| Aihe: Vintage kitaramerkki | |
|---|
 zädääm
14.11.2007 17:34:44 (muokattu 14.11.2007 17:35:24) | |
|
Onko kenelläkään näistä kokemuksia. Kuvaus tuntuu lupaavan liikoja, mutta jos joku voi kertoa näistä omia kokemuksia niin olis hyvä. Paikallisessa ei ole näitä myynnissä joten ei pääse testaan.
EDIT: http://www.musiikkiliike.fi/index.php?target=products&product_id=30621
tosiaan linkki unohtu :)
Yksijalkaisia naisia on helppo kaataa sänkyyn. | |
Hyvä aihe, itseäni kiinnostaisi tuo strato-mallinen.
Guitarist -lehdessä noita kyllä aikalailla kehuttiin, viime vuoden puolella.
Toisaalta, harvaa ko. lehdessä esiteltyä ( ja mainostettua) tuotetta kovin ankarasti on moitittu.
Allekirjoitus_____________
nimen selvennys | |
Hyvä aihe, itseäni kiinnostaisi tuo strato-mallinen.
Guitarist -lehdessä noita kyllä aikalailla kehuttiin, viime vuoden puolella.
Toisaalta, harvaa ko. lehdessä esiteltyä ( ja mainostettua) tuotetta kovin ankarasti on moitittu.
Tuo valkonen strato näyttää munki silmään sen verran rähjäiseltä, että tekis mieli kokeilla... Ei nyt hukuteta tätä jos vaikka joku ko. musiikkiliikkeen läheltä kävis ajamassa jonku nuista kepeistä ja kertois vähän!
Yksijalkaisia naisia on helppo kaataa sänkyyn. | |
Ei kukaan (Kettu?) tietäisi tuon merkkisistä kitaroista, joita tuotiin maahan 80-luvun alussa? Jossain japanin isossa tehtaassa tehtiin, ei matsumoku kuitenkaan.
Omistin tuollaisen jazzbasson aikoinaan, kun olin turhan hätäinen eikä squiereita vielä ollut paikallisissa musiikkiliikkeissä. Ei se huono ollut, mutta ei pärjännyt likikään JV-skujuille vaikka samaa hintaluokkaa olikin. | |
Itse testasin ohimennen Custom Soundsissa tuollaista valkoista reliikkistratoa. En ole stratomiehiä, joten en osaa hirveästi sanoa, mutta kyllä se ihan kelpo peruskitaralta tuntui ja soundasi. Osathan on Wilkinsonia, joten ihan ok noi pitäisi olla, hyvin soivan yksilön sattuessa varmaan vähän enemmänkin.
"Yeah, Funhouse boy will steal your heart away" |  fox
14.11.2007 21:39:22 (muokattu 14.11.2007 21:52:23) | |
|
Ei kukaan (Kettu?) tietäisi tuon merkkisistä kitaroista, joita tuotiin maahan 80-luvun alussa? Jossain japanin isossa tehtaassa tehtiin, ei matsumoku kuitenkaan.
Omistin tuollaisen jazzbasson aikoinaan, kun olin turhan hätäinen eikä squiereita vielä ollut paikallisissa musiikkiliikkeissä. Ei se huono ollut, mutta ei pärjännyt likikään JV-skujuille vaikka samaa hintaluokkaa olikin.
Ei se ollu Vintage (noita Kiina-tuotteita) vaan hyvinkin Vantage, pahuksen hyviä kitaroita ne.. ;)
Ja kyllä, Matsumokun tallin ehkä sieltä parhaimmasta päästä, vallankin Vantage VA-sarjalaiset neckthru-kitarat ja bassot. Toki eri hintaluokan härveleitä, eri spekseillä.
Tuolla voi osaa ihailla..
http://www.matsumoku.org/models/vantage/vantage.html
Edith Piaf: Japan Vintage-huoneessa on Vantage-juttua myös... | |
Ei se ollu Vintage (noita Kiina-tuotteita) vaan hyvinkin Vantage
Ei Vantage vaan tosiaankin Vintage. Etkö ole tosiaan noihin koskaan törmännyt?
Vantaget muistan kyllä, ainakin sellaisia alembic-vaikutteisia läpirunkosoittimia tai sen näköisiksi tehtyjä niissä oli. Vintaget oli (arvatenkin) fender- ja muistaakseni myös gibsonkopioita, bassoja ja kitaroita.
Noilla uusilla ei varmaan ole 'vintagevintagen' kanssa mitään tekemistä. | fox
14.11.2007 22:42:32 | |
|
Ei Vantage vaan tosiaankin Vintage. Etkö ole tosiaan noihin koskaan törmännyt?
Rupes tosiaan vaivaamaan, kun olin tuosssa välillä puhelimessa.. Toki oli noita.. Hyvä arvaus niitten alkuperästä on se, että "jonkun suuremman" kopiosoittimia tilaajan logolla. Niinkuin nykyäänkin. =)
Listoilta en löytäny Vintagea, eli se tarkoittaa sitä, että oli Euroopan markkina-alueelle tarkoitettu. Saattaa olla ehken jopa CSL:n tuonteja, sieltä "halvemman pään" soittimista.
Vantaget muistan kyllä, ainakin sellaisia alembic-vaikutteisia läpirunkosoittimia tai sen näköisiksi tehtyjä niissä oli. Vintaget oli (arvatenkin) fender- ja muistaakseni myös gibsonkopioita, bassoja ja kitaroita.
Jeps, tuo herätteli pienoista epäilystä, koskapa Vantagella oli "omanlaisensa" mallisto, toki sieltäkin löytyy niitä LP-johdannaisia ja ihan hyviä 335-klooneja, toki omalla lavalla. Alembic-yhteys toki on Vantagen malleissa läsnä, kas kun se oli muodikasta jossain vaiheessa.. ajattele vaikka Ibanez Musician-sarjaa, tai Grecon vastaavaa. Täytyihän toki Matsumokullakin olla jotain...
Noilla uusilla ei varmaan ole 'vintagevintagen' kanssa mitään tekemistä.
Sitähän ei tiedä, jos vaikka on sijoittajaryhmä ostanut brändin.. Onhan noita, Kay, Harmony, Washburn, Mighty Mite, Schecter ja monia muita.. Onhan Hagström ja Eko näistä eurooppalaisista brändeistä myös kokeneet "jälleensyntymisen".. |  darrell
14.11.2007 22:48:03 (muokattu 14.11.2007 22:51:10) | |
|
Mulla on edelleen aikoinaan Englannista ostettu Vintage Resonaattori, National kopio. Jotkut kehuneet ko. peltikopan soundia, mutta tästä ei tietenkään voi vetää johtopäätöksiä sähkökitarapuolelle.
Ei ole paljon Englannin ulkopuolella minun silmiin osunut. Edelleenkin Guitaristissa mainostavat.
En ole kuullut, että merkki itsessään olisi mitenkään ongelmallinen.
Antaa kaikkien kitaroiden soida. Kielten värähtely yleinen ja yhtäläinen. | |
Omakohtaisia kokemuksia ei ole, mutta Total Guitarissakin kehuivat laadukkaiksi peleiksi. | fox
14.11.2007 23:11:15 | |
|
Ei ole paljon Englannin ulkopuolella minun silmiin osunut. Edelleenkin Guitaristissa mainostavat.
En ole kuullut, että merkki itsessään olisi mitenkään ongelmallinen.
Elikkästen vois sitte olla tosiaan CSL:n tuonteja tuonkin nojalla (Summerhill, Leeds) =)
Mutta onkohan nää uudet samoja kuin vanhat, tuskin.. Eipä silti, en minäkään niist ole kummempia _lukenut_ , tosiaan näihin uusiin en oo törmänny kuin jonkun Guitaristin sivuilla.. joten ei ihan pysty analyseeraamaan. | |
Onko ollut joku shiro tai shiiro kitaratehdas japanilassa 80-luvun alussa tuollainen on hämärästi jäänyt mieleen. Mainostivat muistaakseni että tehtaassa tehtiin merkkikitaroita, mutta ilmeisesti ei ainakaan ibanezia kuitenkaan. Ariat ja vantaget taisi kanssa olla matsumokun merkkejä. | fox
15.11.2007 00:57:59 | |
|
Onko ollut joku shiro tai shiiro kitaratehdas japanilassa 80-luvun alussa tuollainen on hämärästi jäänyt mieleen. Mainostivat muistaakseni että tehtaassa tehtiin merkkikitaroita, mutta ilmeisesti ei ainakaan ibanezia kuitenkaan. Ariat ja vantaget taisi kanssa olla matsumokun merkkejä.
Nää on vähän hankalia selvitellä, itämaan merkit, että kuka vastas mistäkin.. Shiro- nimellä saattaa olla joku toinenkin, mutta Arian pomo Shiro Arai:n mukaan oli Matsumokulla sekä Arai- että Shiro- nimisiä akustisia, ja klasareita ainakin. Toki Shiro-nimellä on sähkiksiäkin ollut. Shiro on muistaakseni "linna", joten sitä lie käytetty yleis- ja erisniminä..
Vallankin nuo 50-luvun puolivälin - 60-luvun puolivälin japsikitaroitten "suvut" on tosi vaikeita selvittää, kielitaito auttais. Toki mulla on muutama nettituttu tuolla japanilassa, mutta kun niiltäkään ei tahdo saada varmoja vastauksia. Soitinrakennus tuolla itäisillä mailla on aina perustunut siihen, että markkinointiyhtiö, sanotaan esimerkiksi Hoshino, jonka numero uno-brändi on Ibanez, tilaa satsin kitaroita rakentavalta yhtiöltä (ei ole olemassakaan mitään "Ibanez-tehdasta" vaan soittimet rakentaa tarjousten pohjalta joku muu) jonka nimi voi olla Terada, FujiGen, Iida tai joku muu. Japanilaisen perinteen mukaan näillä voi olla sitten jotain pienempiä tehtaita, verstaita tms.. joita nimitetään "varjotehtaiksi"..
Toki nämä tehtaat sitten tekevät myös "omiin nimiin" kitaroita, ja näitä "isännättömiä" sitten eri markkina-alueille toimittelevat, mahdollisesti vaikka jonkun eurooppalaisen tukkurin toimesta, joka sitten oman logonsa voi siihen lapaan vaatia. Näihin sitten pitäis kaiketi lukea kaikki ne merkit, joista ei oo suuremman puljun listoilla havaintoja, eli siis tarkoitan vaikka Matsumokua, Hoshinoa, Kanda Shokaita, Yamahaa tai Teiscoa, Moridairaa tai ESP:ta tai Tokaita.
Elikkästen: se Vintage saattaa olla vaikka esimerkiksi Teradan tehtaitten tuote, jolla ei oo varsinaista myyntiorganisaatiota, vaan tuolla nimellä niitä maahantuo ja markkinoi CSL.. tämä kaikki pohjalta "saattaa" koska mitään toteennäytettyähän tuosta en oo saanut selvitettyä.. | |
Onko kenelläkään näistä kokemuksia. Kuvaus tuntuu lupaavan liikoja, mutta jos joku voi kertoa näistä omia kokemuksia niin olis hyvä. Paikallisessa ei ole näitä myynnissä joten ei pääse testaan.
EDIT: http://www.musiikkiliike.fi/index.php?target=products&product_id=30621
tosiaan linkki unohtu :)
Ostin viime maanantaina juuri tuollaisen linkin takaa löytyvän, relikoidun Honeyburst Les Paul-kopion kakkoskitaraksi, ja täytyy sanoa, että se on hintaisekseen vallan mainio peli. Materiaalit ja valmistusmenetelmät ovat sitä mitä pitääkin (runko ja liimattu kaula mahonkia, kansi vaahteraa jne.). Wilkinsonin valmistamat metalliosat (virittimet, talla jne.) vaikuttavat nekin hyviltä.
En ole vielä ehtinyt testaamaan keppiä bänditouhuissa, mutta vajaan viikon kotisoittelu ei ole paljastanut siinä mitään suuria puutteita; kielet vaihdoin heti kättelyssä uusiin ja paksumpiin, joten tallaa ja intonaatiota piti vähän säätää. Mikrofonit (Wilkinsonin valmistamat perushumpparit) ovat kelvolliset. Säätimet toimivat ok, tosin jos tonen kääntää nollille (vrt. Claptonin woman-tone), ylä-E katoaa kuuluvista lähes täysin. Myös volumen vähentäminen (liikaa) tekee soundista melkoista mössöä.
Raapaisulevy on karmea, paksu muovinen läpyskä. Otin sen heti pois. Täytynee yrittää tilata Gibsonilta aito tilalle... Relikointi on tehty ihan mallikkaasti, ja hieman liian terävästä sarvesta huolimatta kitaran ulkonäkö (ja tuntuma) on hyvin "Gibsonmainen". Virityspääkin on ihan ok.
Soittotatsi on (em. säätöjen jälkeen) erinomainen. Kaula on juuri sopivan leveä, ei kuitenkaan mikään halko. Kaiken kaikkiaan kyseessä on IMO ehkä paras alle 500 euron Les Paul-kopio, jota olen kokeillut...
"I dont know who they think they are, smashing a perfectly good guitar" | |
Ostin viime maanantaina juuri tuollaisen linkin takaa löytyvän, relikoidun Honeyburst Les Paul-kopion kakkoskitaraksi, ja täytyy sanoa, että se on hintaisekseen vallan mainio peli. Materiaalit ja valmistusmenetelmät ovat sitä mitä pitääkin (runko ja liimattu kaula mahonkia, kansi vaahteraa jne.). Wilkinsonin valmistamat metalliosat (virittimet, talla jne.) vaikuttavat nekin hyviltä.
En ole vielä ehtinyt testaamaan keppiä bänditouhuissa, mutta vajaan viikon kotisoittelu ei ole paljastanut siinä mitään suuria puutteita; kielet vaihdoin heti kättelyssä uusiin ja paksumpiin, joten tallaa ja intonaatiota piti vähän säätää. Mikrofonit (Wilkinsonin valmistamat perushumpparit) ovat kelvolliset. Säätimet toimivat ok, tosin jos tonen kääntää nollille (vrt. Claptonin woman-tone), ylä-E katoaa kuuluvista lähes täysin. Myös volumen vähentäminen (liikaa) tekee soundista melkoista mössöä.
Raapaisulevy on karmea, paksu muovinen läpyskä. Otin sen heti pois. Täytynee yrittää tilata Gibsonilta aito tilalle... Relikointi on tehty ihan mallikkaasti, ja hieman liian terävästä sarvesta huolimatta kitaran ulkonäkö (ja tuntuma) on hyvin "Gibsonmainen". Virityspääkin on ihan ok.
Soittotatsi on (em. säätöjen jälkeen) erinomainen. Kaula on juuri sopivan leveä, ei kuitenkaan mikään halko. Kaiken kaikkiaan kyseessä on IMO ehkä paras alle 500 euron Les Paul-kopio, jota olen kokeillut...
Alkaa pikkuhiljaa tuntuu siltä että voisin harkita säkkisian ostoa ja tilaisin tollasen jos ainoat huonot puolet on paksu raapasulevy ja kehnohko elektroniikka. Molemmat on helposti korjattavissa.
Yksijalkaisia naisia on helppo kaataa sänkyyn. |  Åboensis
18.11.2007 09:38:20 (muokattu 18.11.2007 09:52:00) | |
|
Alkaa pikkuhiljaa tuntuu siltä että voisin harkita säkkisian ostoa ja tilaisin tollasen jos ainoat huonot puolet on paksu raapasulevy ja kehnohko elektroniikka. Molemmat on helposti korjattavissa.
Itsekin tulin ostaneeksi juuri tuon kitaran vähän niin kuin puolivahingossa. Ryhdyin pari kuukautta sitten etsiskelemään sopuhintaista, hyväsoundista ja käteensopivaa Les Paul -tyyppistä kitaraa varasoittimeksi, ja kävin pariinkin otteeseen paikallisissa soitinliikkeissä testailemassa monia eri merkkejä ja malleja Epiphonesta Hameriin ja Yamahasta Tokaihin. Mikään budjettiin (max. 500e) mahtuva kokeilemani kitara ei kuitenkaan miellyttänyt - joko soundissa tai soittotuntumassa oli aina jotain vialla. Parhaalta tuntuvat kepit olivat taas liian kalliita, yli 1000e Tokaita tms.
Yhdellä em. kierroksella Huiman lumouksen Erkka Makkonen kehui Vintage-brand -kitaroita, joita oli kokeillut joillain messuilla, ja sanoi saavansa pari sellaista kauppaansa muutaman viikon sisällä. Lyhyen testauksen jälkeen olin itsekin myyty. En tietenkään väitä, että Vintage olisi täsmälleen samanlainen tai yhtä laadukas kuin aito Lesparini, mutta hintaisekseen se on minusta oikeasti hämmästyttävän hyvä (ainakin minun yksilöni on) - alle 500e kun harvemmin saa mahonkirunkoa ja -kaulaa, vaahterakantta ja liimakaulaa. Ja kuten totesit, ne suurimmatkin puutteet esim. elektroniikassa ovat melko helposti korjattavissa - itse aion vaihtaa ainakin tuon hirmuisen mekaanisen naksahduksen päästävän mikkivalitsimen ; ).
EDIT: Lisäsin tuonne omiin tietoihin kuvan Vintagestani.
"I dont know who they think they are, smashing a perfectly good guitar" | |
Guitarist -lehdessä noita kyllä aikalailla kehuttiin, viime vuoden puolella.
Toisaalta, harvaa ko. lehdessä esiteltyä ( ja mainostettua) tuotetta kovin ankarasti on moitittu.
Joo, olikin vähän eri malli. Lokakuun 2006 lehdessä olleet esittelyt olivat Advance Seriesin AV1 ( eniten Lespan oloinen) AV3 ( ES-335 kopio) ja AV2 ( Telen Thinlinen näköinen) sekä tuo AV6.
Nämä eivät olleet vielä mitään relikoituja malleja, ja lehdessä ollut av1 oli "vähän" erinäköinen .Siinä olikin yläsarvi tuossa kytkimen tienooilla ja plekrensuojusta ei ollut . Mielestäni tuo oli ruma ja jotenkin keskentekoisen oloinen,verrattuna tähän kuvassa olleeseen iconiin.
"We disliked: Weigth;headstock shape.."
Mutta tuo V6 burstina vaivaa mieltäni......hmm, Kokkolassa olisi sukulaisia, pitäisiköhän käydä moikkaamassa.......
Allekirjoitus_____________
nimen selvennys | |
Mulla on V6 icon. HIntaisekseen aivan mainio kapistus. Jonkun verran sitä tosin joutui laittamaan ennen käyttöönottoa (nauhojen päät, satulan slotit jne).
www.hatedivision.com | |
Kokeilin pikaisesti Vintage-kitaroja musaliikkeessä ilman vahvistinta:
Paikalla ollut stratomalli oli "mukakuluneisuudessaan" coolin näköinen, mut säädöiltään täysin pielessä; kielet makasivat nauhojen päällä, joten eipä tuota päässyt paremmin kokeilemaan. Eipä taida korjaantua täysin kuntoon kaularautaa ja tallaa säätelemällä...
Les Paul-malli näytti siistiltä ja soitettavuuskin oli vallan mainio. Jäi ihan positiivinen maku ja vois kokeilla joskus ehtiessään vahvistimenkin kanssa...
SG-malli oli myös siistin näköinen ja soitettavuus OK. Jotenkin kuitenkin akustinen soundi oli kuolleen oloinen (etenkin, kun vertasin välillä Gibsonin SG Faded -malliin, jossa on muuten viimeistelyn taso tosi rosoinen - esim. nauhojen päät törröttivät aika pahasti).
Tuli fiilis, että olisiko tuon kyseisen kitaramerkin taso jostain sieltä nyky-Squiereiden ja Tokaiden välimaastosta...? |  anttipi
26.12.2007 00:10:11 (muokattu 26.12.2007 00:10:38) | |
|
Kun tässä yhteydessä noista Vantageista puhuttiin, niin kymmenisen vuotta sitten mulla oli Vantagen 335-klooni. Hieno oli, mutta aika honottava soundi, varmaan olisi mikkien vaihdolla saanut paremmat irti. Myin muistaakseni reilulla tuhannella markalla. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
