| Aihe: Kotikitaristin kamat ? | |
|---|
|
Kotikitaristi täälläkin. Bändihommat ei oikein nappaa, eikä soittotaitokaan tahdo riittää, kun ei jaksa treenata. Kamaa on vähän liiaksikin omiin taitoihin nähden. Kaikenlaista tilpehööriä on tullut ja mennyt, mutta aina vain palaa takaisin niihin wanhoihin hyviin luottovehkeisiin.
Mä en tykkää kitaroita uusina ostaa, koska usein modailen niitä aika paljon, niin ei mene niinkään paljoa rahaa "kankkulan kaivoon".
Ehkä pahin huippu kamahamstrauksesta on jo nähty. Näillä, mitä on, pärjään ihan hyvin ja lopputulos miellyttää omaa korvaa.
Löytyy siis:
Ibanez Jem 77FP '89
Ibanez RG550 (poltettu, petsattu, Jemin kaula ja Duncan Invaderit)
Ibanez Jem johdannainen. Ikuinen projekti.
Ibanez RG7620 Francesco Farerin vanha. Reippaasti modailtu.
Randall RG100SC vaffari + 1x15" lisäkaappi
Boss GT-8
Boss VF-1
Boss DS-1 (JCM800 modi)
Digitech Bad Monkey
M-Audio Oxygen49 3rd Gen kiippari |
 Jussiman
24.06.2011 12:32:42 (muokattu 24.06.2011 12:33:23) | |
|
Mäkin soitan pääasiassa himassa, ei oikein bändihommat tällä hetkellä suju. Multa löytyy pari 30-wattista vahvistinta (Roland Cube ja joku Fender), kolme sähkökitaraa (Squier Strato, Squier tele ja aito Fenderin strato) ja muutama pedaali. Vaikken soitakaan bändissä, haluun silti hyvät kitarakamat. |
 zzy
24.06.2011 12:59:47 | |
|
tender.insanity: Kotikitaristi täälläkin. Bändihommat ei oikein nappaa.
Ei ees lohikäärmeet?
She's about all I can handle, it's too much for my brain. |
|
zzy: Ei ees lohikäärmeet?
No ne on asia erikseen :D |
|
zzy: Ei ees lohikäärmeet?
Tai käärmeet muuten vaa ;)
Tunne ja improvisaatio korvaa tekniikan.
"She said I dont like Dream Theater that much, but I had a pen, and some paper, so what the fuck..."
-Kevin Moore |
|
Entropia666: Tuntuu että makkarikitaristeilla on paremmat kamat ku keikkailevilla.
Eikä se mikään ihme ole. Veikkaan että päiväduunissa olevalla on hintsun parempi liksa kuin normikeikkaavalla sällillä. Eikä ammattilaista aina välttämättä kiinnosta roudata jokaiseen räkälään niitä kalleimpia rojujansa vaan mennään sit vähän halvemmalla mut käytännössä niissä oloissa ihan yhtä hyvillä rojuilla.
Ja oon aika varma että moni makkarikitaristi haluaa pitää sen soittimensa suht hyvässä kunnossa kun siitä on vähäsen maksettukin. Keikalla se ei oo aina ihan niin selvä homma että kamat pysyy suht iskemättömänä.
Ja tietysti se fakta että oikeesti pro kuulostaa hyvältä kurjemmillakin välineillä kun taas vähän amatöörimpi ei välttämättä kuulosta niin hyvältä niillä paremmillakaan välineillä.
Humina on mun särö ja feedback on mun laulaja. |
 mattim
24.06.2011 16:42:58 (muokattu 25.06.2011 14:24:56) | |
|
Viimeinen keikka julkisesti vuonna 1982
En ole edes makuuhuonekitaristi, työhuoneeseen on vaimo patistanut ; -)
Mallintaja ja Interface löytyy nauhoitteluun (mallit vaihtuvat). Muutama mikki ja pikku mikseri ja nyt myös midikiippari. Softia liian kanssa.
Pieni putkikombo toimivalla mastervolumella pihakeikalle.
Kitaroita: telekastereit, stratokastereit, lespoi, jatsiboxi, akustisii, floikkakitara, matkakitara ja tietysti se pakollinen Ukulele...
SG hankintalistalla.
"I refuse to prove that my product will make you sound better", says the guitar gear vendor "for proof denies faith, and without faith, you will hear nothing." |
|
Tuolla ne on listattu omakuvauksessa.
Toisinaan jotkut niistä pääsevät myös keikoille, mutta ei mulla erikseen koti- ja keikkakamoja ole. Toki joistakin rojuista on kerrostalossa vähemmän iloa kuin joistakin muista, mutta se on toinen tarina. Jos kevyen musiikin nuotinkirjoitus ja komppilaput kiinnostavat, tutustu ihmeessä sivustooni: Lappu soimaan! |
 MikaHekkanen
24.06.2011 19:34:49 (muokattu 24.06.2011 20:37:59) | |
|
Minulla on siinä mielessä onnellinen tilanne, että olen päässyt makuuhuonekitaristista olohuoneilijaksi.
Viimeisistä bänditouhuista on ehtinyt kulua parisenkymmentä vuotta, tällä hetkellä intoa kotiäänittelyyn on paljon taitoa enemmän, samoin soitinrakennus kiinnostaa.
Soittokamoja on kertynyt.
Kitaroita on näkökentässä 9+1 tuon plusykkösen ollessa junioreitten reilun ukulelen kokoinen akkari, lisäksi yksi basso on tuossa telineessä. Noista 3 on itse kasaan röydettyjä.
Kitaravahvistimia on kertynyt 3, yksi pieni putkicombo, yksi vielä pienempi mallintava ja yksi vielä pienempi 2-wattinen DIY-putkinuppi. Ja toki bassocombokin löytyy.
Käsivarren mitan päästä löytyy lisäksi sähkörummut, alttofoni, midikiipparit ja poikkihuilu. Ja kazoo.
Jonkinmoiset äänityskamat on myös kasattuna läppärin ympärille - ja läppärin jatkeena on toki aktiivimonitorit.
Voi kun osais soittaa.
Mehevän Ilomielinen ja Katkeroituneen Aulis Hippi joka Elvistelee Kasvavasti Kiinteän Auttamattomasti, Nauraa, Elämöi ja Nai |
|
Harva tietää, että olen soittanut yhtyeessä! Minulla oli silloin huonommat kamat kuin nyt konsanaan. Vaikka ei nytkään ole kehumista. |
|
MikaHekkanen:
Voi kun osais soittaa.
Se mikä puuttuu soittotaidossa korvataan asenteella. Oma kuvien perusteella ei pitäisi olla Mikalle mikään ongelma!
What we've got here is... failure to communicate. Some men you just can't reach, so you get what we had here last week, which is the way he wants it. Well, he gets it! N' I don't like it any more than you men. |
|
Methis: Eikä se mikään ihme ole. Veikkaan että päiväduunissa olevalla on hintsun parempi liksa kuin normikeikkaavalla sällillä. Eikä ammattilaista aina välttämättä kiinnosta roudata jokaiseen räkälään niitä kalleimpia rojujansa vaan mennään sit vähän halvemmalla mut käytännössä niissä oloissa ihan yhtä hyvillä rojuilla.
Ja oon aika varma että moni makkarikitaristi haluaa pitää sen soittimensa suht hyvässä kunnossa kun siitä on vähäsen maksettukin. Keikalla se ei oo aina ihan niin selvä homma että kamat pysyy suht iskemättömänä.
Ja tietysti se fakta että oikeesti pro kuulostaa hyvältä kurjemmillakin välineillä kun taas vähän amatöörimpi ei välttämättä kuulosta niin hyvältä niillä paremmillakaan välineillä.
Mulla oli pointtina että keikkalevilla ei välttämättä oo ees kiinnostusta (tai aikaa) hakee sitä ultimaattista soundia ja pyöritellä kaikkee mahdollista kamaa että se löytyy. Mun mielestä taas se hyvän soundin ja hyvän kitaran ehtiminen on just siistiä. Vielä kun oppis soittamaan. |
zzy
24.06.2011 22:00:10 | |
|
tender.insanity: No ne on asia erikseen :D
Pitänee siis taas purkittaa kotikamoilla parasta laatua.
She's about all I can handle, it's too much for my brain. |
 Quu
24.06.2011 22:17:41 (muokattu 24.06.2011 22:18:50) | |
|
POD XT, hillitön läjä VST:itä, sähkiksiä jonkin verran (2 sellaisia jotka reeneissäkin pyörii), basso ja midikiippari. Silläpä ne inspiraatiot, biisit ja kaikki muukin syntyy.
Hillitön palo on tietty vaikka mihin. 12-kielinen elektroakustinen, nauhaton basso, puoliakustinen piezolla...
E: Ja putkivaffainkin olisi kiva...
Se ei kuulu missään ja sielläkin missä se kuuluu huonosti niin se ei kuulu ollenkaan. |
 jpaa
24.06.2011 22:58:38 (muokattu 24.06.2011 23:03:01) | |
|
Olen soitellut käytännössä pelkästään kotioloissa viimeiset 15 (?) vuotta lukuunottamatta satunnaisia "esiintymisiä" kaveriporukassa tai sukujuhlissa, joissa niissäkin on vedetty akustisesti lähes aina.
Harrastus on kuitenkin pysynyt läheisenä itselleni lähinnä tuon ikuisen kaasuttelun takia. Kamat vaihtaa tietyllä syklillä omistajaa ja kaikkea mahdollista on tullut kokeiltua. Jotenkin se vain antaa aina lisää virtaa kun saa jonkun uuden leikkikalun jollaista on hetken saanut kaasutella. Muistan kuitenkin nuoruudesta ettei minulla tullut oikeastaan mieleenkään päivitellä harrastusarsenaalia vaikka siihen olisi ollut mahdollisuuksiakin, jostain syystä silloin tuntui että itse soittaminen on se pääjuttu. Niinkuin sen pitäisi ollakin..
Olen aina ollut äärimmäisen onnellinen siitä että olen pystynyt hankkimaan kovalla työnteolla itselleni sellaiset kitarat ja vahvistimet + muut härvelit kuin olen halunnut. Olen panostanut hankinnoissa laatuun, oikeastaan liiankin laadukkaaseen tavaraan kuin mitä soittoaktiivisuus/taidot edellyttäisivät. Entiset soittokaveritkin vähän välillä naureskelevat että mitä sinä tuollaisilla vehkeillä teet.. Enpä tiedä, minusta on mukavaa nauttia soittamisesta jo pelkästään kunnon kamoilla, eipähän ainakaan ole välineissä vikaa jos ei oma soitto kulje.
Soittokaverina nykyään on Bossin JS-8 eBand joka on paras ostokseni vuosiin. Paras mahdollinen jammailukaveri tälläiselle perheelliselle harrastajalle. Juuri tunti sitten jamittelin hönöpäissäni kuulokkeet päässä makuuhuoneen nurkassa ja yllätyin taas kerran siitä että miten mahtava harrastus tämä onkaan.
Edit1:
Kitarapuolelta siis löytyy CS Fender strato ja CS Gibson Les Paul. Vahvistimena MesaBoogie + vaihtelevan kokoinen kasa pedaaleja.
To be is to do -Socrates,
To do is to be -Sartre,
Do be do be do -Sinatra. |
|
Entropia666: Mulla oli pointtina että keikkalevilla ei välttämättä oo ees kiinnostusta (tai aikaa) hakee sitä ultimaattista soundia ja pyöritellä kaikkee mahdollista kamaa että se löytyy. Mun mielestä taas se hyvän soundin ja hyvän kitaran ehtiminen on just siistiä. Vielä kun oppis soittamaan.
Näin keikkailevana pitää kompata. Mitä enemmän kilsaa, sitä vähemmän kiinnostaa roudata, ne vie kärryssä tilaa, eikä kukaan muu kuin itse arvosta sitä ihan vimosen päälle hinkattua soundinyanssia. Pari hyvää kitaraa, hyvä pikkuputkari hyvällä perussoundilla ja jokunen purkki maailman parantamiseen. Sen jälkeen alkaa jo muulina olo vituttamaan.
Antakaa rahaa. |
hevikukko
25.06.2011 02:15:48 (muokattu 25.06.2011 03:20:35) | |
|
Mä oon ollut makkari-kitaristi kevääseen saakka "noin 13 vuotta", mutta nyt mennään bändin kanssa. On tullut hamstrattuu vermettä oman makunautinnon tyydyttämiseksi, mutta nyt palkitsee vihdoinkin vuosien jälkeen. Ei tarvii oikeen hommailla mitään laitteita, paitsi perus kitaroiden vekslailua uusine mikkeineen ja ne vaan nykyisen tarpeen mukaan. Midillä vaihtuu yhdellä polkasulla kanavat ja efektit boosteineen. Helppoo ku mikä vaihtaa soundeja ja en kadu ikinä tehneeni näin ja opiskelleeni itse oman settini toteuttamista. Työtä olen tavaroihini nähden paiskinut hulluna vuodet ja hikeä on valutettu kivuliaasti oman unelman saamiseksi.
Tuossa ne romut, yhdessä kuvassa: http://muusikoiden.net/dyn/users/88107.jpg
Ibanez, Music Man ovat mun luottokamat kitaroissa nykyään.
Kun pääsee oikeen bändin kanssa soittelee, ei mulla tuo makkarikitaristifiilis tuu ikinä poistumaan, vaan se on parhautta. Ole oma itsesi ja hommaa mitä ihmeempiä soundeja ja nautiskele soittokamojesi tuomasta fibasta. Pointti on se, että miettii tarvitseeko tätä vai ei??!! :D Go Rock....and Rock! Innolla odottelen lavalle pääsyä ja kiire ei ole. Päämäärä on päästä soittamaan kovaa ja korkealta Livena !!
Nimimerkillä: "Makkarissa olet todellakin itsesi, tavaroittesi kanssa!".
P.S
Mun mielestä jopa todella paljon keikkailevat ovat sielussaan ja toteutuksessaan parhaimmillaan makkarissa, jossa kaikkine tavaroineen ideat syntyy yhdellä tai monella laitteella, joita voit käyttää omissa soitto-fantasioissasi?? Nautinto on avain omaan Musiikki-makuuhuoneeseesi :D
Hyvät Juhannukset!!!
Mikä Boogie? ... No Mesa Boogie tietenkin! Hahahaa |
|
Lennu: Näin keikkailevana pitää kompata. Mitä enemmän kilsaa, sitä vähemmän kiinnostaa roudata, ne vie kärryssä tilaa, eikä kukaan muu kuin itse arvosta sitä ihan vimosen päälle hinkattua soundinyanssia. Pari hyvää kitaraa, hyvä pikkuputkari hyvällä perussoundilla ja jokunen purkki maailman parantamiseen. Sen jälkeen alkaa jo muulina olo vituttamaan.
Täähän tietty voi sitten muuttua kun levyt nousee listoille ja on varaa palkata roudarit kantamaan ne 8 marsustäkkiä sinne lavalle ja kytkemään kaikki. Sitten ei tarvii kun ite hifistellä viimesen päälle state-of-the-art-kamat mitkä tykkää. |
|
Entropia666: Täähän tietty voi sitten muuttua kun levyt nousee listoille ja on varaa palkata roudarit kantamaan ne 8 marsustäkkiä sinne lavalle ja kytkemään kaikki. Sitten ei tarvii kun ite hifistellä viimesen päälle state-of-the-art-kamat mitkä tykkää.
Nojoo näin. Oon roudannu joskus Ben Granfeltin kamoja, ei oo köykäsiä :D
Antakaa rahaa. |
jii.haanpaa
25.06.2011 11:15:07 (muokattu 25.06.2011 11:23:49) | |
|
Allekirjoittanut raiskaa tällä hetkellä rojujaan kotona. Edellisistä bänditreeneistä (sana "bändi" on tässä yhteydessä melkoinen ylilyönti) on aikaa noin 20 vuotta. Olkkariin asti ei mullakaan ole asiaa ja harrastusaikaa mulle myönnetään noin vartin verran per kuukausi. Tuosta vartista menee ehkä pari-kolme minuuttia soitellessa ja loput kamarunggauksen parissa. Koskettelen kitaroitani/vahvareitani varmasti enemmän ruuvarilla ja kolvilla kuin plektralla. Lyhytaikaisesta ilosta on siis otettava kaikki irti, joten on tärkeää, että kitaroista löytyy CS-leimat ja ideaalitilanteessa vahvarit on vintagea tai vähintään handwired-sarjalaisia. Totta kai kaapin perältä löytyy myös samoilla perusperiaatteilla hankittuja ylihinnoiteltuja pedaaleita ja mikrofoneja, joilla ei suostu edes lapset leikkimään.
Born to be not so wild ja rokkeroll forevö!
Edit: Onkohan muuten MikaHekkanen sukua Mailapajan Mika Hekkaselle? Siinä yksi laji, josta olen onnistunut vieroittautumaan sille tasolle, että nykyään tulee enemmän pelattua (mikä ei todellakaan ole kovin paljon!) kuin nysvättyä kamoja :) |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
