Muusikoiden.net
08.12.2016
Into-Luthman | Yli 300 sivua parasta musakamaa 

Aloittelijat »

Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | HakuSäännöt & Ohjeet | FAQ | Kirjaudu sisään | Rekisteröidy

Aihe: Kitaran soiton aloittaminen, mitä ensin?
1
Charge
25.12.2010 20:58:21
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Moi!
 
Tämä tuore sähkökitaran omistaja on vähän hukassa, kun en oikein tiedä, mistä kitaroinnin itseopiskelu kannattaisi aloittaa. Sointuja alkaa olla hallussa jo jonkin verran, mutta jos joku vähän neuvoisi, että ihan oikeasti, mitä kannattaa ensiksi opiskella? :)
 
Tattista.
 
"Historys Written Today".
Milkop
25.12.2010 21:10:12
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=11&t=86249
 
"Jos olet suuren hotellin aulassa ja kuulet 'Tonava Kaunoisen' soivan, häivy vähän helvetin äkkiä. Älä mieti. Juokse."
RamoQ
25.12.2010 21:10:25 (muokattu 25.12.2010 21:10:56)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kannattaa opetella nuo Vitossoinnut/voimasoinnut ja barretkin siinä samassa.
 
Vitos/voimasoinnuilla soitetaan suurin osa maailman rock -musiikista (sen kaikilla osa-alueilla.)
 
Koska Barret ovat suunnilleen samaa kaavaa niin suosittelen opettelemaan nekin.
 
Nyt en kyllä löydä tähän hätään selkeää ohjetta näille mutta ohjeitus löytyy lähes kaikista "Opi soittamaan kitaraa" -kirjoista.
 
"Kannattaa välttää huonoja floikkakitaroita, niissä ei oo floikkaa"
elsewhere
26.12.2010 01:34:25 (muokattu 26.12.2010 01:48:40)
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Oikea vastaus riippuu tietysti osittain siitä, mitä haluat soittaa, mutta perussointujen, perusrytmiikan, perusskaalojen ja peruskomppauksen opettelulla ei voi mennä metsään, koska ne ovat joka tapauksessa välttämättömiä taitoja. Näin "itseopetelleena" kitaristina antaisi kaksi vinkkiä, jotka olisin itse toivonut kuulleeni tarpeeksi painokkaasti silloin kun itse aloitin:
 
1) Ota muutama kitaratunti asiantuntevalta opettajalta. Vaikka konsepti ahdistaisi kuinka kauheasti ja naapurin pojat kertoisivat, että rokkia kuuluu opetella soittamaan itse makuuhuoneessa ja että opettaja tuhoaa sisäsyntyisen luovuuden, niin niistä on silti mielettömästi apua. Jos käsien asennot yms. opettelee alussa väärin, on pahoista tavoista pois opetteleminen työn ja tuskan takana ja "minä itte"-metodilla menee kaikkeen helposti aikaa viisinkertainen määrä verrattuna siihen, että joku kokenut neuvoo miten asiat kannattaa tehdä. Tämä koskee erityisesti alkuvaiheen perustekniikan harjoittelua.
 
2) Tämä liittyy tavallaan ensimmäiseen kohtaan, mutta yritä etsiä mahdollisimman nopeasti muita ihmisiä, joiden kanssa soittaa. Vaikka osaisit kolme sointua keskinkertaisesti ja neljännen huonosti, saa niilläkin musiikkia aikaiseksi ja jamittelu toisten kanssa on hauskan lisäksi erittäin opettavaista.
 
Onnea matkaan, tämä on varsin hienoa puuhaa :)
 
Edit: sanotaan nyt vielä muutama spesifinen juttu, jotka itselle ovat olleet hyödyllisiä ja joista osa on näin muutaman vuoden jälkeen kovin ajankohtaisia.
 
- Sitten kun perusteet ovat hallussa, kannattaa opetella muodostamaan sointuja kitaran kaulalla sen sijaan, että opettelisi vain ulkoa läjän otteita. Sointukäännöksillä ja seiskoilla/yseillä/sus-soinnuilla/tms viritelmillä saa soittoon sellaista eloa, jota ei perusduureilla ja molleilla löydy. Jos taustalla on yhtään musikaalista harrastusta ja/tai ymmärrystä, tämä kannattaa aloittaa mahdollisimman aikaisin. Barre-soinnut ovat hyvä lähtökohta ja otelauta kannattaa opetella.
 
- Vitossoinnuista en itse suuremmin piittaa, sillä vaikka niillä saa helposti aikaan radionovarokkia, jaksaako sellaista kukaan kuunnella pitemmän päälle? Tämä on tietysti makuasia, kuten moni muukin juttu.
 
- Komppaamista ei voi harjoitella liikaa. Tiluttamalla voi tehdä vaikutuksen kavereihin, mutta bändiin halutaan soittajia, jotka osaavat tehdä muutakin.
 
- Teoriasta voi olla yllättävää hyötyä, vaikka moni sillä pelotteleekin ja toiset taas tuntuvat vastustavan sitä ihan periaatteesta. Mutta aivan kuten kieliopin tuntemalla on helpompi kirjoittaa hyvää suomea, on musiikin teorian tuntemisesta paljoa iloa soittaessa ja varsinkin säveltäessä.
 
- Kannattaa soittaa ja kuunnella musiikkia muualtakin kuin omalta "mukavuusalueelta". Itse löysin näin mm. country-musiikin hienouden.
 
- Kitaran soitossa, kuten monessa muussakin asiassa maailmassa, on perustekniikoiden hallinnan jälkeen pitkälti kyse filosofiasta ja tyylitajusta. Hyvä asenne ja kärsivällisyys vievät pitkälle.
 
~ Love broke out and I forgot it's war.
garyG
04.01.2011 13:38:26
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Aiemmissa linkeissä taidettiin kannattaa monien erilaisten sointujen opettelua, mikä saattaa aluksi tehdä harrastuksesta liian vaativan ja työlään. Mielestäni kolme sointua (I, IV ja V) miljoonaan kertaan joka perin toimii paremmin. Samalla voi kokeilla minkälaista sooloa lähtisi sointujen väliin. Eli ottamalla barreotteen soinnusta näet jo mitä nuotteja sooloissakin voi vetää. Ja korvaan kannattaa luottaa. Blueskaavaan ei tunnu kyllästyvän koskaan.
Aloittelijalle helpoin on varmaankin G(7) - C(7) - D(7)
Musiikkia kuuntelemalla ja kahta bassokieltä napauttelemalla voi yrittää opetella muita sointukuvioita myöhemmin. Toisaalta joillekin on helpompaa soittaa sointuja ja LAULAA oma melodia päälle - äkkiä oppii mitkä sävelet eivät soinnun kanssa sovi yhteen ja tulee tarve löytää se oikea sointu siihen paikkaan. Ja sitten, jos kiinnostus on säilynyt, niin voi alkaa samoja asioita musiikin teorian kannalta katselemaan. Bändissä soittamalla oppii aina uutta ja pieni kilpailu kavereiden kesken ei ole sekään pahasta.
 
« edellinen sivu | seuraava sivu »
1

» Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (Vaatii kirjautumisen)

» Kirjaudu sisään

Keskustelualueet «
Haku tästä aiheesta / Haku «
Säännöt «

Copyright ©1999-2016, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.
Palaute | Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti