Kitarat: kitarakamat ›

En tiedä onko tämmöstä ketjua ollut, mutta ajattelin nostalgisesti kertoa omat taustani asiaan.
 
1995 vuonna ostin Korg G3-pedaalilaudan, samana vuonna aloitin kitaransoiton 13v. Siinä oli kovat särösoundit, voitti Fender H.O.T.-vahvistimeni oman särön mennen tullen. 9 soundia sai tallennettua. Kaikkia asetuksia ruuvattiin punaisista namikoista pedaalin päällä. Siihen aikaan Zoom ja Korg kävivät kovaa mainostaistelua esim. Soundin sivuilla. Muistan lauseen Korgin mainoksessa: "Älä enää zoomaile!" =)
 
1999 Ostin Zoom 505:den. Tämä oli mielestäni paskempi kuin tuo Korg, mutta jotenkin myyjä onnistui vakuuttamaan minut. Joka tapauksessa erittäin legendaarinen myös.
 
2000 Ostin toistaiseksi (ja toivottavasti lopullisesti) viimeisen multiefektipedaalin Korg AX1000G. Se nyt oli aivan eri tasoa kuin nämä edelliset pedaalit. Mm. 8 sekunnin!! loopperi. Ja ring modulator, josta sai kirkonkellosoundin. Ja expressiopedaali! Käytin sitä ensimmäisellä keikalla erään biisin alussa. Loistavaa!! =) Mutta jotenkin on läheisimmäksi sydäntä jäänyt juuri tuo Korg G3 kaikessa yksinkertaisuudessaan..
 
No niin, Ladies and Gentlemen, omat tarinat kehiin!!

Ostin joskus 90-luvulla Bossin ME-8:n joka palveli meikäläistä todella pitkään. Palvelisi varmasti vieläkin jos sen omistaisin. Myin sen vain kamojen massiivisen päivityksen yhteydessä... ei olisi pitänyt.
 
2000-luvulla olen omistanut t.c. Electronicin G-Majurin jota kai voidaan legendaarisena jo pitää. En tykännyt niin kovasti että olisin sen kanssa jaksanut ropeltaa enemmänkin. Itseasiassa pilkoin koko räkin ja ostin hyväsoundisen nupin.
 
G-Majurin jälkeen ostin GT-8:n ja päivääkään en ole katunut. En tosin käytä siitä lähellekään kaikkia ominaisuuksia, lähinnä delayta, 2x2 chorusta, hivenen noise gatea, equa ja kompuraa. Myös viritin ja foot volume käytössä. En tiedä onko tuo GT-8 millään tavalla legendaarinen, mutta minulle se on 100% oikea vermes. Etenkin kun se toimii myös midilautana jolla voin ohjata 100W nuppiani ja vaihdella patchien ohessa vaffarin kanavia.

Zoomin 505 II löytyy vieläkin jostain nurkasta. Kova peli, kun kerran kaadoin puoli pulloa kaljaa päälle, eikä mitään vikaa. Tuo mulla oli kytkettynä anttilan Smarvo merkkiseen pikkuvahvariin ja kyllä lähti kunnon sorasointuja. Oli siinä Zoomissa kyllä joku hauska efekti jolla kitara kuulosti kirkkouruilta. Nykyään menee Pod XT:llä.

zoom 505 aiheutti aluksi riemun kiljahduksia. Ajan mittaan huomasin senolevan kohtuu kelvoton peli. Pienikin sähköpiikki ja kone jumittui ja kaikki piti resetoida ja rakentaa alusta asti uusiksi.
 
Myös jos laitetta piti yhtä mittaan pitkään päällä ja lämpeni aiheutti se myös moista jumittelua ja sitä myöten itkua ja hampaiden narskuttelua kun istä ohjelmoitiin uusiksi.

Zoom 505 on eittämättä legendaarinen, sillä kun puhutaan zoom-säröistä niin kenellekään ei jää epäselväksi, mitä tarkoitetaan :D

No niin, Ladies and Gentlemen, omat tarinat kehiin!!
 
Jaha.
 
Ensimmäinen multihärpätin joskus 90-luvun puolella oli Zoom Player 2020. Se vaihtui jossain vaiheessa Ibanez PT-5:een.
 
Näiden jälkeen oli jonnin verran taukoa multiefektivermeissä. Sitten ostin halvalla Zoom Player 1010, jota käytin kaikuihin ja choruksiin. Jossain vaiheessa tämän jälkeen oli Boss SE50, joku ARTin vanhan härpätin, Alesis Quadraverb ja Boss VF-1, muistaakseni tässä järjestyksessä. Ehkä. Jotain saattoi unohtuakin.
 
Sitten viimein hankin TC Electronic G-Majorin, ja sillä tiellä ollaan. Hyvä vehjes, sopii mun käyttöön oivasti. Sittemmin hankin myös Boss GT-8:n, tuollainen mallintava multilankku on kätevä olla, taittuu monenlaiseen käyttöön.
 
JuSu
 
EDIT: Niin, olihan mulla tuossa vähän aikaa myös Roland GP-8.
 
EDIT2: Niin, ja Pod XT Live... Ja Yamaha DG Stomp. Muisti palailee pätkittäin.

Foxrox Electronicsin Captain Coconut on hyvä multiefekti.

Korg G1!
 
Ei oo ihan multipaavovehe, enempi pelkkä säröpedaali mutta olihan siinä delay. Sitä oli aikanaan niin fiiliksissä kun sai punasen Korgin Fenderin putkicombon kaveriksi.

Terve!
 
Eka kosketus multiefektiin on vuodelta -93, kun ostin käytetyn Roland GP-8:n ja siihen sopivan Roland FC-100 ohjainpedaalin. 800 mk maksoi tuo paketti ja oli se vaan hieno...
GP-8:ssa on sisällä 7 bossin pedaalia ja lisäksi kahdeksantena "efektinä" 3-alueinen EQ. Melkein kaikki ovat analogisia efektejä ja niitä ohjataan digitaalisesti.
 
Seuraava oli muistaakseni Rocktron Taboo Artist, mistä maksoin jo muutamia tuhansia markkoja. On muuten sama vekotin kuin Chameleon, paitsi pedaalimuodossa. Tämä olikin mulle ensimmäinen täysin digitaalinen verme (myös säröpuoli on muodostettu digitaalisesti).
 
Sitten ostin Lexicon MPX-G2:n ja ohjainpedaali MPX-R1:n. Se paketti oli jo todella kallis, yli 10 000 mk... Ja olihan se saundikin hieno. Chorusta ja reverbiä on vieläkin ikävä, samoin kompressoria.
 
Lopulta palasin samaan merkkiin kuin alussa ja hankin Boss GT-6:n. Toistaiseksi on riittänyt todella hyvin, vaikka välillä onkin mietityttänyt vaihto GT-8:iin...
 
Ville

http://www.mrcontino.demon.co.uk/zoom707.gif
 
Nurkista löytyy vieläkin Zoom GFX707, isukki osti tuon minulle aikoinaan kitaraharrastuksen alkuajoilla. Silloin se oli aivan uskomaton vehje aloittelevalle kitaristille, fenkun pikkucombon kanssa. Rumpukone päälle ja eri soundeja irtosi tuhottomasti. Nykyään harvemmin tulee käytettyä, pääasiassa virittimenä. Omia soundejakin on muutama tehty netistä löytyvien ohjeiden mukaan. Rumpukoneen ansiosta tulee välillä fiilisteltyä, kyllä tuosta muutamat varsin mainiotkin soundit irtoaa näin kotisoittajan tarpeisiin.
 
PodXT live tai GT-8 voisi jossain välissä hommata, zoomia tuskin silti myyn. Jälleenmyyntiarvo ei ole nostalgia-arvon veroinen :)

Zoomin 505 II löytyy vieläkin jostain nurkasta. Kova peli, kun kerran kaadoin puoli pulloa kaljaa päälle, eikä mitään vikaa. Tuo mulla oli kytkettynä anttilan Smarvo merkkiseen pikkuvahvariin ja kyllä lähti kunnon sorasointuja. Oli siinä Zoomissa kyllä joku hauska efekti jolla kitara kuulosti kirkkouruilta. Nykyään menee Pod XT:llä.
 
Pakko hehkuttaa tuota smarvoa. Meen basistilla on smarvo pikku kitaracombo, ja se on soittanut varmaan kohta 10v. bassoa täysillä sen läpi eikä viäkään ole mennyt rikki.
 
...mutta aiheeseen. Zoom 505II palvelee edelleen lähinnä happosoundeja etsittäessä. Olihan se hyvä vehjes silloin kun oli vasta pari vuotta soittanut, eikä tiennyt mitään mistään. Kyllä sillä pari keikkaakin heitetty =D

Soittelin pari vuotta kaverin ZOOM 2020:lla. Pakko sanoa, että litteämpiä säröjä en ole vielä tavannut. Käytin sitä myös sitä jonkin aikaa bändin kanssa. Toinen kitaristi pisti menemään 505:lla. Uskomaton kitaravalli! :D
Nykyään soi onneksi putket ja kotonakin on micro cube.
 
Mutta kyllähän esim nuo PODit soivat jo hyvinkin mallikkaasti vrt tuo ZOOM.

Bossin ME-5 on ollut luja ja käytännöllinen apuväline jo 80-luvun lopulta lähtien ja työsuhteemme jatkuu edelleen. Laite ei ole välttämättä monipuolisin mahdollinen "miljoonalaatikko", mutta siinä on kaikki se, mitä itse tarvitsen.

Ostin muistaakseni 1998 DigiTech RP-6:n, joka poistui markkinoilta heti tämän jälkeen. Luin ylistävän arvostelun jostain kitaralehdestä, ja piti saada tuo lankku. Kyllähän se ihan hyvin palveli minkä palveli, mutta ajan myötä kytkimet hajosivat. Muuten olisi korjattavissa, mutta en saa tuosta kaksipuolisesta piirilevystä juotettua mitään komponentteja irti (alunperin yritin purkaa tuon komponenttien uusiokäyttöä varten).

Heh, Zoom 505. Sellainen tuli itsekin hankittua joskus niihin aikoihin kun se tuli markkinoille. Olettaisin että suurin syy laitteen suosioon oli toimintojen määrä suhteessa hintaan. Esim. Korgin G-sarjan laitteet olivat sentään jonkin verran kalliimpia ja silti niissä oli vähemmän efektejä käytettävissä. Lisäksi Zoomin säröistä löytyi ankarasti gainia. Laatu olikin sitten asia erikseen. Kaikesta huolimatta 505 on varmaankin kaikkien aikojen myydyin multiefekti kitaralle.
 
Seuraavaksi tulikin otettua harppaus isompaan lautaan. Ostin vuonna 1998 Japanista Zoomin silloisen lippulaivan, jonka mallinumero on 8080:
 
http://www.samsontech.com/images/productimages/8080.jpg
 
Tuo oli Suomessa aika härskin hintainen laite, muistan nähneeni F-musiikissa hintalapun 4995 mk. Japanissa hinta oli kuitenkin vain reilut 2000 mk. Kaksi expression-pedaalia, iso määrä efektejä, midi-ominaisuudet (joille tosin itselläni ei ole ollut käyttöä), releohjaustoiminto, jne. Tätä vehjettä tuli käytettyä monta vuotta erinäköisissä bänditouhuissa äänityksiä ja keikkoja myöten. Yhdistelmä oli suhteellisen toimiva kun käytin Zoomia etuasteena ja Lee Jacksonin trankkupäätettä. Pidemmän päälle laitteen säröt alkoivat kuitenkin tympiä ja ostin putkinupin.
 
Zoom lojuu kuitenkin vieläkin nurkissa ja sitä tulee välillä käytettyä kotona treenatessa. Laitteen liittimiä ja kytkimiä on joutunut jonkin verran korjailemaan, mutta muuten se on ihan toimintakunnossa. Saa tarjota jotain, jos laite jostain syystä kiinnostaa.
 
Vaikka käytän bänditouhuissa nykyään erillisistä efekteistä koottua lautaa, tuli puolisattumalta hankittua kotiin pikkuputkarin seuraksi vanha Boss BE-5:
http://kyoto.cool.ne.jp/effectbaka/sonota/bossbe-5.jpg
 
Kyseessä on vanha, ilmeisesti 80-luvulla valmistettu laite, jossa ei ole mitään ohjelmoitavuutta. Käytännössä siinä on rivissä Bossin kompura, särö, delay ja chorus. Käsittääkseni näistä ainoastaan delay on digitaalinen. Jokaiselle efektille on oma jalkakytkin ja potikat. Siis vallan mainio värkki kotikäyttöön. Keikkalaitteeksi se on muovikuorineen vähän heppoisen oloinen. Mukana vielä noise suppressor, efektiluuppi ja stereolähtö. Kannattaa ostaa pois jos toimiva laite löytyy halvalla. Aina tuollaiselle jotain käyttöä on.

Pakko hehkuttaa tuota smarvoa. Meen basistilla on smarvo pikku kitaracombo, ja se on soittanut varmaan kohta 10v. bassoa täysillä sen läpi eikä viäkään ole mennyt rikki.
 
Oikeastaan ihan mukava kuulla, nimittäin halvan basson hankinta olisi edessäpäin, jotta sais jonkun multispeddun läpi narulle, mutta muutenvain soitellessa olis vahvain kova. Ehkä oma Smarvo pääsee taas takaisin käyttöön. Voishan siihen tökätä jonkun tavaratalon 8" bassoelementin jos tulee tarvetta.

Oikeastaan ihan mukava kuulla, nimittäin halvan basson hankinta olisi edessäpäin, jotta sais jonkun multispeddun läpi narulle, mutta muutenvain soitellessa olis vahvain kova. Ehkä oma Smarvo pääsee taas takaisin käyttöön. Voishan siihen tökätä jonkun tavaratalon 8" bassoelementin jos tulee tarvetta.
 
Ei tule kuules tarvetta basso elementeille! Siitä saa juuri hyvät roso bassot... ...puhtaita en oo siitä kuullut, mut ei se huonoltakaan kuullosta. Kantsii kokeilla =D

Zoomin 3030 oli miulla joskus, muistelisin "ihan kivaksi" kuitenkin.
 
Noista Smarvoista kun juttua on:
Bänditoimintaa aloitellessa soitettiin Anttila-Smarvojen läpi kitara, basso ja laulu. Hyvin hoiti hommansa, toimivatkin varmaan edelleen. Kaikki vaan täysille :D

Yamahan DG-Stomp. Hankin uudelleen kun ensimmäisen menin jossain vaiheessa hukkaamaan. Jämäkkä laite kohtuu uskottavilla mallinnuksilla ja asiallisilla efekteillä.

Legendaarisesta en tiijä, mutta 1993 tuli hommattua Zoom 9000. On se vieläkin tiesigan ahterissa siltä varalta, että pitää äkkiä vääntää joku kuupassa soiva riffi kakulle, ennenkuin katoaa piästä.
 
Joskus tuli veivailtua Korgin AX-1500G multihässäkällä. Vähän aikaa tosin.