| Aihe: I killed GAS!! | |
|---|
|
Itse olen todella paha ostomaanikko ja minulla on ollut vähän vaikea suhtautua siihen, koska se on alkanut vasta ihan hiljattain. Olen soittanut pikkupojasta saakka ja bänditouhujakin ollut sun muuta, mutta periaatteessa aika samoilla kamoilla menty kymmenet vuodet enkä vieläkään osaa luopua mistään. Nyt kolmen vuoden aikana on tullut ihan ihme ostopiikki ja olen ostellut enemmän soittovehkeitä viimeisne kolmen vuoden aikana kuin koko aikaisemmalla soittourallani yhteensä. Olen kompensoinut ostelun aiheuttamaa syyllisyyttä sillä, että pyrin soittamaan kaikilla vehkeillä ja pitämään ne aktiivisessa käytössä, mutta nyt kitaroita on jo niin paljon ettei niitä kaikkia oikein tahdo keritä soittaa niin usein kuin haluaisi.
Mulla on seitsemän kitaraa joista neljä olen ostanut viimeisen kolmen vuoden aikana. Molemmat vahvistimeni ovat vanhoja aikaisemmasta elämästä kotoisin, ja muu oheissälä mitä olen laittanut on jollakin tavalla perusteltua, mutta kitaroita alkaa olla liikaa. Viimeisen kitaran pari päivää sitten ostin puhtaasti heräteostoksena puhtaasti ulkonäön takia, mikä on jo varsin epätyypillinen tapa minulle tehdä ostosta.
Jotakin tälle ostovimmalle olisi vähän pakko tehdä ennen muin tämä käy sietämättömäksi. Ehkä näitä uusimpia voisi vähän myydä pois, mutta se olisi vähän kuin tappion myöntämistä. Seuraava gassia odotellessa.
Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka. |  Gabe
09.06.2012 12:54:01 | |
|
hallu: Itse olen todella paha ostomaanikko ja minulla on ollut vähän vaikea suhtautua siihen, koska se on alkanut vasta ihan hiljattain. Olen soittanut pikkupojasta saakka ja bänditouhujakin ollut sun muuta
Mulla on seitsemän kitaraa joista neljä olen ostanut viimeisen kolmen vuoden aikana. Molemmat vahvistimeni ovat vanhoja aikaisemmasta elämästä kotoisin, ja muu oheissälä mitä olen laittanut on jollakin tavalla perusteltua, mutta kitaroita alkaa olla liikaa. Viimeisen kitaran pari päivää sitten ostin puhtaasti heräteostoksena puhtaasti ulkonäön takia, mikä on jo varsin epätyypillinen tapa minulle tehdä ostosta.
Jotakin tälle ostovimmalle olisi vähän pakko tehdä ennen muin tämä käy sietämättömäksi. Ehkä näitä uusimpia voisi vähän myydä pois, mutta se olisi vähän kuin tappion myöntämistä. Seuraava gassia odotellessa.
Olisko niin että bändin jättämää aukkoa täytetään kamoilla? :) Vissiin aika yleinen ilmiö, toisaalta nälkä kasvaa syödessä. Kannattaa vetää jotkut rajat minkä verran kamaa sallii itsellään olevan niin tulee sitten hankittua/pidettyä oikeasti tarpeelliset ja mieluisat soittimet :) Ja musakauppoihin ei kannata eksy harhailemaan :D
Elämäni tarkoitus on olla varoittavana esimerkkinä muille. | |
Gabe: Olisko niin että bändin jättämää aukkoa täytetään kamoilla? :) Vissiin aika yleinen ilmiö, toisaalta nälkä kasvaa syödessä. Kannattaa vetää jotkut rajat minkä verran kamaa sallii itsellään olevan niin tulee sitten hankittua/pidettyä oikeasti tarpeelliset ja mieluisat soittimet :) Ja musakauppoihin ei kannata eksy harhailemaan :D
Olet varmaan oikeassa, bändiaikoihin ei ollut edes kovin tärkeää kenen ne vehkeet oli, vaan ajateltiin että yhteisiä on köyhän eväät:-). Kyllä osteleminen varmaan jonkin aukon täyttämistä on tavalla tai toisella aina, pitää vaan keksiä mitä puutostilaa on sijaistoiminnalla paikkaamassa, niin pääsee suoraan oikeiden asioiden äärelle. Juurikin tavarataivaaseen eksymistä yritän välttää:-)
Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka. | Gabe
09.06.2012 13:22:02 | |
|
hallu: Olet varmaan oikeassa, bändiaikoihin ei ollut edes kovin tärkeää kenen ne vehkeet oli, vaan ajateltiin että yhteisiä on köyhän eväät:-). Kyllä osteleminen varmaan jonkin aukon täyttämistä on tavalla tai toisella aina, pitää vaan keksiä mitä puutostilaa on sijaistoiminnalla paikkaamassa, niin pääsee suoraan oikeiden asioiden äärelle. Juurikin tavarataivaaseen eksymistä yritän välttää:-)
Näinhän se menee :) Nyt liika energia/aika suuntautuu kitarakamoihin. Kannattaa miettiä mitä ihan oikeasti tarvitsee ja pitää fokus soittamisessa :) Mulla oli joku aika takaperin ongelmaa kitaraosien (mikkien, tallojen ym. ) päivittelemisessä parempiin. Ja onhan se musaliikkeen kitarapaljous aina huumaavaa, kuin lapsi karkkikaupassa :D
Elämäni tarkoitus on olla varoittavana esimerkkinä muille. |  Aki
09.06.2012 13:26:10 | |
|
hemmo: Munsta GAS loppuu siinä vaiheessa, kun sulla on jo kaikki bestikset kamat etkä enää keksi mitn ostettavaa ja kaikki komerot ja sängynalusetkin on täynnä kitaroita ja pedaaleja ja styrkkareita, joita muistat käyttäneesi ehkä muutama vuosi sitten.
Ei lopu. Mulla on voimakas vahvari-GAS ollu jo pitkään, mutta en ole löytäny vahvistinta joka olisi parempi kuin nykyiseni. Pääkitaran kanssa sama juttu, tiedän hyvin tarkkaan miltä se täydellinen kitara tuntuu, mutten ole vielä löytänyt sitä.
"Jos ei kunnolla kuule mitä tekee/on tullu tehtyä, niin käy kuin valtion firmassa. Tietämätön laittaa osaamattoman tekemään tarpeetonta, ni siinä on koko turha työ vaarassa mennä ihan hukkaan."
- rintapek 10.1.2012 | |
Aki: Ei lopu. Mulla on voimakas vahvari-GAS ollu jo pitkään, mutta en ole löytäny vahvistinta joka olisi parempi kuin nykyiseni. Pääkitaran kanssa sama juttu, tiedän hyvin tarkkaan miltä se täydellinen kitara tuntuu, mutten ole vielä löytänyt sitä.
Olen kateellinen sinulle tuosta näkemyksestä. Itselläni ei todellakaan ole käsitystä miltä täydellinen kitara tuntuu tai täydellinen vahvistin kuulostaa. Itse saatan innostua ihan mistä tahansa mikä erityisesti altistaa heräteostoksiin.
Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka. |  Socialite
09.06.2012 14:18:35 (muokattu 09.06.2012 14:25:57) | |
|
Miun mielestä gas loppuu kun ymmärtää, ettei se uus kitara, vahvistin tai pedaali muuta omaa soittoa miksikään. Suurin saundillinen parannus jonka voi tehdä, on tutkia omaa soittotatsia. Toki kitaran on hyvä olla omaan tatsiin sopiva mutta en näe siinäkään mitään oikeata tarvetta ryhtyä viininmaisteluun.
Jos se rojun keräily on itse harrastus niin se onkin eri juttu. | |
Socialite: Miun mielestä gas loppuu kun ymmärtää, ettei se uus kitara, vahvistin tai pedaali muuta omaa soittoa miksikään. Suurin saundillinen parannus jonka voi tehdä, on tutkia omaa soittotatsia. Toki kitaran on hyvä olla omaan tatsiin sopiva mutta en näe siinäkään mitään oikeata tarvetta ryhtyä viininmaisteluun.
Itse koen tämän jotenkin niin, että tarpeeksi erilainen kitara ja vahvistin kehittää omaa soittoa parhaassa tapauksessa hieman toiseen suuntaan. Tatsi muuttuu työkalun mukaan ja siinä sitä sitten monipuolistuu soittajana ja oppii mukautumaan olosuhteiden mukaan. Siinä se ympyrä sulkeutuukin kun pystyt soittamaan mitä vaan millä vaan. En väitä että itse siihen pystyisin...
Höpsis! |  vkl
09.06.2012 16:00:13 | |
|
Täälläkin on tänään 8kk poika joka on kovin mennyt kamojen edelle. Mun lapset on jo 6 ja 7. Ostin niille just Sguier stratocaster minin. Taitaa alkaa varustelu kierre sillä osastolla.(jos rahaa jää tarpeellisten menojen jälkeen täällä verottajan paratiisissa) | |
Socialite: Miun mielestä gas loppuu kun ymmärtää, ettei se uus kitara, vahvistin tai pedaali muuta omaa soittoa miksikään. Suurin saundillinen parannus jonka voi tehdä, on tutkia omaa soittotatsia. Toki kitaran on hyvä olla omaan tatsiin sopiva mutta en näe siinäkään mitään oikeata tarvetta ryhtyä viininmaisteluun.
Jos se rojun keräily on itse harrastus niin se onkin eri juttu.
Järkevin kommentti pitkään aikaan. Ihan samaa on mulle sanonut oma musiikinopettajani...tää kamanhankinta on jonkinlaista sijaistoimintaa...pakoa siitä että pitäis itte ruveta opettelemaan asioita. Työlästä ja sattuu sormiin...
Shit... |  lonelyplayer
09.06.2012 22:25:20 (muokattu 09.06.2012 23:16:31) | |
|
turhaa kommentointia... | |
Socialite: Miun mielestä gas loppuu kun ymmärtää, ettei se uus kitara, vahvistin tai pedaali muuta omaa soittoa miksikään.
Kyllä mulla ainakin on muuttanut, moneen kertaan. Olen löytänyt soittooni uusia asioita kun nimenomaan joku uudenlainen kama on tarjonnut sopivat olosuhteet. Jollain uudensävyisellä soundilla käyttökelposet mahdollisuudet ovat tuntuneet toisenlaisilta ja ääniä on uskaltanut hakea instrumentista toisella tavalla kuin mihin aiemmin on tottunut. | hallu
10.06.2012 10:46:45 (muokattu 10.06.2012 10:48:52) | |
|
Kuulin viime viikolla huhun, että joku tai jotkut valmistajat hinnoittelisivat tuotteensa hiukan korkeammalle kuin olisi tarpeen nimenomaan myynnin edistämisen takia, koska hiukan kalliimpi soitin menee paremmin kaupaksi kuin halvempi. Tuntui aika uskomattomalle, mutta onhan siinä toisaalta vinha perä kun mietin ihan itseäni. Aika monesti olen miettinyt, että "hieno soitin, mutta vähän liian halpa". Ehkä ihmiset jotka hakevat eksklusiivista tuotetta, haluavat sen olevan riittävän "kallis". Tämä pätee varmaan tuntemattomampiin merkkeihin, koska joku Gibson SG standart on se yksi ja sama kitara riippumatta siitä mikä hintalappu siinä on.
Itse uskon, että kitaran hyvyys tai huonous on enimmäkseen psykologiaa. Me käytämme Hyvä - huono arviointiakselia silloinkin kun pitäisi käyttää pidän - en pidä arviointiakselia. Sen vuoksi täällä muusikoidenkin netissä keskustelut roihahtaa kun väitetään huonoksi sellaista mistä ei vain pidä. Tässä kohtaa taisin eksyä aiheesta:-). No tämmöinen huomio tänne sekaan, kai se mahtuu.
Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka. | Gabe
10.06.2012 11:59:04 | |
|
hallu: Itse uskon, että kitaran hyvyys tai huonous on enimmäkseen psykologiaa. Me käytämme Hyvä - huono arviointiakselia silloinkin kun pitäisi käyttää pidän - en pidä arviointiakselia. Sen vuoksi täällä muusikoidenkin netissä keskustelut roihahtaa kun väitetään huonoksi sellaista mistä ei vain pidä. Tässä kohtaa taisin eksyä aiheesta:-). No tämmöinen huomio tänne sekaan, kai se mahtuu.
Totta kun sitä miettii. Pitkältihän ne on makuasioita muutenkin.. ja toisekseen kahdella ihmisellä voi olla niin erilaiset arvot/mieltymykset ja maku muutenkin soittimien äänen ja ulkonäön suhteen että on vaikea sanoa hyvyydestä tai huonoudesta oikeastaan yhtään miteen ellei puhuta selvistä valmistusvirheistä tai soittoon vaikuttavista vioista.
Elämäni tarkoitus on olla varoittavana esimerkkinä muille. |  J0K1
10.06.2012 14:04:31 | |
|
Gabe:Mutta joo, kyllähän se vanhemmaksi tulo/vanhempana olo vaikuttaa soittoharrastukseen ja ammattiin ainakin siten että se tuo ajankäytölle ihan uudet merkitykset ja rahankäytölle myös ainakin jossain määrin.
Mä olen nyt ollut 1,2 vuotta pojan kanssa kotona kahdestaan kun vaimo on töissä. Kolmevuotiaana kun hän menee tarhaan niin pääsee taas töihin lepäämään :D
Odotapas muutama vuosi, jos poika tarttuu kitaraan. Sitten ostetaan kamaa molemmille ja se vasta menoa onkin. =D | Gabe
10.06.2012 14:23:04 | |
|
J0K1: Odotapas muutama vuosi, jos poika tarttuu kitaraan. Sitten ostetaan kamaa molemmille ja se vasta menoa onkin. =D
Sitä tässä on mietittykin :D vaimo sanoi just tuossa yks päivä että ei jaksa jos on kaks kitaristia talossa :D Sen verran kiinnostuneelta hän kitaroista vaikuttaa olevan.
Elämäni tarkoitus on olla varoittavana esimerkkinä muille. |  Corto
11.06.2012 11:05:40 (muokattu 11.06.2012 11:06:22) | |
|
hallu: Kuulin viime viikolla huhun, että joku tai jotkut valmistajat hinnoittelisivat tuotteensa hiukan korkeammalle kuin olisi tarpeen nimenomaan myynnin edistämisen takia, koska hiukan kalliimpi soitin menee paremmin kaupaksi kuin halvempi. Tuntui aika uskomattomalle, mutta onhan siinä toisaalta vinha perä kun mietin ihan itseäni. Aika monesti olen miettinyt, että "hieno soitin, mutta vähän liian halpa". Ehkä ihmiset jotka hakevat eksklusiivista tuotetta, haluavat sen olevan riittävän "kallis". Tämä pätee varmaan tuntemattomampiin merkkeihin, koska joku Gibson SG standart on se yksi ja sama kitara riippumatta siitä mikä hintalappu siinä.
Jos ihan rehellisiä ollaan, niin kyllä mä mieluiten puljaan juurikin tunnettujen brändien parissa - lähinnä jälleenmyyntiarvoa ajatellen. Ja hinta tosiaan usein tuntuu korreloivan sen kanssa, miten hyväksi koemme musavehkeen. Silti oudon brändin kalliin merkin kanssa olen huomattavasti skeptisempi ja varovaisempi kuin tunnetun brändin kalliin laitteen kanssa. Psykologinen efekti on voimakas, myönnetään.
Tosin mun kakkoskitara on poikkeus omaan käytäntööni: viitisen vuotta sitten n. 150€ maksanut J&D Telecaster. Hyvä runko, johon on aikain saatossa satsattu toiset 150 egeä ekstraa mikkien, satulan, virittimien, tallan ja paremman elektroniikan muodossa. Tuntuu nyt muokattuna huomattavasti paremmalta kitaralta kuin mitä hintaluokassaan voisi kuvitella, mutta nyt tuskin saisin satastakaan jos yrittäisin myydä tuon torilla. Kun ei lavassa lue Fender, tai edes Squier. Eli ei mun varmaan koskaan kannata tuota myydä. Käyttöarvo ylittää moninkertaisesti sen imagollisen arvon.
Tuntemattomamman, kustomina tilatun tai itsekyhätyn kitaran kanssa ottaa aina sen riskin, että itselle sopivaksi speksattu kitara ei välttämättä lämmitä muita soittajia kitaran myyntihetkellä. Brändeillä on yllättävän vahva imu.
Mites musta nyt yhtäkkiä stratomies tuli..? | |
I killed GAS... And started to really play my guitar. | hevikukko
11.06.2012 22:47:09 (muokattu 11.06.2012 23:15:17) | |
|
Maailmalta löytyy kokemani perusteella paljon hyviä soittimia edullisesti ja itse soittelen parin sadan kitarallakin täyspäiväisesti, pikku modauksien jälkeen. Hinnalla ei tavallaan tehdä soitinta, vaan myös kokemuksilla. Jokainen testi/soittokokemus on henkilökohtainen ja GAS sen myötä =) Tottakai enemmän viimeistelty maksaa enemmän ja osat ovat tietysti laadukkaita, mutta omaan kouraan sopiva on tärkein juttu mulla. Mun GAS loppui aikalailla muutamaan Signatureen.
Mikä Boogie? ... No Mesa Boogie tietenkin! Hahahaa |  jumara
11.06.2012 23:04:17 (muokattu 11.06.2012 23:08:42) | |
|
Joku mainitsikin aikaisemmin, että leipämuusikkona toimiminen tappaa GASin. Toki ymmärrän, että iso osa täällä kirjoittavista on puhtaasti harrastajia/fiilistelijöitä/keräilijöitä, mutta moni jäsen myös ansaitsee jotain soittamisellaan ja sitäkin useampi ainakin haaveilee, että ansaitsisi jonain päivänä. Time for reality check.
Itse olen kuulunut pitkään ns. puoliammattilaisiin, "divaripelaajiin", jotka käyvät päivätöissä, mutta tekevät säännöllisesti keikkaa ja ansaitsevat edes jonkinlaisia lisätuloja. Omalta osaltani GASin taittumiseen on vaikuttanut ainakin osittain viitekehyksen oleellinen huonontuminen eli alan ansaintamahdollisuuksien heikentyminen. Siinä, missä elämisen kulut ovat nousseet oleellisesti viime vuosina, ovat soittamisella ansaintamahdollisuudet heikentyneet.
Potentiaaliset (=järkevää liksaa maksavat) keikkapaikat vähenevät jatkuvasti ja isot tilaajat koittavat polkea hintoja. Firmakeikkojen hintataso pysyy sentään hyvänä, mutta tuota kakkua jakamaan yrittää yhä useampi toimija (tapahtumatalot, ohjelmatoimistot jne.). Täytyy myös muistaa, että keikoille menemisen kulut kasvavat jatkuvasti - polttoaineen hinta on liki tuplaantunut kymmenen vuoden sisällä, myös keikkamatkoilla tarvittavat palvelut kallistuvat jatkuvasti.
Äänitepuolella murros on ollut vielä suurempi. Suomalaisen musiikkiteollisuuden liikevaihto on puolittunut tällä vuosikymmenellä. Runsaat kymmenen vuotta sitten jopa perus sessiomuusikolle maksettiin kohtuullista tuntipalkkaa äänitteelle soittamisesta. Nykyisin tuottajat sekä studio- ja tuotantoyhtiöt tekevät kokonaisia albumeita gramex-/rojaltiriskillä! Yksittäisen muusikon äänitetuottojen potentiaali on romahtanut, vaikka musiikkia kulutetaan enemmän kuin koskaan. Spotify tilittää maailman kärkiartisteille (!) joitain satasia vuodessa.
Yleensä markkinataloudessa investointihalukkuus kulkee käsi kädessä tuottopotentiaalin kanssa. Tehdas ei investoi uuteen kalustoon, mikäli sillä ei pystytä tuottamaan enemmän tai säästämään lähitulevaisuudessa. Kauppa ei laajenna, ellei se usko isompaan myyntiin. Perheellisenä, asuntolainaisena miehenä haluan keikoilta (=ajalta, jonka olen poissa kotoa) hyvän fiiliksen lisäksi taloudellista lisäarvoa perheelleni. Uuteen kalustoon investoiminen ei houkuta ja on vaikeasti (myös itselleni) perusteltavissa, kun lisäarvon tuottaminen ko. toiminnalla käy muutenkin jatkuvasti vaikeammaksi.
Tämän vuoksi vanhat keskihintaiset japsikitarani ja uskolliset Marsuni kulkevat vastedeskin mukanani, hyvin hoidettuina ja huollettuina. Yksikään tilaaja ei maksa seuraavasta keikasta lisää siksi, että mulla on Custom Shop -tasoinen kitara. Hyvästä soitosta ja esiintymisestä voi jopa maksaakin. Tai edes tilaa uudelleen.
- All in all, reality killed the GAS -
En käytä rahojani amerikkalaisiin kitaroihin, kun japanilaisiakin saa. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
