| Aihe: Rytmitajuttomuus | |
|---|
 cokekola
27.07.2009 11:42:03 (muokattu 27.07.2009 11:44:54) | |
|
Murgo:
*klips*
Rytmitajuhan on nimenomaan kyky tajuta rytmejä, kuulla meneekö jokin tahdissa vai ei, eli kyse on tavallaan "ajantajusta". Kyky soittaa ne tietyllä soittimella on taas sitten motorinen taito joka tulee treenaamalla. Kyllähän pianollakin pitää olla pieni "ennakko" koskettimen painamisessa jotta ääni alkaa täsmälleen oikealla hetkellä, vasaran liike kun vie (tosin lyhyen) aikansa. Tämä vain tulee nopeasti vaistomaiseksi eikä sitä tiedosta.
*klips*
Valitettavasti kohdallani kyseessä vaikuttaisi olevan melko varmasti juuri rytmitajun puutostila, eikä soittimen hallinta. On nimittäin ihan sama, miten yritän rytmiä toistaa, soittaen, taputtaen, laulaen tms., pieleen menee kuitenkin.
No, nyt on lainattu tuo aiemmassa postauksessa mainittu Reedin Synkopointi-opus. Vastaavan tyyppisiä harjoituksia on yritetty kyllä jo aiemminkin tehdä, eikä tulosta ole tuntunut oikein syntyvän. Mutta ei kai tässä oikotietä onneen ole. Välillä vain tuntuu, että on valittu peräti kiertotie...
Huilunsoiton opiskelua ja muuta musiikkiakin sivuavaa: http://flautissimo.wippiesblog.com | |
cokekola: Valitettavasti kohdallani kyseessä vaikuttaisi olevan melko varmasti juuri rytmitajun puutostila, eikä soittimen hallinta. On nimittäin ihan sama, miten yritän rytmiä toistaa, soittaen, taputtaen, laulaen tms., pieleen menee kuitenkin.
Mutta jos kerran tajuat että menee pieleen, niin eikö silloin ole rytmitajua, kykyä vain puuttuu?
huomasin tässä että mun klarinetinsoitto kuulostaa aika luonnonmukaiselta... lähinnä niinkuin sorsalta | |
Klezberg: Mutta jos kerran tajuat että menee pieleen, niin eikö silloin ole rytmitajua, kykyä vain puuttuu?
Täytyy varmaan sitten vaihtaa kysymys koskemaan rytmikyvyttömyyttä:-)
Huilunsoiton opiskelua ja muuta musiikkiakin sivuavaa: http://flautissimo.wippiesblog.com | |
cokekola: Valitettavasti kohdallani kyseessä vaikuttaisi olevan melko varmasti juuri rytmitajun puutostila, eikä soittimen hallinta. ...
Mun on kyllä vähän vaikea uskoa tuota, koska empiirisesti katsoen vaikuttaisi siltä, että totaalinen rytmitajuttomuus ja heikkopäisyys kulkevat käsi kädessä ja tekstistäsi päätelleen olet kaukana heikkopäisyydestä;-)
Yksi juttu mikä tulee vielä mieleen on, että keskitytkö/oletko opetellut kuuntelemaan sitä pulssia, jota on tarkoitus seurata? Kuuntelemisen opettelun lisäksi kannattaa opetella laskemaan pulssin mukana ja aluksi käyttäen hyvin selvärytmisiä biisejä jne.. Kun treenaa joitakin rytmisekvenssejä varmaan kannattaa opetella ensin hitaasti samalla laskien ja sitten kun menee ottaa esille metronomin.
Itse asiassa erittäin hyvä esimerkki siitä mitä tapahtuu, kun ei pysty kuulemaan tai ei kuuntele taustalla olevaa pulssia on mun ääninäyte. Sinänsä jo huono näyte pitäisi heittää roskiin, mutta oon antanut olla kun ei sillä nyt ole väliä, ja olkoon siinä nyt sitten myös vaikkapa hyvänä esimerkkinä huojuvasta rytmistä. Tässä nimittäin kävi niin, että siinä vaiheessa kun tein tuon näytteen en tiennyt miten saisin silloin uudesta diginauhoittimestani kuulumaan sekä soittamisen mikin kautta että taustan yhtä aikaa kuulokkeista. Niinpä kun soitin, pidin kuulokkeita siten, että kuulin hieman taustaa toisella korvalla ja toisella korvalla kuuntelin omaa soittoa. Sen lisäksi, että keskittyminen soittoon oli tietysti tosi hankalaa, ei taustapulssi kuulunut kunnolla. Olin laittanut ensin melodian midinä nauhurille ja soitin sen päälle kitarakompin ja sitten kuuntelin komppia ja soitin maniskalla melodiaa sen päälle, joten kahdessa vaiheessa rytmi huojuu ja senhän tietysti kuulee heti. Eli hyvä esimerkki siitä mitä tapahtuu kun ei kuule tai kuuntele taustan rytmipulssia kunnolla.
"Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton hänen kauttansa,
joka meitä on rakastanut." Room 8:37 | |
risto: Mun on kyllä vähän vaikea uskoa tuota, koska empiirisesti katsoen vaikuttaisi siltä, että totaalinen rytmitajuttomuus ja heikkopäisyys kulkevat käsi kädessä ja tekstistäsi päätelleen olet kaukana heikkopäisyydestä;-)
Yksi juttu mikä tulee vielä mieleen on, että keskitytkö/oletko opetellut kuuntelemaan sitä pulssia, jota on tarkoitus seurata? Kuuntelemisen opettelun lisäksi kannattaa opetella laskemaan pulssin mukana ja aluksi käyttäen hyvin selvärytmisiä biisejä jne.. Kun treenaa joitakin rytmisekvenssejä varmaan kannattaa opetella ensin hitaasti samalla laskien ja sitten kun menee ottaa esille metronomin.
Itse asiassa erittäin hyvä esimerkki siitä mitä tapahtuu, kun ei pysty kuulemaan tai ei kuuntele taustalla olevaa pulssia on mun ääninäyte. Sinänsä jo huono näyte pitäisi heittää roskiin, mutta oon antanut olla kun ei sillä nyt ole väliä, ja olkoon siinä nyt sitten myös vaikkapa hyvänä esimerkkinä huojuvasta rytmistä. Tässä nimittäin kävi niin, että siinä vaiheessa kun tein tuon näytteen en tiennyt miten saisin silloin uudesta diginauhoittimestani kuulumaan sekä soittamisen mikin kautta että taustan yhtä aikaa kuulokkeista. Niinpä kun soitin, pidin kuulokkeita siten, että kuulin hieman taustaa toisella korvalla ja toisella korvalla kuuntelin omaa soittoa. Sen lisäksi, että keskittyminen soittoon oli tietysti tosi hankalaa, ei taustapulssi kuulunut kunnolla. Olin laittanut ensin melodian midinä nauhurille ja soitin sen päälle kitarakompin ja sitten kuuntelin komppia ja soitin maniskalla melodiaa sen päälle, joten kahdessa vaiheessa rytmi huojuu ja senhän tietysti kuulee heti. Eli hyvä esimerkki siitä mitä tapahtuu kun ei kuule tai kuuntele taustan rytmipulssia kunnolla.
Hienoltahan toi näytteesi kuulosti. Mutta itse olenkin esimerkki sellaisesta tyypistä, joka ei kuuntele/osaa kuunnella mitä taustalla tapahtuu.
Sävellajini on salainen. Timestä ei tietoakaan. Sointuja soitan sattumalta. Säveliä silloin tällöin. | |
staropramen: Hienoltahan toi näytteesi kuulosti. Mutta itse olenkin esimerkki sellaisesta tyypistä, joka ei kuuntele/osaa kuunnella mitä taustalla tapahtuu.
Sekin on harjoittelu ja opettelu kysymys kuten niin moni muukin asia musiikissa.
Kukin sitten kehittyy omien resurssiensa mukaan, mutta yleensä kehittyy ainakin johonkin asti kun treenaa.
Harrastelija
Tärkeintä on musiikki, kitara on vain väline sen tuottamiseen. | |
Harrastelija: Sekin on harjoittelu ja opettelu kysymys kuten niin moni muukin asia musiikissa.
Kukin sitten kehittyy omien resurssiensa mukaan, mutta yleensä kehittyy ainakin johonkin asti kun treenaa.
Harrastelija
Näin on, olen minä siinä kehittynytkin. Tuskastuttaa vaan kun ei aina yksinkertainenkaan juttu aukea. Mutta mitäpä järkeä olisi harrastuksessa jossa ei olisi mitään uutta opittavaa?
Sävellajini on salainen. Timestä ei tietoakaan. Sointuja soitan sattumalta. Säveliä silloin tällöin. | |
staropramen: Näin on, olen minä siinä kehittynytkin. Tuskastuttaa vaan kun ei aina yksinkertainenkaan juttu aukea. Mutta mitäpä järkeä olisi harrastuksessa jossa ei olisi mitään uutta opittavaa?
Eiks voi laskea niin että jos joku asia on vaikea, sen opettelemisella kehittyy?
Jos helppoja asioita tekee niin ei mitään uutta opi?
You can play any note on any chord. If it sounds "right", then it is (Mark Levine) | |
Itse asiassa erittäin hyvä esimerkki siitä mitä tapahtuu, kun ei pysty kuulemaan tai ei kuuntele taustalla olevaa pulssia on mun ääninäyte. Sinänsä jo huono näyte pitäisi heittää roskiin, mutta oon antanut olla kun ei sillä nyt ole väliä, ja olkoon siinä nyt sitten myös vaikkapa hyvänä esimerkkinä huojuvasta rytmistä. ... .... Eli hyvä esimerkki siitä mitä tapahtuu kun ei kuule tai kuuntele taustan rytmipulssia kunnolla.
Palaan vielä tuohon nimim. riston ääninäytteseen, kun häiritsemään jäi. Missä kohdassa sitä huojuntaa on? En minä erota muuta kuin heikonpuoleisen äänenlaadun.
Aika hieno melodia muuten, tilulilua parhaimmillaan...
Sävellajini on salainen. Timestä ei tietoakaan. Sointuja soitan sattumalta. Säveliä silloin tällöin. | albert18
30.07.2009 21:36:34 (muokattu 30.07.2009 21:46:06) | |
|
Sinänsä jo huono näyte pitäisi heittää roskiin, mutta oon antanut olla kun ei sillä nyt ole väliä, ja olkoon siinä nyt sitten myös vaikkapa hyvänä esimerkkinä huojuvasta rytmistä.
Onhan se huojuvaa ja sitä jää tarkkailemaan, että koska maniska tippuu kokonaan. Vai karkaako se:).
Mutta musiikki on kaunista, miun makkuun. Vielä kun lisäis hyvän bassokuvion ja korjais ton maniskan, niin tällastahan kuuntelis ilokseen pitempäänkin. Suomisanotus vielä ja avot, saatais ehkä suomi-irkkutyylinen biisi radion listoille.
Vaikka tuossa vois seurata miksattua monitoriääntäkin, niin ei se ihan helpolta vaikuta toi maniska. Eikä ensimmäistäkään lepotahtia.
Noin yleensä, eiks tollasissa kannata ensimmäiselle raidalle tallettaa metronomiääni, joka vielä korostaa esimerkiksi tahdin alun. Seuraavalle raidalle on helppo vetää komppi ja lopuks mandoliini joka ei taida olla enää niin helppo. Pysyy kuitenkin iskut kohdallaan.
Albert
Avoid activities that can
cause damage to your files, your computer or yourself. | |
Ajattelin sellaisen jutun lisätä tähän ketjuun, että mielestäni antautuminen ja heittäytyminen kulkevat käsi kädessä rytmin kanssa. Sitä voi osua oikeisiin iskuihin, esim. tahdin ykkösiin, mutta groove puuttuu täysin, jos jännittää eikä ole koko kropalla mukana. Tämä pätee myös puhallinsoittimissa. Vähän hymyä, liikettä ja huojumista mukaan niin ainakin se tekee jo asian helpommaksi. :)
Toinen juttu on rytmin pilkkominen pienempiin osiin. Esim. perustemmolla 60 spm neljäsosat on sekunnin välein ja sekunti on jumalattoman pitkä aika. Tarkoitus ei ole odottaa ja arvioida, milloin se seuraava isku tulee vaan elää rytmissä. Pilko esim. neljäsosat vielä neljään osaan, jolloin voit ajatella tahtia suurin piirtein näin:
taka-taka taka-taka taka-taka taka-taka | |
cokekola:
Onkohan kukaan muu "ollut täällä", samassa tilanteessa ja päässyt pois jollain keinolla?
Mä Olin aika samanlaisessa vaiheessa mutta nyt sujuu jo vähän paremmin... asiaan: eli kannattaa laittaa vaikka tietokoneesta jokin komppi soimaan (mahdollisimman yksinkertainen) parhaiten sopisi rummut... itse käytän guitar pro 5 ohjelmaa jossa voisi tehdä vaikka kokonaisia piisejä mutta aika usein teen rumpukompin (vaikka peruskompin) ja laitan sen pyörimään sen 99(maksimi) kertaa uudestaan ja soitan vain jotain siihen päälle samalla kuunnellen sitä rumpukomppia...
ainoa juttu on että toi guitar pro on maksullinen (ilmainen jonkin aikaa) ja sen rumpu kompin tekeminen ei heti ole niin yksinkertaista mutta älyää nopeasti...
Yhteenveto: eli itse harjoittelen keinotekoisten rumpujen kautta rytmitajua... | |
cokekola:
Onkohan kukaan muu "ollut täällä", samassa tilanteessa ja päässyt pois jollain keinolla?
Itte ittelleen soittaessa liekö sil omalla rytmillä niin väliä?
Bändin kans soittaessa sitä on bändisoittajia tai muita soittajia.
One kind of music only - the good kind |  käsi
21.08.2009 11:45:32 | |
|
cokekola: Olen aikuinen "puhaltaja", vuosikymmenten jälkeen taas instrumenttiin tarttunut. Eipä aikoinaankaan tullut saksofonin soittotaitoa varsinaisesti kunnolla opiskeltua, joten aivan aloittelijana on nyt huilun soiton opiskelu työn alla.
Pikkuhiljaa alkaa ääniä tulla ja sormetkin ovat jo kutakuinkin kohdallaan. Nuottien lukutaitokin on kohtuullinen, muu teoriataito välttävä. Pahiten mättääkin täydellinen rytmitajuttomuus. Tiedon ja teorian tasolla ymmärrän, väittäisin jopa hyvin, nuottien kestot, iskut ym. Mutta kun pitäisi ruveta soittamaan, niin äänten ajoitus on aina täysin pielessä. Äänet joko myöhästyvät tai sitten ne ovat etuajassa. Samoin kestot voivat olla täysin pielessä. Tämä siis siitä huolimatta, etta aivan hyvin tiedän, milloin teoriassa äänten pitäisi alkaa ja kuinka kauan niiden pitäisi soida. Siitä huolimatta ne eivät kuitenkaan iskuille oikein osu. Mielen valtaa jo ennakolta merkillinen hermostus, että en kuitenkaa osaa. Tämä tekee harjoittelustakin erittäin epämiellyttävän, jopa stressaavan kokemuksen:-) Toisaalta taito vain ei tunnu lisääntyvän, vaikka kuinka pakottaisi itsensä vaikka lastenlauluilla harjoittemaan tarkkaa ajoitusta. Tämä taas pitkästyttää, turhauttaa ja ennen kaikkea ketuttaa.
Onkohan kukaan muu "ollut täällä", samassa tilanteessa ja päässyt pois jollain keinolla?
metronomia itse suosittelen.
Mutta en usko sun rytmitajuttomuuteen pätkääkään. osaat rytmin ja tajuat siitä jotain, koska ymmärrät sen olevan pielessä. jos sulla ei olisi rytmitajua et välttämättä huomaisi että jokin on vialla. ymmärrys ei vaan mene vielä sormiin ja suuhun joilla muodostat ääniä ja teet rytmiä, eli harjoittelua kehiin ja paljon.
jos aika on tiukilla suosittelen sellaista ohjelmaa kuin earmaster, siellä on korvaharjoittelun lisäksi paljon rytmiharjoittelua
treenaaminen on turhaa, katotaan sitten iltamissa | |
cokekola: Olen aikuinen "puhaltaja", vuosikymmenten jälkeen taas instrumenttiin tarttunut. Eipä aikoinaankaan tullut saksofonin soittotaitoa varsinaisesti kunnolla opiskeltua, joten aivan aloittelijana on nyt huilun soiton opiskelu työn alla.
Pikkuhiljaa alkaa ääniä tulla ja sormetkin ovat jo kutakuinkin kohdallaan. Nuottien lukutaitokin on kohtuullinen, muu teoriataito välttävä. Pahiten mättääkin täydellinen rytmitajuttomuus. Tiedon ja teorian tasolla ymmärrän, väittäisin jopa hyvin, nuottien kestot, iskut ym. Mutta kun pitäisi ruveta soittamaan, niin äänten ajoitus on aina täysin pielessä. Äänet joko myöhästyvät tai sitten ne ovat etuajassa. Samoin kestot voivat olla täysin pielessä. Tämä siis siitä huolimatta, etta aivan hyvin tiedän, milloin teoriassa äänten pitäisi alkaa ja kuinka kauan niiden pitäisi soida. Siitä huolimatta ne eivät kuitenkaan iskuille oikein osu. Mielen valtaa jo ennakolta merkillinen hermostus, että en kuitenkaa osaa. Tämä tekee harjoittelustakin erittäin epämiellyttävän, jopa stressaavan kokemuksen:-) Toisaalta taito vain ei tunnu lisääntyvän, vaikka kuinka pakottaisi itsensä vaikka lastenlauluilla harjoittemaan tarkkaa ajoitusta. Tämä taas pitkästyttää, turhauttaa ja ennen kaikkea ketuttaa.
Onkohan kukaan muu "ollut täällä", samassa tilanteessa ja päässyt pois jollain keinolla?
Haluaisin tietää että minkälaista musiikkia kuuntelet?
Musiikkia pitää kuunnella paljon, hyvillä kamoilla ja sellaista missä on sitä biittiä ja nyansseja.
Musiikin kuunteluun paras laitteisto on oikein asennetut hyvälaatuiset stereo-kaiuttimet. Subbari veke, se vaan sotkee.
Biitti tulee muuten lähinnä tuolta lantion seudulta eikä läheltäkään aivoja. Heitä kaikki nuotit ja aika-arvojen laskemiset vähäksi aikaa hevonkuuseen ja ala soittaa vaistolla ja keholla. Ei kieliäkään opita puhumaankaan kielioppia lukemalla vaan puhumalla.
Itse opettelin aikanani rytmiikkaa opettelemalla soittamaan rummuilla (tai pulpettiin) jalalla trioleita, vasurilla neljäsosia ja oikealla kädellä kvintoleita.
Eihän siitä mitään tullut, mutta sen jälkeen oli kumman helppo soittaa niitä neljäs- ja kahdeksasosia. Eikä niitä ihan oikeasti ole olemassakaan, vaan ainoastaan kömpelö yritelmä mallintaa sitä mitä musiikissa oikeasti tapahtuu.
Enimmäkseen kuvaamasi tilanne on pikemminkin psykologinen kuin lahjakkuuteen liittyvä, ja sitä että yrität saada järjen kautta hallintaan jotain sellaista, jota ei voi sillä tavalla kokonaan ottaa haltuun. | |
Yhellä kaverilla on kovat ongelmat tän kanssa. Ei mee Smoke on the waterit sun muut taimiin. Toisaalta hää vois rueta soittamaan jazzia tai Meshuggahia.
If found, please return to the pub. |  Zeeboo
19.11.2009 19:48:07 (muokattu 19.11.2009 19:48:35) | |
|
Toni123: Yhellä kaverilla on kovat ongelmat tän kanssa. Ei mee Smoke on the waterit sun muut taimiin. Toisaalta hää vois rueta soittamaan jazzia tai Meshuggahia.
Joo, jazzissahan pärjää ihan ilman taimia...
"Kaikki äänet, jotka saat soitettua, syntyvät tekniikasta. Ne äänet, jotka jätät soittamatta syntyvät hyvästä mausta." | |
Zeeboo: Joo, jazzissahan pärjää ihan ilman taimia...
Well known fact.
If found, please return to the pub. | |
Björn E. Borg: Haluaisin tietää että minkälaista musiikkia kuuntelet?
Musiikkia pitää kuunnella paljon, hyvillä kamoilla ja sellaista missä on sitä biittiä ja nyansseja.
Pitääpä pitkästä aikaa taas päivitää tilannetta:
Kuuntelen ja soitan pääasiassa klassista. Sekä sitten tuota toisessa viestissä mainittua jazzia:-)
Klassisessa on toisinaan suurin vaikeus juuri se, että "biitti" on aika hyvin piilossa. Se asettaa rytmitajun ihan toiseen merkitykseen. Olisiko se vaikkapa enemmän kykyä pysyä rytmissä, vaikka ei oikeastaan ole mitään selvästi erottuvaa biittiä.
Musiikin kuunteluun paras laitteisto on oikein asennetut hyvälaatuiset stereo-kaiuttimet. Subbari veke, se vaan sotkee.
Juu, ei ole subbaria. Laitteistoa esillä: http://flautissimo.wippiesblog.com/xbox-mediasoittimeksi/
Heitä kaikki nuotit ja aika-arvojen laskemiset vähäksi aikaa hevonkuuseen ja ala soittaa vaistolla ja keholla.
Melkeinpä pelkästään näin olen tähän asti tehnyt, kun en ole laslkemaan kyennyt. Toivottua tulosta ei ole oikein syntynyt:-(
Enimmäkseen kuvaamasi tilanne on pikemminkin psykologinen kuin lahjakkuuteen liittyvä, ja sitä että yrität saada järjen kautta hallintaan jotain sellaista, jota ei voi sillä tavalla kokonaan ottaa haltuun.
Tämä täytyy allekirjoittaa täysin. Olen nyt väkisin vääntänyt rytmillisiä harjoituksia ja ehkä pikku hiljaa alkaa jotain tuloksia tulla. Voisi siis ehkä karrikoida, että kyse on ehkä kuitenkin ollut harjoituksen puutteesta. Toisaalta uskon, että joillekin tuo on helpompaa, heille joilla on jotain salaperäistä "rytmitajua". Vieläkin tuntuu, että jotain sellaista itseltä puutuu.
Osa hommasta on ollut tietty kiinni siitäkin, että kaikkinainen taito on puutteellista. Siinä käy niin, että kun miettii mikä on oikea sormitus ja saa sen lpulta mieleensä, niin kappale onkin jo ehtinyt pari tahtia eteenpäin, jos vähän liioitellaan. Tilanne ikäänkuin karkaa käsistä, toisinaan sen ehtii jopa tajuta, mutta asialle ei vain pysty mitään tekemään.
Nyt kun sormitukset ja ansatsi alkavat olla jotenkuten edes hallinnassa, niin yllättäen laskeminenkaan ei tunnu enää aivan yhtä mahdottomalta kuin aikaisemmin. Välillä jopa onnistuu jo jotenkuten pysymään rytmissä, ainakin omasta mielestä.
Huilunsoiton opiskelua ja muuta musiikkiakin sivuavaa: http://flautissimo.wippiesblog.com | cokekola
13.01.2011 09:31:36 (muokattu 16.01.2011 20:01:24) | |
|
Päivitetäänpä tilannetta.
Kiitän kaikkia vastanneita. Jatkoin harjoituksia, vaikka se tuntuikin välillä pään hakkaamiselta seinään. Loopulta siihen hakkaamiseen alkoi kuitenkin jonkinlainen rytmi löytyä!
Soittotaito on kaiken kaikkiaan edelleen heikoissa kantimissa, ja rytmitaito ehkäpä heikoin osa. Siitä huolimatta tuntuu, että jaot jo menevät välillä edes siihen suuntaan kuin pitääkin. Kyllähän se lopulta oli siis harjoituksesta kiinni. Senpä vuoksi tässä onkin tullut melko toiveikkaaksi: ehkäpä rytmitaito vielä voi kehittyä ihan mukiinmenevälle tasollekin.
Keskustele kulttuurista! http://www.kulttuurisivut.fi
Huilunsoiton opiskelua ja muuta musiikkiakin sivuavaa: http://www.flautissimo.org | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
