| Aihe: Kasuga-merkkinen 335 - tietoa kaivataan | 1 |
|---|
|
Elikkäs.
Kitara on Kasuga. Ilmeisestikin 60-80 luvulla toiminut japanilaisbrändi, joka teki kopiokitaroita, bassoja, viuluja ukulelejä ja banjoja. Tästä merkistä on tuhottoman vaikea saada mitään tietoa.
Ettei tiedonhaku ois liian helppoa; kitarasta ei löydy mitään muuta tekstiä, tai numerointia, kuin lavan "kasuga" -teksti.
muistaakseni 1998 sain käsiini kuitenkin tällaisen todella halvalla. Mukaan tuli hardcase, jossa lukee vintage. Myyjä sanoi ostaneensa sen 70-luvun alkupuolella, mutta jätti kitaroinnin melko pian ja päätti myydä sen mulle pois pölyttymästä. Kitara on nätti, läpikuultavan punaiseksi lakattu ja kohtuu hyvässä kuosissa. Saundi ei ole kovin tuoreen kuuloinen, liekö vika sitten mikeissä, johdotuksessa vai missä.. Kaula on A-1 priimaa ja upea akustinen sointi.. joten:
Mikäköhän vois olla tämän skeban markkina-arvo? Ts. kannattaisko minun myydä tämä jollekin keräilijälle, vai kunnostaa omaan käyttöön (sähköjen läpikäynti, mahd. mikkien vaihto)? Jos ja kun aloitan restauroinnin, oisko mikkivalintaan vinkkejä - itse kun en tajua niiden päälle mitään. Kaikki Kasuga-vinkit ja -kokemukset ois tervetulleita.
Ainoat "tiedot" mitä tästä mallista löyty on täältä: http://reviews.harmony-central.com/ … Guitar/product/Kasuga/335+Copy/10/1
Siitä huolimatta, että eläminen on niin kallista, se on edelleen hyvin suosittua. |  fox
03.10.2008 15:59:11 | |
|
Katsotaanpas...
Kasuga oli itseasiassa yks harvoista japsikitaramerkkien joukossa, jolla oli "oma" tehdas, yleensähän nuo kaikki on jonkun muun tekemiä, ja markkinoija/jakelija teettää sitten sille omalle brändille, esim. Hoshino , jonka päämerkki on Ibanez, teetti monellakin tehtaalla kitarat (FujiGen, Terada, Iida ym.)
Mutta siis, nuo jotka omistivat oman tehtaan olivat mm. Yamaha, Elk, Shiina ja Kawai(Tokai))
Kasuga käytti jakelijana mm. Yamanoa, joitain malleja meni Hoshinonkin kautta, ja tästä on sitten kiistelty, että oliko Kasuga jossain määrin Ibanezin "sisarmerkki", kiistatta ainakin aivan samanlaisia kitaroita on molemmilla brändeillä tuolla "lawsuit"-markkinoilla.
Kasuga tuli länsimaiseen tietoisuuteen 1970-luvun alussa, jolloin se valmisti ja markkinoi noita kopiokitaroita, niin Fender, Gibson, kuin Rickenbacker-kopioita (Ricky-bassot on tunnettuja Kasuga-tuotteita), Kasugalla oli 3 omaa brändiä, Kasuga, Herby ja Ganson, joista ainakin 2 ensimmäistä olivat myös Euroopan markkina-alueella tuttuja.
Tuon "Lawsuit"-oikeudenkäynnin jälkeen 1977 Kasuga siirtyi lähes kokonaan OEM-valmistukseen eri tilaajille, tähän mennessä oon saanut kaiveltua eri lähteistä sellaisia nimiä kuin Yamaha, Ibanez (vanhat yhteydet) sekä Fernandes/Burny ja pre-ESP Navigatorit.. osa noista valmistetuista malleista edelleen tuttuja F- ja G-kopioita, mutta ei Amerikan markkinoille tarkoitettuja.. ;)
1980-luvun puolivälin paikkeilla, kun muut tehtaat enenevässä määrin alkoivat siirtää soitinvalmistusta tuonne Korean ja Taiwanin puolelle, Kasuga kohtasi joitakin vaikeuksia, ja valmistuskustannukset alkoivat olla taloudellisesti liikaa, niinpä Kasuga siirtyi 80-luvun loppupuolella pääosin bluegrass-instrumenttien valmistukseen, mutta lopetti toimintansa joskus 1990-luvun alussa, tarkkaa vuotta ei oikein löydy..
Siinä pähkinänkuoressa tarina Kasuga-yhtiöstä.. | |
On tuo fox vaan älytön tietopankki. Laitoin plussaa ihan vaan siksi, että tämmöinen palvelualttius painii kyllä ihan omassa sarjassaan. | fox
03.10.2008 16:09:57 | |
|
Mikäköhän vois olla tämän skeban markkina-arvo? Ts. kannattaisko minun myydä tämä jollekin keräilijälle, vai kunnostaa omaan käyttöön (sähköjen läpikäynti, mahd. mikkien vaihto)? Jos ja kun aloitan restauroinnin, oisko mikkivalintaan vinkkejä - itse kun en tajua niiden päälle mitään.
Markkina-arvo juurikin Kasugalle voi olla hieman hankala määrittää, toki varmaan tuolla suuressa maailmassa on juurikin Kasuga-keräilijöitä.. Jotenkin tuntuis siltä, että se käyttöarvo voi olla suurempi kuin tämän hetken markkina-arvo, semminkin kun tuo Kasuga ei oo niin kovin kysyttyä kamaa johonkin vintage-Ibanezeihin verrattuna.
Semiakustisen sähköpuoli on vähän konstikas laitella, jos itse ryhdyt siihen, niin kannattaa täältä mnetistä haulla katsella noita kirjoituksia, itekin olen aiheesta paljonkin kirjoitellut..
Itse toki pitäisin tuon Kasugan, ja ehkä vähän sähköpuolta tsekkailisin, sitten tulee tuo, että jos sen myy jollekin keräilijälle, niin siihen ei auttaisi mitään modauksia tehdä, jos sitä pitää itse ns. soittokitarana, niin sähköpuoli noissa on usein heikko, ja virittimet/satula/talla se toinen paikka, toki tapauksesta riippuen. (virittimet kuitenkin 70-luvun alkupuolen vehkeissä huonot järjestään) | fox
03.10.2008 16:12:11 | |
|
On tuo fox vaan älytön tietopankki. Laitoin plussaa ihan vaan siksi, että tämmöinen palvelualttius painii kyllä ihan omassa sarjassaan.
No höö..mitä mä noita juttuja itelläni haudon, mitä on joskus tullu tsekkailtua.. juurikin noitten lawsuit-soittimien tiimoilta (ja Giban kopioitten erityisesti) 8)
Kyllähän noist on kiva jaella tietoa, kun vaan sitte itekin jotain tietäis, nuo japsit on todella hankalia.. | |
No höö..mitä mä noita juttuja itelläni haudon, mitä on joskus tullu tsekkailtua.. juurikin noitten lawsuit-soittimien tiimoilta (ja Giban kopioitten erityisesti) 8)
Kyllähän noist on kiva jaella tietoa, kun vaan sitte itekin jotain tietäis, nuo japsit on todella hankalia..
Vau.. Eipä ollu kovin juhlavat odotukset tietojen suhteen, mutta kah - niitä löyty. Suurkiitokset foxille.
Luultavasti tässä käy nyt siten, että koetan saada kepin säädettäväksi ja ns. entisöitäväksi jollekin ammatti-ihmiselle, enkä vaihda alkuperäisiä osia pois. Sen verta komeasointinen peli kysessä. Virityskoneisto - kuten totesit - ole häävi, mutta huonompiakin oon nähny. Nauhojen kulumisesta esim. ei ole mitään merkkejä, koska 70-luvulla tätä ehdittiin rämpytellä vuoden päivät. Ite epäaktiivisesti puolisen vuotta. Nyt hain taas näytille naftaliinista ja uusi kiinnostus heräsi.
Harmony-Centralin sivuilla oli maininta:
The headstock is Gibson-style which dates it as pre-lawsuit, early 70's. Unlike a lot of the cheaper end stuff from the period, this is a set neck. , mikä antaa viitettä kepin iästä. En siis myymällä ala tätä myymään, mutta jos jotakuta tosissaan kiinnostaa tämä ostaa / vaihtaa, nii saa ottaa yhteyttä.
Kiitti vielä, Fox.. =)
Siitä huolimatta, että eläminen on niin kallista, se on edelleen hyvin suosittua. | |
Katsotaanpas...
Kasuga oli itseasiassa yks harvoista japsikitaramerkkien joukossa, jolla oli "oma" tehdas, yleensähän nuo kaikki on jonkun muun tekemiä, ja markkinoija/jakelija teettää sitten sille omalle brändille, esim. Hoshino , jonka päämerkki on Ibanez, teetti monellakin tehtaalla kitarat (FujiGen, Terada, Iida ym.)
Mutta siis, nuo jotka omistivat oman tehtaan olivat mm. Yamaha, Elk, Shiina ja Kawai(Tokai))
Kasuga käytti jakelijana mm. Yamanoa, joitain malleja meni Hoshinonkin kautta, ja tästä on sitten kiistelty, että oliko Kasuga jossain määrin Ibanezin "sisarmerkki", kiistatta ainakin aivan samanlaisia kitaroita on molemmilla brändeillä tuolla "lawsuit"-markkinoilla.
Kasuga tuli länsimaiseen tietoisuuteen 1970-luvun alussa, jolloin se valmisti ja markkinoi noita kopiokitaroita, niin Fender, Gibson, kuin Rickenbacker-kopioita (Ricky-bassot on tunnettuja Kasuga-tuotteita), Kasugalla oli 3 omaa brändiä, Kasuga, Herby ja Ganson, joista ainakin 2 ensimmäistä olivat myös Euroopan markkina-alueella tuttuja.
Tuon "Lawsuit"-oikeudenkäynnin jälkeen 1977 Kasuga siirtyi lähes kokonaan OEM-valmistukseen eri tilaajille, tähän mennessä oon saanut kaiveltua eri lähteistä sellaisia nimiä kuin Yamaha, Ibanez (vanhat yhteydet) sekä Fernandes/Burny ja pre-ESP Navigatorit.. osa noista valmistetuista malleista edelleen tuttuja F- ja G-kopioita, mutta ei Amerikan markkinoille tarkoitettuja.. ;)
1980-luvun puolivälin paikkeilla, kun muut tehtaat enenevässä määrin alkoivat siirtää soitinvalmistusta tuonne Korean ja Taiwanin puolelle, Kasuga kohtasi joitakin vaikeuksia, ja valmistuskustannukset alkoivat olla taloudellisesti liikaa, niinpä Kasuga siirtyi 80-luvun loppupuolella pääosin bluegrass-instrumenttien valmistukseen, mutta lopetti toimintansa joskus 1990-luvun alussa, tarkkaa vuotta ei oikein löydy..
Siinä pähkinänkuoressa tarina Kasuga-yhtiöstä..
jäbän pitäisi kyllä kirjotella kirja noista lawsuit malleista, on sen verran kiinnostavaa luettaavaa jokaisesta uudesta merkistä / mallista ja yhteyksistä muihin merkkeihin ja tehtaisiin, että ainakin itse olisin valmis heti lukemaan..! Ikinä en ole Marshallin comboja testannut, mutta voin sanoa, että niissä on kyllä parhaimmat efektit omiin tarpeisiin surreal | |
jäbän pitäisi kyllä kirjotella kirja noista lawsuit malleista, on sen verran kiinnostavaa luettaavaa jokaisesta uudesta merkistä / mallista ja yhteyksistä muihin merkkeihin ja tehtaisiin, että ainakin itse olisin valmis heti lukemaan..!
Apurahan paikka. M.net säätiö tms. pitäis olla...:)
"When I was stone blue, rock & roll sure helped me through" | fox
03.10.2008 18:51:23 | |
|
Luultavasti tässä käy nyt siten, että koetan saada kepin säädettäväksi ja ns. entisöitäväksi jollekin ammatti-ihmiselle, enkä vaihda alkuperäisiä osia pois. Sen verta komeasointinen peli kysessä. Virityskoneisto - kuten totesit - ole häävi, mutta huonompiakin oon nähny. Nauhojen kulumisesta esim. ei ole mitään merkkejä, koska 70-luvulla tätä ehdittiin rämpytellä vuoden päivät. Ite epäaktiivisesti puolisen vuotta. Nyt hain taas näytille naftaliinista ja uusi kiinnostus heräsi.
Kyllähän tuo, kerta on ihan hyvässä kondiksessakin vielä, on ihan laitettavan arvoinen peli.. Jos kuitenkin joudut vaikka ne virikoneet vaihtamaan, niin koit samantapaiset siihen saada, kyllä niitä löytyy. Ja orkkis-osat talteen johonkin. Sama koskee toki noita mikkejä & muita sähköpuolen kilkkeitä. Siis jos jossain vaiheessa löytyis joku noitten(kin) keräilijä. Nauhat noissa vanhoissa japseissa yleensä on kyl hyvät, sekä tuo puumateriaali, toki siinäkin on pikkuisen eroja lähinnä hintaluokan suhteen, jos on ns. "halpiskeppi" niin totta kai siellä on vähän mutkissa oiottu. Ja sanottava on, että kyllä Kasugallakin niitä halpis-"Teleja" ja "Stratoja" on ollut. Jos kohta sitte kalliitakin malleja. Tuppasivat vaan nuo japski-lawsuitit Suomessa niinku muuallakin maailmassa siinä pahimmassa "punk-boomissa" joutua modausten ja kovan kurituksen uhreiks.. ;)
Seuraava uhka tuli sitten ns. "Superstrato"-aikana, jolloin noi japsit oli todella halpoja, ja soitinkaupoista niit huonokuntoisempia vaihdossa tulleita jopa kaatiksille tms. poistettiin.
Tuon sunb kitaran ihan tarkka ajoittaminen onkin sitten miltei mahdotonta, tietty se todennäköisin ajankohta on tuossa 1973-77 eli siinä parhaana lawsuit-aikana, mutta ihan virallisen oikeita lawsuit-kitaroita tuotiin Eurooppaankin vielä 1978, puhumattakaan sitten, mitä oli Japanin omilla markkinoilla..
Se ainakin on täysin varma, että tuo on "Made in Japan" koska Kasugalla ei ollut tuota Korea-yhteyttä, toisin kuin niin monella muulla. | fox
03.10.2008 19:03:44 | |
|
jäbän pitäisi kyllä kirjotella kirja noista lawsuit malleista, on sen verran kiinnostavaa luettaavaa jokaisesta uudesta merkistä / mallista ja yhteyksistä muihin merkkeihin ja tehtaisiin, että ainakin itse olisin valmis heti lukemaan..!
Mhh... *myhäilee hieman*
Katotaan nyt mitä täs tapahtuu.. Nuo on vaan niin "pienen porukan" kirjoja tuollaset, ettei se saata olla ihan "taloudellisesti kannattavaa" kustantamoille..
Tuo on kyl ehdottomasti kiintoisaa ynnä jänskää tuo itämaan soitinrakennus. Kun se on ihan täysin arvailujen varassa, mikä merkki ja mikä malli on missäkin tehtaassa tehty, ja kenen toimesta markkinoitu. Ja jatkuvasti tulee myös ns. virheellistä tietoa myös.. johon itekin silloin tällöin syyllistyn. Lähinnä se on jokseenkin yllättävää, tuolla kulmilla, kuka "leikkii kenenkä kanssa". Firmoja myös myydään ja fuusioidaan ja kas, vanha merkki onkin jälleen markkinoilla! Mutta ihan uudella pohjalla.
Verrataanpa vaikka tuota eurooppalaisen soitinrakennuksen viimeisien joukkoon jäänyttä italialaista Eko-kitaraa, joka on jälleen palannut, tiettävästi jonkinmoisena yhteisyrityksenä..
Tiesitte varmaan, että Squier teki kieliä...siis joskus, ja että Washburn on tosi iäkäs brändi, tosin nyttemmin uusiokäytössä.. George L. Washburn saattais olla yhtä "tunnettu" kuin Orville Gibson, jos asiat olis menneet toisin... =) | |
Omistin 80-luvun alussa ko kitaran. Uutena ostettu ja hintaa oli hieman alle 800 mk tuolloin. Loistava kitara kaikin puolin. Ostaisin takaisin jos vain jostain löytyisi. Markkinahinta lienee 200-300 euroa, arvioisin. | |
fox: Mhh... *myhäilee hieman*
Katotaan nyt mitä täs tapahtuu.. Nuo on vaan niin "pienen porukan" kirjoja tuollaset, ettei se saata olla ihan "taloudellisesti kannattavaa" kustantamoille..
Kirjoita englanniksi, niin koko maailma on markkinanana. Tai japaniaksi, niin japanialaiset ostavat. | fox
15.06.2017 18:20:37 | |
|
Puavali: Kirjoita englanniksi, niin koko maailma on markkinanana. Tai japaniaksi, niin japanialaiset ostavat.
Jahka mä heivaan "oikeen" päivätyön niin katellaan sitten. Tosin tänä päivänä tua suuressa maailmassa rupee olemaan jo niin monia "alan miehiä" ettei taida hilata mittää moista opusta tehdä.
Tosin, onhan täs yhdeksän vuoden aikana tullut itellekin paljon uutta tietoa noista itämaan-ihmeistä.
Siihen asti täällä pittää jaella sanaa noista, joskus ihan pyytämättä ja tilaamatta.
Enklanti taittuis vallan hyvinkin, japanin-kieli onkin jo sitte ihan outoa. Toki tiedän että "kitsune" on kettu. Wakarimas-ka!! | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
