Aihe: Turhauttaako? | |
---|
baron 18.10.2010 23:13:11 (muokattu 18.10.2010 23:16:03) | |
|
puusormi: Kukaanko ei oo tullut kotoa hakemaan keikalle? Kyllä maailma on karu. Jos mä sanon ruman sanan niin kuin se on niin keikkojen saamiselle (nimettömälle bändille) on tärkeämpää suhteet/markkinointi ym kuin soittotaito. Myös siihen kannattaa satsata:-) You can play any note on any chord. If it sounds "right", then it is (Mark Levine) |
|
puusormi: Kukaanko ei oo tullut kotoa hakemaan keikalle? Kyllä maailma on karu. Ei tässä nyt siitä ole kysymys, en minä ole 12-vuotias hevari joka saa joululahjaksi kitaran ja perustaa ensimmäisen bändinsä ja itkee netissä sitä kun puolen vuoden pannuhuonetreenaamisen jälkeen ketään ulkopuolista ei vieläkään kiinnosta. Kyllä tätä hommaa on tehty jo useampia vuosia kuitenkin. Ja kyllä niitä keikkoja on tullut tehtyä ja ihan korkeimman omakätisesti sovittuja ja järjestettyjä. Ne mahdollisuudet vaan oikeasti on aika heikot jos on pieneltä paikkakunnalta eikä soita hirveän mainstreamia musiikkia. Ellei sitten ole - kuten nykyään on muodikasta sanoa - verkostoitunut. "On tietysti monta tapaa huvitella mutta eihän vanhaa kunnon känniä voita mikään muu kuin krapula." - Petri Walli || http://felisdomesticus.org |
|
viksa: . Ellei sitten ole - kuten nykyään on muodikasta sanoa - verkostoitunut. Kun on riittävän "verkostoitunut" riittää keikkojen saamiseksi että kotona vastailee sähköpostiin ja puhelimeen:-) You can play any note on any chord. If it sounds "right", then it is (Mark Levine) |
|
Mä laitan tähän soppaan vähän maustetta oman bändihistoriani muodossa; Ekan bändikeikan tein 13- vuotiaana. Eka keikka mistä jäi käteen muutakin kuin känsät, 17v. Täysi-ikäisenä homma lähti uudella tavalla käyntiin, pääsi jopa baareihin soittamaan, sitämyöten suurin summa mitä oman musan soittamisesta on mulle koskaan maksettu, oli mummoina jotain 800-900mk per perse. Helvetin harvinaisia tosin olivat nuo kerrat. Normisti tohon aikaan(kin), 80- luvun loppu- 90- luvun alku, ei oman musan keikoista juuri mitään jäänyt käteen. Kulukorvauksilla ja safkoilla mentiin. Mistään euroopanrundeista oli tuolloin ihan turha edes uneksia, märkänä päiväunena siinsi lähinnä Tavastialle pääsy. Eipä se tuota ajatellen ollutkaan mikään ihme, jos sitten seuraavat about kymmenen vuotta vierähtikin covereita vääntäessä, ihmetys oli aluksi suuri, kun peruspaskan soittamisesta maksettiinkin yhtäkkiä ihan oikeaa rahaa, vieläpä semmosia summia, millä periaatteessa tulee keskinkertaisesti toimeen. Kaiken tuon jälkeen onnistuin luimimaan ensimmäiseen nimekkääseen omaa musaansa soittavaan bändiin ja samantien maailmalle, ikää oli jo rapiat 26. Tosta voin tavallaan laskea ns. "toisen" ammattisoittajan urani käyntiinlähdön, mutta se on jo toinen juttu. Nyt on mittarissa 38v ja takana päälle tuhannen keikkaa, ja oman musan tekeminen/keikkailu kiinnostaa taas uudella tavalla. Älkää lannistuko vaikka välillä vähän vituttaakin. Paskakasassa on vielä tilaa.. "This guy can play AND dance!" - Paul Jackson |
|
Enempi turhauttaa, kun ei oo bändiä ollenkaan. Musiikin takia tänne tultiin, rölöjen takia tänne jäätiin. |
|
Hirveesti turhauttaa. Lähinnä kuitupitoinen ruoka ja tietenkin kalja, mutta pitää yrittää pidätellä varsinkin julkisissa. |
varo 07.11.2010 22:56:23 | |
|
McLeach: . Eli mun merkityksetön neuvo on että yrittää erottua muista kaikin mahdollisin keinoin ja tyrkyttää itseään joka suuntaan niin paljon kun mahdollista, kunnes lyö läpi. Tarkoittaako tämä sitä, että kaikkien on hommattava kasvotatuoinnit ja laitettava jotain implantteja päälaelle? Jahas, mistäs sitä Billuab voi ostaa? |
|
Niitä kontakteja ja verkostoitumisia saa ko tekee hyviä ralleja ja soittaa hyviä keikkoja. Isoja keikkapalkkioita voi baareilta tiristää siinä vaiheessa kun baarinpitäjät uskovat että voittavat enemmän rahaa ottamalla teidät ku mitä te maksatte baarille. Ja ylipäänsä musiikkia kannattaa tehdä musiikin tekemisen ja itseilmaisun ilosta eikä hampaat irvessä hinkua menestykseen Lady Gagaksi Lady Gagan paikalle. Tämä asenne kyllä varmasti heijastuu yleisöönkin. Mujo kuje konja po mjesecu! |
ubik 08.11.2010 21:36:35 | |
|
ja semmone tosi asia vielä että jos oikeen yrittämällä yrittää erottua massasta ja menestyä ni eipä tuo oikkei tuu onnistumaan, ku keskiverto yleisön reaktio moisee on "ttu mitä spedejä" kaikki ei voi olla mega staroja mut kaikki voi tehää musaa ja pitää hauskaa, sit jos homma vaatti vakavampaa keskittymistä ni sit keskitytään. Rock 'n' roll asenteella ei muualle pääse ku kaljalle kavereitten kanssa mut mikä siinä sit o vikana? |
Epämuusikko 09.11.2010 13:52:31 (muokattu 09.11.2010 17:35:24) | |
|
Kyllähän tuo. Nykyään satsaan lähinnä itseeni, jos joku toimistani kiinnostuu niin kiva. Lähtökohtaisesti vihaan markkinointia, verkostoitumista ja itsensä myymistä. Niillä saa keikkoja jos sattuu keikoista tykkäämään. Ne olen mielestäni saanut tähän asti juurikin sisältölähtöisellä toiminnalla (johon joskus liittyy tilaavan osapuolen harhakuvitelmia oman tekemiseni tasosta, kuitenkin kyse on "laadun kokemisesta"). Aion niin tehdä vastakin. e: Loppuvuodeksi ei kylläkään ole yhtään keikkaa, mutta siihen on monia syitä. I'm way deep into nothing special (SD: West of Hollywood). |
|
Epämuusikko: Lähtökohtaisesti vihaan markkinointia, verkostoitumista ja itsensä myymistä. Toi onkin näissä hommissa ainoo juttu minkä tekeminen on ihan perseestä. Ei kai sitä kaikkee voi osata, stana. "This guy can play AND dance!" - Paul Jackson |
|
Epämuusikko: Lähtökohtaisesti vihaan markkinointia, verkostoitumista ja itsensä myymistä. Niillä saa keikkoja jos sattuu keikoista tykkäämään. You can play any note on any chord. If it sounds "right", then it is (Mark Levine) |
|
baron: Niillä saa keikkoja jos sattuu keikoista tykkäämään. Niinpä, ne kuuluvat hommaan. Turha niistä on turhautua. Hyvällä tuurilla bändissä on joku joka tykkää noista käytännön kuvioista ja hoitaa ne muiden puolesta. Hattua sellaisille nostan. |
|
niinno, jos hieman turhauttaa. meidän bändillä on 7 jäsentä rumpali (minä) soolokitaristi komppikitaristi/haitaristi pianisti basisti 2 laulajaa (toinen mies ja toinen minun tyttöystävä) meille luvattiin kuukausi sitten treenikämppä erään tahon toimesta. tilattiin siinä n. 5000€ edestä roipetta niiden kaikkien muiden jo olemassa olevien roippeiden päälle. ONNEKSI PA kamoja en kerennyt vielä tilata. kämpän saamista edeltävänä iltana heppu soittaa: "ette saa treenistä, heippa" meillä on nyt sitten helvetisti kamaa opiskeluasuntojen nurkissa, mm. minulla 2500€ edestä rumpuroippeita pienessä kerrostalokämpässä. kaupunkimme sattuu olemaan jostain vitun hienosta syystä KUOPIO, josta ei näköjään (voi) saada treenikämppää, ilman ylimääräisiä miljoonia tai sitten jostain suhteiden kautta. noh kumpaakaan emme omista. EI TURHAUTA olisi maailman innokkain bändi kaikkine kamoineen valmiina mutta koko homma tyssäsi/näyttää tyssäävän yhteen helvetin treenikämppään! |
|
Epämuusikko: e: Loppuvuodeksi ei kylläkään ole yhtään keikkaa, mutta siihen on monia syitä. Inhoat joululauluja? Niin mäkin mutta jos niillä saa keikkoja niin kyllä käy! You can play any note on any chord. If it sounds "right", then it is (Mark Levine) |
|
baron: Inhoat joululauluja? Niin mäkin mutta jos niillä saa keikkoja niin kyllä käy! Nyt Baron haista...... I'm way deep into nothing special (SD: West of Hollywood). |
baron 10.11.2010 16:18:33 (muokattu 10.11.2010 16:18:58) | |
|
Epämuusikko: Nyt Baron haista...... ....kuusi? Mutta mulla on ihan oikeesti pari keikkaa tiedossa joissa soitan kinkunsyöjien viihdykkeeksi joululauluja:-) You can play any note on any chord. If it sounds "right", then it is (Mark Levine) |
reos 10.11.2010 16:26:56 | |
|
villeyk: Musiikin tekeminehän on parhaimmillaan valtavan hauskaa. Totta, mutta käy ihan työstäkin, siis tuo tekeminen, välillä. Mutta ne keikat.. Isolla hommalla järkkäät keikan johonkin paikalliseen rock-luolaan. Viikonloppukeikasta ei tarvitse edes unelmoida, koska tässä pitäjässähän ei rock myy viikonloppuna, koska ketään ei kiinnosta jollet satu olemaan Kotiteollisuus. Mene sinne missä oman marginaalisi kuulijat ovat. Eti samalla linjalla olevia bändejä ja aikaansaavaa jengiä. Älä mee soittaa paskaan rock-luolaan vaa järkkää keikka vaikka isolla kaveri/bändiporukalla vallattuun taloon. Koska olet täysi nobody (vaikka keikkavuosia on takana jo monia), niin keikan myyminen ei tule kysymykseenkään vaan lippuriskillä mennään. Sitähän se on, mutta kyllä lippuriskilläkin voi saada rahaa taskuun. Tulos: vedät keikan 40 vittuuntunulle, paikalle velvollisuudentunnosta raahautuneelle kaverille ja puolitutulle, baarin henkilökunta kohtelee sinua kuin spitaalista ja lopulta illan jälkeen olet bändeinesi ottanut 50-100 euroa takkiin ja roudaat aamuöisessä räntäsateessa kamoja takaisin treenikselle. Kaiken tämän jälkeen motivaatio toistaa äskeinen putoaa joka kerta n. 30% lopulta saavuttaen tason 0. Vältä tälläsiä keikkapaikkoja/-tilanteita missä tiedät ettei paikalle tule ketään jota musiikkisi kiinnostaa. Samaan aikaan kaverisi lämppäävät Hartwallilla Iron Maidenia vaikka eivät ole julkaisseet edes mitään, koska kitaristin veli on naimisissa buukkaajan tyttären kanssa. Toiset kaverisi eivät jaksa lähteä hääbändinsä kanssa keikalle, koska "siitä ei saa ku 1500 euroa". :) elämä on reilu, onneksi noin niitä keikkoja ei saa loputtomasti. Teistä en tiedä, mutta minulle se kuuluisa rakkaus musiikkiin ei aina vain riitä. Keikat eivät ole keikkoja vaan jonkinlaisia keikka-larppeja jossa kuvittelet, että soitat hyvää musiikkia ihmisille joita oikeasti kiinnostaa. Kannattaa panostaa siihen että tykkää siitä mitä soittaa ja tekee sen hyvin. Ja sijoittaa larpit sellaseen paikkaan misäs kanssaihmiset tykkää larpata samassa hengessä. En tiedä oliko tällä kirjoituksella mitään pointtia, mutta sainpahan avauduttua. EN siis sano, että me ansaitsisimme menestyksen enemmän kuin kuka tahansa muu tai etteivät ne, jotka menestyvät sitä ansaitsisi. Kunhan halusin avautua aiheesta ja ihmetellä, olenko motivaatio-ongelmani kanssa yksin. Monella on varmaan samoja motivaatio ongelmia mutta noihin on helppo ratkasu olemassa :) Mutta niin ihmiset, turhauttaako koskaan? Useinkin, mutta sitten kannattaa alkaa tekemään asialle jotain. "Nokkela sanonta ei todista mitään." François-Marie Arouet
"Nyt iloitsen siitä, että kokeilujen jälkeen on löytynyt siedettävä kipulääkearsenaali." Päivi Räsänen |
JnZm 10.11.2010 17:19:43 | |
|
Vastaus : Ei turhauta. Perustelu : Nyt on bändi alla jossa tuntuu kaikki toimivan, draivi on loistava, treeneissä on kiva käydä, porukka on mahtava ja omat rallit kuulostavat hyvältä omaan korvaan. Pyrimme keikkakuntoon tammi-helmikuuhun mennessä, ja keikan saaminen ei ainakaan paperilla tunnu pahalta rastilta, kun meitä on jo pyydetty heittämään yhteiskeikkaa sekä bändi-iltaman täytteeksi. Tavoitteet on päästä keikkailemaan ihan vain tässä maakunnan alueella, mutta jos joku pyytää tai tarjoaa mahdollisuutta esim. Tampereelle (100km) ja matkakulut korvataan niin totta kai olen innoissani lähtemään. Tämä on harrastus, ja tosiaan, harrastaminen maksaa. En odota saavani keikkailulla pörssiä kuntoon, toivon saavani loistavia kokemuksia, uusia tuttuja ja jos kaikki sujuu hyvin niin sellaista pientä nimeä (tarkoittaen että jos baarin ovessa lukee "Tänään soittaa 'Burneri!" niin paikalla olis muitakin kuin ne kolme kaveria jotka tsemppaavat). |
|
"Turhauttaako ?" Ei. Jos olisin liittynyt alkuvuodesta, yhden kaverin bändiin, niin luultavammin vastaus olisi kyllä. Vähän arvelin että menee siihen "hiotaan ja hiotaan ja hiotaan, settiä keikkakuntoon" meininkiin taas ja sanoin "ei kiitos". 11 kuukautta myöhemmin ja ne hio sitä settiä vieläkin. Luulisi että biisit menee puhki jo vähitellen... |
« edellinen sivu | seuraava sivu » | |
---|