Kitarat: kitarakamat ›

Mulla oli jonkun aikaa tuo Flying V2. Siinä oli aivan hirveät mikit. Kaverilla oli 80-luvun alussa Explorer 2 ja se oli ihan kelpo peli.

Durty: Mulla oli jonkun aikaa tuo Flying V2. Siinä oli aivan hirveät mikit. Kaverilla oli 80-luvun alussa Explorer 2 ja se oli ihan kelpo peli.
 
No, ne on kyllä varsin omaperäiset. Osana tuota "taiteellista vaikutelmaa" suunnitellut toki. ;)
 
Jaa niin, jos jotakuta kiinnostaa, nuo "Boomerang"-nimellä tunnetut mikit on Tim Shaw'n suunnittelemat, ja rakennehan on sellainen, että siihen Tim käytti kahta MelodyMakerin ykskelamikkiä..

pappasfin: Gibsonit mitä ite olen käpistelly ja omistanu on olleet järjestään hyviä pelejä, poislukien jotkut halvan pään gibsonit.
 
Omat kokemukset ovat vain "halvan pään Gibsoneista", en kotitarvesoittajana pysty perustelemaan itselleni edes sijoituksena 2 Kiloeuron soittimen hankintaa. Jokaiselle siis tarpeen mukaan.
 
Mielestäni Gibsonilla on suurin ongelma ollut soittimien viimeistely/säätö, ts. uusi soitin edellyttää käsittelyä ainakin satulan osalta ja voi jopa tarvita uuden, kun urat on vedetty miten sattuu. Mutta kun "työt on tehty" kyseessä on soiva peli. Kun vähän katselee koska ja mistä ostaa, väittäisin että hinta-laatusuhde pärjää muille valmistajille hyvin. Näissä halvemmissa.
 
En halua dissata enkä dissaakaan Gibsonia mutta jos pystyvät hintaa pudottamaan niin uskoisin, että myyntikin kasvaa, joka tapauksessa ovat hyviä vehkeitä.
 
Tämä pätee varmasti ylempään hintaluokkaan. Sisäänheitto-tuotteiden osalta tilanne voi kuitenkin olla haastava, kun hinnat ovat enemmänkin nousussa ja Studio Les Paulista pitäisi taas pulittaa 1600 euroa. Tosin onhan siinä nyt kaulassa reunalistat & nibsit, mutta nehän taas on joillekin "no no". Itse kyllä tykkään...
 
Vuodesta toiseen Gibsonilla on ollut ilmeistä ylituotantoa, kun aina on täällä Euroopan puolellakin edellisten vuosien malleja poistomyynnissä. Tietysti tehtaan tavoitteena on päästä tästä eroon ja myydä tuote siihen hintaan, millä se markkinoille tuodaan. Nyt kuluttaja on voinut rauhassa odottaa hintojen putoavan...
 
https://www.musicstore.de/en_FI/EUR/Gibson-Deal-des-Jahres

Lonesome: Omat kokemukset ovat vain "halvan pään Gibsoneista", en kotitarvesoittajana pysty perustelemaan itselleni edes sijoituksena 2 Kiloeuron soittimen hankintaa. Jokaiselle siis tarpeen mukaan.
 
Mielestäni Gibsonilla on suurin ongelma ollut soittimien viimeistely/säätö, ts. uusi soitin edellyttää käsittelyä ainakin satulan osalta ja voi jopa tarvita uuden, kun urat on vedetty miten sattuu. Mutta kun "työt on tehty" kyseessä on soiva peli. Kun vähän katselee koska ja mistä ostaa, väittäisin että hinta-laatusuhde pärjää muille valmistajille hyvin. Näissä halvemmissa.
 

 
Tämä pätee varmasti ylempään hintaluokkaan. Sisäänheitto-tuotteiden osalta tilanne voi kuitenkin olla haastava, kun hinnat ovat enemmänkin nousussa ja Studio Les Paulista pitäisi taas pulittaa 1600 euroa. Tosin onhan siinä nyt kaulassa reunalistat & nibsit, mutta nehän taas on joillekin "no no". Itse kyllä tykkään...
 
Vuodesta toiseen Gibsonilla on ollut ilmeistä ylituotantoa, kun aina on täällä Euroopan puolellakin edellisten vuosien malleja poistomyynnissä. Tietysti tehtaan tavoitteena on päästä tästä eroon ja myydä tuote siihen hintaan, millä se markkinoille tuodaan. Nyt kuluttaja on voinut rauhassa odottaa hintojen putoavan...
 
https://www.musicstore.de/en_FI/EUR/Gibson-Deal-des-Jahres
 
Mulle se Gibsonin klassinen nauhanpääkanttaus on se juttu, joka erottaa sen muista ja mulla oli kaksytviis vuotta Les Pauli, niin nauhanpääkanttauksen ansiosta törröttävät nauhat ei olleet siinä ikinä ongelma. Mutta makuasioitahan nämä ovat ja nyt kun mulla ei ole Gibsonia, niin ei mulla ole yhdessäkään kitarassa nauhanpääkanttausta enkä niitä sen huonompina kitaroina pidä eli tyylikysymys tuo ehkä enemmän kuitenkin. Vähän niinkö designiä, pieni yksityiskohta joka erottaa sen muista.
 
Mitä tulee halvemman pään Gibsoneihin, niin minä kuulun siihen porukkaan joka tykkää siitä viimeistelystä ja olen samaa mieltä, että ne ovat erittäinkin soivia pelejä. Mitä tulee johonkin pikkufiksaukseen satula tms. niin sehän on noissa alle tonnin soittimissa (ja joskus ylikin tonnin soittimissa) enemmän sääntö kuin poikkeus, niin on se tietenkin puute mutta en nyt niin kamalasti Gibsonia siitä soimaisi.
 
Mutta se viimeistely niissä halvemmissa malleissa, josta Gibsonia aina moititaan, on minusta vähän kaksipiippuinen juttu.... tai oikeastaan yksipiippuinen. Mun mielestä Gibson tekee sen juuri niin kuin se kuuluisi tehdä aina eli ne kitarat on niinkuin "saat sen minkä näet" eli halvoissa kitaroissa mua usein ärsyttää, että ne on dipattu paksuun muovilakkaämpäriin niin että kaikki soittimen puutteet ja skrubut jää varmasti piiloon ja se voi olla oikeasti tehty vaikka sahajauhosta kun se muovilakka pitää sitä kasassa. Gibsonilla on kanttia jättää lakat pois ja näyttää, että tällainen tää nyt on. Ja että soitin kestää ja soi vaikka siinä ei sitä lakkaa olekaan. Niin se on kuitenkin puuta eikä sahajauhoa. Toinen juttu on, että mistä me maksetaan. Gibson viestii noilla halvoilla trubeteilla ja fadeteilla että jos ei halua maksaa blingistä, niin maksaa vain siitä soittimesta (siksihän se varmaan alkujaan nimesi sen lakattoman sarjan "studioksi" eli pelkkä soitin eikä katseen vanhgitsia).
 
Ja lisäksi, ne edulliset Gibsonit joita olen päässyt soittamaan, ovat olleet hyviä kitaroita ja soivia pelejä..... kelpuuttaisin semmoisen kyllä itselleni ihan helposti soittimekseni, jos olisi kitaran tarvetta (ja ainahan sitä nyt yhden Gibsonin verran kitaran tarvetta on :-D ).

hallu:
(siksihän se varmaan alkujaan nimesi sen lakattoman sarjan "studioksi" eli pelkkä soitin eikä katseen vanhgitsia).
 
Se "varsinainen" Studio oli, silloin kun se mallistoon tuli 1983, kyllä ihan normisti lakattu. Myöhemmin sitten tuli noita "pohjalakalla" olevia, mutta ne on sitten noita faded- ym. malleja..
Mutta tosiaan, siitä oli karsittu reunalistat ja muutenkin se oli varsin "pelkistetty", siksipä nimesivät sen Studioksi. No joo, olihan tuosta kyllä olemassa 84-87 semmonenkin malli jossa on reunalistat, eli Studio Standard, mutta poistui heti Norlin-kauden jälkeen.
Jaa niin, nuo Studiot oli alkujaan noilla dot-otelautamerkeillä, tais olla tuossa 1990 kun niihin tuli stankuista ja muista tutut crown markkerit. Ja tosiaan, Studioitten kansipuut on alusta asti olleet ohuempia kuin normi stankuissa. Ainoastaan 1/8 tuumaa, joten eipä sitä äkkiseltään huomaa.

Lonesome: Vuodesta toiseen Gibsonilla on ollut ilmeistä ylituotantoa, kun aina on täällä Euroopan puolellakin edellisten vuosien malleja poistomyynnissä. Tietysti tehtaan tavoitteena on päästä tästä eroon ja myydä tuote siihen hintaan, millä se markkinoille tuodaan. Nyt kuluttaja on voinut rauhassa odottaa hintojen putoavan...

https://www.musicstore.de/en_FI/EUR/Gibson-Deal-des-Jahres
 
Siellähän näkyy olevan Gibsonia ihan huumorihinnoilla jo! Just pistin stankku lespan menemään mutta heti alko uus giba kiinnostaa ku tuollasella hinnalla on tarjolla :D
 
Jos G:n standard Les Paulin saa jo 1600 eurolla uutena niin sitä kutsuisin kyllä edulliseksi.

Huom! Olet kirjoittamassa yli 339 päivää vanhaan aiheeseen!
 
Kaivoinpa tuon mainion Gibsonin taas naftaliinista ja soittelin sillä. Vähän se oli taas blaah, paitsi kovemmilla säröillä ihan hyvä. Akustisesti soi kuitenkin todella upeasti, joten päätin vaihtaa mikit, jos akustisen soundin saisi sähköisestikin läpi.
 
Pistin siihen Burstbucker #1:n kaulaan ja #2:n tallaan. Kyllähän tuo paremmaksi muuttui ja akustisen soundin hyvyyttä tuli jo sähköiseenkin soundiin. Varsinkin puhtaisiin ja reunasäröihin. Kovemmilla säröillä tuo olikin jo hyvä.
 
Mutta enpä tiedä. Mietin, jos pistäisi mikit alnico V magneeteila. Tai ehkä Burstbucker #1 tallaankin. Mitähän hyviä humbuckereita löytyisi alnico V magneeteilla. Ehkä P90:tkin voisivat toimia. Tai ehkä soittelen ihan näillä vaan..

Laulava Kylätohtori: Mitähän hyviä humbuckereita löytyisi alnico V magneeteilla.
 
Jos Gibsonin mikeistä puhutaan, niin muistaakseni Burstbucker Pro, perus 498T, vanha True Blues, Angus Youngit, Jimmy Paget ja Joe Perryt on vitosilla. Yllättävää kyllä, Epiphonen versio Classic 57:sta eli 57CH, ja tallaversio HOTCH on vitosilla, kun Gibsonin Classic 57 ja 57 Plus ovat kakkos-alnicolla. Mutta onhan noita, maailmalla. Yks tuttu kehui kovin, kun sille pistettiin BKP:n Stormy Mondayt. Mulla on yhdessä LP:ssa tuo Classic 57 ja tallassa 57 Plus, ja ihan mulle kelpaa. (Ja on tuota ihan oikee kitaristikin studiossa käyttänyt..)
 
Tai ehkä soittelen ihan näillä vaan..
 
"Hienosäätökysymyksiä" nämä kumminkin on... ;)

Laulava Kylätohtori: Mitähän hyviä humbuckereita löytyisi alnico V magneeteilla. Ehkä P90:tkin voisivat toimia. Tai ehkä soittelen ihan näillä vaan..
 
Kokeilemistani Alnico 5:stä paras on Throbakin ER-Custom MXW, mutta sen saatavuus on käytettynä huono ja jenkeistä tullien kanssa tilatessa hinta seitsemänsataa ellei ylikin. Lollarin Imperialeissa on tallassa Alnico 5 ja kaulassa Alnico 2. Ei niin paljon vintagesoundinen kuin Throbak, mutta ehkä monipuolisempi ja kovemmilla säröillä parempi. Imperialeja saa Kitarapajalta ja Thomannilta n. 380 e setti. Pajalta sai käytetyistä mikeistä kohtuullisen hyvityksen vaihdossa, ja ottivat yllätyksekseni vastaan jopa Tokain ja Jacksonin tehdasmikit. Ylikäämityt High Wind Imperialit on olleet monille pettymys , joten kannattanee valita perussetti suosiolla. Imperialeista on melkein aina Torilla ostotarjouksia ja myyntiin tulevat katoavat hetkessä, niin siinä mielessä huoletta voi ainakin kokeiluun ottaa.

Laulava Kylätohtori: Pistin siihen Burstbucker #1:n kaulaan ja #2:n tallaan. Kyllähän tuo paremmaksi muuttui ja akustisen soundin hyvyyttä tuli jo sähköiseenkin soundiin. Varsinkin puhtaisiin ja reunasäröihin. Kovemmilla säröillä tuo olikin jo hyvä.
 
Mutta enpä tiedä. Mietin, jos pistäisi mikit alnico V magneeteila. Tai ehkä Burstbucker #1 tallaankin. Mitähän hyviä humbuckereita löytyisi alnico V magneeteilla. Ehkä P90:tkin voisivat toimia. Tai ehkä soittelen ihan näillä vaan..
 
Ei kannata, sulla on jo erittäin hyvät mikit (BB1 ja 2) siinä. Jos nyt on kuitenkin ihan pakko (ja pakkohan se on :), niin kokeile tallaan Duncanin whole lotta tallamikkiä, se on alnico 5 ja toimii varmasti bursbucker ykkösen kanssa hyvin.
 
Torilta löytyvät nämä hyvät.
 
BKP Riff Raff talla ja mule kaula https://muusikoiden.net/tori/ilmoitus/1535449
 
Mojotone 59 https://muusikoiden.net/tori/ilmoitus/1535795

Metalkallo: Ei kannata, sulla on jo erittäin hyvät mikit (BB1 ja 2) siinä. Jos nyt on kuitenkin ihan pakko (ja pakkohan se on :), niin kokeile tallaan Duncanin whole lotta tallamikkiä, se on alnico 5 ja toimii varmasti bursbucker ykkösen kanssa hyvin.
 
Torilta löytyvät nämä hyvät.
 
BKP Riff Raff talla ja mule kaula https://muusikoiden.net/tori/ilmoitus/1535449
 
Mojotone 59 https://muusikoiden.net/tori/ilmoitus/1535795
 
Itse vaihdoin BB 1:n ja BB 2:n The Mule -settiin ja kyllä kannatti. Erityisesti tallamikki on selkeämpi ja napakampi. Kaulamikissä ero ei ollut niin havaittava ja täytyykin miettiä, pitäisikö siihen hommata vielä jokin muu mikki.

horseface: Itse vaihdoin BB 1:n ja BB 2:n The Mule -settiin ja kyllä kannatti. Erityisesti tallamikki on selkeämpi ja napakampi. Kaulamikissä ero ei ollut niin havaittava ja täytyykin miettiä, pitäisikö siihen hommata vielä jokin muu mikki.
 
Ok, joo mulet on hyvät alnico 4 mikit.
 
Dimarzio 36th paf vois olla hyvä kaulassa, ainakin itse tykännyt les paulissa siitä.

Duncanin Saturday Night Special -setti alnico-4 magneeteilla. 70-luvun Lynnäri-soundia.

Omassa Traditionalissa on The Mule tallassa ja Stormy Monday kaulassa. Hyvin pelittää setti vaikka vähän esim. omaa Persua tummempi tone onkin - vähän eri säädöt se vaan vaatii vahvarin treble-potikasta. Tässä oli orkkiksena Classic 57+ ja Classic 57, jotka oli kait hyvin likellä tehojen yms. puolesta BKP:itä... Näin jälkeenpäin mietittynä oikein passelit taisi olla C57:tkin. Hilppasen tuli smoothimpi yläpää BKP:illä, erojen merkittävyys on sitten soittajan korvista kiinni.
 
E: Dimarzion 36th ann PAF on kyllä kiva mikki myös, löytyy oman Jaguarin kaulasta.

Teeppä Kylätohtori itsellesi palvelus ja tilaa Bootstrap Pickups Skookum PAF mikit jenkeistä. Mahtavat käsintehdyt mikit pikkurahalla.
 
https://bootstrappickups.com/products/bootstrap-skookump-a-f-humbucker
 
Olenko minä ainoa foorumilainen joka on noita tilaillut? Stratoon, teleen, lespaan...kaikki on olleet aivan priimaa. Stratomikit tilasin kaikki customoituina, ei lisämaksua.
 
E: Nikkelikuoriset Skookumit taisi olla kokonaisuutena n. 200-210e alveineen ja tulleineen.

The Jack: Kokeilemistani Alnico 5:stä paras on Throbakin ER-Custom MXW, mutta sen saatavuus on käytettynä huono ja jenkeistä tullien kanssa tilatessa hinta seitsemänsataa ellei ylikin. Lollarin Imperialeissa on tallassa Alnico 5 ja kaulassa Alnico 2. Ei niin paljon vintagesoundinen kuin Throbak, mutta ehkä monipuolisempi ja kovemmilla säröillä parempi. Imperialeja saa Kitarapajalta ja Thomannilta n. 380 e setti. Pajalta sai käytetyistä mikeistä kohtuullisen hyvityksen vaihdossa, ja ottivat yllätyksekseni vastaan jopa Tokain ja Jacksonin tehdasmikit. Ylikäämityt High Wind Imperialit on olleet monille pettymys , joten kannattanee valita perussetti suosiolla. Imperialeista on melkein aina Torilla ostotarjouksia ja myyntiin tulevat katoavat hetkessä, niin siinä mielessä huoletta voi ainakin kokeiluun ottaa.
 
Hollantilainen Haar Guitars-liike myy Throbakin mikkejä. Setin hinta oli jotakuinkin 500€ +postitukset(jotka ei tainneet paria kymppiä enempää olla.).

Niin joo, olihan vielä Rautian 70's T-Top lyhyellä roughtcast alnico viidellä, joka on aika tykki mikki teholtaan. Itse en lopulta tykännyt les paulissa, mutta sg:ssä kylläkin.
 
Dimarzio 36th paf tallassa (se normi versio 103dp) on aika samanlainen kuin Raqutia t-top, mutta Dimarzio pafimpi mun mielestä, ainakin teholtaan. Rautia on enempi juuri Gibson t-topin kaltainen, kuten se on tarkoitettukin olevan.
 
Mun mielestä Dimarzio 36th paf talla se 103dp on kaikkein lähin vanhaa Gibson t-toppia näistä halvemmista mikeistä, jos sellaista soundia hakee, esim. lespaan.

Tammikuussa 2018 luovuin Gibsonistani omistettuani sen vajaat kakskytviis vuotta. Myin sen olosuhteiden "pakosta", mutta olen paljon ajatellut sitä senkin jälkeen. Vaikka soitan Tokaita nykyisin ja olen siihenkin ihan tyytyväinen, niin tähyilen kaikenaikaa Gibson rintamalle että mitä siellä tapahtuu ja edelleen sympatiseeraan Gibsoneita. Se on varmaan niin, että kun sille kerran sydämensä menettää, niin ei sitä voi saada takaisin :-).
 
Mietin usein, että jos saisin joskus taas "nipun" kuntoon, niin minkälaisen Gibsonin laittaisin. Olen käynyt myös "kiusaamassa" itseäni kokeilemassa kaupoilla Gibsoneita. Minulla ei ole ihan selvää suosikkia, minkä mallin valitsisin, mutta mun sydän sykkii lähtökohtaisesti LesPauleille, joka kaikkine variaatioineen on minulle sähkökitaramaailman kuningas.

hallu: Tammikuussa 2018 luovuin Gibsonistani omistettuani sen vajaat kakskytviis vuotta. Myin sen olosuhteiden "pakosta", mutta olen paljon ajatellut sitä senkin jälkeen. Vaikka soitan Tokaita nykyisin ja olen siihenkin ihan tyytyväinen, niin tähyilen kaikenaikaa Gibson rintamalle että mitä siellä tapahtuu ja edelleen sympatiseeraan Gibsoneita. Se on varmaan niin, että kun sille kerran sydämensä menettää, niin ei sitä voi saada takaisin :-).
 
Mietin usein, että jos saisin joskus taas "nipun" kuntoon, niin minkälaisen Gibsonin laittaisin. Olen käynyt myös "kiusaamassa" itseäni kokeilemassa kaupoilla Gibsoneita. Minulla ei ole ihan selvää suosikkia, minkä mallin valitsisin, mutta mun sydän sykkii lähtökohtaisesti LesPauleille, joka kaikkine variaatioineen on minulle sähkökitaramaailman kuningas.
 
Itsellä aina joku vaivannut tuossa Les Paulin soundissa. Tosin ergonomiassakin vähän, mutta siihen alkaa jo tottumaan (osittain Firebirsinkin ansiosta). Nyt kaivoin sen taas pitkästä aikaa laukusta ja soittelin sillä akustisesti ilman vahvistinta. Sehän oli kerrassaan upeasoundinen peli. Hieno, helmeilevä ja dynaaminen soundi, eikä yläpäästä ole puutetta tai soundi millään tavoin tumppu muutenkaan. Tuolla ei edes kaipaa vahvaria, kun jämähtää soittelemaan akustisesti. Mutta vahvarin läpi en siitä mieleistä soundia tahtonut saada kuin säröillä. Siitä sain ajatuksen, että siinä voisi olla potentiaalia, jos löytyy paremmin itselle sopivat mikit.
 
Mutta joo, hieno peli, mikä saa miettimään, että kuinkahan hyviä ne kiinalaiset piraatit, jotka pesevät nämä mennen ja tullen, mahtavat oikein ollakaan. ;)

Ziggy Bubba: Omassa Traditionalissa on The Mule tallassa ja Stormy Monday kaulassa. Hyvin pelittää setti vaikka vähän esim. omaa Persua tummempi tone onkin - vähän eri säädöt se vaan vaatii vahvarin treble-potikasta. Tässä oli orkkiksena Classic 57+ ja Classic 57, jotka oli kait hyvin likellä tehojen yms. puolesta BKP:itä... Näin jälkeenpäin mietittynä oikein passelit taisi olla C57:tkin. Hilppasen tuli smoothimpi yläpää BKP:illä, erojen merkittävyys on sitten soittajan korvista kiinni.
 
E: Dimarzion 36th ann PAF on kyllä kiva mikki myös, löytyy oman Jaguarin kaulasta.
 
Mulla oli joskus Abraxas ES-335:ssä, mikä on ilmeisesti Mule kaulassa ja tallamikki tehokkaampi. Käytin tuota Les Paulissakin pikaisesti, mutta mielestäni se ei tuonut mitään lisäarvoa, niin otin sitten pois ja laitoin '57:t takaisin, koska tykkäsin muutenkin pitää kitaran alkuperäisenä. Eipä noissa tuntunut hirveää eroa olevan. Muistelisin, että pidin '57:ja jotenkin "lespaulmaisempina", mikä ei tarkoita oikeastaan mitään konkreettista :).
 
'57:jen ongelmana on minusta kaulamikin "puuttuva" yläpää sekä liika bassoisuus, jopa "mutaisuus". En saanut mikkejä hyvään balanssiin, vaikka kuinka olisin ruuvannut. Talla ('57+) oli ihan jees säröillä, mutta en tiedä, oliko se ehkä liian tehokas. Tosin ohmeja ei ole kuin vajaa 9, mutta ehkäpä se käämintä tuo jonkinlaista keskialuetta ynnä muuta. Ja attack on jotenkin turhan pehmeä. Ehkä se kuuluukin omalla tavallaan lespaan, mutta itse olen stratomaisen napakan attackin ystävä.
 
Anyway, nyt on BB#1 ollut hetken kaulassa ja kyllä se vaan on omaan makuun parempi. Parempi yläpää ja muutenkin paremmassa balanssissa - itsensä ja kaulamikin kanssa. Todella hyväsoundinen mikki. Harvoja mikinvaihtoja, jotka toivat oikeasti jotain lisäarvoa. :) Ainakaan (vielä) ei ole koko ajan olo, että jotain pitäisi säätää, että soundin saisi sopivaksi.
 
BB2# tallassa jää jotenkin kaulamikin varjoon. Se on hyvä, mutta jokin siinä vaivaa. Keskialue, attack tai jokin. Vähän kuin tämäkin olisi liian kuuma tai jotain, mutta ei se näillä lukemilla vaikuta mahdolliselta. Saattaa tosin olla mikkin korkeussäätökysymyskin. Kaula meni varsin alas, ehkäpä tätäkin pitää vielä laskea. En ole tallaa ehtinyt vielä pahemmin säätää. Kiinnostaisi kuitenkin kokeilla vielä tuota '57 kaulamikkiä tallassa BB#2:n tilalla.
 
Ps. olisi kyllä mielenkiintoista kokeilla mikkejä, jotka maksavat 500-700 euroa. Tuo on itselle vähän liikaa, enkä pystyisi perustelemaan itselleni tuollaisten ostoa. En ainakaan sokkona. Mikit ovat varmasti kerrassaan loistavat, mutta silti siinä on aina se, että sopivatko ne omaan settiin ja soundimakuun.