Muusikoiden.net
28.03.2024
 

Kitarat: kitarakamat »

Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | HakuSäännöt & Ohjeet | FAQ | Kirjaudu sisään | Rekisteröidy

Aihe: Joskus ne orkkis/halppis mikitkin on ihan jees
1 2
Gabe
27.05.2016 22:35:35
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Tokain mikeillä on vähän turhan huono maine, ihan hyviä ne ovat olleet ainakin kaikki kokeilemani. Samoin yhdessä kaverin entisessä telessä oli joku todella jännäsoundinen noname halpis. Muuten on vähemmän kokemusta halpis mikeistä. Mutta noin muuten käytän perus dunccaneita siinä missä pienempienkin pajojen tuotoksia. Justiinsa pistin kylläkin tulemaan yhden mikin BKPn ja muutaman täysin omien toiveiden mukaan räätälöidyn puikulan kotimaiselta yhden miehen pajalta..
 
"Guitarists are a strange breed. They love modifications just as long as nothing actually changes." -Thomas Blug
JaaGeRMaisTeR
27.05.2016 22:38:41
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Gabe: Tokain mikeillä on vähän turhan huono maine, ihan hyviä ne ovat olleet ainakin kaikki kokeilemani. Samoin yhdessä kaverin entisessä telessä oli joku todella jännäsoundinen noname halpis. Muuten on vähemmän kokemusta halpis mikeistä. Mutta noin muuten käytän perus dunccaneita siinä missä pienempienkin pajojen tuotoksia. Justiinsa pistin kylläkin tulemaan yhden mikin BKPn ja muutaman täysin omien toiveiden mukaan räätälöidyn puikulan kotimaiselta yhden miehen pajalta..
 
Plussa jälkimmäisestä mikki valinnasta.
 
Kyllä mäkin tykkään orkkis mikeistä. Esimerkiksi Schecter banshee:ssä on orkkiksena aika hyvät mikit. Kyllä silti nuo kaikki GB:n tuotokset menee yleensä vaihtoon heti kun mahdollista.
 
Kappale on kuin tulkitsijansa. Yleensä vähän vajaa.
mpekkanen
27.05.2016 23:32:59
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Joskus 90-luvun alussa kun olin soitinliikkeessä hommissa ja mietin yhteen kitaraan mikkien vaihtoa...
Niin minun pomoni oli sitä mieltä, ettei kitaraan kannata vaihtaa mikkejä. Se on kuulemma loputon rumba.
Siksi, että jos se kitara on oikeasti hyvä-->Niin se soundaa myös hyvältä ilman niiden mikkien vaihtamistakin.
Toisekseen jos kitarassa ei ole hyvä soundi, se voi myös tarkoittaa sitä-->Että vaikka se olisi hyvä kitara, niin se on aivan vääränlainen sen soittajalle. Tällöinkään siihen ei kannata vaihtaa mikkejä, vaan vaihtaa koko kitara oikean tyyliseen.
 
Oikeasti kun tuota mietin, niin minulla yksi kitara vaihtui toiseen. En jaksanut alkaa siihen mikkien vaihtoon ja kun tuota on vielä jälkeenpäinkin ajatellut, niin ei tuo ihan huono filosofia kyllä ole.
Soittajasta itsestään kun on monikin soundillinen juttu kiinni ja vaikuttaahan siihen tosiaan vahvistin ja kaappikin, jos ei ole sitten combo. Myöskin on älytöntä yrittää saada sellaista soundia jostain tietynlaisesta kitarasta, joka ei ole ensisijaisesti tehty sen tyyliseen ja soundiseen soittoon.
Nuorempana kun voi monet soundi-ihanteet olla jotain muuta kuin millaiset ne siihen omaan soittoon oikeasti olisi hyvät. Itsekkin kuuntelen monipuolisesti musiikkia ja myöskin metallimusaakin, vielä nykyäänkin. Kuitenkin oma kitaran soitto ei ole mitään heavymetallia ja tämän oman jutun löytyminen ratkaisi monenlaisia "soundiongelmia" aikoinaan, kun ei enää etsinyt sellaisia soundeja joita ei muutenkaan ensisijaisesti tarvinnut.
Soittimet kun ovat edelleen tehty niin, että niiden laatu ja kaikki osat ovat keskenään jossain suhteessa siihen hintaan. Eikä se tarkoita, että vain isommilla hintalapuilla olevat soittimet olisivat vain ja ainoastaan niitä oikeita ja hyväsoundisia.
 
Tietenkin voi olla tilanteita, että mikki on vaikka rikki ja se kannattaa vaihtaa. Tai jos on hankkinut käytetyn kitaran jossa on jo vaihdettu mikit, esimerkiksi.
Ei tämä asia tietysti aina ole ihan näin mustavalkoinen. Kuitenkin tässä minun tapauksessa puhuttiin jo aika arvokkaasta kitarasta.
Olisihan sen arvokkaamman soittimen voinut hankkia jo valmiiksi sellaisena tai sellaisen, että sen soundi olisi ollut jo valmiiksi hyvä...Joskus en vaan itse ollut vielä niin perillä siitä oikeasti itselle hyvästä soundista ja mistä kaikesta sen saa...
 
Kyseinen kaveri on jo mennyt toiseen soittokuntaan ja oli kyllä mukava ja reilu tyyppi. Hän oli ehkä enemmän sellaista vanhempaa koulukuntaa ja ajatteli, että telecaster kuulostaa teleltä, Les Paulissa on taas omanlaisensa soundi jne. Eli tele ei kuulosta telecasterilta jos siinä on vaikka EMG81 mikit ja joku vibratalla.
Toki mikään ei estä tuollaisia kitaroita tekemästä ja onhan niitä nykyään ihan Fenderilläkin tuotannossa.
Idean tuosta kyllä varmaan tajusi, tai jos ei, niin ei sekään varmaan haittaa :)
 
fox
27.05.2016 23:53:47
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

mpekkanen: Joskus 90-luvun alussa kun olin soitinliikkeessä hommissa ja mietin yhteen kitaraan mikkien vaihtoa...
Niin minun pomoni oli sitä mieltä, ettei kitaraan kannata vaihtaa mikkejä. Se on kuulemma loputon rumba.
Siksi, että jos se kitara on oikeasti hyvä-->Niin se soundaa myös hyvältä ilman niiden mikkien vaihtamistakin.

 
Niin no, onhan tuo yhden sortin näkökanta kyllä. Mutta, jos oletamme että se kitaristi tasan tarkkaan tietää, millaista soundia haluaa siitä kitarasta ulos, saattaa joku kyseiseen tarkoitukseen ihan kaupallisestikin tehty ns. "jälkiasennusmikki" olla aivan oiva vaihtoehto. Mitään "loputonta rumbaa" siitä ei useimmiten seuraa, sen verran noita mikkejä olen vaihdellut sellaisille, jotka ovat selvillä saavutettavasta, olkoonkin että usein "hienosäätö-vaikutuksesta" sen soundin suhteen. Ns. muodin mukaan vaihtajat sitten oma lukunsa. Totta kai olen myös aikoinaan heidän kaltaisiinsakin törmännyt, mutta kuten sanonta on: "rahan eestä teen vaikka mitä, vaikka annan isännälle selkään!" =)
Jos tuolloinen pomosi oli tuota mieltä, niin varmaan meni lafka perskeikkaa -pitäähän sitä soitintarpeita myydä.
 
Eli tele ei kuulosta telecasterilta jos siinä on vaikka EMG81 mikit ja joku vibratalla.
Toki mikään ei estä tuollaisia kitaroita tekemästä

 
Hyvä kuulla ettei ole esteitä. Tuollasen joskus ihan itelleni tein - tarkoitushan ei todellakaan ollut Telecasterilta kuulostava, vaan ihan tuollanen. Ja jos oikein totta puhutaan niin kyllä tuosta "vähän sinne päin" soundia tulee..
Kuva on hiukka huono, pahoittelut. Sekä kyseessä on joku rakennusaikainen dokumentaatio.
http://www.lehmo.com/fox/lataamo/Televis.jpg
 
welcome to the twilight zone "A fox is a wolf who sends flowers." relic #1
mpekkanen
28.05.2016 01:31:28
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

fox: Niin no, onhan tuo yhden sortin näkökanta kyllä. Mutta, jos oletamme että se kitaristi tasan tarkkaan tietää, millaista soundia haluaa siitä kitarasta ulos, saattaa joku kyseiseen tarkoitukseen ihan kaupallisestikin tehty ns. "jälkiasennusmikki" olla aivan oiva vaihtoehto. Mitään "loputonta rumbaa" siitä ei useimmiten seuraa, sen verran noita mikkejä olen vaihdellut sellaisille, jotka ovat selvillä saavutettavasta, olkoonkin että usein "hienosäätö-vaikutuksesta" sen soundin suhteen. Ns. muodin mukaan vaihtajat sitten oma lukunsa. Totta kai olen myös aikoinaan heidän kaltaisiinsakin törmännyt, mutta kuten sanonta on: "rahan eestä teen vaikka mitä, vaikka annan isännälle selkään!" =)
Jos tuolloinen pomosi oli tuota mieltä, niin varmaan meni lafka perskeikkaa -pitäähän sitä soitintarpeita myydä.

 
Mukava ja asiallinen kaveri oli kyllä, mutta nyt jo ollut pitkään poissa. Syöpä vei ja ennen mitään oikeata eläkeikää.
 
Kyllä kyseessä oli ihan oikea muusikko ja hän neuvoi minua, kun en soittajana ollut vielä silloin kovinkaan kummoinen.
Totta on, että jos tosiaan tietää, mitä haluaa voi monestakin soittimesta saada mikkien vaihdolla paremman. Niiden mikkien ei myöskään aina tarvitse olla kauhean kalliit, jotta se hyvä soundi saadaan. Tämä vaatii kuitenkin jo soittimista ja soittamisesta jonkinlaista kokemusta, sekä pitää osata jo ihan selkeästi soittaa mitä nyt sitten soittaakaan.
Myöskin kyllä muutoin hyvään soittimeen on parempi vaihtaa niitä mikkejä, jos erilaisia soundeja hakee...
 
Siihen aikaa ei kuitenkaan ollut vielä monellakaan merkillä nuo valikoimat ihan älyttömiä. Kalliimmista kitaroista porukka tunsi lähinnä Fenderin ja Gibsonin, joita molempia ei enää pidetty 70-luvun ansiosta kovinkaan hyvänä. Kummallekaan firmalle ei ollut myöskään 80-luku ihan paras mahdollinen ja koko soitinala oli tavallaan jonkinlaisessa murroksessa ja noista ajoista on soittimien laatu, valikoima, erilaisien merkkien määrä kasvanut huomattavasti. Myöskin nykyään uskalletaan hankkia enemmän ns. custom kitaroita tai tehdä sellaisia halvemmistakin kuin silloin. Kyllähän ammattimuusikot ovat sitten olleet silloinkin ihan toinen juttu. Nykyäänhän on kotimaassakin aivan toisenlainen määrä kitaraseppiä, jotka elävät työllänsä kuin silloin. On niitä silloinkin kitaroita huollettu, mutta ei sähkökitaroiden puolella ollut sellaisia brändejä kuin nykyään on. Jotka siis tekevät omia kitaroita ja omia malleja ja ne menevät vielä kovaan hintaa kaupaksi.
80-luvun lopussa tai ihan 90-luvun alussa jos joku olisi kertonut ostaneensa kotimaisen 10 000 markan soittimen. Kyllä häntä olisi moni pitänyt todella outona tai sitten ihan hulluna. Ammattimuusikot taas erikseen, mutta ihan ns. normaalit soittajat. Sillä kun sai silloin Gibsonin LP Customin tai kaksi jenkki stratoa ja vielä jäikin rahaa hieman. Gibsonilta sai myös 2kpl Explorer tai Flying V kitaraa kovan laukun kanssa ja vielä jäi yli 2000 markkaa.
Jacksonit olivat kovassa nousussa ja varmasti moni metallimusan soittaja ja sellaisen musan suosio nosti sen firman myyntiä.
Nekin kitarat lähtivät jostain 7500 markasta siihen aikaan. Sillä sai siis pulttikaulaisen yhdellä mikillä olevan strat mallin(esim.) ilman laukkua. Värin sai valita ja joitakin pieniä juttuja, mutta kaikesta muusta tuli lisä hintaa.
 
Suurin ostajakunta kuitenkin liikkeissä on keskihintaisien tai edullisempien kitaroiden ostajat ja tämä ei ole ehkä niin niistä ajoista muuttunut.
Ei työkaverini tosiaan tuota mielipidettä noista mikkien vaihdosta liikkeessä muille kertonut. Minä olinkin hieman poikkeus kun olin vielä nuori ja aika kokematon silloin, eikä tuo soittotaito ollut vielä kovinkaan kummoinen. Olinhan siellä myös töissäkin.
Yritti ehkä neuvoa, että keskittyisin enemmän perinteiseen roots musaan kuin veivaamaan joitain metalliriffejä :)
 
Silloin oli selkeästi joko näitä perinteisiä sähkökitaroita ja niissä ne muutamat yleisimmät merkit. Sitten näistä kitaroista edullisemmat kopiot ja kolmantena kaikenlaiset superstratot ja ns. metallikitarat, jotka olivat Floyd Rose ja Kahler kampineen kovasti nousussa. Näistäkin löytyi sitten sitä halvempaakin tuotantoa, joista aika suuri osa oli mitä nyt oli. Mutta... sieltä löytyi myös hyviäkin kitaroita seasta. Ihan niinkuin kaikenlaisista muistakin.
Valikoima kuitenkin verrattuna tähän päivään oli todella pieni ja nykyään ei moni kitaristin alku ehkä edes tiedä, miten hyvin heillä on asiat. Monessakin suhteessa.
 
Noihin aikoihin moni möi putkivahvarinsa pois ja osti etuasteen, päätteen, jonkun kaukuefektin ja räkin noille. Kitaraksi saattoi monikin perinteisillä Fenderillä tai Gibsonilla soittanut vaihtaa sen johonkin Hamer, Kramer, Jackson jne. kampikitaraan.
Luulen, että tuolta aikakaudelta on monikin miettinyt jälkikäteen omia kauppoja ja jos voisi tilanteet elää uudestaan-->Niin luultavasti ei niitä perinteisiä kitaroita ja putkivehkeitä vaihtaisi räkkipeleihin ja käsintehtyihin jenkkikitaroihin joissa piti olla kampi ja joku pinkkiväritys + maksoi vielä koko vaihdosta väliä.
saattoipa vielä kokeilla melkoisen kasan erilaisia mikkejä Guitar World ja Guitar Player lehden innoittamana.
90-luvun puolivälissä näiden Floyd Rose ja varsinkin Kahler kampisten kitaroiden arvo romahti aivan täysin ja monesta Kramerin kitarasta, esimerkiksi olisi saanut enemmän myymällä siitä erikseen mikit, virityskoneistot, vibran, laukun, kaulan ja ehkä siitä bodystäkin olisi joku muutaman kympin maksanut. Nythän niiden hinnat ovat taas nousseet aivan toisenlaisiin lukemiin.
 
Niin ne ajat muuttuu ja mielikuvatkin...
 
ÄrGee
28.05.2016 13:30:47
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Jos kitara on muuten kohtuullisen hyvä, ja alkuperäiset mikit sopivat kitaran kokonaisuuteen niin ne voivat näennäisesti olla ''ihan jees''. Kuten DiMarzio/ibz ja Schecterin tapauksessa. Mutta niistäkin voi lähteä parantamaan, ja se voi olla kitaran soittotuntumalle se viimeinen silaus joka tekee siitä kivemman soittimen itse kitaristille.
 
Näin tapahtui kun vaihdoin nykyiseen keppiin alnico5 -magneettisen tilalle vain hitusen kuumemman keraamisen toisen DiMarzion.
 
Ibanez-pervo, kamarunkkari kitaristi.
LaXu
28.05.2016 13:53:17
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Mun kanta orkkis/halpis mikkeihin on, että ne vaihdetaan jos niiden soundi ei toimi kitaran kanssa. Katsellessa tuota omaa soitinkatrasta about fifty-fifty on alkuperäisiä vs jälkiasennusmikkejä. Osa alkuperäisistä on merkkimikkejä, osa valmistajan omia tai merkittömiä.
 
Joskus olen lähtenyt mikinvaihtopuuhiin ihan sen takia, että alkuperäismikeissä, vaikka muuten olisivat päteviä, on ollut esim. jonkinlaista epämiellyttävää keskiäänihonotusta jonka takia joutuu EQ:ta rukkaamaan. Useimmin kuitenkin vaihto on ollut alkuperäismikkien huonouden tai kyseiseen kitaraan soveltumattomuuden takia. Esim. Duncaneita tullut vaihdettua toisen mallisiin Duncaneihin.
 
Myydään Yamaha Pacifica 1511MS telecaster ( https://muusikoiden.net/tori/nayta.php?id=1126960 )
Metalkallo
28.05.2016 15:03:44
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Les paulithan on usein tällaisia kitaroita joihin moni varmasti vaihtelee orkkis mikit vaikka ne olisivat hyvät mikit, mutta eivät vain sovi kitaraan tuntumansa ja tai soundinsa puolesta. Näin ainakin minulla oli oman edwards les paulin kanssa jossa oli orkkiksena duncanin 59/JB setti jonka vaihdoin duncanin seth lover settiin joka on kaikilla tavoin ainakin minulle parempi.
 
Stratot on varmaan monelle sellaisia kitaroita joihin harvemmin tulee vaihdettua mikit, tai näin olettaisin. Tietty varmasti sekin merkitsee minkä firman tekele on kyseessä. Ainakin omassa Fender american special stratossa on ihan hyvät mikit jo valmiina. Olivat texas speciaalit tai jotain.
 
Mikä on musiikkia minulle ei välttämättä ole musiikkia muille.
Gabe
28.05.2016 17:07:41
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Metalkallo: Les paulithan on usein tällaisia kitaroita joihin moni varmasti vaihtelee..
 
Stratot on varmaan monelle sellaisia kitaroita joihin harvemmin tulee vaihdettua mikit, tai näin olettaisin.

 
Jaa.. kyllä minä ainakin olen vaihtanut yhtä lailla mikkejä niin stratoon kuin lessuunkin.. ja yhtä lailla jättänyt alkuperäiset paikalleen mallista riippumatta. Ainoastaan se ratkaisee ovatko ne paikallaan olevat puikulat sopivat kulloiseenkin tarpeeseen.
 
"Guitarists are a strange breed. They love modifications just as long as nothing actually changes." -Thomas Blug
Osteri
28.05.2016 18:43:15 (muokattu 28.05.2016 18:43:28)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

mpekkanen: pomoni oli sitä mieltä, ettei kitaraan kannata vaihtaa mikkejä. Se on kuulemma loputon rumba.
 
Kokemuspohjaisesti itsestä tuntuu että kitara kohtaa enintään yhden mikkivaihdon ja sellaiseksi se useimmiten jää. Mikäli jotain muuta sävyä pitäisi olla niin melkeinpä taloon tulee uusi kitara joka on sitten samassa tarkkailussa ja selviää vaihtuuko sille mikki vai jääkö alkuperäinen. Siksihän niitä kertyy monia.....
 
jos se kitara on oikeasti hyvä-->Niin se soundaa myös hyvältä ilman niiden mikkien vaihtamistakin.
 
Tässäkin on ehkä hyvä erottaa käsitteet tehdasmikit (no name?) ja brändit. Jotenkin oletin tämän ketjun aloittajan haluavan kommentteja sellaisten no name -mikkien hyvyydestä. Ja siitä, että onko tullut niin hyviä mikkejä että niitä säilyttää siinä kitarassa nimenomaan brändi-mikin vertaisena.
 
- Rock ... erityisesti kasarirock ! -
mpekkanen
28.05.2016 20:14:52 (muokattu 28.05.2016 20:31:26)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Osteri: Kokemuspohjaisesti itsestä tuntuu että kitara kohtaa enintään yhden mikkivaihdon ja sellaiseksi se useimmiten jää. Mikäli jotain muuta sävyä pitäisi olla niin melkeinpä taloon tulee uusi kitara joka on sitten samassa tarkkailussa ja selviää vaihtuuko sille mikki vai jääkö alkuperäinen. Siksihän niitä kertyy monia.....
 
Tässäkin on ehkä hyvä erottaa käsitteet tehdasmikit (no name?) ja brändit. Jotenkin oletin tämän ketjun aloittajan haluavan kommentteja sellaisten no name -mikkien hyvyydestä. Ja siitä, että onko tullut niin hyviä mikkejä että niitä säilyttää siinä kitarassa nimenomaan brändi-mikin vertaisena.

 
Joo. Näin on yleensä itsellekkin käynyt. Eli jos sillä yhdellä mikin vaihdolla ei ole joku joskus tullut sellaiseksi, mitä olen hakenut-->Vaihtoon on mennyt.
Itsellä ei riitä mielenkiinto vaihdella jotain mikkejä kokoaikaa, vaikka saisin ilmaiseksi niitä. Niin ja kyllä niistä on aina täytynyt kuitenkin maksaa :)
Joillekkin kyllä tuntuu monenlaisen mikkien vaihtaminen olevan osa soittoharrastusta ja ei se minua haittaa. Kukin tyylillään.
 
Noista ns. hyvistä ja halvoista no name mikestä kun oli juttua...Niin tarkoitus oli vähän se, että jokainen kitara voi olla hyväsoundinen. Se kun riippuu soittajasta, mitä soitetaan ja minkälaisia soundeja pidetään hyvinä.
 
Itsellä on ns. edullisista mikeistä ollut Gotohin valmistava Firebird mikki yhdessä kitarassa ja se kuulosti todella hyvälle, Gibson tyylisessä mahonkisessa liimakaulaisessa ja kaulamikkinä. Paremmalta kuin Gibsonin omat minihumbuckerit, joita olen soittanut. Juurikin sellainen hyvä blues slide soundi ja J. Winter tyyliin. Myöskin Gotohin PAF tyylinen humbucker on ollut myös yhdessä kitarassa ja sekin toimi todella hyvin.
SP-Elektroniikka myy Gotohin valmistamaa Humbucker mikkiä, ja telen talla ja etumikkiä. Kaikkien näiden hinta on 35,15 euroa KPL, mutta itse en ole varma onko tuo kyseinen humbucker sama joka on itsellä ollut. Jos on, niin ei ole ainakaan kallis ja minusta varsin hyvä ainakin tuohon hintaan.
Kent Armstrong on myös tehnyt hyviä P90 mikkejä ja minihumbuckereita, mutta niiden hinta on nykyään kyllä noussut Millbrookissa. En tiedä saisiko jostain muualta halvemmalla. Ei nekään kyllä vielä kolmenumeroisia ole hinnaltaan, mutta kallistuneet kylläkin.
 
Wilkinsonilla on myös ihan hyvä soundisia straton mikkejä, mutta niitäkin on useita erilaisia. Ei nuo kalliimmatkaan Uraltonella tosin maksa kuin alle 25 euroa kpl, mutta ne ovat ulkoisesti erilaisia kuin omani. Joko ne ovat eri mikkejä tai sitten niiden kuori ja ulkoasu on vaihtunut. Noiden halvemmankaan näköisiä nämä omani eivät ole. Ja siis voi tällä valmistajalla olla muitakin ihan kelpo mikkejä, mutta en ole niitä vain kokeillut.
 
Jacksonin J-50BC on minusta todella hyvä humbucker mikki tallaan ja niitä löytyy välillä käytettynä aika halvallakin. Se on sellainen keraaminen PAF tyylinen ja käy hyvin monenlaiseen soittoon. Tällä mikillä on myös levytetty monenkinlaista metallimusaa aikoinaan ja varmaan nykyäänkin. Käy kyllä moneen muuhunkin soitantaan.
 
Noista äsken luetelluista on minulla ainakin Wilkinsonin mikit yhdessä kitarassa ja Kent Armstrong mikki eräässä toisessa. Kitarat joissa oli Gotohit tai Jacksonin mikit ovat jo ajan saatossa vaihtuneet toisiiin tai olen myynyt ne. Ei niiden huonon soundin takia vain oikeastaan juurikin päinvastoin.
Nykyään kun soitan kotosalla, niin pärjään edullisemmilla peleillä ja soittimet on siis tullut myytyä, että ne saisivat kunnolla soittoa osakseen. Vieläkin on muutamia turhankin arvokkaita kitaroita, jotka voisi ihan hyvin myydä.
 
Niin ja sitten yhdessä kiinalaisessa George Lynch tyylisessä kelta/musta tiikeri strat kitarassa on Teslan humbucker.
Se soundaa kyllä hyvälle ja ei varmaan ole kauhean kallis. On jopa soittimena muutenkin hintaisekseen todella hyvä.
En tosin tiedä, mistä Teslan mikkejä nykyään saa tai mikä sen tarkka mallin nimi on. Hyvä mikki ja kitara. Ei kyllä uskoisi soundista ja soittotatsistakaan, että on noinkin edullinen kitara. Siinä tekee osansa myös se, että tuo kampi toimii ihan hyvin ja kaula on myös normaaleja tilukeppejä huomattavasti jämäkämmän tuntuinen. Itse tykkään, että hieman tukevakaulaisemmat kitarat myös soivat jostain syystä paremmin. Myös sähköisesti, mutta voi olla minun omia luuloja...
 
Sunsmilen SG kitarassa on myös ihan hyvät mikit ja ne ovat ihan tehdas mikit. Paljon parempi SG, minusta, kuin moni kalliimpi Epiphone ja moni muukin. Siis ihan hyvä soitin muutenkin kuin pelkästään soundinsa takia. Tietenkään ei varmasti vertaudu ihan samalle viivalle jonkun usean tonnin käsityökitaran kanssa. Ei tuo toisaalta paljon yli satasta maksanutkaan ja on kyllä siihen rahaan myös suorastaan loistava. Nyt pitäisi vaan siihen uusia parempi satula kun sain vanhan muovisen hajalle...
Kumpaankaan näistä Sunsmilen kitaroista en vaihtaisi mitään mikkejä. Toimivat noin todella hyvin.
En kyllä tiedä, millaisia on Sunsmile kitaroiden mikit normaalisti. Mallejahan tällä valmistajalla on todella paljon ja niiden hinnatkin ovat sellaisia, että koko kitaran saa jo parin Duncan/Dimarzio mikin hinnalla.
Tuossa SG:ssä on kuitenkin ihan originaalit ja eivät kaipaa mitään vaihtoa, ainakaan minusta.
Laajempaa kokemusta tai tietoa ei kuitenkaan ole, että voisin sanoa Sunsmilen mikeistä juuri mitään. Voi olla, että ne toimivat joissain malleissa/kitaroissa, mutta en niitä kyllä erikseen uskaltaisi mistään ostaa tai tilata.
 
E: Muutama virhe, joita varmaan vielä jäikin...
 
Myrkky Nuoli
29.05.2016 10:10:34
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Pahimman luokan mikkinatsina voin sanoa, etten oo tykännyt Fralinin stratomikeistä ainakaan yhtään. Ihan liian kilisevät ja helisevät ja jopa kliinisen tai "hi-fin" kuulosia. Ei minkäänlaista substanssia. Stratossa kuuluu olla läskiä ja semmosta onttoa puista huminaa, ei sillä kolinalla yksinään mitään tee jos sen alla ei oo mitään kiinnostavaa.
 
More Nintendo, less Marshall.
iec
29.05.2016 20:31:26
Kotisivu       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Mulla on ainoastaan yhdessä kitarassa olleet mun korvaa miellyttävät orkkismikit, eli Gibson Studio Faded-kitarassa olevat Burstbucker Pro -mikit. Muihin olen vaihtanut aina jotkin Duncanit. Ilmeisesti minua häiritsee suunnattomasti vaisut tai tunkkaiset mikit. Esimerkiksi Prs Santana 3:n kanssa minun makuun toimii omalla kohdallani toimivaksi havaittu SD Hotrodded-setti (Jazz+ JB ) paremmin kuin alkuperäinen setti. Samoin kävi myös Epin LP:ssä. Meinasin kokeilla Santanaan myös Slash-settiä, mutta otin varman päälle tuolla Hotrodded-setillä.
 
-iec
 
Tieto lisää tuskaa ja turha tieto turhaa tuskaa...Ja niin päin pois...
Tomasi
29.05.2016 20:52:54
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

JuSu:
 
Mitäs vielä... GFS:n Professional Series Alnico 2 -humpparit ovat oikein hyviä.
 
JuSu

 
Oon tähän mennessä kokeillut pari GFS:n halpismikkityyppiä ja hyvin on tuntunut arpaonni suosivan. Toiset on normaalikokoiseen sinkkurouttaukseen>/pleksiin sopivat lipstickit, joissa on tosi mainio soundi. Laitoin ne telemaster tyyppiseen DIY-kitaraan, missä routtaukset stratotyyliin kolmelle mikille. Itse asiassa aika jännästi keskimikkiä tulee käytettyä yksinään aika usein, mitä ei millään stratolla ole tullut tehtyä. Toinen setti on DIY-humpparitelen Dream 180-pari. Tosi mieluisat kirkkaat humpparit. Ei mun mielestä häpeä kalliimmille BKP, DiMarzio, Duncan tarvikemikeille, joiden kanssa on tullut muuten pelattua.
 
Pitihän tätäkin kokeilla...
« edellinen sivu | seuraava sivu »
1 2

» Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (Vaatii kirjautumisen)

Keskustelualueet «
Haku tästä aiheesta / Haku «
Säännöt «