Muusikoiden.net
10.12.2016
Jenkkirundi - Uutuuskirja nyt myynnissä! 

Aloittelijat »

Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | HakuSäännöt & Ohjeet | FAQ | Kirjaudu sisään | Rekisteröidy

Aihe: Klassinen vai pop/jazz-piano?
1
Taldor
08.08.2016 15:43:40
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

19-vuotiaana uudelle paikkakunnalle (Ouluun) muuttavana opiskelijana olisin aloittamassa soittoharrastusta. Olen jonkin verran yrittänyt opetella itse, mutta eihän tästä mitään tule ilman varsinaista opettajaa.
 
Oma päämääräni on joku päivä säveltää omaa musiikkia (vaikea kuvailla.. jotain Nightwishin tapaista, mutta kevyempää), joten pelkkään pianon soittoon en halua kahliutua. Pidän kuitenkin genrenä klassisesta enemmän kuin pop- tai jazzmusiikista ja mieluiten oppisinkin yhdistämään klassista ja kevyttä musiikkia. Toivoisin siis lyhyttä kuvausta siitä, mitä eroa on musiikkiopiston/AMK:n tarjoamilla klassisen ja pop/jazz-pianomusiikin linjoilla ja kenelle nämä sopivat.
 
apply
15.08.2016 09:47:02
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Taldor: 19-vuotiaana uudelle paikkakunnalle (Ouluun) muuttavana opiskelijana olisin aloittamassa soittoharrastusta. Olen jonkin verran yrittänyt opetella itse, mutta eihän tästä mitään tule ilman varsinaista opettajaa.
 
Oma päämääräni on joku päivä säveltää omaa musiikkia (vaikea kuvailla.. jotain Nightwishin tapaista, mutta kevyempää), joten pelkkään pianon soittoon en halua kahliutua. Pidän kuitenkin genrenä klassisesta enemmän kuin pop- tai jazzmusiikista ja mieluiten oppisinkin yhdistämään klassista ja kevyttä musiikkia. Toivoisin siis lyhyttä kuvausta siitä, mitä eroa on musiikkiopiston/AMK:n tarjoamilla klassisen ja pop/jazz-pianomusiikin linjoilla ja kenelle nämä sopivat.

 
Taldor: 19-vuotiaana uudelle paikkakunnalle (Ouluun) muuttavana opiskelijana olisin aloittamassa soittoharrastusta. Olen jonkin verran yrittänyt opetella itse, mutta eihän tästä mitään tule ilman varsinaista opettajaa.
 
Oma päämääräni on joku päivä säveltää omaa musiikkia (vaikea kuvailla.. jotain Nightwishin tapaista, mutta kevyempää), joten pelkkään pianon soittoon en halua kahliutua. Pidän kuitenkin genrenä klassisesta enemmän kuin pop- tai jazzmusiikista ja mieluiten oppisinkin yhdistämään klassista ja kevyttä musiikkia. Toivoisin siis lyhyttä kuvausta siitä, mitä eroa on musiikkiopiston/AMK:n tarjoamilla klassisen ja pop/jazz-pianomusiikin linjoilla ja kenelle nämä sopivat.

 
En ole ehkä paras henkilö vastaamaan tähän, mutta kun muuten niin hiljaista näyttää olevan niin kokeillaan nyt edes jotain.. Olen sentään Oulusta ja molempia tyylilajeja soittanut pianolla.
 
Oulun musiikkiopistosta tai AMK:sta en osaa sanoa mitään. Klasaripuolella olen eri kaupungissa aikoinaan soittanut pitkäänkin selloa, nykyään taas yksityisopettajalla harrastuksena pianoa.
 
Klasaripuolella opetus keskittyy pääasiassa soolo-ohjelmiston soittamiseen, toki myös pienyhtyeet ja orkesteri kuuluu asiaan, pianisteilla enemmän ehkä ensimmäinen. Kappaleita reenataan pitkään, useita kuukausia tai jopa vuosia aina tutkintoon tähdäten. Ohjelmisto voi koostua erilaisista etydeistä ja muista kyseisen instrumentin sävellyksistä, jotka yleensä opettaja valitsee. Ainakaan omana aikanani oma persoonallinen tulkinta ei välttämättä ollut se mitä haettiin vain yleisesti hyväksytty tapa soittaa kyseistä teosta. Voi olla, että tuo on vähän vapautunut nykyään, mutta melko konservatiivista tuo klasariteosten tulkinta on edelleen. Klasaripuolella kiinnitetään paljon myös huomiota soittotekniikkaan, asentoihin erilaisiin sormituksiin yms. Niitä hiotaan välillä erilaisilla pienemmillä etydeillä tai harjoituksilla.
 
Kevyelläkin puolella treenataan ohjelmistoa, mutta soittaminen tapahtuu pääasiassa pienyhtyeissä ja ohjelmisto vaihtuu tiuhempaan. Lukukauden aikana on yleensä useita konsertteja erilaisilla kokoonpanoilla (ja eri musiikkityylejä), jonka jälkeen aina siirrytään seuraavaan. Konsertit on ainakin joissaikin kouluissa yleensä iltasin ravintoloissa, baareissa yms. Koulussa opiskellaan musiikkityylejä laajalla skaalalla, lattarimusiikkikin tulee varmasti tutuksi. Pianossa popjazz-puolella opetetaan varmasti vapaata säestystä, improvisointia, melodian soinnuttamista yms., mistä on mielestäni valtavasti hyötyä, jos haaveena on säveltää omaa musiikkia. Klasaripuolella taas soitetaan käytännössä aina nuoteista, juuri niin kuin niissä lukee. Tiedän monia klassista musiikkia opiskelleita, jotka menevät täysin lukkoon ilman nuotteja, pihaustakaan ei lähde soittimesta ilman niitä (toki kappaleita opetellaan soittamaan ulkoa). No vähän ehkä kärjistetty esimerkki, mutta popjazz-puolella taas ilman nuotteja tai tarkkaa sovitusta soittaminen on arkipäivää.
 
Kumpaankin genreen kuuluu teoriaopintoja, musiikin historiaa, yms.
 
Mielestäni olisi erittäin hyvä, jos ei tarvitsisi valita näiden kahden välillä vaan voisi opiskella molempia. Kummassakin on puolia, jotka rikastuttavat toista huomattavasti. Monet klasarisäveltäjät ovat erittäin tietoisia jazzharmonioista ja monilla kevyen puolen muusikoilla on klasaritaustaa. Mm. Bill Evans soitti omien sanojensa mukaan läpi elämänsä aina Bachia säilyttääkseen soittokuntoaan. Ja hänellä on itseasiassa klassisen puolen koulutus.
 
Taldor
17.08.2016 23:48:32
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kiitos vastauksesta, jälkimmäiseen päädyin lueskeltuani lisää englanninkielisiltä sivuilta. Tuntuu vain liian rajoittuneelta tuo klassinen, jos kerran opetus rajoittuu nuotinlukuun ja soittotekniikkaan. Harmi tosiaan, että näistä pitää valita.
 
apply
18.08.2016 07:59:50
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Taldor: Kiitos vastauksesta, jälkimmäiseen päädyin lueskeltuani lisää englanninkielisiltä sivuilta. Tuntuu vain liian rajoittuneelta tuo klassinen, jos kerran opetus rajoittuu nuotinlukuun ja soittotekniikkaan. Harmi tosiaan, että näistä pitää valita.
 
Toivottavasti et nyt ihan vääränlaista käsitystä saanut tuosta klassisen musiikin opiskelusta. Se saattaa kuulostaa kevyeen musiikkiin verrattuna hieman kuivakalta, mutta kyllä sekin antaa paljon. Toki klasaripuolella sitä loputonta toistoa ja hinkkaamista on varmasti enemmän, mutta toisaalta lopputuloksena esitystilanteessa soitto saattaa kuulostaa erittäin vapautuneelta ja helpolta. Kun tekniikka on kunnossa, voi keskittyä tulkintaan.
 
Minä olen siis soittanut klassista musiikkia lapsena n. 5-16-vuotiaana. Ja olen oppinut ymmärtämään klassista musiikkia vasta myöhemmin. Nyt klassisen musiikin soittaminen tuntuu paljon mielekkäämmältä kuin nuorempana. Minusta klassisen musiikin hienous on nimenomaan sen herkkyydessä, sielukkuudessa ja tulkinnassa. Juuri niissä asioissa, mitä en todennäköisesti nuorempana ymmärtänyt lainkaan. Toki nuo asiat voivat löytyä musiikista genrerajoista piittaamatta.
 
Tarkoitus on siis sanoa, että minun kokemukseni klassisen musiikin opiskelusta on pääasiassa sitä tekniikkaa ja suorittamista, mutta tänä päivänä kokemus olisi todennäköisesti hyvin erilainen. Muutenkin mitä pidemmälle pääsee, sitä enemmän painoarvo siirtyy nimenomaan tulkinnalle, pienien vivahteiden ja värien havaitsemiseen yms.
 
« edellinen sivu | seuraava sivu »
1

» Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (Vaatii kirjautumisen)

» Kirjaudu sisään

Keskustelualueet «
Haku tästä aiheesta / Haku «
Säännöt «

Copyright ©1999-2016, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.
Palaute | Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti