| Aihe: Himavahvistinta päivittämässä. | |
|---|
|
tuquoque: Ei putkarista itsestään lähdekään, eteen tarvitaan pedaali tai pari ja looppiinkin jotain. Itse soittelen kerrostalossa läpi yöt. Vaimo, kaksi lasta ja naapurit nukkuu ruususen unta ja minä jammailen loistavilla soundeilla :)
Kajarin kautta vai kuulokkeisiin? Jos ensimmäinen, niin ihmeen hyvät teillä on sekä asunnon sisäiset että asuntojen väliset äänieristykset. | |
Ihan kaiuttimella vetelen. Tiilestä rakennettu talo, ylimmän kerroksen päätyhuoneisto ja makkarit toisessa siivessä, mutta ei se ole asian ydin. Vaikkei soundi vastaakaan kuumana käyvää pääteputkisäröä niin pienilläkin volumeilla pikkuputkareista saa oikeilla säädöillä ja tarpeellisilla lisävermeillä erittäin kelvot soundit, mitä mä en ainakaan yhdestäkään mallintavasta ole löytänyt. Mutta IMO, YMMV jne.
m. | |
tuquoque:.....Vaikka putkari pienillä voluumeilla ei olekaan parhaimmillaan, on se AINA parempi kuin mikään mallintava vehje....
Uskallanpa olla erimieltä tästä väittämästä. Onko muuten testattu nää paremmat mallintavat, Kemper, AXE, 11r?
...ajan H-D:llä pitkin suomee...antaa kitaran laulaa vaan...juomaksi kelpaa vain Scotch Single Malt... | |
Tottakai pitää olla eri mieltä. En ole noita testannut, mutta kun kyse on algoritmeistä saman teknologian puitteissa, en jaksa uskoa, että nollan lisääminen hinnan perään tuo kovin paljon lisäarvoa, vaikka vivahde-eroja voi ollakin.
Mutta hyvä jos olet niiden kanssa happy, mä olen myös oman ratkaisuni kanssa. Mutta mä olenkin oldschool-hemmo ja putkarin tuhinassa on mulle sitä jotain.
m. |  blues guitar
12.10.2014 14:12:41 (muokattu 12.10.2014 16:35:46) | |
|
tuquoque: Tottakai pitää olla eri mieltä. En ole noita testannut, mutta kun kyse on algoritmeistä saman teknologian puitteissa, en jaksa uskoa, että nollan lisääminen hinnan perään tuo kovin paljon lisäarvoa, vaikka vivahde-eroja voi ollakin.
Mutta hyvä jos olet niiden kanssa happy, mä olen myös oman ratkaisuni kanssa. Mutta mä olenkin oldschool-hemmo ja putkarin tuhinassa on mulle sitä jotain.
Itsekin olen ns. oldschool-hemmo ja vannoutunut putkivahvistien käyttäjä, jonka voit kamalistauksestanikin todeta. :)
Kuitenkin olen joutunut toteamaan että ns. kotivolumeilla soitettaessa Kemper toimii paremmin kuin yksikään omistamistani putkivahvistimista.
Vasta bändivolalla soitettaessa putkivahvistimeni pääsevät oikeuksiinsa.
Mutta kuten totesit, nämähän on vain mielipiteitä eikä absoluuttisia totuuksia.
...ajan H-D:llä pitkin suomee...antaa kitaran laulaa vaan...juomaksi kelpaa vain Scotch Single Malt... | |
Oma ratkaisuni on ollut THR-10. Loota on hyllyssä aina käyttövalmiina kytkettynä tietokoneeseen. Tarpeen mukaan soittelen luureihin, tietokoneeseen tai vahvistimen omilla kaiuttimilla.
Soundit ovat ihan riittävät ja niitä voi ruuvata vanhan liiton vaatimusten mukaan pyörivistä nappuloista tai halutessaan nuorison suosimalla tavalla tietokoneen näytöllä. Perusefektointi ja viritysmittari löytyvät valmiina, joten ylimääräisiä kytkentöjä ei tarvitse tehdä.
Mutta ehdottomasti parasta Jammussa on se, että se on lisännyt soittoaikaa. Viidessä minuutissa ehtii jo paljon, kun laite on tulilla heti ilman sen isompaa sompailua. Ja monien arkielämässä (esim. lapsien kanssa) oma aika irtoaa aika pieninä paloina.
Parin metrin päässä on vuosikertamesaa, -marsua ja -musaria, mutta Jammu saa kyllä eniten soittoaikaa kotona.
Kotisoittoon ehkä fiksuin laite, mitä on tullut vastaan pitkään aikaan.
/h
Ps. Tosin tuo Laneyn pikkunuppi vaikuttaa hyvältä. Gas...
Non omnes, qui citharam habent, citharoedi sunt. | |
No tuo jammu ja laney ovat alkaneet kiinnostaa, laney alkaa olee budjetin suhteen jo rajoilla mut toi jammu taas on epäilyttävän huokee hinnaltaan.
Myöskin funtsinu notta mikä järki maksaa mistään kombosta kun yleensä soitettaessa on tietokone monitoreineen päällä ja lojuuhan tuossa tyhjänpanttina HK:n 4x12-kaappikin.
Kokeileen ko pääsis ni loppuis kaik mutuilu...
E: Ja jotenkin vierastan vahvasti näitä ajatuksia et ostetaan "hyvä" putkikone ja lyödään samantien läjä speduja eteen ja väliin.
aina jotenkin ollut sitä koulukuntaa että jos ei hyvää saa skeballa, piuhalla ja vahvistimella niin sitte vika on niissä eikä lisäleluilla korjaannu... | |
tomaattiorava: No tuo jammu ja laney ovat alkaneet kiinnostaa, laney alkaa olee budjetin suhteen jo rajoilla mut toi jammu taas on epäilyttävän huokee hinnaltaan.
Myöskin funtsinu notta mikä järki maksaa mistään kombosta kun yleensä soitettaessa on tietokone monitoreineen päällä ja lojuuhan tuossa tyhjänpanttina HK:n 4x12-kaappikin.
Kokeileen ko pääsis ni loppuis kaik mutuilu...
E: Ja jotenkin vierastan vahvasti näitä ajatuksia et ostetaan "hyvä" putkikone ja lyödään samantien läjä speduja eteen ja väliin.
aina jotenkin ollut sitä koulukuntaa että jos ei hyvää saa skeballa, piuhalla ja vahvistimella niin sitte vika on niissä eikä lisäleluilla korjaannu...
Jollei purkkien kanssa pelaaminen kiinnosta, sitten HR-10:t yms. on varmaan ihan hyvä vaihtoehto. Jos vähän monikäyttöisempää etsii, onhan noita mallintavia komboja kaupat pullollaan. Fenkun Mustangejakin tunnutaan kehuvan ja niillä on myös pikkuchampit, joissa on mallinnukset ja efektit ja USB. Champpi mulla oli, mutta ei vaan ne mallinnukset tipahtanut siinäkään.
m. | |
antnis: OP puhuu yövolasta. Se tarkoittaa mielestäni ALLE puhevoimakkuutta. Monestako putkarista lähtee oikeasti hyvät soundit tuolleen?
Jankkaan taas samaa, mutta: Koch LoadboxII -keinokuorma, jossa on myös hyvä line-out kaappi- ja mikitysmallinnoksilla sekä kuulokeliitäntä. Soitan kotona ullakollani 100W highgain -putkareilla ja nauhoittelen keskellä yötä. Joskus käytän kuulokkeita ja joskus vain soitan hyvin hiljaa. Se soundi on kuitenkin niin iso, että täydellisessä hiljaisuudessa keskellä yötä se täyttää koko tilan vaikka ei häiritsekään kerrosta alempana nukkuvia. Toki olen kiinnittänyt huomiota myös äänieristykseen (paksuja mattoja sekä paksu samettiverho, minkä voi vetää oven eteen). Ainoa mistä muija joskus valittaa on kun soitan dödistä ja bläkkistä Gibson Midtownilla, se kun on puoliakustinen...
Takkahuoneessa mulla on Yerasov Gavrosh, jossa on valittavissa 2 W tai 10 W. Kaksi kanavaa jalkaohjaimella, efektilooppi ja reverb sekä bright-kytkin. Kristallinen kliini ja särökanavalla sitten aivan helvetilliset gain-varannot. Täysputkipeli kuulokeliitännällä, mutta löytyy myös 12" V30-ämyri. Siis combo ja takaa varsin suljettu eli soundi on aikas tiukka. Irtosi m.netin Torilta pari kertaa kokeiltuna 350 €:lla, mutta näitä taitaa liikkua aika harvoin. Venäläistähän ei voi ostaa eihän, eikä etenkään käsityötä (jos joku on tuota mieltä, niin kurkatkoopa kyseisen laitoksen sisuskaluihin...). Tuossa kuulokeliitännässä on ihan ok 4x12" -kaappimallinnus ja tökkäsin sen kiinni mikserin stereotuloon ja siitä Zoom H4N-nauhuriin. Suoraan kytkeminen on vielä kokeilematta, mutta onnistunee hyvin koska tuossa on kuulokeliitännälle toki myös oma volume. Zoom H4N on muutes aika kranttu liiallisesta signaalinvoimakkuudesta, minkä takia keinokuorman ja sen välissä on hyvä olla vielä pikkumikseri.
Oikeastaan en varmaan tarvitsisi muuta kuin tuon Yerasovin, mutta jatkan äänittelyä kuitenkin noilla järeillä putkareilla (Yerasov pysyy takkahuoneessa fiilistelypelinä). Jonkun JCM800:n päälle kun lähtee rakantamaan pedaaleilla mitä vain soundia, niin se soundi on haluttaessa toudella iso eli juuri sitä minä haluan. En väitä etteikö parhailla mallintavilla voisi päästä samaan, mutta niissä ei ole ainkaan mulle sitä fiilistä. Valkoinen Marshall, jolla soitetaan mustinta metallia - mitä muuta voi toivoa. Sitä paitsi kun soitan joka yö, niin ullakolla ei tartte muuta lämmitystä:D
On mulla myös Fenderin Champ12, niin ikään täysputkipeli ja niin ikään kuulokeliitännällä ja lineoutilla. Sillä soitellaan sitten muita juttuja kuin angstimetallia. Se on 80-luvulta made in USA ja erää valkoisella käärmennanhkatolexilla. Katselen sitä tätä kirjoittaessani ja hymyilen. En oikein osaa kuvitella tilalle mitään mallintavaa... Ja aikalailla pilkkahintaan irtosi tuokin ja em. valkoisesta JCM800:sta maksamani hinnan kun mainitsisin, niin itkisitte kuorossa - vuolaasti ja pitkään;D Jos yhtään lohduttaa, niin ei ollut täällä myynnissä.
Anyways: jos putkarifiilis kiinnostaa, niin nyt perehtymistä asiaan ja katse käytettyihin. Sen takia niitä juuri saa niin halvalla "kun ne ei sovi kotisoitteluun." (ja jollain on aina joku huono kokemus jostakin keinokuormasta mitä on yleistämässä - toki kaikilla niistä on rajoituksensa, katse Keskusteluihin hakua käyttäen). On meinaan halpaa ja hyvää tarjolla.
Muitakin putkipelejä löytyy ja kaikki kotisoittoon/äänityksiin, siis järeimmät Koch LBII:n kanssa ja pienemmät kuulokeliitännällä. Voin joskus ostaa vielä jonkun Kemperinkin tai AxeFXII:n mutta sitä ennen ostan kyllä Randall Satanin - ja valkoinen JCM800 ei tule katoamaan taloudesta koskaan. | |
Komppaan RaskasMielistä siinä, että isonkin putkivahvistimen saa kesytettyä kotisoittoon sopivaksi ja vaikka mykäksi Koch LB120 laatikolla, jolla vanhankin vahvistimen kytkettävyyden saa nykyaikaiselle tasolle. Itsekin käytän tätä setuppia ja olen tosi tyytyväinen, vaikka kallishan se on (kun pitää kuitenkin se vahvistinkin vielä hommata ja miksipä ei sitten hommaisi samantien sellaista joka ei tuota keinokuormaa tarvitsisi). Ja kyllä putkivahvistin kuulostaa hyvältä vaikka kuulokkeisiin soitettuana ei siinä mitään.
Itse toimisin niin (niinkuin olen toiminutkin), että jos olisi valmiina vahvistin johon on tottunut ja siinä on hyvät soundit ja silleen ja sen kanssa on muutenkin aina työskennellyt, niin hommaisin tuon Kochin (kuten olen hommannutkin) ja asia olisi hoidettu sillä. Jos olisi hankkimassa kokonaan uutta vahvistinta kotikäyttöön, niin unohtaisin suosiolla putkipelit ja valitsisin jonkun tässäkin topikissa suositelluista mallintavista purkeista. Hinnan speksien ja palautteen puolesta olisin eniten kiinnostunut 11R:stä, mutta varmaan noi kaikki muutkin ehdotetut olisivat hyviä (siis Kemper ja Axe, jotka hintansa takia putoaisivat armotta ulos suosikkilistaltani), mutta mallintavia komboja saattaisin aluksi vähän vierastaa.
En osaa leikkiä, mutta minulla on ihan helvetisti leluja | |
Koch Loadbox II on minullakin käytössä 90W ja 100W putkivahvareiden kanssa, kotona makkarissa. Käyttämistäni putkinupeista irtoaa kohtuullista soundia kotivoluumeillakin, mutta kyllä keinokuorman avulla saa soundin hieman mehukkaammaksi. Kuulokesoittokin onnistuu, mutta eihän ne soundit kitarakaiuttimen kautta ulos tuleville soundeille pärjää.
Rinnakkaisena systeeminä eri huoneessa on työasema ja 11R, jolla soittelen kuulokkeisiin silloin kun lapset ovat ehtineet unten maille. Hyvä systeemi, koska on "aina" valmis soitteluun tietokoneen tarjoamin lisämahdollisuuksin (Transcript! ja GuitarPro ohjelmat ym.) ja kuulokesoundit ovat mainiot. | |
Minulle harrastajana vahvistimessa täytyy olla putket. Kyse ei ole yksin edes soundista, vaan fiiliksestä. Tosin putkarista olen saanut parhaat soundit, mutta kalleimpia mallintavia en ole kokeillut. Eikä kaikki putkivahvarit tosiaan ole mitään graalin maljoja, joten ei ne putket autuaaksi tee. Mutta hyvässä - tai paremminkin loistavassa - putkivahvistimessa vaan on sitä jotain. Mojoa ja fiilistä...
Olisi kyllä todella mielenkiintoista joskus testata Kempereitä ym, mutta johtuen niiden loputtomista säätömahdollisuuksista, ne ovat itselle ehdoton nounou.
Jos pitää lyödä naula seinään, niin käytän siinäkin vanhaa kunnon vasaraa, enkä mitään digitaalisesti ohjattua cnc-vasarakeskusta, joka toimii myös betonimyllynä ja taimikasvattamona...
Believe what you want, it doesn't mean you're right... |  LesPaul70
13.10.2014 13:24:50 (muokattu 13.10.2014 14:58:07) | |
|
Kai se on tänä päivänä jo jonkun asteen julkinen salaisuus, että monet maailmanluokan ns. isot bändit vetelevät nykyään livenä ja studiossakin Axen malleilla. Axen valttina ennenkaikkea tasalaatuisuus soundissa, toisin kuin aidoilla putkareilla, jotka saattavat kuulostaa yhtenä päivänä yhdeltä ja toisena aivan toiselta, johtuen ties mistä putkiin liittyvästä syystä (putkien laatu, kuluneisuus, biasointi, lämpö, jne.) tai sitten vain siitä, että vahvarille sattuu kenkuttelupäivä.
En epäile lainkaan, etteikö Axen (ja varmaan myös Kemperin) soundin laatu riittäisi siihen. Olen kuullut monia Axella levytettyjä biisejä, monia myös sellaisia etten olisi tiennyt Axella träkätyksi, jollei joku olisi jälkikäteen sanonut.
Itselleni ei Axea kuitenkaan ole tulossa näillä näkymin eikä varmaan tulevaisuudessakaan.
Muutama pääsyy.
Yksi.
Nämä digilaitteet on aina vähän hetken ilmiöitä. Jos niistä aikoo repiä heti irti kaiken mahdollisen, kai se silloin on järkevä investointi. Mutta pitkän aikavälin investoinniksi niistä ei ole. Voi katsoa "top-of-the-line" digilaitteita 10 tai 20 vuoden takaa ja minkä arvoisiksi ne tänä päivänä ränkätään. "Museoteknologiaa", tämän päivän laitteet ovat valovuoden edellä, näin se on aina pakannut olemaan tietokonelaitteiden kanssa ja on jatkossakin. Sen sijaan laadukkaat putkivahvarit ovat kuin vuosikertaviini, arvo vain nousee iän myötä.
Käyttöarvo varmaan digilaitteessakin säilyy - jos ei sitten käyttis tilttaa alta tai jokin konkka päästä mehuja ulos tai transistori kärähdä. Voi olla vähän nihkeää löytää huoltomiestä, joka fiksaa 10-20 vuotta vanhoja pitkälle erikoistuneita digilaitteita. Normaalin putkivahvistimen huoltaminen sen sijaan sujuu kotikonsteinkin, jos on yhtään sähkötyöosaamista.
Kaksi.
Se, että putkivahvareita tarttee luukuttaa isolla volalla, ennenkuin saa parhaan soundin ulos, on puoliksi myytti. Siltä osin tietysti totta, että eihän mikään korvaa sitä fyysistä tunnetta, kun ison kaapin elementit pumppaavat ääntä liikkeelle paineella. Ei korvaa mikään, ei myöskään paraskaan digimallinnin.
Mutta siltä osin myytti, että putkivahvarit kuulostaisivat jotenkin huonolta pienellä volalla. Monet nykyaikaiset putkivahvarit (mm. kaikki omistamani Mesat) sisältävät oikeasti toimivan Master-volumen, jonka kanssa keinokuormaa ei oikeastaan edes tarvitse. Ja vanhemmissakin putkilaitteissa pääsee kyykyttämään pääteastetta viimeistään keinokuorman kanssa, kuten muut jo totesivat edellä. Itsellä ainakin Mark-vahvarit toimivat niin hyvin jo ihan makkarivolalla, ettei digimallintimille ole jäänyt juuri muuta käyttökohdetta kuin kesämökillä soittelu, sinne kun en viitsi kunnon vahvareita viedä.
Ja yksi sivusyy vielä.
Kun minä ostin ensimmäisiä aidosti monipuolisia digilaitteitani, olihan se hulppeaa päästä säätämään ihan mitä vain. Kokemus kuitenkin osoitti pian alkuhuuman jälkeen, että tositilanteessa liiallinen säätömahdollisuus on vain riesa eikä riemu. Kotona vimpan päälle hiotut soundit kuulostavatkin soundcheckissä bändin kanssa viheliäiseltä sirinältä ja surinalta, ja kun laitteessa on tuhatsata ruuvattavaa parametria, yritä siinä vääntää ulos uskottavaa soundia, ennenkuin bändikaverit kyllästyvät yhden soittajan säätämiseen ja lähtevät bisselle.
Antakaa mulle sen sijaan putkivahvari, josta lähtee paria potikkaa vääntämällä se yksi Hyvä Soundi, minkä jälkeen ei tartte enää taaksepäin katsella eikä häpeillä tai selitellä soundiaan vaan sen kun vaan ruttaa menemään muun bändin kanssa.
Laudoista takki päälle vaan, sitten sä kelpaat manalaan. |  iec
13.10.2014 14:23:40 | |
|
LesPaul70: Kai se on tänä päivänä jo jonkun asteen julkinen salaisuus, että monet maailmanluokan ns. isot bändit vetelevät nykyään livenä ja studiossakin Axen malleilla. Axen valttina ennenkaikkea tasalaatuisuus soundissa, toisin kuin aidoilla putkareilla, jotka saattavat kuulostaa yhtenä päivänä yhdeltä ja toisena aivan toiselta, johtuen ties mistä putkiin liittyvästä syystä (putkien laatu, kuluneisuus, biasointi, lämpö, jne.) tai sitten vain siitä, että vahvarille sattuu kenkuttelupäivä.
En epäile lainkaan, etteikö Axen (ja varmaan myös Kemperin) soundin laatu riittäisi siihen. Olen kuullut monia Axella levytettyjä biisejä, monia myös sellaisia etten olisi tiennyt Axella träkätyksi, jollei joku olisi jälkikäteen sanonut.
Itselleni ei Axea kuitenkaan ole tulossa näillä näkymin eikä varmaan tulevaisuudessakaan.
Muutama pääsyy.
Yksi.
Nämä digilaitteet on aina vähän hetken ilmiöitä. Jos niistä aikoo repiä heti irti kaiken mahdollisen, kai se silloin on järkevä investointi. Mutta pitkän aikavälin investoinniksi niistä ei ole. Voi katsoa "top-of-the-line" digilaitteita 10 tai 20 vuoden takaa ja minkä arvoisiksi ne tänä päivänä ränkätään. "Museoteknologiaa", tämän päivän laitteet ovat valovuoden edellä, näin se on aina pakannut olemaan tietokonelaitteiden kanssa ja on jatkossakin. Sen sijaan laadukkaat putkivahvarit ovat kuin vuosikertaviini, arvo vain nousee iän myötä.
Käyttöarvo varmaan digilaitteessakin säilyy - jos ei sitten käyttis tilttaa alta tai jokin konkka päästä mehuja ulos tai transistori kärähdä. Voi olla vähän nihkeää löytää huoltomiestä, joka fiksaa 10-20 vuotta vanhoja pitkälle erikoistuneita digilaitteita. Normaalin putkivahvistimen huoltaminen sen sijaan sujuu kotikonsteinkin, jos on yhtään sähkötyöosaamista.
Kaksi.
Se, että putkivahvareita tarttee luukuttaa isolla volalla, ennenkuin saa parhaan soundin ulos, on puoliksi myytti. Siltä osin tietysti totta, että eihän mikään korvaa sitä fyysistä tunnetta, kun ison kaapin elementit pumppaavat ääntä liikkeelle paineella. Ei korvaa mikään, ei myöskään paraskaan digimallinnin.
Mutta siltä osin myytti, ettei putkivahvarit kuulostaisivat jotenkin huonolta pienellä volalla. Monet nykyaikaiset putkivahvarit (mm. kaikki omistamani Mesat) sisältävät oikeasti toimivan Master-volumen, jonka kanssa keinokuormaa ei oikeastaan edes tarvitse. Ja vanhemmissakin putkilaitteissa pääsee kyykyttämään pääteastetta viimeistään keinokuorman kanssa, kuten muut jo totesivat edellä. Itsellä ainakin Mark-vahvarit toimivat niin hyvin jo ihan makkarivolalla, ettei digimallintimille ole jäänyt juuri muuta käyttökohdetta kuin kesämökillä soittelu, sinne kun en viitsi kunnon vahvareita viedä.
Ja yksi sivusyy vielä.
Kun minä ostin ensimmäisiä aidosti monipuolisia digilaitteitani, olihan se hulppeaa päästä säätämään ihan mitä vain. Kokemus kuitenkin osoitti pian alkuhuuman jälkeen, että tositilanteessa liiallinen säätömahdollisuus on vain riesa eikä riemu. Kotona vimpan päälle hiotut soundit kuulostavatkin soundcheckissä bändin kanssa viheliäiseltä sirinältä ja surinalta, ja kun laitteessa on tuhatsata ruuvattavaa parametria, yritä siinä vääntää ulos uskottavaa soundia, ennenkuin bändikaverit kyllästyvät yhden soittajan säätämiseen ja lähtevät bisselle.
Antakaa mulle sen sijaan putkivahvari, josta lähtee paria potikkaa vääntämällä se yksi Hyvä Soundi, minkä jälkeen ei tartte enää taaksepäin katsella eikä häpeillä tai selitellä soundiaan vaan sen kun vaan ruttaa menemään muun bändin kanssa.
Juu... Treeneissä ei kunnon putkarilla tarvitse/saa koskea juuri muuhun kuin volaan ja ehkä basso-säädintä pakittaa pari pykälää pienemmälle. Ei siellä jouda hifistelemään. Riittää kun joutuu hiomaan biisiä (kitaraosuudet ja stemmat jne jne). Silloinkin rumpali jo ehtii pitkästyä.
-iec
Ja niin päin pois... | |
Mun mielestä molempi parempi. :)
Digivehje toimii kotona hienosti ja putkivehkeet bändin kanssa treeneissä ja keikalla.
...ajan H-D:llä pitkin suomee...antaa kitaran laulaa vaan...juomaksi kelpaa vain Scotch Single Malt... |  Kontiak
13.10.2014 16:32:25 (muokattu 13.10.2014 16:33:24) | |
|
LesPaul70: Jos niistä aikoo repiä heti irti kaiken mahdollisen, kai se silloin on järkevä investointi. Mutta pitkän aikavälin investoinniksi niistä ei ole. Voi katsoa "top-of-the-line" digilaitteita 10 tai 20 vuoden takaa ja minkä arvoisiksi ne tänä päivänä ränkätään. "Museoteknologiaa", tämän päivän laitteet ovat valovuoden edellä, näin se on aina pakannut olemaan tietokonelaitteiden kanssa ja on jatkossakin. Sen sijaan laadukkaat putkivahvarit ovat kuin vuosikertaviini, arvo vain nousee iän myötä.
Se, että putkivahvareita tarttee luukuttaa isolla volalla, ennenkuin saa parhaan soundin ulos, on puoliksi myytti.
Eli joku Master-volumiton 100 W putkivahvari on sopiva kerrostalon lapsiperheasuntoon aamuyöllä, koska kyse on vain siitä, että pitää vain repiä heti irti kaikki mahdollinen.
Esim. soittaa niin nopeesti, ettei kukaan ehdi kuulla mitään.
Ja arvo säilyy.
"If you dig it, you must learn it."
http://www.truthinshredding.com | |
Sieltä ne digihärpättimet pikkuhiljaa tulee takavasemmalta ohi, pitkään tuota onkin odoteltu. Kymmenen vuotta eteenpäin niin digireinot kytkeytyy suoraan USB 5:lla aivoihin ja irrottaa biisi-ideat suoraan päästä levylle.
On vaikeaa olla heviuskottava kun on niin hemmetin söpö. -Shemhamforash | |
slo100
http://www.thomann.de/fi/soldano_slo100_head.htm | |
Kyllä taas on monimutkaseksi menossa =D
Tähän mennessä siis oon hoitanu nauhotukset ihan mikittämällä vahvarin ja siitä usb-äänikortin kautta daw:lle. Mikkien kera pelailusta en missään nimessä oon luopumassa koska se on siistiä, mut jos uutta laitetta ostaa niin kyllä siinä tietty sopis olla myös joku erillinen ulostulo. Eikö tällä tyylillä nykyään saada aika hyvää jälkeä nauhalle kun vaihtoehtona on kuitenkin harrastelija-DIY-kotistudio-olouhteet halpoine vehkeineen? Tie sitten oisko paras ottaa plugipiuhalla äänikortin kautta vai oisko usbi-liitäntä laitteesta suoraan koneelle parempi?
Keinokuormiin en oo ikinä tutustunu, niiden pointti siis on siinä että voisin vaikka tuolla mainitulla kaapilla ja sen päällä lojuvalla engl 60w fireballilla hehkuttaa putkia täpöllä ja korjata kermat nauhalle mutta kotivoluumeilla? Mitä nää vehkeet maksaa?
Kyl se nyt kuitenki tarttis olla joko joku combo-tyylinen ratkasu tai sitten vaan sopivampi nuppi tuon vanhan kaapin ja monitoreiden väliin.
Ei täs kohtaa oo järkee ostaa jotaan vehjettä vaa siks et pitää lisäks ostaa jotaa speduja tai keinokuormia et saa jotaa järkevää.
E : Ja komppia myös sille kun joku mainitsi että loputon määrä parametreja aiheuttaa ainakin mulle lähinnä analyysi-paralyysiä ja päänsärkyä. Kuitenkin kun riittää se yks (eli 3) hyvää soundia/kanavaa, laadukas mutta aika perus reverb/delay osasto, sama eq:n kanssa sekä sopivat liitännät. Kaikki avaruussaundisysteemit saa loistaa poissaolollaan. | |
Omia mietteitäni aiheesta, vähän eri lähtötilanteesta tosin:
Yamaha THR10c:llä tullut kohta pari vuotta kaikki soitot soitettua. Hyvää on nimenomaan aiemminkin mainittu helppous. Käytännössä mulla on viiden muistipaikan takana neljä kitarasoundia ja bassosoundi valmiina. Niillä tulee soitettua useimmiten, jos ei kova säätämisinspiraatio joskus (harvemmin) iske. USB:n kautta nauhoitus onnistuu koska vaan ilman säätämistä. Soundi ihan ok myös USB kautta.
Parin-kolmen kitaristin jamitkin menneet Yamahalla, mutta joskus vähän tahtoo jäädä äänenpaineessa alakynteen jos porukka innostuu. Tältä pohjalta vähän selvittelin eri vaihtoehtoa Yamahan päivittämiseksi "seuravalle tasolle".
Eka idea: Yamaha ja ulkoinen aktiivimonitori: Ei toimi. Laitteessa ei ole kunnollista linjaulostuloa. Kuulokeliitännän soundi jotenkin värittynyt, varmaan otettu samasta vahvistimesta joka ajaa laitteen omaa kaiutinta, ja matkalla jotenkin kompensoitu kaiuttimen ominaisuuksia. Kuulostaa ihan karmealta neutraalien kaiuttimien kautta. Sama soundi USB kautta nauhoitettuna ja jollain muulla laitteella samoille kaiuttimille toistettuna ihan ok.
Toka idea: Eleven rack, Kemper tms. Menee vähän tyyriiksi ja monimutkaiseksi jos ei ole aktiivimonitoreja tai PA-kaappia valmiina. Eleven rackia näyttää torilla liikkuvan 400 eur alkaen, mutta siihen tulisi varmaan vähintään pari sataa päälle vielä muista kamppeista käytettynäkin.
Lopulta päädyin siihen, että Yamaha pysyy sellaisenaan nauhoittelu, ja lapset nukkumassa-vahvistimena, ja hommasin rinnalle torilta putkivahvistimen äänekkäämpään käyttöön. Paljon halvempi kuin toi pro-mallintava+monitorit. Onhan toi pitkästä aikaa siistiä luukuttaa reippaammalla äänenpaineella kun ei ole muita kotosalla, ja soundaa hyvältä, mutta oli toi aika turaamista kun parin vuoden tauon jälkeen testimielessä SM57 lasten leikkiauton päällä kokeilin nauhoitella ja saada kovan äänen riemua talteen kovalevylle.
Summa summarum: Hiljaiseen kotikäyttöön ja erityisesti nauhoitteluun suosittelen kyllä THR10-sarjalaista musiikkityylin mukaan, jos budjetti ei veny Eleven rack/Kemper-tasolle, kun aloittajallakin taisi noita muita vahvistimiakin riittää äänekkäämpiin käyttötarkoituksiin. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
