Kitarat: kitarakamat ›

Elikkäs, hankin tossa tollasen LTD:n Viper-400:sen jossa on tehtaan toimesta EMG:n 81-85 setti kiinni. Nyt ärsyttää kun kitara tuntuu muuten mahtavalta, mutta kun noilla mikeillä ei saa kepistä irti kun murhasäröä(erittäin hyvää jos sattuu pelkästään moista soittamaan) ja täysin sielutonta kliiniä. Onnistuuko esim. joihinkin duncanin perus passiivimikkeihin vaihtaminen kivuttomasti, vai joudunko modaamaan enemmänkin? Entä mitä mikkejä jengi suosittelis, tarvis sellaset all-around soundit, kovemmasta rokista lämpösiin cruncheihin? ja sitä sielua!

Potikat joudut vaihtamaan kun eri arvoisia käytetään nuissa aktiiveissa, en nyt arvoja jaksa ulkoa muistaa, jakkia ei käsittääkseni pakko ole vaihtaa. Mikkeinä voisi toimia tallaan vaikkapas Duncanilta Custom tai JB ja kaulaan '59 tai Jazz.

mites mikinvaihtaja?

mites mikinvaihtaja?
 
Ei tarvii vaihtaa, eikä sitä stereo/kytkinjakkiakaan, potikat tosiaan tuosta 25 kOhmisista 500 kOhmisiksi, tarviit 2 logaritmista (volat) ja 2 lineaarista (tonet) jos sulla on "vakio" 4 potikan systeemi. Tonekonkat on siinä peruskytkennässä mieluusti jotain 22 nanofaradia. Jenkkiläisittäin .022

Jeap, kiitokset! näillä mennään.

Ei tarvii vaihtaa, eikä sitä stereo/kytkinjakkiakaan, potikat tosiaan tuosta 25 kOhmisista 500 kOhmisiksi, tarviit 2 logaritmista (volat) ja 2 lineaarista (tonet) jos sulla on "vakio" 4 potikan systeemi. Tonekonkat on siinä peruskytkennässä mieluusti jotain 22 nanofaradia. Jenkkiläisittäin .022
 
Mites muuten, fox, kun mun Les Paul R7:ssa eivät ainakaan tone-potikat toimineet yhtään järkevästi ("järkevää" säätövaraa vain parin numeron alueella), kun edellinen omistaja oli vaihtanut sinne lineaariset 500kOhm potikat? Vaihdoin niiden tilalle logaritmiset CTS:t ja nyt tonet käyttäytyvät taas järkevästi (tasaisesti koko matkalta).
 
Olen ymmärtänyt, että äänensävyn suhteen korvan pitäisi toimia lineaarisesti, mutta käytäntö osoitti, että lineaarinen tonepotikka ei ainakaan Les Paulissa toiminut mulla yhtään niinkuin parissakymmenessä aikaisemmassa kitarassani.

Mites muuten, fox, kun mun Les Paul R7:ssa eivät ainakaan tone-potikat toimineet yhtään järkevästi ("järkevää" säätövaraa vain parin numeron alueella), kun edellinen omistaja oli vaihtanut sinne lineaariset 500kOhm potikat? Vaihdoin niiden tilalle logaritmiset CTS:t ja nyt tonet käyttäytyvät taas järkevästi (tasaisesti koko matkalta).
 
Olen ymmärtänyt, että äänensävyn suhteen korvan pitäisi toimia lineaarisesti, mutta käytäntö osoitti, että lineaarinen tonepotikka ei ainakaan Les Paulissa toiminut mulla yhtään niinkuin parissakymmenessä aikaisemmassa kitarassani.
 
Siin on niin rutosti mojoo siinä kitarassa... (suomeks: vastaaja ei osaa sanoa syytä)
 
Kyllä, joissain tapauksissa saadaan parempi "vaste" jos kaikki potikat on logaritmisia.
Syytä en oo tutkinu, jos ei oo "asiakkaan" vehkehessä toimineet toisenlaiset, niin teoriaa suuremmin pohtimatta oon vaihtanu logaritmiset. Se _saattaa_ johtua vaikka niist konkistakin, mutta en varmaksi uskalla sanoa.

Siin on niin rutosti mojoo siinä kitarassa... (suomeks: vastaaja ei osaa sanoa syytä)
 
Kyllä, joissain tapauksissa saadaan parempi "vaste" jos kaikki potikat on logaritmisia.
Syytä en oo tutkinu, jos ei oo "asiakkaan" vehkehessä toimineet toisenlaiset, niin teoriaa suuremmin pohtimatta oon vaihtanu logaritmiset. Se _saattaa_ johtua vaikka niist konkistakin, mutta en varmaksi uskalla sanoa.
 
Jooh. Konkat oli kuitenkin arvoiltaan normaalit, itse asiassa vieläpä tehdasasennetut Bumblebeet, eli mitään "kummallisuuksia" tuolla ei pitäisi olla, minkä takia pitäisi käyttää epätavanomaisia potikoita. Näin ollen olen taipuvainen itse ehdottamaan ensisijaisesti logaritmista 500-kiloista Les Paulin tonepotikaksi ainakin normaalien PAF-henkisten passiivimikkien kaveriksi.
 
Mystisiä ja kiehtovia ovat he.