| Aihe: 50-70 luvun kitarat | |
|---|
|
Ja mikä vain tämän päivän laatumerkki on parempi valinta kuin nuo nimekkäät 70- ja 80-lukulaiset.
Juu, ihan tunnustettu tosiasia on ettei tuo 70..80 aikakausi imartele jenkkein kitarateollisuutta. Otsikkona oli kuitenki 50-70-luvun kitarat ja tuohon sapluunaan menevät kyllä kiistatta(?) kaikkein legendaarisimmat kitarat. Huonoihin mettalleihin ja surkeisiin puihin en kyllä ole suuremmin törmännyt jos otanta rajoitetaan 50- 70-luvun alkuun. Mielenkiintoista olis tietää mikä on tuo tuo kirja joka toisin väittää. Kerro sinä meille Jussi.
Kovin epätasalaatuista ja epämääräistä oli sit se jenkkien 70-80-luvun taite, silloin vetovuoro oli tuolla Japaniassa.
"Living is easy with eyes closed!" |
 fox
21.12.2009 01:25:11 | |
|
Les Fender:
Kovin epätasalaatuista ja epämääräistä oli sit se jenkkien 70-80-luvun taite, silloin vetovuoro oli tuolla Japaniassa.
Tottapa, olihan Japanin "kitaranrakennuksen kulta-aika" monen mielestä tuossa "lawsuit-tapahtumasta" 1977 tuonne 1985-86 jolloin taas japskit ajautuivat niin menekki- kuin työvoimapoliittisiin vaikeuksiin -> tuotantoa siirrettiin Koreaan.
Samoihin aikoihinhan taas toisaalla noi rupes saamaan "aktinsa takasin kasaan" - molemmat "Suuret" oli myyty uusille omistajille ja homma alkoi vähän uudelta kantilta.
Mutta kummiskin, tuossa 79-85 välillä sekä Kalamazoossa Michiganissa että Nashvillessa Tennesseessa tehtiin monia "mielenkiintoisia" ja merkittäviä (sekä kylläkin merkillisiä) kitaroita - se oli jännää aikaa se! (Toki sillä ei oo vähintäkään tekoo 50-70 lukujen kitaroitten osalta, mutta kuitenkin) |
|
weetube: Käyppäs testaamassa 70's stratoja...OK,ne on kultaiselta ja ihanalta 70.luvulta mutta mun mielestä ei mitään ihmeellisen hyviä/erikoisia soittimia.
Ja puut on...
Älä säkään vielä lopeta niiden testaamista, jos kerta noin jyrkästi tota mieltä olet.
Sokeiden valtakunnassa yksisilmäinen on kuningas |
|
jussi1976: Ne pystyy tarkistamaan sarjanumeron perusteella.
Kuule jussi jussi. sarjanumerot on kyllä ne ensimmäiset jotka feikataan. Vintagekamaa etsimässä niin kitarassa on paljon yksityiskohtia joiden pitää olla kohdallaan ennen kun voi sarjanumeroon siten luottaa ja lyödä kiinni tarkka vuosi. Tolla meiningillä ebayssä vedätetään jengiä päivittäin.
Jos vintagea haluaa eikä OIKEESTI ole todella perillä siitä kamasta ja osaa erottaa taiteellisen hyviä feikkejä orkkiksista, niin kannattaa kääntyä jonkin tunnetun vintagea myyvän kitaraliikkeen puoleen ja ostaa sieltä. Jää ainakin kuitti käteen jos ilmenee jotain. Tästä saa tosin maksaa joskus törkeesti enempi kuin bongailu bayssa ym. Mutta se voi säästää suurilta sydänsuruilta.
Jos haluaa kohtuuhintaan jotain coolia 50's vintagee ihan vaan vintagen takia, niin danelectrot on musta siistejä. :) Page veti aikanaan sellaisella, siinä on mojoa ;) |
|
weetube: Käyppäs testaamassa 70's stratoja...
No enpäs käy testaamassa,en ole hankkimassa 50-70 luvun kitaraa just ny.
Toi mun kommentti oli lähinnä havainto,ei mikään ehdoton suositus kuten taisit sen tulkita (?).
Mutta ihan itse hankittua kokemusta 70s Stratoista on kyllä ennestääkin jo,jos HYVÄ yksilö osuisi kohdalle niin mikä ettei..jos siis sattuisi olemaan Strato kuumetta päällänsä.
Nyt just ei ole,niitä on 5 kpl nurkissa jo.
"Pitäiskö bassoa virittää vai pidänkö tehtaan vireessä niin kuullostaa aidommalta." -poppamies- |
|
Mulla on 80 luvun LP Custom. En kyllä vaihtaisi yhteenkään uuteen vastaavaan mitä olen kaupoissa näpelöinyt. Puut ei vanhassa elä enää, soitin on luotettava kuin tankki ja kesät talvet iskussa, vähän vaan virettä korjaileesen mukaan kun ilmat muuttuu. Kaulaa ei tarvitse ruuvailla eikä tuskailla irvistelevien nauhojen kanssa.
Eikä fiilistäkään pidä vähätellä, se on minusta vanhemmissa soittimissa ihan eri kuin uusissa. Kyse ei kuitenkaan ole mistään normaalia kalliimaasta vuosikertasoittimesta vaan tuollaisen saa suunnilleen samalla rahalla kuin uudenkin. 70 luvun malleilla yritetään näköjään jo nyt saada 500-tonnikin enemmän. |
|
Joo pitää tässä jotain historiikkia lukea noista vanhoista kitaroista.
Päällimmäisenä olisi nuo vanhat Gibson Les Paulit.
Olisi tuo yhden sivun 56' gold toppi ihan mahtava, mutta 40k maksaa niin jätetään myöhemmälle :D |
|
GuitarDemon: Elikkäs mietin tuossa, että itse haluaisin ainakin joskus ostaa jonkun vanhan 50-70 luvun Fender stratocasterin tai jonkun Gibson Les Paulin.
.....paljonko sellaiset yleensä maksaisivat?
Luulisin, että 2500€ piisaa seitkytluvun Fenderiin. Les Paulit taitaa olla vähän kalliimpia, kolmetonnia ja siitä ylöspäin aina niinpitkälle kun rahaa piisaa... 50-luvun Gibsoneissa ja Fendereissä kymppitonni taitaa olla pikkuraha... |
 jussi1976
21.12.2009 12:36:59 (muokattu 21.12.2009 12:40:54) | |
|
baba o riley: Kuule jussi jussi. sarjanumerot on kyllä ne ensimmäiset jotka feikataan. Vintagekamaa etsimässä niin kitarassa on paljon yksityiskohtia joiden pitää olla kohdallaan ennen kun voi sarjanumeroon siten luottaa ja lyödä kiinni tarkka vuosi. Tolla meiningillä ebayssä vedätetään jengiä päivittäin.
Tiedän sen, mutta se kertoo kyllä jotain. Ilman muuta kaikki muut jutut täytyy olla kohillaan, se on selvä. Tietyissä kitaroissa ja malleissa on oikein listaukset olemassa, missäpäin on ollut minkäkin sarjanumeroinen kitara milloinkin. Jos pelissä on tuhansia euroja rahaa, niin alukuperä kannattaa jäljittää tosi tarkkaan, se on selviö. Netissä myydään paljon paljonkin feikkejä, mutta sitä kautta löytyy myöskin todella kovia ammattilaisia, jotka osaa kertoa heti, mitkä jutut täytyy tarkistaa. Eli kannattaa kayttää.
Itse asiassa, muuten, jos haluaisi vanhemman kitaran, jossa olisi soittopotentiaalia, niin useinhan tunnetuilla ammattikitaristeilla on ollut aina mahdollisuus hankkia ja kierrättää niitä parhaita yksilöitä. Mm. Gary Mooren nykyisin omistama Les Paul, joka on kuulunut aiemmin Peter Greenille, on aika makeen kuuloinen härveli. Mut näitähän riittää aika paljon. Eri asia on sitten se, luopuuko ne niistä... Tosin joskus niitä liikkuu. |
|
GuitarDemon: Joo pitää tässä jotain historiikkia lukea noista vanhoista kitaroista.
Päällimmäisenä olisi nuo vanhat Gibson Les Paulit.
Olisi tuo yhden sivun 56' gold toppi ihan mahtava, mutta 40k maksaa niin jätetään myöhemmälle :D
Tuossa mun mielestä kiinostavin Les Paul-kirja: http://www.amazon.com/Beauty-Burst- … ade/dp/0793573742#reader_0793573742
Tuossa ehkä paras: http://www.amazon.com/dp/0879307110 … _ext_sb_pi_sims_1#reader_0879307110
Eikä tuokaan ole huono: http://www.amazon.com/Gibson-Paul-H … f=pd_bxgy_b_img_b#reader_0760334706
vasemmassa lahkeessa-klubin elinikäinen kannatusjäsen |
|
Eikös se Les Pauleissa se -59 ole se kaikista himotuin keräilijöiden keskuudessa? Hinta on omakotitalon luokkaa. Suomessa on kai ainakin yksi, kerran näin se n vuosia sitten Arabiassa jossakin museossa esitteillä. |
|
Käsittääkseni on se. AInakin niitä liikkuu joskus, ihan ekoja Lespoja ei löydä melkein mistään, en ainakaan itse ole koskaan edes kuullut/nähnyt että olisi. Olishan joku vuoden 1952 goldtop hieno, joskin noi 57-59 taitaa olla niitä arvostetuimpia, johtunee osittain siitä säädettävästä tallasta.
Tsekkasin wikipediasta, että jos on kyväkuntoinen 1959-malli, hinta on sitten luokkaa 100.000-350.000 euroa. Eli omakotitalon verran. |
 blaekie
21.12.2009 12:59:03 (muokattu 21.12.2009 13:10:34) | |
|
joku muu sikko: Eikös se Les Pauleissa se -59 ole se kaikista himotuin keräilijöiden keskuudessa? Hinta on omakotitalon luokkaa. Suomessa on kai ainakin yksi, kerran näin se n vuosia sitten Arabiassa jossakin museossa esitteillä.
http://muusikoiden.net/keskustelu/p … .php?c=10&t=172173&o=2360&#p8930207
EDIT: Arabiassa, Tekniikan museo. Siellä oli ainakin jossain vaiheessa Hurriganes vitriini. (Ja ihmettelin vielä, että mitä helkattia tänne Tekniikan museoon on tollanen vitriini pystytetty, mutta näin oli). Tosin enpä kyllä usko että siellä oli toi yksilö esillä, muistini mukaan siellä oli joku Gibsonin Essi , mutta saatan olla väärässäkin.
Nii onkii ... vai oliko sittenkään .. ja jos onkii , nii entäs sitten ... |
|
jussi1976: Tsekkasin wikipediasta, että jos on kyväkuntoinen 1959-malli, hinta on sitten luokkaa 100.000-350.000 euroa. Eli omakotitalon verran.
Hehheh...on vähän karannu mopo käsistä. Eihän siinä jos on hilloa :)
Itteä kiinnostais semmonen kaheskytluvulla tehty Heritage Flying V. Punasena taikka mustana, olis hieno! Missähän hinnoissa semmoset lie pyörii? |
|
joku muu sikko: Eikös se Les Pauleissa se -59 ole se kaikista himotuin keräilijöiden keskuudessa? Hinta on omakotitalon luokkaa. Suomessa on kai ainakin yksi, kerran näin se n vuosia sitten Arabiassa jossakin museossa esitteillä.
2kpl löytyy somesta. -59 on tosiaan himotuin vuosikerta, osittain senkin takia että -58 ja -60 oli useimmiten plaintoppeja, -59 taas loimukantisia. Noita ekoja vuosikertojahan saa -52-53 saa vielä jollain 10k-15k hintoihin euroopastakin. (kalliita siltikin monelle).
Les Paulin varastaminen vituttaa niin että vieterit lentelee päästä! |
|
jussi1976: Käsittääkseni on se. AInakin niitä liikkuu joskus, ihan ekoja Lespoja ei löydä melkein mistään, en ainakaan itse ole koskaan edes kuullut/nähnyt että olisi. Olishan joku vuoden 1952 goldtop hieno, joskin noi 57-59 taitaa olla niitä arvostetuimpia, johtunee osittain siitä säädettävästä tallasta.
Tsekkasin wikipediasta, että jos on kyväkuntoinen 1959-malli, hinta on sitten luokkaa 100.000-350.000 euroa. Eli omakotitalon verran.
Muutokset ja sikäli haluttavuus ja hinnat Les Pauleissa menee suht koht seuraavasti:
1952 Gold Top (GT): ei ole kovin haluttu koska Gibson mokasi kaulakulman ja siksi kielet piti vetää trapetsoiditallan väärältä puolelta. Peli oli lähes soittokelvoton ja moni näistä on modattu myöhempien speksien mukaisiksi.
1953 GT: Trapetsoiditalla korvattiin wrap around/stop tailpiece-tallalla. Se on haluttu ja hyvä kitara, mutta keräilyarvoltaan vähäisempi
1954: kaulakulmaa jyrkennettiin ja säädettävyys parani
1955: Tune O'Matic-talla ratkaisee hienosäätöongelmaa, monien mielestä yksi parhaista Les Pauleista
1957: Humbucker mikit korvaavat P90:set alkuvuodesta 1957 ja GT korvataan Sunburstilla noin puolivälissä vuotta. Tämä kitara on värityst lukuunottamatta identtinen burstien kanssa, mitä nyt kaulan paksuus vaihtelee eri vuosina ja jopa kitarakohtaisesti. Tehtiinhän ne käsityönä.
1958-1960: GT korvataan sunburstilla-> näistä pieni osa, arviolta 15 %, on kuvioidulla topilla (flame, quilt, tiger stripe) ja juuri noi kuvioidut topit ja erityisesti ne joissa lakkaus ei ole pahasti haallistunut ovat ne keräiltävät postimerkit. Noita Bursteja tehtiin vain n. 1600 koska kysyntä oli laskussa. Eli vain. n. 200 kappaletta on noita kaikkein halutuimpia kuviokantisia pelejä
1960 Les Paul Standardin valmistus loppui heikkoon kysyntään ja korvattiin mallilla joka kantoi samaa nimeä, mutta tunnetaan nykyään SG:nä
vasemmassa lahkeessa-klubin elinikäinen kannatusjäsen |
|
http://www.vintageguitars.net/products/
Täältähän niitä löytyy. |
mitja
21.12.2009 13:41:18 (muokattu 21.12.2009 13:45:41) | |
|
Tinippa84: Hehheh...on vähän karannu mopo käsistä. Eihän siinä jos on hilloa :)
Itteä kiinnostais semmonen kaheskytluvulla tehty Heritage Flying V. Punasena taikka mustana, olis hieno! Missähän hinnoissa semmoset lie pyörii?
Punaiset on kalliimpia kuin mustat, ja täälläkin on torilla pyörinyt yksi punainen välillä silmiäni kiusaamassa.
Se saattaa olla vielä myynnissä saksan e-bayssa.
Mustia saa karvan alle 3:lla tonnilla, kuten myös valkoisia mutta punaiset menee selkeästi kalliimmiksi.
Itse löysin tänä vuonna natural korinan 82 jenkeistä melko edullisesti.
mutta nyrkkisääntönä voi sanoa että jos saa alkuperäisessä maalissa olevan hyvän yksilön alle- tai vähän yli kolmella tousandilla niin osta pois!
Noiden hinta on kohonnut tasaisesti n. 20% vuodessa. ja kalliimpia yritetään myydä jo n. 8000$. Mikä on liikaa.
Täältä voi kurkkia:
http://www.gbase.com/stores/gear/ge … 84&keyword=gibson+flying+v+heritage |
|
Tinippa84: Hehheh...on vähän karannu mopo käsistä. Eihän siinä jos on hilloa :)
Itteä kiinnostais semmonen kaheskytluvulla tehty Heritage Flying V. Punasena taikka mustana, olis hieno! Missähän hinnoissa semmoset lie pyörii?
Jenkeissä 3-5 tuhatta taalaa
vasemmassa lahkeessa-klubin elinikäinen kannatusjäsen |
|
jussi1976:
Itse asiassa, muuten, jos haluaisi vanhemman kitaran, jossa olisi soittopotentiaalia, niin useinhan tunnetuilla ammattikitaristeilla on ollut aina mahdollisuus hankkia ja kierrättää niitä parhaita yksilöitä. Mm. Gary Mooren nykyisin omistama Les Paul, joka on kuulunut aiemmin Peter Greenille, on aika makeen kuuloinen härveli. Mut näitähän riittää aika paljon. Eri asia on sitten se, luopuuko ne niistä... Tosin joskus niitä liikkuu.
Luopuu ne, Gary Moore ei ole omistanut tuota moneen vuoteen. Meni diilerille joka pani sen heti myyntii, vaikka lupasi että kitaraa ei myydä. Gary joutui myymään koska joutui maksamaan keikanperumiskuluja aikä saanut asiaa muuten hoidettua.
vasemmassa lahkeessa-klubin elinikäinen kannatusjäsen |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
