Muusikoiden.net
05.12.2016
 

Kitarat: kitarakamat »

Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | HakuSäännöt & Ohjeet | FAQ | Kirjaudu sisään | Rekisteröidy

Aihe: Vahvistimen mallinnus
1 2 3
faq1
13.03.2016 14:30:33
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Joka on päässyt kuulemaan aitoa ja mallinnnettua vahvistinta, niin kuinka hyvin mallinnus vastaa alkuperäistä?
 
Miten mallinnus tehdään, onko sen saloista joku perillä?
 
askomiko
13.03.2016 14:58:17
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Ihan hyvin.
 
Tiedetasolle en osaa toimintalogiikkaa kertoa, mutta ylipäätään metkuja on erilaisia, yksinkertaisin tapa on särömalli, jonka päälle tehdään taajuusvasteen muokkausta. Toinen tapa on mallintaa yksittäisten komponenttien toimintaa ja laskea näiden yhdistelmästä mitä sisääntulevalle signaalille tapahtuu.
 
Jotta vertailu onnistuu, pitää verrata samaa asiaa, eli lopputulosta äänitettynä. Äänitä testattavaa vahvaria, ja tee samalla kajarista impulssivaste, eli se miltä kajari itsessään kuulostaa mikin läpi. Käytä tätä impulssia mallinnuksen kanssa, jotta pystyt vertailemaan itse mallinnuksen soundia eikä kaikkea muuta mukana kulkevaa.
 
On vaikeaa olla heviuskottava kun on niin hemmetin söpö. -Shemhamforash
Gabe
13.03.2016 15:41:16 (muokattu 13.03.2016 15:42:23)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Tapoja on erilaisia, yksi saattaa profiloida soundia ja toinen taas komponenttien toimintaa. Kemperin ja Axen sivuilla taisi olla parista tyylistä kattavammin juttua. Kyllä nuo parhaimmat pääsevät nykyään jo todella hyviin soundeihin, parhaimmillaan väitän että harva erottaisi kuuntelemalla onko mallinnos vai aito asia kyseessä.
pappasfin
13.03.2016 17:35:23 (muokattu 13.03.2016 18:10:48)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

faq1: Joka on päässyt kuulemaan aitoa ja mallinnnettua vahvistinta, niin kuinka hyvin mallinnus vastaa alkuperäistä?
 
Miten mallinnus tehdään, onko sen saloista joku perillä?

 
Hyvin.
 
Kyllä noi on menny valtavasti eteenpäin. Jos ennen mallintavat trankut olis sellaisia kylmiä soundiltaan ja säröhirvityksiä niin tänä päivänä noista saapi hirmu hienoa soundia pihalle josta löytyy sitä lämpöä ja dynamiikkaa.
 
Toki markkinoilta löytyy laitteita jossa asian laita on myös toisin, mutta yhä enenemässä määrin markkinoille tulee lisää mallintavia, jossa homma on kuosissaan.
 
Olipa se vahvistin ym. kama sitten millaista tahansa niin oman kokemukseni perusteella tänä päivänä saapi melkoisen hyvää soundia monista laitteista jos vaan osaa säätää niitä, se isoin tekijä on käyttäjä ja säätötaidot sekä mitä sieltä sormista irti soundia lähtee.
 
Tekniikasta miten ne sen tekee niin saa muut viisaammat vastata.
 
PappaSFin
Spedemix
15.03.2016 03:38:01
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Näin ylipäänsä paras teknisen laitteen mallinnus on semmoinen jossa mallinnetaan itse piirilevy viimeiseen resistoriin saakka. Kun simuloit teknisen laitteen piirilevyn täydellisesti, ulostuleva matsku on 100% samaa kuin oikeassa piirilevyssä. Erona samat kuin oikean piirilevyn eri yksilöissä: komponenttien toleranssit.
 
Käytännössä tämmöistä ei vielä tehdä kokonaisuudessaan koska tän päivän koneet ei jaksa.
 
http://arstechnica.com/gaming/2011/ … to-build-a-perfect-snes-emulator/3/
 
Tossa videopeliemulaattoreita käsittelevässä artikkelissa mainitaan ohimennen että Pongin (sen vanhan 70-luvun) piirilevymallinnuksen pyörittäminen 5-10 fps:n nopeudella vaatii 3GHZ:n prosessorin.
 
Siksi monet mallinnukset (sekä kitaravahvari-, että vaikkapa kompressorimallinnukset) tekee osittain piirilevymallinnusta, ja osa ns. "perinteisellä menetelmällä", vaikkapa esim. tehdään särötys siten että käytetään tavallista särötysalgoritmia ja twiikataan sitä korvan mukaan kunnes se toivottavasti jossain kohtaa rupeis muistuttaa sen tyyppiseltä saundilta miten kitara menee särölle.
 
Toinen tapa tehdä mallinnusta on jakaa piirilevy eri blokkeihin, simuloida ne yksitellen ja toivoa että yhdistettäessä niistä tulee oikean kuuloinen kokonaisuus. Huomattavasti simppelimpää koodata ja prosessointiystävällisempää .
 
Esim. Bias Desktopissa jossa saa vaihdettua etu-, ja pääteasteputkia (ja muuntajaa jne.) on tod. näk. tämmöistä tehty. Simuloit putket ja muuntajat ja kun "vaidat toisen putken" ajoon, softa vaihtaa simulaatioblokin. Se mitä tässä jää pois on eri komponenttien vuorovaikutus; jos oikeasti vaihtaisit erityyppisen etuasteputken vahvariisi, vahvarisi syö sähköä eri tavalla joka vaikuttaa miten esim. filtterikonkat päästää sähköä läpi mikä taasen vaikuttaa miten muuntaja käyttäytyy jne...
 
Spede blendaa: https://blend.io/spede
aristoteles666
15.03.2016 04:33:02
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Spedemix: Näin ylipäänsä paras teknisen laitteen mallinnus on semmoinen jossa mallinnetaan itse piirilevy viimeiseen resistoriin saakka. Kun simuloit teknisen laitteen piirilevyn täydellisesti, ulostuleva matsku on 100% samaa kuin oikeassa piirilevyssä. Erona samat kuin oikean piirilevyn eri yksilöissä: komponenttien toleranssit.
 
Käytännössä tämmöistä ei vielä tehdä kokonaisuudessaan koska tän päivän koneet ei jaksa.
 
http://arstechnica.com/gaming/2011/ … to-build-a-perfect-snes-emulator/3/
 
Tossa videopeliemulaattoreita käsittelevässä artikkelissa mainitaan ohimennen että Pongin (sen vanhan 70-luvun) piirilevymallinnuksen pyörittäminen 5-10 fps:n nopeudella vaatii 3GHZ:n prosessorin.
 
Siksi monet mallinnukset (sekä kitaravahvari-, että vaikkapa kompressorimallinnukset) tekee osittain piirilevymallinnusta, ja osa ns. "perinteisellä menetelmällä", vaikkapa esim. tehdään särötys siten että käytetään tavallista särötysalgoritmia ja twiikataan sitä korvan mukaan kunnes se toivottavasti jossain kohtaa rupeis muistuttaa sen tyyppiseltä saundilta miten kitara menee särölle.
 
Toinen tapa tehdä mallinnusta on jakaa piirilevy eri blokkeihin, simuloida ne yksitellen ja toivoa että yhdistettäessä niistä tulee oikean kuuloinen kokonaisuus. Huomattavasti simppelimpää koodata ja prosessointiystävällisempää .
 
Esim. Bias Desktopissa jossa saa vaihdettua etu-, ja pääteasteputkia (ja muuntajaa jne.) on tod. näk. tämmöistä tehty. Simuloit putket ja muuntajat ja kun "vaidat toisen putken" ajoon, softa vaihtaa simulaatioblokin. Se mitä tässä jää pois on eri komponenttien vuorovaikutus; jos oikeasti vaihtaisit erityyppisen etuasteputken vahvariisi, vahvarisi syö sähköä eri tavalla joka vaikuttaa miten esim. filtterikonkat päästää sähköä läpi mikä taasen vaikuttaa miten muuntaja käyttäytyy jne...

 
ei kannata verrata tietokone prosessoreja 32 bit sharc prosessoreihin, ne pyyhkii lattiaa tietokoneprosessoreilla, ja esim hughes&kettnerin mallintavassa niitä oli kaksi.
 
" mielestäni varmin merkki älykkään elämän olemassaolosta muualla maailmankaikkeudessa on se, että kukaan ei yritä ottaa meihin yhteyttä." lassi ja leevi.
hallu
15.03.2016 10:10:05 (muokattu 15.03.2016 23:43:53)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

faq1: Joka on päässyt kuulemaan aitoa ja mallinnnettua vahvistinta, niin kuinka hyvin mallinnus vastaa alkuperäistä?
 
Miten mallinnus tehdään, onko sen saloista joku perillä?

 
Miksi tyytyä alkuperäiseen? mun käsittääkseni parhaat mallinnussysteemit ovat jo täyttäpäätä lykkäämässä soundikonventioita tälle vuosituhannelle ja tekevät soundeja joita ei aidoilla vehkeillä voi edes unelmoida saavansa aikaiseksi. Periaatteessa varmaan kohta voitaisiin olla jo tilanteessa, että myös kitaristit alkaisivat tutkia uuden tekniikan mahdollisuuksia sen sijaan, että pohtivat onko tämä yhtä hyvä kuin se perinteinen.
 
Ilkeäielinen voisi sanoa, että Fenderi liimaili autotallissaan kananlannalla ja syljellä kasaan väksätyksen, johon laittoi autoradion kaiutimen, koska sellaisia oli halvalla saatavana ja pisti myyntiin ja tuli miljonääriksi. Nyt sitten pistetään miljoonia kiinni siihen, että tuo väkästys osattaisiin kopioida tietokoneella.
 
Ehkä ei tarvitse olla niin ilkeämielinen. Ehkä voikin huomata, että tärkeää ei ole se mitä Fender teki, vaan tärkeää on se mitä Jimi Hendrix, Eric Clapton, Jimmy Page,..... ja monet muut teki. Koska nehän sen soundikonvention loivat luomalla sen musiikin minkä parissa me ja mahdollisesti vanhempamme kasvoivat. Se, että he loivat sen musiikin sellaisilla matolaatikoilla ei ollut mikään varsinainen valinta, vaan siihen aikaan ei ollut muuta tarjolla. Se että me haluamme tässä ajassa hirttaytyä niihin samoihin matolaatikoihin, on hisoriallisen perspektiivin puutoksen luoma harha.
 
Ehkä tekniikkaan tuijottaminen soundin sijaan on suomalainen näkökulmaharha. Tuojotettiinhan me insinöörivetoisessa mobiilibisneksessäkin vain tekniikkaa ja unohdettiin sisällöt ja tulimme luoneeksi wapittiflopin. Onkohan meillä käynyt tässä asiassa samalla tavalla? puhutaan tekniikasta soundin yhteydessä niin paljon että luulemme sen laitteen luovan sen soundin eikä soittajan. Puhutaan putkisoundista ja trankkusoundista ihan niinkuin kukaan tajuaisi mitä moiset epämääräisyydet edes takoittaa?!?!
 
Ehkä pitäisi vaan puhua soundista ja niiden käyttötavoista riippumatta siitä miten ne luodaan. Ehkä se auttaisi näkemään pidemmälle tekniikan muurin yli. Auttaisi meidät ulos siitä harhasta että soundi olisi jotenkin määrämittaista, että olisi olemassa jokin päätepiste jolloin se on täydellisen hyvä (samanlainen kuin se Fenderin matolaatikkoko?). Ehkä me joskus näemme jopa niin pitkälle että ymmärrämme ettei ole olemassa hyvää tai huonoa soundia vaan on olemassa vain erilaisia ääniä ja se "hyvä tai huono" onkin siinä, mitä osaamme niillä äänillä tehdä.
 
Haha mä vähän innostuin :-D. No mun mielestä nykyiset mallintavat taitavat olla moninverroin parempia kuin putkivahvistimet näissä keskeisissä soundikonventioissa, mutta käsittääkseni sitä Fenderin Matolaatikkoa ne eivät vieläkään osaa uskottavasti mallintaa :-D siksi itse vielä pitäydyn siinä matolaatikossa, mutta haaveilen kyllä Kemperistä :-D
 
Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka
GiovanniDiRondo
15.03.2016 10:37:27
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

hallu: Miksi tyytyä alkuperäiseen? mun käsittääkseni parhaat mallinnussysteemit ovat jotäyttäpäätä lykkäämässä soundikonventioita tälle vuosituhannelle ja tekevät soundeja joita ei aidoilla vehkeillä voi edes unelmoida saavansa aikaiseksi. Periaatteessa varmaan kohta voitaisiin olla jo tilanteessa, että myös kitaristit alkaisivat tutkia uuden tekniikan mahdollisuuksia sen sijaan, että pohtivat onko tämä yhtähyvä kuin se perinteinen.
 
Tässä oli pakko plussalla palkita.
 
Vanhojen laitteiden mallintaminen on mielestäni sellainen mukava harjoitus (jos kohta sillä voi ehkä ainakin jotakin järkeviä käyttötarkoituksia keksiä) teknologialle, jolla voi sitten jatkossa luoda jotakin uutta.
 
Bändissä tärkein tehtäväni on tukea laulajan tulkintaa ja sitä tekstiä mitä hän tulkitsee.
Shredator
15.03.2016 10:50:23
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

hallu:
No mun mielestä nykyiset mallintavat taitavat olla moninverroin parempia kuin putkivahvistimet näissä keskeisissä soundikonvetioissa, mutta käsittääkseni sitä Fenderin Matolaatikkoa ne eivä vieläkään osaa uskottavasti mallintaa :-D siksi itse vielä pitäydyn siinä matolaatikossa, mutta haaveilen kyllä Kemperistä :-D

 
Ei pidä pelkästään keskittyä noiden vahvistimien mallinnuksiin, sillä esim Axe-Fx:llä pystyy laajentamaan kitarasoundeja aivan mielettömiin ulottuvuuksiin. Tuntuu vain, että mielikuvitus on enää rajana. Multa löytyy Axesta synasoundeista selloon ja aina meren aaltojen kohinaan asti. On kiva soittaa viulusoundilla klassista :)
 
Sori vaan Kemper-äijät, mutta Axe vie sitä matolaatikkoa 6-0...
 
"If everyone is thinking alike, then somebody isn't thinking." Tilutusta: https://www.youtube.com/watch?v=cvKpIDCJw1o
Laulava Kylätohtori
15.03.2016 10:55:33
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

hallu: Haha mä vähän innostuin :-D. No mun mielestä nykyiset mallintavat taitavat olla moninverroin parempia kuin putkivahvistimet näissä keskeisissä soundikonvetioissa, mutta käsittääkseni sitä Fenderin Matolaatikkoa ne eivä vieläkään osaa uskottavasti mallintaa :-D siksi itse vielä pitäydyn siinä matolaatikossa, mutta haaveilen kyllä Kemperistä :-D
 
Miten ne voi olla parempia, jos ei ne osaa edes sitä halpaa romusta kasattua ikivanhaa matolaatikkoa mallintaa? ;)
 
Mutta eipä ole tämä mikään suomalainen juttu. Päinvastoin, paljon naurettavampaa on meininkin ulkomaan foorumeilla.
 
Ja yhtä naurettavaa tavallaan on se, että menneet legendat ottivat, mitä oli tarjolla ja käyttivät sitä. Ja ne olivat siihen aikaan uusinta uutta. Ei mitään vaarin aikaista perinnettä. Kuten monesti on jo naurettu, niin onko nykyään mikään niin konservatiivista kuin rock'n'roll... :D
 
Mutta on siinä toisaalta sellainen pointti, että onhan pianokin piano - ollut jo ties kuinka kauan ja tulee aina olemaan. Samoin sähkökitara on sähkökitara ja se keksittiin silloin aikanaan. Vaikea sitä on enää uudelleen keksiä, kyllä nyt pitäisi keksiä ihan jotain uutta, jos haluaa "Jimit" tehdä, ei se onnistu enää vähän modatulla tubescreamerilla.
 
Jos nyt väkisin yritetään "keksiä jotain uutta", niin helposti siitä tulee juuri sellaista väkisin keksittyä roskaa, jolla ei ole mitään virkaa käytännössä. Erilaisuus ja uutuus ei sinänsä ole itseisarvoja, joten mitään erilaista ja uutta ei ole mitään järkeä tehdä vain siksi, että se olisi erilaista ja uutta. Näkisin, että esim. mallintavien loputtomat säätömahdollisuudet eivät ole absoluuttinen parannus vanhoihin putkivahvistimiin nähden, vaan ainoastaan yksi uusi ominaisuus, jonka hyöty on suhteellista ja riippuu käyttäjän tarpeista. Pahimmillaan ne voivat olla jopa askel huonompaan suuntaan.
 
Otetaan loppuun vielä vittuilun vuoksi helvetin huono autovertaus. Olisiko auto, jossa jokaista pyörää saa ohjata erikseen omasta ratista automaattisesti parempi uusien mahtavien ominaisuuksien ja säätöjen vuoksi? Pakkohan sen olisi olla. Onhan se nyt auttamattoman vanhanaikaista ja epäkätevää, että puolet pyöristä on pultattu kiiteästi paikoilleen ja loppujakin saa säädettyä vain samaan aikaan niiden liikkuessa samaan suuntaan. Paljon parempihan se olisi, että olisi neljä rattia, jotta jokaisen käännöksen saisi optimoitua, niin tilan, ajolinjan, renkaiden kulumisen kuin polttoainetaloudenkin kannalta. Vain tyhmä ajaisi autolla, jossa on yksi ratti kahdelle pyörälle...
 
They pass too much electricity. -SRV
askomiko
15.03.2016 11:01:49 (muokattu 15.03.2016 11:24:17)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Tarkoitat siis Jeep Hurricanea :). Käyttöliittymähän kannattaa silti tehdä helpoksi vaikka mahdollisuuksia onkin kääntää joka pyörää:
 
https://www.youtube.com/watch?v=3b5zH0G5pxE
 
On vaikeaa olla heviuskottava kun on niin hemmetin söpö. -Shemhamforash
Laulava Kylätohtori
15.03.2016 11:04:43
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Shredator: Ei pidä pelkästään keskittyä noiden vahvistimien mallinnuksiin, sillä esim Axe-Fx:llä pystyy laajentamaan kitarasoundeja aivan mielettömiin ulottuvuuksiin. Tuntuu vain, että mielikuvitus on enää rajana. Multa löytyy Axesta synasoundeista selloon ja aina meren aaltojen kohinaan asti. On kiva soittaa viulusoundilla klassista :)
 
Mutta eikö tuokin ole tavallaan vain pelkkää leikkimistä. Ei siinä ole mitään uutta tai omaperäistä, että yritetään mallintaa toisia soittimia. Nythän pitäisi keksiä jotain kokonaan uutta. Miksi sellaista ei tapahdu? Missä kohtaa kitaristit menivät ojaan ja hirttivät itsensä menneisyyteen?
 
Eikö autenttisen Plexi-soundin etsiminen tai "oikeiden" chippien vaihto tubescreameriin ole vastoin kaikkea sitä, mitä rock-musiikin pitäisi edustaa?
 
Sori vaan Kemper-äijät, mutta Axe vie sitä matolaatikkoa 6-0...
 
Olisko aihetta pistää popparit mikroon? :D
 
They pass too much electricity. -SRV
faq1
15.03.2016 11:20:42
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Ei saundi ole sitä, mitä kaiuttimesta tulee ulos, vaan sitä mitä luulee sieltä tulevan.
 
hallu
15.03.2016 11:21:00
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Laulava Kylätohtori: Miten ne voi olla parempia, jos ei ne osaa edes sitä halpaa romusta kasattua ikivanhaa matolaatikkoa mallintaa? ;)
 
Mutta eipä ole tämä mikään suomalainen juttu. Päinvastoin, paljon naurettavampaa on meininkin ulkomaan foorumeilla.
 
Ja yhtä naurettavaa tavallaan on se, että menneet legendat ottivat, mitä oli tarjolla ja käyttivät sitä. Ja ne olivat siihen aikaan uusinta uutta. Ei mitään vaarin aikaista perinnettä. Kuten monesti on jo naurettu, niin onko nykyään mikään niin konservatiivista kuin rock'n'roll... :D
 
Mutta on siinä toisaalta sellainen pointti, että onhan pianokin piano - ollut jo ties kuinka kauan ja tulee aina olemaan. Samoin sähkökitara on sähkökitara ja se keksittiin silloin aikanaan. Vaikea sitä on enää uudelleen keksiä, kyllä nyt pitäisi keksiä ihan jotain uutta, jos haluaa "Jimit" tehdä, ei se onnistu enää vähän modatulla tubescreamerilla.
 
Jos nyt väkisin yritetään "keksiä jotain uutta", niin helposti siitä tulee juuri sellaista väkisin keksittyä roskaa, jolla ei ole mitään virkaa käytännössä. Erilaisuus ja uutuus ei sinänsä ole itseisarvoja, joten mitään erilaista ja uutta ei ole mitään järkeä tehdä vain siksi, että se olisi erilaista ja uutta. Näkisin, että esim. mallintavien loputtomat säätömahdollisuudet eivät ole absoluuttinen parannus vanhoihin putkivahvistimiin nähden, vaan ainoastaan yksi uusi ominaisuus, jonka hyöty on suhteellista ja riippuu käyttäjän tarpeista. Pahimmillaan ne voivat olla jopa askel huonompaan suuntaan.
 
Otetaan loppuun vielä vittuilun vuoksi helvetin huono autovertaus. Olisiko auto, jossa jokaista pyörää saa ohjata erikseen omasta ratista automaattisesti parempi uusien mahtavien ominaisuuksien ja säätöjen vuoksi? Pakkohan sen olisi olla. Onhan se nyt auttamattoman vanhanaikaista ja epäkätevää, että puolet pyöristä on pultattu kiiteästi paikoilleen ja loppujakin saa säädettyä vain samaan aikaan niiden liikkuessa samaan suuntaan. Paljon parempihan se olisi, että olisi neljä rattia, jotta jokaisen käännöksen saisi optimoitua, niin tilan, ajolinjan, renkaiden kulumisen kuin polttoainetaloudenkin kannalta. Vain tyhmä ajaisi autolla, jossa on yksi ratti kahdelle pyörälle...

 
Täytyipä palkita plussalla sinua hyvästä kirjoituksesta ja aivan erityisesti tuosta autovertauksesta :-D. Olet oikeassa, että soittimella tulee olla oma identiteetti, siis ääni jonka varaan rakentaa sitä uutta. Minusta olisikin oikein mukava keskustelun aihe johon topikkiin, että mikä se kitaran soundi on? mikä kitarassa on sitä omaa ja erilaista mitä ei ole muissa. Sehän on moneen taipuvainen ja meillä varmasti on kaikilla omat syymme, miksi olemme juuri kitaran pariin ajautuneet ja miksi sitä rakastamme.
 
Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka
pappasfin
15.03.2016 11:30:24 (muokattu 15.03.2016 11:31:40)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Olipa sitten kyseessä vahvistimen mallinnus tai ei niin soundi on se tärkein tekijä ja että osaa säätää sen soundinsa hyväksi + että osaa soittaa eli sormista saapi soundia hyvää myös.
 
Itellä tuli sellainen asia mieleen, että kun puhutaan vahvistimien ym. mallintamisesta niin tuppaa unohtumaan yksi tapa "mallintaa" eli ns. musatyylin mukainen mallintaminen ja tarkoitan tällä nyt sitä, että mallintaminenhan voi tarkoittaa tavallaan myös siis musatyylin mukaista soundin hakemista ja esimerkkinä vaikkapa pehmoinen jazz-soundi, kirkas clean- shadows soundi, rouhea-rock soundi ja repivän raskas metallisoundi ;D
 
Eli jos unohtaa nuo vahvistin ym. mallinnokset ja lähestyykin asiaa siis tyylin mukaisella soundi-ajatuksella, jolloinka on ihan sama mallintaako mitään laitetta vaan ajattelee pelkkää soundia ja mikä sopii siihen musatyyliin
 
Toisaalta ajatusta tyylin mukaisesta soundista voi asiaa sekoittaa jokaisen oma käsitys mikä se genren mukainen soundi oikeasti on ja onhan vaikkapa metalli tyylissä rauhallisia melankolisia soundeja pehmeällä soundilla.
 
Se missä mallintava vie esim. putkareita täysin 6-0 on siinä, että mallintavassa on mahdollista hakea sitä vastaavaa soundia ja huomattavasti halvemmalla ja tarkoitan tällä sitä, että jos vaikkapa ostaa sen "kalliin" Axen hintaan n. 2600 € niin onko se oikeasti kallis vaiko halpa kun asiaa vertaa, että ostais muutaman sata putkaria, muutaman sata pedaalia ja kaappia ym. niin taitais rahaa mennä satoja tuhansia euroja.
 
Mielenkiintoista homassa on vielä sekin, että osa rakastaa halvankin vehkeen tuottamaa soundia vaikka se ei edes mallintais mitään.
 
Soundin hyvyys on myös kuulijan korvissa ja huonokaan soittaja tuskinpa saa kovinkaan kivaa kuultavaa aikaiseksi millään kamoilla, toisaalta hyvänkin kitaristin soitto voi kuullostaa huonommalta jos soundi on säädetty ihan poskelleen eli variaatiota ja lähestymistapoja on monta tässäkin asiassa.
 
Hehe... meinaa lähteä multa jo esseen verran ja homma lapasesta.. mutta ehkä tuossa oli hieman erillaista lähestymistapaakin asiaan liittyen ;D
 
PappaSFin
Juzpe
15.03.2016 12:02:08
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Se missä mallintava vie esim. putkareita täysin 6-0 on siinä, että mallintavassa on mahdollista hakea sitä vastaavaa soundia ja huomattavasti halvemmalla
 
Me ollaan tossa viimke aikoina vedetty Ray Charlesista Deep Purplen kautta Teräsbetoniin-tyyppistä settiä ja ihan hyvin 2-kanavaisella vahvarilla, kaapilla ja muutamalla spedulla on saanut asiaankuuluvat soundit aikaiseksi.
 
Mallintavien ongelmaksi muodostuu helposti se, että joka biisiin ja asiaan tuunataan se optimisoundi käyttäen vaikkapa yhdessä setissä 15kpl eri styrkkareita, 10 kaappia ja 100 spedua. Soundimaailmasta tulee hirveetä sillisalaattia kun kitarasoundi vaihtuu biisien välillä A:stä Ö:hön ilman minkäänlaista soittajalle luonteenomaista jatkumoa.
 
Töissä "Tuu ihmeessä munanmittauskilpailuihin illalla. Kaks sarjaa, pisin ja lyhin." - Pulkkinen
Shredator
15.03.2016 12:06:59
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Laulava Kylätohtori: Mutta eikö tuokin ole tavallaan vain pelkkää leikkimistä. Ei siinä ole mitään uutta tai omaperäistä, että yritetään mallintaa toisia soittimia. Nythän pitäisi keksiä jotain kokonaan uutta.
 
Pointtini oli siis se, että näitä mallintavia yleensä tarkastellaan sillä mitalla kuinka hyvin ne mallintavat tiettyä vahvistinta ja kuinka autenttisesti. Tämä on väärä ja vanhanaikainen lähestymistapa mallintavien ominaisuuksiin. Esim. Axe-Fx on paljon enemmän mitä muut pystyvät tarjoamaan tässäkin suhteessa. Tällä kun saa luotua juurikin sitä uutta. Mahdollisuudet ovat aivan mielipuoliset ja rajattomat. Löydän tästä päivittäin aivan uusia juttuja ja Axe Exchange on täynnä mitä mielikuvituksellisempia efektejä.
 
Toki aina löytyy niitäkin, jotka ostavat tämän saadakseen sen yhden hyvän vahvistin+kaappi -soundin.
 
"If everyone is thinking alike, then somebody isn't thinking." Tilutusta: https://www.youtube.com/watch?v=cvKpIDCJw1o
tender.insanity
15.03.2016 12:46:52
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Mulla ei kalliimmista mallintavista ole kokemusta ollenkaan. Lähinnä siellä +/- 500e luokassa olen aina pyörinyt. En edes pyri saamaan aikaan tiettyä soundia vaan menen sen mukaan mikä omaan korvaan kuulostaa hyvältä.
 
Multiefekteissä ei pitäisi olla yhtään valmista presettiä olemassa eikä vahvarimallit saisi viitata sinne, mitä on koitettu mallintaa. Saisi olla vain Clean 1, Clean 2, Crunch1, Crunch 2, Metal 1, Metal 2 jne.
 
jhlamm
15.03.2016 13:49:11
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Shredator: Sori vaan Kemper-äijät, mutta Axe vie sitä matolaatikkoa 6-0...
 
Listen here faggot! I am poor and I cannot afford better! Onneksi omaan korvaan matolaatikon soundit kelpaavat enemmän kuin riittävästi.
 
Mitä alkuperäiseen aiheeseen niin monia mallintavat erittäin hyvin. Osa onnistuu toisessa mallinnoksessa ja kaatuu toisessa. Osa onnistuu lähes kaikessa ja osa ei juurikaan missään. Tosin tässä on todettava, että hinnalla saa parempaa usein. Mielestäni POD HD Pro, Eleven Rack, Kemper ja Axe ajavat kaikki asiansa todella hyvin ainakin metallimusan osalta. Usein myös kliinien.
 
Usein tuntuu, että mallinnoksissa on eniten puutetta semmoisen vanhan ruttusoundin hakemisessa, mutta onneksi en siitä itse piittaa. Custom Soundsilla oli joskus joku pätkä jostain Vintage-vahvarin reunaroson mallinnoksesta. Todettiin, että ei kauheasti kemper mallinna. Siinä kuuntelin ja omaan korvaan totesin mallinnetun soundin itseasiassa paremmaksi.
 
Tästä päästäänkin Hallun kommenttiin. Rintarinnan joskus kemperillä mallinnettiin kaverin Peavey 6505. Siinä AB-vertailussa niin eivät aivan samalta kuulostaneet, vaikka samankaltaisuutta löytyikin. Ehkä EQ:n twiikkaamisella olisi vähän lähemmäs päässyt, mutta emme jaksaneet. Sitten narutettiin kitarat basson ja muiden kanssa. Siinä sitten vähenikin erojen kuuleminen. Tärkein havainto oli, että molempien soundi kuulosti todella hyvältä soitettuna joskin hieman erilaiselta (miinus paska soittotaito).
 
Hienointa näissä laitteissa on kuitenkin se säädettävyys ja tietyllä tavalla helppous. Ei sillä että on tuhat namiskaa väännettävänä, mutta kotona nauhoittelu onnistuu tuuttaamalla suoraan vaan s/pdif-piuhalla äänikorttiin ja luurit päähän. Muija ei huuda eikä naapurit ulise. Sounditkin on joka kerta samat, eikä tartte pelätä että olisi vahingossa joku treeniksellä mikkiä käynyt siirtämässä.
 
"Human beings, who are almost unique in having the ability to learn from the experience of others, are also remarkable for their apparent disinclination to do so."
BugBadWolf
15.03.2016 14:12:48 (muokattu 15.03.2016 14:18:21)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Veikkaanpa, että mallintavien kehnosta maineesta suurin osa liittyy siihen, että niitä yritetään käyttää samalla tavalla kuin sitä perinteistä yhden soundin ihmettä. Kuitenkin yhdessä ainoassa laitteessa on kymmeniä vahvistimia, joista jokaisen tavoille pitää opetella.
 
On toki olemassa myös ajatus siitä, että jos se on halpaa, se ei voi olla hyvää. Vaikka se tekniikan kestävyyden kohdalla toisinaan pitää paikkansakin, suurimmalta osin tällä(kin) ajatuksella ollaan hakoteillä.
 
Kun kansalainen X ostaa kolmella tonnilla ameriikan vintakea ja rakentaa siihen puolellatoista vielä kymmenen polkusimen johtohelvetin, hän ei taatusti yritä kesyttää koko pinoa heti. Mutta se mallintava on yhdessä pienessä paketissa ja tottahan nyt vahvistinmallipotikkaakin voi pyörittää samaan tapaan kuin veivaisi tonea.
 
Suurin osa mallintavien ominaisuuksista jää isolle yleisölle piiloon. Ja jos keskustelu jää vain sille tasolle, liekö kapineen Y jousikaikumallinnus kehno kun laitteen kylkeen potkaisu ei aiheuta tuttua helähdystä, jutellaan vääristä asioista.
 
Pitäisi kysyä, saako sillä homman hoidettua. Ja sillä saa. Maailmalla kiertää suuria nimiä, joilla vahvistinarsenaalissa on useampiakin erilaisia laitteita. Millä baarien takahuoneessa seisaallaan ranskalaisensa syövä suomalaismusikantti hoitelee vastaavan soundikokoelman 60:n hengen soittoruokalan nurkkaan? Pikkukylän Bonamassan vaihtoehdot ovat varsin vähissä.
 
Onko se yhtä hyvä kuin alkuperäinen? Joo ja ei. Jos hakee täydellistä kopiota jostain tietystä laitteesta aina soittotatsia myöten, joskus pääsee lähelle ja joskus jää kauemmas. Esimerkiksi Line6 yrittää ainakin mallintaa jopa alkuperäisen eq-säätöjä. Onnistuukin siinä toisinaan. Mutta jos ei suorita vertailua nauhoituksena (kuten joku jo aikaisemmin lausui), ei välttämättä pääse lähelle totuutta. Miksi?
 
Mallintavassa on kasa kapineita, joiden "oikea" teho seikkailee missä tahansa 5-150W:n välillä. Lisäksi kaappeja on tarjolla mallinnettavaksi kymmenittäin. Nykäistäänpä esimerkiksi Mesa Recto, joka löytynee melkein kaikista mallintavista laitteista jonkinlaisena standardina. Meillä on siis todellä äänekäs laite, joka luonnollisessa ympäristössään pauhaa stadionilla 4 x 12 kaapin läpi. Tämä piilotetaan mallintavaan, jota soitetaan tarkkakorvaisten mummojen kansoittamassa kerrostalossa aamukolmelta." Miksi se ei soikaan samalla tavalla? Paska vehje".
 
Nykyisin pääsee mitättömän pienellä sijoituksella käsiksi sellaisiin soundeihin, joista 60-luvun musiikkimaailmaa muokanneet huippunimet osasivat vain haaveilla. Jos Hendrixille olisi joku tarjonnut Behringerin Vampirea, olisiko ko herra kenties tehnyt muusikoiden netit ja sanonut "Yäk, pehku"?
 
(no joo. Ensimmäisen kerran hinkatessaan kitaralla kaikki muovikaraiset potikannupit poikki, olisi saattanut tuumata "Yo, ostakaa näitä 10 lisää, kun ei kestä menossa mukana, piis")
 
Jos kukaan ei ole koskaan kokeillut mallintaa vanhaa fenderiä Vettalla, hän on menettänyt paljon. Sama ääni, 150W stereona, ilman alkuperäisen oikkuja, kihinöitä, räminöitä, hajoilua ja kaikilla digitaaliajan ihmeillä efektoituna. Se ei ole sama kuin alkuperäinen. Se on jotakin paljon parempaa.
 
Mutta laitteiden valinnassa soittajan tarve ei välttämättä ole se syy, miksi kapine hankitaan. Joillain kapineilla saa rispektiä enemmän kuin toisilla. Pitäisi varmaankin keskittyä pääasiaan. Siihen, mitä sieltä vahvistimesta tarvitsee saada ulos. Tähän mennessä mikään keksintö ei kykene kisaamaan mallintavan kanssa lavakäytön yksinkertaisuudessa ja soundipaletin monipuolisuudessa.
 
Mallintavien ainoa todellinen vaiva on laitteen haavoittuvuus verrattuna point to point putkikoneeseen. Vain toisen voi pudottaa liikkuvasta autosta, liimata purukumilla ja jesarilla kokoon ja soittaa keikan. Mutta onko se ominaisuus tarpeen? Onko niitä työkaluja pakko viskellä?
 
Jos ajatellaan "oikean vahvistimen" valintaprosessia, mikä olisi parempi työkalu sen oman soundin etsimiseen? Ostetaanko 50 kappaletta tuhansien eurojen kapinetta vuorotellen testiin, vai ajetaanko parin satasen mallintavalla siihen asti kun tiedetään, mitä ollaan vailla? Minusta se soittajan oman soundimaailman hakeminen mahdollisimman monista vaihtoehdoista on todella tärkeää.
 
Jo tuossa on jokaiselle soittajalle enemmän kuin tarpeeksi syytä ostaa mallintava.
 
Hyviä härveleitä ne ovat.
 
En usko että minun juttujani kannattaa ottaa ihan tosissaan. Minä en ainakaan ota ;D
« edellinen sivu | seuraava sivu »
1 2 3

» Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (Vaatii kirjautumisen)

» Kirjaudu sisään

Keskustelualueet «
Haku tästä aiheesta / Haku «
Säännöt «

Copyright ©1999-2016, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.
Palaute | Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti