Muusikoiden.net
09.12.2016
 

Kitarat: kitarakamat »

Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | HakuSäännöt & Ohjeet | FAQ | Kirjaudu sisään | Rekisteröidy

Aihe: Musiikkimaun "radikaali" muuttuminen ---> kamat vaihtoon?
1 2 3 4 59 10 11 12 13
terolt
22.11.2011 08:49:45 (muokattu 22.11.2011 20:46:25)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Edit. En mä oikeasti ole kamojani vaihtamassa mihinkään. Ne on parhautta. Tässä enempi filosofista pohdintaa soittamisen paikallaan junnaamisesta, musiikin vaihtelevuudesta, oman musiikkimaun muutoksesta ja mahdollisista kausaalisuhteista.
 
En tiedä kamppaileeko kukaan vastaavanlaisen "ongelman" kanssa.
 
Mun musiikin kuuntelu alkoi jo esikouluiässä, ja milläpä muullakaan kuin Panteralla. En ihan tuohon aikaan vielä ajatellut soittamista, mutta Dimen soolot kyllä näytti siistiltä VHS:ltä katsottuna =) No tietenkään en ole sittemmin ikinä mitään muuta soittanut kuin Heviä, sen jälkeen kun soittoura alkoi teini-iässä. noin 15 vuotta sitten. Olen tässä kolmekymppisenä painiskellut itseni kanssa, että pitäiskö mennä oikeasti jonnekin opettajan oppeihin, että pääsis näistä tilumaneereista eroon. Olen perusjuntti-itseoppinut. Vaimokin eilen illalla tokaisi töistä tullessaan, että voisitko edes pari viikkoa olla soittamatta tuota samaa vingutusta, se iskee aivoihin asti..Ja mua itseänikin ottaa ne välillä päähän.
 
Mä en ole piiiitkään aikaan kuunnellut enää heviä. Totta kaikki välillä tulee kausia ( Medeia ), mutta ne kyllä jää lyhyeksi. Huvittavaa on myös se, että taidan olla tällä hetkellä kuudessa bändissä enemmän ja vähemmän mukana ja kaikissa tahkotaan mäiskettä. On matalaa virettä ja enemmän tai vähemmän pläkkistä.. Blaah. Thomannilta kuitenkin tsekkailen pelkästään 335:sia ja vastaavia. Tekisi mieleni hommata Voxeja sun muita higainvahvistimien sijaan.
 
http://www.youtube.com/watch?v=nY7GnAq6Znw
 
Tuollaisena näen itseni nykyään ( Vaikka olenkin ulkonäöllisesti kaljun vankikarkurin näköinen ) Mutta esim taidoiltani olen akkarin kanssa kaksivuotiaan tasolla.
 
Emmä taida kuitenkaan tälle asialle mitään tehdä, ainakaan kamojen suhteen, mutta oman mielenterveyteni kannalta tekisi mieleni uusiutua, ettei tämä soittaminen jämähdä tähän. Mähän olen kuitenkin vasta kolmissa kymmenissä. Mutta kun tuo lapsikatraskin "snadisti" hidastaa noita soittapuuhia, ainakin aina välillä.
 
Onko muilla tullut kriisejä vastaan, ja miten "huolissaan" kannattaa olla.. ? =)
 
-Tero
 
Kaikki mikä ei tapa, sattuu aivan saatanasti. http://myspace.com/terokurkimaki
hallu
22.11.2011 09:15:20
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

terolt: En tiedä kamppaileeko kukaan vastaavanlaisen "ongelman" kanssa.
 
Mun musiikin kuuntelu alkoi jo esikouluiässä, ja milläpä muullakaan kuin Panteralla. En ihan tuohon aikaan vielä ajatellut soittamista, mutta Dimen soolot kyllä näytti siistiltä VHS:ltä katsottuna =) No tietenkään en ole sittemmin ikinä mitään muuta soittanut kuin Heviä, sen jälkeen kun soittoura alkoi teini-iässä. noin 15 vuotta sitten. Olen tässä kolmekymppisenä olen painiskellut itseni kanssa, että pitäiskö mennä oikeasti jonnekin opettajan oppeihin, että pääsis näistä tilumaneereista eroon. Olen perusjuntti-itseoppinut. Vaimokin eilen illalla tokaisi töistä tullessaan, että voisitko edes pari viikkoa olla soittamatta tuota samaa vingutusta, se iskee aivoihin asti..Ja mua ittseänikin ottaa ne välillä päähän.
 
Mä en ole piiiitkään aikaan kuunnellut enää heviä. Totta kaikki välillä tulee kausia ( Medeia ), mutta ne kyllä jää lyhyeksi. Huvittavaa on myös se, että taidan olla tällä hetkellä kuudessa bändissä enemmän ja vähemmän mukana ja kaikissa tahkotaan mäiskettä. On matalaa virettä ja enemmän tai vähemmän pläkkistä.. Blaah. Thomannilta kuitenkin tsekkailen pelkästään 335:sia ja vastaavia. Tekisi mieleni hommata Voxeja sun muita higainvahvistimien sijaan.
 
http://www.youtube.com/watch?v=nY7GnAq6Znw
 
Tuollaisena näen itseni nykyään ( Vaikka olenkin ulkonäöllisesti kaljun vankikarkurin näköinen ) Mutta esim taidoiltani olen akkarin kanssa kaksivuotiaan tasolla.
 
Emmä taida kuitenkaan tälle asialle mitään tehdä, ainakaan kamojen suhteen, mutta oman mielenterveyteni kannalta tekisi mieleni uusiutua, ettei tämä soittaminen jämähdä tähän. Mähän olen kuitenkin vasta kolmissa kymmenissä. Mutta kun tuo lapsikatraskin "snadisti" hidastaa noita soittapuuhia, ainakin aina välillä.
 
Onko muilla tullut kriisejä vastaan, ja miten "huolissaan" kannattaa olla.. ? =)
 
-Tero

 
No itse en kyllä lähtisi kamoja heti vaihtamaan. Omissa kuvissahan sulla näkyy olevan semmoinen läjä että eikös noista jo luulisi löytyvän soundit tarpeeseen kuin tarpeeseen. Jos nyt jotain pitää mielen virkistykseksi ostaa, niin osta hyvä akustinen, että pääset opettelemaan sitä "oikeaa" kitaran soittoa.
 
Eiköhän tuollaisia kriisejä ole meillä kaikilla ollut ja tulee olemaan. Eipä siinä kai muuta neuvoa ole kuin, että "sydämesi ääntä sä kuuntele ja päätä jos elää voit sen ehdoilla". Sen verran kyllä kirahti tuo kuusi bändiä perheellisellä miehellä, että vähän voisi arvioida pystyisikö mitenkään keskittymään tuollaisessa kuviossa, mutta itse varmaan tiedät sen parhaiten.
 
Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka.
oiva tumpeloinen
22.11.2011 09:30:00
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

terolt: Onko muilla tullut kriisejä vastaan, ja miten "huolissaan" kannattaa olla.. ? =)
 
Ranteet auki vaan.
 
Eikäkö alat ihan rohkeasti ruuvaamaan erilaista soundia, ja pikku hiljaa opettelemaan uusia biisejä. Eihän se sen kummempaa ole. Tuosta sun kasasta saa kyllä muutakin soundia irti kuin pelkkää Panteraa tai muuta kuolemaa. Samoin sä varmaan perheellisenä olet jo tajunnut, ettei näiden asioiden kanssa kannata enää paljoa hötkyillä. Uusien temppujen opetteluun ei sinänsä ole mikään kiire, niitä voi opetella pikku hiljaa.
 
Kokeile rohkeasti jotain täysin uutta. Soitat perässä sitä tavaraa, mitä tulee kuunneltuakin nykyisin. Eihän se sitä tarkoita, että ne alkuperäiset musiikkitouhut pitäis unohtaa täysin. On sitä moni muukin kersana lähtenyt raskaammalla kädellä liikkeelle, ja muuttanut suuntaa matkan varrella. Mun mielestä olis enemmänkin dorkaa vaan jäädä soittelemaan samoja värssyjä sen takia, että näin on aina tehty, eikä uutta jaksa treenata. Sit voi suosiolla pistää kitaran nurkkaan seisomaan.
terolt
22.11.2011 09:30:21
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Sen verran kyllä kirahti tuo kuusi bändiä perheellisellä miehellä, että vähän voisi arvioida pystyisikö mitenkään keskittymään tuollaisessa kuviossa, mutta itse varmaan tiedät sen parhaiten.
 
Noo, parilla vain keikkailen aktiivisesti.
 
Kyllä mä olen kamoihin tyytyväinen, enempi tämä on tämmöistä filosofista mietiskelyä.
 
Kaikki mikä ei tapa, sattuu aivan saatanasti. http://myspace.com/terokurkimaki
McNulty
22.11.2011 09:36:04
Kotisivu       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Mulla on periaatteessa samanlainen tausta. Hevitouhuilla aloitettiin (Pantera, Sepultura, Metallica, Iron Maiden). Sitten tuli Nirvanat ja Alice In Chainsit. Tämä siis ihan 1990-1991 ja oikeastaan '94 asti. '94 kun kuulin Mayhemin erään tekeleen (De Mysteris...), piti perustaa itsekin blackmetal-orkesteri. Sen (tai useiden moisten bändien) kanssa tahkottiin ihan armeijaikään asti.
 
2000-luvun alussa soittelin edelleen hyvin paljon heviä, mutta myös muut musatyylit alkoivat kiinnostamaan. Aloin kuuntelemaan ihan kaikenlaista musiikkia... dub-reggaesta aina mörrimöykky-kamaan asti. Tuolta mukaan tarttui monia hyviä juttuja. Nykyään kuuntelen todella paljon 80s-kamaa (new wave, new romantics, synth pop yms.), samoin kuin italo-poppia (Pausini, Ramazzotti & Co.)
 
Musamaku on siis todella kirjava ja samoin se mitä soitan. Tosin, soittokamat eivät ole ihan niin hirveästi vaihtuneet. Mulla on ollut aina SuperStratoja ja melkein aina Les Pauleja. Ihan soittoharrastukseni alussa en voinut sietää Les Paulia, mutta ymmärsihän sen kun äijä oli pieni ja hentoinen, ja kitara taasen melko raskas lankku. Se oli silloin fyysisesti vääränlainen :)
 
Oikeastaan tuossa kasaripopissa/-rockissa sekä Pausinia kuunnellessa, tuli opittua soittamaan ja tarkastelemaan biisien sovituksia eri tavalla. Hevitouhuissa kitarat soivat jatkuvasti... riffiä riffin perään. Poppispuolelta tajusin, ettei sen kitaran tarvitse olla 24/7 pääroolissa. Koko touhun ei tarvitse tukeutua siihen kitaraan.
 
En tiedä auttoiko tämä nyt yhtään, mutta mä olen kamojen kohdalla tehnyt yleensä aina "pitkän linjan valintoja". Toki välillä on kohdalle tullut soittimia ja laitteita, jotka eivät ole vakiinnuttaneet paikkaansa jokapäiväisessä käytössä. Ja välillä pitää testata kaikenlaista. Enempi se touhu on kiinni kuitenkin siitä omasta tekemisestä. Itselläni tosiaan yhdistelmä vanhaa ja uutta: perinteiset kitaramallit, miedot/miedohkot mikit, hyvät kaapelit, muutama hyvä efektirasia... ja muutama perushyvä styrkkari (H&K Trilogy ollut talossa jo melko kauan, edustaen modernimpaa näkemystä. Perinteisemmältä puolelta sitten yksi Dr.Z:n nuppi ja Cornellin combo.)
 
Toivottavasti löydät etsimäsi. Opetuksessa käyminen ja opiskelu ei ole koskaan pahasta.
 
If you ain't first, you're last!
Spiral
22.11.2011 09:38:44 (muokattu 22.11.2011 09:39:20)
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kannattaa varmaan tehdä niin kuin itsestä tuntuu hyvältä.
 
Myös tauko musiikin kuuntelussa ja soittamisessa voi "eheyttää" mieltä.
 
Numb
22.11.2011 09:45:58
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

terolt: En tiedä kamppaileeko kukaan vastaavanlaisen "ongelman" kanssa.
 
Mun mielestä toi vaikuttaa aika normaalilta meiningiltä. Musiikkimaku pakkaa ehkä seestymään kun ikää tulee :)
 
Tilumaneereista pääsee eroon kun ryhtyy käyttämään sitä hankkimaansa teknistä taitoa johonkin muuhun. Kamoista homma ei ainakaan sulla ole kiinni.
 
Ittellä ei tekniikka koskaan riittänyt tiluttamiseen - haluja oli, mutta ku ei jaksa reenata... :) Soittopuolella etenin metallista Maidenin kautta bluesiin. Jossain vaiheessa katselin, että mitä ne Maidenin poijaat oikein soitteleiksevat, ja tulin siihen tulokseen, että bluesiahan hyö. Siihen suuntaan sitten minäkin, ja huomasin piankin, että sieltä tämä rockmusiikin kuvasto pitkälti nousee.
 
Turvallisuus on tunne, joka edeltää tilanteen tajuamista.
Laulava Kylätohtori
22.11.2011 10:57:27
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Se on hyvä merkki, ettei jämähdä paikalleen, vaan haluaa eteenpäin. Suosittelen soittamaan sitä, mikä kiinnostaa. Ei niitä vanhoja tarvitse pois jättää, kyllä ne jäävät itsellään jos ovat jäädäkseen.
 
Vähitellen uusia biisejä soittolistalle, ei yhdessä yössä ihmeitä tapahdu.
 
Krice
22.11.2011 11:49:18
Kotisivu       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Soittakaa parempaa heviä. Ei hevin tarvitse olla tylsää alavirejunttausta. Jos bändiporukkaa on noin paljon mukana kuvioissa niin lähdet kävelemään ja perustat sopivan porukan kanssa sen jazzhevi-yhtyeen.
 
Ukkovaari
22.11.2011 12:04:45
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Ei kannata huolestua ja uudistuminen osin tai kokonaan voi tehdä hyvääkin ja eihän sitä vanhaa tarvitse heivata pois jos uutta aluevaltausta heittää kehiin.
 
Niin ja mitä tulee tuohon vinguttamiseen sekä vaimoon niin saman minä olen kotosalla huomannut. Hyvä muistaa kuitenkin, että kitaran vinguttamisen ohella voi joskus vinguttaa sitä vaimoakin ;-)
 
Yksi mitä kannattaa oikeasti harkita on tuo akkareiden soittaminen, koska se on vaan niin kivaa ja koska se myös voi oikeasti tuoda myös hevijytään uusia ulottuvuuksia (voihan se hevijytä olla myös vaikka kappaleen alussa melankolisen akustisen tuomaa soittoa, joka sitten muuttuu siihen jytäksi jonkin ajan kuluuttua jos tarvis muuttua).
 
Akustiset kitarat tuovat oman kauniin sointinsa myös heviinkin ja sopivat kuin kukkanen emännän käsiin ja tämän väitteen esitän ihan tosissani (miettikääpä jotain jytähevin bändin kappaletta joka alkaa kauniin melankolisesti akkarilla).
 
Eli vaihtelua kehiin ja vaikkapa teräskielinen akkari kouraan (miksei myös klasari).
 
Niin ja mitä sun kamoja profiilista kattoin niin varsin hyvin esim. Prophet II kautta voi soitella niin sähkärit kuin akkarit (ei ole tuosta mulla kokemusta mutta jos mä pystyn 11R:llä näin tekemään niin uskoisin että tuo puolet kalliimpi vehje pystyy samaan).
 
dropD
22.11.2011 13:05:18
Kotisivu       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Ukkovaari: Akustiset kitarat tuovat oman kauniin sointinsa myös heviinkin ja sopivat kuin kukkanen emännän käsiin ja tämän väitteen esitän ihan tosissani (miettikääpä jotain jytähevin bändin kappaletta joka alkaa kauniin melankolisesti akkarilla).
 
Asiasta kukkaruukkuun, mutta herra Wylde harrastaa hyvin paljon noita akkareita sovituksissa. Ja IMO parhaimmillaan kyseinen herra onkin juuri akustisen varressa.
 
Virhe! Tyhmä tai liian lyhyt kirjoitus
Entropia666
22.11.2011 13:46:20 (muokattu 22.11.2011 13:49:19)
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Mitenkäs tuota jos vaikka kokeilisit vaikka sitä soitonopettajaa ja kävisitte sitten läpi vähän rokkia ja poppia? Vois tulla sinne mäiske-osastollekkin vähän uutta ideaa.
 
Monenlaisen musan soittaminen kannattaa kyllä aina, kun voi ammentaa puolin ja toisin eri tyyleistä omaan soittoon.
 
E. Kamojakaan tuskin tarttee myydä, mutta lespasta vaihtasin EMG:t samointein johonkin kunnon rokkipassiiveihin.
 
Rokkifotoja: H A J E . F I
Jimmu
22.11.2011 14:42:32
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Minulla pohjat on samoilla suunnilla, eli Metallica Maiden, josta sitten DT:n kautta homma lähti lapasesta. Vuosia tahkottiin kellarissa soittotaitoon nähden liian vaikeita biisejä. Kun bändinjäsenet itse mukaanlukien alkoivat perheellistyä, koko homma muuttui vaikeaksi. Syystä tai toisesta luovuus alkoi kadota ja samaten kävi koko harrastuksen motivaation. Bändi pantiin telakalle ja kamat jäi varastoon odottamaan parempia päiviä. Välillä käytiin nostalgiaosoitannoissa, mutta muuten soitto painottui kotosalla akustisen kanssa terapiarämpytykseen. Reilun 5 vuoden hiljaiselon jälkeen vanhat bändikaverit pyysivät mukaan mielenkiintoiseen projektiin ja motivaatio roihahti uudestaan liekkeihin. Tuli sitten palattua vuosien jälkeen tällekin palstalle. Onneksi en myyny kamoja, vaikka se monta kertaa oli mielessä.
 
Guildfinger
22.11.2011 16:04:02
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Säästä vanhat kamat ja osta uutta kivaa lisäksi, jos mojo ei ole kohdallaan tilukepeissä.
 
-Cale
22.11.2011 16:17:50 (muokattu 22.11.2011 16:19:47)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Itse en näe tässä mitään elämää suurempaa ongelmaa, vaan aloittajalla on jonkinlainen identiteettikriisi. Noita tulee ja menee välillä. Itse en näe järkeä lähteä soitonopettajan kanssa tahkoamaan jotain tiettyä matskua, sillä aloittajalla lienee kuitenkin sen verran soittotaito hanskassa että ihan simppeli perus pop-rock musa taittuu itsekseenkin. Toki jos kokee soittotaidossa olevan merkittäviä puutteita tai virheitä niin niiden korjaamiseksi ehkä, tai mikäli haluaa teoria-asioita paremmin hallintaan. Eikai siinä muuta kuin otat työn alle biisejä mistä tykkäät ja mitä kuuntelet. Joku kevyempi coverbändi hommeli voisi olla terapiamielessä hyvää vaihtelua, pääsee kokeilemaan monenlaisia juttuja.
 
Jos kuuntelee paljon erilaista musaa, tulee varmasti aika ajoin ideoita että tällaista ja tällaista olisi kiva soittaa. Jotta nuo kaikki ideat pysyisivät kasassa ja hallinnassa, itse olen tehnyt siten että jos on vaikka joku progekausi menossa niin teen sen tyylisen biisin (tai no biisin ja "biisin"), ehkä muutamankin. Sellaista kieli poskella meininkiä, ja vaikka niistä ei tulekaan mitään isompaa niin tuollaisen vaiheen jälkeen on taas mukavampi palata sinne tutulle ja turvalliselle osastolle. Näin olen havainnut että sellainen levoton poukkoileminen asiasta toiseen on vähentynyt.
 
Edit: Guildfinger: Säästä vanhat kamat ja osta uutta kivaa lisäksi, jos mojo ei ole kohdallaan tilukepeissä.
 
Näin. Uudet laitteet ovat hyvä inspiraation lähde, toki jokin kohtuus tuossakin on oltava.
 
terolt
22.11.2011 17:36:12
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kiitos palautteesta. Joo, en minä mikään noviisi ole enää, enkä tietenkään total-pro, mutta kyllä sitä on Eurooppaakin kierrettty viikkotolkulla mäiskettä soittamassa. Tässä ei kuitenkaan ole kiinni enää taidoista, vaan ---->
 
Lähinnä vaan ottaa päähän tämä yksipuolisuus. Gainit täpölle ja sit mentiin. Ihan itsestähän se on tosiaan kiinni, mihin suuntaan haluaa lähteä. Ehkä tosiaan ostan sen laadukkaan teräskielisen akkarin ja alan sitä kautta ammentaa uutta. Pari nailonkielistäkin on, mutta nillä mua ei kiinnosta soittaa muuta kun tuikituikitähtöstä tytöilleni. =) Tämä nyt menee enempi soittaminen-palstalle, mutta pakko vähän kehittää tuota teoria-käytäntöä-akseliakin, sekin vaikuttaa mulla aika paljon mielialaan ja motivaatioon. Aina samat jutut, kun kitaran ottaa kouraan.
 
Kaikki mikä ei tapa, sattuu aivan saatanasti. http://myspace.com/terokurkimaki
Jucciz
22.11.2011 18:05:52 (muokattu 22.11.2011 18:06:34)
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

I share(d) your pain, man!
 
Mulla tuli noin 16-17-vuotiaana sama homma kuin sulla: totaalinen kyllästyminen metallimusiikkiin ja sen yksitoikkoisuuteen - etenkin melodioiden, harmonian ja soundien osalta. Mulle ratkaisu tilanteeseen oli jazzmusiikki, josta innostuin aivan mielettömästi. Kaikki tapahtui oikeastaan vahingossa, muistan vielä sen hetken: olin kaverin luona käymässä ja se laittoi soimaan Pat Metheny Group:in live-levyn "The Road to You". Tuli semmonen olo, että "mitä hemmettiä, miks kukaan ei oo aikasemmin kertonu mulle, että tämmöstä musiikkia on olemassa." Yhtäkkiä oli korvat täynnä aivan ennenkuulumattomia melodioita, sointuyhdistelmiä ja rakenteita, upea tunne tuli siitä. Tuon myötä sitten rupesin tutustumaan paljon kaikenlaiseen uudempaan ja vanhempaankin jazzmusiikkiin. Projekti on edelleen pahasti kesken - koska materiaalia on valtavasti - mutta vielä en voi väittää kyllästyneeni. "Jazz-heräämisestä" on nyt siis kolmisentoista vuotta.
 
Jazziin liittyvän ensihuuman (jota siis varmasti kesti sen 5 vuotta ainakin) jälkeen olen taas ottanut "ohjelmistoon" myös nuoruusvuosieni musiikkia ihan laidasta laitaan. Hyvä metalli on edelleen hyvää metallia ja tietyistä biiseistä tulee edelleen aika paljon muistoja ja fiiliksiä niiltä ajoilta kun kitaransoitto oli vielä kankeampaa ja hapuilevampaa kuin nyt. Lisäksi ihan tässä viime kuukausien aikana myös vanhempi blues ja nimenomaan siihen liittyvä fraseeraus ja "fiilis" ovat alkaneet kiinnostaa aiempaa enemmän. Lisäksi eräs suuri mielenkiinnon kohde on jazzin ja bluesin kiehtova välimaasto, jossa temmeltävät ainakin Robben Ford, Larry Carlton ja monet muutkin "isot pojat". Jazz-juttujen sotkeminen ihan perusbluesiin on välillä todella hauskaa!
 
Ihan siltä varalta, että edellä mainittu Pat Metheny Group:in äänite on poikkeuksellisen upea levy ihan isommassa mittakaavassa, testaapa, miten se sun kohdalla toimii. ;)
 
Jos kevyen musiikin nuotinkirjoitus ja komppilaput kiinnostavat, tutustu ihmeessä sivustooni: Lappu soimaan!
tender.insanity
22.11.2011 18:14:46
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

terolt:
Lähinnä vaan ottaa päähän tämä yksipuolisuus. Gainit täpölle ja sit mentiin. Ihan itsestähän se on tosiaan kiinni, mihin suuntaan haluaa lähteä. Ehkä tosiaan ostan sen laadukkaan teräskielisen akkarin ja alan sitä kautta ammentaa uutta. Pari nailonkielistäkin on, mutta nillä mua ei kiinnosta soittaa muuta kun tuikituikitähtöstä tytöilleni. =) Tämä nyt menee enempi soittaminen-palstalle, mutta pakko vähän kehittää tuota teoria-käytäntöä-akseliakin, sekin vaikuttaa mulla aika paljon mielialaan ja motivaatioon. Aina samat jutut, kun kitaran ottaa kouraan.

 
Itepähän olet itsestäsi yksipuolisen luonut. Onko kukaan käskenyt lähteä niihin useisiin örinämurinaryhmiin samanaikaisesti? Turha nyt wanhoista hyvistä asioista on luopua jonkun villityksen takia, jota vaimo edesauttaa nalkutuksellaan. Jos vaimo valittaa rakkaasta harrastuksesta, niin vaimo vaihtoon :-)
 
Ja jos musamaku muuttuu, niin antaa sen muuttua. Sen muuttaminen väkisin ei olekaan välttämättä niin yksioikoista.
 
Hyvä terveys on hitain tapa kuolla.
Jucciz
22.11.2011 18:21:40
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

tender.insanity: Ja jos musamaku muuttuu, niin antaa sen muuttua.
 
http://www.youtube.com/watch?featur … yer_detailpage&v=WRmOG5Rbn3Q#t=226s
 
Jos kevyen musiikin nuotinkirjoitus ja komppilaput kiinnostavat, tutustu ihmeessä sivustooni: Lappu soimaan!
terolt
22.11.2011 18:41:37
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

tender.insanity: Itepähän olet itsestäsi yksipuolisen luonut. Onko kukaan käskenyt lähteä niihin useisiin örinämurinaryhmiin samanaikaisesti? Turha nyt wanhoista hyvistä asioista on luopua jonkun villityksen takia, jota vaimo edesauttaa nalkutuksellaan. Jos vaimo valittaa rakkaasta harrastuksesta, niin vaimo vaihtoon :-)
 
Ja jos musamaku muuttuu, niin antaa sen muuttua. Sen muuttaminen väkisin ei olekaan välttämättä niin yksioikoista.

 
Tuo on kyllä taivahan totta. Peiliin voi vain katsoa. Niin kuin sanoin aiemminkin, olen todella tyytyväinen nykyisiin kamoihin. Ja samalla ajattelin josko tästä ketjusta muodostuisi enempi semmoinen kollektiivinen. Ehkä tuosta mun vuodatuksesta saa sen käsityksen että ruikutan, niinhän taitaa jopa lukea. Ei asiat nyt ihan niin huonosti ole =) Pitää vain vääntää Rocktronista uusia soundeja pihalle. Ja hyvin se vaimo on jaksanut, mulla on kuitenkin 50-60 keikka joka vuosi. Eikä sekään vielä paljon ole.
 
Kaikki mikä ei tapa, sattuu aivan saatanasti. http://myspace.com/terokurkimaki
« edellinen sivu | seuraava sivu »
1 2 3 4 59 10 11 12 13

» Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (Vaatii kirjautumisen)

» Kirjaudu sisään

Keskustelualueet «
Haku tästä aiheesta / Haku «
Säännöt «

Copyright ©1999-2016, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.
Palaute | Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti