuon digitaalisuuden ja rajattomien mahdollisuuksien kanssa.
Osalla se antaa rajattomat mahdollisuudet, ja niitä voi hyödyntää. Itse koen moisen yltäkylläisyyden kuitenkin loppupeleissä rajoittavana tekijänä. Mikään ei PAKOTA sinua soveltamaan soittoteknisillä ja dynaamisilla asioilla, kun ilmatilan voi täyttää kaiken maailman pulputuksilla ja eri patchilla vaikka eri osaan.
Omalla kohdallani vierailu digitaalisten vahvareiden maailmassa jätti kuvan, että keskittyminen menee täysin muuhun kuin siihen soittoon ja ilmaisuun. Toki kysehän on täysin siitä mitä itse haluaa ja miten itse saa valjastettua rajattomat mahdollisuudet käyttöönsä. Omalla kohdallani rajallisuus on ollut se, joka on pakottanut tutkimaan uusia polkuja. | |
hallu: Onko jenkeissä jotenkin se patenttihommeli niin väljä, että sillä voi patentoida idean?
En tiedä, mutta sen tiedän, että ohjelmistopuolella ns. softapatentteja vastustavaan mielenosoitukseen osallistuin Helsingissä joskus 2000-luvun alkupuolella. Siinä vastustettiin nimenomaan IDEOIDEN patentointia ja ilmeisesti ainakin jossain vaiheessa noista asioista on väännetty jenkeissäkin kättä. Yksi näkyvimmistä vastustajista on ollut Free Software Foundation:
http://fsf.org
Softapuolella on ainakin onnistuttu patentoimaan ihan naurettavia juttuja, jotka pikkulapsikin voisi keksiä. Kaverini oli Nokian kännykkäpuolella vuosikausia duunissa ja tuolloin ennen kuin Microsoft osti Nokian puhelimet, hänkin onnistui saamaan yhden puhelinpuolen softapatentin, joka on täysin naurettava. Se koskee käyttöliittymää ja on oikeastaan vain idea, että on olemassa joku nappi/painike/säätö, jolla voi tehdä tietyn asian. Omasta mielestäni ideassa ei ole mitään omaperäistä tai sellaista luovuutta, että patentti pitäisi myöntää. Mutta firmat kahmivat patentteja ja on olemassa ihan patenttitrollien ammattikuntakin eli tekevät rahansa haastamalla muita oikeuteen patenttirikkomuksista. | |
Laama666:
Softapuolella on ainakin onnistuttu patentoimaan ihan naurettavia juttuja, jotka pikkulapsikin voisi keksiä. Kaverini oli Nokian kännykkäpuolella vuosikausia duunissa ja tuolloin ennen kuin Microsoft osti Nokian puhelimet, hänkin onnistui saamaan yhden puhelinpuolen softapatentin, joka on täysin naurettava. Se koskee käyttöliittymää ja on oikeastaan vain idea, että on olemassa joku nappi/painike/säätö, jolla voi tehdä tietyn asian. Omasta mielestäni ideassa ei ole mitään omaperäistä tai sellaista luovuutta, että patentti pitäisi myöntää. Mutta firmat kahmivat patentteja ja on olemassa ihan patenttitrollien ammattikuntakin eli tekevät rahansa haastamalla muita oikeuteen patenttirikkomuksista.
patenttien vastustaminen nyt on sama kuin etta musiikkia pitaisi saada ladata ilmaiseksi.
mutta ei ne patentit ole aina turhia, minua on aina arsyttanyt suunnattomasti etta ihmiset antaa puhelimen soida ja sitten viela katselevat kuka soittaa ennen kuin vastaavat, joten jo 90 luvulla meinasin ehdottaa nokialle ohjelmakoodia jolla mika tahansa nappula mykistaa sen halytysaanen ja sitten jos muuta nappulaa ei paineta x sekuntiin/minuuttin, puhelu katkeaa.
ihan vain koska mua se aanet arsyttaa.
hoidin asian toisella tavalla, en kayta puhelinta, ja valtan paikkoja jossa ihmiset raplaa puhelimia koko ajan.
laiskuus, mika ihana tekosyy.
jos lapsikin keksisi sen, se olisi kaikissa puhelimissa ollut jo parikyta vuotta.
" mielestäni varmin merkki älykkään elämän olemassaolosta muualla maailmankaikkeudessa on se, että kukaan ei yritä ottaa meihin yhteyttä."
lassi ja leevi. | |
aristoteles666: patenttien vastustaminen nyt on sama kuin etta musiikkia pitaisi saada ladata ilmaiseksi.
Ei se ollenkaan sama asia ole. Kuvittele nyt jos joku voisi patentoida sointukulkuja.
Olisi täysin mieletöntä, että kaikenlaisille yleisille asioille kuten vaikka algoritmeille myönnettäisiin patentteja. Tuollainen mielipuolinen algoritmien patentoiminen on tietääkseni esimerkiksi joissain yliopistoissa johtanut konkreettisiin tapauksiin, että tekoälykurssin vetäjät ovat pelänneet esittää jotain algoritmejä, sillä niitä on "suojattu". Ei ole kehityksen etu, että yleisiä ideoita voidaan patentoida. Sillä ei ole merkitystä koskeeko patenttia ohjelmistoja, kitaravahvistimia tai jotain muuta. | |
Laama666: Ei se ollenkaan sama asia ole. Kuvittele nyt jos joku voisi patentoida sointukulkuja.
Olisi täysin mieletöntä, että kaikenlaisille yleisille asioille kuten vaikka algoritmeille myönnettäisiin patentteja. Tuollainen mielipuolinen algoritmien patentoiminen on tietääkseni esimerkiksi joissain yliopistoissa johtanut konkreettisiin tapauksiin, että tekoälykurssin vetäjät ovat pelänneet esittää jotain algoritmejä, sillä niitä on "suojattu". Ei ole kehityksen etu, että yleisiä ideoita voidaan patentoida. Sillä ei ole merkitystä koskeeko patenttia ohjelmistoja, kitaravahvistimia tai jotain muuta.
yleensa niita patenttirahoja kaytetaan sen keksijan keksinnon jatkokehitykseen ja/ tai uusiin keksintoihin.
mutta helppohan niita on vastustaa kun ei niita keksintoja ole itse tehnyt, sama vaikka jostain biisista etta voihan sen opetella soittamaan kuka vain, mutta toisen piti ensin saveltaa se etta toinen paasee kopioimaan.
" mielestäni varmin merkki älykkään elämän olemassaolosta muualla maailmankaikkeudessa on se, että kukaan ei yritä ottaa meihin yhteyttä."
lassi ja leevi. | |
aristoteles666: yleensa niita patenttirahoja kaytetaan sen keksijan keksinnon jatkokehitykseen ja/ tai uusiin keksintoihin.
mutta helppohan niita on vastustaa kun ei niita keksintoja ole itse tehnyt, sama vaikka jostain biisista etta voihan sen opetella soittamaan kuka vain, mutta toisen piti ensin saveltaa se etta toinen paasee kopioimaan.
Patentit softapuolella on parhaimmillaankin veteen piirrettyjä viivoja, ja esim. yhden "sointukulun" lainaaminen voi viedä raastupaan. Musiikissa plagiarismin raja on taas paljon selkeämpi, eikä osien/riffien/komppien jne. lainaaminen tee musasta vielä plagioitua. Kelaa, kun joku voisi patentoida kompin. Tai terssiharmonian. Kelaa kun yhdellä ainoalla artistilla olisi patenttisuoja voimasointuihin, tai joku omistaisi 12 tahdin blueskaavan. Kuinka paljon musaa olisi jäänyt syntymättä. Samasta syystä open source ja MIT-lisenssillä olevat koodinpätkät on erittäin arvokkaita kehityksen kannalta.
Kovana filosofina varmaan ymmärrät, että on vähän eri asia opettaa asiaa koulussa ja koluta asiaa keskenään himassa. On eri asia joutua raastupaan siitä, että sun kehittämässä puhelimessa on "back"-nappi, vaikka se toiminnaltaan, muotoilultaan ja käyttölogiikaltaan olisi jotain aivan muuta kuin sen patentinomistajan luuri. Samalla logiikalla blast beatia käyttävä hevirumpali voisi istua raastuvassa, kun joku olisi joskus aiemmin käyttänyt samalla tavalla, mutta hitaasti menevää komppia iskelmämusiikissa, ja sattuisi omistamaan patentin kyseiseen komppiin.
Kyllä softabisneksessä ne patentit on luotu turvaamaan markkina-asema ja tätä kautta osakekurssi. Se R&D raha tulee ennen sitä patenttia kun toivotaan, että itse ehditään ensin. | |
Mr. Speed: Patentit softapuolella on parhaimmillaankin veteen piirrettyjä viivoja, ja esim. yhden "sointukulun" lainaaminen voi viedä raastupaan. ...
Kyllä softabisneksessä ne patentit on luotu turvaamaan markkina-asema ja tätä kautta osakekurssi. Se R&D raha tulee ennen sitä patenttia kun toivotaan, että itse ehditään ensin.
Kiva lukea asiantuntevaakin analyysiä harhojen sijaan. | |
niita patentteja ei myonneta ennen uutta ideaa, siita vain kehittamaan ideoita.
se pitaa olla uusi, muuten ei mene lapi.
" mielestäni varmin merkki älykkään elämän olemassaolosta muualla maailmankaikkeudessa on se, että kukaan ei yritä ottaa meihin yhteyttä."
lassi ja leevi. |  TTV
08.08.2017 22:28:55 | |
|
aristoteles666: niita patentteja ei myonneta ennen uutta ideaa, siita vain kehittamaan ideoita.
se pitaa olla uusi, muuten ei mene lapi.
Uutuus on tutkivan asiamiehen saamien ja löytämien asiakirjojen varassa, eikä jenkeissä ole edes pakko käydä läpi hakemuksen yhteydessä esitettyjä viitedokumentteja, joten kyllä niitä juostenkustuja ja tunnettuja juttuja vaan valitettavasti päätyy ihan patentiksi asti. Jenkeissä ei muistaakseni ole myöskään samanlaista valitusaikaa myöntämisen jälkeen, kuten euroopassa. Sori off-topic :-)
"Keep the metal scene alive" - Charles Schuldiner (R.I.P.),
"You Love Me" - Dave Mustaine (Long live the King) | |
aristoteles666: niita patentteja ei myonneta ennen uutta ideaa, siita vain kehittamaan ideoita.
se pitaa olla uusi, muuten ei mene lapi.
Enpä viitsi tässä tarkemmin selittää mikä tämä kaverini hieno uusi "ideapatentti" Nokialla on, sillä en viitsi nolata häntä paljastamalla hänen identiteettinsä. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
