| Aihe: Onko pienet kitaravahvistimet bänditoiminnassa? | |
|---|
|
Juzpe: ELi siis muuttaa putkien toistaman vaiheen osan push-pull 180+180 astetta tyyppisestä sellaiseksi että molemmat putket toistaa koko alueen eli 360 astetta.
Tiedähäntä, mitä mokoma tekee. Käytännössä se tarjoilee sellaista soundin reunoilla leijailevaa säröytymisen esiastetta cleaneihin...
(on tämä hankalaa pukea korvissaan kuullut äänet sanoiksi)
...ja jotenkin se cleanilta särölle meno on juoheampaa. Soundissa on ikäänkuin vähän sellaista savun makua koko ajan. Kuulostaa samanaikaisesti pienemmältä mutta voisi sanoa että herkemmältä erilaisten harmonioiden suhteen. Samoilla asetuksilla 45W kanssa ääni ei niinkään paljoa hiljene, mutta pienenee.
En usko että minun juttujani kannattaa ottaa ihan tosissaan. Minä en ainakaan ota ;D | |
Menen ehkä vähän aiheesta sivuun kun tässä on käyty keskustelua ison päätteen lihaisammasta soundista. Mutta siis semmoinen huomio, että pieni vahvistin ei toimi itsestään selvästi yhtä hyvin matalilla äänenpaineilla kuin iso vahvari ja yllättäen myös transistorivahvistin soundaa paremmalta kun sitä voi soittaa pikkuisen kovempaa (voi tietenkin liittyä siihen, että iso kaiutin herää henkiin vasta kun sitä vähän heiluttelee).
Lähinnä siis huomasin, että Mesa TA-15 (5-25w) ei toimi hiljaisella yhtä hyvin tai johdonmukaisesti kuin Koch twintone2 (50w). Mesassa tulee soundiin jotain epämääräisyyttä kun soitetaan ihan hiljaisella, se liittyy siis säröön ja siihen miten se ääni syttyy ja millä tavalla sointi ylittää särökynnyksen. Koch liukuu särökynnyksen yli nätisti ja tasaisesti ihan melkein kuiskausvoluumeilla ja se myös vastaa säätimiin ja soittotatsiin johdonmukaisesti ihan hiljaisella. Mesa sen sijaan herää henkiin kun sitä vähän avaa tai parhaiten se toimii kun sitä voi avata vähän enemmän.
Tällä hetkellä on vähän semmoinen fiilis, että kotisoittelussa Mesa tarvitsisi keinokuorman kaverikseen, kun Kochissa semmoinen ei tuntuisi ollenkaan välttämättömältä (vaikka Kochissa ei ole edes kunnollista masteria). Tässähän romuttuu teoria siitäkin että vahvistimessa pitää olla toimiva master kotisoittelussa :-) eipä näytä tarvittavan semmoista jos vahvari futaa koko säätöalueellaan johdonmukaisesti.
Mietin vaan kun tässä yksi ja toinen on puhunut asiantuntevasti kaiken maailman transienteistä ja djenteistä ja ties mitä hienoista termeistä, niin voiko tai onko mahdollista, että pienen vahvistimen pieneen ja heikkotehoiseen päätteeseen kätketytyy semmoinen sähköakustinen pullonkaula, että se ääni ei niinkuin tule siitä kunnolla läpi hiljaa soitettuna? siis että se pieni pääte pitää ikäänkuin potkaista töihin vähän isommalla äänenpaineella jolloin hiljaa soitettuna siinä on outoa pykimistä. Isompi pääte taas on "avarampi" se päästää sen pienenkin äänen jotenkin vapaammin läpi jolloin se vahvistin soi hiljaisella vapaammin ja puhtaammin ja johdonmukaisemmin? tämä on tämmöistä maallikon hölmöä mietiskelyä, mutta joku juttu tässä selvästikin on. Toisaalta tuo Mesa on niillä EL84 putkilla kun Kochissa on kai 6L6GC putket joten niiden päätteen arkkitehtuurissa on muutakin eroa.
Fender vibro champ on myös A-luokassa toimiva, mutta se toimii hyvin koko säätöalueellaan. Lähinnä se voi johtua siitä että Fenderissä ei ole säröä vaan se soi puhtaana koko alueella, paitsi ihan täysillä soitettuna se rupeaa pörisemään rumasti ja luulen, että se kajari siinä alkaa kyykkäämään.... tai mistä mä tiedän. Se on hyvä vahvari mutta tarjoilee lähinnä lämmintä kliiniä.
Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka | |
hallu:..Mutta siis semmoinen huomio, että pieni vahvistin ei toimi itsestään selvästi yhtä hyvin matalilla äänenpaineilla...
Itse olen pähkäillyt tuota sillä tavalla, että jokaisella vahvistimella on oma optimaalinen käyttöalueensa. Pienitehoisessa vahvistimessa tuo alue on korvin kuunnellessa huomattavasti kapeammalla alueella kuin isommassa.
Mitä säröisempään suuntaan mennään, sen suurempia muutoksia perusasetuksiin tehdään volumevaihtelussa. En ole vielä ainakaan törmännyt vaihvistimeen, jossa soundi pysyisi täydellisen samanlaisena master-volumea käännellessä.
Osa tuosta johtuu tietenkin vahvistimen ja kaiuttimen suhteestakin. Mutta suurin vaikutus on varmaankin jännitteiden muuttumisella eri komponenteissa. Arvailen villisti että kaiuttimien ja muuntajien lisäksi ihan jokaisella komponentilla on se oma sweet spotinsa ja laitteen siirtäminen pois ko pisteestä muuttaa eri komponenttien käytöstä eri tavalla. Joku insinöörimpi osannee kääntää tämän tekniikan suomeksi.
Vahvistintehon pienentymisen suhteessa soundiin tulee mieleen nörttien termi "kaistanleveys". Ehkäpä pitäisi olla Alexander Dumblen tapaan huolissaan kaikista niistä pienistä elektroneista, joita komponentit runtelevat ;D
Olen tietoisesti yrittänyt pitää tietämättömyyteni näistä tekniikan asioista mahdollisimman suurena. Pikemminkin tasolla "tiedän mitä se tekee, mutta en ymmärrä miksi". Vaikka pakko on ohjannut niistä sitten vähän oppimaankin, sanasto ei kyllä ole hanskassa sitten yhtään :D
En usko että minun juttujani kannattaa ottaa ihan tosissaan. Minä en ainakaan ota ;D | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
