Muusikoiden.net
29.03.2024
 

Kitarat: kitarakamat »

Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | HakuSäännöt & Ohjeet | FAQ | Kirjaudu sisään | Rekisteröidy

Aihe: Onko sinulla monta samanlaista kitaraa?
1 2 3 4 5
K.Hill
29.12.2015 22:52:28
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Ei samanaikaisesti, mutta minulla on ollut kolme Chris Rea -stratoa, kaksi Johnny Hallyday -teleä ja kaksi Fender 25th Anniversary -stratoa, hyviä kitaroita kaikki.
 
hallu
29.12.2015 23:41:34
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

blues guitar: Pari Fender Stratoa, tosin eivät ole samanlaisia. Erilaiset puut, mikit, hardwaret, väri....
https://www.dropbox.com/s/wbsbuw0hz … to%2029.12.2015%2017.12.38.jpg?dl=0

 
No siinäpä :-) jotenkin noin voisin hyvinkin lähestyä stratoja eli toiseen ruusupuuotelauta ja toiseen vaahtera. Mutta joo kun nyt aloitin sekoilemaan tämän aiheen kanssa (tuolla yksi turha avaus oli), niin päivitetäänpä vähän tilannetta.
 
Kuten aloitusviestissäni totesin niin itselläni LesPaul ja Strato on ne ainoat jotka katson tarvitsevani, mutta.................... mulla on tällä hetkellä F-pajan strato ja tele sekä G-pajan pauli. Lisäksi löytyy Samick LaSalle (ei saa paljoa soittoaikaa nykyisellään) ja Carvin superstrato oikein klassinen ja aktiivinen (DC400T tai jotain) ja viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä Yamaha SA2200.
 
Näistä kitaroista Yamaha kuuluu straton ja paulin ohella luokkaan "lapsuuden unelmat". Nuo muut on vaan kiinnostavia pelejä. Tele on hyvä yleiskitara, jossa on tuttuutta, monipuolisuutta ja varmatoimisuutta ja inspiroivuutta. Carvin on ehkä kaikkein ristiriitaisin kitarani. Carvin on ihan kevyesti laadullisesti millä tahansa kriteerillä paras kitara mitä olen koskaan pidellyt kädessäni, mutta se jättää vähän kylmäksi. Se on ihan tolkuttoman monipuolinen ja aktiivi elektroniikka tekee sen että se ei hurise eikä pörise. Lisäksi se pitää vireen ja tremolo palauttaa tarkasti ja lukkovirittimet vielä kruunaa kaiken. Soundillisesti siitä jää se semmoinen joku juttu uupumaan (lämpö tai jotain.... mojo ehkä), joka saa aina sydämeni laulamaan riemusta kun soitan Gibsonia tai Yamahaa (joissa molemmissa on se sama lämpö, elävyys tai jotain.... mojo ehkä). Toisaalta Carvinin kanssa soitto ei mene koskaan pelkäksi onanoinniksi kun se kitara ei vedä huomiota puoleensa niin huomio on pelkästään musiikissa ja siinä mitä on tekemässä. Carvinia ei tule koskaan otettua käsiinsä vain siksi, että saisi hyväillä sitä, vaan sen kanssa on aina tosi kyseessä kun sillä alkaa soittamaan. Siksi toisaalta pidän siitä. Se on oivallinen välinen äänittelyyn kun se on aina vireessä eikä hurise eikä pörise ja sen aktiivielektroniikka tarjoaa todella monipuoliset mahdollisuudet ihan kaikkeen musaan. Se on niinkuin työkalu, jonka kanssa voi mennä mihin sessioon tahansa. Toisaalta, vaikka pidän siitä niin se on vähän niinkö taksimersu.
 
Tällä hetkellä Yamaha on se kenenkanssa haluaa tanssia hitaita, jonka haluaa viedä kotiinsa raflaillan jälkeen ja jonka vierestä haluaisi herätä vielä aamulla, joka on pikkuisen liian pyhä ettei siihen tohdi edes koskea, mutta jolle toisaalta haluaa paljastaa salaisimmatkin haaveensa joita ei kehtaa tunnustaa oikein itselleenkään. Sen ilmaisuvoima ylittää omani niin, että se tekee kaiken mitä pyydän, mutta osoittaa ne kohdat joissa ajatukseni ei ollut vielä täysin valmis.
 
Äh... minulla on edelleen liikaa kitaroita, mutta nautin niistä suunnattomasti. Parista kolmesta kitarasta voisin luopua, mutta juuri nyt ne ei ihan kamalsti ahdista ja toisaalta ei tee mieli lisää kitaroita.
 
Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka
hallu
29.12.2015 23:45:51
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

K.Hill: Ei samanaikaisesti, mutta minulla on ollut kolme Chris Rea -stratoa, kaksi Johnny Hallyday -teleä ja kaksi Fender 25th Anniversary -stratoa, hyviä kitaroita kaikki.
 
Ai jumalauta :-) juuri kun pääsin sanomasta ettei tee mieli lisää kitaroita, niin tulit sitten maininneeksi tuon elämäni ehkä suurimman toteutumattoman unelman Fender 25th anniversary straton :-D. Sellainen orkkislaukulla olisi aikamoinen täyttymys, mutta ovat hinnoissaan vaan nykyisin. Ehkä pari kitaraani voisin myydä raivatakseni tilaa tuollaiselle hopeiselle kaunokaiselle :-D, jos niitä tulee joskus vielä myyntiin.
 
Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka
Laulava Kylätohtori
29.12.2015 23:55:01 (muokattu 29.12.2015 23:56:45)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

hallu: Carvinia ei tule koskaan otettua käsiinsä vain siksi, että saisi hyväillä sitä, vaan sen kanssa on aina tosi kyseessä kun sillä alkaa soittamaan.
 
Eli vähän kuin perussuomalainen sutasee lähetyssaarnajan lauantaina saunan jälkeen pimeässä. :D
 
Siksi toisaalta pidän siitä. Se on oivallinen välinen äänittelyyn kun se on aina vireessä eikä hurise eikä pörise ja sen aktiivielektroniikka tarjoaa todella monipuoliset mahdollisuudet ihan kaikkeen musaan. Se on niinkuin työkalu, jonka kanssa voi mennä mihin sessioon tahansa. Toisaalta, vaikka pidän siitä niin se on vähän niinkö taksimersu.
 
Mutta joo. Tunnistan kyllä, mitä tarkoitat. Jos kitarasta puuttuu sielu, niin se on ihan sama, kuinka "laadukas" se on. Ja toiseksi straton hurina on straton hengitystä, ilman sitä se on kuollut, eikä stratolla tee mitään. ;)
 
Jotkut kitarat vaan on liian täydellisisä. Ei mitään rosoa, joka toisi realistisuutta ja josta saisi kiinni. Itselle tuollaiset "tarjoaa todella monipuoliset mahdollisuudet ihan kaikkeen musaan" tarkoittaa ihan yleisesti, että kierrä sellaiset kaukaa. Ne on just niitä, jotka on paperilla täydellisiä, mutta kun sen ottaa käteen, niin jotain vain puuttuu ja sen mukana kaikki.
 
Carvin on varmasti oikeasti loistavan huikea peli, ei sillä, mutta käytin sitä nyt vaan verrokkina kitarasta, joka on liian täydellinen ollakseen täydelliinen... :)
 
e. tämä on oikeastaan juuri se syy, miksi en uskalla tilata customia. Mitä sitten, kun on vuoden odottanut, maksanut itsensä kipeäksi, saanut kitaran käteen, kokeilee sitä ja toteaa, että ei saatana, ei tämä olekaan meikäläisen juttu - mojo puuttuu...
 
They pass too much electricity. -SRV
hallu
30.12.2015 00:10:31 (muokattu 30.12.2015 00:22:32)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Laulava Kylätohtori: Eli vähän kuin perussuomalainen sutasee lähetyssaarnajan lauantaina saunan jälkeen pimeässä. :D
 

 
Mutta joo. Tunnistan kyllä, mitä tarkoitat. Jos kitarasta puuttuu sielu, niin se on ihan sama, kuinka "laadukas" se on. Ja toiseksi straton hurina on straton hengitystä, ilman sitä se on kuollut, eikä stratolla tee mitään. ;)
 
Jotkut kitarat vaan on liian täydellisisä. Ei mitään rosoa, joka toisi realistisuutta ja josta saisi kiinni. Itselle tuollaiset "tarjoaa todella monipuoliset mahdollisuudet ihan kaikkeen musaan" tarkoittaa ihan yleisesti, että kierrä sellaiset kaukaa. Ne on just niitä, jotka on paperilla täydellisiä, mutta kun sen ottaa käteen, niin jotain vain puuttuu ja sen mukana kaikki.
 
Carvin on varmasti oikeasti loistavan huikea peli, ei sillä, mutta käytin sitä nyt vaan verrokkina kitarasta, joka on liian täydellinen ollakseen täydelliinen... :)
 
e. tämä on oikeastaan juuri se syy, miksi en uskalla tilata customia. Mitä sitten, kun on vuoden odottanut, maksanut itsensä kipeäksi, saanut kitaran käteen, kokeilee sitä ja toteaa, että ei saatana, ei tämä olekaan meikäläisen juttu - mojo puuttuu...

 
Juu siis ymmärsit ihan oikein juuri tuota samaa asiaa minä tarkoitin. Se luonne jää piiloon hyvien käytöstapojen taakse, herää kysymys onko sitä lainkaan? liian aristokraattinen daami meikäläisen kaltaiselle humupekalle :-D.
 
E: En tiedä onko "huikea" se sana jolla Carvinia kuvaisin, mutta on se hyvä ihan oikeasti. Siitä tuntuu puuttuvan sellainen välineen vastus kokonaan ja se tuntuu vähän persoonattomalta. Voisin hyvin kuvitellat sinut ja minut virnuillen nyökyttelemässä toisillemme kaljatuopin ärellä Rauman pursikasinon terassilla kun puhuisimme Gibsonin G-kielestä, mutta Carvinista ei saisi jutun juurta..... se on vähän niinkö tapettia...... se on kauniskin vain siksi, että se on tehty semmoiseksi..... ei siksi, että se olisi syntynyt semmoiseksi :-D
 
Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka
Osteri
30.12.2015 01:03:47
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

hallu: En tiedä onko "huikea" se sana jolla Carvinia kuvaisin, mutta on se hyvä ihan oikeasti. .....mutta Carvinista ei saisi jutun juurta.....
 
Tarviiko Carvinista saada jutun juurta? Kitara on (merkkinä) huippulaadukas joten se kyllä puhuu itse puolestaan.
On ollut onni saada kohdata elämässään DC400 sarjan miekka - kitaroiden Excalibur ;-)
 
- Rock ... erityisesti kasarirock ! -
hallu
30.12.2015 01:41:50
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Osteri: Tarviiko Carvinista saada jutun juurta? Kitara on (merkkinä) huippulaadukas joten se kyllä puhuu itse puolestaan.
On ollut onni saada kohdata elämässään DC400 sarjan miekka - kitaroiden Excalibur ;-)

 
Ei kun siinä ei ole mitään vikaa, josta jutella ;-).
 
Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka
Gabe
30.12.2015 01:43:43
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Mitä sitä moisesta stressaamaan? Sama kai se kuinka monta kitaraa on, vaikka olisi samaa malliakin, jos vaan kaikille on käyttöä. Saa sitä rahaa palamaan paljon turhempaankin.
hallu
30.12.2015 01:46:34
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Gabe: Mitä sitä moisesta stressaamaan? Sama kai se kuinka monta kitaraa on, vaikka olisi samaa malliakin, jos vaan kaikille on käyttöä. Saa sitä rahaa palamaan paljon turhempaankin.
 
Tilanne on hyvä silloin kun se ei stressaa. Ongelmahan tulee vasta sitten kun soitinkamamäärä alkaa ahistamaan ;-)
 
Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka
Gabe
30.12.2015 02:22:45
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

hallu: Tilanne on hyvä silloin kun se ei stressaa. Ongelmahan tulee vasta sitten kun soitinkamamäärä alkaa ahistamaan ;-)
 
Sitä varten meillä on tori. :) Aina ne itselle turhat on päässeet ansaitsemaansa käyttöön.
blues guitar
30.12.2015 07:57:15 (muokattu 30.12.2015 10:39:50)
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

hallu: No siinäpä :-) jotenkin noin voisin hyvinkin lähestyä stratoja eli toiseen ruusupuuotelauta ja toiseen vaahtera...
 
Paitsi että tuossa mun kuvassa toinen on pähkinäpuu....siis myös kaula/otelauta.
 
...ajan H-D:llä pitkin suomee...antaa kitaran laulaa vaan...juomaksi kelpaa vain Scotch Single Malt...
Metalkallo
30.12.2015 13:49:37
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Löytyy Fender american special strato, edwards les paul sekä Jackson king v ja jokaiselle on jotain käyttöä. Paras taitaa mulle olla tuo strato heti lespa perässä. Jokainen noista on täysin erilainen soundeiltaan sekä tuntumaltaan.
 
Tukka päässä, järki jäässä.
Myrkky Nuoli
30.12.2015 14:10:39
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

No ei oikein, pyrin välttämään moista. Löytyy Strato, Jazzmaster ja Egmondin postimyyntihollowbody, sekä Harmony Bobcat. Rakennan Teleä ja Lipstick-garagekitaraa ja postissa on tulossa P90 SG. On tässä aika hyvin variaatio pysynyt.
 
More Nintendo, less Marshall.
Teme.H
31.12.2015 21:27:26
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Mulla oli vähän aikaa kaks samantyylistä kitaraa, ja niin siinä kävi nopeesti, että niistä se mun makuun huonompi oli koristeena. Täl hetkellä on LP ja Tele, joista LP on se ykkösvehje. Oon tässä todennut, et kaks erityylistä sähkökitaraa "pitopeleinä" on mulle sopiva määrä niin, et niillä tulee vielä paljon soitettua. Pienikoppanen akkari pitäs kyllä hankkia seuraavaksi.
 
Laulava Kylätohtori
01.01.2016 11:07:20
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Teme.H: Mulla oli vähän aikaa kaks samantyylistä kitaraa, ja niin siinä kävi nopeesti, että niistä se mun makuun huonompi oli koristeena.
 
Sama. Aina tarttuu siihen, joka on omasta mielestä parempi. Sitten sen toisen kaivaa laukusta pari kertaa vuodessa ihan vaan siksi, että silläkin tulee soitettua. Itsellä on vielä se, että kun se pitäisi laittaa torille, niin yht'äkkiä se onkin niin hyvä, ettei sitä voi missään tapauksessa myydä.
 
Sama vahvistimissa. Kyllä sitä aina tulee käytettyä sitä "ykköspeliä" ja muut jää liian vähälle käytölle...
 
They pass too much electricity. -SRV
hallu
01.01.2016 12:57:28
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Laulava Kylätohtori: Sama. Aina tarttuu siihen, joka on omasta mielestä parempi. Sitten sen toisen kaivaa laukusta pari kertaa vuodessa ihan vaan siksi, että silläkin tulee soitettua. Itsellä on vielä se, että kun se pitäisi laittaa torille, niin yht'äkkiä se onkin niin hyvä, ettei sitä voi missään tapauksessa myydä.
 
Sama vahvistimissa. Kyllä sitä aina tulee käytettyä sitä "ykköspeliä" ja muut jää liian vähälle käytölle...

 
Tuo on kiinnostavaa, koska minulla itselläni ei ole selkeää ykköspeliä eikä edes kakkospeliä. Tällä hetkellä yksi kitaroistani on unohtunut laukkuun pidemmäksi aikaa ja tuntuisi, että siitä voisi vaikka luopuakin. Sen vuoksi ehkä ahdistunkin noin monesta kitarasta kun ei niistä mikään nouse toistensa yläpuolelle vaan ne ovat raastavan yhtä hyviä kaikki. Varmaan osaltaan se johtuu siitä etten ole enää aikoihin suostunut ostamaan huonoa kitaraa, niin ei niitä sitten enää nurkissa loju. Välillä teen niin, että laitan laukkuihinsa kaikki kitarat ja jätän esille vaan yhden tai kaksi kitaraa joita sitten soitan. Vaihdan kitarat telineeseen sitten kun ikävä paisuu laukussaan oleviin niin suureksi, että pakahdun jos en ota niitä esille:-). Jos pidän kaikki viisi kitaraa telineessä niin sitten soitan niitä kaikkia joka ikinen päivä (eikä meinaa soittamisesta tulla mitään kun pitää myötäänsä vaihtaa kitaraa).
 
En tiedä, mutta tuli mieleen tämäkin . Olen kuullut aikaisemminkin jonkun puhuvan ykköskitarasta ja kakkoskitarasta enkä tunnetasolla oikein ole päässyt jyvälle mitä sillä tarkoitetaan. Itselläni se on varmasti myös kyvyttömyyttä valita se ykköskitara kun rakastan niitä kaikkia (sama juttu kun vanhemman pitäisi valita lapsistaan joku jota rakastaa muita enemmän?).
 
Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka
Metalkallo
01.01.2016 14:55:10
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

hallu: En tiedä, mutta tuli mieleen tämäkin . Olen kuullut aikaisemminkin jonkun puhuvan ykköskitarasta ja kakkoskitarasta enkä tunnetasolla oikein ole päässyt jyvälle mitä sillä tarkoitetaan. Itselläni se on varmasti myös kyvyttömyyttä valita se ykköskitara kun rakastan niitä kaikkia (sama juttu kun vanhemman pitäisi valita lapsistaan joku jota rakastaa muita enemmän?).
 
No ykköskitarahan on se millä eniten soitetaan ja rakastetaan ja kakkonen se josta myös tykätään, mutta hieman harvemmin soitetaan, tai se ei muuten vaan yllä aivan samoihin kuin ykkönen vaikka hyvä onkin. Näin ainakin mulla on kun strato on ykkönen ja lespa kakkonen. Molemmat kitarat on lähes samalla viivalla, mutta tuo fender american special strato vaan sopii paremmin mulle ominaisuuksien, painon, soitettavuuden ja soundin puolesta joten se vie ykkös paikan.
 
Tukka päässä, järki jäässä.
Teme.H
01.01.2016 15:27:26
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

hallu: Tuo on kiinnostavaa, koska minulla itselläni ei ole selkeää ykköspeliä eikä edes kakkospeliä. Tällä hetkellä yksi kitaroistani on unohtunut laukkuun pidemmäksi aikaa ja tuntuisi, että siitä voisi vaikka luopuakin. Sen vuoksi ehkä ahdistunkin noin monesta kitarasta kun ei niistä mikään nouse toistensa yläpuolelle vaan ne ovat raastavan yhtä hyviä kaikki. Varmaan osaltaan se johtuu siitä etten ole enää aikoihin suostunut ostamaan huonoa kitaraa, niin ei niitä sitten enää nurkissa loju. Välillä teen niin, että laitan laukkuihinsa kaikki kitarat ja jätän esille vaan yhden tai kaksi kitaraa joita sitten soitan. Vaihdan kitarat telineeseen sitten kun ikävä paisuu laukussaan oleviin niin suureksi, että pakahdun jos en ota niitä esille:-). Jos pidän kaikki viisi kitaraa telineessä niin sitten soitan niitä kaikkia joka ikinen päivä (eikä meinaa soittamisesta tulla mitään kun pitää myötäänsä vaihtaa kitaraa).
 
En tiedä, mutta tuli mieleen tämäkin . Olen kuullut aikaisemminkin jonkun puhuvan ykköskitarasta ja kakkoskitarasta enkä tunnetasolla oikein ole päässyt jyvälle mitä sillä tarkoitetaan. Itselläni se on varmasti myös kyvyttömyyttä valita se ykköskitara kun rakastan niitä kaikkia (sama juttu kun vanhemman pitäisi valita lapsistaan joku jota rakastaa muita enemmän?).

 
Voin vaan omasta puolesta sanoa, et varmaan mulla se johtuu pitkälle siitä, että mun näppeihin vaan on parhaiten sopinut LP-mallin kitara, vaikka siinä ne omat "vikansa" monien mielestä onkin. Nyt on nelisen vuotta yhteistä taivalta takana ton Loverockin kanssa, ja se fiilis on pysynyt samana kun alkuhuumassa aikanaan, niin ei enää enempää vois vaatia :) Ehkä toi sitten on sellainen hyvä yksilö ;)
 
Tietysti kyllä toi mun telekin on hyvä, ja vois ihan yhtähyvin olla mun ykköskeppi noin niinkun laadun ja soundinkin puolesta. Mut mun käsiin se ei sovi ihan yhtä hyvin kuin LP. Ja sitten tietenkin se kyseisen mallin diggaaminen jo "alusta alkaen" varmaan vaikuttaa kans asiaan aika lailla.
 
Muovinen
01.01.2016 21:39:51 (muokattu 01.01.2016 21:45:02)
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Ei ole yhtään ihan samanlaista, vaikka 8kpl taitaa keppejä löytyä. Toki kaksi S-100 Guildia löytyy, mutta toinen on deluxe eli Bigsbyllä ja toisessa on kaulassa P90, kun en raskinut alkaa metsästään orkkishumpparia siihen. Vaikka kaikki on omalla tavallaan ihania, niin käsi osuu useimmiten Guildin S300A:han jos pitää vaan soitella jotain randomia omaksi iloksi. Sitten kun pitää olla tietty soundi esim. äänittäessä niin aletaan testaileen, että onko se sitten humpparia, sinkulaa, pysikymppiä, semisti hollouta vai telen armotonta turinaa. Silti se on usein toi S300, koska se ei ole niin yksinkertaista, kun on sydämen asioista kyse.
 
edit: lopputeksti katos kun laitoin taas sen yhen merkin... en opi.
Laulava Kylätohtori
01.01.2016 22:32:04
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

hallu: Tuo on kiinnostavaa, koska minulla itselläni ei ole selkeää ykköspeliä eikä edes kakkospeliä. Tällä hetkellä yksi kitaroistani on unohtunut laukkuun pidemmäksi aikaa ja tuntuisi, että siitä voisi vaikka luopuakin. Sen vuoksi ehkä ahdistunkin noin monesta kitarasta kun ei niistä mikään nouse toistensa yläpuolelle vaan ne ovat raastavan yhtä hyviä kaikki. Varmaan osaltaan se johtuu siitä etten ole enää aikoihin suostunut ostamaan huonoa kitaraa, niin ei niitä sitten enää nurkissa loju. Välillä teen niin, että laitan laukkuihinsa kaikki kitarat ja jätän esille vaan yhden tai kaksi kitaraa joita sitten soitan. Vaihdan kitarat telineeseen sitten kun ikävä paisuu laukussaan oleviin niin suureksi, että pakahdun jos en ota niitä esille:-). Jos pidän kaikki viisi kitaraa telineessä niin sitten soitan niitä kaikkia joka ikinen päivä (eikä meinaa soittamisesta tulla mitään kun pitää myötäänsä vaihtaa kitaraa).
 
En tiedä, mutta tuli mieleen tämäkin . Olen kuullut aikaisemminkin jonkun puhuvan ykköskitarasta ja kakkoskitarasta enkä tunnetasolla oikein ole päässyt jyvälle mitä sillä tarkoitetaan. Itselläni se on varmasti myös kyvyttömyyttä valita se ykköskitara kun rakastan niitä kaikkia (sama juttu kun vanhemman pitäisi valita lapsistaan joku jota rakastaa muita enemmän?).

 
Kuten Teme jo kirjoittikin, mutta itsellä se ykkönen on strato. Se on ergonomialtaan ja tuntumaltaan paras ja sopii soundeiltaan parhaiten omaan makuun ja soitettuun musiikkiin.
 
Ykköskitaralla toimii siinä omassa jutussa ja sillä onnistuu kaikki. Esim. vastaavaa soundipalettia kuin strato + single coilit + tallahumppari ei lespasta irtoa. Toki lespalla voi soittaa samat jutut, mutta ei siitä niitä samoja soundeja saa kaivettua...
 
They pass too much electricity. -SRV
« edellinen sivu | seuraava sivu »
1 2 3 4 5

» Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (Vaatii kirjautumisen)

Keskustelualueet «
Haku tästä aiheesta / Haku «
Säännöt «