| Aihe: Käänteen tekevä kitara | |
|---|
|
Gold Top Gibson Les Paul Deluxe oli siinä mielessä käänteen tekevä kitara, että kun oli laittanut soittimeen niin paljon rahaa kiinni kuin mitä siihen meni, niin piti ryhtyä pitkästä aikaa oikeasti treenaamaan. Tuli siis sellainen olo, että kun omistaa arvosoittimen, pitäisi sitä osata myös soittaa. Kitara on myyty ajat sitten, mutta säännöllinen harjoittelu jatkuu edelleen.
Toinen käänteen tekevä laitehankinta oli oikeastaan tuo Swartin vahvain, jonka myötä saatoin vihdoin luopua kaikista pedaaleista. Hyvin vapauttavaa, kun jaloissa ei ole mitään, mitä pitäisi ehtiä/ muistaa polkaista missään vaiheessa. Suosittelen kokeilemaan. Olin testannut mokomaa kerran aikaisemmin Romu -styrkkarin kanssa, mutta myin sen tyhmyyksissäni pois. Enää en pedaalien orjaksi suostu.
"Get some better tone and youre there - volume you dont need." - Scotty Moore Jeff Beckille |
 Metalkallo
27.01.2017 20:30:44 (muokattu 27.01.2017 20:39:55) | |
|
Yleensähän tosiaan treeni on se mikä eniten auttaa soittamisessa, mutta pakko se on itsekin todeta, että kyllä sekin vaikuttaa mikä kitara on kädessä, ainakin näin minulle kävi kun testasin oikeaa stratoa musaliikkeessä ja heti huomasin miten se iskostui käsiini ja mieleeni, se oli pakko saada. Sillä soittaessa vaan kaikki kulkee paremmin, se inspiroi luomaan.
En ole mikään taituri soittamaan, mutta kunnon straton saatuani käteeni lähti soittotaidotkin menemään kohti parempaa huomista todella äkkiä. Toki sen oman musiikkilajinkin löytyminen auttoi roimasti joka mua inspiroi, mutta siinäkin auttaa paljon straton tuntuma. Tykkään paljon myös omasta SG mallin kepukasta, mutta sillä soitto ei kulje yhtään samalla tavalla kuin stratolla.
Mun mielestä jokaiselle soittajalle on SE kitara, se vain odottaa löytymistään.
Vähemmän on nykyään enemmän |
 TTV
27.01.2017 20:59:33 (muokattu 27.01.2017 21:00:56) | |
|
Itsellä käänteen teki Jacksonin JS-sarjan Warrior, jollaisen ostin syksyllä 2005. Vanha Sledgehammerin puhkinussittu J.B. Player -strato oli jo maannut kitaralaatikossaan 10 vuotta ja soittoharrastus oli vahvasti jäämässä pois. Satuin vahingossa bongaamaan Kaisaniemen Fasulla ton Warriorin ja nappasin sen mukaani. Tallamikiksi SD JB ja pientä tuunausta säätöihin, niin johan tuntui soitto taas mukavalta. Samalla reissulla ostin myös H&K Edition Bluen ja Bossin Metal Zonen, joten setti oli valmis. Näillä innostuin uudelleen soittamaan ja siitähän se kamahomous sitten lähti vauhtiin :-)
11 vuotta myöhemmin oon edelleen soitossa ja soittokamoissa koukussa, kitaroita on kiertänyt (toki osa on edelleen käytössä) 63 kappaletta, vahvistimia ja kaappeja 39 ja säröpedaaleita ja muita ehektejä 48 :-) On tää vaan kivaa...
"Keep the metal scene alive" - Charles Schuldiner (R.I.P.),
"You Love Me" - Dave Mustaine (Long live the King) |
|
Vaikkei se soittotaito vieläkään kovin pitkälle ole edennyt, eniten sitä aikoinaan kait eteenpäin veivät mitään yksittäistä kitaraa enemmän a) kun jostain selvisi että on olemassa kapistus nimeltään capo, ja miten sitä käytetään, b) avoimet vireet + muut "ei-normaalivireet" ja c) slide: "ai tollaikin voi soittaa!" |
 Gabe
28.01.2017 13:03:58 | |
|
Eipä ole mikään kitara soittoa vienyt eteenpäin. Mutta Telecaster on ensihetkistä saakka ollut käänteentekevä löydös.
"Good music comes out of people playing together, knowing what they want to do and going for it. You have to sweat over it and bug it to death. You can't do it by pushing buttons and watching a TV screen." |
|
Laulava Kylätohtori: Strato.
Ei virhettä - todellakaan...
Kyläpäällilkön kanssa taannoin juteltiinkin aiheesta. Eli asensin RG:hen California setin paitsi tallassa on Pearly Gates. Mahtava kepukka!!! Minulla on myös vastaava strato, mutta soundi-samppleita identtisillä asetuksilla en saa vielä aikaiseksi koska Starto on Suomen kotona ja RG Saksan kotona. Mutta laitan sellaisen heti kun se on mahdollista.
http://i1373.photobucket.com/albums … azen%20RG655M/keppi_zps7pheuqdv.jpg
Eikhän se vähempiki olis riittäny.. |
|
1965 Strato jonka hommasin reilu kymmenen vuotta sitten. Ymmärsin miten paljon paremmin kitara voi soida koluttuani läpi kymmenkunta stratoa ennen sitä. Sen jälkeen osaa etsiä soittimesta resonointia ja vahvaa palautetta siitä miten sitä soittaa. Ja on niitä löytynytkin. Kun kitara soi vahvasti ja hienosti, sitä jää kuuntelemaan sointia ja fiilistelemään, soitto sujuu kuin itsestään.
vasemmassa lahkeessa-klubin elinikäinen kannatusjäsen |
|
Snapo: Joku siis pitää myös maalatuista kauloista. Toisaalta eihän niitä muuten valmistettais. Itelle niistä tulee helposti lelumainen tunne kun taas kokosatiinikitarat sopii itelle :)
Maalatunkin kaulan voi tehdä satiiniks. |
|
eka ibanez(muistaakseni 1000 tai 1010 rs deluxe)oli varmaan se käänteentekevä,siitä tuli aloitettua treenaminen joka jatkuu edelleen ja jonka takia jäi päälle lukkarin rakkaus ibanezkitaroita kohtaan.
ei se ikä vaan asenne |
|
Kyllä se oli tämä:https://muusikoiden.net/dyn/users/146569.jpg kun mullisti koko paketin. Ikänsä tuhertanut menemään Les Paulilla, luullen et se on se ainoa oikea. Kokeiltua tuli matkan varrella kaiken näköistä muutakin, mikään ei vaan oikeen napannut. Tossa vajaa vuosi sitten tuli tuo Tele hommattua ja siinä se taitaa olla. Tulihan tuossa vielä viime vuoden puolella yksi LP hommattua ja laiteltua itelleen mieleiseksi. Sillä tuli jonkun verran soiteltua ja ihan loisto peli, mutta kun nappas ton Telen käpälään, tuli sellainen fiilis, kuin ois tullut kotiin, jostain ihan hemmetin kaukaa. Kait se vaan on sit siinä ja LP joutui Torille.
Sinänsä metka juttu, kun Tele on mulle aina ennen edustanut jotain sellaista, jota en ois voinut itselleni ajatella, niin ne vaan asiat muuttuu.
Kaikessa yksinkertaisuudessaan se vaan on erittäin monipuolinen vekotin. Ainoa asia joka siitä pitää vielä laittaa, on toi sinkuloiden hurina, siihen ei ikänsä humppareilla vedellyt totu, eikä edes halua.
Pelimanni pizzerian nurkasta päivää... |
|
Yamaha LL6 akustinen. Kaveri kyseli jotain akkareista ja en tiennyt niistä mitään. Seuraavan kerran musaliikkeessä käytyäni kyselin asiaa kaverin puolesta ja kokeilin Yamahaa. En voinut poistua kaupasta ostamatta k.o. soitinta. 100% heräteostos. Moista ei ollut tapahtunut varmaan yli kymmeneen vuoteen.
Akkari muutti soittotekniikan täysin. Pari vuotta soitin vain akustisilla ja nyt taas sähkiksellä. Aivan massiivinen ero siinä miten tekniikka kehittyi akustisen myötä. En osaa täysin eritellä mistä kaikki johtui. Isoin mysteeri on se, että soitan nykyään plektrallakin sähkiksellä massiivisesti tarkemmin kuin ennen...vaikka akkarilla en käyttänyt plektraa kertaakaan. Yhtäkkiä vaan pleku alkoi napsua kohdilleen kun satuin vuosien tauon jälkeen kokeilemaan. Kaikenlainen tarkkuus ja dynamiikka on isoimmat jutut mitkä parani akkarin kanssa.
Tästä tulikin mieleen, että pitäisköhän ostolakosta huolimatta hankkia Yamaha LS16M. |
|
klobasa: Yamaha LL6 akustinen. Kaveri kyseli jotain akkareista ja en tiennyt niistä mitään. Seuraavan kerran musaliikkeessä käytyäni kyselin asiaa kaverin puolesta ja kokeilin Yamahaa. En voinut poistua kaupasta ostamatta k.o. soitinta. 100% heräteostos. Moista ei ollut tapahtunut varmaan yli kymmeneen vuoteen.
Akkari muutti soittotekniikan täysin. Pari vuotta soitin vain akustisilla ja nyt taas sähkiksellä. Aivan massiivinen ero siinä miten tekniikka kehittyi akustisen myötä. En osaa täysin eritellä mistä kaikki johtui. Isoin mysteeri on se, että soitan nykyään plektrallakin sähkiksellä massiivisesti tarkemmin kuin ennen...vaikka akkarilla en käyttänyt plektraa kertaakaan. Yhtäkkiä vaan pleku alkoi napsua kohdilleen kun satuin vuosien tauon jälkeen kokeilemaan. Kaikenlainen tarkkuus ja dynamiikka on isoimmat jutut mitkä parani akkarin kanssa.
Tästä tulikin mieleen, että pitäisköhän ostolakosta huolimatta hankkia Yamaha LS16M.
Tässä kohtaa on pakko kompata, että vaikka itse päädyinkin lopulta toiseen akkariin, niin Yamahan LL6 oli/ja on todella hyvän tuntuinen soitin ja soinnin herkkyydeltään vailla vertaa. Tykkäsin ihan todella.
Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka |
|
Jukka Häikiö: Kyllä se oli tämä:https://muusikoiden.net/dyn/users/146569.jpg kun mullisti koko paketin. Ikänsä tuhertanut menemään Les Paulilla, luullen et se on se ainoa oikea. Kokeiltua tuli matkan varrella kaiken näköistä muutakin, mikään ei vaan oikeen napannut. Tossa vajaa vuosi sitten tuli tuo Tele hommattua ja siinä se taitaa olla. Tulihan tuossa vielä viime vuoden puolella yksi LP hommattua ja laiteltua itelleen mieleiseksi. Sillä tuli jonkun verran soiteltua ja ihan loisto peli, mutta kun nappas ton Telen käpälään, tuli sellainen fiilis, kuin ois tullut kotiin, jostain ihan hemmetin kaukaa. Kait se vaan on sit siinä ja LP joutui Torille.
Sinänsä metka juttu, kun Tele on mulle aina ennen edustanut jotain sellaista, jota en ois voinut itselleni ajatella, niin ne vaan asiat muuttuu.
Kaikessa yksinkertaisuudessaan se vaan on erittäin monipuolinen vekotin. Ainoa asia joka siitä pitää vielä laittaa, on toi sinkuloiden hurina, siihen ei ikänsä humppareilla vedellyt totu, eikä edes halua.
Vähän itselläkin tuo tele polttelee mut näin käsivammaisena vähän pelottaa tuo telen kulmikkuus verrattuna esim. stratoon. Ja telejohdannaisista tuo musarin Steve morse Y2D ois ehkä eniten testaamista odottava vekotin... voihan tietty olla että ei sovi hanskaan kun kelannut vuosia 50s lespalla ja V-kaulaisella stratolla :D
Lelut kallistuu - äijät rapistuu |
Gabe
29.01.2017 09:50:52 | |
|
Jukka Häikiö: Kyllä se oli tämä:https://muusikoiden.net/dyn/users/146569.jpg kun mullisti koko paketin. Ikänsä tuhertanut menemään Les Paulilla, luullen et se on se ainoa oikea. Kokeiltua tuli matkan varrella kaiken näköistä muutakin, mikään ei vaan oikeen napannut. Tossa vajaa vuosi sitten tuli tuo Tele hommattua ja siinä se taitaa olla. Tulihan tuossa vielä viime vuoden puolella yksi LP hommattua ja laiteltua itelleen mieleiseksi. Sillä tuli jonkun verran soiteltua ja ihan loisto peli, mutta kun nappas ton Telen käpälään, tuli sellainen fiilis, kuin ois tullut kotiin, jostain ihan hemmetin kaukaa. Kait se vaan on sit siinä ja LP joutui Torille.
Sinänsä metka juttu, kun Tele on mulle aina ennen edustanut jotain sellaista, jota en ois voinut itselleni ajatella, niin ne vaan asiat muuttuu.
Kaikessa yksinkertaisuudessaan se vaan on erittäin monipuolinen vekotin. Ainoa asia joka siitä pitää vielä laittaa, on toi sinkuloiden hurina, siihen ei ikänsä humppareilla vedellyt totu, eikä edes halua.
Meikäläinen oli muuten myös henkeen ja vereen LP miehiä ennen teleä. Senkin jälkeen on tullut vielä kokeiltua palaten kuitenkin aina lopulta telen pariin.
Laitat gaten lautaan niin loppuu hurinat. Onhan noita hyviä hurinattomiakin kyllä.
"Good music comes out of people playing together, knowing what they want to do and going for it. You have to sweat over it and bug it to death. You can't do it by pushing buttons and watching a TV screen." |
 hollstro
29.01.2017 10:07:36 (muokattu 29.01.2017 10:07:43) | |
|
Gabe: Meikäläinen oli muuten myös henkeen ja vereen LP miehiä ennen teleä. Senkin jälkeen on tullut vielä kokeiltua palaten kuitenkin aina lopulta telen pariin.
Laitat gaten lautaan niin loppuu hurinat. Onhan noita hyviä hurinattomiakin kyllä.
Mun kokemukset Noise Gate:eista on että ne tappaa atakin. Onko jotain todella hyviä jotka ei vaikuta siihen ensimmäisen sävelen syttymiseen?
vasemmassa lahkeessa-klubin elinikäinen kannatusjäsen |
Gabe
29.01.2017 10:37:43 | |
|
hollstro: Mun kokemukset Noise Gate:eista on että ne tappaa atakin. Onko jotain todella hyviä jotka ei vaikuta siihen ensimmäisen sävelen syttymiseen?
ISP Decimator 2
"Good music comes out of people playing together, knowing what they want to do and going for it. You have to sweat over it and bug it to death. You can't do it by pushing buttons and watching a TV screen." |
|
...aina vaan vakuuttuneemmaksi tulee Tellusta...tänään käytiin 3 biisiä äänittelemässä ja tässä kuunnellut tuota ihan raakaa, kuivaa soundia, niin voi pyhä jysäys, jos jotain enemmän odottais, ois päässä vikaa (onhan toki sitäkin, mut se ei taas liity tähän:)
Pelimanni pizzerian nurkasta päivää... |
|
Ensimmäinen Gibson SG vuonna 2001. Aiemmat kitarat oli melkoisia ritsoja ja huomasi sitten miten hyvä on soittaa kunnon kepillä joka soi vireisesti eikä rasita kroppaa niin paljon. Nykyään en oikein muilla kitaramalleilla osaa soittaakaan keikalla. |
 Numb
30.01.2017 10:25:38 (muokattu 30.01.2017 16:38:36) | |
|
Joku teräskielinen akustinen, ei mielikuvaa mikä.
Olin 11- tai 12-vuotias, jollain leirillä. En ollut koskaan koskenutkaan kitaraan, mutta siellä oli tämä akkari kerhotilassa. Jostain syystä nappasin sen ja ryhdyin kokeilemaan, että mikäs se tämmöinen.
Sen jälkeen oli pakko saada oma kitara. Sävelet ja sanat, kitara ja laulu: Dunnet Head "Dunnet Headin musa on parhaiten kuvattavissa silleen, että se muistuttaa sitä kuin suomalaiset aikuisrokkarit kirjoittais irlantilaisia juomalauluja." - Arttu |
|
klobasa: Akkari muutti soittotekniikan täysin. Pari vuotta soitin vain akustisilla ja nyt taas sähkiksellä. Aivan massiivinen ero siinä miten tekniikka kehittyi akustisen myötä. En osaa täysin eritellä mistä kaikki johtui. Isoin mysteeri on se, että soitan nykyään plektrallakin sähkiksellä massiivisesti tarkemmin kuin ennen...vaikka akkarilla en käyttänyt plektraa kertaakaan. Yhtäkkiä vaan pleku alkoi napsua kohdilleen kun satuin vuosien tauon jälkeen kokeilemaan. Kaikenlainen tarkkuus ja dynamiikka on isoimmat jutut mitkä parani akkarin kanssa.
Eikä tarvi olla edes akkari. Itellä sama efekti toteutui, kun soittelin paljon ilman sähköjä esim töllöä katellessa. Siinä kun oppi kaivamaan erilaisia juttuja esiin, niin yhtäkkiä kitara soi erilaillla myös vahvarin kanssa. Plekusta löytyi monta uutta kulmaa ja vaikka tatsi tietyllä tapaa koveni paljonkin, niin eipä mene enää kieliä poikki.
Aiheeseen: Guild S-300A on edelleen sellanen keppi, jonka kaulalla minunkin sormet ovat suht nopeet ja varmat. Siihen asti olin pitänyt Lespaa mulle sopivana mallina mutta eipä ole enää moista edes omistuksessa. S-100 Carved pääsee myös todella lähelle tatsissa mutta tuo eka hankkimani Guild on se maagisin aina vaan.
https://muusikoiden.net/dyn/users/131378.jpg |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
