| Aihe: Millä tavoin vaihdatte soundia/äänenvoimakkuutta livenä | |
|---|
|
Hyvä putkivahvari, vola-potikka + treble bleed ja dynaamista soitantaa biisien rakenteiden mukaan. Mitäpä muuta sitä tarvitsee. |
|
MuzaK: Hyvä putkivahvari, vola-potikka + treble bleed ja dynaamista soitantaa biisien rakenteiden mukaan. Mitäpä muuta sitä tarvitsee.
Hyvän vaimon ja hyvän roudarin myös. |
 doctrine
23.11.2009 22:53:55 (muokattu 23.11.2009 22:58:00) | |
|
3 kanavaa, oma volumesäätö jokaiselle.
http://www.payloadband.info/ |
 Ossi
24.11.2009 00:03:04 | |
|
Riverman: Ilmeisesti yksi toimiva vanhan liiton(?) tapa on, että sopiva särö vahvistimesta alle ja pelataan vaan kitaran volume- (ja tone-) potikalla sekä mikkivalitsimella? Tekeekö näin kukaan?
Mulle passaa parhaiten tämmöinen tapa toimia. Simple man - simple way to go! Oon niin fiilisräveltäjä, että mitä vähemmän huolehdittavaa ja liikkuvia osia, sen parempi. Varsinkin hektisessä keikkatilanteessa tykkään keskittyä steppaamisen sijaan enempi siihen, että oma tekeminen tukisi sitä, mitä kanssapelimannit ovat esittämässä. Tietysti tää on ihan genrejuttukin ja aiheesta voisi tahkota maailman tappiin :)
Olen vanha ja vanhanaikainenkin, mutta silloin tällöin moinen lähestymistapa toimii, tänä päivänäkin. Kantavaksi ja soivaksi, nytei puhuta säröstä, ruuvattu putkivaffari ja Gibsonin Les Paul olivat saadun palautteen pohjalta ilmeisesti mm. viime viikonlopun keikalla musikaalinen ja korvaa miellyttävä yhdistelmä. Soitosta sinänsä ei mainittu juuri mitään.... :D
Joskus siedettävän musiikin esittämiseen saattaa riittää suht' hyvä soittopeli ja hyvä vahvistin :)
Seuraava! |
 Trad
24.11.2009 00:15:53 | |
|
Mulla on liikaa kanavia ja polkimia... Tietyissä biisien dynaamisissa vaihdoskohdissa saa tehokkaimman vaikutuksen aikaan kun yhtäkkiä polkaisee hirmuisen surinan päälle (tai vielä paremmin pois) mutta joudun silti aina biisin jälkeen tarkistamaan missä asennoissa säröpurkkien ledit on kun sormi hakeutuu vaistomaisesti kuitenkin sille volumenappulalle.
Have... a good time... all the time. |
Trad
24.11.2009 00:43:58 (muokattu 24.11.2009 00:44:48) | |
|
Harrastaako kukaan muu muuten sitä että veivaa polkimien tai vahvistimen säätimiä kesken biisin? Lattialla olevat laitteet on tässä vähän hankalia mutta joskus tulee sieltäkin haettua akvaariosaundia kun oikein inspiraatio iskee. Soittimiahan ne efektitkin omalla tavallaan on.
Have... a good time... all the time. |
|
Riippuu millä härvelillä on liikenteessä. "Läski Sika" -nimisessä nappilaudassa on kolmekanavainen putkietunen, joiden kanavilla on omat volumet. Humppalaudassa (Vox Tonelab SE) on volapedaali, jonka minimitaso on säädetty noin 60%. Lisäksi kummankin kanssa roplaan kitaran volapotikkaa.
[kokarek: En kehtaa tuhlata aikaani niiden kommentointiin kun et sinäkään ollut tuhlannut aikaa niiden säveltämiseen.] |
|
Ossi: .. mitä vähemmän huolehdittavaa ja liikkuvia osia, sen parempi. Varsinkin hektisessä keikkatilanteessa tykkään keskittyä steppaamisen sijaan enempi siihen, että oma tekeminen tukisi sitä, mitä kanssapelimannit ovat esittämässä.
Itse olen kokeillut tuota volumenruuvamistekniikkaa myös, mutta mun mielestäni se on vaikeempi saada 'kohdilleen' kuin yhden polkusimen polkaseminen.
Tottumiskysymyksiä kukaties, mutta mun mielestäni sen volanapin kanssa ruuvailu vaatii enemmän harjoittelemista, kuin steppaaminen.
Nostalgy is not what it used to be |
|
Trad: Harrastaako kukaan muu muuten sitä että veivaa polkimien tai vahvistimen säätimiä kesken biisin? Lattialla olevat laitteet on tässä vähän hankalia mutta joskus tulee sieltäkin haettua akvaariosaundia kun oikein inspiraatio iskee. Soittimiahan ne efektitkin omalla tavallaan on.
Valitettavasti tätä tulee treeneissä harrastettua silloin, kun alkaa toisen kitaristin kanssa volumetaistelu ja soolomasturbaatio. Siinä vaiheessa kun huomaan, että laulajakitaristi könyää vahvistimensa luo (hän ei käytä purkkeja lattialla) lisäämään volumea, niin kohta olen itse kontillani lattialla kääntämässä tubescreamerin leveliä suuremmalle. Tätä tapahtui myös viimeisellä kaverin synnttärikeikalla aivan liikaa, kun soittajat olivat nauttineet liikaa nuottiöljyä. Lavalta tuleva mökä oli encoreiden aikana jo korvia raastavaa. Onneksi yleisökin oli todella kovassa maistissa..
Jos se ei svengaa, se ei ole minkään arvoinen. (Duke Ellington) |
|
En tykkää pedaleista. On vain viritin ja delay, joten soundia muutetaan mikkikytkimellä ja tonella tai soittamalla tallalta/kaulalta (useimmiten näin). Volumea en varsinaisesti säädä. Pidän vahvarin riittävän lujalla, jotta voin soittaa sormillani hiljempaa ennen sooloa ja sitten soolotessa "vähän revittää". Tästä syystä mä en koskaan oikein tottunut kompuraankaan... |
|
Soitan livenä mahdolliset kliiniosat joko suoraan säröllä tai sitten dempaten. Tähän mennessä en oo vielä tarvinnut niin cleania soundia, ettei tällä pärjäisi. Mieluummin soittaa tarkasti kuin alkaa polkimien kanssa sähläämään. |
|
Itselläni on vain yksikanavainen nuppi, joten särö on aina ns. kaakossa.
Volan vaihtelu tapahtuu sitten joko kitaran switchistä vaihtamalla (2x vol, ei tonea) ja/tai overdriven sammuttamisella. Tuloksena nopeasti vaihdeltava särö/clean -saundi. Tone-potikalla muutenkaan tee metallirytkeessä mitään ;)
Sami / Ääniportti |
 Anti
24.11.2009 09:11:46 | |
|
Itellä kans volapotikka plus mikkien eri asennot kovassa käytössä. Sooloihin sitten aika monasti fuzzia päälle.
kalamies#27 >-)))> |
|
Tässä kun on reilun parinkymmenen soittovuoden aikana tullut pelattua monenkinlaisen (ei aina oman) yksikanavaisen putkivahvistimen kanssa, niin Gibson-kitaroilla on yleensä menty siten, että tallamikillä on ensin haettu sopiva särösoundi ja sitten on veivattu kaulamikin vola sellaiseen positioon, että kelpaa melkein-puhtaasta ja dynamiikkaakin vielä löytyy. Kesken biisin soundia ja volumea on vaihdettu pääsääntöisesti mikkiswitchillä, helppoa kuin mikä eikä tarvitse ylimääräisiä purnukoita.
Edelleen käytän toisinaan pienempimuotoisissa livetilanteissa ja jameissa, joissa ei tarvitse soundin olla niin viimeisen päälle viritelty eikä aina edes tule soitettua omilla vahvistuskamoilla.
Laudoista takki päälle vaan, sitten sä kelpaat manalaan |
|
LesPaul70: Tässä kun on reilun parinkymmenen soittovuoden aikana tullut pelattua monenkinlaisen (ei aina oman) yksikanavaisen putkivahvistimen kanssa, niin Gibson-kitaroilla on yleensä menty siten, että tallamikillä on ensin haettu sopiva särösoundi ja sitten on veivattu kaulamikin vola sellaiseen positioon, että kelpaa melkein-puhtaasta ja dynamiikkaakin vielä löytyy. Kesken biisin soundia ja volumea on vaihdettu pääsääntöisesti mikkiswitchillä, helppoa kuin mikä eikä tarvitse ylimääräisiä purnukoita.
Viisaita sanoja, näin minäkin teen. Ei purkkeja, marsusta (800, Jubilee) gainia ja volaa reilusti. Tallamikki täpöllä ja kaulamikki hissunkissun.
Sitten hakataan joko vähän tai paljon ja tarvittaessa mikkikytkintä vekslataan. Kanavia en vaihtele, vaikka Jubileessa periaatteessa kai voisikin. Lead-kanava käytössä, ei diodiklippausta sirisemässä.
Shut Up 'n Play Yer Guitar |
|
Mulla menee raskaammassa musiikissa siten että Podista tulee tarvittavat efektit ja kaiut ja säröt tulee Powerballista, polkustimena siis Pod joka ohjaa Midillä Englin Z11 purkkia joka sitten hoitelee Powerballin kanavarallin. Kitaran volumea käytän jos tarvii volaan koskea, näissä raskaammissa käytän gibbonssin studiota tai gothikkia.
Humppahommissa sitten menee siten että Fenderin mexico stratosta vääntelen tonea ja volaa tarpeen mukaan, vahvistinta toimittaa Epiphonen Valve stanu josta vääntelen tarpeen mukaan chorusta tai dilippaa. Tulee joskus paljonkin keikan aikana ruuvattua tuota, kun siinä on ilta aikaa ja yleensä sijoitan tuon siten että kuulen ja yllän sitä sääteleen.
"I'm only wearing black until they invent something darker" |
|
Ihan mielenkiintoinen aihepiiri.
Itellä tuohon vaikuttaa 1) kokoonpano , jolla ja 2) musa, mitä soitetaan (nää tietty menee yleensä käsi kädessä... ;-P ).
Isommissa orkestereissa, joissa on useampi kitaristi ja yleensä vielä kiippariukko, turvaudun yleensä pariin peräkkäiseen säröön puhtaaseen kanavaan kytkeytyen. Tällä keinoin saa tarvittaessa todella paljon lisävolaa sooloon. Näin etenkin keikoilla, joilla vedetään omalla pikku-pa:lla ilman nimenomaista äänimiestä. Anyway, melko harvoin tulee käytettyä noissa parissa modernimmassa vahvistimessa olevaa kanavanvaihto-optiota.
Pienemmissä kokoonpanoissa, etenkin trioissa, tulee turvauduttua yleensä yksikanavaiseen styrkkariin - "perussärö" tulee tällöin vahvistimesta, joko etuasteesta tai pääteasteesta keinokuorman välityksellä. Perussärön määrää muuttelen yleensä karvan verran ylös/alas muutamiin biiseihin. Yleensä haen sooloon lisää purevuutta ja sustainia boostaamalla esim. Fulldrivella tai SD-1:llä, kliinit/pikkurosot haetaan kitaran volapotikalla. Täytyy sanoa, että strato toimii viimeksi mainittuun ylivoimaisesti parhaiten, telekin ihan ok - jotenkin en ole koskaan saanut "kliiniyttämistä" toimimaan LP-kitaroilla, siinä kohtaa kun soundi alkaa puhdistumaan, alkaa se olla jo melkoisen tumppu mun makuun.
Se kumpi malli toimii paremmin, on ihan päivä- ja mielialakohtaista, kumpikaan ei ole mielestäni nimenomaisesti oikein tahi väärin. Mut kiva, että on mahdollisuus varioida tässäkin asiassa.
BTW, mihin ovat jääneet kaikki multiefektimiehet, joilla on 237 presettiä kaikkien biisien eri osille? 90-luvulle? ;-P
En käytä rahojani amerikkalaisiin kitaroihin, kun japanilaisiakin saa. |
|
jumara:
BTW, mihin ovat jääneet kaikki multiefektimiehet, joilla on 237 presettiä kaikkien biisien eri osille? 90-luvulle? ;-P
Kyllä mulla on biisi kohtaisetkin presetit olemassa mutta ne on biisi kohtaisia. Puolet biiseistä voi kummiskin vetää ihan kahdella perus layerillä.
Pardy : "Varallisuus on vaan järjestelykysymys" |
|
jumara:
BTW, mihin ovat jääneet kaikki multiefektimiehet, joilla on 237 presettiä kaikkien biisien eri osille? 90-luvulle? ;-P
Täällä me ollaan edelleen ;) Itsellä midi ohjaa lähes koko soundipalettia sekä vahvistimen kanavia. G-majoriin olen ohjelmoinut biisikohtaiset pankit, joissa on asetettu kaikki valmiiksi, volumetasoja ja delayn iskunopeuksia myöten. Kotisoittoa varten on myös tehty pankit joka eri tyyliin (esim tietyn kitaristin, tietty biisi + tietyn levyn tyyli etc etc.)
Huhuh, että rakastan tätä säätämistä. Saiskohan näihin TC:n laitteisiin jostain lisäpankkeja? :)
"Tärkeintä on se, ettei tee musiikissa lainkaan virheitä." |
|
HeavyMachinery: Kyllä mulla on biisi kohtaisetkin presetit olemassa mutta ne on biisi kohtaisia. Puolet biiseistä voi kummiskin vetää ihan kahdella perus layerillä.
All right, selvennykseksi vielä, että tää mun kommenttini ei ollut tarkoitettu ilkeilyksi. Presettien käyttöhän on oikeesti toimiva ratkaisu ja käynyt silloin tällöin itelläkin mielessä, kun tekee noita cover-juttuja, missä saattaa tarvita jonkun tietyn soundin/asetuksen tiettyihin kipaleisiin.
Aidosti ihmettelin, että ko. vaihtoehto on loistanut tässä keskustelussa poissaolollaan, vrt. esim vuosituhannen vaihde, jolloin likipitäen kaikilla oli joku surffilauta jaloissa. Mut kohta sekin on varmaan taas old skoolia, muoti muuttuu ja mielipiteet myös... ;-)
En käytä rahojani amerikkalaisiin kitaroihin, kun japanilaisiakin saa. |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
