| Aihe: Muinoin murtuneet kämmenluut, mitä nyt? | 1 |
|---|
|
Yritin etsiskellä muista keskusteluista vinkkejä käsivamman kanssa selviytymiseen mutta tuntuu että ongelmani on sen verran spesifi että pitää nyt kysyä ihan erikseen.
Olen aika tuore soittohommissa, vaikka on tullut rämpyteltyä kitaraa useamman vuoden ajan niin jostain syystä vasta tämän vuoden aikana on treenaamisen määrä alkanut nousta jonkinlaisiin järkeviin mittoihin. Fyysiset rajat alkaa tosin tulla vastaan mitä tulee oikeaan käteen. Vaikka siitä on jo vuosia kun tyrin ja mursin kämmenluut niin siitä huolimatta hommasta aiheutuu vaivaa ja kipua nyt kun olisi intoa treenata vähintään pari tuntia joka päivä. Olen pidemmän aikaa pikkuhiljaa kasvattanut treenin määrää, joten äkkirysäyksestä rasituksessa ei pitäisi olla kyse.
Ongelman on siinä että murtumat hoidettiin aikoinaan päin seiniä, jonka johdosta oikean käteni sormet ovat kukin enemmän tai vähemmän vinksallaan sekä toisiinsa että kämmeneen nähden. Joudun tästä syystä, sekä siitä että etusormi ei oikein kestä "sivusuuntaista" rasitusta, pitämään plektraa peukalolla ja keskisormella. Kun yritän taivuttaa muita sormia nyrkkiin ne ei vänkyräisyytensä vuoksi oikein istu keskenään ilman suurehkoa puristusvoimaa. Aiemmin tämä ei ole ollut ongelma kun treenipätkät on olleet niin lyhyitä ja ihan lihasvoimalla sormet on saanut jotenkin puristettua puoliväkisin nyrkkiin etteivät ole koko ajan tiellä räpsimässä kieliä, mutta olen törmännyt siihen että väkinäinen puristaminen käy todella tuskalliseksi kun mennään sen parin tunnin rajapyykin yli. Häiritsevintä on että kämmenestä alkaa särkemään niistä kohdista missä murtumat ovat olleet.
Ainoa ratkaisu jonka olen turhautuneena ja suutuspäissäni keksinyt on ollut pikkurillin ja nimettömän teippaaminen ihoteipillä ensin toisiinsa ja sitten kämmeneen kiinni, mutta ei mitään hajua onko tämä pidemmällä aikavälillä järkevää. Arvauskeskuksessa on käyty, mutta koska vanha vamma ei lääkäreiden mielestä ole niin paljoa "normaalia arkea" haittaava että saisin lähetettä minnekään eteenpäin saati fysioterapiaa tms. Ehkä on sanomattakin arvattavissa että rahaa yksityiseen ei ole. Aiemmin mainittu sormien teippiviritys näyttää kuulemma soittaessa melko häiritsevältä, vaikka eipä tässä mitään megalomaanisia keikka- ja imagohaaveita juuri ole - haluan vain soittaa.
Saikohan tästä selostuksesta mitään selvää.. Onko kellään kokemusta tai ideoita että miten asian kanssa voisi selvitä? Pännii. |  Arkka
03.12.2014 19:09:43 (muokattu 03.12.2014 19:12:46) | |
|
liskot vainoo: Joudun tästä syystä, sekä siitä että etusormi ei oikein kestä "sivusuuntaista" rasitusta, pitämään plektraa peukalolla ja keskisormella.
Jos lohduttaa, niin noin pitää moni tervekäsinenkin, eli ei pitäisi hirveästi haitata.
Kun yritän taivuttaa muita sormia nyrkkiin ne ei vänkyräisyytensä vuoksi oikein istu keskenään ilman suurehkoa puristusvoimaa. Aiemmin tämä ei ole ollut ongelma kun treenipätkät on olleet niin lyhyitä ja ihan lihasvoimalla sormet on saanut jotenkin puristettua puoliväkisin nyrkkiin etteivät ole koko ajan tiellä räpsimässä kieliä, mutta olen törmännyt siihen että väkinäinen puristaminen käy todella tuskalliseksi kun mennään sen parin tunnin rajapyykin yli. Häiritsevintä on että kämmenestä alkaa särkemään niistä kohdista missä murtumat ovat olleet.
En ole fysioterapeutti, mutta sanoisin että tuo väkinäinen puristaminen on huono idea, ei pelkästään kivun vuoksi, mutta se voi myös olla esteenä tekniikan kehittymiselle.
Ainoa ratkaisu jonka olen turhautuneena ja suutuspäissäni keksinyt on ollut pikkurillin ja nimettömän teippaaminen ihoteipillä ensin toisiinsa ja sitten kämmeneen kiinni, mutta ei mitään hajua onko tämä pidemmällä aikavälillä järkevää. Arvauskeskuksessa on käyty, mutta koska vanha vamma ei lääkäreiden mielestä ole niin paljoa "normaalia arkea" haittaava että saisin lähetettä minnekään eteenpäin saati fysioterapiaa tms. Ehkä on sanomattakin arvattavissa että rahaa yksityiseen ei ole. Aiemmin mainittu sormien teippiviritys näyttää kuulemma soittaessa melko häiritsevältä, vaikka eipä tässä mitään megalomaanisia keikka- ja imagohaaveita juuri ole - haluan vain soittaa.
Jos se toimii, niin älä murehdi siitä miltä se näyttää. Katu-uskottavuus tuosta lähinnä lisääntyy. Jos tuo teippiratkasu ei yhtään satu, niin tuskin siitä kummempaa haittaa on jos se on sulla vaan soittaessa. Tietenkin se siitä voi koitua, että olet sit aina siitä teipistä riippuvainen.
Jos tuntuu että fysioterapiasta olisi hyötyä, niin ehkä sijoittaisin yhteen käyntiin, vaikka sitten yksityiselläkin, ja kyselisin ohjeita miten sun tapauksessa sormia kannattaa jumpata. Tää on kuitenkin sellanen harrastus, että välineisiin joka tapauksessa hukkuu rahaa aktiivisella harrastajalla, miksei siis panostaisi myös siihen tärkeimpään välineeseen. | |
Muutamia kuuluisia kitaristeja on soitellut jossain määrin toimimattomilla käsillä. Näille ominaista on usein toimimattoman käden ympärille rakennettu omaperäinen soittotyyli. Jos kaikki sormet eivät toimi, ei varmaan voi tehdä ihan kaikkea, mitä terveellä kädellä voi tehdä. Voi kuitenkin keskittyä niihin asioihin, joita kuitenkin pystyy tekemään ja kehittämään niistä itselleen oman omaperäisen soittotyylin, mistä seuraa myös oma omaperäinen soundi.
Mä sanoisin että älä tee väkisin mitään, mikä sattuu. Jos teippaamalla sormet pysyvät pois tieltä ja eivät kipeydy, jatka teippaamista. Kehitä soittotyyliäsi sitten sen mukaisesti. Kokeile erilaisia ratkaisuja äläkä liikaa kuuntele muiden puheita "oikeasta tavasta soittaa kitaraa". Jos ulkonäkö on jostain syystä ongelma, varmaan siihen päälle saa jonkinlaisen katu-uskottavan hanskavirityksen peittämään teipatun käden.
"Katastrofien ei pitäisi kestää näin kauan, haluan aamiaista!" | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
