| Aihe: Käytätkö kitarasi tonepotikkaa? | |
|---|
|
ÄrGee: Miksi kihinöitä ei voi vain leikata vahvistimen/pedaalien/eq:n jne. puolelta, tai sitten ruuvamalla mikkejä lähemmäs runkoa. En vain ymmärrä miksi pitää jotain tumppusoundia hakea tonepotikkaa vääntelemällä, joka on kuitenkin aina eri asennossa.
Ensinnäkin, kitaran tonella ei aina haeta mitään tumppusoundia, vaan leikataan liikoja kihinöitä.
Toiseksi, miksi ostaa pedaalia ja alkaa säätämään siitä jotain sopivaa eq asetusta, kun sen saman voi tehdä sekunnissa kitaran tonella ilman mitään säätöä tai pelaamista. Tai miksi säätää sitä vahvarista, jos sen voi säätää paljon kätevämmin ja helpommin kitarasta.
Ja ennen kaikkea en ymmärrä, miksi pilata soundi säätämällä mikkien korkeutta, kun ongelman voi korjata säätämällä kätevästi kitaran tonea.
Soittopaikat, tilanteet, volumet, ym. vaihtuu. Siksi säätö kitaran omasta tonesta on verraton verrattuna kaiken maailman pedaalileikkeihin. Siksi sen tonen kuulukin olla aina eri asennossa. Samoin volume - varsinkin rock ja blues meiningeissä. Miksi ihmeessä hankkia läjää pedaleja poljettavaksi eri gainmääriä varten, kun saman homman hoitaa kitaran volumella kaikilla mittareilla mitattuna helpommin. Toki fuzz-soundi vaatii fuzz-pedaalin, mutta se on jo ihan eri tarina, eikä sekoiteta sitä tähän...
Kunhan ihmettelen, ei mulla muuta. :)
Vaikka uskot itseesi, voit silti olla ihan paska. |
|
ÄrGee: Miksi kihinöitä ei voi vain leikata vahvistimen/pedaalien/eq:n jne. puolelta, tai sitten ruuvamalla mikkejä lähemmäs runkoa. En vain ymmärrä miksi pitää jotain tumppusoundia hakea tonepotikkaa vääntelemällä, joka on kuitenkin aina eri asennossa.
Aika paska on tone, jos sen säätäminen tekee soundin tumpuksi. Sellaiseen suosittelen lämpimästi potikan ja/tai konkan arvojen labraamista. Itse olen huomannut, että sillä tone- ja volumepotikan vääntelemisellä saa aikaan paljon sellaista kuin kanavanvalinnan ja jokusen purkin polkemisella.
Kukin tulkoon omalla tavallaan tyytyväiseksi ja saakoon oman soundinsa omalla tyylillään aikaiseksi.
White men can't Monk |
|
Zeeboo: Aika paska on tone, jos sen säätäminen tekee soundin tumpuksi. Sellaiseen suosittelen lämpimästi potikan ja/tai konkan arvojen labraamista. Itse olen huomannut, että sillä tone- ja volumepotikan vääntelemisellä saa aikaan paljon sellaista kuin kanavanvalinnan ja jokusen purkin polkemisella.
Kukin tulkoon omalla tavallaan tyytyväiseksi ja saakoon oman soundinsa omalla tyylillään aikaiseksi.
Sinänsä se on eri asia jos soittaa putkivahvistimella ja vähäisellä määrällä efektejä, eli signaaliketjulla joka reagoi hyvin volume- ja tonepotikan muutoksiin. Kai näitä soundin muutokseen liittyviä lähestymistapoja löytyy erilaisia ihan genrestä riippumatta, mutta en ole nähnyt tai kuullut että ainakaan raskaamman musiikin puolella tuo olisi kovin yleistä.
Minulla taas on ollut tavoitteena että homma kuulostaa aina suhteellisen samalta ilman turhaa arpomista. Ja mallintavat millä tulee soitettua eivät reagoi kitaran potikoiden vääntelyyn niin "luonnollisesti".
Ibanez-pervo, kamarunkkari kitaristi. |
|
ÄrGee: Sinänsä se on eri asia jos soittaa putkivahvistimella ja vähäisellä määrällä efektejä, eli signaaliketjulla joka reagoi hyvin volume- ja tonepotikan muutoksiin. Kai näitä soundin muutokseen liittyviä lähestymistapoja löytyy erilaisia ihan genrestä riippumatta, mutta en ole nähnyt tai kuullut että ainakaan raskaamman musiikin puolella tuo olisi kovin yleistä.
Minulla taas on ollut tavoitteena että homma kuulostaa aina suhteellisen samalta ilman turhaa arpomista. Ja mallintavat millä tulee soitettua eivät reagoi kitaran potikoiden vääntelyyn niin "luonnollisesti".
No onhan siinä lähtökohtaisesti iso ero jos esim. vedät oman metallibändin kipaleita, joissa kitaran tuleekin kutakuinkin kokoajan kuulostaa samalta (nin ei tietysti ole pakko olla) tai jos soitat monenlaisia covereita niin, että setissä on monen eri genren kamaa eri aikakausilta (toki silloinkin voit tehdä valinnan että kaikki kuulostaa samalta).
Ja Laulavalle Kylätohtorille plussa! |
|
Plussan arvoista argumentointia Kylätohtorilta. Täysin samaa mieltä olen.
Badger and Bunny have got a secret hiding place in the forest. |
|
Laulava Kylätohtori: Ensinnäkin, kitaran tonella ei aina haeta mitään tumppusoundia, vaan leikataan liikoja kihinöitä.
Toiseksi, miksi ostaa pedaalia ja alkaa säätämään siitä jotain sopivaa eq asetusta, kun sen saman voi tehdä sekunnissa kitaran tonella ilman mitään säätöä tai pelaamista. Tai miksi säätää sitä vahvarista, jos sen voi säätää paljon kätevämmin ja helpommin kitarasta.
Ja ennen kaikkea en ymmärrä, miksi pilata soundi säätämällä mikkien korkeutta, kun ongelman voi korjata säätämällä kätevästi kitaran tonea.
Soittopaikat, tilanteet, volumet, ym. vaihtuu. Siksi säätö kitaran omasta tonesta on verraton verrattuna kaiken maailman pedaalileikkeihin. Siksi sen tonen kuulukin olla aina eri asennossa. Samoin volume - varsinkin rock ja blues meiningeissä. Miksi ihmeessä hankkia läjää pedaleja poljettavaksi eri gainmääriä varten, kun saman homman hoitaa kitaran volumella kaikilla mittareilla mitattuna helpommin. Toki fuzz-soundi vaatii fuzz-pedaalin, mutta se on jo ihan eri tarina, eikä sekoiteta sitä tähän...
Kunhan ihmettelen, ei mulla muuta. :)
Delayta, reverbiä, ja vaikka chorusta voi myös käyttää omanlaisenaan eq:na mikä muokkaa lähtösoundin taajuusvastetta. Ja varmasti montaa muutakin efektiä, mutta noista on ollut omiin hommiin apua.
Se nyt on vain helpompaa jo soitannollisestikin koskea kitaran säätimiin mahdollisimman vähän ja pitäytyä siinä miten muut asetukset ovat. Mutta joo, vähän tällaista puurot/vellit tasoista ajatuksen virtaa oli tämäkin.
Ibanez-pervo, kamarunkkari kitaristi. |
|
ÄrGee: Miksi kihinöitä ei voi vain leikata vahvistimen/pedaalien/eq:n jne. puolelta, tai sitten ruuvamalla mikkejä lähemmäs runkoa. En vain ymmärrä miksi pitää jotain tumppusoundia hakea tonepotikkaa vääntelemällä, joka on kuitenkin aina eri asennossa.
Kyllä niitä voi leikata mainitsemillasi tavoilla ja varmaan vielä kourallisella muitakin tapoja. Tone on vaan näppärästi aina käsillä oleva tapa :-). Sehän se just on sähkökitarassa ja bassossa niin mageeta, että mitä vaan voi tehdä jos huvittaa.
Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka |
|
hallu: Kyllä niitä voi leikata mainitsemillasi tavoilla ja varmaan vielä kourallisella muitakin tapoja. Tone on vaan näppärästi aina käsillä oleva tapa :-). Sehän se just on sähkökitarassa ja bassossa niin mageeta, että mitä vaan voi tehdä jos huvittaa.
Kaikki vaikuttaa toneen omalla tavallaan ja muuttujia voi keksiä aina vain lisää, näinhän se on.
Ibanez-pervo, kamarunkkari kitaristi. |
|
Vaihdoin stratooni pienemmän tonekonkan, 100nf --> 22nf. Soundi kirkastui kummasti. Nyt on tonepotikoillakin käyttöä, ja tarvittaessa saa melko kirkasta soundia.
Sanoinko jotain typerää? |
 Ziggy Bubba
11.11.2016 16:30:45 (muokattu 11.11.2016 16:35:50) | |
|
Aika harvoin tulee tone-potikkaa käytettyä, itse asiassa olen näpsännyt (keittiösaksilla) noi pois käytöstä omista kahdesta Lespasta. Ihan pikkasen tuli muuten tuon myötä soundiin lisää kirkkautta. Mutta, Tokain 335:n tallassa Phat Cat on sen verran rapsakka, että yleensä pidän siitä tonea ihan pikkasen leikattuna.
Volumea käytän lähinnä swelleihin sun muihin, tosin kahden volan kitaroissa tulee joskus tiputeltua pikkasen, jos vaan käytössä oleva vahvari/säröpurkki puhdistuu fiksusti.
Arvostan kyllä kovasti monen tekijämiehen taitoa kaivaa kattava soundipaletti pelkillä kitaran säätimillä (& tatsilla). Tuo edellyttää kaiketi aika reilua särön ja kirkkauden määrää vahvarista, ite tykkään pitää ne ns. sopivina ja potikat kympissä. Tyylinsä kullakin, vaikea tästä on tappelua aikaan saada.
E: En muuten ole ikinä ymmärtänyt miksi stratoissa ei ole vakiona (omaa) tonea tallamikille, se kun moista usein juuri tarttee. Helppo modi tosin tuo. |
|
En käytä. Kyllä ne saundit ovat parhaita silloin kun tonet ovat täpöllä. Volumepotikkaa sentään käytän joskus.
Ibanezin bassossa on joskus pakko säätää nimenomaan tonea kun meinaa häiriötä tulla kun yhdistän tietokoneen äänikorttiin. Foliollahan siitäkin kuulemma selviäisi. |
|
Raskaampia riffejä veivatessa säädän välillä tonepotikkaa pykälän tai kaksi alaspäin, soitan siis yksikelaisilla kitaroilla.
Perinteiset kitarat ja digitaaliset vahvistimet. |
|
Itselleni tuli yllätyksenä miten potikan arvoa muuttamalla soundi tosiaan muuttuu vaikka on täysillä.
Hommasin joku aika sitten "sokkona" Gibson SG Firebrandin. Siinä tuntui olevan aika tumma / tumppu soundi vaikka kaulamikkinäkin on kirkkaksi luonnehdittu T-top. No päätin sitten kokeilla vaihtaa potikat kun laatikossa pyöri ylimääräisenä setti 500 potikoita. Soundihan kirkastui oleellisesti, kitarasta tuli paljon mieleisempi. Mittailin alkuperäisen tone potikan ja todellakin, siinä oli 100K potikat vakiona. Lueskelin sitten netistä että niinpä on Gibson siihen aikaan (Kitara on vuodelta 1980) käyttänyt 100K toneja ja 300 volumeja, huh.
Enpä olisi uskonut mutta onneksi tuli kokeiltua. |
 klobasa
28.01.2017 13:40:42 (muokattu 28.01.2017 13:43:16) | |
|
Mun vahvarilla ja kitaralla tulee parhaat soundit sillon kun vahvarista on volume ja tone täysillä (tosi kirkas ja säröinen soundi), mutta kitarasta vol yleensä 4-7 välillä (riippuen mikkiasennosta) ja tone on yleensä 2-4 välillä. Kunnon sooloiluun sitten volaa lisää, mutta tone ei juuri koskaan ole enempää kuin 7.
Samaa soundia ei saa millään, jos laittaa kitarasta vol ja tone täysille ja yrittää etsiä soundit pelkästään vahvarista.
EDIT: Kitarassa on heikkotehoiset humbuckerit ja kaulamikistä on leikattu bassoa 22nf konkalla. Volumeen lisätty myös 180pf treble bleed. |
|
Enemmän kuin koskaan! Ja kun ottaa huomioon, että sitä tuli aiemminkin näpelöityä, se on paljon se ;D.
Käytännössä melkeinpä joka biisiin tulee etsittyä vähän omaa sävyä sekä volume- että tonepotikkaa vääntelemällä. Tämä johtuu tosin osittain siitä, että mulla ei ole ensimmäistäkään pedaalia enää soundia värittämässä/ pilaamassa. Kaikki variaatiot täytyy repiä kitarasta/ käsistä. Vahvistimen säätöihin ei tule juurikaan koskettua (tosin ei niitäkään ole kuin ne volume ja tone + reverb).
Mulla on itse asiassa normi tonepotikan tilalla ToneStyler -niminen 16 -asentoinen potikka, jolla saa kitarasta irti hyvinkin maukkaita sävyjä, varsinkin yhdessä volumepotikan ja kolmestilaukeavan mikinvalitsimen kanssa. Toistaiseksi noilla on pärjännyt pedaalilaudasta luopumisen jälkeen ;D.
"Get some better tone and youre there - volume you dont need." - Scotty Moore Jeff Beckille |
|
Hevihommissa ja usein myös rokkihommissa täysin hyödytön nappula.
Jos sitten taas soittelen ja lauleskelen itekseni esim Gretsin kanssa missä hiotut kielet ni tonejakin voipi tarvita. Ja nauhotushommissa. Mutta noista skeboissa kaikista mitä käytän hevi- ja rokkihommissa vois ohittaa yseisen namiskan surutta. Pois kun ottaa ni tulee tyhmännäkösiä kitaroita.
Skebat kehittyy niin huonosti et vois niiden tonenamiskojen tilalle keksiä jotain vinkeempiäkin ratkasuja...aika näyttää keksitäänkö |
|
Riippuen vähän mikeistä, tonella oon joskus saanut vähän wah-tyyppisen efektin mikit puolitettuna. Muuten en ole löytänyt mitään tarvetta. Uusi kitara tulee kesällä ilman tonepotikkaa.
"Mitään hyödyllistä tietoa musiikista tai soittimista täältä tuskin oppii, mutta kielioppi väännetään kuntoon vaikka väkisin." |
jpw
29.01.2017 15:58:49 | |
|
Miten vaan, mutta saahan kitarasta itsestään irti melkoisen arsenaalin.
...explore them first
https://youtu.be/ZkGCvLstPrE |
|
Stratossa ja telessä saattaa olla tarvetta hillitä takamikin kireyttä, muuten tonet ovat yleensä täpöllä. Jatsiparodioissa voi tietysti tunkkailla tone kiinni.
Jos kitarassa on volume ja kaksi mikkiä pärjäisin ilmankin.
"Käytös siivo ja hillitty sopii lehmälle"
- Laura Latvala |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
