| Aihe: Kitarakataloogien kulta-aika | |
|---|
|
Ali: Ah, aikoja. Isän työpaikan kopiokone lauloi kyllä huolella: mulla tais olla kannesta kanteen monistettuna ainakin Kill, Ride, Master, Black ja Nirvanan Unplugged.
Ja treenasin mankalla missa oli tuplapesa. Tausta toisesta, soitin paalle ja nauhoitin toiselle. Noitakin on jossain Suomessa viela jemmassa.
En allekirjoita. | |
Mulle tuli kaikki lehdet tilauksena vuoteen 1993 asti. Guitar Player, Guitar Worls ja Guitar for the Practising Musician. Ne on viela jemmassa Suomessa.
Ai-jai, että olis kiva lukea noita vanhoja Guitar Playereitä... |  arppah8
09.10.2014 17:48:40 (muokattu 09.10.2014 17:49:37) | |
|
Olivathan ne paperikatalogit hienoja silloin kultaisella 80-luvulla. Vieläkin vähän harmittaa että olen hävittänyt jonnekin ko. vuosikymmenen puolessavälissä soitinkaupasta TET-palkaksi saadun Ibanezin kansion jossa jokaisesta mallista oli oma A4-kokoinen kaksipuolinen esitteensä. Ai että niitä tuli plärättyä ja kuolattua. Jotain noita esitteitä on jäänyt säästöönkin mutta missään ei ole semmoista mojoa kuin tuossa oli.
Kitaralehtiä tuli myös ostettua irtonumeroina, varastossa on Guitar Playerin ja Guitar Worldin täydet vuosikerrat 1989-1993 (vai oliko se 1990-1994?) sekä läjä sekalaisia irtonumeroita vuosien varrelta, lähinnä ysäriltä. Guitar Schooleja ja Guitar for the practising musicianeja löytyy myös aimo kasa 90-luvulta. Lämmöllä muistelen vieläkin GPn "tell it like it is"-laitearviopolitiikkaa ysäriltä joka sai välillä valmistajat varpailleen ja lähettelemään kirjepalstalle vastineita kun ei tullutkaan pelkkää selkääntaputtelua.
Status: Asiallinen mies, puhaltaa 1.37 promillea klo 7.30. Ostamatta ei testata! | |
Vuoden 1987 Charvel Model -sarjan hienosti ja taiteellisesti toteutettua "leivinpaperi" -välilehdillä varustettua katalogia (The Charvel Catalog vol. 2) ja Charvette-Charvel-Jackson 1990-1991 -kuvastoa tuli aikanaan tutkittua varsin tiuhaan ja antaumuksella. Vieläkin ne on meikäläisellä tallella, ja selvästi niistä on tietyt aukeamat kuluneemmassa kunnossa. Eipä ollut minulla tuolloin varoja hankkia yhtäkään kuvastoissa esitettyä kitaraa vaan oli tyydyttävä Ahosen musiikista ostettuun Jacksonia muistuttaneeseen Korean ihmeeseen. Mutta haaveilla silti saattoi noita kuvastoja plärätessään.
--
Vieläkin olen sitä mieltä että jälkimmäisenä mainitun katalogin sivulla 39 esitelty Jackson Rhoads Pro täytyisi hankkia, samaisessa julkaisussa komeileva Charvel Avenger ei sen sijaan enää juurikaan kiinnosta kuten jokin vuosikymmen sitten. Pro Soloistin jo omistankin, eli ainakin yksi nuoruuden aikainen himotuksen kohde on jo "plakkarissa"...
--
Vanha kääpä kai tässä vain "ulisee", mutta on se vähän kurja tämä nykyinen "kaikki mulle tänne heti ja helposti" -yhteiskunta ja maailma. Ennen vanhaan piti vähän nähdä vaivaakin asioiden suhteen ja jonkin isomman aineellisen hyödykkeen saavuttaminen oli kovahkon työn hedelmä. Piti käydä liikkeissä henkilökohtaisesti tilaamassa kapine kuin kapine. Nykyään riittää muutama hiiren klikkaus. Nettisivuja selatessa ei myöskään oikein pääse semmoiseen tunnelmaan kuin painettuja katalogeja käpistellessä. Noissa JC -kuvastoissani kun on lisäksi yhä tallella ihan omanlaisensa tuoksu, jota ei netin kautta pysty välittämään...
Mutta realistisesti ajatellen on ehkä kuitenkin parempi että pidetään kuvastot netissä ja puut pystyssä sekä haitallisten painovärien käyttö vähemmällä.
Ja täältähän ne mainitsemani kuvastot löytyvät skannattuina versioina:
http://audiozone.dk/guitargallery/? … _catalog_scans%2FJackson_Charvel%2F
Jokaisella on oikeus kieltäytyä aikuisten kitaroista. | |
...ööö...mikä katalooki...enpä muista ensimmäiseen 15 soittovuoteeni moista nähneeni...siis pre pre lawsuit aikaan |  JHL
09.10.2014 19:18:04 | |
|
Juu juu. Guitar Playeria vuodesta 1987 jonnekin 2006 lopulle, kaikki on tallessa... Samoin kuin kasa katalogeja myöhäiskasarilta/varhaisysäriltä, niitä tuli silloin nuorisolaisena kuolattua huolellisesti. Toi edellä mainittu 87 Charvel-esite löytyy, samoin jotain Ibanezeja mm. ekojen Jemien A4-kokoiset irtomainokset. Näitä tuli keräiltyä kasoittain talteen aina kun vaan maalta päästettiin pääkaupunkiseudulle kyläilemään.
Helsingin reissuilla vakiopysäkit oli Musamaailma/Down Town Guitars Mechelininkadulla, Ympyrätalon Levytukku, Fasukin välillä ja Kitarapaja. Pajalla oli siihen aikaan Tom Andersoneita myynnissä, kerran siellä oli Pro Am sillä valko/harmaa/musta-bowling ball-värillä, huh huh.
Taidankin ottaa tänään iltalukemiseksi Jacksonin katalogit vuosilta 1987 ja 1989. | |
Ma muistan ikuisesti sen paivan kun haettin isan kanssa Kramer Stagemaster Custom 1 Kitarapajalta. Sit alkoikin kovempi treenaus sen jalkeen.
En allekirjoita. | |
Schecter aloitti tekemällä julmetun hienoja Fenderkopioita melkein mistä vaan eksoottisesta puusta. Paikallinen kauppias oli ajan hermolla ja tilasi - niitten kataloogeja siis.
Pohdittiin jengillä unelmastratoja, mutta Schecter lopetti tilaa-mitä-tahdot linjansa ennen kuin kukaan kerkisi tienata riittävästi rahaa sellaseen. Hieno esitevihkokin katosi jossain muutossa, pentele.
PS ja IMHO, hienompia ne oli kuin nykyiset ;) |  MusikMan
09.10.2014 20:55:03 (muokattu 09.10.2014 20:56:49) | |
|
kekkuliheikki: Ma muistan ikuisesti sen paivan kun haettin isan kanssa Kramer Stagemaster Custom 1 Kitarapajalta. Sit alkoikin kovempi treenaus sen jalkeen.
Kyllä oli tosiaankin Kitarapajan kattaus 80-luvun jälkimmäisen puoliskon vuosina ja ysärin alussa kovin erilainen kuin nykyään. Nyt on samat jampat niin vintagea/Fenkkua/Gibsonia, ettei paremmasta väliä, ja Kiiverikin muistaa aina tilaisuuden tullen parjata OFR:n sustain-ominaisuuksia ;-) Ei esim. kelvannut Jacksonin custom shop OFR superstrato "välirahana" VOSsiin, kun pari vuotta sitten tarjosin: "Me ei noita floikkakitaroita haluta vaihdossa." Niin muuttuu ajat.
Kyynel tulee itselläkin silmäkulmaan, kun muistelee niitä paria Kramerin hakureissua Krunikkaan - ensin Pacer ja pari vuotta myöhemmin Sustainer. Vierailuilla K:pajaan tuli bongattua monet hienot Kramerit ja ESP:t. Erityisesti muistuu mieleen, kun pääsi hipelöimään ESP:n George Lynch Kamikazea ja Skull & Snakes:a.
"People are more violently opposed to fur than leather because it's safer to harass rich women than bikers." | |
Itse aloittelin sähkökitaran nypläämisen joskus 70-luvun puolivälissä, omatekoisella SG-kopiolla, johon ostin mikit, virityskoneiston, tallan yms. hardwaren jyväskyläläisestä Väinön Soittimesta, joka taisi tuolloin olla ainoa soitinliike Jyväskylässä siihen asti, kun Kauppari aloitti toimintansa Kauppakatu 32:ssa.
Kävin usein koulupoikana "Väiskissä" ihailemassa kitaroita, vahvistimia ja efektipedaaleita, ja monesti sain Väiskistä läksiäisiksi myös kitara- ja efektilaite-esitteitä, joista suurin osa on edelleenkin tallessa ehjinä ja lukukuntoisina.
Kitaraesitteistä Tokai ja mm. JooDee -merkkisten kopiokitaroiden esitteet tuli käytyä monesti läpi, kun rahat eivät tuolloin riittäneet muuhun, kuin kitaroiden kuvien katseluun.
Mutta, eniten tuli tuolloin kerättyä esitteitä efektipedaaleista, MXR, DOD, Electro-Harmonix, Ibanez ja tietenkin Boss, joiden kataloookit olivat mielenkiintoista luettavaa teknisine tietoineen ja värikuvineen.
Jo silloin haaveilin katalookeja selatessa pedaaleista, jotka tulisin "varmasti" hankkimaan, kunhan saisin haalittua tarvittavat rahat kokoon kesätöillä.
No, osa tuon ajan katalookien pedaaleista, onkin ollut kokoelmissa 35 vuotta tai kauemminkin, mutta kun silloin tällöin katalookit osuvat käteen, tulee edelleen mieleen, että "voi, kun tuon vielä löytäis jostain mint-kuntoisena... ".
Se on sama millä sitä paskaa lapioi, kunhan paska lentää (Albert Järvinen, kysyttäessä käyttämiensä kitaroiden merkkiä). |  VIPMetal
09.10.2014 22:23:58 (muokattu 09.10.2014 22:36:15) | |
|
Aivan mahtavia tarinoita tullut ketjuun, kiitos vaan paljon kaikille, jotka olette vaivautuneet muisteluihin! =)
Itelläkin tullu pari jo unohtunutta faktaa muistiin, kun lueskelin teidän tarinat läpi. Tässä hieman täydennystä. Tosiaan siis Jackson oli THE kitaramerkki 90-luvun Pohjanmaalla. Eka sähkökitara oli vaaleansininen Charvette by Charvel merkkinen sähkis. Sillä tuli soitettua ensimmäiset 5 vuotta. Soittokaverilla oli Jacksonin Concept series keppi, jossa oli reverselapa. Kyllä olin kateellinen, ihan sairaan kateellinen. Faijan firma oli menny just konkkaan, joten sain olla onnellinen tuosta Charvel kopiostakin. Vuoden -95 Jackson katalooki oli sairaan kova juttu. Muistan kun päätin, että isona hommaan Jackson Soloist skeban. Joku custom malli vielä missä oli muija tisseineen. Noh, koskaan en sitä saanut. Samoin Marshallin esite missä Slash oli uusien (ensimmäisten) nimikkovehkeiden kanssa. Taisivat olla ensimmäiset missä oli jonku muun kuin Jim-sedän nimmarit paneelissa.
Guitarworld lehdet olivat luokkakaverin isoveljen laatikossa kuin jotain raamattuja. Joskus kun pääsi oikein lähikaupunkiin Kokkolaan, niin tuli ostettua irtonumeroita kioskista. Muistan että aluks ei ymmärtäny yhtään mitään, mutta silti luki lehdet vaan läpi. Myöhemmin sitte alko ymmärtämään kaiken, joten kyllä noista oli hyötyä siinäkin mielessä.
Muistan että Thomannit ja m.netit alko tulemaan samaan aikaan tutuksi vuosituhannen vaihteen jälkeen. Oon miettiny sitä, että olisko sitä parempi kitaristi, jos ois saanu kaiken matskun valmiina netistä yms, mutta pidän kyllä tärkeänä sitä vaivannäköä ja C-kasetin eestaas hinkkausta ja omien tabulatuurien tekemistä. Kirjastosta kuitenkin sai jo siihen aikaan nuottikirjoja ja Troy Stetinan Heavy Metal Lead Guitar kirjasarjoista kopiot otettu salaa koulun kopiohuoneessa. Ja tädin miehen toimistotiloissa. Ehkä tästä johtuen en osaa vieläkään soittaa näytön edessä katsellen tietokoneelta nuotteja, vaan mulla pitää olla se kirja/nuotit nenän edessä ständillä.
E:
Noista nyottikirjoista vielä tuli mieleen, että teille vanhoille patuille, jotka olette kans aina kuolanneet Fazer-musiikin nuottiosastolla kalliiden kirjojen äärellä, on nyt hyvä ja halpa vaihtoehto: www.adlibris.com. Ilman postikuluja tulee Ahvenanmaalta nuottikirjat ja hinnat 10-15€/kirja. Tuolta on tullut hommattua tosi paljon nuotteja, kun on kolmasosan hinnasta mitä noista on aiemmin tottunu maksamaan. Ja löytyy opetuskirjallisuutta kans, tosi laaja valikoima kaikkea.
"I'm waiting for a sunrise, I'm waiting for the end" | |
Löysin kesällä vanhempieni varastoista ison pahvilaatikkoja, joista yhteen äitini oli kaukonäköisyyksissään pakannut monet vuosikerrat guitar worldeja, playereita, metal hammereita, sekalaisia katalogeja 80/90-luvuilta (ibanezia, tokaita, jacksonia, charevelia, bossia, marsua), vuonna 1990 ostamani ja edelleen omistamani stratocasterin hang tagit(!), korkkaamaton pullollinen Tiskijukkaa, joka oli 20 vuodessa muuttunut vihreäksi ja paljon muuta. Aarrearkku. | |
MusikMan: Kyllä oli tosiaankin Kitarapajan kattaus 80-luvun jälkimmäisen puoliskon vuosina ja ysärin alussa kovin erilainen kuin nykyään. Nyt on samat jampat niin vintagea/Fenkkua/Gibsonia, ettei paremmasta väliä, ja Kiiverikin muistaa aina tilaisuuden tullen parjata OFR:n sustain-ominaisuuksia ;-) Ei esim. kelvannut Jacksonin custom shop OFR superstrato "välirahana" VOSsiin, kun pari vuotta sitten tarjosin: "Me ei noita floikkakitaroita haluta vaihdossa." Niin muuttuu ajat.
Kyynel tulee itselläkin silmäkulmaan, kun muistelee niitä paria Kramerin hakureissua Krunikkaan - ensin Pacer ja pari vuotta myöhemmin Sustainer. Vierailuilla K:pajaan tuli bongattua monet hienot Kramerit ja ESP:t. Erityisesti muistuu mieleen, kun pääsi hipelöimään ESP:n George Lynch Kamikazea ja Skull & Snakes:a.
Siella oli 80-luvulla pelkkaa hevikirvesta ja samat miehet. Olivat Kramerin maahantuojia. Ei ne kylla mun mustaa Stagemasteria parjannut kun muutama vuosi sitten vein huoltoon. Sanoivat, etta 80-luvun "jenkki"-Kramerit olivat hyvia kitaroita. Niinkuin ovatkin. Nyt siella on tosiaan pelkkaa vintagea.
En allekirjoita. |  Sammo
10.10.2014 10:33:03 (muokattu 10.10.2014 11:48:25) | |
|
Tämä ketju = niin minä
Itellä paljon samoja muistoja: eka Guitar Player Stockalta, Suuri Kitarakirja Akateemisesta (matkalla mummolle ja isotädille), Charvelin leivinpaperikuvasto, kahekskäätluvun lopun Kitarapaja koulun hoodeilla.
Kirjastosta sai silloin, jos näki vaivaa, vanhoja Guitar Playereita nidottuna puolivuosikerroiksi.
Ennnen kyllä oli vaikeampaa ja kaikki muutenkin paremmin. Mutta, kuten kaikilla muillakin varmaan tässä ketjussa, ikää/lapsia/kiireitä on kertynyt vähintäänkin tarpeeksi, mä ainakin arvostan sitä että opintomateriaalia, vidoita ja mitä lie löytyy aivan sika helpolla.
"With me, I play loud. It's right out there. My manhood is right on the table. Examine it, pick it up, if you will. There it is."
- Nigel Tufnell, Guitar Player Oct. '84 |  fox
10.10.2014 10:52:50 | |
|
73nd3r: Schecter aloitti tekemällä julmetun hienoja Fenderkopioita melkein mistä vaan eksoottisesta puusta. Paikallinen kauppias oli ajan hermolla ja tilasi - niitten kataloogeja siis.
Pohdittiin jengillä unelmastratoja, mutta Schecter lopetti tilaa-mitä-tahdot linjansa ennen kuin kukaan kerkisi tienata riittävästi rahaa sellaseen. Hieno esitevihkokin katosi jossain muutossa, pentele.
PS ja IMHO, hienompia ne oli kuin nykyiset ;)
Schecter Guitar Research Van Nuysissa joutui rahoitusvaikeuksiin, ja H. Shibuya (ESPin setä) osti nimen. Suomessa Kitarapajan Nuutinen noita wanhoja Schectereitä kasaili "ihan kitaraksi asti". Sekä Schecter ja Mighty Mite (osin myös Larry DiMarzio) noita kaiken maailman "virityspaloja" toimitti esim. Stratoihin, Teleen, Precisioneihin että myös mikkejä ja mil-spec sähköosia edellämainittuihin, sekä myös Gibsonin humpparikitaroihin. Jälkimmäisiin ei kylläkään puuosia.. ;)
Japanin päässä tuo edellä mainittu ESP, Gotoh Gut ja Double Eagle tekivät samoin.
Sittemmin ESPillä ryhdyttiin palojen sijasta myymään valmiita kitaroita.. Mighty Mite ja Schecter niminä myytiin japseile ja DiMarzio jatkoi pelkästään mikkien tekemistä (ja ohessa joittenkin sähköosien myymistä toki).
"Messinkikausi" eli "Brass Age" oli ohitse...
Otsikon mukaiseen aiheeseen vielä - kyllähän Schecter Guitar Researchin katalookissa oli komeita kitaroita, kyllä! | |
tosiaan, Suuri Kitarakirja! | |
Guitar Player oli ihan kakka lehti. Mulle tuli Guitar for the practising musician. Oli kova lehti. Eka sähkis haettiin faija kyydillä Espoosta kun löytyi Keltaisen Pörssin kautta. 1800mk maksoi eka Ibanezini. | |
rrroope: tosiaan, Suuri Kitarakirja!
Entäs kuinka moni osti postimyynnistä Kitarakoulu-vihon ja Lucky7 kitaran?
Olikos se Valitut Palat vai Seura minkä sivuilla sitä pakettia myytiin..heh!
Kirjoitan.....siis ehkä en just nyt soita.... |  PIM
10.10.2014 17:44:26 | |
|
Osteri: Entäs kuinka moni osti postimyynnistä Kitarakoulu-vihon ja Lucky7 kitaran?
Mä ostin western tyylisen Lucky7 kitaran postimyynnistä ilman vihkoa.
Kamaahan on sopivasti, tilaa vaan liian vähän. | |
Kitarakatalogit olivat kyllä tärkeitä, kun suunniteltiin soittokamahankintoja - tai lähinnä haaveiltiin sellaisten tekemisestä. Itsellä kitaransoitto alkoi yhtenä joulukuisena perjantai-iltapäivänä vuonna 1992. Olin nimittäin käynyt koulun jälkeen ostamassa ensimmäisen kielisettini isäni vanhaan Landolaan, joka oli löytynyt komerosta. Olin keväällä innostunut rajusta kitaramusiikista, mikä sitten tuotti pakkomielteen päästä soittamaan. Kirjastosta haettua Suurta kitarakirjaa oli tullut luettua koko syksy. Siitäpä sitten Metallican tabulatuureja tahkomalla kitarismia eteenpäin. Kaveri aloitteli samanlaista projektia, joten pystyimme pitämään yllä nokittelua hallinnassa olevien riffien määrässä.
Se Denyerin Suuri kitarakirja oli tosiaan tärkeä opus, mutta täytyy kyllä sanoa, että siinä moni asia oli selitetty vaikeimman kautta. Kun löysin kirpputorilta Ilpo Saastamoisen Kitarakirjan, alkoi sitä opiskeltua tuntua siltä ikään kuin ymmärtäisi jotain musiikista. Olin silti orientoitunut siinä määrin siihen rankkaan kitaramusiikkiin, että kieltäydyin aktiivisesti opettelemasta mitään ensimmäisen aseman rämpyttelysointuja ennen kuin vasta vuosikymmenen lopulla. Barreet saivat riittää.
Syksyllä 1993 ostin kesätyörahoillani Charvetten ja ensimmäisen sarjan pienimmän Valvestaten. Käytettyjä molemmat. Pienen kaupungin musiikkiliikkeen häiskä oli asiallisena liikkeellä: "osta kuule nyt heti, emmä tiedä onko mulla kohta enää mitään hyviä myytävänä". Kaverini taisi ostaa oman kitaransa yhdestä paikallisesta kultasepän liikkeestä(!). Charvetteni oli väriltään harmaa ja ainakin silloin mielestäni modernin tyylikäs. Kun tuo kitara parin kolhun jälkeen paljasti lehmusrunkoaan, olin pettynyt, koska koin että tuollaisen pitäisi olla tehty jostain komposiittimateriaalista eikä "vanhanaikaisesta" puusta.
Kitarariffien opiskelu jatkui. Kävi ilmi, että paikalliset musiikkikaupat eivät kirveelläkään saaneet tilattua paikalle haluamiani nuottivihkoja, joten aloin sitten tehdä niistä kaukolainoja toisista kaupungeista. Myös minä hyödynsin mahdollisuutta käydä kopioimassa noita kirjaston materiaaleja vanhempien työpaikan Xeroxilla. Raskaita sessioita.
Ensimmäiset bändiviritykset tulivat kehiin ja oli aika päivittää soittokamoja. Kukaan omissa piireissä ei puhunut mistään putkivahvistimista. Irtopedaalejakin pidettiin huonona vitsinä. Tuo nyt kuitenkin oli tuota edistynyttä aikaa ennen myöhempiä retroilubuumeja, jolloin Kingston Walliakin naureskeltiin, että ovat vissiin vähän kuunnelleet isoveljien vinyylejä tai jotain. Niinpä kova juttu oli Jacksonin kitara ja niin kallis Valvestate, kun mihin on varaa. 8040-mallinen Valvestate sitten tuli ostettua. Kaveri tahollaan investoi 80 wattiseen.
Jacksonin 1994 kuvasto oli kulunut käsissä ja taisin jo laittaa tilauksen sisään Concept-sarjan JDX-94(?) -kitarasta. Charvetten kanssa oli tullut aika huono kuva ainakin tuollaisesta half-locking floikasta, joten vastapainoksi halusin ehdottamasti kiinteän tallan. Jostain syystä sitä Jacksonia ei sitten kuitenkaan tullut siihen paikalliseen liikkeeseen. Helsingissä vieraillessani kävin sitten huolellisesti läpi kaikki keskustan musiikkikaupat. Tyyppasin kymmenet kitarat ja pyysit myyjiltä hintalistoja ja kuvastoja mukaan. Taustatyönä olin opetellut suunnilleen ulkoa Guitar Playerin vähän aiemmin ilmestyneen jättijutun markkinoiden keskihintaisista uusista kitaroista. Mieli sitten muuttui viimeistään tuolla reissulla ja katselmuksen perusteella päätin tilata kotikaupungin liikkeeseen Epiphonen Les Paulin. Hyvä kitarayksilö tuo sitten olikin ja on yhä vieläkin käytössäni.
"Yön kiitäjät syyttä taikka syystä, yössä siintävät." - Sir Mr. Taf | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
