| Aihe: Tokai les paul | |
|---|
|
Ei ainakaan vanhemmilla ollu mitään valittamista asiasta elikkä nyt se on vaa musta kiinni. |
|
http://muusikoiden.net/tori/nayta.php?id=204484 millanen on toi?
Painosta päätellen, 4,8kg, tuo ei ainakaan ole ontto joidenkin saman valmistajan tuoreempien toteutusten tavoin.
Matti |
|
Painosta päätellen, 4,8kg, tuo ei ainakaan ole ontto joidenkin saman valmistajan tuoreempien toteutusten tavoin.
Matti
Ei se varsinaisesti ontto ole, mutta tavalliset kevennysreiät (9kpl) sieltä löytyy. Tänä vuonnahan tuokin uudistui ja nyt sinne reikien sijasta tehdään yhtenäinen kammio.
No tietysti se vetää tommosella '59:llä kun sillä ei ollut hienompaan varaa. |
|
Tokai LS-135 on mun ehdotus. Tietää ainakin mitä saa. Tokai pitää arvonsa ihan yhtä hyivn kuin Gibsonkin. Sitä paitsi 4,8 kiloa Les Paulia on älyttömästi.
http://www1.odn.ne.jp/tokaigakki/pr … ducts/vintage/ls/ls135f/ls135f.html
http://www1.odn.ne.jp/tokaigakki/pr … ducts/vintage/ls/ls135f/ls135f.html
Eihän sitä skittaa osteta myytäväksi vaan soitettavaksi. Ja se on ihan sama mitä siinä lavassa lukee. Ainakin silloin kun se skitta tosiaan on hankittu soitettavaksi.
Kengät joihin mahdun, ovat mulle liian pienet. |
|
Tokai LS-135 on mun ehdotus. Tietää ainakin mitä saa. Tokai pitää arvonsa ihan yhtä hyivn kuin Gibsonkin. Sitä paitsi 4,8 kiloa Les Paulia on älyttömästi.
http://www1.odn.ne.jp/tokaigakki/pr … ducts/vintage/ls/ls135f/ls135f.html
http://www1.odn.ne.jp/tokaigakki/pr … ducts/vintage/ls/ls135f/ls135f.html
Eihän sitä skittaa osteta myytäväksi vaan soitettavaksi. Ja se on ihan sama mitä siinä lavassa lukee. Ainakin silloin kun se skitta tosiaan on hankittu soitettavaksi.
Jotenkin tulee suhtautumisvaikeuksia (siis minulla) tähän asiaan; uskon että ihan yhtälailla ne Gibsoninkin ostajat hankkivat instrumenttinsa soitettavaksi. Ja vaikka usein itsekin korostan kitaroiden käyttöarvoa, niin kyllähän se työkalun ulkonäkökin voi vaikuttaa, jopa siihen (fiilisten kautta) miltä se soitto lopulta kuulostaa. |
|
Ei ole tarkoitus mainostaa mutta kommentoinpa nyt itsekin... Olin aikanaan ostamassa Tokain Love Rockia, jotka varmasti ovat hyviä kitaroita. Ostinkin yhden, mutta viikonlopun jälkeen vein takaisin kauppaan. Ei vaan tuntunut omalta. Saattaa olla set-up kysymyskin, mutta soitettavuus ei ollut mitä halusin.
Tämä Gibson oli sitten aivan muuta. Hyvä soittaa, hyvä sustain etc.
Vaihdan koska halusin uuden nimenomaan koverretun Les Paulin.
...siis per naama? -Yhteensä. |
 Panzerwag
15.12.2007 15:28:21 (muokattu 15.12.2007 15:30:23) | |
|
MaxDamagea lainatakseni, "Jos haluat nimenomaan Gibsonin niin osta se äläkä kopiota. Aito on kuitenkin aina aito etkä joudu todistelemaan itsellesi jatkuvasti miten kopiosi on parempi kuin "The real thing" siksi että ei ollu rahaa ostaa Gibsonia."
Ja se on ihan sama mitä siinä lavassa lukee. Ainakin silloin kun se skitta tosiaan on hankittu soitettavaksi.
Kaikille se ei välttämättä ole sama. Itse ainakaan en tykkäisi yhtään jos Les Pauliksi luulemassani kitarassa lukisi "Love Rock", ei se vaan käy päinsä. Ja karu totuus on se, että ihmiset ostaa ja myy kitaroita. Katso vaikka torille. Silloin arvonsa säilyttäminen on ihan kiva juttu. Ja mitä tulee tuohon "kitara ostetaan soittamista, eikä myymistä varten" tuntuu tosiaan olevankin mm. Tokain ostajien etuoikeus, johtuneeko se siitä että myyminen tekisikin niin kipeää kun huomaa ottavansa takkiin enemmän kuin osasi kuvitella? Eniwei, jos minulla topicin aloittajana olisi varaa aitoon peliin, niin ehdottomasti kallistuisin siihen jos vaihtoehtona on saman hintaluokan kopio. Tottakai se ei vielä kitaraa pelasta, jos lavassa on se suuria tunteita herättävä Gibsonin logo, mutta jos peli muuten on omaan kouraan hyvä, eikä moittimista löydy, niin en kopioon kallistuisi. Mutta muistakaa, tämäkin on vain minun mielipiteeni.
No tietysti se vetää tommosella '59:llä kun sillä ei ollut hienompaan varaa. |
|
Nii'i. Tokai "Les Paul" on yhtälailla taruolento kuin joulupukki. |
|
Nii'i. Tokai "Les Paul" on yhtälailla taruolento kuin joulupukki.
Mitä! Onko joulupukkikin taruolento :o
No tietysti se vetää tommosella '59:llä kun sillä ei ollut hienompaan varaa. |
|
No on. Sori että paljastin karun totuuden sinulle vasta nyt. |
|
No on. Sori että paljastin karun totuuden sinulle vasta nyt.
Ja vielä näin joulun alla. Tämä jättää syvän viillon sisimpään.
No tietysti se vetää tommosella '59:llä kun sillä ei ollut hienompaan varaa. |
|
Aijai. Oikeammin piti pahoitella sitä, että paljastin tämän sinulle juuri nyt joulun alla. Elämässä on kuitenkin opittava kestämään karuja totuuksia. |
|
Eihän sitä skittaa osteta myytäväksi vaan soitettavaksi. Ja se on ihan sama mitä siinä lavassa lukee. Ainakin silloin kun se skitta tosiaan on hankittu soitettavaksi.
Aina kun luen tämän useasti toistetun ajatuksen niin en voi olla miettimättä mitä h***oa tuolla oikein tarkoitetaan. Siis onko jälleenmyyntiarvon pohtiminen jollain tavoin pois kitaran soitettavuudesta?
"Living is easy with eyes closed!" |
|
Eli "aidossa" Les Paulissa on siis kevennysreiät ja silti painaa 4,8 kiloa. Kuulostaapa laadukkaalta soitinpuulta. Mä sanoisin, että Tokain Love Rock on hyvä skitta joka on kopio 50-luvun lopun Gibson Les Pauleista, ja Gibson Les Paul Standard 90-luvun puolivälistä... hmm: ei long tenonia vaan rocker joint kaulaliitos, kevennysreiät, ei alumiinista stoptailpieceä, ei messinkitallaa. Taruolento? Tokaissa on medium tenon (ei siis rockerjoint), ei kevennysreikiä, alumiiniSTP ja messinkitalla. Sähköt on vanhan liiton mallin mukaan (Gibsoneista en tiedä). Ainoa todelloinen epäkohta Tokaissa on kaularaudan suoja, joka on väärän mallinen. Monet osat on molemmissa vaihdettavissa, mutta puut ja kaulaliitos ei.
MaxDamage? En tunne.
Se on tietenkin ihan jokaisen oma asia mihin rahansa käyttää. Mutta jos vaihtoehtoina on käyttää rahansa "aitouteen" ja "Gibson-tekstin aiheuttamiiin fiiliksiin, jotka muuttavat soitonkin hunajaksi", tai laadukkaaseen japanilaiseen kopioon 50-luvun lopun Gibson Les Pauleista niin neuvoisin nuorta soittajaa valitsemaan jälkimmäisen. Merkki maksaa. Se on ihan sama juttu kuin kaikessa muussakin: vaatteet, autot, huonekalut etc.
Prosentuaalisesti Tokain jälleenmyyntihinnat on ihan vastaavat kuin Gibsoneidenkin. Niistä ei ole vaan makettu mansikoita alunperin.
Kengät joihin mahdun, ovat mulle liian pienet. |
|
Eli "aidossa" Les Paulissa on siis kevennysreiät
Niin, no tämä kieltämättä häiritsee minuakin, ja vielä enemmän mahdolliset uudet bodyn kevennys-innovaatiot. |
|
Aina kun luen tämän useasti toistetun ajatuksen niin en voi olla miettimättä mitä h***oa tuolla oikein tarkoitetaan. Siis onko jälleenmyyntiarvon pohtiminen jollain tavoin pois kitaran soitettavuudesta?
Jälleenmyyntiarvo on toissijainen tekijä jos soitin ostetaan pidettäväksi. Gibsonin jälleenmyyntiarvo perustuu sen korkeampaan lähtöhintaan ja historiallisen merkin lisäarvoon joka ei ole suhteessa sen laatuun.
Gibsonissa maksetaan merkistä. Puukäsityölle on Japanissa satojen ellei tuhanisen vuosien perinteet. 70-luvulla japanilaisethan härskisti kopioivat jenkkien designia mutta jenkeillä ei itsellään ollut omalle tekemiselleen riittävästi arvoa pitääkseen laadun siedettävänä. Vai kuinka monta 70-luvun Fenderiä tai Gibsonia ootte oikeasti fanittanut? Musta ne on ollut melkein poikkeuksetta aika säälittäviä virityksiä.
Kengät joihin mahdun, ovat mulle liian pienet. |
|
Gibsonin jälleenmyyntiarvo perustuu sen korkeampaan lähtöhintaan ja historiallisen merkin lisäarvoon joka ei ole suhteessa sen laatuun.
Sulla taitaa olla ihan henkilökohtaista kokemusta asiasta, kun noin paatoksella julistat? |
|
70-luvun Gibsonit ovat tosiaankin huonompilaatuisia, kuin sitä vanhemmat ja uudemmat, mutta se johtuu siitä, että Norlin-yhtiö osti Gibsonin eikä välittänyt puun ja osien laadusta, vaan tuoton määrästä.
niinpä... |
|
Merkki maksaa. Se on ihan sama juttu kuin kaikessa muussakin: vaatteet, autot, huonekalut etc.
Mutta mitä sillä saakaan? Pidemmälle vietyä tuotekehittelyä, laadunvalvontaa, toteutusta ja ennen kaikkea, laatua. Merkki maksaa syystä.
Mutta se on hyvä valittaa merkin kalleudesta, jos ei ole rahaa siihen. On hyvä sanoa, että kyllä ne Sotkan huonekalut kestää ja näyttää ihan yhtä cooleilta kuin Risto-Matti Ratian design-divaani.
Hauskaksi asian tekee myös se, että kyllä aika moni niillä Gibsoneilla vetäisi, jos niillä olisi fyrkkaa. Mutta kun ei ole, on löytävä toiset kortit pöytään. On etsittävä vaihtoehtoja. Kyllä, edullisuus on yleensä vaihtoehto, kiertotie, ei päämäärä. En mä ole koskaan tuntenut ketään, joka olisi unelmoinut, että "jos joskus sen Tokain saisin". Tai "sen Toyotan". Rahaa puhuu, köyhät kyykkää.
Life is rude, get used to it.
Vähän niinku muumi. |
 2randpo
15.12.2007 16:53:40 (muokattu 15.12.2007 16:54:26) | |
|
Hauskaksi asian tekee myös se, että kyllä aika moni niillä Gibsoneilla vetäisi, jos niillä olisi fyrkkaa. Mutta kun ei ole, on löytävä toiset kortit pöytään. On etsittävä vaihtoehtoja. Kyllä, edullisuus on yleensä vaihtoehto, kiertotie, ei päämäärä. En mä ole koskaan tuntenut ketään, joka olisi unelmoinut, että "jos joskus sen Tokain saisin". Tai "sen Toyotan". Rahaa puhuu, köyhät kyykkää.
En halua provosoida, mutta asia ei ole näin yksinkertainen, ainakaan aina ja kaikissa tapauksissa. 1980-luvulla Tokai yleistyi mm. helsinkiläisten muusikoiden käyttämänä merkkinä osaltaan siksi, että vaikka olisi fyrkkaakin ollut, oli tuskallisen vaikeaa ellei mahdotonta löytää rahalle vastinetta G-osastolta. Enkä sano tätä millään pahalla, sillä pidän itsekin nykyisistä Gibsonin kitaroista. Paitsi että meininki aivan tuoreimpien tusinalessujen kohdalla ihmetyttää: pakko ostaa vos-malli, jos "aidon" haluaa. |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
