Muusikoiden.net
08.12.2016
 

Kitarat: kitarakamat »

Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | HakuSäännöt & Ohjeet | FAQ | Kirjaudu sisään | Rekisteröidy

Aihe: Fender '65 Princeton® Reverb vai joku muu:)
1 2
sepisti
28.10.2008 00:43:00 (muokattu 28.10.2008 00:44:07)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Tänään tapahtui seuraavaa:
Lähdin täältä maakunnasta käymään kirkonkylällä musaliikekierroksella. Reissun tarkoituksena oli lähteä testaamaan Kochin Studiotonea ja H&K:n Statesman dualia.
Studiotonen suhteen odotukset olivat korkealla. Tarkoitus on hommata Fenkun HRD:n kaveriksi joku max. 20W 1 x 12" kombo, josta tulisi samalla ns. "ykköstykki" meikäläiselle, niin keikka-, kuin treeniskäyttöönkin.
 
Pilepändimme ohjelmisto venyy Anna Eriksonista, Sirkesalon kautta, tarvittaessa Kotiteollisuuteen asti. Joten ajatus oli, että styrkkarin pitäisi olla himpun HRD:tä monipuolisempi, koska sen särökanavasta ei ole mun käytössä mihinkään, ja olen käyttänyt siitä ainoastaan puhdasta kanavaa. Säröt on tulleet TS808:ta ja Bad Monkeystä.
 
Noo, Kochia kokeilin, eikä tuntunut oikein missään. Alkoi tuntua, että mussa on jotain vikaa:(muuallakin, kuin soittotaidossa)
 
Seuraavaksi marssin Kitarapajaan ja esitin toiveeni pienehkötehoisesta putkikombosta. Kaveri tarjosi kokeiltavaksi tuota Princeton Reverbin reissue-mallia, ja ikäänkuin säälistä ajattelin, että kokeillaan nyt sitten. Ajattelin, että yksikanavainen, 10" elementti, eikä standbynappulaakaan:) Puhumattakaan, että middlelle ei ollut säätöä lainkaan..
Kuitenkin testiajon jälkeen tuli fiilis, että taidan olla rakastumassa. Soundi oli uskomattoman hyvin läjässä ja jotenkin "ison" kuuloinen. Puhumattakaan vibaratosta, nam.
Kysymys kuulukin, että miten mielestänne kyseinen värkki syö säröpedaaleita. Eli saako tuosta sitä rokkia irti esim ts:llä? Meinaan oli tuo sen verran äänekäs peli, että ei sitä volumea ehkä ihan kokonaan kuitenkaan meidän hommissa kärsi avata, jos meinaa sellaista suomirokkikomppisäröä käyttää (mistään higainista en luonnollisestikaan ole kiinnostunut, vaan sellainen Heikki Silvennois-särö riittää).
Minkälaisia kokemuksia jengillä ylipäätään on kyseisestä värkistä? Onko kaiutin (Jensen_ C-10R, 8 ohm, 40 watt Speaker with Ceramic Magnet) oikeasti laadukas? Pidättekö 1000 euron hintaa kohtuullisena?
 
Tämän jälkeen marssin F-musiikkiin testamaan H&K:ta, mutta kokeiltaavaksi löytyi ainoastaan Statesmanin 40W versio. Mikäli 20W version perussoundi on samanlainen, se tuntuisi sellaiselta järkiostokselta. Särökanava kuulosti hyvältä (mitä nyt selvää sai, lamppujen, 1 euron piuhan ja "päin vittua" -säädöissä olevan 2000 egen Telecasterin aiheuttamien häiriöiden läpi). Myös puhtaassa soundissa oli mielestäni aikalailla fenkkumaisia piirteitä. Eli sen monipuolisuuden suhteen vahvistin olisi H&K. Mutta jotain siitä silti puuttui. Mojoa vissiin..
 
Summa summarum: Saanko Princetonista riittävästi monipuolisuutta irti pedaalivalinnoilla, milloin soitettavat keikat sitä vaativat?
 
PS. Brittivehkeistä ei irtoa mulle mitään ja Budda on liian kallis.
 
Ja eikun keskustelemaan. Kiitos.
 
Ainiin, mikä on käsityksenne Princeton reissuen valmistus maasta? Jäi katsomatta tänään.
 
Mäntä-Seppo JYRÄÄ!!!
jumara
28.10.2008 10:54:06 (muokattu 28.10.2008 10:57:09)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Moro,
 
mulla on toi mainitsemasi Koch ja olen itsekin tuntenut viime viikot kaasua tuota Princetonia kohtaan. Otinkin pikkufenkun testiin ja olen ollut kotioloissa aika haltioitunut siitä. Sama tuntemus kuin sulla, mukavan pyöreä ja ison tuntuinen soundi.
 
Prinssitön ottaa säröpedaaleja vastaan erittäin hyvin, kunhan puhutaan overdrive-henkisistä speduista tyyliin TS/SD/Fulldrive etc. Fenderin tyyliin siitä ei saa modernia, "tiheää" säröä, mutta sitä et näemmä kaipaakaan. Modulaatiot toimivat ihan kivasti myös, etenkin MXR Phase 90 velloo hienosti. Jensenin valinnasta elementiksi on ollut paljon debattia jenkkisivuilla, sekä puolesta että vastaan. Aika moni on vaihtanut etulevyn ja asentanut 12-tuumaisen elementin - kuten 60-70 -luvuilla tehtiin alkuperäisillekin Princetoneille. En ole kokeillut vahvistinosiota muiden kaappien läpi, mutta en usko että ko. elementti olisi mikään Princetonin pullonkaula.
 
Testailin Princetonia männä viikonloppuna myös pikaisella pikkukeikalla (yks.tilaisuus rokkikvintetillä, PA:ssa vain laulut, kiipparit ja basari) ja nyt olen vähän kahden vaiheilla, että palaakohan Princeton kuitenkin takaisin kauppaan? En tiedä johtuuko elementin koosta, vahvistinkotelon pienestä koosta vai mistä, mutta mulla oli melkoisia vaikeuksia puskeutua läpi etenkin puhtailla soundeilla. Säröpuoli toimi ihan mukavasti.
 
Vähän jäi sellainen fiilis, että Princetonin parasta sarkaa ovat kuitenkin pienemmillä kokoonpanoilla/volyymeillä tehdyt juurirock/blues- ja iskelmäkeikat sekä tietenkin studiohommat. Tai sitten mun täytyy hankkia niitä usempia..? ;-)
 
Koch Studiotone on toiminut harrastamissani cover-touhuissa (musatyyli pääasiassa 70-90 -lukulainen rock) äärimmäisen hyvin, se on todella flexiibeli ja laadukas laite. En sinänsä ihmettele tuntemustasi (tai sen puutetta), koska Koch on ehkäpä aavistuksen kliininen ja anonyymi verrattuna kaiken maailman ihquihin reissue-peleihin. Ja jo ulkoasun puolesta siitä puuttuu tujaus sitä paljon puhuttua mojoa...
 
Mutta runsaan puolen vuoden kokemuksella voin suositella sitä todella lämpimästi. Ottaa kivasti pedaaleita vastaan, tarpeen tullen pärjää pelkällä omalla kanavanvaihtajalla, liitännät ovat monipuoliset, löytyy erittäin hyvin toimiva linjalähtö kaiutinsimulaatiolla jne. Ennen kaikkea soundaa aina hyvältä ja taipuu musatyyleihin iskelmästä hard-rockiin. Äänentasojen kanssa ei koskaan ongelmia, joskaan ei sitä clean headroomia kuuhun asti ole...
 
Kuinka kovaa muuten soittelit Kochin kanssa? Se alkaa nimittäin heräilemään vasta volyymien ollessa yli kolmen. Sen alapuolellakin soundi on kyllä laadukas, mutta aavistuksen munaton, kun pääte ei pääse kylliksi töihin.
 
Pohdippa tarkemmin asiaa ja ennen kaikkea omia tarpeita keikkailun ja kokoonpanonne suhteen. Oma tuomioni on, että Koch on näistä kahdesta järkiratkaisu monipuolisuutta vaativaan keikkakäyttöön, Fenkussa taas on muita hienoja arvoja. HK:sta mulla ei ole kovinkaan paljon kokemusta, mutta vähäiset kokemukset viestivät, että se ei edusta samaa kvaliteettia kuin kaksi edellä mainittua.
 
Mut tiedätkö mitä? Soittelin tässä eräs päivä molempien, Princetonin ja Studiotonen, läpi yht'aikaa... Ja se soundasi todella hyvälle, etenkin miedoilla SRV-tyyppisillä säröillä kera straton! Pitääpä vielä hetki miettiä tuon Princetonin kohtaloa... ;-)
 
GAS in the bottom, put it any way you want...
Kiinankeisari
28.10.2008 11:12:34
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

prinssinnakkifenderistä ei ole käyttökokemuksia, mutta komppaan kyllä tuon kochin puolesta, omallakin hankintalistalla keikkuu se useamman testikerran jälkeen. saundi on juurikin sopivasti neutraali, ei niin tarkkaa ominaissaundia kuin joissain legendaarisissa vintagevehkeissä. taipuu moneen, mutta on silti terveen kuuloinen, ns. järkevä vaihtoehto.
 
"soita silleen makeesti" -Albert Järvinen
sepisti
28.10.2008 12:00:28
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kiitoksia tuesta.
 
Kochin kanssa fiilistelyä saattoi haitata myös kylmät sormet, mutta ennen kaikkea Custom Shopin perkeleesti pärisevät patterit...
 
Sinänsä tehon vähyys pricetonissa ei ongelmaa aiheuta, koska meillä kitara on aina mikitetty keikoilla.
 
Tuntuu, että pitäisi päästä vetämään kyseisellä vahvistimella bändin kanssa, ennen ostopäätöstä.
 
Mäntä-Seppo JYRÄÄ!!!
wilo
28.10.2008 12:34:08
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Moro!
 
Mulla on (myöskin!) Koch Studiotone ja aika lailla samaa mieltä olen siitä kuin edelliset kirjoittajat. Erinomainen perussaundi, pedaalit toimii ja monipuoliset liitännät. Vahvari on myös testaamistani putkipeleistä kaikkein hiljaisin ja hurinattomin.
Viime aikoina en oo enää käytelly Kochin särökanavaa ollenkaan, säröt tulee pedaaleista. Vaikka Kochin cleaneissa ei mitään vikaa olekaan, on jostain syystä alkannu kiinnostaa Fenderin vahvarit ja erityisesti '65 Deluxe Reverb RI, miksei tuo '65 Princeton Reverb RI:kin. Kokeilemaan en ole vielä päässyt kumpaakaan.
 
Mua kiinnostaa se, että noissa fenkuissa on kuulemma cleani melkeinpä paras yhden kajarin vahvistimista (oikeastaan arvio koskee niitä alkuperäisiä, mutta mulle kelvannee reissue...). Mulle on tärkeää, että vahvari on pienehkö ja kevyt combo, jonka cleani ja reverb on hyvä. Näissähän tuo kaikki periaatteessa yhdistyy.
Lisäksi haluisin testata Vox AC30CC1:stä ja AC30CC2X:ää.
 
t. Ville
 
kivi
28.10.2008 14:37:39 (muokattu 28.10.2008 14:39:30)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Mulla on alkuperäinen Princeton, ja se on kyllä varsinainen salainen ase kun tarvitaan "sitä parasta" fendercombosoundia tai ylipäätään vain dynaamista, lämmintä kitaraa (tangosta räkäpunkkiin, rokista jatsiin) esimerkiksi studioon tai isomman PA-setin keikoille (joissa teholla ei oo niin väliä). Hassua sinänsä, Princetonhan ei oo perinteinen Fender, vaan se on esimerkiksi alkuperäisten Mesa/Boogie-combojen esikuva.
 
Princeton käyttäytyy esimerkillisen hyvin kaikkien analogisten pedaalien perässä, ja vintagesta boutiqueen saa varmasti ulos just sen parhaan mitä pedaalilla on tarjottavana. Soundi on myös 12 wattiin nähden todella iso. Olenkin harkinnut myös tuollaisen re-issuen ostamista, kokeilun perusteella ne ovat varsin hyviä.
 
Kuvaavaa on, että kerran olin kitaristi+kapuna keikalla missä oli runsaasti vierailevia kitaristeja (ja parikymmentä solistia), vieraileva kitaristi bongasi lavalta Princetonini ja vänkäsi välttämättä lainata sitä oman vetonsa ajaksi, ja minähän siirryin siksi aikaa Vibroverbiin. Pari päivää keikan jälkeen tuli sähköposti: "Ostin Saksasta Princetonin. Maksoin väliä Hot Rod Deluxen ja monta sataa, mielestäni hinta oli kohdallaan. T: XXX"
 
Et silleen :-D
 
"This is nothing to me! Nothing! Just a hobby! I could be basking in the sun in Florida!"
(Handsome Dick Manitoba)
Kiinankeisari
28.10.2008 15:27:02
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Mulle on tärkeää, että vahvari on pienehkö ja kevyt combo, jonka cleani ja reverb on hyvä. Näissähän tuo kaikki periaatteessa yhdistyy.
Lisäksi haluisin testata Vox AC30CC1:stä ja AC30CC2X:ää.

 
mulla on tuo AC30CC ja se on kyllä kaikkea muuta kuin pienehkö ja kevyt, painaa n. 36 kg (hyvät kahvat siinä kyllä on). reverbiä on jotkut moittineet, ite en käytä niin paha sanoa. Helvatan äänekäs, parasta saundia ei oo päässyt normikeikoilla käyttämään. AC15 vois olla noitten muitten kans enempi samalla viivalla, siitäkin mökää lähtee aika lupaavasti. vaikka sitten se heritage-sarjalainen niin saa 2 kanavaa yms.
 
"soita silleen makeesti" -Albert Järvinen
sepisti
28.10.2008 18:56:07 (muokattu 28.10.2008 19:13:56)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Yksi tärkeä pointti tässä hankinnassa on myös tuo koko/paino. Sikälikin Princetoni houkuttelee. Painaa alle 15kg...
 
Princeton käyttäytyy esimerkillisen hyvin kaikkien analogisten pedaalien perässä, ja vintagesta boutiqueen saa varmasti ulos just sen parhaan mitä pedaalilla on tarjottavana. Soundi on myös 12 wattiin nähden todella iso. Olenkin harkinnut myös tuollaisen re-issuen ostamista, kokeilun perusteella ne ovat varsin hyviä.
 
Sinulta itseasiassa toivoinkin kommenttia, kun huomasin, että sä olet käyttänyt Princetonia yhtenä vahvistimena tekemissäsi pedaalivertailuissa.
Kiitos uskon vahvistamisesta:)
 
Jotenkin tuntuu tosiaan, että tarvitsee "m.net" -hyväksyntää omille aikeille, koska suunnitelmat ovat muuttumassa sinänsä monipuoliseksi kehutusta Kochista yksikanavaiseen vahvistimeen.
 
Mäntä-Seppo JYRÄÄ!!!
wilo
28.10.2008 20:00:51
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

mulla on tuo AC30CC ja se on kyllä kaikkea muuta kuin pienehkö ja kevyt, painaa n. 36 kg
 
No voi jessus, enpä tullu aatelleeks että se noin painava on. Yhden kajarin versio AC30CC1 painaa 28 kiloa, liikaa mulle. Kai se olis sitten AC15H1TV.
 
Ei kellään sattuis oleen tietoa, onko AC15H1TV:ssa kelvollinen kaiku? Tavallisessa AC15:ssa kun ei ole kovin hyvä.
 
Yksi tärkeä pointti tässä hankinnassa on myös tuo koko/paino. Sikälikin Princetoni houkuttelee. Painaa alle 15kg...
 
Koch Studiotone painaa 16kg ja siinä on kyllä paras koko/paino/hinta/ominaisuus/tehosuhde (mikä termi!!! =).
 
t. Ville
 
Tami
28.10.2008 21:20:39
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Ei kellään sattuis oleen tietoa, onko AC15H1TV:ssa kelvollinen kaiku? t. Ville
 
Ei siinä ole kaikua olleskaan..
 
T:nimim" Mä voisin ostaa myös studiotonen....
 
En ole gynekologi, mutta voinhan minä katsoa...
Imper
29.10.2008 10:35:42 (muokattu 29.10.2008 10:38:35)
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Tosta monipuolisuudesta ei mun mielestä kerro kanavien ja nappien lukumäärä. Itelläni on ollut mm. Kochin Multitone ja Orangen Rockerverb mutta kumpikaan niistä ei ollut yhtä taipuvainen kuin nykyinen Bad Cat Classit Cat, jossa pelkästään Vol ja Tone. Katti vaan syö pedaalia niin saatanan hyvin ja vahvistin tuo tosi mageesti eri kitaroiden parhaat puolet esille.
 
Osta yksinkertanen ja laadukas ja oot onnellisempi!:)
 
EDIT: Yksinkertaisessa vahvistimessa on myös monia muita hyviä puolia kuten vähemmän hajoovia osia ja ainakin oman kokemuksen perusteella paljon vähemmän häiriöitä. Toi Classic Cat ei hurise tippaakaan vaikka volumet kaakossa ja single coil -mikit kitarassa.
 
Everyone is a per-son
stratocatcher
29.10.2008 20:52:03
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Tosta monipuolisuudesta ei mun mielestä kerro kanavien ja nappien lukumäärä. Itelläni on ollut mm. Kochin Multitone ja Orangen Rockerverb mutta kumpikaan niistä ei ollut yhtä taipuvainen kuin nykyinen Bad Cat Classit Cat, jossa pelkästään Vol ja Tone. Katti vaan syö pedaalia niin saatanan hyvin ja vahvistin tuo tosi mageesti eri kitaroiden parhaat puolet esille.
 
Osta yksinkertanen ja laadukas ja oot onnellisempi!:)
 
EDIT: Yksinkertaisessa vahvistimessa on myös monia muita hyviä puolia kuten vähemmän hajoovia osia ja ainakin oman kokemuksen perusteella paljon vähemmän häiriöitä. Toi Classic Cat ei hurise tippaakaan vaikka volumet kaakossa ja single coil -mikit kitarassa.

 
Olen erittäin samaa mieltä vahvistimen yksinkertaisuudesta noin yleisellä tasolla. Tähän sopinee viittaus jonkin aikaa sitten käytyyn keskusteluun:
 
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=15&t=169994&co=180
 
Monipuolisuutta saa sitten ranteella, volumella ja miksei kitaraakin vaihtamalla. Hyvä vahvistin taipuu kyllä aika laajaan skaalaan.
 
Luulin olleeni väärässä, mutta erehdyin.
sepisti
29.10.2008 22:01:56
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Tosta monipuolisuudesta ei mun mielestä kerro kanavien ja nappien lukumäärä. Itelläni on ollut mm. Kochin Multitone ja Orangen Rockerverb mutta kumpikaan niistä ei ollut yhtä taipuvainen kuin nykyinen Bad Cat Classit Cat, jossa pelkästään Vol ja Tone. Katti vaan syö pedaalia niin saatanan hyvin ja vahvistin tuo tosi mageesti eri kitaroiden parhaat puolet esille.
 
Osta yksinkertanen ja laadukas ja oot onnellisempi!:)
 
EDIT: Yksinkertaisessa vahvistimessa on myös monia muita hyviä puolia kuten vähemmän hajoovia osia ja ainakin oman kokemuksen perusteella paljon vähemmän häiriöitä. Toi Classic Cat ei hurise tippaakaan vaikka volumet kaakossa ja single coil -mikit kitarassa.

 
Toki olen tuosta asiasta aivan samaa mieltä. Avauksessani hieman kärjistin tilannetta:)
Odotukset Kochin suhteen olivat ehkä liian korkealla.
 
Loppujen lopuksi tarvin tietenkin vahvistimen joka kuulostaa hyvältä. Nappula määrällä ei väliä, koska en kuitenkaan esim. keikoilla halua koskea koko vahvariin tai sen säätöihin:)
 
Mäntä-Seppo JYRÄÄ!!!
jumara
29.10.2008 23:42:18 (muokattu 29.10.2008 23:48:13)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Olen erittäin samaa mieltä vahvistimen yksinkertaisuudesta noin yleisellä tasolla. Tähän sopinee viittaus jonkin aikaa sitten käytyyn keskusteluun:
 
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=15&t=169994&co=180
 
Monipuolisuutta saa sitten ranteella, volumella ja miksei kitaraakin vaihtamalla. Hyvä vahvistin taipuu kyllä aika laajaan skaalaan.

 
Hehee, kiitos viittauksesta, tutun oloinen thread... ;-)
 
Allekirjoitan yllä mainitun täysin - ei tarvitse aina olla sataa potikkaa ja neljäätoista kanavaa ollakseen monipuolinen soundillisesti. Joskus tuli itsekin pidettyä noita tone-potikoita ihan turhina kapistuksina ja volume-potikan tilalla olis voinu olla on/off kytkin... ;-) Hyvä styrkkari kunnioittaa erilaisia kitaroita, niiden säätöjä ja sormia, niilläkin saa jo yllättävästi kirjoa.
 
Ja juuri tuon ominaisuuden takia Koch on mielestäni oikeasti hyvä ja monipuolinen vahvistin, kaikki mainitsemani tekniset herkut tuottavat vielä lisäarvoa tuon seikan rinnalla.
 
GAS in the bottom, put it any way you want...
sepisti
06.11.2008 07:20:31 (muokattu 06.11.2008 07:21:29)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kiitoksia vastauksista kaikille.
 
Loppujen lopuksi kävi niin, että lähdin eilen ostamaan Fennkun deluxe reverb RI:tä ja tulin takaisin Koch Studiotone kainalossa (lähes sanan mukaisesti:)
Ekojen treenien jälkeen fiilikset todella hyvät. Kochin soundi tuntuu olevan bändisoitossa todella hyvin läpileikkaava.
Eihän ne kliinit nyt ihan fenkulle vertoja vedä, mutta monipuolisuus vei voiton. Tuon kanssa voin lähteä keikalle periaatteessa pelkkä kitara ja piuha mukana.
 
Oli muuten mahtava fiilis 40W putkivahvistimen jälkeen ottaa puhtaasta kanavasta ns. kaikki irti ja nauttia Kochin soundista ja dynamiikasta. Ainakin uskoni on vahva, että murolle meni muutakin, kuin pelkkä etuaste:)
 
E: Eli vastaus tämän ketjun kysymykseen oli siis loppujen lopuksi "joku muu".
 
Mäntä-Seppo JYRÄÄ!!!
Dr. Muff
06.11.2008 10:53:37
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Hassua sinänsä, Princetonhan ei oo perinteinen Fender, vaan se on esimerkiksi alkuperäisten Mesa/Boogie-combojen esikuva.
 
Eikös kuitenkin ollut niin että princetonista jäi vaan koppa kun R Smith muutti ne mieleisikseen. Kytkentä taisi olla enempi Bassmania jossa reilusti enemmän etuastevahvistusta tarjolla.
 
Sokeiden valtakunnassa yksisilmäinen on kuningas
kivi
06.11.2008 14:29:33 (muokattu 06.11.2008 14:31:40)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Eikös kuitenkin ollut niin että princetonista jäi vaan koppa kun R Smith muutti ne mieleisikseen. Kytkentä taisi olla enempi Bassmania jossa reilusti enemmän etuastevahvistusta tarjolla.
 
Hm. En tiedä, mutta kuvaus "Bassman jossa reilusti enemmän etuastevahvistusta tarjolla" tarkoittaa mun mielestä Marshall JTM-JMP -sarjalaisia. Nehän on suoraan samaa sukua.
 
Mun muistaakseni Princetonin toiminta on jotenkin vähän toisenlainen, mutta mä en ole rakentanut putkivahvistimia joten mä en osaa tarkemmin sanoa mikä se ero on. Jokin siinä soundissa kumminkin on, joka on yhteistä alkuperäisille koripunos-Mesoille (niille, jotka ei läheskään aina kestäneet muunnosta amerikan 60 herzistä meikäläiseen 50 herziin) ja Princetoneille, mutta jota marsuissa ja bassmaneissa ei oo.
 
Mut samaa sukuahan kaikki putkivahvistimet on. Bassmanin perillisiä. Toisissa on vaan enemmän headroomia, toisissa useampia vahvistusasteita
:-D
 
"This is nothing to me! Nothing! Just a hobby! I could be basking in the sun in Florida!"
(Handsome Dick Manitoba)
juki
08.01.2009 23:48:37
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Muistelen lukeneeni jostain jutun, että ekat mesat oli Princetonin etuaste omalla tunnistettavalla soundillaan johon Hra Randall aikoinaan mieltyi, mutta selvästi isompimehuisella pääteasteella, joista taas tehokkain löytyi juurikin Bassmanin pääteasteesta. And the rest is history..
 
Ei se taito vaan se tatsi! Ja SOUNDI!
mattijuhani
30.03.2011 02:44:47
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

no moro! mulla on '68 princeton ja nää princetonit on ainoita fender vahvistimia
joihin ei ole tehty niitä blackface/silverface aikaisia muutoksia. eli jos ostat silverface princetonin niin se on sisuskaluiltaan blackface.
 
mattijuhani
30.03.2011 02:49:20
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

niin ja nimen omaan se tatsi mikä tulee itse soittajasta on kaikkein tärkein!!!!
 
« edellinen sivu | seuraava sivu »
1 2

» Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (Vaatii kirjautumisen)

» Kirjaudu sisään

Keskustelualueet «
Haku tästä aiheesta / Haku «
Säännöt «

Copyright ©1999-2016, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.
Palaute | Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti