Muusikoiden.net
24.04.2024
 

Kitarat: kitarakamat »

Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | HakuSäännöt & Ohjeet | FAQ | Kirjaudu sisään | Rekisteröidy

Aihe: Landola vm.1988 akustinen kitara (teräskieli)
1
Spielmann87
12.12.2016 10:58:14
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Onko tuon vuosiluokan kitarat kuinka hyviä ja mietin tarviikohan paljon huoltotoimenpiteitä? Ei ole varmaan yli 10 vuoteen vaihdettu kitaran kieliä, ne ainakin täytyy vaihtaa, mutta en ole varma tarviiko kaulalle tehdä jotain.
 
Decadetroll
12.12.2016 11:24:25
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Spielmann87: Onko tuon vuosiluokan kitarat kuinka hyviä ja mietin tarviikohan paljon huoltotoimenpiteitä? Ei ole varmaan yli 10 vuoteen vaihdettu kitaran kieliä, ne ainakin täytyy vaihtaa, mutta en ole varma tarviiko kaulalle tehdä jotain.
 
Eipä noista näkemättä yksilöä oikein voi sanoa, että mitä joudut tekemään. Tilanteen mukaan etenet vaan.
 
I am therefore leaving immediately for Nepal, where I intend to live as a goat. Master of Teräskäsi 2016
basisti1971
12.12.2016 12:18:18
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Moi.
 
Ostamassa vai myymässä?
 
Vai löytyykö ko. instrumentti jo ennestään?
 
+1 sille ettei etenkään Landolasta voi näkemättä määritellä kuntoa/arvoa.
 
Jotkut valmistusvirheet selviävät nopsakkaasti mittanauhan kanssa (tallan paikka), jotkut vaativat syvemmälle menevää tutkimista.
 
Jos esiteini-ikään ehtineet kielet eivät ole pahasti ruosteessa ja/tai punokset auenneet, uudet kielet eivät välttämättä sen enempää eloa sointiin tuo.
 

 
Oma kokemus Landoloista vuosimallista riippumatta ei ole kovin hyvä.
Rajallinen tosin, poissulkien musaluokan seinillä roikkuneet, joitain yksittäisiä kymmeniä ja nekin lähinnä 60 luvulta 80 luvun alkupuoliskolle.
Seinällä edelleenkin useampia, joita ei edes nostalgiankaipuun iskiessä tule käteen otettua.
Valmistusmäärät kun olivat myöhemminkin tuhansia, otanta on toki kapea sen lisäksi että aikakausi on pikemminkin suljetun kuin avoimen markkinatalouden puolella.
Joitain tuoreempia on toki tullut rämpyteltyä vuosien varrella, mutta noiden vuosimallit eivät ole kiinnostaneet niin paljon että voisi sanoa oliko joukossa 80-luvun loppupuolen yksilöitä.
 
Mainososastohan tolkutti aina vuoden parin välein kuinka laatua on nostettu mutta en ainakaan itse, tai musakauppiaat joiden kanssa keskustelin, moista huomanneet.
 
Parhaimmillaankin keskinkertaisia aikalaisiinsa nähden, tallat poikkeuksetta väärässä paikassa, kaulat ihan mitä on sattunut linjalta tulemaan riippumatta siitä onko säädettävä kaularauta vai ei, kannen ja pohjan rimoitus irtoilee, saumat aukeavat ym.
 
Kaiken saa toki korja(ute)ttua, mutta ellei tunnearvo ole kova, harvoin kannattaa.
Rahallisesti ei koskaan.
Ehjällä, suurinpiirtein vireeseen saatavalla toki avoimin soinnuin rämpyttely sujuu siinä missä kalliimmillakin.
 
Hintahan noissa on se viehättävin osa-alue, etenkin nykyään kun kaukoidästä pukkaa Landolaan verrattuna huipp.. eh kelvollisia soittimia pikkurahalla, useammasta sadasta eurosta aniharvoin puhutaan edes alunperin kalliimpien mallien kohdalla ellei löydy jonkun julkimon hikeä tai nimmaria pinnasta.
Kympeistä yleensä.
Pyytäähän toki voi mitä tahansa ;).
 
T:Samuli
 
Spielmann87
12.12.2016 17:18:22
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Löytyy itsellä lukioajalta ja ajattelin, että kannattaako se laittaa soittokuntoon vai myydä eteenpäin. En kyllä paljoa maksanut kitarasta silloin. Ehkä 100, korkeintaan 200 euroa.
 
73nd3r
12.12.2016 17:44:41
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Aloita tsekkauksella: onko kaulaliitos kunnossa, kaula mallissaan, nauhat suht hyvät, kansi sen muotoinen kuin pitäis, talla kiinni jne. Jos noissa on vikaa niin usein tarvitaan ammattilaista, ja siinä pitää sit pohtia paljonko haluaa maksaa kunnostuksesta. Jos et tunne oloas varmaksi näissä niin kustannusarvion saa yleensä tosi halvalla tai ihan ilman.
 
Mutta jos kunnostus hoituu normaalioperaatioilla (= ilman kitarasepän apua) niin mummiälestä kannattaa laittaa soittokuntoon - myydessäkin hinta on parempi.
 
Kun vanhat kielet on otettu irti, kannattaa avata kaularaudan mutteri kokonaan (laske paljonko tulee kierroksia niin pääset lähelle kiristäessä) ja laittaa tippa öljyä mutterin kierteisiin. Virikoneistoon kans, jos on voideltavaa mallia. Yleisputsaus, satulan (korkeus/urakunto/voitelu) ja tallan tarkistus (kielikorkeus, intonaatio) yms. ja eiku vireeseen ja soittoa.
 
Azolith
12.12.2016 20:02:25
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Landolan mallikin kertoisi paljon.
Meidän kitarateollisuuden lippulaiva on tehnyt huonoa, keskinkertaista, hyvää ja loistavaa.
Omaa kokemusta kaikista gatekorioista olisko muutama kymmen tullut viilattu/ korjattua.
 
.
fox
13.12.2016 00:29:32
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Azolith: Landolan mallikin kertoisi paljon.
Meidän kitarateollisuuden lippulaiva on tehnyt huonoa, keskinkertaista, hyvää ja loistavaa.

 
Vaikka vähemmän olen akustisten soittimien kanssa pelannut, komppaan edellistä lausuntoa. ;)
 
welcome to the twilight zone "A fox is a wolf who sends flowers." relic #1
hollstro
13.12.2016 08:06:28
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Ikaalisten soitinrakennuskoulun kanssa tehty yhteistyö 80/90-lukujen vaihtessa poiki hyviäkin soittimia. Suurin osa Landola-kitaroista on halvalla tehtyjä Ja vaatimattomia soinniltaan. Loistavan Landolaan en ole törmännyt, jos loistavan määrtitelmä on Santa Cruz, Martin OM 42... taso, eli noin 5 tonnia ja siitä yli.
 
vasemmassa lahkeessa-klubin elinikäinen kannatusjäsen
Lonesome
13.12.2016 10:46:18
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

hollstro: Ikaalisten soitinrakennuskoulun kanssa tehty yhteistyö 80/90-lukujen vaihtessa poiki hyviäkin soittimia. Suurin osa Landola-kitaroista on halvalla tehtyjä Ja vaatimattomia soinniltaan. Loistavan Landolaan en ole törmännyt, jos loistavan määrtitelmä on Santa Cruz, Martin OM 42... taso, eli noin 5 tonnia ja siitä yli.
 
Kyllä ne 70/80-luvun perus-Landolat on vilpittömästi aika kamalia, näin 100% amatöörin näkökulmasta. Kuten 70-luvun Eko-sähkikset, aika ei kultaa muistoja. Ja varmasti molemmista merkeistä on hyviäkin soittimia, mutta ne eivät olleet niitä yleisimpiä/halvimpia.
 
Ostin intti-aikana -83 Landolan H-6 "Hummingbird"-mallin Hyrylän paikallisesta putiikista. Oli ilmeisen halpa, ainakin Ibanezin akkari jäi hintansa puolesta ostamatta.
 
Vuosikymmenien aikana ko. tekelettä tuli säädeltyä ja väänneltyä, mutta ei siitä soitinta tullut, jos vertaa vaikkapa tämän päivän hinnat-alkaen F310-Yamahaan tai 80-luvun alun Ariaan, jotka nurkissa pyörii. Huono sointi, raskas soitettavuus ja jatkuva epävireisyys. Siinä se. En voisi kuvitella, että omalle lapselle tuollaisen soittimen antaisin harjoitteluun, ellen haluaisi hänestä voimailu-lajien harrastajaa.
 
Loppu hyvin kaikki hyvin, varas vei Landolan mökiltä ja "vintage-soittimella" oli kuin olikin jotain arvoa... ;)
 
"When I was stone blue, rock & roll sure helped me through" Lonesome Dave Peverett
basisti1971
13.12.2016 12:42:39
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Moi.
 
Spielmann87: Löytyy itsellä lukioajalta ja ajattelin, että kannattaako se laittaa soittokuntoon vai myydä eteenpäin. En kyllä paljoa maksanut kitarasta silloin. Ehkä 100, korkeintaan 200 euroa.
 
Jo pelkästään mahdollisen tunnearvon ansiosta kannattanee laittaa soittokuntoon.
 
Olettaen tietysti että 73nd3rn mainitsemat osa-alueet ovat edes sinnepäin kunnossa.
Itse kannattaa kokeilla ensin, myyntiarvon ollessa kymppejä ei ulkopuolisen sormenjäljistä ole oikein järkeä maksaa.
Seinällä koristeena roikottaminen ei toki soittokuntoa vaadi ;).
Näyttäähän se komialta äkkivilkaisulla kun on instrumentteja jos jonkinlaisia rekvisiittana.
 

 
Lonesome: Kuten 70-luvun Eko-sähkikset, aika ei kultaa muistoja. Ja varmasti molemmista merkeistä on hyviäkin soittimia, mutta ne eivät olleet niitä yleisimpiä/halvimpia.
 
:)
 
Ekosta puheenollen, tuli tuossa juuri korjattua kirpparilta talteen Eko Manta ~76, liki priiman näköinen.
Seinälle tuon malliston toisen ääripään, vuoden-kaksi vanhemman Kiwi Specialin kaveriksi.
 
Ero on noissa kahdessa huima, mutta eipä tuo Kiwikään pärjää nykyhalpiksille kuin korkeintaan soundien omituisuudessa, kiitos 70-lukuisen aktiivielektroniikan :O.
 

 
Lonesome: Ostin intti-aikana -83 Landolan H-6 "Hummingbird"-mallin Hyrylän paikallisesta putiikista.
...
Loppu hyvin kaikki hyvin, varas vei Landolan mökiltä ja "vintage-soittimella" oli kuin olikin jotain arvoa... ;)

 
Ulkonäkö kaiketi viehätti, eihän tuo ole missään mielessä ruma kitara, ja Erkon julkaisussahan joku oli "Hummingbirdistä" väsännyt yöpöydänkin.
Joten emäntä alkoi vilkuilemaan tuota hyllyssä lojuvaa yksilöä sillä silmällä :D.
 
T:Samuli
 
basisti1971
13.12.2016 12:49:12
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Moi.
 
hollstro: Ikaalisten soitinrakennuskoulun kanssa tehty yhteistyö 80/90-lukujen vaihtessa poiki hyviäkin soittimia.
 
Voin muistaa väärin, mutta eikös noissa ollut kyse Artist- tms. "sarjasta", joita tehtiin hiljaksiin liukuhihnarakentamisen sivussa muutamia (kymmeniä?) kappaleita?
Asiakas sai tilatessaan vaikuttaa puihin ja ominaisuuksiin?
 
Eli CS-instrumentteja noin periaatteessa.
Joita oli toki tehty alusta alkaen vaikkei niistä oltukaan pidetty meteliä.
 
T:Samuli
 
« edellinen sivu | seuraava sivu »
1

» Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (Vaatii kirjautumisen)

Keskustelualueet «
Haku tästä aiheesta / Haku «
Säännöt «