| Aihe: Intervallien näkemään ja kuulemaan oppiminen? | 1 |
|---|
|
Olen pimputellut pari vuotta itsekseni sähköpianoa. Haluan opetella nuotit ennen ensimmäistäkään pianotuntia, koska olen hidas oppimaan. Tarvitsen hyvän nuotinlukutaidon, koska en kykene soittamaan ulkomuistista/korvakuulolta.
Tajuan nuotit siten, että g-avaimella löydän nopeasti oikean koskettimen ja osaan nimetä nuotin. F-avaimen nuotteja olen yrittänyt takoa päähäni puolisen vuotta, mutta en yhäkään hahmota niitä, vaan joudun hitaasti laskemaan. Soitan superhelppoja kappaleita aloittelijoiden soitto-oppaista ja nuottivihkoista, mutta nuottien luvun sijaan kirjoitan f-viivastolle nuottinimet (tai sormitusnumerot, jos käden asema ei vaihdu).
Tajusin, etten oikeasti osaa nuotteja g-avaimellakaan, muistan vain niiden nimet ja koskettimet, joita vastaavat. Intervalleja en näe. Jos näkisin intervallit, osaisin f-avaimen viivaston jo puolen vuoden jälkeen. Enkä siis "kuule" nuotteja (eli pysty suoraan laulamaan niistä). Kuulen kuitenkin useinmiten, jos soitan väärin, vaikka joutuisin vähän hakemaan, että mikä meni pieleen.
Eli miten voin auttaa itseäni oppimaan kuulemaan ja näkemään intervalleja, vai onko se mahdotonta epämusikaaliselle nelikymppiselle? Minulla on vanha laulajien solfa-kirja. Siinäkin harrastan itsepetosta, kun soitan tavut yhtä aikaa kuin laulan. Yöpöydälläni pidän myös äänirautaa, ja välillä kokeilen, miten hyvin pääsen vaikka a:sta lallateltua alas c:hen ja siitä takaisin a:hahan. Tai muistanko edes suunnilleen, miltä a kuulostaa. Heittää paljonkin. Onko kellään mitään yksinkertaisia harjoitusvinkkejä intervalliasiaan? Aika-arvot jääköön opettajan harmaiksi hiuksiksi, se on asia erikseen..
(Joku tietysti ehdottaa tässä vaiheessa, että on järkevämpää vaihtaa harrastusta, mutta sitä en tee. Vähäinenkin soittaminen ja laulaminen muuttaa jo pelkästään sitä tapaa, millä seuraan muiden esityksiä ja kasvattaa arvostusta heitä kohtaan, esimerkki eduista.) | |
Ouzaskainen:
Tajuan nuotit siten, että g-avaimella löydän nopeasti oikean koskettimen ja osaan nimetä nuotin. F-avaimen nuotteja olen yrittänyt takoa päähäni puolisen vuotta, mutta en yhäkään hahmota niitä, vaan joudun hitaasti laskemaan. Soitan superhelppoja kappaleita aloittelijoiden soitto-oppaista ja nuottivihkoista, mutta nuottien luvun sijaan kirjoitan f-viivastolle nuottinimet (tai sormitusnumerot, jos käden asema ei vaihdu).
Älä kirjoita vaan laske joka kerta, kyllä sä opit. Ei nuottien lukemiseen oo mitään oikotietä, vain treenaaminen. Soita vain helppoja sun tasoisia piisejä, kyllä se siitä lähtee.
You can play any note on any chord. If it sounds "right", then it is (Mark Levine) |  Jaava
22.05.2014 00:38:24 (muokattu 22.05.2014 00:39:47) | |
|
Aloita muutamasta kiintopisteestä, jotka muistat. f-avaimella normaalisti A on ylimmällä viivalla, D keskimmäisellä ja G alimmalla. Pikkuhiljaa opit hahmottamaan ne väleissä olevatkin laskematta aina.
Edit: mä soitan selloa sujuvasti tenoriavaimella, mutta mun täytyy silti välillä miettiä hetken aikaa, mitä ne äänet siellä viivastolla on nimeltään.
"Katastrofien ei pitäisi kestää näin kauan, haluan aamiaista!" | |
Mä en ensinnäkään usko, että alkuperäinen kirjoittaja on mitenkään epämusikaalinen. Mä ideoin tällaisen jutun kerran.
Otapa avainlukulista (se verkkopankin). Ala laulaa siitä avainlukuja. 0 ja 1 on sama asia, eli do. 2=re. 3=mi. 4=fa. 5=so. 6=la. 7=ti. 8=do (oktaavia ylempää) ja 9=re (oktaavia ylempää). Tolla pääsee jo kivasti alkuun. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
