Muusikoiden.net
05.12.2016
The Bassbreaker™ Guitar Amplifier Series | Fender® 

Kitarat: kitarakamat »

Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | HakuSäännöt & Ohjeet | FAQ | Kirjaudu sisään | Rekisteröidy

Aihe: Onko kitaramikkien vaihtamisessa järkeä vai ei?
1 2 3 4
pasi1970
01.12.2015 15:17:15
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Olen lukenut lukuisia artikkeleja netistä kitaran mikkeihin liittyen. Mitä enemmän asiaan tutustun, sitä enemmän epävarmuuteni kasvaa: onko mikkien vaihto sittenkään ratkaisu probleemaani.
Ongelma, johon haen ratkaisua on lähinnä soundin selkeyttäminen eli kaipaan erottelevampaa soundia. Jotkut asiantuntijoista eivät anna kovinkaan suurta painoarvoa kitaramikkien vaihtamiselle. Ymmärrän toki, että soundi lähtee soittajan käden lisäksi kitarasta itsestään sekä totta kai, vahvistimesta.
Tällä samaisella kitaralla olen soittanut vuodesta 1985 ja aktiiviaikoina käytössäni oli Marshallin laadukas putkinuppi, mutta tuolloinkaan en ollut tyytyväinen soundimaailmaan (puuroutunutta mössöä, johon osasyynä oli tietysti myös sen aikaiset mäskärit). Myös kitaran kiertäminen on ollut aikojen saatossa ongelmana, joten se nyt ainakin lienee huonolaatuisten mikkien (tai niiden käämeissä olevan lakan/vahan vähyyden) syy.
Jos nyt kuitenkin päädyn ostamaan kitaraani uuden/uudet mikit, mitä suosittelisitte, kun genre vaihtelee metallista melkeinpä tanssimusiikkiin? Oma soundimakuni kallistuu hieman tummemman soinnin puoleen, mutta kertokaa mielipiteenne, olisiko jokin tietty merkki/malli kokemuksienne mukaan se paras kompromissi tähän genrelaajuuteen.
Niin ja kitara on B.C.Rich Bitch (NJ) eli ei mikään laadukkain keppi, mutta tietojeni mukaan tuolloin 80-luvulla näitä tehtiin vielä kohtuullisen hyvällä laadulla. Tietääkseni puu on mahonkia. Mikkien merkkiä en tiedä (kaksikelaiset aktiivit). Niin, eikä sitten mitään pikkupoikamaisia -kommentteja tyyliin, se on ihan pska ritsa, osta uusi, vaan asiallisia, kokemukseen nojautuvia aikaihmisten argumentteja, pliis.
 
hallu
01.12.2015 15:27:11 (muokattu 01.12.2015 15:27:38)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Tietenkin kitaramikkien vaihtamisella voi parantaa soundia ja jos joku muuta väittää, on yksiselitteisesti väärässä. Tuossa sinun tapauksessa vaikuttaa siltä, että sulla on kuumat mikt ja soundin selkeyttäminen voisi löytyä kylmemmistä mikeistä. Toisaalta voisi kokeilla säätää niitä nykyisiä mikrofoneja alemmas (oletan sinun kokeilleen jo sitä konstia). Alemmas säätämisellä olen itse saanut kahden kitaran puuroutumisongelmat ratkottua.
 
Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka
jhlamm
01.12.2015 15:52:14
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Itsellä ainakin metallissa paremmat mikit toivat juurikin erottelevuutta, kun aluksi käytössä oli ibanezin halvimmat rimpulat. Tosin kohtalaisten mikkien korvaaminen hyvillä ei välttämättä tuo kauhean suurta eroa.
 
Se, että haluaa mikit tanssimusiikista rankempaan, on hieman hankalampi juttu. Yleensä välimallin ratkaisuissa on jotain jostain pois. Mutta jos erottelevuutta kaipaa niin hieman vähempi outputtiset mikit, jotka ei puuroudu helpolla. Tällöin pitäisi myös tanssimusankin luonata, kunhan vahvarin säädöt on kohdillaan. Kaulaan ainakin suosittelen SD 59:iä, koska tuon tiedän ainakin taipuvan molempiin. Sitten tallasta voi olla monta mieltä... Jos jotain pitäisi veikkailla niin SD:n screaming demon tai 59 custom hybrid. Noilla onnistuu ainakin jotenkin rokki ja rolli, mutta ihan terävintä bläkkista ei soitella. Jos on valmis hieman ylimääräistä uhraamaan niin Lundgrenin m6 sopii omasta mielestä metallista tanssiin ja BKP:n mikit ovat myös katsastamisen arvoisia. (youtube videoista löytyy osviittaa niiden käytöstä ja eroista)
 
Sitten vielä ihan huomiona se vahvistin. Hyvänkin mikin saa puuroiseksi ja tukkoon vahvistimen säädöillä. Varsinkin kovilla volumeilla usein sitä säröä on vain liikaa, vaikka se hassulta omaan korvaan tuntuukin yksin soitellessa. Samoin bassoa jos änkeää liikaa niin helposti puuroutuu.
 
"Human beings, who are almost unique in having the ability to learn from the experience of others, are also remarkable for their apparent disinclination to do so."
petrip
01.12.2015 16:01:24
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Ainakin siinä mielessä siitä on hyötyä, jos haluaa selkeästi erilaiset mikit kuin aiemmin esim. ulostulovoimakkuuden, magneettityypin, aktiivi/passivi mukaan. Mutta pieni varoituksen sana, että mikkien vaihdosta saattaa tulla helposti ikuisuusprojekti. Ja jos perusongelma on kitaran ominaissoundi, niin mikkien vaihto ei välttämättä auta. Tästä on omakohtaisia kokemuksia. Ei auttanut vaikka kuinka hyviä mikkejä kokeili, aina sama pettymys.
 
J.Nikkanen
01.12.2015 16:15:32
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

On järkeä. Pitäis vaihtaa tallamikki, mikki on ollut jo pidemmän aikaa mutta en vain ole saanut aikaiseksi. Eli mulla on ihan kivat puhtaat saundit, särön kanssa saundi on muhjuinen ja jotenkin tukkoinen. Mikin vaihto auttaa kyllä, toimivaksi testattu toimenpide.
trih
01.12.2015 16:30:18
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Koska kyseessä on 80-luvun japanilainen (?) Bich niin ensimmäiseksi katsoisin että on juotokset kunnossa ettei ole oikareita tms. kun on aktiivielektroniikkakin. Itse olen paria japanilaista 80-luvun Bichiä soitellu ja se missä oli etuaste kaikkine säätöineen oli hiukan haastava jos ei tiedä miten kaikki puolitukset + vaiheenkäännöt menee.
 
Noin muuten mikeillä ei saa kuin hienosäätöä perussoundiin, jos soittotekniikka ja tekniikka on iskussa.
 
Rhythm In Jump, Dancing Close To You.
Entropia666
01.12.2015 17:05:31 (muokattu 01.12.2015 17:26:00)
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Niinkuin tuolta puut vs. soundi -topikista on huomattu, niin huomattava osa siitä kitaran soundista asuu niissä mikeissä. Mikeissä itsessään olevat soundierot ovat todella suuret ja voivat muuttaa koko kitaran olemuksen aivan totaalisesti. Jo pelkästään tietyn tyylilajin, tai saman valmistajan kavalkadin sisällä mikkien erot ovat dramaattiset. Käytetyt magneetit, kelojen määrä ja käämintä vaikuttavat lopputulokseen. Sähköpuolella vaikuttaa potikoiden arvot, humpparit tykkää yleensä 500k potuista ja sinkut 250k. Ja tietysti se, että onko passiivit vai aktiivit. Itse liputan passiivien puolesta, mutta se on puhtaasti makuasia. On hyviä soundeja otettu aktiiveistakin ja ne eivät tunnu hurisevan mitenkään älyttömästi. EMG-setupilla kun laittaa kaksi patteria, niin saa kivasti dynamiikkaakin lisää.
 
Omakohtaista kokemusta asiasta on paljonkin. Ei ole tainnut yhdessäkään mulla olleesta 11 kitarasta säilyä vakiomikit. Yleensä tehtaan omat mikit on ollu enemmän tai vähemmän tuhnuja ja tunkkaisia. Dimarziolla ja Seymour Duncanilla pääsee jo todella paljon parempiin soundeihin. Sitten jos mennään putiikkipajojen mikkeihin muuttuvat valikoimat obskuureimmiksi, mutta jos onnistuu tonkimaan itselleen oikean vaihtoehdon, on se yleensä vaivan väärti.
 
Mulla oli esim. Jackonin RR:ssä Seymour Duncanin TB5 (mallinimi Custom). Hyvä metallimikki, ei mitenkään ylikliininen, mutta tarpeeksi räyhää ja pidin sitä kohtuu selkeänä verrattuna esim. saman valmistajan Dimebuckeriin joka oli myös ollut yhdessä Washburnin ML:sssä. Kokeilin kuitenkin vittuillessani vaihtaa RR:ään ruotsalaisen putiikkipaja Lundgrenin M6-metallimikin. Ero oli kuin yöllä ja päivällä, M6 oli huomattavasti selkeämpi.
 
Tuossa pari nopeesti ja rölösti soitettua pätkää demonstroimaan eron:
http://haje.fi/lundgrentesti/rr_m6_reunasaro.mp3
http://haje.fi/lundgrentesti/rr_m6_saro.mp3
 
http://haje.fi/lundgrentesti/rr_tb5_reunasaro.mp3
http://haje.fi/lundgrentesti/rr_tb5_saro.mp3
 
Sitten tuosta monipuolisuudesta. Niinkuin yllä on todettu, niin kompromissit ei oo kovin hyviä. Lopputulos riippuu sun mikkikonfiguraatiosta. Jos se on SSH, niin laittasin itse hyvän humpparin hevihommiin ja sinkkujen tilalle jotkut hurinattomat yksikelaiset. Mulla oli omassa Jacksonin Fusionissa Duncanin JB tallassa ja Bill Lawrencen hurinattomat sinkut. Sähköt oli tehty master vol, master tone ja bass cut. Sinkut oli laitettu näkemäät potikat 250k (kaulamikissä myös treble bleed) ja humppari näki sen 500k ja siihen nostopotikalla splitti. Tuolla kombolla sai aika hyvän soundipaletin irti kitarasta, oli straton väliasentosoundit, hyvät hevisoundit ja bass cutilla pääsi jopa lähelle telemäisiä tunnelmia.
 
Jos sulla on HH tai HS, niin valikoima on huomattavasti suppeampi.
 
Doctrine of Damnation ulkona NYT Inkvisitor || Uusi saitti rokkikuville: H A J E . F I
J.Nikkanen
01.12.2015 17:15:41
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

trih: Noin muuten mikeillä ei saa kuin hienosäätöä perussoundiin, jos soittotekniikka ja tekniikka on iskussa.
 
Omat kokemukseni ovat kyllä täysin päinvastaiset.
Entropia666
01.12.2015 17:17:52 (muokattu 01.12.2015 17:19:36)
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

J.Nikkanen: Omat kokemukseni ovat kyllä täysin päinvastaiset.
 
Sama. Iskeppä kitaraan ensin dimebucker ja sitten pearly gates niin ero on aika dramaattinen.
 
edit. tai sitten jos laittaa yksikelaisen tai P90.
 
Doctrine of Damnation ulkona NYT Inkvisitor || Uusi saitti rokkikuville: H A J E . F I
Metalkallo
01.12.2015 17:42:33 (muokattu 01.12.2015 17:46:42)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Onhan siinä järkeä joskus juu, eniten ehkä siinä jos haluaa enempi tai vähempi tehoa mikkeihin. Toki ne muutkin alueet mikeissä vaikuttaa ja ne kuulee, mutta teho on ehkä se minkä tuntee ja kuulee eniten. On hyvä tutkiskella paljon eri mikeistä ja miettiä tarkkaan ennen kuin rupeaa vaihtelemaan ettei mene hirveään mikki rumbaan kun se ei välttämättä ole mukavaa loppujen lopuksi.
 
Duncanin 59 on tosiaan ihan hyvä kaulaan, mutta joissain kitaroissa turhan bassomainen eli pehmeä. Les paul mallissa toimii ihan kivasti jos kitara on muuten jo hieman kirkassointinen. Jos kaipaa enempi kirkkautta kuin pehmeyttä, niin silloin ehkä Jazz eli SH-2. Tallaan duncanilta varmat hyvät on varmaan SH-4 JB tai SH-5 Custom, noi on sellaiset et ne ei ole mitään hirveitä teho hirmuja vielä ja omaavat ihan mukavan soundin.
 
Lespassa kyllä itse tykkään tallassa enempi 59B:stä kuin JB:stä.
 
Tuohon sun rich bichiin vois olla hyvät duncanin 59 tai jazz kaulaan ja tuo SH-5 eli custom tallaan jos body on kerran mahonkia, tosin netin kuvaus kait sanoo et olis nato body.
 
Tukka päässä, järki jäässä.
Entropia666
01.12.2015 17:44:37
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Metalkallo: Onhan siinä järkeä joskus juu, eniten ehkä siinä jos haluaa enempi tai vähempi tehoa mikkeihin. Toki ne muutkin alueet mikeissä vaikuttaa ja ne kuulee, mutta teho on ehkä se minkä tuntee ja kuulee eniten. On hyvä tutkiskella paljon eri mikeistä ja miettiä tarkkaan ennen kuin rupeaa vaihtelemaan ettei mene hirveään mikki rumbaan kun se ei välttämättä ole mukavaa loppujen lopuksi.
 
Duncanin 59 on tosiaan ihan hyvä kaulaan, mutta joissain kitaroissa turhan bassomainen eli pehmeä. Les paul mallissa toimii ihan kivasti jos kitara on muuten jo hieman kirkassointinen. Jos kaipaa enempi kirkkautta kuin pehmeyttä, niin silloin ehkä Jazz eli SH-2. Tallaan duncanilta varmat hyvät on varmaan SH-4 JB tai SH-5 Custom, noi on sellaiset et ne ei ole mitään hirveitä teho hirmuja vielä ja omaavat ihan mukavan soundin.
 
Lespassa kyllä itse tykkään tallassa enempi 59B:stä kuin JB:stä.

 
Tuon lespan ja '59 saa parhaiten toimimaan kun laittaa treble bleedin siihen kaulamikin volapotikkaan. Lähtee nätisti pikkusen potikkaa pöyräyttämällä sitä ylimäärästä bassoo pois. Itsekkin tykkäsin enemmän SH5 kuin JB:stä.
 
Doctrine of Damnation ulkona NYT Inkvisitor || Uusi saitti rokkikuville: H A J E . F I
pasi1970
01.12.2015 21:02:17
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kiitos asiallisista ja asiantuntevista kommenteista/vinkeistä. Vielä eilen olin kallisrumassa EMG:n 85:seen, mutta en enää.
Nyt heräsi todellinen kiinnostus tuota Lundgrenin M6:sta kohtaan (kiitos jhlamm ja Entropia666).
Tuo BKP vaikuttaa myös youtuben testien perusteella erittäin kiinnostavalta, mutta on kyllä pirun tyyris. Ennen lopullista valintaani teen vielä viikonlopun ajan useamman vertailun youtubessa Lundgrenin, SD:n ja DiMarzionin kesken.
Nyt jos päätökseni tekisin, ottaisin tuon Lundgrenin. Tosin sitä ei liene suomalaisissa musakaupoissa tai edes T-kaupassa, mutta toisaalta voi olla, että piipahdetaan joululomalla Tukholmassa, niin josko hakis sen suoraan Mr. Lundgrenilta :)
Erityiskiitos Entropia666:lle vaivannäöstä ääniklippien suhteen. Ero oli todellakin korvin kuultavissa. Huomasin jo aikaisemmin tällä saitilla, että sulla on noista kepeistä ja eri mikeistä aika laaja kokemus.
 
Entropia666
01.12.2015 21:36:41 (muokattu 01.12.2015 21:56:44)
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

pasi1970: Kiitos asiallisista ja asiantuntevista kommenteista/vinkeistä. Vielä eilen olin kallisrumassa EMG:n 85:seen, mutta en enää.
Nyt heräsi todellinen kiinnostus tuota Lundgrenin M6:sta kohtaan (kiitos jhlamm ja Entropia666).
Tuo BKP vaikuttaa myös youtuben testien perusteella erittäin kiinnostavalta, mutta on kyllä pirun tyyris. Ennen lopullista valintaani teen vielä viikonlopun ajan useamman vertailun youtubessa Lundgrenin, SD:n ja DiMarzionin kesken.
Nyt jos päätökseni tekisin, ottaisin tuon Lundgrenin. Tosin sitä ei liene suomalaisissa musakaupoissa tai edes T-kaupassa, mutta toisaalta voi olla, että piipahdetaan joululomalla Tukholmassa, niin josko hakis sen suoraan Mr. Lundgrenilta :)
Erityiskiitos Entropia666:lle vaivannäöstä ääniklippien suhteen. Ero oli todellakin korvin kuultavissa. Huomasin jo aikaisemmin tällä saitilla, että sulla on noista kepeistä ja eri mikeistä aika laaja kokemus.

 
Nuo klipit oli valmiiks servulla tuosta puu vs. soundi -topikin väännöstä kesällä, joten eipä mitiä. Pistä torille ostoilmotus siitä Lundgrenista, saattaa hyvinkin olla että tärppää. Halpahan se ei oo, maksaa uutena 150€, noitten nettisivuiltahan niitä saa tilattua. Ite en oo dimarzioista oikee hirveemmi syttyny, Duncanilla on ollu omaan makuun vaikka mitä jänskää. Niitä pulikoita löytää yleensä 50€:llä torilta hyvällä menestyksellä. Tuossa on vielä hyvä havainnollistava pätkä ko. puljun tuotoksista: https://youtu.be/ryzie8mham8
 
edit. ja kaulaan sit tosiaan se '59 + treble bleed. Sillä pääsee pitkälle, itse käytän ja suosittelen.
 
Doctrine of Damnation ulkona NYT Inkvisitor || Uusi saitti rokkikuville: H A J E . F I
basisti1971
02.12.2015 12:19:58
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Moi.
 
B.C Rich tuotannosta ei ole niinkään omakohtaista kokemusta, mutta mikkien vaihtelusta enemmän.
 
Kuten olet huomannut, mielipiteet ovat kuin kakkosreikä, jokaisella on omanlaisensa.
 
Toiset vain perustelevat mielipiteensä kenties paremmin kuin toiset ;).
 

 
Tokihan magneettimikrofonin vaihtaminen soundiin vaikuttaa, instrumentissa kuin instrumentissa, mutta koska variaatioita sekä mikkien sisällä että ketjun muissa lenkeissä on kuitenkin lukematon määrä, on äärimmäisen haastavaa ennalta-arvioida josko vaihto johonkin tiettyyn tuottaa euforian, vai josko lopputulos on vaan erilainen.
 

 
Toisin kuin esim. virityskoneistojen ja tallan vaihto-operaatioissa yleensä, mikkisouvin tekee haastavaksi se ettei kohtuuhintaan pysty eri mikkejä testailemaan juuri sillä omalla setupilla.
 
Uuden kun kolvaa kiinni -vaikkei pitkänäköisesti piuhaa katkaisisikaan- tipahtaa jälleenmyyntiarvo välittömästi ~10-50%.
Varsinkin useampimikkisissä kepukoissa on rahanmeno pidemmän päälle turhauttavaa kun jatkuvasti karkuun kipittävää Graalin maljaa metsästetään.
 
Aikoinaan 80 luvulla kun mikkejä piti ruveta tekemäänkin, elättelin ajatusta mikkipankista, josta voisi normaalia 2% OVH:sta korvausta vastaan vuokrata mikkejä testikäyttöön, mutta pikainen markkinatutkimus osoitti homman mahdottomuuden.
Mikit olisi pitänyt saada testiin alle postikulujen tai täysin ilmaiseksi, ja testimikit olisi pitänyt saada ostaa asiakkaan sopivaksi katsomalla hinnalla.
Koska kyseessä ei ollut yritys myydä (muita kuin omaa tuotantoa olevia) mikkejä, vaan tuottaa palvelu, ei moiset kohderyhmän esittämät vaatimukset käyneet järkeen.
Joten vuokrausajatus jäi, kuten jäi muista syistä mikkien valmistaminenkin.
 

 

 
pasi1970: Olen lukenut lukuisia artikkeleja netistä kitaran mikkeihin liittyen. Mitä enemmän asiaan tutustun, sitä enemmän epävarmuuteni kasvaa: onko mikkien vaihto sittenkään ratkaisu probleemaani.
 
Myös kitaran kiertäminen on ollut aikojen saatossa ongelmana, joten se nyt ainakin lienee huonolaatuisten mikkien (tai niiden käämeissä olevan lakan/vahan vähyyden) syy.

 
Tuo kiertoherkkyys, tai lähinnä hallitsematon kierto koska kierrossa sinänsä ei ole mitään pahaa ;), on se yleisin järkisyy miksi passiiviset ensiasennusmikit vaihtoon menevät.
 

 

 
pasi1970: Jos nyt kuitenkin päädyn ostamaan kitaraani uuden/uudet mikit, mitä suosittelisitte, kun genre vaihtelee metallista melkeinpä tanssimusiikkiin? Oma soundimakuni kallistuu hieman tummemman soinnin puoleen, mutta kertokaa mielipiteenne, olisiko jokin tietty merkki/malli kokemuksienne mukaan se paras kompromissi tähän genrelaajuuteen.
 
Vaikka EMG85:n jo kerkesit hylkäämään, olisi ainakin omasta mielestä varsin varteenotettava aikakautensa edustaja.
 
Super Distortionin kanssa varmasti niitä eniten käytettyjä mikkejä aikojen saatossa.
 
Soundipolitiikka on toki elänyt vahvasti koko sähkökitaran elinkaaren ajan, joten ajanjaksosta/genrestä johon lähinnä tähtäät on suunnattomasti merkitystä ehdokkaiden rajaamisessa.
 
Internet tiesi kertoa että ennen 80 luvun puoliväliä kun BC Rich aloitti mikkituotannon, ainakin Jenkkilän versiot olivat lähinnä DiMarzioilla varustettuja, joten en välttämättä sulkisi sitäkään osastoa pois laskuista.
 

 
pasi1970: Niin ja kitara on B.C.Rich Bitch (NJ) eli ei mikään laadukkain keppi, mutta tietojeni mukaan tuolloin 80-luvulla näitä tehtiin vielä kohtuullisen hyvällä laadulla. Tietääkseni puu on mahonkia. Mikkien merkkiä en tiedä (kaksikelaiset aktiivit).
 
Onko mikit oikeasti aktiivit?
Eli mikeille menee virtapiuha.
 
Tuohon aikaan oli "budjettiluokan" soittimissa ääriharvinaista että mikkeinä olisi olleet aktiivit, ellei sitten EMG:t.
Epoksiin valetulla etusella varustettuja passiivimikkejä ja ulkoisella aktiivielektroniikalla varustettuja olikin sitten vaikka kuinka ja paljon.
 

 
Josta päästäänkin oivaa aasinsiltaa pitkin jo aiemminkin mainittuun:
 
trih: Koska kyseessä on 80-luvun japanilainen (?) Bich niin ensimmäiseksi katsoisin että on juotokset kunnossa ettei ole oikareita tms. kun on aktiivielektroniikkakin. Itse olen paria japanilaista 80-luvun Bichiä soitellu ja se missä oli etuaste kaikkine säätöineen oli hiukan haastava jos ei tiedä miten kaikki puolitukset + vaiheenkäännöt menee.
 
Tuohon(kaan) aikaan ei ollut ollenkaan sanottua että aktivielektroniikka valmistusmaasta riippumatta olisi tehtaalta lähtiessäänkään ollut täydessä iskussa, kaikenlaista soundi-ominaisuutta ja kiertoherkkyyttä ilmeni yllinkyllin.
 
Joten itse lähtisinkin ensin tutkimaan josko aktiivielektroniikka on kondiksessa vai ei.
Jo senkin takia että uusien mikkien ominaisuuksista ei vikapäällä elektroniikalla pääse nauttimaan.
Ellei kytke suosiolla passiiviksi.
 

 
Onnea ja menestystä kokeiluillesi.
 
Se täytyy kyllä näin lopuksi sanoa että aivan uskomattoman kauan olet malttanut mikkien vaihtoa lykätä.
Yleensä aloitteleva kitaristi vaihtaa mikit ekan puolen vuoden sisään, ellei sitten jo ennen kun on edes alkuperäisillä kokeillut :).
 
T:Samuli
 
fox
02.12.2015 13:32:14
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

basisti1971: Moi.
Internet tiesi kertoa että ennen 80 luvun puoliväliä kun BC Rich aloitti mikkituotannon, ainakin Jenkkilän versiot olivat lähinnä DiMarzioilla varustettuja, joten en välttämättä sulkisi sitäkään osastoa pois laskuista.

 
Jenkkilän B.C. Richeissä oli ensin alkuun Gibsonin humpparit, sen jälkeen käyttivät Gretschin mikkejä. Mutta koska molempien toimittajien mikit oli Bernardon pajalla modattava (auottava ja vaihdettava tuo 4+ johdotus), kääntyivät DiMarzion Larryn puoleen, joka sitten vuosikaudet toimitti mikit Bernardolle.
 
Onko mikit oikeasti aktiivit?
Eli mikeille menee virtapiuha.
 
Tuohon aikaan oli "budjettiluokan" soittimissa ääriharvinaista että mikkeinä olisi olleet aktiivit, ellei sitten EMG:t.
Epoksiin valetulla etusella varustettuja passiivimikkejä ja ulkoisella aktiivielektroniikalla varustettuja olikin sitten vaikka kuinka ja paljon.

 
Koskapa kyseessä on Japanin aikakauden NJ, ei siinä taida olla edes aktiivielektroniikkaa, tyyliin jenkki-Rich. Mikkeinä saattaa olla ihan geneeriset Matsumoku Kogyon "SuperDistortion"-mukaelmat, tai sitten jopa ihan DiMarziot, kuten oli esmerkiks kalliimmissa Matsumokun Mockingbird-kopioissa.
Kysyjän Rich Bich NJ on vissiin sellainen, jossa on potikat suorassa rivissä, ilman mitään Varitone-kytkintä ja mikroswitchien runsautta? Josta sitten päästäänkin seuraavaan:
 
Tuohon(kaan) aikaan ei ollut ollenkaan sanottua että aktivielektroniikka valmistusmaasta riippumatta olisi tehtaalta lähtiessäänkään ollut täydessä iskussa, kaikenlaista soundi-ominaisuutta ja kiertoherkkyyttä ilmeni yllinkyllin.
T:Samuli

 
Tuo "klassinen" vanhempi DiMarzion Super Distortion on myös tämän päivän soundipolitiikassa (runsaasti gainia tarvitaan..) herkkä vonkaisemaan.. Melkein pitäis, jos noita vanhoja SD:ta on, sitä vahvistimenkin gainisäätöä pikkuisen peruutella. Jos ei halua kiertoja ym..
Mitään mikki"suosituksia" en oo koko Mnet-ajallani antanut, ne jos mitkä on niin soittajakohtaisia. Mikä sopii yhdelle, on toiselle sitten, jos ei käyttökelvoton, niin muuten epäkelpo.
Haasteellisuutta lissä soitettavan musiikin "monipuolisuus", melkein pitää sitten lähteä kulkemaan sitä keskitietä. Mikkivalmistajien sivuilla on usein ihan hyviä ehdotelmia, tietenkin tosin vaan omista malleistaan.
 
welcome to the twilight zone "A fox is a wolf who sends flowers." relic #1
stratobuster
02.12.2015 14:56:24 (muokattu 02.12.2015 15:45:02)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Tottakai on järkeä. Eikös se ole selvää? (..etenkin kun kitarakamat -osiossa ollaan)
 
Tähän otsikon kysymykseen on pakko hieman tarttua.. Mielestäni soittajan käden ja korvan välissä on 3-5 merkittävää tekijää, joita kaikkia kannattaa vaihdella halutun lopputuloksen saavuttamiseksi:
-Vahvistin, Kaiutinelementti, Kitaran mikrofoni
Seuraavaksi tulee kaksikko:
-Kaiutinkotelo, Plektra
 
Vähemmän merkittäviä, mutta eivät toki merkityksettömiä: kitaran yksittäiset osat (talla, satula, potikat jne), vahvistimen putket, kielten merkki, kitaran puut, kaapelit, jne.
Tilan jätin tästä kokonaan pois, koska siihen suht harvoin voi vaikuttaa. Vaikuttaa toki erittäin olennaisesti kokonaisuuteen etenkin kovalla volalla.
 
Hauskaksi (=vittumaiseksi) tilanteen tekee se, että mikään ei ole absoluuttista. Eli yleensä joku toimii aina jonkin kanssa hyvin, mutta mikään ei toimi kaikkien kanssa hyvin.
 
Mutta anteeksi rönsyilyni.. aloittajalle ehdotan mikkien vaihtamista passiivisiksi. (menee myös potikat uusiksi)
Ja tallaan tyrkytän omia suosikkeja: Gibson 498T tai Seymour Duncan jb.
Kaulaan joku pienitehoisempi humppari, mutta mielellään puolitusmahdollisuudella. (Dimarzio Virtual PAF:iin oon ollut tyytyväinen myös puolitettuna)
 
vvaltsu
02.12.2015 16:54:31
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Ei tähän tarvihe mittään romaania kirjottaa. On järkeä, koska kitaran mikit vaikuttavat kitaran soundiin enemmän kuin mikään muu kitaran yksittäinen osa. Piste.
 
Fuck me, girls. And groupies. And boys: I'm not homo. - Remu Aaltonen
mpekkanen
02.12.2015 17:54:23 (muokattu 02.12.2015 18:09:50)
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

fox:
Koskapa kyseessä on Japanin aikakauden NJ, ei siinä taida olla edes aktiivielektroniikkaa, tyyliin jenkki-Rich. Mikkeinä saattaa olla ihan geneeriset Matsumoku Kogyon "SuperDistortion"-mukaelmat, tai sitten jopa ihan DiMarziot, kuten oli esmerkiks kalliimmissa Matsumokun Mockingbird-kopioissa.
Kysyjän Rich Bich NJ on vissiin sellainen, jossa on potikat suorassa rivissä, ilman mitään Varitone-kytkintä ja mikroswitchien runsautta?

 
Itsellä on ollut 3 Nj Series 80-luvun B.C.Rich Bich kitaraa ja kyllä noista Bich malleista on myös aktiivisia varitone & booster versioitakin. Kaksi minulla ollutta läpirunkoista oli sellaisia ja niissä oli noita nappuloita ja switsejä tosi paljon. Mikit olivat kylläkin hyvät mielestäni ja näyttivät kovasti Dimarzion mikeiltä. En tiedä olivatko sellaiset, mutta ne myös kuulostivat hyvin "Super Distortion" Dimarzion mikeiltä. Sitten oli yksi pulttikaulainen NJ Series Bich, jossa oli samanlaiset mikit. Siinä ei kuitenkaan ollut kuin kaksi volume, yksi tone ja 3-asentoinen mikkikytkin. Samanlaiset säätimet löytyivät myös yhdestä NJ Series Eagle mallista, joka oli myös läpirunkoinen ja hintaansa nähden varsin laadukas soitin.
Yksi läpirunkoinen Bich oli Kahlerin kammella ja kaikki muut olivat Badass tallalla.
 
Noita NJ Series kitaroita aktiivielektroniikalla on ainakin ollut myös Mockingbird ja Ironbird malliakin. En tiedä onko Eagle mallia saanut tällä aktiivielektroniikalla. Itse en ole ainakaan sellaista NJ Series kitaraa nähnyt. Nyt sitten kirjoitan pelkästään näistä 80-luvun kitaroista...
Harvinaisia kitaroita ja ovat laadultaan huomattavasta parempia kuin nämä uudet Korean tai Kiinan tuotokset. Voisi laittaa tähän näitä hakkaa ja muita linkous esimerkkejä moniin nykyisiin amerikan kitaroihinkin, mutta antaapahan olla :)
 
Itse en näihin lähtisi mikkejä vaihtamaan jos ei tosiaan ole joku ihan oikeasti rikki. Hyvältä soundaavia soittimia ja jos jotkut pitäisi vaihtaa, niin laittaisin Dimarzion Super Distortionit tai Dual Soundit, koska sellaisia näissä jenkkikitaroissakin siihen aikaan oli. Tosin Custom Shopista sai tietysti varmaan muillakin mikeillä ja onhan moniin tuon ikäisiin kitaroihin saattanut mikit vaihtua jo muutenkin vuosien varrella.
 
E: Jos Bich kitarasi on läpirunkoinen, niin se kitara on tehty mahongista. Kaula on mahonkia ja sivut ovat myös mahonkia. Se on siis 3-palasta tehty, jos on läpirunkoinen.
Olen yhden tällaisen joskus hiotuttanut ja laitattanut pelkän lakan päälle, koska maalipinta oli siinä huono(oli saanut jossain varastossa osumaa ja puu paistoi hieman läpi alasakaran vierestä). Se oli ainakin hienoa puuta remontin jälkeen, eikä mitään ikäviä yllätyksiä ollut lakan ja maalin alla :)
 
fox
02.12.2015 18:42:30
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Vaikka Valtsua harmittaa, niin turistaan nyt noista japsien elektroniikoista enemmältikin.. ;)
En tosiaan ole koko NJ-sarjaan niin hyvin paneutunut, että ehdottomasti voisin mitään noista sanoa.. Onhan tuon aikakauden japseissa lukuisten tekijöitten kitaroissa monenmoistakin aktiivielektroniikkaa, eli kilkkeitä on ollut sekä Teradan, että myös Iidan tehtailla saatavilla. NJ-sarjalaisten preamp/boostereita en tosin oo itse päässyt ropailemaan.
Vuosien mittaan mulla on tosin ollu ihan itellä 2 Rich Bichiä, molemmat jenkkejä läpirungon kaulalla, toinen on edelleen. Se toinen (vanhaa vintagee..) jäi Brittein saarille, se oli rugoltaan linnunsilmävaahteraa. Toi edelleen oleva on rungoltaan koapuuta. Tuossa uudemmassa on kokonaista 2 "Bullet" preamp/boosteria.
Mutta noissahan on sellainen ero, jenkeissä ja japseissa, että nuo jenkkiläiset B.C:t tuppaa olemaan pikkusen hintavampia... ;)
On niissä kätöseenkin eroa, mulla oli pikkusen remontoitavana korealainen Platinum-Richi ja olihan se "hieman" eri maata.
DualSoundit noissa jenkeissä oli, eli sama mikkihän se vanha DualSound oli kuin SuperDistortion, mutta eri kaapeloinnilla. Kuitenkin niitä ensimmäisiä Larry DiMarzion malleja, X2N:nän ja FatStratin lisäksi. Noitahan minä sen seitsemänkymmeluvun lopun ja 80-luvun alkupuolen vaihtelin ihmisten kitaroihin "laatikoittain"..
 
welcome to the twilight zone "A fox is a wolf who sends flowers." relic #1
J.Hollström
02.12.2015 19:08:36
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Heitetään tähän nyt semmonen juttu, joka on jäänyt mieleen kun keskustelin henkilön kanssa, joka on perehtynyt sähkökitaroiden saloihin vuosikymmeniä:
 
"Kitaraan jossa on hyvin soivat puut voi laittaa mitkä tahansa mikit mitkä vaan toimii".
 
Ehkä karrikoitu lausunto, mutta tänne mikkiuskovaisten sekaan uponnee kuin nyrkki pyllyyn.
 
« edellinen sivu | seuraava sivu »
1 2 3 4

» Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (Vaatii kirjautumisen)

» Kirjaudu sisään

Keskustelualueet «
Haku tästä aiheesta / Haku «
Säännöt «

Copyright ©1999-2016, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.
Palaute | Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti