| Aihe: Washburn | |
|---|
|
Osteri: Onko P3 ollu ihan omaa tuontia ulkomailta vai onko noita aikanaan tuotu maahantuojan kautta enemmänkin? Mikäs P3 tökkii, koska joutunu kaapin perälle? Kiinnostaa tietää.
Muistaakseni tuo tarttui mukaan Hellas-pianosta. Kitara oli käytännössä uusi mutta yksityishenkilön Jenkeistä tilaama. Ihan laadukas vehjehän tuo mutta ei vain istunut pidemmässä juoksussa omaan käpälään. |
|
Harvinaisia näyttävät olevan Suomessa ja jopa Euroopassa, vaikka ruotsalainen Ola Englund on kuitenkin nimikkomallistomies Washburnilla.
Suomessa ei taida olla edes maahantuojaa tällä hetkellä?
"If you dig it, you must learn it."
http://www.truthinshredding.com |
 mpekkanen
07.03.2017 00:28:36 (muokattu 07.03.2017 00:58:19) | |
|
Käsittääkseni kotimaassamme ei ole tällä hetkellä Washburnilla maahantuojaa.
On aika ironista, että kun Grover Jackson möi Charvel/Jackson brändin Japanilaiselle IMC:lle 1989 ja lopetti hommat kyseisellä merkillä kokonaan vuonna 1990. Silloin ei kyseiset Washburn kitarat kiinnostaneet täällä suomessa juuri ketään. Ei myöskään 90-luvullakaan, vaikka Grover Jackson itse siirtyi Washburnille ja työskenteli siellä 1993-1996. Suunnitteli mm. Chicago MG ja Mercury Series kitaroita ja niitä saa huomattavasti edullisemmin kuin tuon ajan Japanilaisia hammastahna logolla olevia Jackson kitaroita. Suunnitteli myös Dimebag Darrellille omia Washburn kitaroita (Dime Series)...
Vaikka suurin osa niistä hammastahna logoisista Jacksoneista ei ole koko Grover Jacksonia edes nähneet, niin silti niiden arvo tuolta aikakaudelta on moninkertainen verrattuna Washburn merkin kitaroihin :)
Noita vanhempia 80-luvun Japanin Model Charveleita pidetään aika kovassa huudossa ja ovat säilyttäneet varsin hyvin arvonsa. Samoin on näiden 90-luvun Japanilaisten Jackson Professional sarjan kitaroidenkin, vaikka tosiaan itse Jackson työskenteli Washburn kitaroiden parissa 93-96 ja siirtyi sitten Washburnilta muiden merkkien pariin. 1996-1999 työskenteli Rickenbacker merkin kanssa, mutta teki myös koko 90-luvun monien muidenkin merkkien kanssa hommia.
Nuo Jackson/Charvel kitarat kuitenkin olivat 80/90-luvulla useiden ns. superstrat tyylisien Washburn kitaroiden kovimpia kilpailijoita Ibanez kitaroiden ohella. Silloin ei vielä ESP ollut niin iso firma. Washburnilta vaan puuttui noita metallipuolen soittajia ja tuosta jo aikaisemmin kirjoitinkin...
Noita Mercury sarjan kitaroita saa edelleen kaksi taikka kolme sillä hinnalla kuin 90-luvun puolivälin samanlaista tai tyylistä Jackson superstrat kitaraa. Vaikka tässä olenkin kertonut aika paljon Grover Jackson nimisestä kaverista, niin hänellä on aika suuri osuus varsinkin modernien metallikitaroiden "luojana". Harva ehkä tietää, että hän työskenteli myös Washburnille ja on oikeastaan aika surkuhupaisaa, ettei hänen aikansa Washburn kitarat ole juuri minkään arvoisia, mutta vastaavat Jacksonit taas ovat :)
Joskus voisi olla ihan hyvä kun ei niin sokeasti tuijottaisi siihen lavan logoon, eikä myöskään ottaisi "liikaa" mallia niiltä omilta suosikkisoittajiltaan. Se hyvä kitara kun voi löytyä ihan toisesta merkistä ja voi olla käytettynä tai jopa uutanakin halvempi kuin joku enemmän muodissa oleva.
Silti ne soittimet ovat voineet valmistua saman kaverin innovaatioiden pohjalta. |
 trih
07.03.2017 10:57:55 | |
|
mpekkanen: Noita Mercury sarjan kitaroita saa edelleen kaksi taikka kolme sillä hinnalla kuin 90-luvun puolivälin samanlaista tai tyylistä Jackson superstrat kitaraa.
Eikös nuo 90-luvun Washburnit tulleet Koreasta kun Jacksonit tuli Japanista? Siinä ainakin olisi selitystä hintoihin. Mielestäni nuo Washburnin korealaiset 90-luvulta ei ole sen kummempia kuin muutkaan sen ajan korealaiset tuotokset, halpiksia joista voi joku laadukaskin seasta löytyä. |
|
trih: Eikös nuo 90-luvun Washburnit tulleet Koreasta kun Jacksonit tuli Japanista? Siinä ainakin olisi selitystä hintoihin. Mielestäni nuo Washburnin korealaiset 90-luvulta ei ole sen kummempia kuin muutkaan sen ajan korealaiset tuotokset, halpiksia joista voi joku laadukaskin seasta löytyä.
Totta, tulivat suurin osa Koreasta. Tuosta Mercury sarjasta löytyy kuitenkin ihan hyviä kitaroita, vaikka Korean tuotoksia ovatkin. Hinta on huomattavasti edullisempi kuin vastaavan ajan Japanin Jacksoneneilla ja ei niissä mielestäni ihan niin älytöntä eroa ole kuitenkaan laadun suhteen. Nyt en tarkoita noita ihan halvimpia Mercury sarjalaisia, mutta ei ne paremmatkaan maksa käytettynä kuin murto-osan noista Jacksoneista.
Jackson kitaroitahan valmistetaan nykyään jopa Intiassa ja edelleen sillä merkillä menee myynnin suhteen melkoisen hyvin. Toki Intian lisäksi on noita muitakin malleja ja maita, missä Jackson kitaroita tehdään.
Nuo uudet Intian kitarat ovat nekin hinnaltaan kuitenkin kalliimpia kuin ne Korean käytetyt Washburnit. Niitä ei kuitenkaan ole ihan kauheasti liikenteessä, jos vertaa noihin samanaikaisiin Jacksoneiden määriin. Tuurilla voi kuitenkin löytyä melko pienellä rahalla ihan ok ja soitettava kitara.
Washburnillahan on ihan hyviä blues/jazz kitaroita, jos tykkää sellaisista ES-335 tyylisistä ja hieman paksummista Gretsch tyylin soittimista. Akustisia on myös keskihintaisissa ihan hyviä(varmaan kalliimmissakin), mutta tietysti makuja on monenlaisia ja kannattaa kokeilla kaikki soittimet merkistä riippumatta jos on jotain ostamassa :) |
 fox
07.03.2017 11:45:03 | |
|
trih: Eikös nuo 90-luvun Washburnit tulleet Koreasta ..
Oli vähän "pakko" koskapa Matsumoku meni 1987 ns. "belly up" sillä pääomistaja Singer (juuri se ompelukonevapriikki) meni myös konkkaan. Mallinimet meni Koreaan. Alkujaanhan Washburn oli hyvinkin vanha jenkkimerkki, tuossa "suuressa isojaossa" 70-luvulla japsit osti ko. brändin. Kuten monia muitakin, sanotaan ny vaikka Harmony.. |
|
Osaako joku selittää miksi Washburneja ei ole EU-alueella kaupoissa? Tuntuu hieman erikoiselta myyntistrategialta, että kitaroita ei ole saatavilla. |
nightbird
07.03.2017 20:45:05 (muokattu 07.03.2017 21:01:25) | |
|
Taisipa Nightwishin Emppukin olla alkutaipaleella Washburn mannekiini, oli nimittäin
soppari Studiotecin kanssa.
Itsellä muinaismuistona Washburn Pro X-series rämpyttelykitarana.(musta)
Mallimerkintää en muista saatikka vuosilukua mutta oli jotain noita Nightwishin alkuja.
Lapa ei yhtä suuri kuin noissa myöhemmissä vaan jonnekin hämärästi Teleä muistuttava.
On kevyt ja helppo soittaa.Ei erillistä otelautaa vaan samaa kamaa kaulan kanssa.
Mukava kaula.
Pysyy tuossa roolissa :=) |
 Kimmo72
07.03.2017 21:44:58 (muokattu 07.03.2017 21:45:51) | |
|
Krice: Osaako joku selittää miksi Washburneja ei ole EU-alueella kaupoissa? Tuntuu hieman erikoiselta myyntistrategialta, että kitaroita ei ole saatavilla.
Onpas, ainakin GAK myy niitä
https://www.gak.co.uk/en/washburn-electric-guitars
E: vai onko toi nyt sitten EU alue vai ei..
Tunne ja improvisaatio korvaa tekniikan.
"She said I dont like Dream Theater that much, but I had a pen, and some paper, so what the fuck..."
-Kevin Moore |
|
fox: Oli vähän "pakko" koskapa Matsumoku meni 1987 ns. "belly up" sillä pääomistaja Singer (juuri se ompelukonevapriikki) meni myös konkkaan. Mallinimet meni Koreaan. Alkujaanhan Washburn oli hyvinkin vanha jenkkimerkki, tuossa "suuressa isojaossa" 70-luvulla japsit osti ko. brändin. Kuten monia muitakin, sanotaan ny vaikka Harmony..
herranenaika mitä asiayhteyksiä,ompelukonefirma omistanut kitarapajan,mulla oli juuri yksi koreawashburn ja lukuunottamatta sitä tinatallaa oli mainio keppi eikä kyllä paljon maksanut,voin mainiosti ostaa sellaisen toistekin.
ei se ikä vaan asenne |
|
opel99: mulla oli juuri yksi koreawashburn ja lukuunottamatta sitä tinatallaa oli mainio keppi eikä kyllä paljon maksanut,voin mainiosti ostaa sellaisen toistekin.
Itsellä oli joskus Charvel Model 6 ja myöskin Jackson Firebird Custom Shop ja molemmissa oli Jacksonin oma JT-6 Floyd Rose tyylinen talla. Oikeasti aika surkea tekele ja monet ovat tuon vaihtaneet originaaliin Floyd Roseen.
Alukuperäiseen JT-6 tallaan ei sovi "normaaleiden" floyd rose tallojen osat. Jotkut pienet ruuvit voivat ehkä käydä, mutta ei itse tallan osat.
Varmasti noissa joissakin Washburneissakin on ollut noissa talloissa niin hyviä kuin huonojakin. Monesti edullisemmat stratotkin paranevat kun vaihtaa pelkästään ne tallapalat kunnollisiin, saatika ihan koko tallan parempi laatuiseen. Kunnollinen teräsblokki on myös parantava hankinta. Joskus voi tietysti talla olla sellainenkin, ettei vaihtaminen ja varaosien löytyminen käy ihan niin helposti.
Voi olla myös halvempaa ja järkevämpää vaihtaa koko talla kuin kaikkia mahdollisia osia parempiin...
Mikkien suhteen on makuja niin monenlaisia, ettei niihin kannata oikeastaan ottaa sen suuremmin kantaa. Yleensä arvokkaammissa kitaroissa on myös kalliimmat mikit, mutta Jacksoninin Custom Shop käytti 80-luvulla ihan samoja mikkejä kuin noissa sen ajan Japanin Charveleissakin. Toki niihin sai sellaisetkin kuin itse halusi, mutta monet mikkien vaihdot olivat jostain syystä halvempi toteuttaa niin että ne mikit vaihtoi täällä kotimaassa. Tästä johtuen suurin osa 80-luvun CS Jacksoneista on tullut kotimaahan ihan Jacksonin omilla mikeillä. Musamaailmassa on sitten saatettu vaihtaa niitä toisiin jos asiakas on näin halunnut ja se on ollut siis kitaran ostajalle se edullisempi tapa.
Washburnejahan on myös tehty ja tehdään edelleen jenkeissä ja muutamaa sellaista on tullut kokeiltua. Hyviä kitaroita ja ei ole mitään moitteen sanaa niistä. Ei viimeistelystä taikka mistään muustakaan.
Josko Washburneja alettaisiin taas jossain välissä taas tuomaan maahan. Niitä muitakin kitaroita kuin jotain joulupukin konttiin tarkoitettu kitara+pikkuvahvaripaketteja. Näitä edullisempia kitaramerkkejä on vaan maailmalla aika reilusti ja tarjontaa on ollut jo pitkään ihan liikaa monenlaisien kitaroiden kohdalla enemmän kuin itse kysyntää. Nähtäväksi jää, miten käy tämän Washburn merkin täällä euroopassa.
Jenkeissä ja muualla kuin euroopassa tällä merkillä on käsittääkseni edelleen ihan hyvin myyntiä ja kysyntää.
Hienoja nuo 80-luvun alun Washburnit. Noita kun alkaisivat tekemään uudelleen, niin veikkaisin merkille jonkinlaista nousua... |
|
Eilen tuli Tori.fi myyntiin Vantaalla yks valkoinen RS-8V. Hieno PRS kopio ja ilmeisen hyväkuntoinen. Tänään klo 12.00 ilmoitus olikin jo poistunut. Kuka perhana sen kävi hakemassa ryöstöhinnalla € 200,- laukun kanssa?? Mun piti just tänään mennä katsomaan. Ostaja vois laittaa kommentin.
Myyjän asettama hinta oli tuo ja kyseessä on siis kitara jota valmistettu ilmeisesti vain 1100 kappaletta vuosina -87-88, interwebin tietojen mukaan. Eli juurikin samoja määriä kuin aikaisemmin keskustelu rinnakkaismalli RS-10V.
- Rock ... erityisesti kasarirock ! - |
 Olli.M
23.12.2018 06:43:20 (muokattu 23.12.2018 08:11:33) | |
|
https://muusikoiden.net/dyn/users/159890.jpg
Washburn WI26. Joku signature sarjalainen jollekin (mulle) täysin tuntemattomalle herralle. Valmistettu 2008 -2010 tjs.
Etsiskelin kesällä edullista lespaa maakuhuonekitarointiin, kun tämä tuli vastaan tori.fi sivustolla. Hinta oli muistaakseni 140€.
Mahonkirunko. Liimakaula. Groverin virittimet ja muutenkin laadukkaan tuntuiset raudat. Buzz feiten, ja tässä kyseisessä kitarassa ihan normaali vol vol tone tone kytkentä, sen washburnin oman vcc systeemin sijaan. Netistä sain selville että tästä on kahta vuosikertaa joista ensimmäisessä se vcc systeemi, ja jälkimmäisessä ei. Tai toisinpäin.
Mikitkin tuntuu pelittävän varsin tyydyttävästi, joten tämähän on pitopeli. Edes nuo otelaudan inlayt ei häiritse enää. Mikkikehykset ja potikan nupit vaihdoin mieluisemmiksi.
https://muusikoiden.net/dyn/users/159888.jpg
Valkoisen ostan vielä joskus kaveriksi jos vastaan tulee ja hinta kohdallaan.
https://www.musicradar.com/reviews/ … rs/washburn-wi26-joe-trohman-198033 |
|
Minullakin pari Washburnia ollut. Falcon oli ihan hyvin tehty kitara. Melkoisen painava. Potikkakotelossa oli tekniikka omassa metallikotelossa. Ei hurissut. Kaula oli liian kapea joten kiertoon se meni. T-Bird oli toinen. Edullisempi malli. Pulttikaula jossa kaulan kiinnitysruuveille oli ihan metallikierteet kaulassa. Räyhäkkä resonointi mutta lyhyt. Ei ollut hinnan kiroissa. Vaihdoin parin sadan markan autokaiutinsarjan tuohon T-Birdiin. Ja ne kaiuttimetkin oli käytettyjä, kuten T-Birdikin. Noiden soundeista ei uskalla sanoa mitään kun vahvarit oli silloin mitä oli.
Nauhathan noissa vanhoissa Washburneissa oli aika pehmeätä tavaraa. Siitä olivat tunnettuja. Aktiivisoitolla menivät vaihtokuntoon alle vuodessa.
Nyttemmin ne on jo varmaan kaikkiin niihin vaihdettu, joten nauhaongelmat lienee poistuneet. Ja halvimmat varmaan korjattu sitten takassa tai leivinuunissa. |
|
Nauhojen kulumisen täytyy olla jokin mallikohtainen ominaisuus, luulen. Itsellä on 2 kpl 90-luvun Washburneja ja näissä ainakin ihan hyväkuntoiset ja kestävät nauhat. 2000 luvulta myös kaksi kitaraa ja niissäkin nauhat hyvää materiaalia.
Tuolla aikaisemmin oli kyselyä siitä miksi W kitaroita on niin vähän myynnissä EU alueella? Eräs syy on ollut US Music Corporationin edellyttämä myyntimäärä per edustaja. Suomen markkinan kokoisella alueella noihin myyntilukuihin on ollut haasteellista päästä joten edustaminen loppui lyhyeen jokaisella yrittäneellä.
Käytettyjä Washburneja löytää ranskalaiselta Le Boncoin -sivustolta (vrt Tori.fi) todella paljon, mikä kertoo kyseistä kitaraa myydyn ihan toisia määriä kuin esim Suomessa.
Samassa yhteydessä jaksan edelleen muistuttaa, että muuten wanhat Washburnit ovat hyviä soittokitaroita työn laatunsa suhteen, mutta siihen sähköosastoon saa tehdä hieman parannuksia. Esim alkuperäiset nimettömät tehdasmikit ja 600-sarja kannattaa suosiolla heittää romukoppaan ja laittaa tilalle Duncania. Pitopelejä, pitopelejä :)
- Rock ... erityisesti kasarirock ! - |
fox
25.12.2018 15:36:58 | |
|
Osteri: Nauhojen kulumisen täytyy olla jokin mallikohtainen ominaisuus, luulen. Itsellä on 2 kpl 90-luvun Washburneja ja näissä ainakin ihan hyväkuntoiset ja kestävät nauhat. 2000 luvulta myös kaksi kitaraa ja niissäkin nauhat hyvää materiaalia.
.. alkuperäiset nimettömät tehdasmikit ja 600-sarja kannattaa suosiolla heittää romukoppaan ja laittaa tilalle Duncania. Pitopelejä, pitopelejä :)
Samoilla linjoilla nauhojen, ja niiden keston kanssa. Mikeistä sen verran, että jos on jotkut MMK-mikit niin ihan OK palikoita ne on. Yleensä, jos japsi laittaa nimensä johonkin, se on vähän "kunniakysymys" että se on kuranttia kamaa.
Joku MMK, en muista oliko MMK-58 on ihan hinnoissaan. (MMK tarkoittaa MatsuMoku Kogyo) |
|
Jees, olet oikeassa. Ehdottomasti tehtävä ero siihen että japsikitarat on tarkasteltava huolellisemmin. Nuo omat W-kitarat ovat Korean aikaa ja niissä on ollut alun perin halvempaa elektroniikkaa sisällä.
- Rock ... erityisesti kasarirock ! - |
|
https://www.youtube.com/watch?v=pEUIyAVi41w
Nuno kertoo N4-mallista. Tärkein kohta on tietysti 3:10 alkava suunnittelufilosofia, jossa kontrollit siirretään pois soittokäden tieltä. |
|
Ne mun Washburnit oli 80 -lukulaisia ja niissä pehmeähköt nauhat. Palsan kanssa Lahdessa noita vähän ihmeteltiin kun monttua tuli niin nopeasti mun häneltä ostamaani Falconiin. Oli kuulemma yleistä niissä Olen aloitellut kitarahommat jo silloin...90- lukulaisista ei kokemusta. Ja saatii se Falconkin kuntoon... |
fox
02.01.2019 18:48:14 | |
|
Matias.: Ne mun Washburnit oli 80 -lukulaisia ja niissä pehmeähköt nauhat. Palsan kanssa Lahdessa noita vähän ihmeteltiin kun monttua tuli niin nopeasti mun häneltä ostamaani Falconiin. Oli kuulemma yleistä niissä Olen aloitellut kitarahommat jo silloin...90- lukulaisista ei kokemusta. Ja saatii se Falconkin kuntoon...
Niin no, ei mullakaan noista Korean Washburneista ole sillee kokemusta, ja kovin harvassa on ne 90-lukulaiset joita oon laitellu. Mun alkuvuoden 1981 Falcon R ei kyllä mitenkään erityisen "pehmeänauhainen" ole. Mutta saattaahan olla, että ennen tuota Matsumokun kaatumista olisivat noita nauhamateriaaleja vaihtaneet, kuka tietää.
Noista matsumokulaisista mulla on enemmälti ollu Vantageita itselläni eikä niissäkään oo nauhamatsku mitenkään erityispehmeetä. |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
