| Aihe: Muistaako kukaan mikä oli rock kitara merkki? | 1 |
|---|
 Uti1
22.11.2016 22:31:17 | |
|
Muistaako joku mikä mahtoi olla rock alkuinen kitaran merkki?
Tuli joskus soitto hommat aloiteltua semmosella ja nyt ei muistu kitaran merkistä muuta kuin alun. | |
Uti1: Muistaako joku mikä mahtoi olla rock alkuinen kitaran merkki?
Tuli joskus soitto hommat aloiteltua semmosella ja nyt ei muistu kitaran merkistä muuta kuin alun.
Rockson. Yhdellä tutulla oli rockson mistä hän nuorena ja nerokkaana raaputtamalla ja tussilla teki jacskonin. | |
No mulla oli kaheksankytluvulla semmoinen kammotus kuin Rocky maksoi paikallisessa kellokaupassa jotain kolme sataa markkaa uutena ja oli tehty mistä lienee lastulevystä tai fanerista. Karkeat sinkkumikit humppari kuorissa ja talla ei ollut säädettävä, vaan semmoinen kulmarauta jossa oli jonkinlaiset kieliurat. Oi niitä aikoja :-D
Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka | |
Moi.
ROCKY, Ristus!
90-luvulla noihin hairahtui Soitin-Huttunenkin.
Oltiin taas kerran kuolaamassa laatusoittimia joita tuohon aikaan oli hyllyt väärällään kun sisään tuuppasi tosi nuori jannu, ainakin meidän parta-hippijeesusten silmään jupahtavalta näyttävän isänsä kanssa.
"Super-Strato" Rocky miellytti pojan silmää ja poika halusi punaista seinäkukkasta hiplailla.
Nimenomaan hiplailla, ei soittanut, ei edes hihnassa roikottanut, kunhan tiskillä näpelöi.
"Onko hyvä" kysymykseen poika isälleen vastasi vaisusti jotta juu.
Myyjä kysäisi pistetäänkö pakettiin, johon poika varovaisesti että onko mustana?
Myyjä otti takahuoneesta paffilaatikon tiskille, kansi auki, poika vilkaisi että musta on, rahat tiskiin ja lodju kainaloon.
Myyjäkin jopa yritti hämmästyneenä änkyttää josko nyt kuitenkin testattaisiin että varmasti toimii, mutta ovi oli jo kolahtanut räntäsateeseen poistuneen kaksikon perässä kiinni.
Siinä sitten yksissätuumin mietittiin olisiko olemassa kenties jokin parempi tapa aloittaa soittoharrastus...
T:Samuli | |
basisti1971: Moi.
ROCKY, Ristus!
90-luvulla noihin hairahtui Soitin-Huttunenkin.
Oltiin taas kerran kuolaamassa laatusoittimia joita tuohon aikaan oli hyllyt väärällään kun sisään tuuppasi tosi nuori jannu, ainakin meidän parta-hippijeesusten silmään jupahtavalta näyttävän isänsä kanssa.
"Super-Strato" Rocky miellytti pojan silmää ja poika halusi punaista seinäkukkasta hiplailla.
Nimenomaan hiplailla, ei soittanut, ei edes hihnassa roikottanut, kunhan tiskillä näpelöi.
"Onko hyvä" kysymykseen poika isälleen vastasi vaisusti jotta juu.
Myyjä kysäisi pistetäänkö pakettiin, johon poika varovaisesti että onko mustana?
Myyjä otti takahuoneesta paffilaatikon tiskille, kansi auki, poika vilkaisi että musta on, rahat tiskiin ja lodju kainaloon.
Myyjäkin jopa yritti hämmästyneenä änkyttää josko nyt kuitenkin testattaisiin että varmasti toimii, mutta ovi oli jo kolahtanut räntäsateeseen poistuneen kaksikon perässä kiinni.
Siinä sitten yksissätuumin mietittiin olisiko olemassa kenties jokin parempi tapa aloittaa soittoharrastus...
T:Samuli
Ei saatana Rocky kitaroita, muistan kaverilla tuollasen mustan superstraton olleen joskus vuonna '90 ja se oli aivan paska kaikin puolin :)
~ Musiikin ei tarvitse olla kaunista ollakseen hyvää ~ | |
Punaisella Rockyllä on aloitettu myös tämä "ura" :) Taitaa löytyä vieläkin jostain varaston nurkasta, kun on roikkunut jossain vaiheessa seinällä koristeena. | |
Rockyssa ei ollut muuta hyvää kuin se, että rockyn jälkeen mikä tahansa paska tuntui soitettavalta :) | |
Iski kauhea gas Rockyyn...
Vaikka uskot itseesi, voit silti olla ihan paska. | |
Laulava Kylätohtori: Iski kauhea gas Rockyyn...
Korkeintaan märkä gas ;)
~ Musiikin ei tarvitse olla kaunista ollakseen hyvää ~ |  jra
23.11.2016 23:41:53 | |
|
edenbeast: Rockyssa ei ollut muuta hyvää kuin se, että rockyn jälkeen mikä tahansa paska tuntui soitettavalta :)
80-luvun lopulla kaverilla oli Rocky, itsellä Ibanez. Kaverista tuli pätevä studiokettu, itsestä ei niinkään. Varmaan tässä se juttu.
- Kaukolähettimen Klassista Värähtelyä jo vuodesta 2008 - | |
jra: 80-luvun lopulla kaverilla oli Rocky, itsellä Ibanez. Kaverista tuli pätevä studiokettu, itsestä ei niinkään. Varmaan tässä se juttu.
Erittäin suurella todennäköisyydellä juuri näin. Jos motivaatiota rockylla treenaamiseen on löytynyt niin vain taivas on rajana :) | |
Moi.
Vilkaisin tuossa ketjun aloittajan profiilia ja jos 4 vuotta soittokokemusta pitää paikkansa, tuo ekassa viestissä veikattu Rockson lienee todennäköisempi kun vaikkapa Rocky.
En ole edes kirppareilla Rockyjä nähnyt yli vuosikymmeneen, varmaankin pitkälti poistuneet keskuudestamme.
Rockson on huomattavasti Rockyä parempaa mainetta nauttiva kaukoidän halpismerkki, samassa sarjassa kuin Harley Benton, Jack & Danny.
Mitään huippulaatua eivät toki ole nuokaan mutta hinta/laatu suhde on usein enemmän kuin kohdallaan.
jra: 80-luvun lopulla kaverilla oli Rocky, itsellä Ibanez. Kaverista tuli pätevä studiokettu, itsestä ei niinkään. Varmaan tässä se juttu.
Soittajastahan se pitkälti on kiinni.
Kitarataiteilija Kari Paukola muinoin hämmästytti meitä soitinopetusluokkalaisia soittamalla aivan perkeleelistä bluessooloa oppilaitoksen Applause-stratolla, toki aina tasaisin välein lennosta uudelleenvirittäen milloin mitäkin epävireeseen lipsahtanutta kieltä.
Soittoesityksen alullepanijana oli meidän "asiantuntijoiden" narina siitä ettei ko. kitaralla voinut soittaa, kun oli niin totaalisen paska.
Myönsi kyllä että tasaiseen soittokuntoon saattaminen osia vaihtamalla haukkaisi ehkä liian paljon rahaa verrattuna jonkun laadukkaamman ostamiseen, mutta ei täysin lytännyt (puita).
Rockyistäkin (ST) olisi varmasti saanut ihan kohtuullisia harjoituskitaroita jos olisi vaihtanut vaikkapa pelkät virittimet ja lukinnut tallan, mutta aniharva vaivautui.
Uusi Rocky+virikoneet+mahdollisesti mikit olivat kokonaiskustannuksiltaan jo tosi lähellä Squieria, Ibanezia tai Epiä joille ei välttämättä tarvinnut tehdä mitään muuta kuin soittaa.
Rockyn yms. paljon laittoa vaativien instrumenttien viitseliäistä omistajista muotoutunee myös helpommin taitavia soittokuntoon säätäjiä, puuha johon paremman laitteen ostajan ei tarvitse välttämättä vaivautua.
T:Samuli | trih
24.11.2016 08:48:00 | |
|
edenbeast: Erittäin suurella todennäköisyydellä juuri näin. Jos motivaatiota rockylla treenaamiseen on löytynyt niin vain taivas on rajana :)
Tästä olen aiemminkin kirjoittanut. Omaan Rockyyn verrattuna (varmaan sama kuin aiemmin mainittu yksikelaiset humppareiden sisällä jne.) harleybenttonit on huippusoittimia. Soittoinnostus ei kuollut, sooloja treenattiin vaikka kielet oli sentin korkeudella otenauhoista :D Toinen vaihtoehto olisi ollut "emmä voi näin huonolla soittaa, mä lopetan soittamisen, nyyh", ja se ei ollut vaihtoehto :D | |
trih: Tästä olen aiemminkin kirjoittanut. Omaan Rockyyn verrattuna (varmaan sama kuin aiemmin mainittu yksikelaiset humppareiden sisällä jne.) harleybenttonit on huippusoittimia. Soittoinnostus ei kuollut, sooloja treenattiin vaikka kielet oli sentin korkeudella otenauhoista :D Toinen vaihtoehto olisi ollut "emmä voi näin huonolla soittaa, mä lopetan soittamisen, nyyh", ja se ei ollut vaihtoehto :D
Jos soittoinnostus kaatuu huonoon soittimeen, niin ei se olisi kestänyt, vaikka itse Ruokangas olisi tehnyt toiveiden mukaisen custom kitaran.
Itse soitin ekat vuodet vuosikymmeniä mummolan (kylmä)vintillä olleella nylonkielisellä Landolalla, josta puuttui ainakin yksi kieli. Sitten tuli Maison ja 5 w Ibanezin trankkuvahvari. Enhän mää sieltä niitä levyjen soundeja saanut, mutta se riitti, kun pisti säröt täysille ja soitti naama korvissa. No, ei se meikäläistä menestykseen auttanut, mutta jos intoa on, niin on ihan sama, millaisella läpipaskalla ritsalla sitä 'uransa' aloittaa...
Vaikka uskot itseesi, voit silti olla ihan paska. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
