| Aihe: ** Kitaraa luokkaan 1000 euroa, suositelkaa HYVÄT HERRAT ** | |
|---|
 VFK
05.03.2008 23:58:22 (muokattu 05.03.2008 23:59:02) | |
|
Miten niin "valitettava"? Ilman ns. halpiksien ostajia kitaransoiton _harrastaja_ (!) vuonna 2008 pulittaisi 2-3 kuukausipalkan verran pätäkkää "merkkisoittimesta". Ja todennäköisesti laatu olisi samalla tavalla epätasaista kuin aikaan ennen Tokaita ja kumppaneita. Jo 500 eurolla löytyy erinomaisia soittimia, ja se on pelkästään hyvä asia. Miksi ihmeessä kuluttaa 1500e lisää, kun (marginaalisesti) parempi sointi alkaa kuulumaan vasta kalliilla vahvistimella ja studiolaitteilla/PA-kamoilla? Terve kilpailu eri hintaluokissa pakottaa kitarapuljut valmistamaan laadukkaampaa kamaa ja perustelemaan asiakkaille mikä siinä kalikassa oikeasti maksaa. Hyvä homma, sanon minä.
Sitä paitsi: jos kaikki soittaisivat parin tonnin kepukoilla, kukaan ei voisi päteä Gibson Les Poolilla ja MesaBuugiella ;-)
Toi sun teoria ei toimi. Noinhan se ei menisi missään tapauksessa, koska ihmiset eivät mielellään maksa edes sitä 500 kitarasta. Toisekseen kalliimmissa kitaroissa kilpailu on vielä huomattavasti kovempaa, koska ostajia on vähemmän, eli laatu ei voi pudota, jos aiotaan pitää putiikki pystyssä.
Itse arvostan kitaroiden rakennusta suuresti. Arvostan oikeaa käsityötä, hienoja materiaaleja, suvereenia osaamista ja traditiotakin. Olen kiinnostunut soundiin vaikuttavista tekijöistä, eri puista, mikrofoneista jne.
Eli kirjoitin ton "Valitettavasti..." lauseen lähinnä itsekkäistä syistä. Jos arvokkaampia kitaroita ostettaisiin enemmän, niin niidenkin hinta/laatusuhde saattaisi parantua. Hyviä kitaroita myös tulisi enemmän käytettynä markkinoille ja niiden hankkiminen helpottuisi. Lisäksi tarkoitin lauseella sitä, että haluaisin kitaran rakennuksen arvostuksen nousevan sen ansaitsemalle tasolle.
Soundin taso ei parane vain marginaalisesti, se paranee huomattavasti verrattuna halpista oikeasti laadukkaaseen kitaraan. Kyllähän eroja kuulee jo sen Micro Cubenkin läpi, mutta tosiaan erot eivät ole päätä huimaavia ja johtuvat aika pitkälti mikeistä. Kitaroiden akustisessa soinnissa voidaan huomata huikeita eroja, jotka sitten luonnollisesti välittyvät sen laadukkaan vahvistimen läpi soitettuna(ja laadukkaiden mikkien, piuhojen, kaiutinkaapin ja elementtien). Akustisen soinnin, resonoinnin ja sustainin erot huomaa usein paremmin akustisesti soitettuna, kuin sen R-fier mallinnoksen läpi.
Hyvä kitara ja muut hyvät vermeet kulkevatkin usein käsi kädessä. En silti ymmärrä, miksi pitäisi ostaa melko heikkotasoinen kitara, vaikkei se vahvistin sillä hetkellä olisikaan huipputasoa. Yleensä porukalla ne vahvistimetkin kuitenkin paranee ajan myötä ja onhan sillä hyvällä kitaralla mukavempi soitella sen pikkuisen transistoricombonkin läpi. Soitettavuus on kuitenkin aivan eri luokkaa.
Luonnollisesti kitaran valinta suoritetaan käytettävissä olevien varojen puitteissa ja aikuisemmilla ihmisillä sitä varantoa on yleensä enemmän, kuin 16-vuotiaalla koululaisella. Mielestäni kitaran hankintahinta tulisikin korreloida elämäntilanteeseen(ideaalitilanne). Kun teininä aloitellaan soittamaan, niin hankitaan se Epiphone, kun saadaan vähän kesätyörahaa, niin hankitaan se LTD 1000 ja kun on tehty 15 vuotta töitä, niin ostetaan niitä parempia kitaroita. Jos keikkaillaan paljon, niin varat luonnollisesti jaetaan useampaan keppiin jne. Minusta olisi hienoa, jos asia menisi tohon tyyliin.
Usein kuitenkin ihmiset eivät arvosta hyvää soundia, vaan tyytyvät vähempään, eivät arvosta hyvää soitettavuutta, eivät ole valmiita sijoittamaan kunnon varusteisiin jne. Usein kyse on tietämättömyydestä, pihiydestä ja yksinkertaisesti intohimon puutteesta.
Minusta se on valitettava asia. Itse olen suuri välineurheilun ystävä:)
So many assholes... So few bullets. | |
Toi sun teoria ei toimi. Noinhan se ei menisi missään tapauksessa, koska ihmiset eivät mielellään maksa edes sitä 500 kitarasta. Toisekseen kalliimmissa kitaroissa kilpailu on vielä huomattavasti kovempaa, koska ostajia on vähemmän, eli laatu ei voi pudota, jos aiotaan pitää putiikki pystyssä.
Kyllä se vain toimii. Mietitäänpä kuinka esim. Fenderin ja Gibsonin laatu heitteli aikanaan, vaikka hinnat olivat suorastaan pöyristyttävällä tasolla. Miksi näin? Koska useimmissa tapauksissa muusikot valitsivat "merkkikitaran" ja huonolaatuisen kopsun välillä. Kun markkinoille ilmaantui hinta- laatusuhteeltaan hyviä Jaappanin tuotteita, tilanne muuttui. Ihan simppeliä: kun ihmiset kiinnostuvat _huomattavasti_ edukkaammista mutta silti _kohtuullisen_ laadukkaista tuotteista, myös huipputuotteita ostavat hyötyvät. Usko pois.
Eli kirjoitin ton "Valitettavasti..." lauseen lähinnä itsekkäistä syistä. Jos arvokkaampia kitaroita ostettaisiin enemmän, niin niidenkin hinta/laatusuhde saattaisi parantua. Hyviä kitaroita myös tulisi enemmän käytettynä markkinoille ja niiden hankkiminen helpottuisi. Lisäksi tarkoitin lauseella sitä, että haluaisin kitaran rakennuksen arvostuksen nousevan sen ansaitsemalle tasolle.
Kotimaisten laatukeppien ja customien arvostus onkin nousussa. Minäkin arvostan käsityötä ja osaamista. Toisaalta...en ole valmis maksamaan senttiäkään extraa "traditiosta", saati logosta. Ja kun mennään hintaluokkaan 2000e, (ulkomaisen) liukuhihnatuotteen on oltava suorastaan tähtitieteellisen hyvä ennen kuin olen valmis latomaan moisen nipun euroja tiskiin. Sorry vaan, Iso G ;-)
Hyvä kitara ja muut hyvät vermeet kulkevatkin usein käsi kädessä. En silti ymmärrä, miksi pitäisi ostaa melko heikkotasoinen kitara, vaikkei se vahvistin sillä hetkellä olisikaan huipputasoa. Yleensä porukalla ne vahvistimetkin kuitenkin paranee ajan myötä ja onhan sillä hyvällä kitaralla mukavempi soitella sen pikkuisen transistoricombonkin läpi. Soitettavuus on kuitenkin aivan eri luokkaa.
Totta. Vaikka saundi olisi (about) samaa tasoa, "tuntumassa" on iso ero. Sen lisäksi hintavampi keppi vastaa soiton dynamiikkaan paremmin. Jopa Microcuben kanssa. Kunnon putkarilla ero on luonnollisesti suurempi.
Usein kuitenkin ihmiset eivät arvosta hyvää soundia, vaan tyytyvät vähempään, eivät arvosta hyvää soitettavuutta, eivät ole valmiita sijoittamaan kunnon varusteisiin jne. Usein kyse on tietämättömyydestä, pihiydestä ja yksinkertaisesti intohimon puutteesta.
Intohimon puutteesta VÄLINEURHEILUUN, kyllä...
Minusta se on valitettava asia. Itse olen suuri välineurheilun ystävä:)
Minä en ole :-) Tykkään soittamisesta ja musiikista, siinäpä se.
"I am like a cross between Hendrix and Mozart...only better!" - Siggi Björnstrupp | |
Itse arvostan kitaroiden rakennusta suuresti. Arvostan oikeaa käsityötä, hienoja materiaaleja, suvereenia osaamista ja traditiotakin.
Tähän en voinut olla puuttumatta kun viimeksi meuhkasit kovasti Gibsoneiden perään.. suvereeni käsityöosaaminen on niihin yhdistettynä suorastaan vitsi verrattuna lähes mihin tahansa muuhun vastaavan (ja jopa edullisemman) hintaluokan (PRS, Jackson USA, ESP, Caparison) merkkituotteeseen. Taisitpa Edwards-topicissa mainita että sinua eivät Gibsoneiden viimeistelyvirheet voisi vähempää haitata, joten aistin pahaa ristiriitaa sen ja "suvereenin osaamisen" arvostamisen välillä.
Dead men tell no tales. | |
Tähän en voinut olla puuttumatta kun viimeksi meuhkasit kovasti Gibsoneiden perään.. suvereeni käsityöosaaminen on niihin yhdistettynä suorastaan vitsi verrattuna lähes mihin tahansa muuhun vastaavan (ja jopa edullisemman) hintaluokan (PRS, Jackson USA, ESP, Caparison) merkkituotteeseen. Taisitpa Edwards-topicissa mainita että sinua eivät Gibsoneiden viimeistelyvirheet voisi vähempää haitata, joten aistin pahaa ristiriitaa sen ja "suvereenin osaamisen" arvostamisen välillä.
Ne pienet fibat vaan antaa hyvää viitettä siitä käsityöstä. Ja jopa niin arvostetun rakentajan kuin Tony Zemaitiksen kepakoista taisi löytyä lähes poikkeuksetta jokaisesta jotain fibaa. Joko viilan jälkiä tai muuta vastaavaa pientä. Silti se oli suvereenia käsityötä alusta loppuun koko taide. Juu, Zemaitiksen kitarat on jo melkein taidetta.
Ja itsensä Tonyn tekemät kitarat maksavat, jos nyt satut jostain moisen löytämään, suht rankkoja rahoja. Loafers Musiikkia sulle ja mulle
Hello punks! |  fox
06.03.2008 01:37:12 | |
|
Tähän en voinut olla puuttumatta kun viimeksi meuhkasit kovasti Gibsoneiden perään.. suvereeni käsityöosaaminen on niihin yhdistettynä suorastaan vitsi verrattuna lähes mihin tahansa muuhun vastaavan (ja jopa edullisemman) hintaluokan (PRS, Jackson USA, ESP, Caparison) merkkituotteeseen.
Kyllä. Itsekin nauran aina katketakseni kun katselen erään tuttuni Jenkeistä tuomaa Super 400 -Gibsonia. Se on jokseenkin naurettavaa käsityötä se. Ja mitäpäs, näkyy jälleen parhailla arvostelijoilla itellä olevan jotain aivan muuta kuin Gibsonia.. No, ennenkin tuo "täydellinen tietämys" kyseisestä brändistä on purkaantunut vaikka minkämoisina kommentteina ja "turhana meuhkaamisena".. Japsien tuominen tähän "käsityökysymykseen" taas on vähän so-and-so, varmaan Werde tietää, kuka lopulta tekee ESPit ja Caparisonit?? Onko esim. Japanissa joku salattu ESP-tehdas, jossa munkit tekevät maagisista puista käsityönä noita?? 8) Eiköpähän ne etupäässä samoilla periaatteilla tehdä nuo tuon tason kitarat molemmilla puolilla isoa vettä. Aika naurettavaa dissausta vailla mitään tietoa taas tämä, pohjautuu varmasti noihin "kaverin siskon poikaystävän isällä oli joskus ollut Gibson, ja sehän oli IHAN paska..." Ne soittelee "jopa edullisemmilla" jotka haluaa, varmaan esim. Helena2004 on ihan omilla rahoillaan ostanu kitaransa. Ja ilmeisen tyytyväinenkin on. Eipä siinä pitäis mitään silmille hyppimistä ja "meuhkaamista" toisin päinkään harjoittaa. Vailla riittäviä perusteita. |  Bookkeeper
06.03.2008 02:25:04 (muokattu 06.03.2008 02:29:04) | |
|
Japsien tuominen tähän "käsityökysymykseen" taas on vähän so-and-so, varmaan Werde tietää, kuka lopulta tekee ESPit ja Caparisonit?? Onko esim. Japanissa joku salattu ESP-tehdas, jossa munkit tekevät maagisista puista käsityönä noita??
Totta kai ESP:t ja Caparisonit valmistetaan paikallisessa taikametsässä vuosisatojen perinteellä, samuraimiekat heiluen. Laatu on toista luokkaa kuin Budweiseriä kittaavilla amerikkalaisilla. Toisaalta Gibsonit valmistetaan kymmenen sukupolven kokemuksella, salaisilla menetelmillä. Tästä syystä halpiskopiopajat (luonnollisesti kaikki 24 3/4 tuuman skaalalla ja liimakaulalla varustetut kepit ovat Les Paul-kopioita) eivät pääse samaan lopputulokseen. Ei missään tapauksessa siksi että myös kilpailijat haluavat valmistaa omia mallejaan.
Mystistä puuhaa tuo kitaranrakennus!
Itse en ole testannut _huonoa_ Gibsonia, ESP:tä tai USA Jacksonia (Caparisoneista ei ole kokemusta). Outoa. Kait se on sitä "intohimon puutetta", huonoja keppejä varmasti ovat. Jos minä soitan X hintaisella kitaralla, kaikki _alle_ X hintaiset kitarat ovat korvikkeita X hintaiselle kitaralle. Paitsi ensi vuonna, kun ostan X+1000e hintaisen kitaran.
Mitä hinnoitteluun tulee, se on bisnestä. Fakta: Les Paul on klassikko. Ja syystä. Moni tuttu on päättänyt ostaa Lespan ja myös ostanut Lespan, testaamatta kilpailevia tuotteita. Jos poikkeuksellisen vahva brändi antaa mahdollisuuden "kiskoa" merkkilisää, luuleeko kukaan etteikö näin toimittaisi? Minulle merkillä ei ole merkitystä, mutta annettakoon kaikille oikeus valita kitaransa niin kuin huvittaa. Tämä koskee sekä merkkiuskollisia että halpiksien ystäviä.
"I am like a cross between Hendrix and Mozart...only better!" - Siggi Björnstrupp | |
Pikku lisäys: ameriikassa on korkeammat työvoimakustannukset. Mutta koska Gibsonin asiakkaat pääsääntöisesti haluavat made in USA-kitaran, en lähtisi syyttämään Gibaa siitä ettei tuotantoa ole siirretty esim. Japaniin.
"Asiakas on aina oikeassa"
"I am like a cross between Hendrix and Mozart...only better!" - Siggi Björnstrupp | fox
06.03.2008 02:44:22 | |
|
Jos poikkeuksellisen vahva brändi antaa mahdollisuuden "kiskoa" merkkilisää, luuleeko kukaan etteikö näin toimittaisi? Minulle merkillä ei ole merkitystä, mutta annettakoon kaikille oikeus valita kitaransa niin kuin huvittaa. Tämä koskee sekä merkkiuskollisia että halpiksien ystäviä.
Nime ommaan näin. Ja, mikäli kauppa ei käy, tuote on jotain scheissee tms, niin äkkiä on lappu luukulla.. =)
Sen verran useasta merkistä on hyvinkin läheistä kokemusta, että voin todeta kovinkin erilaisia olevan, välttis erilaisuus ei todellakaan ole huonoutta. Ja toki on noissa lyhyempiskaalasissa paljonkin erilaista peliä kuin ne "iänikuset" Les Paulit, ja Les Paulinnäköset..
Lähinnä tuossa edellisessä puutuin siihen "käsityön naurettavuuteen", eip voine siitä sanoa mitään näitten "konevoimalla tehtyjen" vakiokeppien perusteella, ei nuo Werden mainitsematkaan mitään "käsityön ultimaalisia helmiä" ole, ei edes Paul Reed Smithin pajan vakiotuotteet.. Kaareva kansi toki Les Paulin tapaan vaatii vähän enemmän puuhaa, mutta jos ei kovin oo tehtaan meno muuttunut, niin tuollasen keskiverto Les Paulin tekoon menee 10-11 tuntia..
Tuo on aina vähän "vaarallinen" ilmaisu , tuo "merkillä ei ole merkitystä", tosin.. Huvitti tuolla artikkeleissa, kun arvostelija kovinkin kärkevästi tähdensi, että juu, ihan yhdentekevää on se, ja toki arvosteltava kitara oli joka-ainoolla osa-alueella mitaten sitä esikuvaansa, jos ei kovin paljon, niin ainakin hieman parempi. Ja lavan pään oli ilmoituksensa mukaan vannesahannut "Gibson-muotoon".
Aika mystinen juttu, miten voi yks kitaramerkki herättää muuten moisia tunteita, huikeaa dissausta ja vastaavaa, ja kuitenkin kaikitenkin se on aina verrokkina miltei joka thriidissä.. =)
Edelleen olen sitä mieltä, että torilla on todella hyvä Aria Pro myytävänä. (mihinkään yllämainittuun liittymätön irrallinen kommentti, mutta ah, valitettavan tosi.. ) 8)
Siinä olis aloittajalle tuollasen nykyaikasen tonnisen skeban haastaja.. | fox
06.03.2008 02:48:50 | |
|
Pikku lisäys: ameriikassa on korkeammat työvoimakustannukset. Mutta koska Gibsonin asiakkaat pääsääntöisesti haluavat made in USA-kitaran, en lähtisi syyttämään Gibaa siitä ettei tuotantoa ole siirretty esim. Japaniin.
"Asiakas on aina oikeassa"
Noh, onhan tuolla itäsillä mailla edustusto, Nihon Gibson eli Gibson Japan, joka hoitelee Epipuhelin-asioita, ja aiemmin Orvilleja.
Toisaalta näyttää tuon merkin soittimet noille ammattilais- ja puoliammatti/harrastajasoittajille kelpaavan kaikilla markkina-alueilla, kun kuvia katselee. Ei se voi olla ihan pelkkää "merkkiuskollisuutta" tai "tietämättömyyttä laadun heikkoudesta".. 8) | |
Tuo on aina vähän "vaarallinen" ilmaisu , tuo "merkillä ei ole merkitystä", tosin..
Mitäs "vaarallista" siinä on? Oma mielipiteeni, ei sen enempää.
Korjataan sitten: merkillä ei ole merkitystä _minulle_ :-)
"I am like a cross between Hendrix and Mozart...only better!" - Siggi Björnstrupp | fox
06.03.2008 02:56:21 | |
|
Mitäs "vaarallista" siinä on? Oma mielipiteeni, ei sen enempää.
Korjataan sitten: merkillä ei ole merkitystä _minulle_ :-)
No niin, no.. en ehkä oikeaa termiä osannu käyttää.. "Vaarallisuudella" tuossa meinasin, että jos kovin jyrkästi junttaa mielipiteensä kiinni, saattaa jossain vaiheessa tulla huvittavaa (tai vaivaannuttavaa) tilannetta.. ;)
Ei sen kummempaa. | |
Noh, onhan tuolla itäsillä mailla edustusto, Nihon Gibson eli Gibson Japan, joka hoitelee Epipuhelin-asioita, ja aiemmin Orvilleja.
Toisaalta näyttää tuon merkin soittimet noille ammattilais- ja puoliammatti/harrastajasoittajille kelpaavan kaikilla markkina-alueilla, kun kuvia katselee. Ei se voi olla ihan pelkkää "merkkiuskollisuutta" tai "tietämättömyyttä laadun heikkoudesta".. 8)
Tokkiinsa kelpaavat...siis Epiphonet. Varmasti Jaappanin Gibbonit löytäisivät ostajansa myös. Mutta haluaisiko keskiverto Gibson-mies että Lespat väsättäisiin Japanissa? Tämän palstan kommenttien perusteella vastaus on ei.
"I am like a cross between Hendrix and Mozart...only better!" - Siggi Björnstrupp | fox
06.03.2008 03:07:06 | |
|
Tokkiinsa kelpaavat...siis Epiphonet. Varmasti Jaappanin Gibbonit löytäisivät ostajansa myös. Mutta haluaisiko keskiverto Gibson-mies että Lespat väsättäisiin Japanissa? Tämän palstan kommenttien perusteella vastaus on ei.
Voi olla, varmasti on tuolla Gibson Headquarterssissa kaiken laisia skenaarioita räknäilty. Eipä ole kuitenkaan siirretty tuotantoa, eikä ehkä tulla siirtämäänkään.
Ja eipä siitä olisi yhtikäs mitään suurempia hyötyjä, luulen. Jos tuote (vaikka sitten juurikin se Les Paul, vaikka kyseisen tehtaan mallistoon kuuluu muitakin malleja kymmenittäin, missään nimessä se ei oo se ainoa) edelleen tehtäisiin samoista materiaaleista, vois se hinta jopa pompsahtaa, ja välttämättä ei se myynti pysyis ennallaan, kuten itse aiemmin totesit asiakaskunnasta. US of A joka tapauksessa kyseisen merkin kotiareena on, ja sinne ne ehkä parhaista parhaat yksilöt jäävät, olen tän jutun muutamankin kerran täällä julistanut. | Bookkeeper
06.03.2008 03:08:02 (muokattu 06.03.2008 03:10:38) | |
|
No niin, no.. en ehkä oikeaa termiä osannu käyttää.. "Vaarallisuudella" tuossa meinasin, että jos kovin jyrkästi junttaa mielipiteensä kiinni, saattaa jossain vaiheessa tulla huvittavaa (tai vaivaannuttavaa) tilannetta.. ;)
Ei sen kummempaa.
Totta kyllä. Myönnettäköön että "nuorena" merkillä oli merkitystä. Muistan esim. suhtautuneeni epäilevästi tutun Yamaha Pacificaa kohtaan, olivathan Jackson ja Charvel (myös ne 90-luvun halpikset) paljon kovempia merkkejä :-)
Nyt sitten rämpytellään Yammulla...
"I am like a cross between Hendrix and Mozart...only better!" - Siggi Björnstrupp | fox
06.03.2008 03:17:14 | |
|
Nyt sitten rämpytellään Yammulla...
Yamahassa ei oo mittään vikaa.. =) Mulla ei itsellä ole todellakaan mitään "yliherkkyyttä" japanin-kitaroita kohtaan, niinkuin yleensä mitään muutakaan kitaraa merkistä riippumatta. Yamahan SG:ta on ollut, ja edelleen on yksi, puhumattakaan sitten noista vintage-Ibanetseistä..
Suuremmin en tuota kopio-juttua vaan ole oikein koskaan käsittänyt, kun ne pystyis vallan hyvin (ainakin jotkut tehtaat) omilla malleillaan pärjäämään. Katsotaan vaikka Ibanezia, joka oli tuonne 70-luvun puoliväliin saakka "King Of The Kopies" niinkuin jenkeissä todettiin, sen jälkeen hylkäsivät nuo kopiot.. Vaan muutama tehdas on jämähtänyt tuolle kopiotasolle. |  Werde
06.03.2008 16:02:29 (muokattu 06.03.2008 16:23:37) | |
|
Ja mitäpäs, näkyy jälleen parhailla arvostelijoilla itellä olevan jotain aivan muuta kuin Gibsonia.. No, ennenkin tuo "täydellinen tietämys" kyseisestä brändistä on purkaantunut vaikka minkämoisina kommentteina ja "turhana meuhkaamisena"..
Arvaappa onko siihen jokin syy, että olen päätynyt valinnoissani johonkin muuhun kuin Gibsoniin? Hyvin rakennetun soittimen erottamiseen hutiloidusti tehdystä ei tarvita "täydellistä tietämystä". Olen omistanut ja soittanut aivan riittävästi instrumentteja (myös arvokkaita, valintani eivät johdu likviditeetin puutteesta kitara- tai vahvistinpuolella) moiseen vertailuun, vaikka erot ovat niin selviä että ne kyllä huomaa asiaan vähemmän perehtynytkin.
Japsien tuominen tähän "käsityökysymykseen" taas on vähän so-and-so, varmaan Werde tietää, kuka lopulta tekee ESPit ja Caparisonit?? Onko esim. Japanissa joku salattu ESP-tehdas, jossa munkit tekevät maagisista puista käsityönä noita?? 8) Eiköpähän ne etupäässä samoilla periaatteilla tehdä nuo tuon tason kitarat molemmilla puolilla isoa vettä.
Minulle on aivan sama kuka rakentaa ja missä, kunhan jälki on siistiä. Periaatteet ovat varmasti samoja, mutta tulos ei näytä olevan.
Aika naurettavaa dissausta vailla mitään tietoa taas tämä, pohjautuu varmasti noihin "kaverin siskon poikaystävän isällä oli joskus ollut Gibson, ja sehän oli IHAN paska..."
Itse olen soittanut ja todennut, kuulopuheisiin en ole luottanut koskaan. Millaista tietoa minulta puuttuu että voisin asian todeta olevan sanomallani tavalla?
Ne soittelee "jopa edullisemmilla" jotka haluaa, varmaan esim. Helena2004 on ihan omilla rahoillaan ostanu kitaransa. Ja ilmeisen tyytyväinenkin on. Eipä siinä pitäis mitään silmille hyppimistä ja "meuhkaamista" toisin päinkään harjoittaa. Vailla riittäviä perusteita.
Mitä ihmettä haet tuolla "omilla rahoilla" -viittauksella? Sikäli hyvä pointti kyllä, että kun minä sijoitan vaivalla tienattuja rahoja niin haluan niille parasta mahdollista vastinetta.
Se on siis mielestäsi silmille hyppimistä ja meuhkaamista kun toteaa Gibsonien olevan useassa tapauksessa karkeasti viimeisteltyjä (TÄYSIN omiin kokemuksiin pohjautuen)? Eikö se ole yhtä arvokas mielipide kuin mikä tahansa muukin, mikä pitäisi täällä saada mainita ilman ihmeellistä paskanjauhantaa "omista rahoista", "maagisista puista" ja "tietämättömyydestä"? Millaisia ovat nuo perusteet joita haluat?
Minua suuresti ihmetyttää miten jaksat aina hyeenan lailla hyökätä (jopa henkilökohtaisuuksiin asti mennen) vastaan jos jollain on eriäviä mielipiteitä Gibsoneista. Neuvon jatkossa pitämää argumentit itse soittimissa, sivuraiteille poukkoilusi lähinnä naurattaa täällä päässä.
Helena2004 on äkkimuistamalta ensimmäinen Gibsonin omistaja täällä, joka on hymyssäsuin voinut myöntää Gibsoneiden karkeatekoisuuden muihin vastaavan hintaluokan soittimiin nähden. Ei se tee niistä huonoja soittimia, kyseessä on vain yksi ominaisuus joka on toisille tärkeämpi kuin toisille.
edit: Täsmennettäköön vielä, että mielipiteeni ei ole millään tavalla puolueellinen kuten sinulla (muistaakseni omaat yhteistä historiaa kyseisen valmistajan kanssa jossainmäärin, saatan olla väärässäkin?). En väitä mitään valmistajaa absoluuttisesti Gibsonia paremmaksi, toteamukseni liittyy vain viimeistelytarkkuuteen kun siitä tuossa ylempänä oli keskustelua. Jokainen soittamani Gibson on ollut kelpo työkalu. Tulen varmasti itsekin joskus Gibsonin omistamaan, kun sopiva yksilö sattuu sopivassa kohtaa hyppysiin.
Dead men tell no tales. |  p130
06.03.2008 16:53:35 | |
|
Suora lainaus Denyerin kitarakirjasta
Denyerin kirjassa nyt on pikkuvirheitä enemmän kuin keskiverrossa Into-Luthmanin luettelossa. Pääosin onneksi kuitenkin erittäin jämerää asiaa. Minulla siis on suomennoksen 2. painos, vuotta en muista. En ole verrannut muihin painoksiin. Äkkiseltään vuosilukuvirheistä tulee LP:n lisäksi mieleen ainakin Mustangin valmistuksen aloitus. On siellä paljon muutakin...
Edelleen olen sitä mieltä, että torilla on todella hyvä Aria Pro myytävänä. (mihinkään yllämainittuun liittymätön irrallinen kommentti, mutta ah, valitettavan tosi.. ) 8)
Siinä olis aloittajalle tuollasen nykyaikasen tonnisen skeban haastaja..
Siinäpä se haettu olisi!
Olen mieluummin yksin oikeassa kuin lauman kanssa väärässä. -Kari Suomalainen |  DZN
06.03.2008 17:29:03 | |
|
Helena2004 on äkkimuistamalta ensimmäinen Gibsonin omistaja täällä, joka on hymyssäsuin voinut myöntää Gibsoneiden karkeatekoisuuden muihin vastaavan hintaluokan soittimiin nähden. Ei se tee niistä huonoja soittimia, kyseessä on vain yksi ominaisuus joka on toisille tärkeämpi kuin toisille.
Minä myönnän saman asian ihan mielläni. Itse olen kovasti ihmetellyt miksi jopa CS Gibsoneissa on sitä appelsiinipintaa maaleissa. Luulisi, ettei sellaisen korjaaminen olisi mitenkään ylitsepääsemättönän vaikeaa.
Helena2004:n kirjoituksia on siinä mielessä mukava lukea, koska kaverilla on ollut jos monenlaista keppiä. Niin on kyllä minullakin. Yhteenvetona voi sanoa, että käytännössä jokaisen paremman valmistajan Custom Shop tekee aika hienoa jälkeä, jopa Gibson joissakin tapauksissa.
Itse arvostan Jacksonia merkkinä aika kovasti. Kenellekkään ei pitäisi olla yllätys, että Jacksonin Custom Shopilla on tällä hetkellä hienoisia ongelmia lukea asiakkaiden tilauksia. Aion silti olla rohkea ja tilata heiltä soittimen. Miksi Jackson eikä ESP:n cs? Ihan omien mieltymysteni takia. Ei sillä, ettei Takadan, Sadon tai Kison tehtailla osattaisi tehdä hienoja kitaroita, vaan siksi, että pidän Jacksonin kitaroista enemmän.
Tässä myös joku viittasi Japanin maan kitarat pärjää esikuvilleen. Tästäkin on olemassa pari aika mielenkiintoista tapausta. Orville by Gibson tuotti oikein mukavia 59 reissueita. Myynti alkoi vaikuttamaan USA mallien menekkiin, sarja lakkautettiin. Jackson Professionalien tuotanto lakkautettiin myös, kun pro-sarjalaiset alkoivat syödä USA-mallien myyntiä. USA:sta tulee kyllä aivan erinomaisia soittimia, kuten vaikka Suhr, Tom Anderson ja muut. Muualta tulevien kitaroiden täytyy vaan kilpailla laadullaan enemmän. USA-kitaroilla on hyvä maine jo ennestään. Samanlaista mainetta ei ole vaikkapa Japanin tuotteilla. Tämän johdosta muista maista tulevien soittimien pitää olla kaksin verroin parempia, että voisivat kilpailla näiden kanssa.
Ihmettelen myös lausahdusta, että hyvästä kitarasta pitäisi maksaa 2000€ tai enemmän. Vielä tuossa hintaluokassa olevat kitarat ovat välillä aika karkeita. Itse ihmettelen, miksi me suuri soittimia ostava joukko hyväksymme sellaisen ja ajattelemme, että se on normaalia. vielä joissain yli 4000€ kitaroissa on huomauttamista. Soittimen hinnan kasvattamisella ei välttämättä ole mitään analogiaa laadun kanssa. Tämä on lähinnä surullista. Tähän loppuun voi sanoa, että lukipa lavassa mitä tahansa, ei se tee vielä kitarasta kaksista. Siksi määritelmät, kuten J Custom on parempi, kuin Jackson ovat aina niin subjektiivisia.
Aka. Dino and 6077dino | |
Soundin taso ei parane vain marginaalisesti, se paranee huomattavasti verrattuna halpista oikeasti laadukkaaseen kitaraan.
Tämä kai riippuu täysin siitä, minkälaista soundia tavoitellaan. Jos haetaan esimerkiksi tietynlaista, autenttista bluessoundia, niin sitä ei aina löydä Fender-Gibson akselilta. Bluesukot käyttivät usein halpiksia, mikä tietysti vaikutti levyjenkin soundimaailmaan.
Jos halutaan "parantaa" soundia, joskus paras valinta voisi olla vaikkapa Danelectro, Airline tai Supro.
"I'm a very highly educated man -- And to keep my brains beneath my hat, I plan;" | VFK
06.03.2008 20:49:31 | |
|
Tähän en voinut olla puuttumatta kun viimeksi meuhkasit kovasti Gibsoneiden perään.. suvereeni käsityöosaaminen on niihin yhdistettynä suorastaan vitsi verrattuna lähes mihin tahansa muuhun vastaavan (ja jopa edullisemman) hintaluokan (PRS, Jackson USA, ESP, Caparison) merkkituotteeseen. Taisitpa Edwards-topicissa mainita että sinua eivät Gibsoneiden viimeistelyvirheet voisi vähempää haitata, joten aistin pahaa ristiriitaa sen ja "suvereenin osaamisen" arvostamisen välillä.
Ilmeisesti hermostuit jostakin sanomisistani, mutta se ei ole ollut tarkoitus. Vastasin vain topickiin, jossa pyydettiin vertailemaan Gibsoneita ja Edwardseja. Ja niinkuin heti silloin kirjoitin, on niiden vertaileminen hankalaa. Sun mielestä soundi voi olla samalla viivalla, useimpien muiden mielestä Edwards tulee kaukana perässä. Nämä ovat mielipiteitä, ei niistä kannata hermostua. Tiedän hyvin, että itse et pidä Gibsoneista, mutta käsittääkseni en ole "meuhkannut" sen kummemmin. Kirjoitan aina vain omista kokemuksista ja kirjoitukseni ovat omia mielipiteitäni.
Gibson LP Custom on mahtava kitara. Sen painavampaa ja toimivampaa soundia ei tunnu löytyvän matallin soittoon. Ongelmina näkisin edelleen erottelevuuden ja soitettavuuden ylhäältä. Viimeistelyssä on yleensä pieniä virheitä ja niinkuin kirjoitin, niin jos ne ovat vain kosmeettisia, niin otan ne Gibsoneihin kuuluvana, merkkinä siitä käsityöstä. Kitaroita on onneksi joka lähtöön ja joku toinen haluaa 24 nauhaa ja floikan ja paremmin tilutteluun sopivan skeban, jolloin luonnollisesti on helppo valita joku ihan toisenlainen keppi. Itse yritän hankkia omiin käyttötarkoituksiini sopivia kitaroita ja pelkän LP:n omistaminen rajoittasi hieman liikaa.
En maininnut edellisessä postauksessani mitään Gibsonista, kertoessani arvostavani käsityötä jne. Tällä ei tosin ole mitään tekemistä Gibsonien arvostuksen kanssa. Arvostan suuresti Gibsonin osaamista kitaranrakennuksen saralla, innovaatioita ja perinteitä. Käsityöosaamiseen, puhuttaessa kitaroista, liittyy hyvin paljon muutakin, kuin virheetön viimeistely. Kun sulle toi Gibson tuntuu olevan arka paikka, niin jatketaan sillä:) Nykyisin omistamani, useasti mainitsemani, Gibsonin Custom Shopin kyhäämä, Les Paul Custom 1968 Figured Top Reissueni on paras kitara, jonka olen koskaan omistanut. Soundi on paras(mun mieltymyksiini), sustain on pisin, soitettavuus on loistava(ylempiin asemiin asti), tatsi on paras, ja kitara resonoi voimakkaammin kuin mikään muista omistamistani kitaroista ja akustinen soundi on mahtava ja ko. kitarasta välittyy heti "se tunne", kutsuttakoon sitä vaikka mojoksi, joka usein kitaroista puuttuu. Siinä sitä käsityöosaamista parhaimmillaan! Noihin ominaisuuksiin verrattuna pienet viimeistelyvirheet ovat helposti sivuutettavissa. Itse tosiaan en niistä välitä, vaan ne kuuluvat pakettiin ja henk. koht. ne lähinnä huvittavat, eivät harmita. En koe tämän olevan mitenkään ristiriidassa kitaranrakennustaidon arvostamisen kanssa. On aika naiivia, jos pidät vain sitä viimeistelyä osaamisen merkkinä ja mittana. Tosin en usko näin sunkaan kohdalla olevan, ilmeisesti vain pidät kuittailusta.
Minulla on ollut jokunen muunkin merkkinen kitara omistuksessani, on tällä hetkelläkin. ESP Custom Shop, Jackson Custom Shop, Caparison, Ibanez J-Custom jne. ovat tuttuja juttuja, niinkuin monet muutkin. En välitä kitaran merkistä, jos se on erittäin hyvä.
Eli yhteenvetona, arvostan kitaranrakennusta suuresti, parhaimmillaan se on taidetta, käyttökelpoista sellaista. Tällä ei ole sidoksissa mihinkään kitaramerkkiin, tai malliin, vaan nautin yhtäläisellä suuruudella Gibsonin, ESP:n, PRS:n, Caparisonin, Ruokankaan, Fenderin jne. tuotteista. Ja tosiaan, mulle käsityöosaaminen on paljon muutakin, kuin se virheetön viimeistely. Toki se on osaamista omalta osaltaan, mutta niin on myös kitaran sointi ja fiilis, jonka itse kitara välittää.
Ja kiitos DZN, samat sanat takaisin!
So many assholes... So few bullets. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
