Kitarat: kitarakamat ›

Strato -tyyppistä kitaraa lienee helpointa soittaa istuen. Mutta mitkä bodyt ovat vähemmän soveltuvia? Millanen toi Jackson Kelly on soittaa istualtaan? Ajattelin semmosen tilata Thomannilta ehkäpä.

Millanen toi Jackson Kelly on soittaa istualtaan?
 
Muutaman kerran olen kaverin Kellyllä soitellut ja aikalailla samalta se tuntui kuin oma Explorer, joskin huonommin balanssissa pysyi. Kyse oli tosin siitä halvimmasta JS-sarjalaisesta. Istualtaan soitto onnistuu, mutta oikealle kädelle saa hakea asentoa tovin bodyn kulmikkaan muodon ja sen "siiven" takia. Exploreriin olen jo tottunut, mutta vieläkin tulee käsi oikean olkapään seudulta kipeäksi jos kauan istualtaan soittelee. Kyse voi olla kyllä ihan omasta huonosta soittoasennosta, jolla ei välttämättä ole kitaran muodon kanssa mitään tekoa.
 
Edit: Lisäys.

V-mallit ovat vähän hankalia. Ja Voxin "teardrop" tietenkin... http://www.goodnightkiss.com/Voxteardrop.jpg

V-mallit ovat vähän hankalia. Ja Voxin "teardrop" tietenkin...
 
Joo, itsellä oli teinibläkkärinä Jacksonin Rhoads ja sohvalla maaten kai sitä piti soittaa jos ja kun ei seisoakaan jaksanut. Siksi lienee soittoni onkin laiskanpulskeaa rämpyttelyä?
 
Mustavalkoinen Flying V tosin edelleen houkuttelee huonoista "V" kokemuksista huolimatta. On se vaan semmonen hienouden materialisoituma.

V-mallit ovat vähän hankalia. Ja Voxin "teardrop" tietenkin...
 
Jep. V -mallisia ei viitsi edes harkita tuon takia, istualtaan sitä tulee treenailtua kuitenkin jos tuntikausia veivaa sormiharjoituksia. Kaverilla oli joskus just RR ja sitähän ei istualtaan paljoa soitella, pitää olla joku olympiatason voimistelija että saa sen istumaan kiltisti jalkaa vasten.

Jep. V -mallisia ei viitsi edes harkita tuon takia, istualtaan sitä tulee treenailtua kuitenkin jos tuntikausia veivaa sormiharjoituksia. Kaverilla oli joskus just RR ja sitähän ei istualtaan paljoa soitella, pitää olla joku olympiatason voimistelija että saa sen istumaan kiltisti jalkaa vasten.
 
Harjoituksen puutetta. Itse saan ihan ok soittoasennon. Mutta parhaimmillaan V onkin livenä.
 
Mainostekstiä Gibsonin sivuilta: "Let em know youre there to rock from the second you hit the stage."

Omiin vähäisiin kokemuksiini nojaten sanon, että V-mallin lankut ovat ehkä helpoimpia istualtaan soitettavia. Pitää vain käyttää klasarityyliä ja laittaa keppi jalkojen väliin.
 
Explorer on helppo soittaa istualtaan, sillä se pysyy siinä lähes itsestään. Ainoa pikku ongelma muotoutuu juurikin sarvesta, mutta asento on helppo etsiä sellaiseksi, että kädellä on tilaa. Strato on taas kohtalainen. En pidä niin paljon kuin Explorerista istualtaan soitettaessa. Jotenkin ei vain saa niin helposti soittoasentoa kuntoon...

Exploreriin olen jo tottunut, mutta vieläkin tulee käsi oikean olkapään seudulta kipeäksi jos kauan istualtaan soittelee. Kyse voi olla kyllä ihan omasta huonosta soittoasennosta, jolla ei välttämättä ole kitaran muodon kanssa mitään tekoa.
 
Mullakin kipeytyy oikea käsi, ei tarvii montaa minuuttiakaan soittaa. Seisaaltaan soittoonhan tuo on varmaankin suunniteltu, siksi tuleekin aina Pacifica napattua käteen jos iskee soittokärpänen ja pitää nopeasti saada soiteltua jotain. Mutta tekniikastahan tuossakin on kyse, kunhan vähän tarkkailee sitä asentoa niin kyllähän silläkin voi istua ja soittaa ongelmitta.

Itse olen tykästynyt tähän klassiseen soittoasentoon V-mallisilla niin paljon et stratoilla ja lespoilla plektrakäsi ei oikeen löydä omaa paikkaansa ku sitä joutuu pitää paljon taaempana.

Strato ja tele ainakin on molemmat hyväksi havaittuja. V-kepit on ärsyttäviä kun on pakko soittaa "klasarityyliin". (Painava) Les Paul tuntuu aina kippaavan oikealle (oikealla jalalla kitaraa pitäessä) bodyn painosta johtuen.

Itellä ollut jonkin vuoden ihan normi stratokopio.Aluksi soittelin istualleen. Otti selkään, niskaan , hartiohin ja ranteisiin pidemmät soittelut.
Pari vuotta sitten päätin opetella soittamaan seisaaltaan. Kyllähän se aluksi oli vähän tervan juontia....Mutta kannatti ! --Suosittelen opettelemaan.
On paljon rennompi olosoittaessa, hartiat eivät ole yhtään samalla tavalla lysyssä ja selkä kyyryssä kuin istuallaan soittaessa. Ei ota niskoihinkaan niin paljon.
 
Asia tietysti riippuu paljon omasta tyylistä. Osaako soittaa sokkona vai pitääkö otelautaa tuijottaa. Kyllä itse ainakin opetteluvaiheessa joutuu kurkistelemaan, jopa oman mahansa yli. Sitten helpottaa kun kappele tulee tutummaksi. Yleisimpiä sointuja varmaan helpoiten oppii soittamaan seisaaltaan.
 
Mietin onko mitään järkeä opetella soittamaan seisaaltaan, koska ei ole esiintyvä artisti, vaan säälittänävä huoneensa nurkassa hinkkaaja. Mutta kyllä siinä on järkeä, ja eihän sitä koskaan tiedä.....

Strato ja tele ainakin on molemmat hyväksi havaittuja. V-kepit on ärsyttäviä kun on pakko soittaa "klasarityyliin". (Painava) Les Paul tuntuu aina kippaavan oikealle (oikealla jalalla kitaraa pitäessä) bodyn painosta johtuen.
 
Yllätyin positiivisesti RR-mallin ergomomiasta, ei ollenkaa niin paha kuin väitetään(tuon mallinen Jacksoni joutui omistukseeni puolivahingossa vaihdossa kun koetin myydä Ibanezia eikä löytynyt ostajaa joka olisi ostanut suoraan käteisellä) Totuttelua vielä vaatii, mutta toimii kuitenkin suht kivasti sekä seisten että istuen. Alasarvi vaan jalkojen väliin, V:n pohja oikeaa reittä vasten. Seisten kuitenkin enimmäkseen tulee soiteltua,sain viime vuonna tenniskyynärpään vasempaan käteen kun rötkötin nojatuolissa ja rämpyttelin silloin lainassa olleella explorerilla, helpotti siirtymällä seisten soitteluun.

Strato on mun kokemusten mukaan ylivoimaisesti mukavin malli istualtaan soittoon, se kun istuu muotonsa ja tasapainonsa ansiosta varsin mukavasti sylissä. Aiemmin mainittu tele taas ei mua istualtaan niinkään miellytä, ainakin vanha paksumpi Tokain Breezysoundini tökki kulmikkuutensa vuoksi ilkeästi kylkiluita... LP ei myöskään ole mun mielestä istualtaan mukavin, ihan jo sen vuoksi että vehje on niin "runkopainoinen".

Niin no, sanoisin että kaikkeen kyllä tottuu ajan kanssa.
Ensimmäinen kitarani oli V-mallinen, jolla soittelin noin puolitoista vuotta (erittäin paljon istualtaan). Sen jälkeen ostin normaalin stratomallisen Charvelin, ja varsinkin alussa istualtaan soittaminen tuntui melkoiselta tervanjuonnilta. Tällä hetkellä, jos kouraani lyötäisiin yllättäen jonkun muun mallinen kitara, se ei takuulla istuisi syliin juuri ollenkaan. Parin viikon päästä tilanne olisi jo varmasti toinen.

Ite kun soitan, niin käytän istuessanikin remmiä. Sillä saa vaikka minkälaisen kepakon pysymään paikallaan missä asennossa melkeen vaan kuin ite haluaa. Kyseinen ongelma siis ratkesi äärimmäisen helposti.
 
Minulla esmes ei ollu mitään ongelmia Rhoadsin kanssa, toisaalta soitan enemmänkin klasariasennossa niin polven pitäminen ei ollut ongelma. Yleensäkään mitään en pysty soittamaan enää istualteen ilman remmiä, koska lähinnä verkkareissa oleskellessa jalat on liukkaat ja siinä ei pysy mikään paikallaan ilman ylimääräistä ponnistelua. Samalla tottui näppärästi tohon remmiin, mikä oletusarvoisesti on kaikissa kitaroissa ja seisaalta soittaminen ei onnaa ilman.

Strato ja tele ainakin on molemmat hyväksi havaittuja. V-kepit on ärsyttäviä kun on pakko soittaa "klasarityyliin". (Painava) Les Paul tuntuu aina kippaavan oikealle (oikealla jalalla kitaraa pitäessä) bodyn painosta johtuen.
 
Ja itselläni lakkaa veri kiertämästä jossain vaiheessa, kun soitan tokai LP:lläni. Painosta ja kulmikkuudesta johtuen. Muuten ihan hyvä istualteen soittoon. Totuin nopeasti "runkopainoisuuteen" eli siihen, että kippaa.

Juu, V-mallinen on huomattavasti helpompi soittaa istualteen kunhan siinä on hihna.
 
Eli se on ihan siitä kiinni onko kokemusta vai ei.

Itse olen tykästynyt tähän klassiseen soittoasentoon V-mallisilla niin paljon et stratoilla ja lespoilla plektrakäsi ei oikeen löydä omaa paikkaansa ku sitä joutuu pitää paljon taaempana.
 
Eikai kukaan pakota? :)

Ite ainakin vetelen klassisella asennolla, melkeinpä aina.

Joo kyllä itekki stratoilla aika paljon klasari asennossa vedän siinä on jotenki erkonomisempi asento ku ei oo selkä ihan miten sattuu.

Ite tykkään soittaa V-mallisella kitaralla paljon enemmän istualtaan kun millään muunmallisella, mitä oon testannu.