Kitarat: kitarakamat ›

Itse olen hyvin harvoin törmännyt viritinkoneistoon, joka olis ollut jollain tapaa viallinen, tai oikeasti huono. Valtaosa vireongelmista johtuu nähdäkseni ahtaasta / liian korkeasta satulasta. Kun vaihdan kielet, venytän niitä - tarkistan vireen - viritän - venytän jne, kunnes venyttäminen ei enää merkittävästi muuta virettä. Sitten jos on kampi kitarassa, käytän sitä ja katson pysyykö vire kampeilun jälkeen.
 
Nyt tuli vastaan kitara, joka kampeamisen jälkeen jätti useat kielet aina reilusti ylävireeseen. Ajattelin, että kieli löystyessään jotenkin liukuu satulalla ja kampeamisen jälkeen satula nahnittaa jättäen kielen ylävireeseen. Satulan viilaaminen /liukastaminen ei kuitenkaan auttanut lainkaan. Sitten huomasin, että jos viritintä on viimeksi "löysätty", vire ei muutu kampeamisen jälkeen. Mutta jos viritintä on (viritettäessä) viimeksi kiristetty, aiheuttaa kammen käyttö (stratotyyppinen - virettä laskeva) sen, että kieli jää reilusti ylävireeseen.
 
En siltikään ymmärrä miksi se näin tekee, mutta luulen, että viritinkoneiston vaihto olisi paikallaan, jos ilmiöstä haluaa eroon.

jaripat: Itse olen hyvin harvoin törmännyt viritinkoneistoon, joka olis ollut jollain tapaa viallinen, tai oikeasti huono. Valtaosa vireongelmista johtuu nähdäkseni ahtaasta / liian korkeasta satulasta. Kun vaihdan kielet, venytän niitä - tarkistan vireen - viritän - venytän jne, kunnes venyttäminen ei enää merkittävästi muuta virettä. Sitten jos on kampi kitarassa, käytän sitä ja katson pysyykö vire kampeilun jälkeen.
 
Nyt tuli vastaan kitara, joka kampeamisen jälkeen jätti useat kielet aina reilusti ylävireeseen. Ajattelin, että kieli löystyessään jotenkin liukuu satulalla ja kampeamisen jälkeen satula nahnittaa jättäen kielen ylävireeseen. Satulan viilaaminen /liukastaminen ei kuitenkaan auttanut lainkaan. Sitten huomasin, että jos viritintä on viimeksi "löysätty", vire ei muutu kampeamisen jälkeen. Mutta jos viritintä on (viritettäessä) viimeksi kiristetty, aiheuttaa kammen käyttö (stratotyyppinen - virettä laskeva) sen, että kieli jää reilusti ylävireeseen.
 
En siltikään ymmärrä miksi se näin tekee, mutta luulen, että viritinkoneiston vaihto olisi paikallaan, jos ilmiöstä haluaa eroon.
 
Missä kunnossa on tallan ankkurit (ruuvit, tapit jne.) ja jouset?

^
Näissä en huomaa mitään normaalista poikkeavaa. Talla "makaa" bodyssa ja palaa siihen nätisti kampeilun jälkeen. Ainut, millä on merkitystä vireessä pysymiseen, on se, että onko viritintä viimeksi kiristänyt vai löysännyt ja outoa (sekin), että se nimenomaan löysäämisen jälkeen pitää sen vireen.

Tapahtuuko tuo kaikilla kuudella kielellä vai menevätkö jotkut enemmän epikseen?

Kefiiri: Tapahtuuko tuo kaikilla kuudella kielellä vai menevätkö jotkut enemmän epikseen?
 
Joo, "Epi" se on, mistä arvasit..?
 
Ei vaan, vaihtelee, esim B ei muutu mikskään. Muut sit enemmän ja vähemmän. Helppo tietysti zekata, mitä tapahtuu jos vaihdan virittimet. Luultavasti on ok. Vaikea vaan hiffata, miksi se näin tekee.

Onko kielissä paljon kierroksia tapin ympärillä? Onko kielet uudet, ts ei ole käytetty irti ja laitettu takaisin? Joskus tein silleen että käytin säätämishommia varten kielet irti ja takaisin laittaessa en jaksanut kelailla takaisin vaan kietaisin kiekan käsin tapille jolloin kieli meni ikään kuin jengalle, joka aiheutti jotain ongelmia. En kyllä muista enää mitä.

Erikoinen juttu kieltämättä. Vaikea uskoa että viritinkoneistosta johtuisi ylävireeseen meno. Onko kitara siis lapakulmallinen stratorunkoinen Epiphone jossa ei ole kielenohjaimiakaan häiritsemässä vireen pysymistä?

Kefiiri: Erikoinen juttu kieltämättä. Vaikea uskoa että viritinkoneistosta johtuisi ylävireeseen meno. Onko kitara siis lapakulmallinen stratorunkoinen Epiphone jossa ei ole kielenohjaimiakaan häiritsemässä vireen pysymistä?
 
Just tällanen, banskulapa.
 
Kieltä on runsaasti tapin ympärillä, aina.

jaripat: Kieltä on runsaasti tapin ympärillä, aina.
 
Miksi ihmeessä? Bassoissa skulaa mutta kitaroissa ongelman aiheuttaja numero yksi. "Solmu" best.

J.Nikkanen: Miksi ihmeessä? Bassoissa skulaa mutta kitaroissa ongelman aiheuttaja numero yksi. "Solmu" best.
 
Joku muistaakseni Fenderin ohje aikanaan; "kierrä kieltä tapin ympärille niin paljon ku mahtuu". Sillä on menty ongelmitta. Solmut sitten naikkariin...

Juu olin kanssa jo kirjoittelemassa, että kierroksia kokemuksieni mukaan pitäisi olla mahdollisimman vähän. Mulla pysyy vireet ihan ilman lukkojakin kun satula ja talla kunnossa, sekä mahdollisimman vähän kierroksia tapin ympäri. Yleensä lukottomiin virittimiin pyöräytän sellaisen "kielilukon".
 
Tuo ylävire olisi äkkiä minusta enemmänkin sitä, että kieli jää satulaan kiinni, mutta jos olet sen puolen tarkistanut, niin emmä sit tiedä.. tallapalat ja kielenohjaimet tekee samaa.
 
EDIT: Ja älkää ylivenytelkö kieliä. Turhaa puhaa. Uudet kielet pitää vireensä aika äkkiä jos kaikki kohdillaan.

jaripat: Joku muistaakseni Fenderin ohje aikanaan; "kierrä kieltä tapin ympärille niin paljon ku mahtuu". Sillä on menty ongelmitta. Solmut sitten naikkariin...
 
Suosittelen tutustumaan aiheeseen.
 
https://youtu.be/vNt2yekfmZo

J.Nikkanen: "Solmu" best.
 
Tarpeeton jos viritin toimii oikein. Kieleen tulee terävä kulma kun sen laittaa reiästä sisään ja alkaa pyörittää kiinni, se ei siitä luista mihinkään ellei kielen rakenteessa/materiaalissa ole jotakin vikaa. 2-4 kierrosta tapin ympäri, se on siinä. Myös venyttely on turhaa ellei ole menossa samantien lavalle soittamaan, koska kieleen tulee vireessä niin paljon vetoa, että tyhjät venyy muutamassa minuutissa pois.

Onhan noita videoita aina kiva katella ja kitaroitakin on tullu viriteltyä yli 40 vuotta - aika harvoin nykyään enää törmää "uusiin kummallisuuksiin".
 
Vaihdoin yhden virittimen ja sillä ei ollut merkitystä.
 
Tallalla tuskin on tässä merkitystä, koska ilmiö on vähän erilainen eri kielilläkin. Tossa banskulavassa on toi "gibsonkulma" ja myöskin "haritusta" (toisin ku fendereissä). Mä luulen, että kun kampeaa alas ja kieli löystyy, niin se löystyy myös siellä tapilla ja kun kammesta hellittää, niin se "hirttää kiinni" siinä tapilla vähän eri kohtaan ja menee siksi ylävireeseen. Haritus satulalla voi kans auttaa asiaa, koska B ja G menee melko suoraan satulalta tapille ja niissä ilmiö on heikompi. D menee kans melko suoraan mutta on punottu, mikä taas auttaa "hirttämistä" (edelliseen kierrokseen). Ohut E-kieli menee kans ylävireeseen, vaikka ei olekaan punottu, mutta siinä on taas sitä haritusta enemmän.
 
Ja se, että viritintä viimeksi löysää, jättää sinne tapille jo ehkä valmiiksi enemmän "löysää", jolloin kampeaminen ei tuota samaa ongelmaa.
 
En tiedä. Vois vaihtaa kokeilumielessä vielä kielet ja satulan...

Mutta kieltämättä nuo virittimet toimivat nyt hieman erikoisesti, toki tulee mieleen että jos virittimet ovat huonot niin niihin itseensä jää pieni jännitys päälle kun kielen virittää oikeaoppisesti kieltä kiristämällä. Siinä kohtaa kun kampeen koskee niin virittimet vetäisevät löysät pois ja kitara jää epämääräiseen ylävireeseen.
 
Satula toki se helpoin kohde mutta jos ja kun on viilailtu sekä voideltu niin kyllä mä veikkaan noita virittimiä. Onhan niitä huonojakin vastaan tullut, epätarkkoja sovitteita rattaassa ja matoakselissa ja siihen vielä bonuksena viritinakselin huono sovitus.
 
Mitenkäs muuten virittimien rakenne, salliiko voitelutoimenpiteitä vai onko mallia mahdoton tehtävä? Periaatteessa kuivuneet rasvat ja virittimen sisäinen kitka voisi aiheuttaa sen että jää pantteeseen joka purkautuu siinä kohtaa kun kammesta antaa kielille hieman löysää.

Moi.
 
jaripat: Joku muistaakseni Fenderin ohje aikanaan; "kierrä kieltä tapin ympärille niin paljon ku mahtuu".
 
Fenkuissa ja 1:1 kopioissa tuolla tapaa pyritään saamaan kielten ylimenokulma kielisillattomissa kielissä mahdollisimman suureksi, ja toisaalta matalilla kielisilloilla lavan suuntaisiksi.
Etenkin kun vanhemmiten valtaosassa lavan kärki taipuu ylemmäs ja ylemmäs.
Samasta syystä aikoinaan markkinoille tuli virityskoneistoja porrastetuilla tapinkorkeuksilla.
Lapakulmallisissa ylimääräisistä kierroksista (tai porrastetunkorkuisista tapeista) ei ole mitään iloa, päinvastoin.
 

 
jaripat: Sillä on menty ongelmitta.
 
Sen verran runsaasti tuosta "tappi täyteen" metodista on vuosikymmenten varrella kuullut ongelmia koituneen että vaikeahkoa uskoa.
Itse jätin moisen jo 80 luvulla piakkoin soittoharrastuksen alettua kun ammattilainen kertoi miksi mun kitara ei pysynyt vireessä.
Toisaalta, poikkeushan tunnetusti vahvistaa säännön ;).
 

 
18is9: ...takaisin laittaessa en jaksanut kelailla takaisin vaan kietaisin kiekan käsin tapille jolloin kieli meni ikään kuin jengalle, joka aiheutti jotain ongelmia. En kyllä muista enää mitä.
 
Aiheuttaa sen että etenkin punotuissa kielissä päälipunos kiertyy joko löysemmälle tai kireämmälle.
Paljaillakin vaikuttaa, muttei läheskään yhtä paljon kuin punotuilla.
 
Vaikutus soundiin on tietyillä kielillä hyvinkin radikaali, sointi kuolee tai mukaan tulee chorus.
Ja kuten aina, syytetään viallista kieltä :D.
 
Tuohon kämmiin ei tarvita edes sitä että kielen irrottaa ja laittaa takaisin kiinni.
Jos ei jaksa kiertää kieltä viritystapin ympärille virittimellä vaan kietaisee kierrokset käsin ja vasta sen jälkeen lykkää pään reiästä läpi ja kiristää, etenkin blokillisissa tai läpirungonkielityksissä kieli on melko varmasti kierteellä.
Eikä soi kuten pitäisi.
 
T:Samuli

basisti1971: Aiheuttaa sen että etenkin punotuissa kielissä päälipunos kiertyy joko löysemmälle tai kireämmälle.
Paljaillakin vaikuttaa, muttei läheskään yhtä paljon kuin punotuilla.
 
Vaikutus soundiin on tietyillä kielillä hyvinkin radikaali, sointi kuolee tai mukaan tulee chorus.
Ja kuten aina, syytetään viallista kieltä :D.
T:Samuli
 
Joo, tämä se oli, tuntui että yksi kielistä kuoli kokonaan kun säädin intonaation tai tallan korkeuden kohdalleen. Vähän kerrallan oppii uutta.

jaripat: Joku muistaakseni Fenderin ohje aikanaan; "kierrä kieltä tapin ympärille niin paljon ku mahtuu".
 
En usko, että sun probleemi on tästä metodista kiinni, mutta eniveis, sama vinkki jostain aikanaan luettu. Nykyään meen solmuilla. Toisessa stratossa mulla onkin kahta erimittaista tappia.
 
Mulla on hämärä muistikuva, että joku olisi joskus puhunut jopa kielen kiertämisestä ylöspäin tappia. Tiedä sitten kuinka toimiva ratkaisu lienee.
 
Tossa banskulavassa on toi "gibsonkulma" ja myöskin "haritusta" (toisin ku fendereissä). Mä luulen, että kun kampeaa alas ja kieli löystyy, niin se löystyy myös siellä tapilla ja kun kammesta hellittää, niin se "hirttää kiinni" siinä tapilla vähän eri kohtaan ja menee siksi ylävireeseen. Haritus satulalla voi kans auttaa asiaa, koska B ja G menee melko suoraan satulalta tapille ja niissä ilmiö on heikompi. D menee kans melko suoraan mutta on punottu, mikä taas auttaa "hirttämistä" (edelliseen kierrokseen). Ohut E-kieli menee kans ylävireeseen, vaikka ei olekaan punottu, mutta siinä on taas sitä haritusta enemmän.
 
Ja se, että viritintä viimeksi löysää, jättää sinne tapille jo ehkä valmiiksi enemmän "löysää", jolloin kampeaminen ei tuota samaa ongelmaa.
 
Vaikka mitään en mistään tiedä, niin arvaisin, että kyseessä on juuri tämä kuvailemasi tilanne.

Moi.
 
J.Nikkanen: Suosittelen tutustumaan aiheeseen.
 
https://youtu.be/vNt2yekfmZo
 
Tuo tapa on usein pakollinen vanhoja (reiältään/tapiltaan) kuluneita, mutta muuten käyttökelpoisia (tai originaaleja/arvokkaita) virityskoneistoja käytettäessä.
 
Tuo aiemminmainitsemani ammattilainen neuvoi kasarilla yksinkertaisemman tavan, eli kieltä ei solmita, vaan pelkästään käännetään terävästi "kylmälle" puolelle.
Tuossa tavassa lisäetuna on se että jos tappi on niin huonossa kunnossa että kieli luistaa käytössä tapin ympärillä, huomaa sen siitä että terävä taitos liukuu reiän sisään.
 
Jälkimmäisestä kommentistasi ansaitsit plussan :).
 
T:Samuli

Tuo aiemminmainitsemani ammattilainen neuvoi kasarilla yksinkertaisemman tavan, eli kieltä ei solmita, vaan pelkästään käännetään terävästi "kylmälle" puolelle.
 
Just tälleen mennään itekkin, vaikea selittää, mutta onhan tuosta joku video myös..