| Aihe: Telecaster vol. 2 | |
|---|
|
Rämppy: Noi esimerkit johtuu yleensä käyttö- ja huoltovirheistä. Oikein pidettynä kitarat ei yleensä itsestään lahoa.
Juuri näin.
vasemmassa lahkeessa-klubin elinikäinen kannatusjäsen | |
Jukka Häikiö: Tässäpä mainio clippi:Orkkis 59`/Reissue/Brand new. Mikäpä se kuulostaa raadin mielestä "vanhalta"??? Luurit korville ja simmut kii :--)
https://www.youtube.com/watch?v=a-ug6TN3oOw
Eri kitarat loistivat eri klipeissä. Eniten innosti toi aito 59 ja sitten Ruokangas. Molemmissa oli erottelevampi saundi kun Gibson CS:ssä, erityisesti kun soitettiin sointuja säröllä. Hienojahan noi kaikki ovat. Ruokangas oli selkeästi erilainen verrattuna noihin Gibsoneihin. Kirkkaampi yleissointi ja napakampi atakki. Paikanpäällä ja itse soittamalla ne erot tuntuvat selvemmin kuin äänitettynä, koska kitaran soittossa suuri osa on myös sillä miltä kitara tuntuu näpeissä. Se vaikuttaa siihen miten kuulee. Psykoakustiikkaa.
vasemmassa lahkeessa-klubin elinikäinen kannatusjäsen | |
Jep, Unicorn lienee seetribodylla. Omaan korvaan toi 59`reissue sai heikoimman arvosanan, 58ri ja orkkis 59 omaan makuun parhaat, kuulostivat, no höh, "vanhalta" Ruokangas sillees selkein soundiltaan, vähän moderni, 59`ri oli jotenkin "ohut".
hollstro: Eri kitarat loistivat eri klipeissä. Eniten innosti toi aito 59 ja sitten Ruokangas. Molemmissa oli erottelevampi saundi kun Gibson CS:ssä, erityisesti kun soitettiin sointuja säröllä. Hienojahan noi kaikki ovat. Ruokangas oli selkeästi erilainen verrattuna noihin Gibsoneihin. Kirkkaampi yleissointi ja napakampi atakki. Paikanpäällä ja itse soittamalla ne erot tuntuvat selvemmin kuin äänitettynä, koska kitaran soittossa suuri osa on myös sillä miltä kitara tuntuu näpeissä. Se vaikuttaa siihen miten kuulee. Psykoakustiikkaa.
Pelimanni pizzerian nurkasta päivää... | |
Rämppy: Mitkä osat siinä oli muuttumassa romuksi?...
Virityskoneisto ja tallan kielisilta olivat väljiä. Sellaisia ei ihmeemmin korjailla paitsi vaihtamalla uusia osia (jolloin se vintage ainakin omasta mielestäni katoaa niistä). Kaulan säädin omalle kuokalleni tasan kerran (7 vuoden omistusaikana). Siihen ei enää kelinvaihtelut tehonneet. Otelautamerkkejä putoili (liimaa) ja etupleksi oli säröllä lähes jokaisen ruuvin kohdalta. Jonkun mielestä relikoitumista, minun mielestäni meni rikki muovin vanhetessa.
Kapine oli ymmärtääkseni ollut soittohommissa koko ikänsä ja kaikki sen vaivat olivat nimenomaan sillä tiellä syntyneitä. Itse jätin korjaamatta ja myin, kun en tiennyt siihen aikaan mistään mitään. Nythän tuota olisi vähän enemmänkin perillä aiheesta ja ehkä toimisin toisin.
Olen myös soitellut muutamien muiden vanhoja kapineita ja kyllä niissä suurimmassa osassa on ollut juurikin samansorttista mekaanista löysyyttä.
En usko että minun juttujani kannattaa ottaa ihan tosissaan. Minä en ainakaan ota ;D | |
BugBadWolf: Virityskoneisto ja tallan kielisilta olivat väljiä. Sellaisia ei ihmeemmin korjailla paitsi vaihtamalla uusia osia (jolloin se vintage ainakin omasta mielestäni katoaa niistä).
Ja kitara siis muuttuu romuksi... | |
hollstro: Eri kitarat loistivat eri klipeissä. Eniten innosti toi aito 59 ja sitten Ruokangas. Molemmissa oli erottelevampi saundi kun Gibson CS:ssä, erityisesti kun soitettiin sointuja säröllä. Hienojahan noi kaikki ovat. Ruokangas oli selkeästi erilainen verrattuna noihin Gibsoneihin. Kirkkaampi yleissointi ja napakampi atakki. Paikanpäällä ja itse soittamalla ne erot tuntuvat selvemmin kuin äänitettynä, koska kitaran soittossa suuri osa on myös sillä miltä kitara tuntuu näpeissä. Se vaikuttaa siihen miten kuulee. Psykoakustiikkaa.
No tämä kommentti oikeastaan kiteyttää kaiken olennaisen siitä kuinka eri planeetoilla me sun kanssa ollaan. Minä nimittäin pystyin vain vaivoin kuulemaan yleensäkään mitään eroa ja se mitä luulin kuulevani, ei ollut millään mittarilla merkittävää eroa. Eli voit ihan huoletta tästä lähtien ohittaa kaiken mitä sanon, koska korvani ei vain pelaa lähelläkään sillä tasolla jolla keskustelua käyt. Toisaalta ymmärrän nyt, että jos tämä on esimerkki niistä merkittävistä soundieroista joihin kirjoituksissasi viittaat, niin morjens :-D.... mä en tossa kelkassa pysy parhaalla tahdollanikaan.
Mun mielestä se 59 Gibson ei soinut ihan yhtä kirkkaasti kuin ne kaksi muuta joiden välillä en oikein pystynyt kuulemaan eroa ja enkä sitä -59 epäkirkkauttakaan havainnut kuin parissa klipissä ja se oli niin vähäistä että esimerkiksi kitaran valintatilanteessa en antaisi sellaiselle mitään painoa.
Oikeastaan LesPaulissa kiinnitän eniten huomiota siihen miten alapää pysyy avoimena kun aletaan säröä lisätä ja sekin on useinmiten mikin säädöstä kiinni oleva asia ja LesPaulissa lähinnä kaulamikillä ilmenevä ongelma (tai ei se ole ongelma kun säätää mikin tarpeeksi kauas kielistä).
Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka | |
MadMatt: Ja kitara siis muuttuu romuksi...
Ei kai kitara romuksi korjaamalla muutu, mutta kyllähän vintagesoittimiin vähennyksiä lasketaan vaihdetuista osista..... vai eikö muka lasketa? kyllähän kitaran alkuperäisyys noteerataan vanhoissa soittimissa. Nähdäkseni arvon vähennystä voi hillitä käyttämällä vintagevaraosia, jos on sellaisia onnistunut haalimaan käsiinsä, mutta tietenkin niidenkin kanssa ollaan tekemisissä kulumisongelman kanssa.
Minä en tästä asiasta varsinaisesti tiedä, koska omia kitaroitani olen kyllä korjauttanut ihan surutta vintagepisteistä murehtimatta ja ne on minulle puhtaasti käyttösoittimia.... tai siis eihän minulla oikein vanhoja soittimia edes ole lähinnä seiskari/kasarikamaa, joka ei varmaan mitään vintagea vielä ole monenkaan mielestä.
Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka | |
MadMatt: Ja kitara siis muuttuu romuksi...
Jep. Virityskelvoton värkki on soittokelvoton värkki. Käytännössä siis 12000mk:n romu.
Jos korjaat kuluneet osat vaihtamalla ne uusiin (mikä olisi aikanaan "viisaampien neuvoista" huolimatta pitänyt osata tehdä), et voi enää pitää sitä aitona vintagesoittimena. Arvonlasku nääs. Vintagen logiikka on ihmeellinen.
Jos auton entisöi (ts kaappaa navetan takaa ruosteisen palan kattoa ja rakentaa siihen mig-langalla loput autosta kiinni), hinta nousee taivaisiin. Jos soittimen vaikkapa maalaa samanlaiseksi kuin uutena, se on arvoton refin.
En usko että minun juttujani kannattaa ottaa ihan tosissaan. Minä en ainakaan ota ;D |  fox
25.12.2016 20:06:38 | |
|
hallu: .. lähinnä kaulamikillä ilmenevä ongelma (tai ei se ole ongelma kun säätää mikin tarpeeksi kauas kielistä).
Miltei joka ainoan humbukkereilla ladatun kitaran saa soundiltaan "tukkoon" kaulamikillä, jos ei siitä korkeussäädöstä (ja vähän muustakin säädöstä) paljoa perusta. Ei ne tonesäätimetkään siinä kitarassa ylleensä "turhanpäiten" ole. Sitä säästäis valmistaja sitten pitkän pennin, jos ne siinä ihan "muuten vaan" pyöris. Toki onhan noita soittajoita jotka noita ihan joutilaina pitää. ;) Mutta oma näkemyksensähän se on.
Tuota kaulahumppari"ongelmaa" varten alun alkujaan tehdas nimeltä EMG-Overland kehitti humpparin todella heikoilla magneeteilla, jotka sitten tuon takia tarvitsivat mikkiin sisäänrakennetun eli integroidun etuvahvistimen. Tietty sitä sitten on hyödynnetty vallan muissa piireissäkin, kuin jats- ja "perinnemusiikki".. ;)
Kutsutaan noita nyttemmin aktiivimikeiksi, ja ovat kovin suosittuja.
Näin olen ymmärtänyt. | fox
25.12.2016 20:25:59 | |
|
BugBadWolf: Jep. Virityskelvoton värkki on soittokelvoton värkki. Käytännössä siis 12000mk:n romu.
Virikoneet olis voinut esim. kiristää.. Siis olettaen, että ne olivat 60-luvun puolivälin Klusonit. Nyt kun ei kyseisestä skebasta sen parempaa tietoa ole, oletan että se oli SG(tai joku ko. mallisarjasta) jos etupleksikin oli pahoin säröillä ruuvinreikien kohdalta, paremmin asiasta tietämättä.
Jos korjaat kuluneet osat vaihtamalla ne uusiin (mikä olisi aikanaan "viisaampien neuvoista" huolimatta pitänyt osata tehdä), et voi enää pitää sitä aitona vintagesoittimena. Arvonlasku nääs. Vintagen logiikka on ihmeellinen.
Onhan se, kieltämättä, jos "oikein hardcore-vintagemeiningistä" puhutaan. Jotain kokemusta asiasta on. Totta hitossa tuolla olis hyvinnii voinut olla "arvoa" ihan niin sanottuna "playerina" mahdollisten osien vaihtojen jälkeenkin, kyllä ne ihan playerit on soittajalle käypiä värkkejä, ehken paremminkin kuin ne "collector grade" -vermeet.
Jos auton entisöi (ts kaappaa navetan takaa ruosteisen palan kattoa ja rakentaa siihen mig-langalla loput autosta kiinni), hinta nousee taivaisiin. Jos soittimen vaikkapa maalaa samanlaiseksi kuin uutena, se on arvoton refin.
Autovertaukset on hienoja... | |
BugBadWolf: Jep. Virityskelvoton värkki on soittokelvoton värkki. Käytännössä siis 12000mk:n romu.
Jos korjaat kuluneet osat vaihtamalla ne uusiin (mikä olisi aikanaan "viisaampien neuvoista" huolimatta pitänyt osata tehdä), et voi enää pitää sitä aitona vintagesoittimena. Arvonlasku nääs. Vintagen logiikka on ihmeellinen.
Jos auton entisöi (ts kaappaa navetan takaa ruosteisen palan kattoa ja rakentaa siihen mig-langalla loput autosta kiinni), hinta nousee taivaisiin. Jos soittimen vaikkapa maalaa samanlaiseksi kuin uutena, se on arvoton refin.
Olen putsannut, säätänyt ja öljynnyt monet heikosti toimivat vanhat virittimet. Yleisin vika on paskan kertymien rattaisiin liiallisen rasvauksen (paksulla öljyllä) vuoksi. Virittimet atomeiksi, pesu, putsaus hammasharjalla, rasvaus ohuella rasvalla liikkuvilta pinnoilta, ylimääräiset rasvat pois ja kasaan. Joskus viritintapin varsi tai runko on vääntynyt iskusta, niiden suoristaminen auttaa. Kellosepän hommia melkein, mutta sen jälkeen toimimaton on ollut kuin uusi.
vasemmassa lahkeessa-klubin elinikäinen kannatusjäsen | |
hollstro: Olen putsannut, säätänyt ja öljynnyt monet heikosti toimivat vanhat virittimet. Yleisin vika on paskan kertymien rattaisiin liiallisen rasvauksen (paksulla öljyllä) vuoksi. Virittimet atomeiksi, pesu, putsaus hammasharjalla, rasvaus ohuella rasvalla liikkuvilta pinnoilta, ylimääräiset rasvat pois ja kasaan. Joskus viritintapin varsi tai runko on vääntynyt iskusta, niiden suoristaminen auttaa. Kellosepän hommia melkein, mutta sen jälkeen toimimaton on ollut kuin uusi.
Ja nykyään on hyviä reproja saatavilla. Mulla oli yhdessä Gibsonissa muoviset virittimien nupit kutistuneet ja vähän hapristuneen oloiset, joten laitoin ne talteen ja vastaavat uudenlaiset tilalle. Eipähän tarvinnut keikalla pelätä, että murenevat käsiin, kitaran uusi omistaja sai alkuperäiset osat mukaan. | |
BugBadWolf: Jep. Virityskelvoton värkki on soittokelvoton värkki. Käytännössä siis 12000mk:n romu.
Jos korjaat kuluneet osat vaihtamalla ne uusiin (mikä olisi aikanaan "viisaampien neuvoista" huolimatta pitänyt osata tehdä), et voi enää pitää sitä aitona vintagesoittimena. Arvonlasku nääs. Vintagen logiikka on ihmeellinen
Mitä ihmettä... En ole missään vaiheessa maininnut olevani kiinnostunut vintagesta sijoituksena vaan nimenomaan kitaran käyttöarvosta joten en myöskään ole välttämättä kauhean kiinnostunut vaihdetuista osista.. itseäni ei sureta yhtään että virittimet on vaihdettu, päinvastoin pääasia että toimii ja tykkään kitarasta. Jos osien vaihtelu tekee kitarasta romun niin en voi ottaa muuta kuin osaa... Olen muusikko ja enemmän kiinnostunut soittamisesta kuin kitaroista. | |
MadMatt:...Olen muusikko ja enemmän kiinnostunut soittamisesta kuin kitaroista.
Näinhän sen pitäisikin mennä. Itse ihmettelen suuresti sitä että refin olisi ruhjottua arvokkaampi. Mutta tästä tuskin kannattaa enempää jatkaa.
Foxille. Kitara oli Firebird. Tallan riesat lienivät vibran synnyttämiä. Virikoneiden taas ihan silkkaa ikää. Rattaissa parhaillaan varttikierros väljää, eikä sellaista uskalla ihan mahdottomia enää kiristellä.
Tässä pitää ottaa huomioon myös se, että siihen aikaan ei ollut sellaisia ihmeitä kuin internet. Kitara ostettiin Soundin pikkuilmoituksesta ja lähin vintage-varaosa oli ameriikan ihmemaassa. Tevarista siihen olisi saanut jotakin sellaista, joka olisi edellyttänyt poraamisia yms.
Mutta sepäs ei ole oleellista. Pointtini ko asiassa oli se, että tuollaisia vikaisina kiertoon lähteviä kapineita on liikkeellä edelleenkin. Minulle soittimen täydellinen toiminta on se tärkein asia. Ei lohduta, vaikka miljoonan maksaisi, jos sillä ei voi oikeasti soittaa.
Ja itseasiassa ko kitara ei edes ollut alkujaankaan mitenkään hirveän hyvä. P90:t pitää kyllä ihan sitä muistellessa vielä hankkia, mutta mutta. Ei se karkeatekoisuus ja kelvoton ergonomia jalostunut vuosikymmenien aikana mihinkään. Hyvä soundi, jopa todella hyvä, mutta muuten ei mikään ihmelaite.
Jos joku lykkää minulle nokan eteen vaikkapa täydellisessä kunnossa olevan 335:n 60-luvulta, niin jos se vielä soi hienosti, lupaan kuolata sen perään ihan muiden mukana. Hinnasta viis. Mutta en minä nyt vain ymmärrä sitä että vanha, kulahtanut ja rikkinäinen raakki olisi mitenkään uutta ja ehjää laatukitaraa kalliimpi.
En usko että minun juttujani kannattaa ottaa ihan tosissaan. Minä en ainakaan ota ;D |  hollstro
25.12.2016 21:46:25 (muokattu 25.12.2016 21:46:46) | |
|
Jos tuo rikkinäinen Firebird oli 66-67-mallinen non-reverse niin en ihmettele. Virikoneet ovat siinä halvimmat Klusonit ja mulla oli minttikuntoisen kanssakin haasteita kun viritinrunko oli mutkalla. Siitä selvisi kiristämällä lapaan tulevat ruuvit kunnolla. Siis tällainen: https://goo.gl/photos/z1rWdqqXffEE4Rhg8
vasemmassa lahkeessa-klubin elinikäinen kannatusjäsen |  AngieRainbow
25.12.2016 21:53:08 (muokattu 25.12.2016 21:54:11) | |
|
Muusikoiden.netissä näköjään pitkästä aikaa todella mielenkiintoista keskustelua. Nostin itse aloittamani ketjuni parin vuoden takaa: https://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=15&t=229251&o=140
Kuulen kyllä mielelläni kokemuksia aiheesta. Itseäni vintage vermeet kiinnostavat todella paljon. Ja onhan noita jonkin verran ollutkin ja on edelleen. Kyllä niissä monesti on jotain, mitä re-issueista ym custom shopeista ja butiikki vehkeistä ei löydy.
What we've got here is... failure to communicate. Some men you just can't reach, so you get what we had here last week, which is the way he wants it. Well, he gets it! N' I don't like it any more than you men. | |
hollstro:...Siis tällainen: https://goo.gl/photos/z1rWdqqXffEE4Rhg8
Juuh. Oli kuitenkin 65-66 (myyjän mukaan) mutta sama se. Ei sitä väljää oikein saanut kiristelemällä mihinkään. Sellainen vikahan syntyy, kun annetaan paskan kertyä 25 vuotta virittimen sisään ja väännetään väkisin.
En usko että minun juttujani kannattaa ottaa ihan tosissaan. Minä en ainakaan ota ;D | |
Noiden vintage-vehkeiden perään ei oo tullut koskaan innostuttua, onhan niitäkin jotain ollut, mut silloin ne ei olleet vielä mitään vintegea. Noin muuten hyvän kitaran kriteerit on ja naurettavin niistä ensin:Ulkonäkö, koska sehän se on, johon ensin kiinnittää huomion, vastenmielisen näköistä vempelettä ei vaan kärsi, vaikka kuin täyttäis kaikki muut kriteerit täysin. Näin saadaan kumottua omalta kohdalta se paskapuhe, jota kitaran työkaluksi nimittäminen on. Toisena tulee soundi, kolmantena soitettavuus, neljäntenä ergonomia. Vaikka nuo kaksi viimeisintä olisivat täydellistä, mutta soundillisesti olisi heikkoa, yhtälö olisi huono, koska todennäköisesti soitettavuus olisi kuitenkin kohtalainen, tai ainakin säädettävissä sellaiseksi ja aika harvoin ergonomia kuitenkaan asettuu ylipääsemättömäksi esteeksi(ellei nyt sitten ole joku mieletön neck-diving). Tuo soundi onkin sitten ihan oma lukunsa ja maku asia, hyvään keppiin voi kokeilla eri mikkivaihtiksia, mutta huonoon ei kannata rahojaan tuhlata, se harvemmin siitä oleellisesti kummenee, hyvässä taas kyllä. Jep, yksi asia, mikä ei kuitenkaan ole ominaisuus, mutta kuuluu välttämättömänä osana hankintaan:Hinta!!! Jos on reippaasti pätäkkää, silloinhan se ei ole niin merkittävää, mutta tällaisena tavallisena keskiverto duunarina, hintakin on aika merkittävässä asemassa, mun mielestä, siis mun mielestä, yksikään soitettavaksi tarkoitettu kepukka ei ole käytettynä yli 4:n tonnin arvoinen ja silloin sen pitää olla jo jotain todella ihmeellistä. Loppukaneettina:Meikäläisen rämpyttelyt yhtään sen kummoisemmalta kuulosta sillä 4:n tonnin vehkeellä, kuin tonnin pelilläkään, juu, kokeiltu on.
Pelimanni pizzerian nurkasta päivää... | |
BugBadWolf: Virityskoneisto ja tallan kielisilta olivat väljiä. Sellaisia ei ihmeemmin korjailla paitsi vaihtamalla uusia osia (jolloin se vintage ainakin omasta mielestäni katoaa niistä). Kaulan säädin omalle kuokalleni tasan kerran (7 vuoden omistusaikana). Siihen ei enää kelinvaihtelut tehonneet. Otelautamerkkejä putoili (liimaa) ja etupleksi oli säröllä lähes jokaisen ruuvin kohdalta. Jonkun mielestä relikoitumista, minun mielestäni meni rikki muovin vanhetessa.
Kapine oli ymmärtääkseni ollut soittohommissa koko ikänsä ja kaikki sen vaivat olivat nimenomaan sillä tiellä syntyneitä. Itse jätin korjaamatta ja myin, kun en tiennyt siihen aikaan mistään mitään. Nythän tuota olisi vähän enemmänkin perillä aiheesta ja ehkä toimisin toisin.
Olen myös soitellut muutamien muiden vanhoja kapineita ja kyllä niissä suurimmassa osassa on ollut juurikin samansorttista mekaanista löysyyttä.
Nuo ovat aika pieniä ongelmia mun mielestä, koska tallan, virikoneet ja pleksin voi tarvittaessa helposti vaihtaa vaikka uustuotanto-osiin ja ottaa vanhat osat talteen. Silloin kitara on palautettavissa alkuperäiseen vintageasuun, jos esim. myyntihommat sitä vaatii.
In Finland we have this thing called "diu diu". | |
Rämppy: Nuo ovat aika pieniä ongelmia mun mielestä, koska tallan, virikoneet ja pleksin voi tarvittaessa helposti vaihtaa vaikka uustuotanto-osiin ja ottaa vanhat osat talteen. Silloin kitara on palautettavissa alkuperäiseen vintageasuun, jos esim. myyntihommat sitä vaatii.
Juurikin näin. Jos haluaa uuden kitaran, silloin ostaa uuden kitaran. Kukaan ei estä. Sama pätee vintageen, oli se miten hölmöä tahansa. Onneksi on valinnan vapaus.
Telecastereista sen verran, että olen viimeisimmän ostokseni myötä tullut siihen tulokseen, että Les Paul Junior on melkoisen hyvä telen korvike ;D.
"I dont know who they think they are, smashing a perfectly good guitar" - John Hiatt - | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
