Muusikoiden.net
10.12.2016
 

Kitarat: kitarakamat »

Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | HakuSäännöt & Ohjeet | FAQ | Kirjaudu sisään | Rekisteröidy

Aihe: Kitarakataloogien kulta-aika
1 2 3
VIPMetal
09.10.2014 00:20:44
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Olisi varmaan hyvä havainnoida nuorille kitaransoittajille millaista kitaristin elämä oli aikaa ennen muusikoiden.nettiä ja internetin ihmemaata. Jolloin musaliikkeen myyjät olivat puolijumalia ja kertoivat omaa totuuttaan meille harrastajille..
 
Hyvä on, aloitan omalla tarinalla. Aloitin kitaransoiton vuonna 1995 alkuvuodesta. Tutustuin ensimmäistä kertaa internettiin pari vuotta myöhemmin (en tiedä, milloin muualla tuli, mutta meillä landella koululle tuli internet 1997 keväällä ollessani 9-luokalla). Muistan kuinka kitaransoiton alussa sain kaiken tiedon serkultani, joka oli aloittanut kitaransoiton jo aiemmin ja kuinka hän kertoi, että Jackson -merkkisillä kitaroilla kaikki kovat nimet hevimaailmassa soittaa tänä päivänä. Tämä oli tietenkin oma haavemaailmani siitä lähtien. Kirjastosta kopioitujen Metallican nuottikirjojen avulla opeteltiin soittamaan tabulatuureista. Oli myös kansanopiston kitarakursseja, joilla sainkin viikon aikana ensimmäiset (ja viimeiset) kitaratuntini. Muistelen kuinka lähes paikallisessa musiikkiliikkeessä käytiin kysymässä kitaraa, jossa oli särömikit (eräs koulukaveri oli kertonut, että kitaran säröt tulivat niihin suunnitelluista mikeistä). Musaliikkeen myyjän valaistessa tietämystämme opimme muutamia perusasioita. Kaikki informaatio tuli kuitenkin suodatettuna jonkun muun läpi. Ei ollut googlea josta kattoa miten hommat oikeasti olivat, vaan ns. "Ammattilaiset" ja kirjastojen kirjavalikoima. Musiikkiliikkeen kataloogit olivat ainakin itselle tuohon aikaan lähes maagisessa statusarvon omaavassa paikassa. Muistelen katsoneeni monen monta iltaa Jacksonin custom shopin skulls keppiä ihannoiden. (Ennen myyntiä Fenderille, suom huom). Muistan myös monia muita kataloogeja joista katseltiin laitteita. Samoin oli kovassa huudossa amerikkalaiset kitaralehdet esim. Guitarworld, jossa oli mainoksia tuoreimmista tuotteista. Muistuu mieleen mm. ESP:n custom shop manos, jossa sai raksia omat vaihtoehdot tulevaan kitaraansa. Tähän sitten kaverin kanssa listattiin omia huippukitaran ominaisuuksia toivoen jonain päivänä tämän toiveen toteutuvan. Vähän myöhemmin muistan ensimmäiset line6 mainokset ks lehdisssä, joissa mainostettiin "monsteria" joissa oli useampia vahvistimia yksissä kuorissa.
 
Tämä toimikoon keskustelun avauksena aikaan, jolloin vallitsivat ihan muut lait ja informaation kanavat kuin tänä päivänä Suomen musiikkiskenessä. Olkaa hyvät ja kertokaa omat kokemuksenne!
 
"I'm waiting for a sunrise, I'm waiting for the end"
Jucciz
09.10.2014 00:43:47 (muokattu 09.10.2014 00:48:08)
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Muistellaanpa sitten noita aikoja. Mulle tuli joskus 90-luvulla hetken aikaa Total Guitar -lehti ihan Englannista asti. Sen kansissa paistatteli noihin aikoihin ainakin Kirk Hammett, Joe Satriani ja Eric Johnson. Yhdessä lehdessä oli sitten Boss GT-5:n esittely ja laitearvio - ja lehden mukana tulevan CD-levyn perusteella kyseisestä laitteesta lähti aivan järjettömästi erilaisia soundeja, sangen käyttökelpoisiakin ainakin senhetkiseen makuun. Semmoinenhan oli siis aivan pakko saada, vaikka se toki alle täysi-ikäisen budjetin vinkkelistä tuntuikin silkalta utopialta. Nimittäin...
 
Hieman myöhemmin kävin kysymässä Jyväskylän Musa Pörssistä (R.I.P.), mitä moinen maksaisi. Vastaus oli 5700 markkaa - melkein kaksi kertaa niin paljon kuin silloinen kitarani (toim. huom. korealainen pulttikaulainen Jackson PS-4, tulisin järkiini vasta hieman myöhemmin...) Tilannetta ei helpottanut yhtään se, että kitaraopettajallani tuo kyseinen Boss:in laite oli - ja suostui vielä lainaamaan sen mulle viikoksi, palautin sen sitten seuraavalle tunnille. Kai tämä oli sitten GAS:ia aidoimmillaan.
 
Ei mennyt kauaakaan tästä kun kuulin ekaa kertaa Thomannista. Netti oli tullut jo joitakin vuosia sitten tutuksi (vuosi oli tässä kohtaa ehkä 1998), joten menin katselemaan Thomannin sivuja - ja mitä näinkään: Boss GT-5 hintaan 4200 markkaa! Sinne menivät ne kesätyörahat vain muutamaa klikkausta myöhemmin...
 
Ainakin tästä oppi sen, että vielä noihin aikoihin suomalaisten musakauppojen katteet olivat ns. kohdallaan...
 
Jos kevyen musiikin nuotinkirjoitus ja komppilaput kiinnostavat, tutustu ihmeessä sivustooni: Lappu soimaan!
VIPMetal
09.10.2014 01:01:35
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Jucciz: Muistellaanpa sitten noita aikoja.
 
Hieman myöhemmin kävin kysymässä Jyväskylän Musa Pörssistä (R.I.P.), mitä moinen maksaisi. Vastaus oli 5700 markkaa - melkein kaksi kertaa niin paljon kuin silloinen kitarani (toim. huom. korealainen pulttikaulainen Jackson PS-4, tulisin järkiini vasta hieman myöhemmin...) Tilannetta ei helpottanut yhtään se, että kitaraopettajallani tuo kyseinen Boss:in laite oli - ja suostui vielä lainaamaan sen mulle viikoksi, palautin sen sitten seuraavalle tunnille. Kai tämä oli sitten GAS:ia aidoimmillaan.
 
Ei mennyt kauaakaan tästä kun kuulin ekaa kertaa Thomannista. Netti oli tullut jo joitakin vuosia sitten tutuksi (vuosi oli tässä kohtaa ehkä 1998), joten menin katselemaan Thomannin sivuja - ja mitä näinkään: Boss GT-5 hintaan 4200 markkaa! Sinne menivät ne kesätyörahat vain muutamaa klikkausta myöhemmin...
 
Ainakin tästä oppi sen, että vielä noihin aikoihin suomalaisten musakauppojen katteet olivat ns. kohdallaan...

 
Siis onko Musapörssi kuollut??
 
Ostin sieltä vuonna 2000 ensimmäisellä studioreissulla Dunlop Crybaby wahin, yli 1000 mk, eli 170€ ilman inflaation syömää rahanarvon alennusta. Eli kallista kyllä oli. Mutta levylle tuli soundit kohdalleen...
 
Muuten serkku osti 1993-94 Jackson PS-2 kitaran. Se oli ehkä siisteintä mitä olin siihen mennessä soitellut. Ja kyllä, kokeilin n. 15 vuotta myöhemmin ko keppiä ja kyllähän siitä arvostuksesta oli sulanut aika paljon pois. Sanotaanko etten vaihtaisi nykyisiin japanin Iboihin millään...
 
"I'm waiting for a sunrise, I'm waiting for the end"
Jucciz
09.10.2014 01:08:33 (muokattu 09.10.2014 01:12:00)
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

VIPMetal: Siis onko Musapörssi kuollut??
 
Kuollut on ja kuopattu, Musikantti sen sijaan porskuttaa edelleen.
 
Emmääkään enää välttämättä haikaile PS-4:n ja GT-5:n perään, mutta se on sanottava, että kyllä aivan hiton moni juttu tuli niidenkin kanssa opeteltua. Ei nekään rahat ja se aika siis toki hukkaan menneet.
 
Jos kevyen musiikin nuotinkirjoitus ja komppilaput kiinnostavat, tutustu ihmeessä sivustooni: Lappu soimaan!
PIM
09.10.2014 07:18:12 (muokattu 09.10.2014 07:21:25)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Jucciz:
Ainakin tästä oppi sen, että vielä noihin aikoihin suomalaisten musakauppojen katteet olivat ns. kohdallaan...

 
Omien hatarien muistikuvien mukaan silloin kun joskus 80-luvun puolivälissä ostin ensimmäiset Guitar Player lehdet suomalaisten kauppojen markka-dollarikurssi olisi ollut 10 mk = $1 kun virallinen kurssi oli jotain luokkaa 4 mk = $1. Eli ei tästä EU:sta nyt pelkkää harmia ole ollut musiikinharrastajille.
 
Itse maksoin GT5:n edeltäjästä räkkimallisesta GX-700:sta muistaakseni 2800 mk joskus 1996. Yllättävän kauan muuten noita digitaalisia vahvistinmallintajia on ollut jo markkinoilla.
 
Kamaahan on sopivasti, tilaa vaan liian vähän.
standby
09.10.2014 09:22:04
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Ha-haa, aivan loistava viestiketju ja aihe, kiitos sen aloittajalle. Vihdoin minunlaisellani vanhalla sedällä on jotain kommentoitavaa. Joten pahoittelut heti alkuun, että tekstiä tulee vähän enemmän...
 
Juu, ei ollut 80-luvun alussa nettiä eikä Youtube-videoita, joista lukea uutuuksista ja plokata jokainen soolo ja lickki. Muistan, kun jostain olin saanut vihiä Guitar Player -lehdestä. Ei sitä mistään tavallisesta kaupasta tai edes R-kioskilta saanut, vaan suunnilleen ainoastaan Helsingin Akateemisesta kirjakaupasta. Irtonumerot olivat nöösipojalle järkyttävän kalliita, ja pian päädyinkin siihen, että tilasin lehden suoraan Ameriikoista. Jännitti. Tilauksen alkaminen kesti ainakin kaksi kuukautta, mutta kun ensimmäinen numero viimein tuli postilaatikkoon ruskeassa kirjekuoressa ja jenkkiläisillä frankeerausleimoilla varustettuna, tuntui siltä että nyt on Suomi-poika päässyt osalliseksi jostain tosi hienosta jutusta.
 
GP:iä tilasin varmaan lähes kymmenen vuotta, ja sinä aikana (varsinkin alkuvuosina) kansikuvapoikina vilahtivat Van Halenin, Brian Mayn, Mark Knopflerin, Keith Richardsin, Angus Youngin, SRV:n ja muiden sen ajan tähtien lisäksi myös monet jazz-kitaristit, kuten Pat Metheny, Joe Pass, Wes Montgomery tai Jim Hall. Ei taitaisi enää onnistua? Kun sitten tultiin 90-luvulle, kanteen pääsivät yhä useammin kaikenlaiset sukkahousuhevitiluttajat, ja sen myötä lehden loisto mun silmissä himmeni ja viimein lopetin tilauksen.
 
Mutta GP:n tabulatuureja kyllä odotin joka kuukausi todella kovasti. Saisinko vihdoinkin nähdä, kuinka "Sultans of Swingin" tai "Mary Had a Little Lambin" soolot oikeasti menevät nuotilleen, eikä niin kuin olin itse niitä koettanut räplätä? Oma lukunsa olivat myös ne lehden välissä olleet, ohuet singlelevyt, joilta soiton pystyi kuulemaan. Niitä soitettiin VINYYLIsoittimella monta kertaa...
 
GP:iä lukemalla pysyi myös kärryillä siitä, minkälaista soittokamaa markkinoille pukkasi. Ja englanninkielen taito kohentui kohisten, kun luki artikkeleita sanakirjan kanssa läpi.
 
****
 
Helsingin soitinliikkeissä tuli etenkin silloin 80-luvulla vierailtua usein, varmaan harvase lauantai (aivan, kaupat eivät olleet auki sunnuntaisin). Eihän sieltä mitään useinkaan ollut varaa ostaa, mutta sai sentään katsella ja koskeakin. Ja yrittää jutella jotain fiksua niiden jeesusten kanssa, jotka tiskin takaa mulkoilivat kaikkitietävän oloisina...
 
Musiikki-Fazerin yläkerta Aleksilla oli aloittelevan kitaristin taivas, koska siellä oli AITOJA Fendereitä. MS-Audiotron Ruskeasuolla ratikkamatkan päässä myi Marsuja ja Peaveytä, ympyrätalon Levytukku Ibanezia, Lasipalatsin PSO Gibsonia, ja niin edelleen. Ja sitten olivat tietysti nämä Aron Soittimet, Huttuset ja muut pienet. Kitarapajakin MesaBoogieineen ja Schectereineen oli jo olemassa, mutta sinne harvoin "uskalsin", koska se oli niin kovien soittajien paikka, ja aina siellä oli joku jarmonikku kokeilemassa jotain kalliita vehkeitä.
 
Koska musaliikkeissä ei läheskään aina ollut tarjolla kataloogeja, päädyin niitäkin tilaamaan suoraan jenkeistä. Vanhanaikaisella kirjoituskoneella kirjoitin ihan OIKEAN kirjeen, ja joskus kuukauden päästä saattoi postilaatikkoon tulla Fenderin tai MesaBoogien kataloogi, jota sitten kuolasin edestakaisin lukemattomia kertoa. Ovat muuten edelleen tallessa.
 
****
 
Siihen aikaan kuvittelin myös, että salaisuus ja myös avain oman kitarasankarin soundiin ja soittotaitoon oli tietää, millä kamoilla hän soittaa. Guitar Player toimi tässäkin hyvänä raamattuna, mutta jos tietoa ei sieltä löytynyt, piti keksiä muuta. Kirjoitin - jälleen kirjoituskoneella - fanikirjeitä idoleideni levy-yhtiöille tai manageritoimistoille niihin osoitteisiin, joita LP-levyjen kansista sattui löytymään. Eihän niitä mistään muualtakaan voinut löytää.
 
Mitään takeita ei ollut siitä, että kirjeet löytäisivät perille, tai että kukaan niihin koskaan vastaisi. Jälleen viikkojen tai kuukausien jälkeen olikin suuri ilo, kun kirje ulkomailta tuli postilaatikkoon: sain vihdoinkin tietää, millä kamoilla Mark Knopfler OIKEASTI soittaa! Se kirje olikin varsin perusteellinen, vaikkei tietenkään sankarin itsensä, vaan management-toimiston sihteerin kirjoittama. Mutta kyllä siihen oli selvästi jonkun kitarateknikon mielipidettä kysytty. Ei sihteeri olisi osannut kertoa, mitkä kaiuttimet 4x12" kaapissa on, tai minkämerkkiset kielet Knopflerin kitaroissa on.
 
Yhä mapissa oleva "aarre" on varmaan kuitenkin kirje, joka tuli Jenkeistä joskus 80-luvun lopussa. Olin kirjoittanut USA:n Georgiaan osoitteeseen, jonka kuvittelin kuuluvan Steve Morsen agentille. Kysellyt niitä näitä tyhmiä, ja naivisti kehunut Steve Morse Bandin High Tension Wires -levyä. Kun vastaus sitten aikojen päästä tuli, kirjekuoressa oli palautettuna oma kirjeeni. Sen kulmaan oli kuulakärkikynällä kirjoitettu "Thanks for the support", ja alla oli Steve Morsen nimikirjoitus. Vakuutuin sen olevan aito vasta, kun myöhemmin näin saman nimmarin hänen Music Man -nimikkokitaransa headstockissa.
 
****
 
Tuosta kirjeestä on nyt 25 vuotta. Notta semmoisia muistoja meikäläisellä oman soittoharrastuksen alkuvuosilta ja musakauppojen "skenestä" Helsingissä. Olihan melkoinen aikamatka itsellekin muistella näitä!
 
Muovinen
09.10.2014 09:49:44 (muokattu 09.10.2014 10:48:28)
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Nyt on hyvä ketju! Mukava lukea juttuja menneiltä vuosilta.
 
Itse aloitin kitaran nypläämisen tätin Landolalla joskus 90-luvun puolivälissä, mutta rummut oli mun pääsoitin, joten selailin enemmän sen osaston esitteitä. Mun rakkain kataloogi olikin Premierin läpyskä, jossa oli ensimmäisenä walnut stain -värillä varustettu Signia-setti ja seuraavilla aukeamilla mm. Genista-tuplasetti, jota kuolasin harva se päivä. Piirsin myös paljon tuon esitteen kuvia mallina käyttäen. En tiedä johtuneeko tuosta, että piirrän nykyäänkin esineitä ja rakennuksia paljon paremmin kuin eläviä olentoja.
 
Internetin tulo ei vielä vaikuttanut mun musaharrastukseen mitenkään. Eka sähkis ostettiinkin oman kylän pojalta, kun sattui sellaisen myymään. Se on tuo nytkin kaapista löytyvä Epiphone by Gibson paskastrato. Pikkuinen AX-trankkukombo ostettiin toiselta kaverilta ja soitto soi. Myöhemmin kamat vaihtui sähkönsiniseen Jacksoniin, jossa oli "hieno" pääkallotarra sekä Laneyn TF200 komboon, joka ostettiin uutena musaliikkeestä. Nettiä ei vieläkään vilkuiltu avuksi. S-Marketin kirjaosastolla käytiin muistilapun kanssa laittamassa sointuja ja muuta ylös Nirvanan In Utero -nuottikirjasta. Keltaisen Pörssin lehti oli puolestaan raamattu, josta katsottiin soitinosasto todella tarkasti läpi ja soiteltiin myyjille tyhmien kysymysten kera. Monta hyvää keskustelua tuli vanhempien patujen kanssa käytyä lankaluurissa.
 
Vuonna 2004 liityin mnettiin ja kaamea kamarumba alkoi.
rrroope
09.10.2014 10:46:31
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

muistan, että guitar playereitä (ja guitar worldeja) kyttäilin aika paljon kirppareilta. samoin lukioaikana hyppytunnit meni iloisesti kirjaston musalehtiä selaillen. kaikki tieto tuli tosiaan kavereilta ja jos joku isompi sanoi että tää on nyt kova juttu niin siihen uskottiin. netti tuli meille kotiin melko ajoissa - sieltä printtailin nirvanan, zeppelinin ja sabbathin tablatuureja. mut hidastahan se oli eikä mitään verrattuna nykyajan youtube-opetusvideoihin. kitarakamoja piti aina lähteä erikseen helsinkiin katselemaan, paitsi tietty kielet ja muut perusostokset hoidettiin Kouvolan Guitar Centerissä (aika kansainvälinen nimi..), jossa lauantaiaamuna melko tuskaisen näköinen myyjä kaiveli vaihtorahoja nuhruisen pikkutakin taskusta kaikenlaisten plektrojen, kuittien yms seasta.
 
oi niitä aikoja.
 
oon myös kuullut kavereilta paljon juttuja miten ennen hyvään aikaan ovat tehneet tosi hyviä pedaali/kitarakauppoja kun porukka kiireessä vaihtanut kamoja uusimpien villitysten mukaan. siihen aikaan ei ollut ebayta eikä huuto.nettiä, josta olisi maallikkokin voinut saman tien tarkistaa oikean keräilyarvon. oon kuullut perintögibsonien vaihtuvan sikspäkkiin ja japsibossien lähtevän muutamalla kymmenellä markalla.
 
Osteri
09.10.2014 11:19:55 (muokattu 09.10.2014 11:21:11)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

standby: Helsingin soitinliikkeissä 80-luvulla .. Musiikki-Fazerin yläkerta Aleksilla , MS-Audiotron Ruskeasuolla ympyrätalon Levytukku ...Aron Soittimet, Huttuset ja muut pienet. Kitarapajakin MesaBoogieineen ja Schectereineen oli jo olemassa, mutta sinne harvoin "uskalsin", koska se oli niin kovien soittajien paikka, ja aina siellä oli joku jarmonikku kokeilemassa jotain kalliita vehkeitä.
 
Hah... kuulostaa todella tutulta, joka sana. Taisi tosiaan olla Fenderin ja Ibanezin kataloogit mitä omaan käteenkin silloin ekana osui. Fender siksi koska oikeastaan mistään muusta ei ollut tietoakaan ja Ibanez tarjosi hieman hevimpää vaihtoehtoa omaan mieleen. Itse tykkäsin eniten koluta niitä osto-ja myyntiliikkeitä joista löytyi käytettyjä erikoisempia vehkeitä ikkunaostoksina. Enää niitäkään liikkeitä ei ole. Varmaan sieltä jäänyt päälle tämä rimpuloiden hankkiminen ja parantelu :)
 
Joo, on tosiaan ilo katsella tänä päivänä 14-18v. virtuoosi-soittajia jotka ovat päässeet nauttimaan nykyaikaisista soittamisen opiskelumahdollisuuksista ja netistä kahlanneet kaiken "kataloogi-materiaalin". Onhan tää ihan toista kuin se takavuosien "nauhurin-play-ja-soita-itse-perässä"-menetelmä.
Tavallaanhan sekin on hieno asia kun paperikataloogeja ei tarvita painaa niin paljon, säästyy luonto ja maailma pelastuu.
 
Kirjoitan.....siis ehkä en just nyt soita....
Hynkel
09.10.2014 11:39:37
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

standby: kuvittelin myös, että salaisuus ja myös avain oman kitarasankarin soundiin ja soittotaitoon oli tietää, millä kamoilla hän soittaa
 
Kuvittelit? Miten niin kuvittelit? Soundi lähtee kamoista, muu on kateellisten panettelua!
 
Oh, oh, no more buttered scones for me, mater. I'm off to play the grand piano. Pardon me while I fly my aeroplane.
standby
09.10.2014 12:15:22
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Hynkel: Kuvittelit? Miten niin kuvittelit? Soundi lähtee kamoista, muu on kateellisten panettelua!
 
Ai niinkö se sitten kuitenkin olikin? No, itse en koskaan junnuna päässyt testaamaan, koska ei ollut varaa niihin vehkeisiin joilla isot pojat soittivat. :-)
 
PIM
09.10.2014 12:17:26
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Noilta ajoilta on ikuisiksi ajoiksi piirtynyt muistiin kuva ADA:n 200w yhden unitin räkkipäättevahvistimesta, jota mainostettiin GP:n takakannessa sloganilla "Real poweramps glow in the dark". Taisi siellä pari 12AX7:aa olla luomassa tunnelmaa ja loput transistoreja.
 
Kamaahan on sopivasti, tilaa vaan liian vähän.
korvaoo
09.10.2014 12:29:08
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

sillon joskus ennen vuostuhannen vaihdetta, kun mää vannoin ettei musta tule aateekoon suurkäyttäjää (tai ainakaan ammattilaista) ja soittaminenkin oli vähintään puoliammattilaismaista, tuli käytyä hyvinkin usein tamppereella, eli mansesterissa ja jostain syystä useinmiten ahosen musapuljussa, varsinkin perjantaisin ja silleen vähän ennen sulkemisaikaa... sai aina hyviä tarjouksia vaikka hyvin harvoin niitä silti oli varaa ostaa ainakaan samantien :) No siellähän toki tuli soiteltua paljon erialisia kitaroita ja myös kuultua totuuksia monista muista kitaroista (varsinkaan jos niitä ei juuri ollut myynnissä...) Naapurissa tais olla myös panttilainaamo, jonka ikkunassa tuli monestikkin kuolattua jotain soitinta ja kyllähän sieltä huutokaupasta joka pidettiin vähän toisaalla, tuli ostettua kait parikin kitaraa.
 
kaikki paitsi on turhaa.
kekkuliheikki
09.10.2014 13:02:14 (muokattu 09.10.2014 13:03:58)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

80-luvun puolivalissa aloitin. . Ekat Guitar Playerit vaijyin Stockkalta kun uskalsin lahtea 'landelta' kaymaan. Sielta sitten tulikin Kramer-himo.
 
Ekana kitarana oli Yamahan SC-300 ja vahvistin haettiin Aron Soittimesta. Roland DAC-15. Turusta jostain musaliikkesta Ibanezin Metal Charger ja musiikkityylina tama:
 
https://www.youtube.com/watch?v=S7wntm7QVXQ
 
Ensi viikolla kotiutan Peavey Vandenbergin ja soitan hevia. Paatetty. Tuli nostalgia.
 
En allekirjoita.
standby
09.10.2014 13:34:07
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Liekö tämä jo tuttu juttu teille kaikille...?
 
Tulipa heti edellä olevan kirjoitukseni jälkeen ikävä Guitar Player -lehtiä. Niitä tosi vanhoja tuskin enää mistään löydän, joten googlasin, mitä maksaa uusien tilaus. No maksaahan se; paperilehdet noin 80 euroa vuodessa.
 
Mutta sitten huomasin linkin, jossa mainostettiin samaa lehteä myös digitaalisena, vain 18 euroa vuodessa. No jopas alkoi kiinnostamaan! Kun vielä googlasin lisää, löysin tämän:
 
www.helmet.fi/fi-FI/Ekirjasto/Lehdet_Ziniossa(19035)
 
Ja herranpieksut! Kyllähän olen tähänkin asti aina silloin tällöin lukenut lehtiä kirjastossa, mutta näköjään niitä voi lukea ilmaiseksi myös omalta koneelta, tabletilta tai puhelimesta. Huikeeta!
 
Listalla on 200 ulkomaista lehteä laidasta laitaan, kaikilta aloilta. Kitaralehdistä tarjolla on Guitar Player, Guitarist ja Guitar Techniques. Myös Rolling Stone löytyy. Tässä linkki lehtilistaan:
 
http://www.helmet.fi/fi-FI/Ekirjasto/Lehdet_Ziniossa%2819035%29
 
Kun tuon ekan linkin ohjeet lukee huolella, rekisteröityminen palveluun onnistuu kyllä kunhan omistaa Helmet-kirjastokortin. Sen jälkeen valitset ensin mitä lehteä haluat lukea, sitten valitset numeron ja lopuksi siirrät ko. lehden omalle "tilille". Mahtavaa! Juuri silmäilin läpi uusimman GP:n, ja hyvin toimii. Kokeilin myös Android-puhelimessa - toimii sekin!
 
Onneksi olkoon, maksuton (tai siis verovaroin ylläpidetty) kirjasto!
 
Imper
09.10.2014 14:26:08 (muokattu 09.10.2014 15:09:23)
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Joo, kovia aikoja oli noi.
 
Ite alotin soittelun kotoa löytyneellä EKO-merkkisellä akustisella. Isä soitti sillä Pink Panther -themen ja olin myyty. Sen jälkeen ei ole kertaakaan soittanut mitään kitaralla minun aikanani :D Välillä on kyllä salaa käynnyt hiplaamassa kitaroitani, tiedän.
 
Mutta asiaan, ensimmäinen sähkökitarasetti löytyi synttärilahjaksi Keltaisen Pörssin avulla. Punainen Samick -superstrato + Samickin 10w tms. trankkukompo! Tampereelta käytiin setti hakemasta jostain Tammelasta joltain opiskelijamuusikolta, jolla oli yksiön seinät täynnä kitaroita (ilmoittautukaa, jos tunnistatte itsenne)! Vuosi oli ehkä 1997 ja setti maksoi ehkä 900mk. Muistan kysyneeni myyjältä, että tuleeko mukaan PEDAALIA (säröä). Ei tullut, mutta neuvoi mistä BOSS-pedaaleita saa. Ei saannut pikku-Tuomas säröä vielä sillä reissulla.
 
Kitara oli hyvä ja vahvistinkin menetteli, mutta särön puute vaivasi. Olihan neljä vuotta vanhemmalla HEVIMASA-kaverilla sentään jo Marshall Valvestate + BOSS GT3-multsari ja monta sähkökitaraa. Niitä aina käytiin kuolaamassa ja soittamassa ja lainaamassa Metallica nuottikirjoja ym. kuulemassa propagandaa, että mikä on kova juttu ja mikä ei. Nirvana ei kuulemma ollut kun ei niillä ollut lettejäkään. Mun mielestä kyllä Kurt oli kovin jätkä ikinä!:) Muusikoiden.netin esiasteelta, Juhani Paason pitämältä Vanities-sivustolta tulostettiin suomalaisia tabulatuureja, joita sitten opeteltiin ja soiteltiin bändin kanssa pienessä autotallissa!
 
Näihin aikoihin tulivat sitten Jyväskylän Musapörssistä ja Musikantista mukaan lähteneet Katalookit kuvioihin: oli pieni BOSS-vihkonen, josta sopivia PEDAALEITA katteltiin ja mietittiin että mitä ainakin tarvii ja mitkä on turhia. Mukana oli myös joku BOSSin cd, josta eri efektejä pystyi kuuntelemaan. Näihin aikoihin ostin myös kesätyörahoilla Marshall Valvestate 8080 combon, koska bänditouhut olivat juuri alkaneet ja tehoa tarvittiin lisää. Myös Keltaisesta Pörssistä löytyi BOSS ME30-multsari, joka oli mielestäni parempi kuin GT3 ja GT5, koska näitäkin pääsin hiplailemaan!:)
 
Sitten jossain vaiheessa digilaitteet ja trankkuvahvistimet ei olleet enää in vaan piti saada yksittäispedaaleita ja putkimarsu! Ja Vanities muuttui Muusikoiden.netiksi ja keskustelupalsta aukesi. Se oli lopun alkua se... :)
 
EDIT: Ja tosiaan, kirjastoon tuli Guitar Player, jota käytiin joka kuukausi kahlaamassa läpi! Lisäksi Guitar Playerin ja jonkun muun jenkkikitaralehden vanhoja numeroita oli läjäpäin kirjastossa. Mutta ne eivät olleet itelle alkuaikoina niin kova juttu, ehkä vajaavaisen englanninkielen taidon vuoksi. Joskus lukioaikoina 2000-luvun alussa tuli sitten Stockmannilta ja Sokokselta Tampereen reissuilta ostettua Guitarist ja Guitar Player -lehtiä. Noihin aikoihin rupesi kuitenkin Thomannin helvetin iso katalooki olemaan kova juttu!:)
 
Everyone is a per-son
MusikMan
09.10.2014 14:58:03 (muokattu 09.10.2014 15:58:01)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Jopas meni hymyyn suupielet, kun foorumia tänään availin. Me sedäthän ollaan saatu ihan oma threadi!
 
Kyllä oli Guitar Playerin rantautuminen aikoinaan oman lähiostarin kioskille joskus syksyllä 1984 tosi iso juttu. Uutta irtonumeroa tuli aina kärkyttyä päivätolkulla kiskan tädeiltä - "Joko on tullut?/Milloin tulee?", ettei kukaan muu ehdi noukkimaan sitä yhtä ja ainoaa kappaletta.
 
Muistaakseni jo toisessa ostamassani numerossa loka-/marraskuussa 1984 (?) lanseerasivat ns. Soundpage konseptin: lehden välissä oli "lerppusinkku" ja nuotit/tabit. Eka Soundpage oli muistaakseni Steve Vain "Attitude Song" - kyllä sai Kramer kyytiä tuota biisiä opetellessa. Ja olikohan niin, että koko biisiä ei oltu edes transkriptoitu ja tuo oli aika tyypillistä GP:n tabeille - vain osa biisiä oli usein tarjolla.
 
Noina vuosina tuli muutenkin hankittua todella paljon sinkkuja hiffattuani, että 45 RPM sinkun hidastamalla levysoittimella 33 RPM:ksi sävellaji laski muistaakseni tasan kvintin; siis A:sta E:hen tai toisinpäin vai mitenkäs se nyt oli... Tuntitolkulla biisejä korvakuululta tuli harjoiteltua ja nyt junnut saa kaiken lautasella netistä. Kumpi oli/on parempi, mene ja tiedä.
 
Tuolta GP:n sivuilta tuli myös leikkailtua tilauskupongit monen moneen Star Licks ja Hot Licks VHS:ään. Oli Lukatheria, Brad Gillisiä, Jeff Watsonia, Gillberttiä jne.
 
E. Piti kotiin päästyä oiken kaivaa tuo lokakuun 1984 numero varastosta handuun: kannessa SRV ja lisäksi hyvät jutut Gary Mooresta ja Nigel Tufnelista (!). Hintaa lehdellä ollut 23 mk 40 penniä. Muistaakseni paria numeroa tuon jälkeen GP:n "kirjeitä lukijoilta" osastolla oli tulenpalavaa palautetta Tufnelista, kun monet ottivat "lick my love pump" jutut ihan totena.
 
"People are more violently opposed to fur than leather because it's safer to harass rich women than bikers."
standby
09.10.2014 15:52:41
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

MusikMan: Jopas meni hymyyn suupielet, kun foorumia tänään availin. Me sedäthän ollaan saatu ihan oma threadi!
 
Ha-haa, juuri niin!
 
Muistaakseni jo toisessa ostamassani numerossa loka-/marraskuussa 1984 (?) lanseerasivat ns. Soundpage konseptin: lehden välissä oli "lerppusinkku" ja nuotit/tabit. Eka Soundpage oli muistaakseni Steve Vain "Attitude Song".
 
Oikein muistat. Mä en edes yrittänyt opetella sitä biisiä, kunhan kuuntelin silmät pyöreenä, että mitä ihmettä... Ja menin ostamaan levykaupasta Vain "Flex-able"-älppärin, jolla toi värssy oli.
 
Ali
09.10.2014 16:17:37
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

VIPMetal: Kirjastosta kopioitujen Metallican nuottikirjojen avulla opeteltiin soittamaan tabulatuureista.
 
Ah, aikoja. Isän työpaikan kopiokone lauloi kyllä huolella: mulla tais olla kannesta kanteen monistettuna ainakin Kill, Ride, Master, Black ja Nirvanan Unplugged.
 
"Jesus was crucified for doing nothing, but God is worshipped for even less." Last.fm Twitter
kekkuliheikki
09.10.2014 16:55:14
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

MusikMan: Jopas meni hymyyn suupielet, kun foorumia tänään availin. Me sedäthän ollaan saatu ihan oma threadi!
 
Kyllä oli Guitar Playerin rantautuminen aikoinaan oman lähiostarin kioskille joskus syksyllä 1984 tosi iso juttu. Uutta irtonumeroa tuli aina kärkyttyä päivätolkulla kiskan tädeiltä - "Joko on tullut?/Milloin tulee?", ettei kukaan muu ehdi noukkimaan sitä yhtä ja ainoaa kappaletta.
 
Muistaakseni jo toisessa ostamassani numerossa loka-/marraskuussa 1984 (?) lanseerasivat ns. Soundpage konseptin: lehden välissä oli "lerppusinkku" ja nuotit/tabit. Eka Soundpage oli muistaakseni Steve Vain "Attitude Song" - kyllä sai Kramer kyytiä tuota biisiä opetellessa. Ja olikohan niin, että koko biisiä ei oltu edes transkriptoitu ja tuo oli aika tyypillistä GP:n tabeille - vain osa biisiä oli usein tarjolla.
 
Noina vuosina tuli muutenkin hankittua todella paljon sinkkuja hiffattuani, että 45 RPM sinkun hidastamalla levysoittimella 33 RPM:ksi sävellaji laski muistaakseni tasan kvintin; siis A:sta E:hen tai toisinpäin vai mitenkäs se nyt oli... Tuntitolkulla biisejä korvakuululta tuli harjoiteltua ja nyt junnut saa kaiken lautasella netistä. Kumpi oli/on parempi, mene ja tiedä.
 
Tuolta GP:n sivuilta tuli myös leikkailtua tilauskupongit monen moneen Star Licks ja Hot Licks VHS:ään. Oli Lukatheria, Brad Gillisiä, Jeff Watsonia, Gillberttiä jne.
 
E. Piti kotiin päästyä oiken kaivaa tuo lokakuun 1984 numero varastosta handuun: kannessa SRV ja lisäksi hyvät jutut Gary Mooresta ja Nigel Tufnelista (!). Hintaa lehdellä ollut 23 mk 40 penniä. Muistaakseni paria numeroa tuon jälkeen GP:n "kirjeitä lukijoilta" osastolla oli tulenpalavaa palautetta Tufnelista, kun monet ottivat "lick my love pump" jutut ihan totena.

 
Ma muistan ne lerput siella valissa.
 
Steve Morse/Jeff Watson oli yhdessa.
 
Mulle tuli kaikki lehdet tilauksena vuoteen 1993 asti. Guitar Player, Guitar Worls ja Guitar for the Practising Musician. Ne on viela jemmassa Suomessa.
 
En allekirjoita.
« edellinen sivu | seuraava sivu »
1 2 3

» Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (Vaatii kirjautumisen)

» Kirjaudu sisään

Keskustelualueet «
Haku tästä aiheesta / Haku «
Säännöt «

Copyright ©1999-2016, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.
Palaute | Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti