Kitarat: kitarakamat ›

Paremman puutteessa tällaista;-)
 
Säätelin tuossa illan ratoksi kitaroita - mikkien ja kielten korkeuksia, virittelin tune o' matickeja, viilailin kompensaatioita telen vintage-tallapaloihin ym. rattoisaa. Siinä kun hiljaisessa kämpässä rämpyttelin sähkäreitä akustisena ja kuunneltua miten mikäkin keppi soi, tuli mieleen kokeilla kaikki (4+1) kitarat läpi.
 
Koejärjestely:
--------------
 
Laadin seuraavan testijärjestelyn. Ensin kitara normaalisti syliin ja avoin E-ote. Kellosta samalla katsoen milloin pyörähtää tasasekunnit kohdalleen. Sitten paksuhkolla plektralla (Ernie Ball 'Heavy') sellainen tarkasti ennakoitu ja ajoitettu kunnon Pete Townshend isku kieliin. Samantien kitarasta oikealla kämmenellä takahihnatapin kohdalta sievästi kiinni ja edelleen E-sointua painaen, bodyn takaosa 1-2cm päähän oikeasta korvasta (about tallan kohdalla korva). Sitten vain tarkaan kuuntelemaan milloin ääni sammuu ja samalla tiukasti tuijottaen sekunteja. Jokaisen kitaran kohdalla 3-5 toistoa, jotta tulee käsitys normisuorituksesta. Äänen sammumiskohdan kuulee kyllä hiljaisessa tilassa selvästi (virhemarginaali ehkä +-1s. ;)
 
Seuraavaksi toistin saman niin että heilautin tuulimyllyiskun avoimiin kieliin. Ja taas sama proseduuri kaikilla kitaroilla. Tässä testissä vasemmalla kädellä tuin kitaraa yläsarven kohdalta kuuntelun aikana.
 
Mukana siis neljä sähkäriä ja vertailukohtana akustinen teräskielinen jolle samat kuviot.
 
Tulokset:
---------
 
J&D "Tele" (leppää, kielet 0.11) : E1 20s : Avoin 25s
J&D "335" (mahonkia, kielet 0.11) : E1 19s : Avoin 24s
Gibson LP DC (mahonkia, kielet 0.10) : E1 21s : Avoin 25s
Ibanez RS135 '85 (basswood, kielet 0.10) : E1 16s : Avoin 22s
 
Ibanez Vintage ac. '76 (kuusikansi, 0.11) : E1 25s : Avoin 32s
 
Huomiot:
--------
J&D "Tele" pärjäsi yllättävän hyvin, soi ensimmäiset vajaat 10s kovempaa kuin Gibson, J&D "335" soi sähkäreistä alussa lujimpaa (tietysti), mutta lopussa alkoi hiipua nopeammin, kuin solid bodyt. Ibanez Roadstar kärsi ehkä muita vanhemmista kielistä ja Gibson taas pykälää J&D-kaksikkoa ohuemmista kielistä. Gibsonin ensimmäinen atakki ja 5s oli ehkä hieman hiljaisempi kuin J&D-telessä, mutta 10s jälkeen vaimeni hitaammin. Akustinen Ibanez oli tietysti voimakkuudeltaa omaa luokkaansa. "335" -kopsu olisi luultavasti hyötynyt 0.12 -kielistä, nyt ei lopussa jaksanut resonoida.
 
Telessä on Tusq-satula ja messinkiset (E/A-terästä) tallapalat, Iba RS135:ssä grafitti-satula. Akustisessa uusittu muovisatula ja Tusq-tallaluu. Muissa tehtaan muovisatulat.
 
Kaikkien mikit olin säätänyt kohtuullisen alas, joten niillä ei pitäisi olla sustainia heikentävää vaikutusta.
 
Saman testin voisi tehdä myös tietokonetta ja AP-tuneria apuna käyttäen. Voisi yrittää Ap tunerin Harmonics graafin perusteella yrittää arvioida sustainia, tosin tuossa pitäisi olla herkkä mikki kiinni kitaran bodyssä tasapuolisessa kohtaa. Voisi kokeilla myös niin että olisi capo esim. 1., 7. tai 12. nauhoilla. Saisi vähän käsitystä miten muualta kaulaa soi, ja saisi suljettua satulan vaikutuksen pois.
 
Tämmäistä järkiheittoa ajan- ja kaistantuhlausta tällä kertaa.
 
Mites muiden keppien sustain ilman sähköjä tai muuta Viagraa?

Tällaista testiä varten olisi kuitenkin hyvä mikittää kitara ja äänittää pätkät koneelle. Koneelta on helppo katsoa, milloin ääni ei enää soi. Yksi (ainakin reverbien pituutta määrittelevä) normi on RT60, joka tarkoittaa sitä ajanhetkeä, jolloin signaalitaso on tippunut 60 desibeliä lähtötilanteesta. Tätä voisi ehkä soveltaa myös kielten soimispituuden mittaamiseen.
 
Tämmöisenään testi on ehkä mielestäni hieman liian epätieteellinen: inhimillistä tekijää on mukana vähän liikaa sekä soittosuorituksessa että sen analysoinnissa. Ei olisi varmaan älyttömän vaikea rakentaa konetta, joka "rämpäyttää" kieliä joka kerta samalla tavalla - ja varmaan kekseliäs kaveri moisen laitteen "löytää" suoraan jostain kodinkoneesta tms. Tällainen "puolueeton soittaja" yhdistettynä kitaran soinnin äänittämiseen (vaatii kyllä erittäin hiljaisen huoneen, ettei kitaran sointi huku pohjakohinaan, jota tuottavat esim. tietokone, ilmastointi, jääkaappi jne) antaisi edes jonkinlaista osviittaa kitaroiden akustisesta soinnista.
 
Toisaalta, olennaisinta on se, soiko kitara akustisesti yhtään vaiko ei. Ja yleensä sen havaitsemiseen ei kummoista testaamista tarvitse.
 
Pointsit silti vaivannäöstä, ainahan näitä on hauska lukea... ja tehdä, itsekin muutaman testin tehneenä. :)

Toisaalta, olennaisinta on se, soiko kitara akustisesti yhtään vaiko ei. Ja yleensä sen havaitsemiseen ei kummoista testaamista tarviste.
 
Pointsit toki testin tekemisestä, ainahan näitä on hauska lukea. :)
 
Kunnon testilaitteiston rakentaminen vaatisi jo aivan eri tason pellepelottoman. Tämä oli tosiaan umpisubjektiivinen ja erittäin epätieteellinen testi - toisaalta vähemmästäkin on graduja polkaistu;) Tässäkin voisi lisätä luotettavuutta lisäämällä toistoja vaikka 50*per kitara satunnaisessa järjestyksessä ja vielä sokkona;) Mikitys bodyyn sekä äänitys ja mittaus olisi sitten varmaan soittosuoritusta helpompi vakioida.
 
Tämä "koe" oli osaksi omasta mielenkiinnosta, osaksi huumorilla tehty. Jos kuitenkin jostain kumman syystä haluasi vaikkapa juuri +-1s virhemarginaaliin menevät jollain tasolla tilastollisesti luotettavat tulokset, niin jopa ilman sekuntikelloa kummempaa laitetta riittävällä toistomäärällä (20-50/soitin) olisi mahdollista saada tuon virhemarginaalin sisällä riittävän luotettavia tuloksia. Korva on yllättävän tarkka kapine (jos ei ole haittaavaa kuulovammaa), ja soittosuorituksen aiheuttama inhimillinen vaihtelu saataisiin kompensoitua toistojen riittävällä määrällä. Nytkin erot saman soittimen toistojen välillä olivat luokkaa 1 sekunti.
 
Oikeastihan tämä on testinä samaa laatua kuin Top Gearin "Millä englantilaisella pikkuautolla peruuttaa nopeiten camping-alueen ympäri vastapäivään", mutta kiinnosti se onko normaalisti soittaessa saadut kokemukset vertautuvat tämmöiseen muodollisempaan vertailuun.
 
Vahvistimen kautta nuokin kitarat soi oman kokemuksen perusteella sustaininkin osalta toisiinsa verrattuna eri tavalla, kuten myös cleanina ja kovemmalla gainilla. Mikit varmaan poimii kielten ja mutkan kautta bodyn värähtelyä eri kitaroissa eri suhteessa?

Tämmöisenään testi on ehkä mielestäni hieman liian epätieteellinen: inhimillistä tekijää on mukana vähän liikaa sekä soittosuorituksessa että sen analysoinnissa. Ei olisi varmaan älyttömän vaikea rakentaa konetta, joka "rämpäyttää" kieliä joka kerta samalla tavalla - ja varmaan kekseliäs kaveri moisen laitteen "löytää" suoraan jostain kodinkoneesta tms. Tällainen "puolueeton soittaja" yhdistettynä kitaran soinnin äänittämiseen (vaatii kyllä erittäin hiljaisen huoneen, ettei kitaran sointi huku pohjakohinaan, jota tuottavat esim. tietokone, ilmastointi, jääkaappi jne) antaisi edes jonkinlaista osviittaa kitaroiden akustisesta soinnista.

 
On yllättävän vaikeaa rakentaa puolueeton soittaja. Meillä koulussa nimittäin on sellainen hullun tiedemiehen päähänpisto, joka soittaa akustista kitaraa tietokoneelta tulleen MIDI-tiedon perusteella ja kyllä siinäkin tekemistä on. Siinä siis on teline, mihin lyödään kitara, otelaudan päässä on sellainen robottipömpeli joka painaa kieliä alas ja toisessa päässä elektroninen plektra. Tällä hetkellä se siis vain komppaa sointuja ja soittaa yhden sävelen melodiaa, mutta ehkä sitä kehitetään joskus lisää.
 
Kaiuton huone ei oikeastaan ole tarpeen tommoiseen testiin, ainakin signaalitekniikan tapauksessa signaalin kuollettuminen lasketaan 6 desibelin pudotuksesta ja se ei enää pohjakohinaan huku. 6 desibeliä nähtävästi riittäisi aika hyvin, tarkoittaahan se jo äänenpaineen puolesta melkoista pudotusta ja jotakin sustainia mitatessa on mietittävä, että tekeekö enää sustainilla mitään joka ei paljoa kuulu. Ensiksi mainitun testin yli 20 sekunnin nuotit musikaalisessa käytössä on aika tarpeettomia jo.

http://3d2f.com/tags/stand/spectum/
 
ilmaisella spectum-ohjelmalla näjet äänen "värin", harmooniset ja vaikka sointimelun jne. Ohjelma koneelle irtomikillä äänität kitaran ja näet eron.
 
Toivottavasti muistin ohjelman nimen oikeen.
Olis enempi tieteellinen kuin korvallinen.

Mielenkiintoinen koe voisi myös olla sellainen, että annetaan kitaran kaulaan tai lapaan impulssi ja mitataan värähtelyjä bodysta. Jossain muistan tälläisen lukeneenikin ja lopputuloksena oli että värähtelyjen voimakkuudessa oli suuria eroja akustisissa kitaroissa, mutta ei juurikaan eroja sähkökitaroissa. Lisäksi sähkiksissä värähtelyt oli huomattavan heikkoja. En muista kyllä tarkalleen miten olivat mitanneet tai edes mitä.