Muusikoiden.net
05.12.2016
 

Kitarat: kitarakamat »

Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | HakuSäännöt & Ohjeet | FAQ | Kirjaudu sisään | Rekisteröidy

Aihe: Puoliakustisista
1
hallu
16.12.2009 21:06:11
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Moi,
Tämä on ensimmäinen kirjoitukseni tänne joten pistetään heti kyssäriä. Vaimo ja poika halusi laittaa mulle kitaran joululahjaksi ja tietysti mun piti se itse käydä katsomassa valmiiksi (ei kai kukaan voi toiselle kitaraa ostaa). Puoliakustinen oli nyt sitten tähtäimessä, koska noita lankkukitaroita on jo ennestään ja lisäksi jokseenkin kohtuullisen hintainen. Kokeilin nuo kehäkolmosen musakaupat läpi kaikki alle tuhannen euron puoliakustiset, mitä hyllystä löytyi ja valinta osui Samiack LaSalle LZ2, joka löytyi vantaan musafasulta.
 
Minuun tässä kitarassa vetosi poikkeuksellisen voimakas akustinen sointi ja kaikukoppa tässä onkin yhdeksän senttiä paksu ja vaikka ilman vahvistinta sointi oikeaan C/W kitaraan verrattuna onkin varsin keskiäänipainotteinen ja vaimeampi, niin henkiin tämä vasta herää vahvistimeen kytkettynä. Olin lopullisesti myyty kun tyyppäsin sitä kaupassa Fender superchampilla. Himassa en ole voinut kitaraa kokeilla jamakustella kun pitää odottaa jouluaattoon:-( mutta aika täpinässä olen.
 
Gretsch mulla oli alunpitäen mielessä, kun ne nyt vaan on niin ihquja koreassakin tehtyinä vanerikitaroina. Kaikki muut tarjolla olleet kitarat olivat vain kovasti eriluonteisia tähän verrattuna, ja jäin miettimään minkälaisia nuo laatusoittimet ovat puoiiaksutisissa. Onko voimakas akustinen sointi suoraan verrannollinen kopan paksuuteen ja mitä seikkoja tuohon äänimaailmaan muuten liittyy? meneekö nämä paksukoppaiset sitten jo enemmän jazzkitaroiden suuntaan ja suosivatko bluesjätkät enemmän noita litteitä puoliakustisia? luulisin, että tällainen isokoppaienen olisi kiertoherkempi, mutta se on ratkaistavissa oleva ongelma eikä itselleni ongelma ollenkaan.
 
Jatkossa voisi thomanilta puutallaa tilata. Minkälaisia asioita pidätte puoliakustisten tärkeimpinä hyveinä ja paheina?
 
Guildfinger
17.12.2009 23:22:37
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Hyveitä: Pehmeämpi ja mehevämpi soundi, noin yleispiirteenä. Näyttävät vaan niin coolilta. Tuntuu, että kädessä on jotakin mitä heilutella.
 
Paheita: Liika vola tai särö pistää vinkaisemaan. Vireen pysyminen, silloin kun asiat eivät ole kohdallaan.
 
Omat suosikit: Guild, Dearmond ( Guildin omistusaikana ), Gretsch, Gibson.
 
niemepet
18.12.2009 00:02:45 (muokattu 18.12.2009 00:06:40)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

No enpä sanois että iso koppaiset puoliakustiset menis Jazz kategoriaan. Soitteleehan Setzer Rockabillyä ja Cure vähän rankempaa rokkia.
 
Täytyy kyllä myöntää että noissa iso koppaisissa puoliakustisissa on vaan jotain selittämätöntä josta meikäläinen tykkää. Sen takia "tallissa" onkin White Falcon ja Scotty Mooren tutuksi tuoma ES-295.
 
Gibsonin Super 400:sen kun joskus sais...
 
Gibson Robot Les Paul 1st Run, Gretsch White Falcon LTV, Epiphone ES-295, Duesenberg Rocket II, Fender VG Stratocaster
varakeef
18.12.2009 10:17:18
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Guildfinger: Paheita: Liika vola tai särö pistää vinkaisemaan.
 
Minusta menee hyve-osastolle. Se on kuin surffausta kun keplottelee paksukoppaisen ja äänekkään vahvistimen kanssa yliohjautumisrajan tuntumassa.
 
"Käytös siivo ja hillitty sopii lehmälle" - Laura Latvala
humppahanuristi
18.12.2009 10:37:06
Kotisivu       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Täytyypäs nyt omia kysymyksiä tähän ketjuun lisäillä.
Onko noissa halpaluokan (~500€) puoliakustisissa sellaista mallia, joka soi melko hyvin ja voimakkaasti akustisena sekä tietysti asiallisesti sähköistettynä?
Tuossa hintaluokassa kuitenkin jonkun verran tuota tarjontaa on ja kaikkia ei aina kaupasta heti kokeiltavaksi löydy, niin vähän suuntaviivoja vaan mikä saattaisi olla em. ominaisuuksissa hyvä.
 
Humpasta rautalankaan...
LaXu
18.12.2009 11:06:39
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

humppahanuristi: Täytyypäs nyt omia kysymyksiä tähän ketjuun lisäillä.
Onko noissa halpaluokan (~500€) puoliakustisissa sellaista mallia, joka soi melko hyvin ja voimakkaasti akustisena sekä tietysti asiallisesti sähköistettynä?
Tuossa hintaluokassa kuitenkin jonkun verran tuota tarjontaa on ja kaikkia ei aina kaupasta heti kokeiltavaksi löydy, niin vähän suuntaviivoja vaan mikä saattaisi olla em. ominaisuuksissa hyvä.

 
Eipä tuossa auta kuin kokeileminen, eli yksilöllisiä helmiä voi löytyä. Veikkaisin, että ainakin Yamahan mallistosta löytyy joku malli, joka on hyvin valmistettu. Soundin hyvyys onkin sitten siitä kiinni millaiset puut sattui kyseiseen skebaan.
 
Mun kokemukset puoliakustisista on kyllä olleet sellaiset, että sitä saa mistä maksaa. Toisin sanoen kalliimmat puoliakustiset on olleet selvästi parempia kuin halpikset, kun taas lankkukitaroissa olen löytänyt vallan mainioita halpiksiakin.
 
Ja ei sillä puoliakustisella tosiaan tartte pelkästään jazzia soittaa, muikeat soundit niistä lähtee myös rokkiin tai peräti heviinkin.
 
niemepet
18.12.2009 12:00:59 (muokattu 18.12.2009 12:03:37)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

humppahanuristi:Onko noissa halpaluokan (~500€) puoliakustisissa sellaista mallia, joka soi melko hyvin ja voimakkaasti akustisena sekä tietysti asiallisesti sähköistettynä?
 
Epiphonen Broadwaysta olen kuullut puhuttavan hyvää, mutta itse en ole kyseistä kitaraa kokeillut. Hinta on jossain 600 euron tuntumassa. Olen samaa mieltä kuin LaXu, että tuossa hintaluokassa hyviä yksilöitä voi löytyä, mutta niistä hyvistä puoliakustisista ainakin meikäläinen on saanut maksaa aika paljon (lukuunottamatta yhtä Epihonea).
 
Gibson Robot Les Paul 1st Run, Gretsch White Falcon LTV, Epiphone ES-295, Duesenberg Rocket II, Fender VG Stratocaster
jaripat
18.12.2009 14:14:38
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

http://muusikoiden.net/tori/nayta.php?id=376952
 
Tossa näyttäis olevan ihan kelpo soitin. Mulla on puoliakustisia ollut yli puoli tusinaa ja tollanen electromatic on kyllä aika hyvä.
 
niemepet
19.12.2009 00:11:04 (muokattu 19.12.2009 00:12:58)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

jaripat: http://muusikoiden.net/tori/nayta.php?id=376952
 
Tossa näyttäis olevan ihan kelpo soitin. Mulla on puoliakustisia ollut yli puoli tusinaa ja tollanen electromatic on kyllä aika hyvä.

 
Kiinnittyi vaan huomio - mutta, onko tuo vaahtomuovi oikeasti jätetty tuonne tallan alle? Ottakaa se nyt ihmeessä pois...
 
Gibson Robot Les Paul 1st Run, Gretsch White Falcon LTV, Epiphone ES-295, Duesenberg Rocket II, Fender VG Stratocaster
hallu
20.12.2009 01:29:58 (muokattu 20.12.2009 01:33:45)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Mukavaa kun vastailitte noviisille. Olen miettinytkin, että olenko ihan pervo kun puoliakkarit viehättää, mutta mukavaa kun on hengenheimolaisia;-)
 
Mulla on vahvistimena Fender BluesDeVille 4x10" , joka on kyllä tosi blues ja tykkään siitä, mutta pikkuisen se on roisin kokoinen kamarisoittoon ja masterikin löytyy vain drive-kanavasta. Tuossa jouluna pääsen tyypittelemään miten tuo samiack pelittää fenkun kanssa jota olen kiusannut tähän saakka vanhalla stratolla ja lespaulilla. Luultavasti tulen jatkossakin käyttämään paljon Line6 jm4 looperia, joka on ekat viikot ollut ihan ylittämätön lelu eikä kaikkia kikkojaan vieläkään paljastanut (siinä kun ei tullut ohjekirjaa ollenkaan mukana;-)). Luupperia käytän nimenomaa luurien kassa etten häiritsisi liiaksi muuta perhettä.
 
Gretsh oli aika listaykkösenä itelläni kun kitarakaupoille lähdin, mutta toi samick oli vaan sellainen, että kun sitä oli kädessään pidellyt ei mikään oikein tuntunut enää miltään (kärjistetty ilmaus enkä tarkoita mollata yhtäkään toista kitaraa, ne on kyllä hienoja kaikki, vaan viittaan vain omaan wow-efektiin ja mieltymyksiini). Olin myös enemmän kuin kiinnostunut Ibanez puoliakustisista ja kuvastossa näin, että Ibanezkin on tehnyt aika läskikoppaisia malleja, mutta käymissäni liikeissä ei Ibanezeja ollut hyllyssä. Merkeistä kokeilin lähinnä Gretsch, Yamaha, Epiphone ja Samiack (en muista tuliko muita kokeiltuja).
 
Kaikki kokeilemani kitarat olivat edullisia +/- 1000€ eikä kaupoissa ollut tarjollakaan huippumalleja (lue + 3000€), mutta en sellaista olisi voinut perheelleni ostattaakaan. Kattelin kyllä, että kymppitonnilla saisi oikean amerikan Gretschin tai varsin hienon Gibsonin, mutta pitänee siinä asiassa pidättäytyä huokeampiin malleihin jatkossakin, mutta jos soitto oikein suotuisasti etenee, niin kuksties jonkin vuoden päästä astetta laadukkaampi soittokoje saattaisi tulla kyseeseen. Toisaalta senkin pitää lähteä jonkinlaisesta järjellisestä tarpeesta eli jos tämä Samiack osoittautuu niin hyväksi kun ensivaikutelma oli, niin en merkin takia ainakaan uutta hanki. Jos taas vain hotsittaa iloittelun vuoksi ostella kitaraa jatkossa niin saattaa sitten katella vaikka jonkin muun tyyppistä kitaraa. Elktroakustista, resonaattoria, tms onhan noita malleja tarjolla.
 
---/edit----
korjasin pari typoa
 
----edit/----
 
hallu
26.12.2009 19:39:53
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

No nyt on pari päivää samickin korean ihmettä testailtu ja täytyy sanoa, että himassa se on tuntunut vielä vähän paremmalta kun kaupassa. Kerrassaan oivallinen keppi täytyy sanoa. Kielet oli pikkuisen korkealla kaupan säädöissä, mutta niitä pystyi melko reippaasti laskemaan ilman alakielien särähtelyä. Soittotuntuma on makuuni erinomainen samaan aikaan sähkökitaramaisen kevyt (paksuista kielistä huolimatta), mutta akustisen voimakas sointi. Namittelin aluksi ilman vahvistinta koska tässä on mielenkiintoinen akustinen saundi, vähän sellainen keskialueelle painottuva nokkaääni aika bluesmainen, vähän kuin f-aukkoisissa akkareissakin, joille tämä on sukua.
 
Vahvistimeen kytkettynä kitara tuntui heräävän henkiin. Sointi on todella eloisa ja rehevä. Vahvistimeni puhdas kanava sai uuden elämän kertaheitolla. Kyllä tämä drivekanavallakin toimii, mutta puhtaan kanavan sointi on niin sykähdyttävä ettei tee mieli mitään yliohjausta tai muutakaan siihen väliin laittaa sotkemaan. Edulliseksi kitaraksi kaikki tuntuu toimivan täsmällisesti potikat ei rusahtele ja parin päivän kokeilulla virekin tuntuu pysyvän hyvin. Irrallaan olevan tallan paikoillaan pysyminen aluksi hiukan huolestutti ja se helposti tuntui liikahtavan kun löysäsin kieliä poistaakseni sen vaahtomuovin palasen siitä tallan alta, mutta kielet vireessä se tuntuu pysyvän paikoillaan. Soitto-otteeni on toki aika hento enkä tiedä mahtaako se pitää kun kitaraa kovempaa runttaa. Asiaa pitänee miettiä sitten kun tulee ajankohtaiseksi. Onkopa teillä kellään ollut ongelmia tallan paikoillaan pysymisen kanssa?
 
Tässä on Dunkan designed mikit, jotka lienee korealainen halpisvastine oikeille seymor dunkaneille, joita ei kai saisi edes tän skitan hinnalla. Mikeistä ei kuitenkaan ole pahaa sanottavaa, koska sointi on täyteläinen ja miellyttävä. Säröä kokeillessa huomasi kyllä että sointi puuroutui verrattuna Gibsoniin (Lespauliin), jossa säröpäässä sointi pysyy varsin erottelevana. Muuten lankkugibson tuntui tähän verrattuna kovin kovalta ja elottomalta eikä sillä oikein huvita samalla tavalla soittaa puhtaalla kanavalla, vaan se tuntuu kaipaavan enemmän räkää.
 
Fiilis on siis todella hyvä tämän skitan kanssa ja tuntuu etten enää ikinä kattele samickeja nokan vartta pitkin. Vaikka tämä kitara oli edullinen, niin mä luulen että koko hinta on kitaraa, kun prändi on halpa. Gretscheissä ja gibsoneissa tuntuu että aina osa hintaa menee siihen logoon, vaikka hyviä keppejä gibsonit ja fenderit on ihan epäilemättä ja onhan noita pari itsellänikin, vaikkakin lankkukitaroita. Vanha sotaratsu vahvarinikin sai uuden elämän ja nyt taas tuntuu, että saatankin pitää sen, kun vilä hetki sitten harkitsin ihan vakvasti vaihtoa. Kyllähän joku transistorivahvari (mallintava varmaan) olisi himassa varmaan kätsympi, mutta epäilyttää kuinka hyvin tuo putkivahvarin sointi sitten mallintuu kummiskaan.
 
Noita Yamahan jazzikeppejä tekisi joskus mieli testailla, kun näyttivät kuvastossa hyviltä.
 
M. Kekki
27.12.2009 22:40:44
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Onko tämä hintansa väärtti? Löytyykö kokemuksia nyky-Casinoista?
http://www.thomann.de/fi/epiphone_casino_limited_edition_na.htm
 
Ei surkutella vaan tehdään!
niemepet
28.12.2009 00:33:11 (muokattu 28.12.2009 01:16:34)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

hallu: Irrallaan olevan tallan paikoillaan pysyminen aluksi hiukan huolestutti ja se helposti tuntui liikahtavan kun löysäsin kieliä poistaakseni sen vaahtomuovin palasen siitä tallan alta, mutta kielet vireessä se tuntuu pysyvän paikoillaan. Soitto-otteeni on toki aika hento enkä tiedä mahtaako se pitää kun kitaraa kovempaa runttaa. Asiaa pitänee miettiä sitten kun tulee ajankohtaiseksi. Onkopa teillä kellään ollut ongelmia tallan paikoillaan pysymisen kanssa?
 
Itselläni ei ole ollut ongelmia kelluvan tallan kanssa, mutta jotkut pinnoittavat tallan ja jotkut laittavat tallan alle kaksipuoleista teippiä. Tottakai kannattaa ensin merkata tallanpaikka ennen kuin tallan runttaa kaksipuoleisella teipillä kiinni.
 
Tässä on Jim Heatin (Reverend Horton Heat) tallan teippaus tyyli noin 1min ja 30 sek kohdalla:
http://www.youtube.com/watch?v=gLovqEgEetA
 
EDIT: P.S. kaksipuoleisen teipin pitää olla ohutta. Ei mitään "tyynyä" tallan ja kitaran kannen välissä.
 
Gibson Robot Les Paul 1st Run, Gretsch White Falcon LTV, Epiphone ES-295, Duesenberg Rocket II, Fender VG Stratocaster
hallu
28.12.2009 01:19:47
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

humppahanuristi: Täytyypäs nyt omia kysymyksiä tähän ketjuun lisäillä.
Onko noissa halpaluokan (~500€) puoliakustisissa sellaista mallia, joka soi melko hyvin ja voimakkaasti akustisena sekä tietysti asiallisesti sähköistettynä?
Tuossa hintaluokassa kuitenkin jonkun verran tuota tarjontaa on ja kaikkia ei aina kaupasta heti kokeiltavaksi löydy, niin vähän suuntaviivoja vaan mikä saattaisi olla em. ominaisuuksissa hyvä.

 
Mulla ei kamalasti kokemusta puoliakkareista ole, mutta nyt joulukuun kierrellyt kaupoissa kokeilemassa ja sitten on tämä jonka sain itselleni. Oma kokemukseni on, että akustisesti nämä ovat aika hiljaisia akustisesti ja aika keskialuepainotteinen sointi on tyypillinen, jos vertaa johonkin c&w akustiseen, jotka soivat yleensä täyteläisesti myös alapäästä ja sointi on varsin pehmeä. Akustisen äänen voimakkuuteen vaikuttanee ainakin jonkin verran kopan koko, koska isokoppaiset soivat voimakkaammin. Tämä samick lz2 joka nyt itselläni on, on kokeilemistani voimakasäänisimpiä ja tässä onkin 90mm paksu koppa. Vahva akustinen sointi sitten tietysti altistaa kierrolle vahvistettuna, mutta toisaalta puhtaalla kanavalla saa varsin rehevän saundin.
Kyllä kai siihen sointiin vaikuttaa moni muukin seikka, mutta alle tuhannen euron kitarat tuppaavat olemaan vaneria joten puulaatueroja ei oleellisesti liene. rakenteellisesti voi merkitystä olla esim sillä miten talla on asennettu. Monesti ohkaisissa bluespuoliakkareissa (about 45mm paksuisissa) on monesti pultattu talla, kun taas pksumpikoppaisissa on monesti talla omalla puujalustalla, joka on irrallaan kannen päällä.
Ibanezeja on paljon 70mm kopalla ja esim Gretschillä on 2,75 tuumaa aika tavallinen kopan paksuus. Itse kyllä tykkäsin noista kokeilemistani Gretscheistä tosi paljon, mutta niissä se nimi jo maksaa sen verran ettei oiken viiden sadan tuntumassa ole valikoimaa vaan menevät nuo korean vanerigretschitkin lähemmäs tonnia. Tuohon viiden sadan huittelille toki löytyy Ibanezilta, samickilta, Epiphonelta, etc aika paljonkin vaihtoehtoja tais joku Yamahakin olla aika edullinen vaikka Yamahat ovat yleensä vähän kalliimman luokan kapineita.
Ihan kunnon puupuoliakkareita en päässyt testaamaan enkä osaa sanoa ovatko ne akustisesti voimakasäänisempiä (en usko, vaan ovat vain luultavasti vain sävykkäämpiä). Puukitarasta pitää vaan varautua maksamaan alkaen parisen tonnia ja huippukitarat näkyivät olevan 5-10k€. Lankkukitaroista mulla on kokemus ettei ero kalliin ja halvan välillä ole niin dramaattinen, mutta puoliakkareissa saattaa tilanne olla toinen. Itselläni ei vain ole kokemusta ihan huippusoittimista osatakseni arvioida.
 
kuga
24.01.2010 20:37:02
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

M. Kekki: Onko tämä hintansa väärtti? Löytyykö kokemuksia nyky-Casinoista?
http://www.thomann.de/fi/epiphone_casino_limited_edition_na.htm

 
Casinosta en tiedä,mutta tilasin siihen pohjautuvan Epiphone swingsterin,ja
sointi on ihan huippu hyvä!Hinta laatu suhde kohdallaan,mukana on bigsby 30
kampi.Mikit on uudet joissa on ns.single coilit ja humbukerit.Säädöt saadaan tone
namikoista.Kitara on 20 nauhainen.Ainakin minulla vääntyy siihen mitä sillä soitan.
Hieman ehkä ei niin pramea kuin jokut korean mallit,tämä on valmistettu indonesiassa,osaavat näköjään sielläkin tehdä kitaroita.Itse en enää epäile yhtään
missä tälläiset on tehty,koska tehtaat siirtyvät niihin maihin joissa suurin osa maa-
ilman tavaroista tullaan tekemään.Kiitos vaan Epiphonelle hyvän kitaran ovat tuoneet markkinoille.
 
hallu
24.01.2010 21:37:58
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

M. Kekki: Onko tämä hintansa väärtti? Löytyykö kokemuksia nyky-Casinoista?
http://www.thomann.de/fi/epiphone_casino_limited_edition_na.htm

 
Eipä ole minulla kokemusta noista, mutta panin merkille teeman Beatles dokkarista, että John Lennon soitteli tuollaista Epiphonea aika monessa taltioinnissa (sillä varmaan olis ollut varaa Gibsoniinkin;-)).
 
hollstro
25.01.2010 00:03:28
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

hallu: Eipä ole minulla kokemusta noista, mutta panin merkille teeman Beatles dokkarista, että John Lennon soitteli tuollaista Epiphonea aika monessa taltioinnissa (sillä varmaan olis ollut varaa Gibsoniinkin;-)).
 
No jaa, tuo Lennonin Epi Casino vuodelta 1965 on mustini mukaan samalla Kalamazoon tehtaalla tehty kuin sen aikaiset Gibsonit ja on miltei sama kitara kuin Gibson ES 330. Vielä 60-luvulla Epiphone ei ollut Gibsonin halpatuotantomerkki vaan rinnakkaismerkki. Tuotannon siirrot halvempiin maihin alkoivat 60 luvun aivan lopussa.
 
vasemmassa lahkeessa-klubin elinikäinen kannatusjäsen
fox
25.01.2010 00:27:19
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

hollstro: No jaa, tuo Lennonin Epi Casino vuodelta 1965 on mustini mukaan samalla Kalamazoon tehtaalla tehty kuin sen aikaiset Gibsonit ja on miltei sama kitara kuin Gibson ES 330. Vielä 60-luvulla Epiphone ei ollut Gibsonin halpatuotantomerkki vaan rinnakkaismerkki. Tuotannon siirrot halvempiin maihin alkoivat 60 luvun aivan lopussa.
 
Sen verran tarkennusta, että kylläkin Kalamazoossa, mutta toisella puolella Parsons Streettia.. :)
Todellakin Gibson, Inc osti Epiphone, Inc firman (nimen eli brändin ainoastaan, sekä rekkalasteittain osia) ja muutti tuotannon Kalamazoohon, jossa sitten Epiphoneja tehtiin "vanhaan malliin" aina vuoteen 1969 asti, jolloin valmistusta siirrettiin Japaninmaalle eri tehtaisiin, 1970 oli tuotanto jo kovassa menossa tuolla. Kilpailukyvyn ylläpitämiseksi sitten sitä tuotantoa siirrettiin "lännemmäksi" ensin Koreaan, jälleen useammalle tehtaalle, ja loppuviimeksi sitten rakennettiin ihan ihkaoma tehdas Kiinaan, josta nykyään tulevat Epiphöönit.
Ja tosiaan, tuolloin Jenkeissä ei Epi ollut mitenkään "halpamerkki", vaan todellakin rinnakkaismerkki, jota sitten ne "onnettomat" diilerit, joilla ei ollut emoyhtiö Gibsonin edustusta, myivät innolla. Jopa siinä määrin, että ko. kilpailutilanne joskus jopa emoyhtiötä vaivasi, koska kitarat olivat tosiaankin rinnakkaismalleja.
Emoyhtiön tiloissa Kalamazoossa ei muutamaa harvaa poikkeusta lukuunottamatta tehty Epiphoneja, ei ennen 1969:aa eikä montaa kertaa jälkeenkään päin.. Vaikka aika ajoin vallankin fleaBayssa toisin väitetään. Itse en (varmaksi) tiedä muuta, kuin että 1980-luvulla ennen Gibsonin myyntiä tekivät useammankin sarjan sekä Epiphone- että Gibson nimellä mallia "Spirit". Mutta se oli sekavaa aikaa... =)
 
welcome to the twilight zone "A fox is a wolf who sends flowers." relic #1
hollstro
26.01.2010 14:57:16
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

fox: Sen verran tarkennusta, että kylläkin Kalamazoossa, mutta toisella puolella Parsons Streettia.. :)
Todellakin Gibson, Inc osti Epiphone, Inc firman (nimen eli brändin ainoastaan, sekä rekkalasteittain osia) ja muutti tuotannon Kalamazoohon, jossa sitten Epiphoneja tehtiin "vanhaan malliin" aina vuoteen 1969 asti, jolloin valmistusta siirrettiin Japaninmaalle eri tehtaisiin, 1970 oli tuotanto jo kovassa menossa tuolla. Kilpailukyvyn ylläpitämiseksi sitten sitä tuotantoa siirrettiin "lännemmäksi" ensin Koreaan, jälleen useammalle tehtaalle, ja loppuviimeksi sitten rakennettiin ihan ihkaoma tehdas Kiinaan, josta nykyään tulevat Epiphöönit.
Ja tosiaan, tuolloin Jenkeissä ei Epi ollut mitenkään "halpamerkki", vaan todellakin rinnakkaismerkki, jota sitten ne "onnettomat" diilerit, joilla ei ollut emoyhtiö Gibsonin edustusta, myivät innolla. Jopa siinä määrin, että ko. kilpailutilanne joskus jopa emoyhtiötä vaivasi, koska kitarat olivat tosiaankin rinnakkaismalleja.
Emoyhtiön tiloissa Kalamazoossa ei muutamaa harvaa poikkeusta lukuunottamatta tehty Epiphoneja, ei ennen 1969:aa eikä montaa kertaa jälkeenkään päin.. Vaikka aika ajoin vallankin fleaBayssa toisin väitetään. Itse en (varmaksi) tiedä muuta, kuin että 1980-luvulla ennen Gibsonin myyntiä tekivät useammankin sarjan sekä Epiphone- että Gibson nimellä mallia "Spirit". Mutta se oli sekavaa aikaa... =)

 
Asiaa. Kiitos hienosta ja tarkentavasta lisäyksestä. Lueskelin Ted Mac Cartyn elämänkertaa reilu vuosi sitten ja muistikuva oli tuo jonka laitoin, mutta näinhän se oikeasti oli. Suosittelen muuten tuota kirjaa kitaroista, historiasta ja liiketoiminnan johtamisesta kiinnostuneille: http://www.elderly.com/images/books/910/49-331465.jpg
 
vasemmassa lahkeessa-klubin elinikäinen kannatusjäsen
« edellinen sivu | seuraava sivu »
1

» Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (Vaatii kirjautumisen)

» Kirjaudu sisään

Keskustelualueet «
Haku tästä aiheesta / Haku «
Säännöt «

Copyright ©1999-2016, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.
Palaute | Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti