| Aihe: Albert Järvisen vahvistimet | |
|---|
|
joku muu sikko: Oikeastaan hyvä että otit tämän puheeksi, koska piti vielä sanoa että sehän ei tietenkään ollut ihan pelkästään Albertin huonoutta että siitä ei tullut ns. maailmatähti. Muistatko minkälainen Suomi oli -70-80 luvulla? Täältä ei noussut ns. tähtiin KUKAAN. Eikä toki ole noussut vieläkään niinsanotuksi supertähdeksi. Muistan kun lehdissä arvuuteltiin että kukahan olisi se ensimmäinen artisti joka pääsee "maailmalle". Heti perään muistettiin mainita, että Ruotsillakin on sentään ABBA. Meillä ei ole mitään. Syyksi sanottiin että kun ei ne levy-yhtiöt panosta suomalaisiin ja eihän tässä maassa eikä artisteilla itsellään ole rahaa eikä suhteita. Hyvä kun englannin kieltä osattiin auttavasti mongertaa. Jossakin urheilulajeissa alettiin pikkuhiljaa pärjäilemään mutta kyllähän sitä melkoinen anteeksi-että-ollaan-olemassa -kansa oltiin ja siitä luonteenpiirteestähän ei rokkikukkoilussa ole pajon apua.
Joo, sivuat samaa asiaa kuin minäkin. Tosin en minä tietenkään Alberttia huonona pidä, mutta juuri tuo pieneen tyytyväisiä oleminen oli sille ajalle ominaista. Lelutkin olivat puusta ja useimmiten patterin välissä. Lähinnä halusin viitata siihen, että mielestäni aika paljon on Järvis-hehkutuksessa Suomi-lisää. Ei se IHAN niin kummoinen soittaja kuitenkaan ollut. Ja kuten tuossa joku jo totesi, Ganesit olivat 8-vuotiaille kova sana, varmasti osittain imagon takia. |
 PJS
24.09.2014 13:48:30 (muokattu 24.09.2014 13:48:49) | |
|
antnis: Joo, sivuat samaa asiaa kuin minäkin. Tosin en minä tietenkään Alberttia huonona pidä, mutta juuri tuo pieneen tyytyväisiä oleminen oli sille ajalle ominaista. Lelutkin olivat puusta ja useimmiten patterin välissä. Lähinnä halusin viitata siihen, että mielestäni aika paljon on Järvis-hehkutuksessa Suomi-lisää. Ei se IHAN niin kummoinen soittaja kuitenkaan ollut. Ja kuten tuossa joku jo totesi, Ganesit olivat 8-vuotiaille kova sana, varmasti osittain imagon takia.
Mun mielestä Albertin rinnastaminen eritoten bluesjätkistä vaikka Hendrixiin tai vaiks Jeff Beckiin tai sit Van Halen/Brian May akselin modernin rock musan uudistajaan samoin ku ehkä vaiks johonkin Blackmore/Yngvie neoklasaritiluttajaan tms. kitaransoittoa ihan oikeesti melko absurdia just sen soittamisen takia eikä siks et noi toiset on superstaroja. Koska ainakin mulle on selvää, että niin hyvä ku Albert lajissaan olikin niin mitään suoranaisesti uutta se ei pöytään tuonut vaan pikemminkin sen juttu kitaristien joulupöytään oli just ne perinnereseptin mukaan aika "tylsästi" duunatut lihapullat. Tylsästi lainausmerkeissä siks, et monet meistä edelleen kokee lihapullat mahtavana ja jännittävänä safkana. Mukaan lukien mä, vaikka usein se joku semisti kokeileva keittiö viekin voiton omassa ruokapöydässä :D
Mut tää nyt on taas tällast nuoren jannun horinaa.
"Constantly choosing the lesser of two evils is still choosing evil." |
|
antnis: Joo, sivuat samaa asiaa kuin minäkin. Tosin en minä tietenkään Alberttia huonona pidä, mutta juuri tuo pieneen tyytyväisiä oleminen oli sille ajalle ominaista. Lelutkin olivat puusta ja useimmiten patterin välissä. Lähinnä halusin viitata siihen, että mielestäni aika paljon on Järvis-hehkutuksessa Suomi-lisää. Ei se IHAN niin kummoinen soittaja kuitenkaan ollut. Ja kuten tuossa joku jo totesi, Ganesit olivat 8-vuotiaille kova sana, varmasti osittain imagon takia.
Mun mielestä Hendrix ja SRV olivat niin poikkeuksellisen omaperäisiä soittajia ettei heihin oikein voi verrata ketään eli ihan maailmankaikkeuden mitassa liitelevät jossakin muiden yläpuolella yhdessä Mozartin ja Newtonin kanssa;-). Ehkä jätämme siis jumalat tämän ulkopuolelle ja palaamme puhumaan ihmisistä;-).
Mitä tulee maailmanluokan soittajiin, niin olen kuunnellut ja viimeyönä kuuntelin tosi paljon eri soittajien taltiointeja. Ainoa johtopäätös mihin itse vaatimattomalla arviointikyvylläni tulin oli, että Albert Järvinen kestää ihan kevyesti vertailun vaikkapa Mike Bloomfieldiin (Järvisellä on voimakkaampi soundi ja tatsi, mutta Bloomfield on hienostuneempi ja herkempi, mutta vähän laimeampi ilmaisussaan) tai vaikkapa siihen albiinoon mikäsenniminytolikaan. Ja myös Joe Bonamassaan etc. taviskitaristeihin (jos se taso nyt näin halutaan määritellä). Näimä Bonamassat sun muut käyttävät usein vähän rikkaampaa likkivarastoa eli pikkuisen jazzahtavampaan suuntaan taivuttavat sitä bluesiansa, mutta asia voidaan tulkita myös niin että Alppu on heitä tinkimättömämpi soittaja. Itse en tykkää vertailla soittajia tällä tavalla, mutta halusin muutamalla sanalla perustella miksi Albert ansaitsee tulla mainituksi muiden maailmanluokan kitaristien rinnalla (ja Henkka sekä SRV ovat vielä enemmän kuin maailman luokan kitaristeja).
Mun mielestä kuitenkin täytyy pikkuisen genrerajoja kunnioittaa ja vertailut ihan toisen tyylilajin kitaristeihin eivät tee oikeutta sen enempää Järviselle kuin niille toisille kitaristeillekaan. Jokaisesta genrestä löytyy omat tyylitaiturinsa ja Alppu oli sellainen rokissa ja bluesissa.
En osaa leikkiä, mutta minulla on ihan helvetisti leluja |
|
PJS: .........
Mut tää nyt on taas tällast nuoren jannun horinaa.
horise vaan, niin me muutkin tehdään:-D.
Lopultahan kyse ei ole siitä minkälainen muusikko ja taiteilija Järvinen oli, vaan mitä se meille merkitsi. Oikeasti jos sinä, minä tai hentun liisa kommentoimme minkälainen soittaja Järvinen mielestämme oli, niin emme me puhu Järvisestä emmekä hänen soitostaan, vaan itsestämme ja siitä mikä meitä koskettaa ja miten me maailmamme näemme. Albert, Joe, Johnny, Mike, ja kumppanit ovat korkealla sen yläpuolella.
En osaa leikkiä, mutta minulla on ihan helvetisti leluja |
|
Osteri: Kyllä, näin se oli. Lehdet saivat isot lööpit aikaan kun "Hurriganes laittoi Tukholman sekaisin" ...tjsp. Siinä taisi olla suurin maailmanvalloitus jonka meidän rokkikukot silloin saivat aikaan. Ei niin että ganeseissa jotain vikaa olis ollut, se vaan oli sen maailman aikaa, että pienestä oltiin aika tyytyväisiä kuitenkin.
Olihan siellä sentään hurreja vauhdittamassa Suomen kovin rockbändi ja sen virtuoosi kitaristi. Siitä puhuivat ruotsalaisetkin, koska ei heillä omaa vastinetta ganeseille edes ollut. Noh, kaikki ihan vaan mun muistin varaisesti ja siten miltä asia Suomessa näytti. Joku voi paikata jos on parempi muisti.
Ja kannattaa kuitenkin muistaa, että tuo Ruotsin valloitus perustui osittain siihen, että 60 -ja 70-luvulla lähemmäs 300 000 suomalaista muutti Ruotsiin leveämmän leivän perässä.
"Linkkejä artikkeleihin tai tutkimuksiin, joissa Hulkon muusikon uran näytöt todetaan merkittäviksi" -Jazzmies |
|
Presidentti: Ja kannattaa kuitenkin muistaa, että tuo Ruotsin valloitus perustui osittain siihen, että 60 -ja 70-luvulla lähemmäs 300 000 suomalaista muutti Ruotsiin leveämmän leivän perässä.
Ja sekin on hyvä muista että Hurriganesin suurimman Ruotsin suosion aikana kitaraa soitti Ile Kallio.
vasemmassa lahkeessa-klubin elinikäinen kannatusjäsen |
 Osteri
24.09.2014 21:11:12 (muokattu 24.09.2014 21:12:21) | |
|
Mä jotenkin muistan niitä ekoja kertoja kun sinne menivät ja olihan se silloin ainakin Albertin kitarointia. Suomessa lehtien otsikot tuosta valloituksesta oli 70-luvulla suurempia kuin mahdollinen myöhempi suosio Kallion aikana Ruotsissa :)
Kirjoitan.....siis ehkä en just nyt soita.... |
|
Kriitikoille: etsikää Albertin ajoilta joku toinen vastaavantasoinen kitarasankari ja verratkaa Albertia siihen.
Vähän sama homma tällä hetkellä. Tämänhetken kovin kansainvälisen tason täyttävä kitaristi on Aleksi Laiho.
Aika menee kokoajan eteenpäin vuonna 2034 se paras kitaristi onkin joku ihan toinen toisenlaisen tekniikan ja tyylin omaava.
Ymmärsittekö pointin?
Vesi hiiva ja sokeri. |
 Funkånaut
24.09.2014 21:38:59 (muokattu 24.09.2014 21:43:12) | |
|
yanera: Kriitikoille: etsikää Albertin ajoilta joku toinen vastaavantasoinen kitarasankari ja verratkaa Albertia siihen.
Tolonen? Hasse Walli? Rekku Rechardt? Juha Björninen?
Vähän sama homma tällä hetkellä. Tämänhetken kovin kansainvälisen tason täyttävä kitaristi on Aleksi Laiho.
Timo Kämäräinen? Teemu Viinikainen? Petteri Sariola? Raoul Björkenheim?
Aika menee kokoajan eteenpäin vuonna 2034 se paras kitaristi onkin joku ihan toinen toisenlaisen tekniikan ja tyylin omaava.
Ymmärsittekö pointin?
Joo, ja en. Miten määritellään kovin kitarasankari, johon muita rankataan?
Ja aloittajalle: Kakkososakin oli mielenkiintoinen, kiitokset siitäkin! What do you get when you cross an insomniac, an agnostic, and a dyslexic?
Someone who stays up all night wondering if there is a Dog.
Laatumusaa |
|
Funkånaut: Tolonen? Hasse Walli? Rekku Rechardt? Juha Björninen?
Timo Kämäräinen? Teemu Viinikainen? Petteri Sariola? Raoul Björkenheim?
Joo, ja en. Miten määritellään kovin kitarasankari, johon muita rankataan?
Ja aloittajalle: Kakkososakin oli mielenkiintoinen, kiitokset siitäkin!
Kyllä olivat myös hyviä. Mutta soittivatko he yhtä menestyksekkäässä yhtyeessä kuin Albert aikoinaan ja Laiho nyt?
Vesi hiiva ja sokeri. |
Osteri
24.09.2014 22:31:42 (muokattu 24.09.2014 22:57:18) | |
|
yanera: etsikää Albertin ajoilta joku toinen vastaavantasoinen kitarasankari ja verratkaa Albertia siihen.
Funkånaut: Tolonen? Hasse Walli? Rekku Rechardt? Juha Björninen?
Albertin aikaan ei Suomessa ollut toista verrattavaa rock-kitarasankaria. Varmaan Tolonen....jne... rokkia soittaa osas, mutta he eivät olleet rock-kitaristeja. Ne jotenkin miellettiin enempi taiteellisen suunnan edustajiksi.
Laihon metallisankaruuden rinnallekin laittaisin ehkä mieluummin jotain Tolkki, Kupianen, Liimatainen nimiä jotka samasta genrestä kumpuavat.
Albertin kohdalla on mun mielestäni pakko tehdä se rock-rajaus, fiilis kärjessähän se veti.
Kirjoitan.....siis ehkä en just nyt soita.... |
|
yanera: Kyllä olivat myös hyviä. Mutta soittivatko he yhtä menestyksekkäässä yhtyeessä kuin Albert aikoinaan ja Laiho nyt?
Onko soittajan tason kriteerinä se kuinka menestyneessä yhtyeessä hän soittaa? tai kuinka muodikasta musiikkia soittaa? tiedän, että ihailijoiden sankat laumat kertovat, että Laiho on kovin. Niin paljon kuin Laihoa kunnioitankin ja tiedän, että miljoona kärpästä saa vaikka ratakiskon taipumaan, en voi olla olematta ymmälläni tämän ajatuksen lopputulemasta.
En osaa leikkiä, mutta minulla on ihan helvetisti leluja |
|
Osteri: Albertin aikaan ei Suomessa ollut toista verrattavaa rock-kitarasankaria. Varmaan Tolonen....jne... rokkia soittaa osas, mutta he eivät olleet rock-kitaristeja. Ne jotenkin miellettiin enempi taiteellisen suunnan edustajiksi.
Laihon metallisankaruuden rinnallekin laittaisin ehkä mieluummin jotain Tolkki, Kupianen, Liimatainen nimiä jotka samasta genrestä kumpuavat.
Albertin kohdalla on mun mielestäni pakko tehdä se rock-rajaus, fiilis kärjessähän se veti.
Järvinen kirjassahan otettiin esille sekin seikka, että järvisen suhtautuminen Toloseen oli vähintäänkin kompleksinen. Kyllähän Tolonen oli sensaatio seitkytluvulla ja kuten nyt tiedämme, myös todella tinkimätön omalla tontillaan. Olen kanssasi kyllä samaa mieltä että rock kitaristien ykkönen oli kummiskin Alppu.
En osaa leikkiä, mutta minulla on ihan helvetisti leluja |
Osteri
24.09.2014 23:51:42 (muokattu 24.09.2014 23:56:02) | |
|
Tähän väliin taukomusiikkia
Hurriganes Tavastia 1974 http://www.youtube.com/watch?v=gsBhwekd9R0
Tästä hyvin näkyy se mitä meininkiä silloin oli:
- hey mikä ameriikan meininki
- suomalaiselle yleisölle soitetaan ja ainoa joka ei englantia edes osaa (Remu) puhuu vain omaa rock-englantiaan spiikeissä
- täsmällisyyksistä viis, Remun ykkosellä lähtee ja muut kirii kiinni
- laske monta röökiä Albert vetää
- EVH frankenstrat on melko varmasti jalostettu Albertstratista
- yleisössäkin kuulosuojaimena Silentat on ihan jees
....voi ziisus mitä aikaa se oli.
Mut hei, kivaa oli ja lujaa meni.
Kirjoitan.....siis ehkä en just nyt soita.... |
|
hallu: Onko soittajan tason kriteerinä se kuinka menestyneessä yhtyeessä hän soittaa? tai kuinka muodikasta musiikkia soittaa? tiedän, että ihailijoiden sankat laumat kertovat, että Laiho on kovin. Niin paljon kuin Laihoa kunnioitankin ja tiedän, että miljoona kärpästä saa vaikka ratakiskon taipumaan, en voi olla olematta ymmälläni tämän ajatuksen lopputulemasta.
Soittajan tason kriteeri ei missään nimessä ole se kuinka menestyneessä yhtyeessä soittaa, mutta se kertoo artistista jotain...
Itse en ole rocktähti enkä tunne henk.koht ketään sellaista, mutta taitavia soittajia tunnen kuitenkin...
menee offtopicin puolelle.
Vesi hiiva ja sokeri. |
|
hallu: horise vaan, niin me muutkin tehdään:-D.
Lopultahan kyse ei ole siitä minkälainen muusikko ja taiteilija Järvinen oli, vaan mitä se meille merkitsi. Oikeasti jos sinä, minä tai hentun liisa kommentoimme minkälainen soittaja Järvinen mielestämme oli, niin emme me puhu Järvisestä emmekä hänen soitostaan, vaan itsestämme ja siitä mikä meitä koskettaa ja miten me maailmamme näemme. Albert, Joe, Johnny, Mike, ja kumppanit ovat korkealla sen yläpuolella.
Ei ei ei ei :)
Tämän keskustelun kannalta on yhdentekevää, mitä soitto meille merkitsee, voihan sitä innostua vaikka naapurin Minttu-Markun soitosta. Tässä haetaan absoluuttisia totuuksia! Kuten vaikka Winter&Bloomfield >>>>> Järvinen. Sitäpaitsi, en hyvällä tahdollakaan saa tonaalista rajoittuneisuutta käännettyä tinkimättömyydeksi. Niin ja vielä, Tolonen pesi Alpun ainakin neljä - nolla ja olisi vetänyt rockmaisempaakin kamaa ihan suvereenisti, kuunnelkaa vaikka Pressan tokaa levyä. |
|
Lakatkaas nyt härnäämästä meitä Albert-fanipoikia =D
Tolonen ja Järvinen soittivat kumpikin hyvin, mutta eivät kumpikaan olisi täysin pystyneet korvaamaan toisiaan, jos heidät olisi vaihdettu päikseen Ganesin ja Pressan kesken.
Oliko riittävän sekavasti ilmaistu :)
En ole musiikin asiantuntija. |
|
Kefiiri: Lakatkaas nyt härnäämästä meitä Albert-fanipoikia =D
Tolonen ja Järvinen soittivat kumpikin hyvin, mutta eivät kumpikaan olisi täysin pystyneet korvaamaan toisiaan, jos heidät olisi vaihdettu päikseen Ganesin ja Pressan kesken.
Oliko riittävän sekavasti ilmaistu :)
Joo, tämä on Albertti-ketju, ei täällä saa kiusata Alberttia. :)
Ps. Kovin oli Hasse Walli....
e. Hasse nyt ei tietysti ollut rock-kitaristi. Tyhmäähän se on sotkea Hassea mukaan, jos puhutaan vain rock-kitaristeista...
Believe what you want, it doesn't mean you're right... |
|
Hmm... kohta joudutaan jo määrittelemään erikseen rock, rokkenroll ja bluesrock... lopetan täältä tähän!
En ole musiikin asiantuntija. |
|
Järvisen soittoon en ota kantaa, mutta Hurriganes on mielestäni aika skeidaa. Ei sitten iske yhtään. Ehkä se on kova juttu ollut silloin aikoinaan, muttei kuitenkaan liikauta suuntaan eikä toiseen. |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
