| Aihe: Mielipide: elektroakustisen covertrion rakentaminen/kehittäminen | 1 |
|---|
|
Moro,
haenpa tässä vähän ulkopuolista näkökulmaa aiheeseen covertriona soittaminen.
Historia lyhyesti. Alotettiin ihan akkariduona, jossa mä laulan ja komppaan kaveria. Sitten on tullut tässä vuodessa taitava cajonsoittaja messiin. Ollaan pubi yms juhlahommia veivailtu tässä silloin tällöin. Setti on kotimaista ja maailman pop/rock hittejä jne. perus matskua.
Nyt on ollut puhetta siitä, että mun keppi pyöräytettäisiinkin bassoon. Tässä plussia ja miinuksia rustailleena olen vähän kahden vaiheella.
Plussaa näen esim, rytmiikassa ja tanssittavuudessa (esim. hääkeikat) vaikka ei varsinaista tanssimusiikkia soitetakkaan.
Nyt kuitenkin miinusosasto alkaa painamaan siten, että en ole bassovirtuoosi ja laulun kanssa pidemmät juoksutukset jäävät melkeinpä kokonaan pois, joten soitin menettää aika paljon svengiään. Ja oma pääsoittimeni, eli laulu tästä kärsii myös osittain.
Olisi mukava kuulla muutama fiksu näkökulma aiheeseen.. Jokin muu, kuin että palkatkaa basisti. Että riittäkö cajon kuitenkin sen svengin takaamiseen ja oma tuoko oman kitarani matalalta komppaus tarpeeksi alapäätä ja mattoa? | |
Korson_viimeinen_cowboy: Moro,
haenpa tässä vähän ulkopuolista näkökulmaa aiheeseen covertriona soittaminen.
Historia lyhyesti. Alotettiin ihan akkariduona, jossa mä laulan ja komppaan kaveria. Sitten on tullut tässä vuodessa taitava cajonsoittaja messiin. Ollaan pubi yms juhlahommia veivailtu tässä silloin tällöin. Setti on kotimaista ja maailman pop/rock hittejä jne. perus matskua.
Nyt on ollut puhetta siitä, että mun keppi pyöräytettäisiinkin bassoon. Tässä plussia ja miinuksia rustailleena olen vähän kahden vaiheella.
Plussaa näen esim, rytmiikassa ja tanssittavuudessa (esim. hääkeikat) vaikka ei varsinaista tanssimusiikkia soitetakkaan.
Nyt kuitenkin miinusosasto alkaa painamaan siten, että en ole bassovirtuoosi ja laulun kanssa pidemmät juoksutukset jäävät melkeinpä kokonaan pois, joten soitin menettää aika paljon svengiään. Ja oma pääsoittimeni, eli laulu tästä kärsii myös osittain.
Olisi mukava kuulla muutama fiksu näkökulma aiheeseen.. Jokin muu, kuin että palkatkaa basisti. Että riittäkö cajon kuitenkin sen svengin takaamiseen ja oma tuoko oman kitarani matalalta komppaus tarpeeksi alapäätä ja mattoa?
Mun mielestä (yleensä) skitta + basso on yhdistelmänä toimivampi kuin kaksi skittaa jos baari&hääkeikkoja vedätte.
Laulun ei kuulu hommasta kärsiä, mutta toi on asia josta selviää treenaamalla. Ei sen bassokuvion tanssittavaksi tarkoitetussa musiikissa tartte olla maailman ihmeellisin.
Jos sulla on basso käytettävissä niin kokeile. Et siinä mitään voi menettääkään. Mut älä lannistu jos ei ihan päivässä ala kulkemaan.
Jos maailma olis mun suunnittelema, niin hyttyset söis porkkanoita. |  Kefiiri
02.06.2016 23:46:31 (muokattu 02.06.2016 23:47:38) | |
|
Näin juuri. ei siinä hommassa mitään bassojuoksutuksia kukaan jää kaipaamaan. Mutta bassoa voi joku kaivata, jos sitä ei ole. Kitaristit vaan ajattelevat sen bassohomman liian mutkikkaasti.
En ole musiikin asiantuntija. | |
Kefiiri: Kitaristit vaan ajattelevat sen bassohomman liian mutkikkaasti.
Näin. Itselle on piirtynyt kuva että kitaristeille basson soitto tarkoittaa kappaleen mittaista bassosooloa. Oman vaatimattoman mielipiteen mukaan pohjaääni on basson soitossa tärkein. Muut äänet ovat enemmän tai vähemmän basistin soittamia itsensä viihdyttämisääniä. |  Kailis
03.06.2016 12:14:43 (muokattu 03.06.2016 12:15:08) | |
|
Dirtyh: Näin. Itselle on piirtynyt kuva että kitaristeille basson soitto tarkoittaa kappaleen mittaista bassosooloa. Oman vaatimattoman mielipiteen mukaan pohjaääni on basson soitossa tärkein. Muut äänet ovat enemmän tai vähemmän basistin soittamia itsensä viihdyttämisääniä.
Ei nyt ihan näin mustavalkoisesti. Sieltä jatkuvan tiluprogen ja pelkän pohjaäänen välimaastosta löytyy kivoja koukkuja joihin rumpalismieskin tarttuu innokkaasti. Säästellen, tyylillä.
JuhaHo: Lienen sokea, mutta en näe linkkiä missään. | |
Kailis: Ei nyt ihan näin mustavalkoisesti. Sieltä jatkuvan tiluprogen ja pelkän pohjaäänen välimaastosta löytyy kivoja koukkuja joihin rumpalismieskin tarttuu innokkaasti. Säästellen, tyylillä.
Kylläpä kyllä. Mut ei niiden koukkujen tartte olla vaikeita.
Riittää et ne svengaa kuin hirvi.
Jos maailma olis mun suunnittelema, niin hyttyset söis porkkanoita. | |
Mitä jos kokeilisit erityisesti kelttikitaristien suosimaa dadgad-viritystä? Sillä saa alataajuuksille lisää ulottuvuutta, kitaraan isompaa saundia ja mitä kaikkea. Kaikkeenhan se ei toki sovellu niin helposti, mutta yhden sävellajin alueella pysyvät jutut ja kaikenlainen rootskama toimii aika hyvin.
"Kaikki jotka soittavat bassoviulua tai pasuunaa, ovat useimmiten neuvottomia." -Anton Tsehov, Romaani bassoviulusta | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
