| Aihe: Jack&Danny LS5 vs. Gibson Les Paul Standard | |
|---|
 fox
01.11.2006 01:20:54 | |
|
Kyllä minua yhä ihmetyttää miten tässä threadissa mainittu halpiskitara on lähes identtinen kymmenen kertaa kalliimman soittimen kanssa. Yhä vain ihmetyttää, vaikka siitä on väännetty tässä useampaankin otteeseen.
Sitä saa ihmetellä. Kuitenkaan, niinkuin ´crusher tuolla ansiokkaasti sanoi, minkähäntähen ne Giba-miehet ei ole täällä jatkuvasti noita juttuja "perustelemassa" kun taas joittenkin kopio-sällien täytyy joka jumalan thriidissä käydä kehumassa kuinka "500 kertaa halvempi Kiinan kopio, tai, ei toki kopio vaan Les Paul- malli, on vähintäänkin 10 kertaa parempi" kuin tuo paha Gibson.. Voisin nimetä kolme-neljä kovaa "vääntäjää" jotka ikäänkuin Korkeimman käskystä tulee tuota todistelemaan kunis uskonnollista mantraa.
Mutta, kuten sanottua usein, ehkä heille siitä tulee suurta mielihyvää..
Gibsonhan on kaiketi eniten dissattu joittenkin kekkeruusien ja kateellisten toimesta käsin, muuallakin kuin täällä Suomen lintukodossa. Hyvä niin.
Toisaalla kehutaan erään merkin itämaan kopioita "laatukepeiksi" vaikka 2 vuodessa on potikat vaihdettu, kun uudesta asti ovat rätisseet, eikä se satulakaan niin hyvä ole. Osaako Twinkle tuota perustella? Vaikka olis 100 kertaa halvempi kuin USA-tekoinen emomalli, niin onko tuo mielestäsi "laatua"? On varmaan, kun taas voi tyydytystä tuntien kurnuttaa jostain logon pisteestä vaikka kuinka monta sivua vaahto suusta valuen....
PS: Minusta tuommoiset henkilökohtaiset hyökkäykset on aika ala-arvoista ihan millä mittapuulla hyvänsä.
Niinpä. Tosin toiset ilmeisesti saavat halveksivaan ja vähättelevän ylimieliseen sävyyn kuittailla "asiantuntijat saa selvittää".. "asiantuntijat sanokoon"...
Katso peiliin, mene Voimaan! sano eräs Tampereen kuuluisin portsari... | |
Toisaalla kehutaan erään merkin itämaan kopioita "laatukepeiksi" vaikka 2 vuodessa on potikat vaihdettu, kun uudesta asti ovat rätisseet, eikä se satulakaan niin hyvä ole.
Gibsonin omistajana täytyy kyllä sanoa että niin ne minunkin Flying Veeni potikat ja mikinvalitsin ovat uudesta asti rätisseet ja satulan sai heti ensimmäisen kieltenvaihdon yhteydessä viilailla toimintakuntoon.
Mutmut... emmie osaa ottaa sen suuremmin puolia kun kokoelmasta löytyy kaikkea Jenkki-Japsi-Meksiko-Korea-Kiina-akselilta, jätän siis moiset teille muille. | |
Aikuinen mies vauhdissa, yritäpä vähän kovempaa vielä vielä.
Sitä saa ihmetellä. Kuitenkaan, niinkuin ´crusher tuolla ansiokkaasti sanoi, minkähäntähen ne Giba-miehet ei ole täällä jatkuvasti noita juttuja "perustelemassa" kun taas joittenkin kopio-sällien täytyy joka jumalan thriidissä käydä kehumassa kuinka "500 kertaa halvempi Kiinan kopio, tai, ei toki kopio vaan Les Paul- malli, on vähintäänkin 10 kertaa parempi" kuin tuo paha Gibson.. Voisin nimetä kolme-neljä kovaa "vääntäjää" jotka ikäänkuin Korkeimman käskystä tulee tuota todistelemaan kunis uskonnollista mantraa. Mutta, kuten sanottua usein, ehkä heille siitä tulee suurta mielihyvää..
Gibsonhan on kaiketi eniten dissattu joittenkin kekkeruusien ja kateellisten toimesta käsin, muuallakin kuin täällä Suomen lintukodossa. Hyvä niin.
Selataanko taaksepäin niitä ketjuja joissa tästäkin asiasta on keskusteltu? Ei ne tosiaan ole kopion omistajat jotka ne paskaheitot aloittaa. Selaapa niitä taaksepäin jos ikinä viitsit.
Katkeraa tilittämistä. Ei tosiaan uskoisi että se on niin iso asia, jos joku tuntematon ihminen internetissä sanoo brändin x tuotetta paremmaksi kuin toista.
Toisaalla kehutaan erään merkin itämaan kopioita "laatukepeiksi" vaikka 2 vuodessa on potikat vaihdettu, kun uudesta asti ovat rätisseet, eikä se satulakaan niin hyvä ole. Osaako Twinkle tuota perustella? Vaikka olis 100 kertaa halvempi kuin USA-tekoinen emomalli, niin onko tuo mielestäsi "laatua"?
Katkeraa tilitystä aina niistä kopioista. On se joo laatua, koska jos kitarasta pulittaa vaikka sen 800 euroa mitä T-mallista joutuu, remppaa sen Gibsonin varaosilla niin olla vielä lähelläkään stankun hintaa. Ylijääneillä rahoilla voi ainakin yhden samanlaisen kopion. Vaikka 244 euron JD:tä remppaisi monella sadalla eurolla, samaan hintaan saa useita muitakin kopioita.
On varmaan, kun taas voi tyydytystä tuntien kurnuttaa jostain logon pisteestä vaikka kuinka monta sivua vaahto suusta valuen....
Se siitä mitään muuta, se piste on viturallaan. Vaikka kuinka monta asiantuntijaa kertoisi sen johtuvan valmistusmenetelmistä, rumalta se näyttää joka tapauksessa.
Niinpä. Tosin toiset ilmeisesti saavat halveksivaan ja vähättelevän ylimieliseen sävyyn kuittailla "asiantuntijat saa selvittää".. "asiantuntijat sanokoon"...
No, eikös asiantuntija ole se joka laitteista kaiken tietää? Itse pyysit että pysytään tosiasioissa ja minä kysyin mikä on se subjektiivisuuden taso tässä asiassa:
Samoin kuin yleensä vertailuista täysin subjektiivisella tasolla. Toki ei voi kieltää vertailemasta, mutta jos pitäydyttäs tosiasioissa.
Esimerkiksi kuvakokoelma, ääninäytteet ja kaikki muut tässä ketjussa ovat olleet tosiasioita. Subjektiiviseksi arvailuksi tämä menee siinä kohdassa kun katsotaan 10 vuotta tulevaisuuteen.
Ja minä en tosiaan tykkää suorasta vittuilemisesta mitä täällä harrastetaan. Näkisin että kyseessä ei ole niin ison luokan asia että tuo on keneltäkään tarpeen. | fox
01.11.2006 01:52:59 | |
|
Gibsonin omistajana täytyy kyllä sanoa että niin ne minunkin Flying Veeni potikat ja mikinvalitsin ovat uudesta asti rätisseet ja satulan sai heti ensimmäisen kieltenvaihdon yhteydessä viilailla toimintakuntoon.
Vissiin en itse oo koskaan milloinkaan sanonut, että ne olis viattomia ja jotenkin maagisia keppejä?? Vai olenko?? Hyvinä niitä pidän, sanovat sitten nää "pro-dissaajat" mitä hyvänsä.. Enkä toki tietenkään häpeä aikaisempia työrupeamiani, en missään nimessä.
Myöskään en ole milloinkaan kieltäny niitä arvostelemasta, mutta myöskään en ole itse ikunamaailmassa pystynyt määrittelemään että joku nimenomainen kitara olis jonkun tietyn kertoimen verran parempi kuin joku toinen. Ei ole riittäny kokemus jota tuntuu muilla olevan sitte senkin edestä.
En tosin myöskään koskaan ole kovin kunnioittanut mitään kopio-toimintaa, vaikkakaan en ole myöskään ikumaailmassa sanonut mitään kitaraa (nykyisistä) perinjuurin huonoksi. Toisaalta, vaikken enää niitä remontteja teekään, olen "päässyt" näkemään joitakin YKSILÖITÄ joistakin merkeistä, jotka on olleet palautumassa takaisin valmistajalle.. 8)
Joo, ja tosiaan olen korjaillut, fiksaillut ja "viritellyt" kitaroita, joita on valmistettu useassakin eri maassa, myös usealla eri merkillä, ja jopa usean mallisia. Jopa bassoja. ;)
Toki sitä ymmärtä(nee) älyvappaa Reettakin, että jossain vaiheessa moinen rinnastelu, kuin tämän thriidin otsikossa, lipeää jälleen tuolle uralle, että x on "ainakin 2000 kertaa parempi" kuin y. Perustelujahan ei kaivata, sillä se y- merkkihän on tunnettu mm. toistuvista laatuongelmista.
Jännityksellä odottelen, koska joku näistä postaa seuraavanlaisia topikkeja:
New Sound vs. Sonor tai Behringer vs. Genelec.. Periaatteessa varsin vastaavia... | fox
01.11.2006 02:09:44 | |
|
Katkeraa tilitystä aina niistä kopioista. On se joo laatua, koska jos kitarasta pulittaa vaikka sen 800 euroa mitä T-mallista joutuu, remppaa sen Gibsonin varaosilla niin olla vielä lähelläkään stankun hintaa. Ylijääneillä rahoilla voi ainakin yhden samanlaisen kopion. Vaikka 244 euron JD:tä remppaisi monella sadalla eurolla, samaan hintaan saa useita muitakin kopioita.
Ähä, tässä oli kyse PRS SE-ongelmasta .. Puhutaan asiallisesti eikä nyt kiivastuta,eihän, vaikka heitto menikin kilsan ohi. Ja saat sitä JooDee:tä rempata aika monella sadalla eurolla, eikä se siltikään voine olla jälkimarkkinoitten mieleen.. Mutta koska se on niin kovin mainio, eihän sitä tarvinne myydä. Kyllä siitä mahdollisesti J&D:stäkin joskus voinee tulla vintagee..
Jos oikein totta puhutaan, eikä spekuloida sekundäärisillä argumenteilla..
Se siitä mitään muuta, se piste on viturallaan. Vaikka kuinka monta asiantuntijaa kertoisi sen johtuvan valmistusmenetelmistä, rumalta se näyttää joka tapauksessa.
Ei se mua häiritse, jo aikasemmin sanoin. Eikä mulla ole siihen osaa eikä arpaa. Toisaalta ihmetyttää moinen yksityiskohtiin tarttuminen, eli pilkun kanssa paritteleminen.. Mahtanee olla tämä tarpeen?? Ks. oma kommenttis alempana.. No, toisille on joku asia tärkeämpi kuin mikään soitettavuus tai muu, mutta hämmästyttää, että onko laitetestaus tosiaan tuolla tasolla yleensäkin? Jos esimerkiksi jossain pedaalissa on logo "viturallaan" niin antanet siitä jyrkän tuomion.. ;)
Mitäpä olet muuten mieltä siitä vanhemmasta logosta, script-logo? Ota selvää ja kommentoi...
Esimerkiksi kuvakokoelma, ääninäytteet ja kaikki muut tässä ketjussa ovat olleet tosiasioita. Subjektiiviseksi arvailuksi tämä menee siinä kohdassa kun katsotaan 10 vuotta tulevaisuuteen.
Jaa Bonecrusher ei olisi saanut heittää epäilystä "urhoollisen Gibson-haastajan" ylle? Toki tää pysyi hyvinkin subjektiivisena ennenkuin päästiin taas noihin kvantitatiivisiin "x-kertaa parempi" arvioihin. Toki olen vaan typerä maalainen teidän oppineitten rinnalla, mutta olen toki tehnyt hieman näpertelyä kitaroitten parissa rahan eteen. Työksi kutsuvat sitä.
Ja minä en tosiaan tykkää suorasta vittuilemisesta mitä täällä harrastetaan. Näkisin että kyseessä ei ole niin ison luokan asia että tuo on keneltäkään tarpeen.
Jaa se logon pilkku? No tuossa asiassa olen kyllä samaa mieltä, mutta tuntuu isoa miestä se syövän rotan lailla... 8) |  McNulty
01.11.2006 02:14:10 (muokattu 01.11.2006 02:24:01) | |
|
Selataanko taaksepäin niitä ketjuja joissa tästäkin asiasta on keskusteltu? Ei ne tosiaan ole kopion omistajat jotka ne paskaheitot aloittaa. Selaapa niitä taaksepäin jos ikinä viitsit.
Selataan vaan. Kyllä syyllistä voi aina hakea ja kaivella luurankoja kaapista, mutta totuus on se että harva Gibsonin omistaja kuitenkaan kiistää etteikö Gibsoneissakin voisi olla heikompilaatuisia yksilöitä tai jotain vikaa. Kysynnän kasvaessa suhteellisen pieni yritys on tiettyjen isojen asioiden äärellä, joidenka fiksaaminen ei suju ihan kädenkäänteessä ja kun vaihtoehtona ei ole se että "aletaan tekeen gibsoneita halvalla aasian työvoimalla".
Katkeraa tilittämistä. Ei tosiaan uskoisi että se on niin iso asia, jos joku tuntematon ihminen internetissä sanoo brändin x tuotetta paremmaksi kuin toista.
Katkerasta en tiedä, mutta eihän siinä mitään. Yleensä vain kun nämä tuntemattomien ihmisten tekemät yleistykset julkisilla foorumeilla ovat vähän mitä ovat. Kovasti kyseenalaisia ja kovin yksilöllisiä. Näitä messulautoja kun lukevat muutkin kuin sinä, minä, fox ja vaikkapa kivi.
Katkeraa tilitystä aina niistä kopioista. On se joo laatua, koska jos kitarasta pulittaa vaikka sen 800 euroa mitä T-mallista joutuu, remppaa sen Gibsonin varaosilla niin olla vielä lähelläkään stankun hintaa. Ylijääneillä rahoilla voi ainakin yhden samanlaisen kopion. Vaikka 244 euron JD:tä remppaisi monella sadalla eurolla, samaan hintaan saa useita muitakin kopioita.
Toki, mutta aina se määräkään ei kompensoi laatua. Tästä hinnasta on myös puhuttu monessa threadissa. Se on vain jännä miten verrataan jotain Aasiaa ja halpatyövoimaa periamerikkalaiseen yritykseen, jossa asioita tehdään eri tavalla. Otetaan vielä huomioon se, että Gibsonien hinnat ovat kovin erilaisia eri myyntialueista johtuen. Suomessa käytetty Standard = 1800-1900e, ehkä jopa ylikin. Jenkeistä saa n. 2000 dollarin hintaan V.O.S ja muita Gibson CustomShop malleja kun jaksaa metsästää. Standardit siellä ovat noin 1200 dollarin hujakoilla.
Se siitä mitään muuta, se piste on viturallaan. Vaikka kuinka monta asiantuntijaa kertoisi sen johtuvan valmistusmenetelmistä, rumalta se näyttää joka tapauksessa.
Onneksi kitaraa ei pelkästään soiteta ulkonäöllä (soittajan tai kitaran) tai sen vuoksi. Minusta yhtä rumia on kopiokitaroiden feikki-helmiäisupotukset otelaudassa ja lavassa. Yleensä tuohon kuullaan vastauksena tämä "no mutta kitaran soundi ratkaisee". Omituista kun se ei Gibsonin kohdalla ratkaise mitään? Siirtokuvan i:n piste on suurempi tekijä kuin soundi ja/tai soitettavuus. Ei hyvä...
Esimerkiksi kuvakokoelma, ääninäytteet ja kaikki muut tässä ketjussa ovat olleet tosiasioita.
Ei noita ääninäytteitä voi täysin puolueettomiksi todeta. Heikolla mikilla poimittu, mp3-pakattuja jne. Ottaen myös huomioon sen minkä jo aikaisemmin totesin, että kaksi erilaista soitinta käyttäytyy eri tavalla. Kyllä noissa klipeissä sen kuulee, että Gibsonissa on enemmän alakertaa ja middleä. Myös mikeissä on rouheutta ihan eri tavalla kuin J&D:n bulkeissa. Ja kuten Darrell sanoi itsekin... Gibsonissa sointi on voimakkaampi ja "persoonallisempi". Mitä tosiasioita siis kuvista ja mp3-tiedostoista näet ja kuulet?
Subjektiiviseksi arvailuksi tämä menee siinä kohdassa kun katsotaan 10 vuotta tulevaisuuteen.
Sinäkö olet tuomari joka päättää mikä hypoteesi on oikeutettu ja mikä ei? Ilmeisesti itsekin tiedät, että J&D:n kohdalla tuo käytössä ja kulutuksessa kestäminen on kriittinen tekijä ja siksi siitä noin kovasti itseesi otit? Sehän oli puhtaasta mielenkiinnosta esitetty lausahdus. Itseäni ainakin kiinnostaa tietää ko. soittimen puumateriaalien laatu ja miten ne elävät jatkossa, miten kestää nauhat ja muu hardware yms. yms. Ihan perusjuttuja skebakama-osastolla. In the year two thousaaaaaand!
Ja minä en tosiaan tykkää suorasta vittuilemisesta mitä täällä harrastetaan. Näkisin että kyseessä ei ole niin ison luokan asia että tuo on keneltäkään tarpeen.
Sinä saat piilovittuilla ja muut eivät saa kuitata sinulle takaisin? Teen sitä kyllä usein itsekin ja siksi ehkä ymmärrän sitä paremmin mitä muut. Voithan sä toki kirjoitella sävyyn "taas ne gibsonmiehet itkee ja poraa" ja sen jälkeen huudella loppukaneettina aina että "en tykkää kun mulle vittuillaan". Niin metsä vastaa ja sitä rataa...
"Serenity Now!" -Frank Costanza | |
Ähä, tässä oli kyse PRS SE-ongelmasta .. Puhutaan asiallisesti eikä nyt kiivastuta,eihän, vaikka heitto menikin kilsan ohi. Ja saat sitä JooDee:tä rempata aika monella sadalla eurolla, eikä se siltikään voine olla jälkimarkkinoitten mieleen.. Mutta koska se on niin kovin mainio, eihän sitä tarvinne myydä. Kyllä siitä mahdollisesti J&D:stäkin joskus voinee tulla vintagee..
Jos oikein totta puhutaan, eikä spekuloida sekundäärisillä argumenteilla..
Eikös aina puhuta siitä, että jos saa toimivan soittimen sitä ei tarvitse myydä.
Ei se mua häiritse, jo aikasemmin sanoin. Eikä mulla ole siihen osaa eikä arpaa. Toisaalta ihmetyttää moinen yksityiskohtiin tarttuminen, eli pilkun kanssa paritteleminen.. Mahtanee olla tämä tarpeen?? Ks. oma kommenttis alempana..
Niinkuin aikaisemmin sanoin, se piste on esteettinen moka joka on on verrattavissa vaikka lakkavalumaan. Se tosin näkyy vielä kauemmas. Kyllä, katson että jos 1600 euron studiossa olisi voinut kyseisen pisteen asettaa vaikka paikalleen, pistäneet sitten vaikka satasen lisää hintaa.
No, toisille on joku asia tärkeämpi kuin mikään soitettavuus tai muu, mutta hämmästyttää, että onko laitetestaus tosiaan tuolla tasolla yleensäkin? Jos esimerkiksi jossain pedaalissa on logo "viturallaan" niin antanet siitä jyrkän tuomion.. ;)
Kitarassa joo, muun muassa esteettisistä ongelmista tulee maininta selvästi, mutta koska en arvostele soittimia millään asteikolla vaan yritän kertoa sen, miltä ne näyttää ja tuntuu, näkisin että palautteesi on hieman hukassa. Jos mielestäsi esteettisiin arvoihin ei saa puuttua ja ne ovat toissijaisia, niin sehän tietysti on yksi näkemys mutta valtaosalle käyttäjistä kyseisen kaltaiset epäkohdat merkitsevät aika paljon. Toisaalta myös näen, että tietyn hintarajan ylittäneen soittimen täytyy olla myös esteettisesti virheetön tai ainakin lähellä sitä. Laitetestauksen puolella tiedän myös sen, että soitettavuus on yksilöllistä ja absoluuttista paremmuutta siitä mikä sopii kenenkin hanskaan on vaikea osoittaa.
Mitäpä olet muuten mieltä siitä vanhemmasta logosta, script-logo? Ota selvää ja kommentoi...
Niin? Seilaat asian sivussa taas, se aikaisempi scriptilogossa ei ole silkkipainatuksesta johtuvaa epäsymmetriaa. Jos se scripti olisi vaikka ylösalaisin, olisi kyseessä moka. Aihe käsitelty, scriptilogo on oikein. Jos nyt voit olla palaamatta siihen jos ei ole mitään aiheellista lisättävää.
Jaa Bonecrusher ei olisi saanut heittää epäilystä "urhoollisen Gibson-haastajan" ylle? Toki tää pysyi hyvinkin subjektiivisena ennenkuin päästiin taas noihin kvantitatiivisiin "x-kertaa parempi" arvioihin. Toki olen vaan typerä maalainen teidän oppineitten rinnalla, mutta olen toki tehnyt hieman näpertelyä kitaroitten parissa rahan eteen. Työksi kutsuvat sitä.
Olen minäkin muuten maalainen ja meillä vissiin on suurin piirtein sama koulutusaste? Merkkiuskollinen en ole. Kitaroita en tosiaan ole tuunannut työkseni kuin vähän. Lisääkö nämä aspektit sitten nyt näkemystesi oikeellisuutta verrattuna minun näkemykseen täysin subjektiivisessa asiassa... Ei minusta. Omalta osaltani jopa katsoisin, että jos toinen on authorisoitu korjaaja kyseiselle merkille lisää muuttaa keskustelua vielä enemmän subjektiivsempaan ja biasoituneempaan suuntaan.
Ei siinä mitään, spekuloidahan tietysti saa sillä missä jamassa soittopeli on sitten 10 vuoden päästä, mutta sen pystyy aika tarkasti jos sanomaan että jos halpista ei kohtele kaltoin se miksikään mene, siinä missä kalliimpikaan. Arvaaminen on ikävä tieteenala.
Jaa se logon pilkku? No tuossa asiassa olen kyllä samaa mieltä, mutta tuntuu isoa miestä se syövän rotan lailla... 8)
Kyllä se vähän vituttaisi jos omistaisin sellaisen soittimen. Nyt se lähinnä kummastuttaa miksi se on tehty sillei kun on tehty. Itse tekisin ainakin viimeisen päälle tuon hintaiset soittimet, mutta eipä se tavallista gibson-yleisöä haittaa kun aitoustodistuksessa oli logo oikein.. | |
Painoin vahingossa backspacea ja koko vastaus meni harakoille selaimen lähtiessä pakittamaan sivuhistoriaa, joten vastaan lyhyesti Bonecrusherin viestiin. Ekaan kappaleeseen "okei", tokaan "okei"
Kolmanteen: pidättäydytään stankkujen eurohinnassa eli suurin piirtein 2400 eurossa.
Neljänteen: Ei ole kukaan niin väittänytkään, mutta esteettisyys on kitarassa isossa osassa.
viidenteen: On ne nyt puolueettomimpia verrattuna kaikkeen muuhun aineistoon. Jälleen "eloisampi", rouheampi" ja muut tuommoiset on aika subjektiivisia juttuja.
kuudenteen: Arvailu on vaikea laji ja minusta spekulaatio kymmenen vuoden päähän on aika turhaa.
seitsemän: Yleensä vittuilen aika suoraan jos on tarvis. Toisekseen, tämän threadin kakkossivulla kysyin mikä on asiantuntijoiden näkemys tähän sopivaan subjektiivisuuden määrään. Ottakoon vittuiluna sen jos tahtovat, etenkin kun asiantuntijat pyysivät pitäytymään tosiasioissa subjektiivisten näkemysten sijaan. | |
Neljänteen: Ei ole kukaan niin väittänytkään, mutta esteettisyys on kitarassa isossa osassa.
Minusta kitaran estetiikassa muotoilu, väri, puulajit (onko loimua vai ei?) yms. on huomattavasti tärkeämpi tekijä kuin logossa pisteen paikka. Olkoon vaikka lavan perspuolella, ei meinaa esteettisesti yhtään mitään. Kukaan ei metrin päästä huomaa onko siellä pistettä vai ei. Onhan tuo tietysti hyvä syy julistaa "arvokitara" täysin luokattomaksi ja maanantai-aamuna vasurilla silmät kiinni tehdyksi.
viidenteen: On ne nyt puolueettomimpia verrattuna kaikkeen muuhun aineistoon. Jälleen "eloisampi", rouheampi" ja muut tuommoiset on aika subjektiivisia juttuja.
Kuten on sen samplen kuunteleminenkin. Ei minun kuvaukseni ole yhtään sen oikeampia kuin sinun, mutta et sinä voi pitää omaa näkemystäsi meidän näkemyksien yläpuolella myöskään. Subjektiivisuus ei välttämättä toimi aina... siksipä tässäkin threadissa pitäisi olla ennemmin kriittinen kuin subjektiivinen.
kuudenteen: Arvailu on vaikea laji ja minusta spekulaatio kymmenen vuoden päähän on aika turhaa.
Turhaa se kenties on, mutta minusta mielenkiintoista. Onhan se ihan turha kuvitella mitä kaikkea 10 vuoden päästä on esim. musa- tai IT-tekniikassa mukana ja mihin suuntaan hommat kehittyy, mutta minusta se on mielenkiintoista.
seitsemän: Yleensä vittuilen aika suoraan jos on tarvis. Toisekseen, tämän threadin kakkossivulla kysyin mikä on asiantuntijoiden näkemys tähän sopivaan subjektiivisuuden määrään. Ottakoon vittuiluna sen jos tahtovat, etenkin kun asiantuntijat pyysivät pitäytymään tosiasioissa subjektiivisten näkemysten sijaan.
Jep, minä en asiantuntijoista tiedä enkä ainakaan itse koe kuuluvani mihinkään tuollaiseen yleistettyyn porukkaan. Ei vain taidot riitä... Sen verran kuitenkin tiedän asioista, mitä olen omalla kohdallani räpeltänyt ja havainnut. En ehkä juokse yleismittarin kanssa kellottamassa arvoja pilkulleen enkä etsi kaavoja ja kaavioita joiden pohjalta huutelen totuuksia. Lähinnä omakohtaisia kokemuksia ja havaintoja esitän. Ehkä se on jonkin sortin asiantuntijuutta, en tiedä. Sanokaa te fiksummat jotka olette rahanne paremmin sijoittaneet kuin minä.
"Serenity Now!" -Frank Costanza | |
Ohhoh, vedetäänpä täällä taas tunteella...
Jack&Danny LS-5 on hyvistä puumateriaaleista tehty halpis. Piste. Se vaatii heti uutena mm. nauhojen hiomisen ja kiillotuksen, uuden satulan, mielellään uuden tallan, uudet mikit ja vielä joskus paremmat sähkötkin. Näiden operaatioiden jälkeen se on oikeasti jo hyvä kitara soitettavuudeltaan ja soundiltaan. Viimeistelyltään ihan siisti bindauksien rajauksia lukuunottamatta. Itse asiassa se on tämänhetkinen suosikkini kotisoitteluun (joo joo, mulla on parempiakin merkkikitaroita). Siis hyvä aihio, jota voi helposti parantaa entisestään!
Kenenkään Gibsonmiehen on turha ottaa moisesta kiinankitarasta hernettä mihinkään aukkoonsa. Ei J&D pärjää hyvälle LP Stankulle. Se vain sattuu hoitamaan oman tonttinsa todella hyvin: Les Paul -tyyppinen kitara, joka on rakennettu kuten Gibson ja soi kuten sellainen, halvalla. Kaikki eivät voi (eivätkä halua) ostaa aitoa Gibsonia, vaikka Les Paul -meininkiä olisi saatava. J&D on Les Paul -tarpeeseen parempi vaihtoehto kuin Epiphone LP, joka EI soi kuten Gibson johtuen niissä käytetyistä eri puumateriaaleista ja viiluista. Kokemusta ja vertailua on tämänkin väitteen taustalla, myin Epini pois J&D:n hankinnan jälkeen.
Ajattelin tilata loppuvuodesta vielä toisenkin J&D:n, tällä kertaa mustana sunburstina.
https://www.musicstorekoeln.de/en/E … 97-002/0/0/0/detail/musicstore.html
Eihän tuo alle 300 euroa ole paljoa, kun kotiovelle tuodaan ihan kelpo kitara.
Ei vinopäähevikeppejä mulle, kiitos. | |
Ylläolevaan vielä, että aika voi tuoda esille yllätyksiä vielä. Täällä tehdyissä testeissä on kuitenkin kyse todella lyhytaikaisesta käytöstä. Puu voi vielä elää ja kaula voi mennä kieroon yms. | |
"Samoista puista" särähti korvaan. Se että specseissä lukee mahogany, ei vielä kauheasti meinaa. Mahonki kun on yleisnimitys niin kovin monelle lajikkeelle. Makore on ihan erilaista kuin Nato jne. Specsit eivät myöskään kerro puun kuivatuksesta mitään. Harvemmin vain 300e kitaroissa käytetään arvokkaimpia puumateriaaleja, ihan siitä syystä että ne jo yksistään maksavat hyvin kuivatettuina reilusti.
Siksipä olisikin hienoa nähdä kuva J&D:stä esim. kaulamikin kolosesta otettuna. Siitä näkisi kaulaliitosta, kansi- ja runkopuuta. Onko J&D:ssä siis oikea loimuvaahterakansi vai onko se kenties viilulla toteutettu myös, kuten Epiphoneissa ja Tokaissa? Jossain luki myös että J&D:n kaula olisi leppää mahongin sijasta. Kovin omituiselta kaulamateriaalilta kuulostaa se. Vaahtera olisi ollut tutumpi (ja kenties turvallisempi).
"Serenity Now!" -Frank Costanza |  MusaMasa
01.11.2006 12:17:21 (muokattu 01.11.2006 12:17:51) | |
|
"Samoista puista" särähti korvaan. Se että specseissä lukee mahogany, ei vielä kauheasti meinaa. Mahonki kun on yleisnimitys niin kovin monelle lajikkeelle. Makore on ihan erilaista kuin Nato jne. Specsit eivät myöskään kerro puun kuivatuksesta mitään. Harvemmin vain 300e kitaroissa käytetään arvokkaimpia puumateriaaleja, ihan siitä syystä että ne jo yksistään maksavat hyvin kuivatettuina reilusti.
Jep! Ja hieno juttu, että arvon Herrat Fox ja Bonecrusher, ymt. jaksatte yhä "veivata" aiheesta. Kas, kun laatu ilmenee todellakin ajan myötä. Puhumattakaan arvon ja statuksen säilymisestä merkki kitaroissa. "Pitkin hampain" sitten näitä "tosi hyviä" kopioita saa myydä pilkka hintaan ja kun niihin on vaihdettu ties mitä osia. Siinä rahaa palaa! (tietysti olettaen, ettei soitinpuu ole vääntynyt käyttökelvottomaksi yms ; ) Muutaman erillaisen halpiksen jälkeen olisi loppu peleissä sit kuitenkin kannattanutkin ostaa heti se kalliimpi mutta paljon parempi soitin... Et silleen..
Life is for living! Only a Real Gibson is Good Enough. | |
"Samoista puista" särähti korvaan. Se että specseissä lukee mahogany, ei vielä kauheasti meinaa. Mahonki kun on yleisnimitys niin kovin monelle lajikkeelle. Makore on ihan erilaista kuin Nato jne. Specsit eivät myöskään kerro puun kuivatuksesta mitään. Harvemmin vain 300e kitaroissa käytetään arvokkaimpia puumateriaaleja, ihan siitä syystä että ne jo yksistään maksavat hyvin kuivatettuina reilusti.
Siksipä olisikin hienoa nähdä kuva J&D:stä esim. kaulamikin kolosesta otettuna. Siitä näkisi kaulaliitosta, kansi- ja runkopuuta. Onko J&D:ssä siis oikea loimuvaahterakansi vai onko se kenties viilulla toteutettu myös, kuten Epiphoneissa ja Tokaissa? Jossain luki myös että J&D:n kaula olisi leppää mahongin sijasta. Kovin omituiselta kaulamateriaalilta kuulostaa se. Vaahtera olisi ollut tutumpi (ja kenties turvallisempi).
Tässä detskut, ole hyvä. Kansi ei ole viilutettua vaan kokoloimuvaahteraa, body kolmesta mahonkipalasta, kaula yhden palan mahonkia. (Reunalistojen rajaus on kyllä ala-arvoista, se harmittaa...)
http://www.propellihattu.fi/J&D/1.jpg
http://www.propellihattu.fi/J&D/2.jpg
http://www.propellihattu.fi/J&D/3.jpg
Kyllä J&D:n sivuilla on aika vaikuttavan näköiset puun kuivatus- ja varastointikuvat:
http://www.jandd-guitars.com/prof.htm
Ei vinopäähevikeppejä mulle, kiitos. | |
"Samoista puista" särähti korvaan. Se että specseissä lukee mahogany, ei vielä kauheasti meinaa. Mahonki kun on yleisnimitys niin kovin monelle lajikkeelle. Makore on ihan erilaista kuin Nato jne. Specsit eivät myöskään kerro puun kuivatuksesta mitään. Harvemmin vain 300e kitaroissa käytetään arvokkaimpia puumateriaaleja, ihan siitä syystä että ne jo yksistään maksavat hyvin kuivatettuina reilusti.
Kyllä mielestäni Les Pauliin kuuluu kokovaahterakansi, sehän tuottaa sen kirkkaan yläpään yhdistettynä mahongin tummempaan soundiin. Sen vuoksi puhuin "samoista puista", en tarkoittanut, että kyseessä olisivat yhtä laadukkaat puut kuin Gibsonissa. Epiphoneen verrattuna J&D KUULOSTAA enemmän Gibsonilta juuri tuon kokovaahteran tuoman kirkkauden vuoksi. Ei vaahteraviilutettu leppäkansi toimi samalla lailla...
Totta on, että neljän halpiksen hinnalla saa jo käytetyn Gibsonin, mutta näitä onkin paljon huolettomampaa modata ja viilata mieleisekseen kuin kallista Jenkkikitaraa. En mä uskalla mun Firebirdini kaulaa ja nauhoja hinkata, vaikka ehkä tarvetta olisikin!
Ei vinopäähevikeppejä mulle, kiitos. | McNulty
01.11.2006 13:51:44 (muokattu 01.11.2006 14:03:39) | |
|
Tässä detskut, ole hyvä. Kansi ei ole viilutettua vaan kokoloimuvaahteraa, body kolmesta mahonkipalasta, kaula yhden palan mahonkia. (Reunalistojen rajaus on kyllä ala-arvoista, se harmittaa...)
http://www.propellihattu.fi/J&D/1.jpg
http://www.propellihattu.fi/J&D/2.jpg
http://www.propellihattu.fi/J&D/3.jpg
Samalta näyttää kuin eräässä omistamassani Epiphone LP Standardissa. Cherry Burstilla varustettu oli hänkin. Tuosta kansipuusta ei onneksi ota selvää, se voi olla leppää siinä missä Epiphonessakin. Nimittäin yhtä vaaleaa se oli Eparissakin. Natoa taitaapi olla tuo runko ja kaula. Vastaavaa käyttää Tokai japsi-soittimissaan.
Kyllä J&D:n sivuilla on aika vaikuttavan näköiset puun kuivatus- ja varastointikuvat:
http://www.jandd-guitars.com/prof.htm
Tottahan toki. Eihän noita kuvia turhaan ole pienennetty :) Ei vaan, kyllä Kiinassa ihan kehittyneitä tuotantolaitoksia on. Se ei kuitenkaan takaa vielä yhtään mitään liukuhihnatuotteissa, jossa puuta ei valikoida mitenkään erityisemmin. Solid-värin alle on helppo haudata se oksaisempikin puu. Sieltä kone nappaa lankun ja leikkaa sen muotoonsa. Gibson Factory Tour videolla ainakin Standardia tehtäessä rungon valitsee ja liimaa äijä, joka myös sahaa sen muotoonsa. Sitten hän vie sen automatisoidulle jyrsimelle kannen muotoiluun. Nauhat, reunalistat yms. asennetaan käsin. Tuossa J&D:ssä kuvien perusteella reunalistat näyttäisivät "maalatuilta". Jos runko maalataan ja siihen on jyrsimellä jyrsitty ura bindausta varten, ei tuollaisia "valumia" ja "rajauksia" tarvita.
No, J&D on varmasti hintaisekseen mainio soitin, eipä siinä mitään. Ihmetyttää vain nämä mukamas subjektiiviset "parempi kuin"-kirjoittelut päivästä toiseen.
Epiphoneen verrattuna J&D KUULOSTAA enemmän Gibsonilta juuri tuon kokovaahteran tuoman kirkkauden vuoksi. Ei vaahteraviilutettu leppäkansi toimi samalla lailla...
Epiphonessa on myös natoa tuo runko. Se on mahongiksi kohtalaisen keveää ja kirkassointista. Sitä käytetään djembeissä yms. atakin ja punchin takia. Useampi muu mahonkilajike soundaa tummemmalta kyllä. Epiphonessa tuolla lepällä kenties tasoitetaan asioita. Eli normaalia "kirkassointisempi" mahonki saadaan balanssiin lepällä, joka on vaahteraa aavistuksen tummasointisempi. Mikäli J&D:ssä on naton ylle ympätty ihan oikea vaahterakansi eikä leppää, niin siinä voi nopeasti käydä niin, että soittimesta katoaa LP:lle tyypillinen middlekkyys ja alakerran botne (tuo middlekkyys on osittain kateissa Epiphoneissakin). Tuota joudutaan sitten kompensoimaan mikeillä, mutta kuten jokainen tietää, ei kitaran perussoundia kuitenkaan muuteta pelkillä mikeillä.
Tästä johtuu myös se, että kaksi mukamas samanlaista kitaraa kuulostavat erilaiselta vaikka vaffarista olisikin samat säädöt molemmille.
Totta on, että neljän halpiksen hinnalla saa jo käytetyn Gibsonin, mutta näitä onkin paljon huolettomampaa modata ja viilata mieleisekseen kuin kallista Jenkkikitaraa. En mä uskalla mun Firebirdini kaulaa ja nauhoja hinkata, vaikka ehkä tarvetta olisikin!
Juu, harjoitteluaihiona minäkin aikanaan purin ja kasasin Epiphonen strato-kopiota useaan otteeseen ja hion siitä nauhoja ja nauhanpäitä harjoittelumielessä. Ei se siitä kuitenkaan Fenderin Stratocasteriksi muuttunut vaikka kuinka vaihdoin tallamikkiä ja virittelin. Tietyt asiat vain omaavat ne omat juttunsa ja siihen ei auta korvikkeet vaikka ehkä lähelle pääsisikin.
No, varmasti J&D on monelle, Les Paul-soundia ja sen suuntaista fiilistä etsivälle hyvä välietappi. Ja tosiaan saman rahan sillä J&D:llä tienaa kun Gibsonilla.
Miten olisi "J&D vs. Tokai MIJ Love Rock"-testi? Vai onko nyt niin ettei jengi enää uskallakaan sitä testata, todistaen Tokainkin ylihinnoitelluksi ritsaksi? Siitähän täällä vasta poru tulisikin :)
"Serenity Now!" -Frank Costanza | fox
01.11.2006 14:14:20 | |
|
niin siinä voi nopeasti käydä niin, että soittimesta katoaa LP:lle tyypillinen middlekkyys ja alakerran botne (tuo middlekkyys on osittain kateissa Epiphoneissakin). Tuota joudutaan sitten kompensoimaan mikeillä, mutta kuten jokainen tietää, ei kitaran perussoundia kuitenkaan muuteta pelkillä mikeillä.
Ei tosiaan.. ;) Nimittäin tuo mun Epipuhelin Stankku, vaikka kansi yllättävästi onkin yhtä puuta (Limited Edition-ominaisuus??) ja on varustettu Elginin tehtaan mikeillä jopa, on ei yhden, vaan useammankin soittajan mielestä kirkassoundisempi kuin se "isoveli".. Ja runkopuusta sen verran, että siellä vaahteran alla mun mielestä on lauaa eli filippiininmahonkia, joka on jokatapauksessa natoh-puuta paljon vaaleampaa ja jopa niinkin vaaleaa lauaa on, että sitä on vaikeaa esim. koivusta erottaa.. Toki jyrsinyt en oo muuta kuin kaulaa, joka on sitten tuota tosi vaaleaa laua-mahonkia ainakin scarf-joint lavan osalta. Että näin Epipuhelimen äänten osalta.
Miten olisi "J&D vs. Tokai MIJ Love Rock"-testi? Vai onko nyt niin ettei jengi enää uskallakaan sitä testata, todistaen Tokainkin ylihinnoitelluksi ritsaksi? Siitähän täällä vasta poru tulisikin :)
Mutta vois miehet vaihtua.. ;)
Mutta mistä löytyy se urhea, joka käynnistää peräänkuuluttamani vertailun esim. rumpupalstalla? Miksipä siellä ei ole esim. New Sound - Kumu tai Traxx - Sonor -vertailuja.. =) | |
Samalta näyttää kuin eräässä omistamassani Epiphone LP Standardissa. Cherry Burstilla varustettu oli hänkin. Tuosta kansipuusta ei onneksi ota selvää, se voi olla leppää siinä missä Epiphonessakin. Nimittäin yhtä vaaleaa se oli Eparissakin. Natoa taitaapi olla tuo runko ja kaula. Vastaavaa käyttää Tokai japsi-soittimissaan.
Kansipuu on kokovaahteraa. Ei ole millin viilunkia päällä loimuttamassa vaan ehtaa maplea.
Tuossa J&D:ssä kuvien perusteella reunalistat näyttäisivät "maalatuilta". Jos runko maalataan ja siihen on jyrsimellä jyrsitty ura bindausta varten, ei tuollaisia "valumia" ja "rajauksia" tarvita.
Reunalistat ovat muovia, mutta niitä ei ole "skraapattu" Gibsonin tapaan vaan vain maskattu ennen maalausta. Siitä johtuu tuo röpelöreuna.
No, J&D on varmasti hintaisekseen mainio soitin, eipä siinä mitään. Ihmetyttää vain nämä mukamas subjektiiviset "parempi kuin"-kirjoittelut päivästä toiseen.
Pakkohan kitaroita on verrata toisiinsa! IMHO tämä pesee Epiphonen.
Epiphonessa on myös natoa tuo runko. Se on mahongiksi kohtalaisen keveää ja kirkassointista. Sitä käytetään djembeissä yms. atakin ja punchin takia. Useampi muu mahonkilajike soundaa tummemmalta kyllä. Epiphonessa tuolla lepällä kenties tasoitetaan asioita. Eli normaalia "kirkassointisempi" mahonki saadaan balanssiin lepällä, joka on vaahteraa aavistuksen tummasointisempi. Mikäli J&D:ssä on naton ylle ympätty ihan oikea vaahterakansi eikä leppää, niin siinä voi nopeasti käydä niin, että soittimesta katoaa LP:lle tyypillinen middlekkyys ja alakerran botne (tuo middlekkyys on osittain kateissa Epiphoneissakin). Tuota joudutaan sitten kompensoimaan mikeillä, mutta kuten jokainen tietää, ei kitaran perussoundia kuitenkaan muuteta pelkillä mikeillä.
Tästä johtuu myös se, että kaksi mukamas samanlaista kitaraa kuulostavat erilaiselta vaikka vaffarista olisikin samat säädöt molemmille.
Joo, tämä J&D on kirkassointinen, mutta diggaan siitä ominaisuudesta. Olen Fendermiähiä...
Juu, harjoitteluaihiona minäkin aikanaan purin ja kasasin Epiphonen strato-kopiota useaan otteeseen ja hion siitä nauhoja ja nauhanpäitä harjoittelumielessä. Ei se siitä kuitenkaan Fenderin Stratocasteriksi muuttunut vaikka kuinka vaihdoin tallamikkiä ja virittelin. Tietyt asiat vain omaavat ne omat juttunsa ja siihen ei auta korvikkeet vaikka ehkä lähelle pääsisikin.
Ei tässä Gibsonia kiinankanteleesta olla tekemässäkään, snadilla tuunauksella tästä saa vaan aika hyvän pelin.
No, varmasti J&D on monelle, Les Paul-soundia ja sen suuntaista fiilistä etsivälle hyvä välietappi. Ja tosiaan saman rahan sillä J&D:llä tienaa kun Gibsonilla.
Ei välttämättä välietappi. Mulle tämä on Telen, Straton, Firebirdin ja muutaman muun kitaran lisäksi yksi olennainen kitaratyyppi, tietynlaista soundia rankempaan soitantaan. Olen kokeillut useita Gibsonin Lespoja eikä niiden laatu/soundi ole perustellut lähes 3000 euron hintalappua. Ja melko hölmöä on ostaa kallis kitara, joka ei ehkä olekaan sopiva tatsiltaan ja soundiltaan. Jos haluaa edullisemmalla tutustua LP-tyyliseen kitaraan tässä on hyvä sellainen. Ja jos LP-staili sopii käteen ja korvaan voi sitten myöhemmin hommata Gibbyn, vaikka käytettynä. En mä todellakaan pidä J&D:tä erinomaisena Gibsonin tasoisena kitarana, väitänpähän vaan että kyseessä on paras 300-500 euron hintaluokassa oleva LP-versiointi, eihän J&D ole edes LP-kopio.
Miten olisi "J&D vs. Tokai MIJ Love Rock"-testi? Vai onko nyt niin ettei jengi enää uskallakaan sitä testata, todistaen Tokainkin ylihinnoitelluksi ritsaksi? Siitähän täällä vasta poru tulisikin :)
No huhhuh, matsi alkakoon!
Ei vinopäähevikeppejä mulle, kiitos. |  Zeni
01.11.2006 15:06:39 (muokattu 01.11.2006 15:08:32) | |
|
Miten olisi "J&D vs. Tokai MIJ Love Rock"-testi? Vai onko nyt niin ettei jengi enää uskallakaan sitä testata, todistaen Tokainkin ylihinnoitelluksi ritsaksi? Siitähän täällä vasta poru tulisikin :)
No huhhuh, matsi alkakoon!
Vielä kun ymppää mukaan saman gibsonin uudelle kierrokselle ja Epiphonen niin olis aika kattava taistelu. Ne ääninäytteet vaan nimettömiksi ettei pääse psykologiset efektit vaikuttamaan.
Pakko ottaa samalla kantaa tuohon taisteluun. Gibsoni tuntuu olevan se kitara, joka tekee soittajasta muusikon ja minkä omistukseen pyritään. Joskus yli 30vuotta sitten asiat olivat toisin, mutta nykyään joka firman tavoitteena on puhdas voitto, ei ylpeys tuotteistaan ole enää arvossaankuten ennen. Mikään ei selitä Gibsonin järjettömiä hintoja muihin vastaaviin verrattuna. Ainut on se merkki mistä maksetaan ja merkki ylpeyttä pitävät yllä lähinnä vain käyttäjät, ei itse firma enää.
En sinänsä yllättyisi vaikka joskus paljastuisi, että samaa puuta on Gibsonit kuin muutkin. Oma tuomioni: tolkuttoman kalliita laatuun nähden. Jos Epin lapa olisi normaali niin Gibsoni oli varmasti todella ahtaalla. "gibsoni kestää 100vuotta, kopiot ei" puheet ovat lähinnä oman mielenrauhan takaamiseksi kalliin kitaran oston johdosta.
Jos mulla olisi PALJON ylimääräistä rahaa niin ostaisin kyllä Gibsoneita, lähinnä lavan takia mutta siihen asti Epi kelpaa. Ei järjellä, vaan tunteella ;)
Gibsonilla ei muuten taida olla mitää Epin SG Ch`61 vastaavaa ? Kertokaa ihmeessä jos on. | |
Mutta mistä löytyy se urhea, joka käynnistää peräänkuuluttamani vertailun esim. rumpupalstalla? Miksipä siellä ei ole esim. New Sound - Kumu tai Traxx - Sonor -vertailuja.. =)
Mulle sopii. Jos vaikka alottan punnitsemalla henkilövaa'alla eri rummut ja huutelen sitten kaiken muita halveksuen totuutena ja vetoan akateemiseen (HUOM! ei AMK vaan yliopisto) koulutukseen. Ketä on messissä?
Ajakaa ladoillanne abidakset jalassa for all I care. Kai se vaatii harjaantumista ja kokemista että erottaa kitaroista muutakin kun värin.
I read the internet, I know what's going on. - Axl | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
