| Aihe: Boss Waza vahvistin | |
|---|
 BugBadWolf
27.03.2016 00:59:30 (muokattu 27.03.2016 01:01:35) | |
|
hallu:...jos laite tosiaan on analoginen kuten oletan, jos sukulaisuus bluescubeen on kerran olemassa.
Kapineesta kerrotaan niin vähän, että arvailuksihan tämä vähän menee.
Mutta tuossa elektroniikkapuolella taitaa olla niin että analogisen ja digitaalisen erot alkavat jossain kohdassa hämärtyä. On aika monia pieniä siruja, jotka sisältävät ohjelmoitua tauhkaa ja jos se on digitaalisen märitelmä, meidät arvailijat perii piru ;D
Kyllähän ne blues cubea myivät sillä puheella, että "olemme viimein käsittäneet sen, kuinka putki toimii ja mallintaneet sen blaablaa". Mutta kuinka paljon ja kuinka kallista elektroniikkaa siihen tarvitaan, on toinen juttu. Tuo Waza on sen hintainen, että samalla rahalla saa kyllä jo melkoisen kasan niin putkea, kuin digitaaliakin.
Ja jos ajatellaan pelkän putken kestoa, sehän on toki lyhyt ja on hyväkin, jos joku keksii tavan tehdä sama asia kestävämmällä tavalla. Onko piirilevyrakennelma yhtä vahvistinputkea kestävämpi? Tottakai on. Mutta kestääkö se kauemmin kuin kunnolla rakennettu putkivahvistin, kun muistetaan että nasahtanut putki ei tarkoita sitä että vahvistimen käyttötunnit tulivat täyteen?
Vähän epäilen. Tosin olen ikivanha mielensäpahoittaja, joka epäili ensimmäisen kerran sitä, että kannattaako sitä pyörää nyt mennä keksimään kun kärry kulki ihan tarpeeksi hyvin ilmankin.
Sen sanon ihan suoraan että jos ei tuolta tule jotain todella loistokasta uutuutta vahvistinmaailmaan, tuo hinta pitää minut entisessä tekniikassa.
En usko että minun juttujani kannattaa ottaa ihan tosissaan. Minä en ainakaan ota ;D |  Kefiiri
27.03.2016 06:49:01 (muokattu 27.03.2016 06:52:04) | |
|
BugBadWolf: Mutta kestääkö se kauemmin kuin kunnolla rakennettu putkivahvistin, kun muistetaan että nasahtanut putki ei tarkoita sitä että vahvistimen käyttötunnit tulivat täyteen?
Bossilla ovat kai ajatelleet, että täytyy maksimoida käyttövarmuus keikkatilannetta ajatellen, sitähän ne tuntuvat esittelyssä korostavan. Jotenkin tuntuu, että insinöörien ja rokkimiesten visiot eivät tässä tule kohtaamaan.
En ole musiikin asiantuntija. | |
BugBadWolf: Ja jossain vaiheessa ilmaantunee myös Zakk Wylde Bulls Eye capsule, joka on 9 kertaa muita kalliimpi (mutta ruma ja kelvoton ;D).
Huutonaurua aamukahvit sylissä :DDD
Jack of all trades - master of none | |
BugBadWolf: Kapineesta kerrotaan niin vähän, että arvailuksihan tämä vähän menee.
Mutta tuossa elektroniikkapuolella taitaa olla niin että analogisen ja digitaalisen erot alkavat jossain kohdassa hämärtyä. On aika monia pieniä siruja, jotka sisältävät ohjelmoitua tauhkaa ja jos se on digitaalisen märitelmä, meidät arvailijat perii piru ;D
Kyllähän ne blues cubea myivät sillä puheella, että "olemme viimein käsittäneet sen, kuinka putki toimii ja mallintaneet sen blaablaa". Mutta kuinka paljon ja kuinka kallista elektroniikkaa siihen tarvitaan, on toinen juttu. Tuo Waza on sen hintainen, että samalla rahalla saa kyllä jo melkoisen kasan niin putkea, kuin digitaaliakin.
Ja jos ajatellaan pelkän putken kestoa, sehän on toki lyhyt ja on hyväkin, jos joku keksii tavan tehdä sama asia kestävämmällä tavalla. Onko piirilevyrakennelma yhtä vahvistinputkea kestävämpi? Tottakai on. Mutta kestääkö se kauemmin kuin kunnolla rakennettu putkivahvistin, kun muistetaan että nasahtanut putki ei tarkoita sitä että vahvistimen käyttötunnit tulivat täyteen?
Vähän epäilen. Tosin olen ikivanha mielensäpahoittaja, joka epäili ensimmäisen kerran sitä, että kannattaako sitä pyörää nyt mennä keksimään kun kärry kulki ihan tarpeeksi hyvin ilmankin.
Sen sanon ihan suoraan että jos ei tuolta tule jotain todella loistokasta uutuutta vahvistinmaailmaan, tuo hinta pitää minut entisessä tekniikassa.
No minun mielestä mainospuheet putkien mallintamisesta voi jättää omaan arvoonsa, koska ne on tarkoitettu ainoastaan putkipuristeille, jotka ei muuten laitetta suostuisi kokeilemaan kuin "katsoakseen pluffin" . Mitään putkisoundia tai transistorisoundiahan ei ole olemassa (mikä olisikin looginen mahdottomuus).
Voi olla että analogisuus ja digitaalisuus alkaa hämärtyä viimeistään nämä nykyiset D-luokan (siis digitaaliset) päätekytkennät pistää maallikon pään sekaisin :-). Itse ajattelen asiaa sähköakustisessa mielessä, että jos siellä on ad//da muunnos välillä niin se on digitaalista, mutta sitähän valmistajat ei tosiaan enää rajatapauksissa kerro.
Toisaalta ajattelen, että soundi ja musiikki edellä mennään ja jos se kuulostaa hyvältä, niin se on hyvä (jos kestää käyttöä, niin se on ammattilaislaatua). Toisaalta olen samassa kriisissä kuin aikanaan digitaalisen valokuvan yleistyessä (ei sielläkään laatu ollut alun jälkeen ongelma. Se oli ongelma, että luonnollisen optiskemiallisen prosessin tilalle astui japanilainen insinööri. Se on kuin jumala ateistille, tietoinen suunnittelija jonkin sellaisen tilalle, joka oli syntynyt itsestään). Minulle digitaalisuus ei tuo minkäänlaista laatuongelmaa, mutta vaikeuksia aiheuttaa se kun passiivinen tekniikka muuttuu aktiiviseksi........ siis nimenomaan asenne puolella vaikeuksia. Näen asian niin, että soittajan pitää olla aktiivinen ja soittimen passiivinen. Soittimen (kitaran, vahvistimen, efektien....) pitää alistua soittajansa tahtoon orjallisesti. Se että siellä on joku prosessori joka "päättää" miltä sinne syöttämäni signaali kuulostaa, on vaikeampi hyväksyä kuin että siellä olisi vain jokin kytkentä joka vaan kuulostaa joltakin. Tämä siksi että sitä pasiivista kytkentää voi manipuloida, mutta aktiivinen prosessori tuottaa jotakin jotka se on ohjelmoitu tuottamaan, vaikka se tekisi sen kuinka hyvin, niin silti minun on päästävä tästä kriisistä yli :-D.
Toisaalta eihän prosessorikaan ole muuta kuin monimutkainen kytkentä ja se, että kuvaan astuu ohjelmallinen tapa toteuttaa asia, muuttaa vain asiat kontrolloidummiksi ja vähentää yksilöllisiä muuttujia ja digitaaliset vahvistimet ovat vähemmän yksilöitä kuin analogiset edeltäjänsä. Nykykitaristille on iahn sama mihin kemperiin se piuhansa tökkää kun taas hänen isänsä halusi käyttää juuri sitä tiettyä mesaboogieta tms. Toisaalta siinä kun analoginen vahvistin tulostaa suoraan sen mitä soittaja sinne syöttää, niin digitaalinen vahvistin esittää tulkinnan. Soittaja muuttuu vähän kuin kapellimestariksi. Siinä missä analogista vahvistinta käsketään, niin digitaaliselle esitetään toive tai sitä pyydetään tekemään.
No eihän se ero käytännössä noin radikaali ole, vaan se tapahtuu minun korvien välissä. totuin digitaalikameroihin ja tulen tietenkin tottumaan myös digitaalisiin vahvistimiin.... pakkohan minun on jos aion soittaa :-).
Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka |  trih
27.03.2016 10:45:55 | |
|
Siinähän sen hallu hyvin kiteytti :) Itse petyin Bossin tuotteista näihin joihinkin uusiin pedaaleihin, esim. Metalcore, kun luuli analogiseksi, mutta digiä löytyi sisältä...
Sitten kun Waza-vahvarit on -50 % tarjouksessa, taitaa ne olla vieläkin liian hinnakkaita mielenkiintoon nähden? Mites sille Rolandin GA-vahvarille kävi, aika hintava oli tarjontaansa nähden ja sitten löytyi halpuutusosastolta.
Rhythm In Jump, Dancing Close To You. | |
hallu: No minun mielestä mainospuheet putkien mallintamisesta voi jättää omaan arvoonsa, koska ne on tarkoitettu ainoastaan putkipuristeille, jotka ei muuten laitetta suostuisi kokeilemaan kuin "katsoakseen pluffin" . Mitään putkisoundia tai transistorisoundiahan ei ole olemassa (mikä olisikin looginen mahdottomuus).
Voi olla että analogisuus ja digitaalisuus alkaa hämärtyä viimeistään nämä nykyiset D-luokan (siis digitaaliset) päätekytkennät pistää maallikon pään sekaisin :-). Itse ajattelen asiaa sähköakustisessa mielessä, että jos siellä on ad//da muunnos välillä niin se on digitaalista, mutta sitähän valmistajat ei tosiaan enää rajatapauksissa kerro.
Toisaalta ajattelen, että soundi ja musiikki edellä mennään ja jos se kuulostaa hyvältä, niin se on hyvä (jos kestää käyttöä, niin se on ammattilaislaatua). Toisaalta olen samassa kriisissä kuin aikanaan digitaalisen valokuvan yleistyessä (ei sielläkään laatu ollut alun jälkeen ongelma. Se oli ongelma, että luonnollisen optiskemiallisen prosessin tilalle astui japanilainen insinööri. Se on kuin jumala ateistille, tietoinen suunnittelija jonkin sellaisen tilalle, joka oli syntynyt itsestään). Minulle digitaalisuus ei tuo minkäänlaista laatuongelmaa, mutta vaikeuksia aiheuttaa se kun passiivinen tekniikka muuttuu aktiiviseksi........ siis nimenomaan asenne puolella vaikeuksia. Näen asian niin, että soittajan pitää olla aktiivinen ja soittimen passiivinen. Soittimen (kitaran, vahvistimen, efektien....) pitää alistua soittajansa tahtoon orjallisesti. Se että siellä on joku prosessori joka "päättää" miltä sinne syöttämäni signaali kuulostaa, on vaikeampi hyväksyä kuin että siellä olisi vain jokin kytkentä joka vaan kuulostaa joltakin. Tämä siksi että sitä pasiivista kytkentää voi manipuloida, mutta aktiivinen prosessori tuottaa jotakin jotka se on ohjelmoitu tuottamaan, vaikka se tekisi sen kuinka hyvin, niin silti minun on päästävä tästä kriisistä yli :-D.
Toisaalta eihän prosessorikaan ole muuta kuin monimutkainen kytkentä ja se, että kuvaan astuu ohjelmallinen tapa toteuttaa asia, muuttaa vain asiat kontrolloidummiksi ja vähentää yksilöllisiä muuttujia ja digitaaliset vahvistimet ovat vähemmän yksilöitä kuin analogiset edeltäjänsä. Nykykitaristille on iahn sama mihin kemperiin se piuhansa tökkää kun taas hänen isänsä halusi käyttää juuri sitä tiettyä mesaboogieta tms. Toisaalta siinä kun analoginen vahvistin tulostaa suoraan sen mitä soittaja sinne syöttää, niin digitaalinen vahvistin esittää tulkinnan. Soittaja muuttuu vähän kuin kapellimestariksi. Siinä missä analogista vahvistinta käsketään, niin digitaaliselle esitetään toive tai sitä pyydetään tekemään.
No eihän se ero käytännössä noin radikaali ole, vaan se tapahtuu minun korvien välissä. totuin digitaalikameroihin ja tulen tietenkin tottumaan myös digitaalisiin vahvistimiin.... pakkohan minun on jos aion soittaa :-).
Hyvää pohdintaa ja mielenkiintoinen näkökulma, vaikkakin iselleni nykyisellään aikalailla vieras. Ajattelen tämän niin, että kunhan kuulostaa hyvälle omaan korvaani ja kunhan itselläni on ainakin sellainen fiilis, että istun itse kuskin paikalla. Just luin naamakirjan puolelta vääntöä digikuvien jälkikäsittelystä. Vähän tulee näistä vahvistinhommeleistakin sellainen fiilis, että se kone tekee aina tulkinnan ja on aina tehnytkin, ekasta koskaan tehdystä kytkennästä alkaen. Ymmärrän puristeja sikäli, että vaikka täysin neutraalia laitetta ei olisikaan, niin että ei nyt ainakaan mennä lisäämään siihen signaaliketjuun lisää sitä tulkitsevia komponentteja, laitteita ja softia.
Tuo kapelimestarivertaus on osuva. Itselleni tulee tosin ensimäisenä mieleen joku Ezdrummer. Itseäni tavallaan vähän arveluttaa sellaisen käyttäminen - vaikka käytänkin ja myös mukana tulevia valmiita jonkun muun soittamia raitoja - mutta olisi kauhea vaiva hommata autotalliin jotkut ihan oikeat rummut ja mikittää ne. Vaikka sen tekisikin, niin soundi olisi oletettavasti sysisurkea Ezdrummerin ekspansioihin nähden. Lisäksi olisi käytettävissä vain yksi perussoundi, kun taas Ezdummeriin voi ostaa aina uusia ekspansioita.
Jack of all trades - master of none | |
hallu: ...Nykykitaristille on iahn sama mihin kemperiin se piuhansa tökkää...
Niin...Jos muusikko olisi digitaalin tapaan looginen olento, keskustelisimme vain parhaasta tavasta saada aikaan tietty soundi. Mutta meillähän on taipumusta - kuten mielikuvitusrikkailla taiteilijoilla ylipäätään - luoda. Joskus luommekin sitten porukalla sellaisia totuuksia, jotka eivät kestä lähempää tarkastelua.
Digitaalia pidetään ikäänkuin pahana. Pidän itseänikin välillä vähintäänkin kajahtaneena, kun epäilen kehittäneeni useampia persoonallisuuksia samaan pääkoppaan. Yksi puoli yrittää selittää että kytkennän olisi paras olla jonomuotoon tinattuja elektroniikan komponentteja ja sellaista sukupolvea että tuoreinkin idea täyttäisi lähiminuutteina puoli vuosisataa. Ja toinen puoli tuumailee, että mitä enemmän digitaali, sitä enemmän mahdollisuuksia minulla on saada aikaan ääniä. Seuraavaksi huomaankin (taas) että olen ollut kiinnostuneempi sen äänen toimitustavasta, kuin äänestä itsestään.
Jos puhutaan siitä, kuinka tarkasti mallinnus jäljittelee putken sihinöitä, kihinöitä, kilinää, kalinaa, kipinöitä, kuumenemisen ja avotulen hajuja, ei puhuta oikeasta asiasta.
(vanha käki muistelee. Skippaa, jos pitkästyttää)
Kun digitaalisuus alkoi tosissaan tulla multiefektien muodossa muotiin, olin uteliaana mukana. Persoonallisuuteni jakautui siis jo 80-luvun alussa. Silloin laitteissa viehätti kaikujen puhtaus ja selkeys. Ensimmäisenä mallintavana ideana vastaan tuli kaiutinsimulaattoriksi nimitetty, vähän viritetty ekvalisaattori, joka toimitti kaikenlaisia versioita erilaisista kaiutinkaappirakennelmista. Silloin ei vielä menty nippelitasolle ja nykyinen "92 tuntia ja 34 minuuttia soitettu V30, jossa yksi ruuvi vähän löysällä, olutta pölykupissa, reikä pahvissa 34mm reunasta ja soitettuna kuhmuisen SM57:n läpi sikarinpolttajien kansoittamassa klubissa"-mallinnus puuttui kuvioista. Mallinnettiin siis vain erilaisia äänimaailmoja. Hyvä idea ja siihen se olisi saanut jäädäkin.
Jos noissa kapineissa oli vialla, se oli lähinnä käytettävissä olevien prosessorien hitaus. Kun GSP21Prossa vaihtoi ohjelmapaikkaa, kapine odotutti melkoisen ajan. Siltä ajalta lienevät ne sadat, ellei tuhannetkin biisit, joissa kitarasoolon alla tekaistaan tauko tehokeinoksi. Kasaribändien silloista kalustoa voidaankin tutkiskella laskemalla taukojen keskimääräinen pituus savikiekollisessa kappaleita. ;D
Käyttöliittymä - tämä ihmeellinen rajaseutu jossa nörtti kohtaa ihmiskunnan - oli toki ongelma silloinkin. Kukapa ymmärsi heittämällä mitä ingenjööri oli pohtinut, kun yritti löytää valikkohelvetistä juuri itselleen parhaiten sopivan efektiketjun? Ainoa minkä insinööri oli osannut, oli kiinteiden osien määrän suhteuttaminen käytössäolevaan datamäärään. Vanhat multiefektit harvoin kyykkäsivät sinne ladattujen efektien määrän takia. Nykyisin säästetään jokainen irtoava taala ja "hyvätkin" merkit lankeavat toimittamaan enemmän mahdollisuuksia kuin rauta antaa toteuttaa. Mutta ne viiveet ja kaikenlainen ei-maan-asukkaille tarkoitettu käyttöliittymäsekoilu aloittivat tuon kivikausi vs tänään-kisailun.
(vanha käki lakkasi muistelemasta. Nuorisokin voi taas lukea)
Vieläkin meillä on hyväksyttyjä ja ei-katu-uskottavia laitteita. Logiikka tähän on peräisin joltain insinööriltä. Esim Kemper on juuri se työkalu, jolla joku Line6 alkoi rakentelemaan mallinnuksia. Mutta tietenkin toteutettuna halvemmalla, koska myydäkin pitää. Kuitenkin Kemperillä tehty malli on hyvä ja Line6:n "paremmalla Kemperillä" tehty huono.
Hyuuman. Y u no juus lokik?!?!?
Muutosvastarinta syntyy myös uusien asioiden opettelussa. Kun on viimeinkin oppinut saamaan siitä höyryllä käyvästä Marshallistaan toimivat äänet, ei toisenlaisen tavan opetteleminen tule kuuloonkaan.
Tämä toki pätee jo kaikkien vahvistimienkin välillä...
Mutta kuinka monta kertaa joku vähän avoimemmin maailmaa katseleva ihminen on joutunut selittämään toiselle, että "ei sitä vahvistinmallinappulaa kannata käännellä niinkuin Tonea vääntäisi"? Eihän ihminen opi edes sitä että putkipelin eq-osastoa ei välttämättä väännellä niinkuin sen ensimmäisen transistoripelin vastaavaa. Saati sitä että kaikkia putkikoneita ei käytetä napit-kello-tusinaan-koska-valmistaja-haluaa-minun-kuulevan-juuri-sen-asennossa.
On totta että saman asian opetteleminen uudestaan on vaikeampaa kuin sen opettelu ensimmäisen kerran. Olisiko tässä syy siihen, miksi monet uudemman tekniikan laitteet päätyvät kiertoon nopeastikin? Yksinkertaisesta putkipelistä kymmeniä säätövirityksiä tarjoavaan mallintavaan ei siirrytä hetkessä. Varsinkaan jos ei suostu omaksumaan uutta ajattelutapaa.
(tässä on myös syy siihen, miksi pienemmällä kalustolla varustetun exänsä jättäneen narasolennon kanssa ei kannata antautua fellaation uhriksi. Ei ainakaan niin nuoren naaraan kanssa, että hänellä on vielä omat hampaat tallella)
Jos me oppisimme kiinnostumaan vain lopputuloksesta ja suostuisimme opettelemaan toisenkin tavan tehdä asioita, saisimme aikaan parempia soundeja.
Ja jos me lakkaisimme luomasta myyttisiä hahmoja ihmisten kokoamista teknisistä laitteista, emme sekoilisi äänen tuotantotavan kanssa vaan keskittyisimme tekemään niitä ääniä.
En usko että minun juttujani kannattaa ottaa ihan tosissaan. Minä en ainakaan ota ;D | |
BugBadWolf: Ja jos me lakkaisimme luomasta myyttisiä hahmoja ihmisten kokoamista teknisistä laitteista, emme sekoilisi äänen tuotantotavan kanssa vaan keskittyisimme tekemään niitä ääniä.
Olet oikeassa, mutta rokkihommassa ei jyllää logiikka vaan mytologia. Eikä se välttämättä ole huono asia :)
En ole musiikin asiantuntija. | |
Kefiiri: Olet oikeassa, mutta rokkihommassa ei jyllää logiikka vaan mytologia. Eikä se välttämättä ole huono asia :)
...ja plussaa tälle. | |
Kefiiri: Olet oikeassa, mutta rokkihommassa ei jyllää logiikka vaan mytologia. Eikä se välttämättä ole huono asia :)
Enpäs tuota tiedä...
Jos ihmiset lakkaisivat uskomasta kaikenkarvaisiin jumaliin ja japanilaiseen vintageen, he ymmärtäisivät että kaikki se voima jonka he noista luulevat saavansa, löytyykin heistä itsestään.
Ei mojo soita kitaraa. Mies/nais sitä soittaa. ;D
En usko että minun juttujani kannattaa ottaa ihan tosissaan. Minä en ainakaan ota ;D | |
BugBadWolf: Enpäs tuota tiedä...
Jos ihmiset lakkaisivat uskomasta kaikenkarvaisiin jumaliin ja japanilaiseen vintageen, he ymmärtäisivät että kaikki se voima jonka he noista luulevat saavansa, löytyykin heistä itsestään.
Ei mojo soita kitaraa. Mies/nais sitä soittaa. ;D
Pakko tällekin kommentille on antaa plussa... harvoin ollaan näin asian ytimessä.
En ole musiikin asiantuntija. | |
BugBadWolf:
Ei mojo soita kitaraa. Mies/nais sitä soittaa. ;D
Totta, mutta mojosta saa virtaa siihen soittamiseen... ja hehkuvissa putkissä sitä mojoa on enemmän kuin tietokoneissa ;) (placebo-efekti on voimakas) | |
BugBadWolf: Enpäs tuota tiedä...
Jos ihmiset lakkaisivat uskomasta kaikenkarvaisiin jumaliin ja japanilaiseen vintageen, he ymmärtäisivät että kaikki se voima jonka he noista luulevat saavansa, löytyykin heistä itsestään.
Ei mojo soita kitaraa. Mies/nais sitä soittaa. ;D
Tästähän tuli oikein plussaketju niin hyvää pohdintaa ja näkökulmia joka ukolla. Sullekin tästä plussa kun en voisi olla enää enempää samaa mieltä. Hemmetti eihän mun tartte itse tänne kirjoitella enää mitään , mähän voin lukea näitä sun ja oikeastaan teidän kaikkien kirjoituksia.
Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka | |
steelduck: Totta, mutta mojosta saa virtaa siihen soittamiseen... ja hehkuvissa putkissä sitä mojoa on enemmän kuin tietokoneissa ;) (placebo-efekti on voimakas)
kanssasoittajat on paljon tärkeämpi mojon lähde kuin yksikään vahvistin, inspiroivan ja hyvän ryhmän kanssa soitat mielelläsi vaikka suoraan mikseriin.
" mielestäni varmin merkki älykkään elämän olemassaolosta muualla maailmankaikkeudessa on se, että kukaan ei yritä ottaa meihin yhteyttä."
lassi ja leevi. | |
aristoteles666: kanssasoittajat on paljon tärkeämpi mojon lähde kuin yksikään vahvistin, inspiroivan ja hyvän ryhmän kanssa soitat mielelläsi vaikka suoraan mikseriin.
Toden totta... eli Mojon vaikutusta soittamiseen ei pidä väheksyä ja aika yksilöstä kiinni mistä kukin mojonsa saa. | |
aristoteles666: kanssasoittajat on paljon tärkeämpi mojon lähde kuin yksikään vahvistin, inspiroivan ja hyvän ryhmän kanssa soitat mielelläsi vaikka suoraan mikseriin.
Tuo on muuten täysin totta. Plussaa tästäkin. Sitäpaitsi liian hienojen kamojen kanssa ei kehtaa edes mestoille mennä kun porukat pitää "tekstiiliurheilijana" :-). No ei vaan tietenkin niillä soitetaan mitä on, mutta kyllä se ryhmä on ihan kaikki kaikessa.
Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka | |
aristoteles666: kanssasoittajat on paljon tärkeämpi mojon lähde kuin yksikään vahvistin, inspiroivan ja hyvän ryhmän kanssa soitat mielelläsi vaikka suoraan mikseriin.
Köyhät ja kateelliset on taas ulisemassa täällä näemmä. Töissä "Tuu ihmeessä munanmittauskilpailuihin illalla. Kaks sarjaa, pisin ja lyhin." - Pulkkinen | |
Juzpe: Köyhät ja kateelliset on taas ulisemassa täällä näemmä.
Sinulta taisi unohtua smileyt tuosta lausahduksesta. Tuskin kukaan tuollaisia ihan tosissaan menee heittelemään.
En usko että minun juttujani kannattaa ottaa ihan tosissaan. Minä en ainakaan ota ;D | |
BugBadWolf: Sinulta taisi unohtua smileyt tuosta lausahduksesta. Tuskin kukaan tuollaisia ihan tosissaan menee heittelemään.
Se o vähä sillai, että pitää jättää lukijalle tulkinnanvaraa. Töissä "Tuu ihmeessä munanmittauskilpailuihin illalla. Kaks sarjaa, pisin ja lyhin." - Pulkkinen | |
Kefiiri: Pakko tällekin kommentille on antaa plussa... harvoin ollaan näin asian ytimessä.
...tässä mitään plussia tarvita. Mutta hyvä vaakku olisi hakusessa. ei tuolla lausahduksella sellaista saisi? ;D
En usko että minun juttujani kannattaa ottaa ihan tosissaan. Minä en ainakaan ota ;D | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
